Tiedämmekö sittenkään kuinka lapsiystävällinen Suomi on ja kuinka hyvin lapsen oikeudet toteutuvat?

4.6.2019

Valtioneuvoston oikeuskansleri Tuomas Pöysti

Kommenttipuheenvuoro Itsenäisyyden juhlavuoden lasten säätiön ITLA:n teettämän selvityksen lapsivaikutusten arvioinnista julkistamistilaisuudessa 4.6.2019

Tietoon perustuvan päätöksenteon ideaali on opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämän kansallinen lapsistrategia 2040 -valmistelun kantavana periaatteena. Se on myös laajasti suomalaisen ja pohjoismaisen yhteiskunnan lainsäädännön taustaperiaatteiden tasollakin näkyvä ideaali (tätä olen aikaisemmin käsitellyt kirjoituksessani Scandinavian Idea of Informational Fairness in Law, Scan. Stud. in Law, Vol. 50  (2007), 222-248). Se on samalla hyvin ajankohtainen yhteiskuntapoliitikan johtamisen periaate ja tavoite (neuvottelutulos pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelmasta). Lasten osalta tämä tavoite toteutuu hajanaisesti. Lainsäädännön sekä päätöksenteon lapsivaikutusten arviointi on kuitenkin hajanaista, niukkaa ja puutteellista. Itsenäisyyden juhlavuoden lasten säätiön ITLA:n teettämä, Owal Groupin laatima laajaan ja monipuoliseen aineistoon perustuva selvitys lapsivaikutusten arvioinnista vahvistaa kuvan, joka on yleisemminkin havaittu lainsäädännön ihmisvaikutusten arvioinnin osalta niin tutkimuksessa kuin Lainsäädännön arviointineuvoston lausunnoissa ja valtioneuvoston oikeuskanslerin valvontakäytännössä. Selvityksessä on hyviä suosituksia lapsivaikutusten arvioinnin ja arviointitiedon hyödyntämisen parantamiseksi. Tärkeää on poliittinen sitoutuminen hyvään lainvalmistelutapaan sekä systemaattinen ote tietoon perustuvan päätöksenteon sekä monipuolisen arviointiosaamisen vahvistamiseksi. Sitoutuminen näihin sisältyy Antti Rinteen hallituksen ohjelmaa koskevaan neuvottelutulokseen niin yleisenä politiikan uudistamista koskevana lupauksena kuin lapsistrategian valmistelua koskevana linjauksena. Lapsivaikutusten arvioinnissa ei ole vain kysymys yhteiskuntapolitiikan tavoitteista tai lapsiystävällisyydestä. Lapsen oikeudet perustuslain 6 §:n 3 momentin sekä YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 60/1991) määräykset velvoittavat laajasti julkista valtaa ja erityisesti lainsäätäjää turvaamaan lasten oikeudet saada tasa-arvoista kohtelua yksilöinä, vaikuttaa itseään koskeviin asioihin yksilöinä sekä lapsen edun yhteiskunnassa. Lainsäätäjän tulee esimerkiksi lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa otettava kaikissa lapsia koskevissa toimissa ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Lapsen oikeuksia ja julkisen vallan velvoitteita toteuttaa näitä oikeuksia sisältyy myös ulottuvuutena moniin perus- ja ihmisoikeuksiin, kuten esimerkiksi yksityiselämän suojaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sovellettuna. Emme voi tietää näiden julkisen vallan velvoitteiden toteutumisesta ilman riittävää lapsivaikutusten arviointia.

Itsenäisyyden juhlavuoden lasten säätiön ITLA:n toimeksiannosta Owal Groupin laatima selvitys perustuu laajaan empiiriseen aineistoon, jossa on käyty läpi 948 hallituksen esitystä vaalikaudelta 2015-2018, lapsivaikutusten arviointia koskevat ohjeet ja muita dokumentteja sekä lisäksi on tehty haastatteluita. Samoin selvityksessä on ansiokkaasti käyty läpi kunnissa lapsivaikutusten arviointia. Selvitys antaa tiiviisti tilannekuvan, miltä tilanne tällä hetkellä näyttää. Kyse on ansiokkaasta ja laajaan sekä monipuoliseen aineistoon perustuvasta työstä.

