Oikeuskansleri: Lipposen Itävalta-kannanotto syntyi virheellisessä järjestyksessä

30.5.2000

Oikeuskansleri Paavo Nikulan mukaan pääministeri Lipponen teki päätöksen Suomen hallituksen suhtautumisesta Itävallan uuteen hallitukseen virheellisessä järjestyksessä. Asian moitteeton hoitaminen olisi edellyttänyt ennen päätöksen tekoa yhteydenottoa tasavallan presidenttiin.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan päätös 30.5.2000, dnro 130/1/00

Oikeuskanslerille osoitetuissa kanteluissa katsottiin, että pääministeri Lipponen oli sivuuttanut muut Suomen ulkopolitiikasta vastuussa olevat tahot antaessaan kantansa Suomen hallituksen suhtautumisesta EU-maiden Itävallan uutta hallitusta koskevaan kannanottoon. Kanteluissa Lipposen epäiltiin ylittäneen toimivaltansa ennen kaikkea sivuuttamalla tasavallan presidentti asian käsittelystä.

Vastauksessaan oikeuskanslerin pyytämään selvitykseen pääministeri ilmoitti, ettei presidentti ollut tavoitettavissa, kun Portugalin pääministerin kirjallinen Itävaltaa koskeva kannanottoesitys saapui 31.1.2000. Lipponen ilmoitti keskustelleensa kannanotosta ainoastaan avustajansa kanssa. Hän korosti, että toimenpiteiden painopiste ei ole Suomen ja Itävallan suhteissa, vaan EU-maiden yhteisessä toiminnassa puheenjohtajamaan johdolla. Lipposen mukaan kannanoton perustana oli puolustaa EU:n perusarvoja, eivätkä kysymyksessä olleet oikeudelliset tai taloudelliset pakotteet Itävaltaa kohtaan. Asian aloite tuli puheenjohtajamaalta Portugalilta, jonka pääministeri oli vastannut kannanoton valmistelusta ja jäsenmaiden mielipiteiden yhteensovittamisesta. Asian kansallisen valmisteluvastuun pitäminen pääministerillä Suomessakin oli näin puolustettavissa.

Pääministeri toi asian puheenjohdollaan kokoontuneeseen EU-ministerivaliokuntaan 4.2.2000 ennen kannanottoon liittyneiden toimintaohjeiden julkistamista, mutta ministerivaliokunnan jäsenet eivät selvityksen mukaan ottaneet enää kantaa ohjeisiin. Kun toisaalta presidentti ei ollut edellyttänyt kannanotosta poikkeamista, pääministerin vaihtoehdoksi jäi toimia yksin.

Informointi puuttui

Pääministerin mukaan EU:ssa oli jo syksyllä 1999 keskusteltu mahdollisista toimenpiteistä sen johdosta, että Itävallan hallitukseen tulisi puolue, joka oli vaalitaistelussa esittänyt Euroopan yhteisössä hyväksyttyjen perusarvojen ja tavoitteiden vastaisia mielipiteitä. Jo tällöin pääministeri oli edustanut kantaa, että suhtautumisesta päätettäisiin EU:n toimielinjärjestelmän ulkopuolella. Asiaan liittyvien reaktioiden ennakointi ja asian moitteeton hoitaminen olisivat oikeuskanslerin mukaan jo tuolloin edellyttäneet yhteydenottoa presidenttiin ja ulkoasianministeriin.

Portugalin pääministerin otettua yhteyttä Lipposeen 30.1.2000 varmistui oikeuskanslerin päätöksen mukaan, että kannanotto tehtäisiin EU:n päätöksentekojärjestelmän ulkopuolella. Vaikka kyseessä oli oikeudellisesti sitomaton poliittinen kannanotto, kyse oli Suomen suhteesta toiseen valtioon. Oikeuskansleri katsoo, että viimeistään tässä vaiheessa pääministerin olisi tullut informoida maan ulkosuhteista tuolloin voimassa olleen hallitusmuodon mukaan määrännyttä presidenttiä.

Yhteydenottoon ei estettä

Oikeuskanslerin saamista selvityksistä kävi ilmi, että pääministeri Lipponen ilmoitti Suomen kannan suhteesta Itävallan hallitukseen varmistumatta etukäteen siitä, että presidentti olisi ollut tietoinen päätöksestä. Oikeuskanslerin päätöksessä sanotaan, että menettelyn voidaan katsoa olleen toimintaa, joka kuuluu presidentin ulkopoliittisen toimivallan alueeseen. Menettely oli siten katsottava hallitusmuodon 33 §:n vastaiseksi.

Menettelyn moitittavuutta vähensi oikeuskanslerin mukaan ulkopolitiikan erityisluonne, joka edellyttää mukautumista päätöksentekoaikatauluihin ja tapahtumainkulkuihin, joihin Suomi ei voi yksin määräävästi vaikuttaa. Tässä tapauksessa oli kysymys tarpeesta saada päätös aikaan kaikissa EU-maissa samanaikaisesti. Tällaisissa tilanteissa ulkopoliittiset toimijat joutuvat harkitsemaan riskin ottamista tekemällä päätöksiä luottaen, että toiminta voidaan sovelluttaa hyväksyttäviin ulkopoliittisiin linjauksiin. Tehtyä ratkaisua voidaan jälkikäteen arvostella sen poliittisen merkityksen takia ja tällöin menettelyä aletaan arvostella oikeudellisesti.

Menettelyn moitittavuutta vähensi myös se, ettei presidentti Martti Ahtisaari jälkikäteen edellyttänyt poikkeamista kannanotosta. Selvitysten perusteella pääministeri osoitti kuitenkin laiminlyöntinä pidettävää passiivisuutta tasavallan presidenttiä kohtaan, koska yhteydenottoon ei 30.1.2000 selvitysten mukaan ollut estettä.

Moitittavuutta vähentävien seikkojen lisäksi ja presidentin asennoitumisen ohella myös ulkopoliittisen valmisteluvastuun kuuluminen presidentin toimivaltaan sisältyvissä asioissa pääministerille ja ulkoasianministerille vaikuttivat siihen, etteivät edellytykset ministerisyytteen nostamille täyttyneet. Oikeuskansleri on kuitenkin saattanut arvostelunsa pääministeri Lipposen tietoon vastaisen varalle uutta perustuslakia silmällä pitäen.

Oikeuskansleri toteaa, että nyt kyseessä oleva tapaus osoittaa presidentin, valtioneuvoston ja sen yksittäisten jäsenten tehokkaan keskinäisen tiedonvälityksen ja yhteistyön, sekä ministeriöissä toteutettavaksi tarkoitetun asianmukaisen virkamiesvalmistelun tärkeyden. Oikeuskansleri esittää päätöksessään myös, että presidentin esteen toteamisen tarpeellisuutta harkitaan aina tilanteessa, jossa presidentin ja valtioneuvoston välillä ei ole riittävää suojatun yhteydenpidon mahdollisuutta sen varalta, että päätettäväksi tulee nopeaa päätöksentekoa edellyttävä presidentin toimivaltaan kuuluva asia.

Oikeuskanslerinvirasto vastaanotti Itävalta-boikottia koskevassa asiassa kaikkiaan 15 yksityisiltä ihmisiltä saapunutta kantelua.

Lisätietoja:
Esittelijäneuvos Eva-Brita Björklund, puh. 09 160 3947

Oikeuskanslerin päätös on tilattavissa kirjaamosta, puh. 09 160 3950

Beslutet är tillgängligt också på svenska.

« Takaisin