Natura-kantelujen pontimena vajavaiseksi koettu tiedonkulku

12.10.1998

Oikeuskansleri Paavo Nikula on ratkaissut joukon Natura-ohjelmaan liittyviä kanteluja. Maanomistajia kaiversi pääasiassa Natura-ehdotukseen liittynyt puutteellisena pidetty kuulemismenettely ja tapa, jolla ehdotukseen liittyneitä asiakirjoja annettiin tiedoksi. Oikeuskansleri on kiinnittänyt ympäristöviranomaisten huomiota huolellisuuteen suojelukohteiden esittelyssä sekä asiakirjajulkisuutta koskevien säännösten noudattamisessa.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan ratkaisut 5.10.1998, dnrot 144/1/98, 417/1/98, 433/1/98, 446/1/98, 484/1/98, 790/1/98, 791/1/98, 259/1/98 sekä 8.10.1998 dnro 1009/1/98

Kantelut liittyivät maa-alueisiin, joista eteläisin sijoittui Tammisaaren edustan merialueelle ja pohjoisin Inarijärven rannalle. Kanteluista kävi ilmi mm. maanomistajien hämmennys siitä, ettei valmisteluun liittyneestä kuulemisesta ollut tiedotettu henkilökohtaisesti niille, joita suojelualueiden perustaminen koski. Tästä johtuen osa maanomistajista ei kantelujen mukaan tiennyt, oltiinko heidän omistamiaan maa-alueita liittämässä Naturaan. Myös liittämisen vaikutuksesta oli epätietoisuutta ja suojeluehdotusten perusteluja pidettiin riittämättöminä.

Kuulemismenettelyssä koettujen puutteellisuuksien ohella ympäristöviranomaisten epäiltiin rikkoneen lakia yleisten asiakirjain julkisuudesta. Osa kantelijoista katsoi, etteivät viranomaiset olleet esittäneet asianmukaisesti valmisteluun liittyneitä keskeisiä asiakirjoja kuulemisissa tai maanomistajien muistutuksiin toimitetuissa vastineissa. Virkamiesten puolueettomuuteen kohdistui epäilyjä, koska suojeluohjelman valmistelua ja siitä tehtyjä muistutuksia saattoi käsitellä sama henkilö.

Asiakirjoista keskeisimpinä pidettiin ns. tietolomakkeita, jotka sisälsivät tiedot suojeltavista kasvi- ja eläinlajeista sekä luontotyypeistä. Muistutusten ja valitusten teko lajeja tai luontotyyppejä koskevista ympäristöviranomaisten väitteistä oli mahdotonta tuntematta tietolomakkeiden sisältöä. Kantelijoista kaksi epäili, että ohjelman valmistelussa käytettiin maanomistajia harhauttavasti kaksia eri asiakirjoja: toisia kuulemista varten ja eri tiedoin varustettua lomaketta EY:n komissiolle suojelukohteiden arviointia varten. Maanomistajille ei olisi siten varattu todellista tilaisuutta esittää mielipidettään.

Kantelun kohteena oli myös ympäristöministeri Pekka Haaviston toiminta. Oikeuskansleria pyydettiin tutkimaan Haaviston lausuntoja tiedotusvälineille sekä mahdollisia kytkentöjä, jotka olisivat liittyneet ministerin osallistumiseen Vapaa Vuotos -liikkeen järjestämään Vuotos-soutuun. Tutkimuspyyntö koski myös Vuotoksen Voima Oy:n toimintaa. Haaviston lausunnot eivät johtaneet lähempään tutkintaan, koska toisesta lausunnosta oikeusasiamies oli jo antanut ratkaisunsa. Oikeudelliselta kannalta arvioiden Vuotos-soutuun osallistumista ei voitu pitää asiana, joka olisi tehnyt Haaviston esteelliseksi käsittelemään Vuotosta koskevia asioita. Ilmoituksensa mukaan Haavisto oli pitänyt yhteyttä myös Vuotos-altaan kannattajiin. Yksityisten yhtiöiden tai kansalaisliikkeiden toiminnan laillisuuden selvittäminen ei kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan.

Ratkaisussaan oikeuskansleri esittää näkökohtia, joiden mukaan kantelujen perusteella Natura-ohjelman valmistelussa olisi voitu menetellä maanomistajille edullisemmalla tavalla. Varsinaisia aiheita huomautuksiin kanteluaineistosta ei käynyt ilmi.

Esteellisyydestä oikeuskansleri totesi, että hallinnossa asian valmisteluun kuuluu eri vaiheita, mm. muistutusten ja lausuntojen käsittelyä. Silti kysymys on samasta hallintoasiasta, eikä asiassa aiempaa valmistelua suorittanut virkamies ole esteellinen.

Asianosaisten kuuleminen kuuluttamalla ehdotuksesta kunnan ilmoitustaululla ja ilmoittamalla kuulutuksesta paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä on luonnonsuojelulaissa säädetty laillinen menettely. Henkilökohtainen ilmoitus maanomistajille ei ollut tämän laissa olevan erityissäännöksen mukaan pakollinen. Oikeuskanslerin mukaan ympäristöviranomaisten olisi tullut panostaa enemmän kuulemisaineiston selkeään esittämiseen. Tuolloin maanomistajien olisi ollut helpompi muodostaa käsitys suojeltaviksi ehdotetuista alueista ja ehdotusten perusteista.

Kuulemisissa käytetyt, yleisluonteiseksi mainitut tietolomake ja kartta-aineisto ovat oikeuskanslerin mukaan saattaneet vaikeuttaa yksityiskohtaisen tiedon saamista suojeltavaksi ajatellusta alueesta. Erityisesti näin voidaan ajatella käyneen tapauksessa, jossa suojeltavaksi ehdotettu alue oli kooltaan huomattavan suuri.

Asiakirjoista oikeuskansleri toteaa vielä, että EY:n komissiolle toimitettavaksi tarkoitetuilla englanninkielisillä lomakkeilla ei ilmoiteta nähtävillä olleesta tietolomakkeesta poikkeavia, maanomistajan oikeudellista asemaa muuttavia tietoja.

Kuulemismenettelyyn liittyen oikeuskansleri haluaa kiinnittää yleisesti ympäristöministeriön huomiota asiakirjajulkisuutta koskevien säännösten huolelliseen noudattamiseen ympäristöhallinnossa. Natura-valmistelun kuulemisaineistoon sisältyneitä puutteita ja epätarkkuuksia on kosketeltu myös apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen 6.5.1998 antamassa päätöksessä.

Valtioneuvosto on yleisistunnossaan 20.8.1998 hyväksynyt Suomen Natura -verkostoa koskevan ehdotuksen. Valtioneuvoston päätökseen voi hakea muutosta KHO:sta. Valitusajan päätyttyä Euroopan yhteisöjen komissiolle lähetetään Suomen kansallinen ehdotus. Ehdotus ei tässä vaiheessa koske alueita, joista on valitettu.

Lisätietoja:
Vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Jorma Snellman, puh. 09 160 3933

Oikeuskanslerin päätökset ovat tilattavista kirjaamosta, puh. 09 160 3950

« Takaisin