Kommentoin lapsivaikutusten arviointia koskevaa selvitystä ylimmän laillisuusvalvojan, valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävän antamasta näkökulmasta käsin. Ylimpien laillisuusvalvojien kesken on käytännössä tapahtunut perustuslakiin ja lakiin sekä kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa erikoistumista. Tässä käytännön työnjaossa, joka osin perustuu YK:n lasten oikeuksien sopimuksen ja sen valinnaisten lisäpöytäkirjojen voimaansaattamiseen, lasten oikeuksien toteutumisen valvonta, erityisesti konkreettisissa tilanteissa on oikeusasiamiehen erikoistumisalueena ja lapsen oikeuksien yleinen edistäminen on lapsiasiainvaltuutetun tehtävänä. Eduskunnan oikeusasiamies ja lapsiasiainvaltuutettu muodostavat lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valvojat Suomessa. Nämä oikeusasiamiehen ja lapsiasiainvaltuutetun tehtävät eivät rajoita oikeuskanslerin toimivaltaa. Valtioneuvoston oikeuskanslerin yksi merkittävä, perustuslakiin perustuva tehtäväalue on ennakollinen säädösvalvonta, jossa osana valtioneuvoston virkatoimien laillisuusvalvontaa arvioidaan hallituksen esityksiä kokonaisuutena sekä muun muassa lainsäädännön arviointineuvoston lausuntojen huomioon ottamista hallituksen esityksissä (oikeuskanslerin säädösvalvonnasta ja sen merkityksestä, ks. oikeuskanslerin puheenvuoro oikeuskanslerin kertomuksessa toiminnastaan vuodelta 2017, K 4/2018 vp, s. 11-23, perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 5/2018 vp, perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 79/2018 vp sekä vuonna 2019 uudistetut hallituksen esitysten laatimisohjeet, erityisesti jakso IV 12 suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys, Ministerin käsikirja 2019, luku 4.1. ja alaluku  7.2.4.5.). Oikeuskanslerilla on myös ylimmän hallitusvallan käytön laillisuusvalvonta perustuslain 108 §:n mukaisena erityistehtävänä.  Ylimmän hallitusvallan käytön laillisuusvalvonta käsittää myös julkisen talouden suunnitelmasta ja valtion talousarviosta sekä kuntatalousohjelmasta päättämisen ja näin keskeiset muun muassa talouspolitiikkaa ja koulutuspolitiikkaa sekä muuta yhteiskuntapolitiikkaa koskevat suunnitelmat. Oikeuskanslerin näkökulmana on tässä yhteydessä lapsen edun ja lapsen oikeuksien toteutuminen säädösvalmistelussa ja ylimmän hallitusvallan käyttöön liittyvissä asioissa sekä siten lapsen edun ja oikeuksien toteutumiseen liittyvät rakenteelliset kysymykset, kuten oikeusjärjestyksen johdonmukaisuus ja toimivuus kokonaisuutena, resurssointi, ICT-järjestelmät, hallinnon ja valvonnan muu järjestäminen ja ohjaus sekä osana niitä myös arvioinnin järjestäminen ja toteuttaminen osana säädösvalmistelua ja säädösten toimeenpanoa.

