Oikeuskansleri Paavo Nikula asianajopäivillä: Yksityistäjän on huolehdittava julkisten palvelujen laadusta

9.1.2004

Suomen Asianajajaliitto on totuttuun tapaan valinnut päivilleen teeman, joka tällä kertaa liittyy oikeuteen ja turvaan sekä kaikkien hyvinvointiin. Meiltä kysytään, miten hyvinvointi toteutuu valtiossa. Perinteiseen pohjoismaiseen tapaan hyvän elämän edellytysten luominen nähdään osaltaan myös julkisen vallan tehtävänä.

Euroopan unionin perustuslakihankkeeseen liittyen on käyty keskustelua erilaisten hyvinvointipalveluiden, kuten sosiaali- ja terveys- sekä koulutuspalveluiden avaamisesta EU:n puitteissa kansainväliselle kilpailulle. Tämän on pelätty vaarantavan palveluidemme nykyistä tasoa ja laajuutta. Kilpailuttaminen jo sinänsä saattaa johtaa siihen, että sosiaali- ja terveyspalveluiden, miksei myös koulutuspalveluiden yksityiset ja mahdollisesti ulkomaiset järjestäjät jättävät vaikeimmat ja kalleimmat tapaukset edelleen kotimaisen julkisen vallan huoleksi.

Hyvinvointivaltio on käsite ja realiteetti, jota Pohjoismaat ovat vaalineet myös Euroopan unionissa. Sen monille jäsenmaille olemme olleet myös arvostettu ja tavoiteltu esimerkki. EU:n perustuslakihankkeen yhteydessä on pelätty, että hyvinvointipalvellut avautuvat kansainväliselle kilpailulle. Monia huolestuttaa, merkitseekö tämä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulutuspalveluiden taso laskee.

Välfärdsstaten är ett begrepp och en realitet som de nordiska länderna har värnat om även inom den Europeiska unionen. För unionens många medlemsstater har vi utgjort även ett uppskattat och eftersträvansvärt exempel. I anslutning till förhandlingarna om ett fördrag för upprättande av en konstitution för EU har man befarat att välfärdsstatens tjänster kommer att öppnas för internationell konkurrens. Många oroar sig nämligen över att detta kunde innebära att nivån för de sociala tjänsterna, hälsovården och utbildning sjunker.

Suomen perustuslaissa on tärkeä säännös siitä, millä edellytyksillä "julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle", niin kuin perustuslaissa hieman mutkikkaalla tavalla sanotaan.

Ilmaisu tarkoittaa mm. julkisten hyvinvointipalveluiden yksityistämistä. Tämä perustuslakimme säännös asettaa tällaiselle yksityistämiselle useita ehtoja.

Näistä ensimmäinen on, että julkisen hallintotehtävän yksityistäminen saadaan tehdä vain suoraan lailla tai lakiin perustuvan valtuutuksen nojalla. Julkisten palveluiden yksityistäminen edellyttää siten aina eduskunnan myötävaikutusta. Lisäksi perustuslain mukaan vaaditaan, että siirto yksityiselle on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Mutta ehtoja on vielä muitakin: Yksityistäminen ei saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.

Yksityinen palveluntuottaja, jolle julkinen hallintotehtävä on asianmukaisesti siirretty, vastaa koko perusoikeusjärjestelmän, mm. liikkumisvapauden, yksityisyyden ja yhdenvertaisuuden sekä omaisuudensuojan toteutumisesta toiminnassaan. Niin ikään tämän toiminnan on täytettävä hyvän hallinnon vaatimukset julkisuudesta, oikeudesta tulla kuulluksi sekä saada perusteltu päätös ja hakea siihen muutosta. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä, esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja, ei saa lainkaan antaa yksityisille tahoille. Nämä velvoitteet koskevat yhtä hyvin kotimaisia kuin ulkomaisiakin palveluiden tuottajia

Asiantuntijapiireissä on pidetty vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen yhtenä tärkeimmistä säännöksistä sitä, jossa määritellään, millä ehdoin julkinen palvelutehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle (124 §). Näin koukeroista ilmaisua lainsäätäjä on käyttänyt menettelylle, jota tavallisesti kutsutaan yksityistämiseksi. Sen edellytyksenä on ensinnäkin, että julkisia hallintotehtäviä, esimerkiksi sosiaalihuollon tai terveydenhoidon alueella, voidaan yksityistää vain eduskunnan säätämällä lailla tai tällaisessa laissa annetun valtuutuksen nojalla. Yksityistäminen ei myöskään saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa ja hyvän hallinnon vaatimuksia. Näiden ehtojen täyttymisen valvonta kuuluu niille viranomaisille, jotka yksityistämisestä päättävät. Ehdot ovat täysin samat niin hyvin kotimaisille kuin ulkomaisillekin palveluiden tuottajille.

I sakkunnigkretsar har som en av de viktigaste stadgandena i grundlagsreformen från år 2000 ansetts vara den bestämmelse som definierar vilka förvaltningsuppgifter som kan anföras andra än myndigheter (grundlagens 124 §). Lagstiftaren har uttryckt sig såpass högtidligt ifråga om ett förfarande som vanligen benämns privatisering. Som förutsättning gäller att förvaltningsuppgifter, exempelvis på området för social- eller hälsovården, i första hand får privatiseras endast genom en av riksdagen antagen lag eller i stöd av en fullmakt som utfärdats i lag. En privatisering får inte heller äventyra de grundläggande fri- och rättigheterna, rättsäkerheten eller andra krav på en god förvaltning. Övervakning av att villkoren efterlevs ankommer på de myndigheter som beslutar om privatisering.

Perustuslain puheena oleva säännös (124 §) on uusi, mutta sen taustalta löytyy eduskunnan perustuslakivaliokunnan 1990- luvulla asettamat periaatteet. Myös Jacob Söderman eduskunnan oikeusasiamiehenä toimiessaan kiinnitti vakavaa huomiota siihen, siirtyvätkö yksityistetyt julkiset toiminnot laillisuusvalvonnan ulottumattomiin. Uuden perustuslain yksityistämiselle asettamat laillisuusvaatimukset näyttävät olevan käytännössä valitettavan tuntemattomia. Niihin on kaikki aihe paneutua, koska perustuslain yksityistämiselle asettamien vaatimusten täyttymisestä käytännössä vastaa se viranomainen, joka tekee päätöksen palvelun järjestämisvastuun antamisesta yksityiselle taholle. Osaltaan tällä valvonnalla toteutetaan näiden Asianajajapäivien teemaan sisältyvää tavoitetta oikeudesta, turvasta ja hyvinvoinnista.

« Takaisin