Selvitys vahvistaa lapsivaikutusten osalta kuvan, jonka olen saanut itsekin oikeuskanslerin ennakollisen säädösvalvonnan ja muun hallitusvallan käytön ja hallinnon laillisuusvalvonnan seallisuutta toteuttava arviointiansipatoriset mahdollisuudet, 1990)ille ja yhteiskunnan strategiseen muuttamiseen, ks. Liisa Niekä vaikutusarviointia koskevan suomalaisen tutkimuskirjallisuuden kautta. Lapsivaikutusten arviointi on hajanaista, satunnaista sekä sisällöllisesti ja metodisesti puutteellista. Kunnat toteuttavat lapsivaikutusten arviointia paremmin kuin valtio. Kovin paljon parannettavaa olisi kunnissakin lapsivaikutusten arvioinnin järjestelmällisyydessä. Lainsäädännön arviointineuvoston kaltaista kokoavaa arvioinnin laadunvalvojaa ei myöskään kuntapuolella ole. Lapsivaikutukset ymmärretään tässä yhteydessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tarkemman määritelmän mukaisesti osaksi lainsäädännön ja muiden politiikkapäätösten ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia (ihmisvaikutukset), jotka ovat osa laajempaa yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia (social impact assessment).

Pohjoismaisena hyvinvointivaltiona Suomi on yleisesti sekä tilastojen että laadullisten tutkimusten näkökulmasta lähtökohtaisesti hyvä ympäristö lapselle. Mutta kuinka hyvä yhteiskunta se on lapselle arjessa ja miten muutamme sitä? Emme siis välttämättä tiedä, miten lait ja erilaiset politiikkatoimenpiteet sekä myös tekemättä jättämiset vaikuttavat lasten asemaan ja oikeuksiin sekä varsinkin käytännön arkeen ja miten siten muutamme lapsen asemaa yhteiskunnassa tai siis ylipäänsä vaikutamme säädöksin ja muilla politiikkatoimilla ihmisten elämään, oikeuksiin ja arkeen.

Selvityksen havainnot koskevat laajemminkin lainsäädännön ihmisvaikutusten sekä osin perus- ja ihmisoikeuksien arvioinnin tilaa.  ITLA:n tilaaman selvityksen viesti on sama, mitä ihmisvaikutusten arviointia koskevassa tutkimuksessa tehdyn havainnon: arviointia koskevat ohjeet ovat ainakin lainvalmistelun osalta varsin kunnianhimoiset ja edustavat suhteellisen edistynyttä arvioinnin näkökulmaa mutta arvioinnin käytännön toteuttamisessa olemme Suomessa paljon huonompia (ks. esim Rantala jne 2019). Suomessa ihmisvaikutusten arviointi säädösvalmistelussa on yleensäkin vähäisempää kuin esimerkiksi Euroopan unionin säädösvalmistelussa. Välillisemmät vaikutukset jäävät selvittämättä.

Lisäisin selvityksessä esille nostettujen ongelmien joukkoon myös arjen konkretian puutteen (näin myös Rantala jne 2019). Käytännön arvioinnit ovat menetelmällisesti osin puutteellisia ja arkeen asti ulottuva näkökulma puuttuu. Silloinkin kun arviointia on, rajoittuu se liiaksi suorien taloudellisten vaikutusten esittelyyn tai tavoitteiden kuvailuun. Tavoitteen kuvailu ei ole vaikutusarviointia.  Lapsen edun toteutumisen sekä lapsi- ja perheystävällisyyden kannalta myös monilla muilla kuin lainsäädännöllisillä toimenpiteillä on hyvin ratkaisevaa vaikutusta käytännön arjessa. Konkreettisena esimerkkinä on mainittavissa päivähoitopaikkojen sijoittuminen kulkuyhteyksien ja perheen ajankäytön kannalta, mikä  on usein hyvinkin merkittävää perheen arjen kannalta.

Arvioinnit ovat meillä harvoin systeemisiä ja kokonaisuuksia koskevia. Systeeminen arviointi sisältää aina myös jälkiarvioinnin ja sen tuloksista oppimisen. Talouspolitiikkaratkaisujen perusoikeusvaikutusten ja siten esimerkiksi lapsivaikutusten arviointi usein puuuttuu, mihin seikkaan eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunnnossaan PeVL 19/2016 vp valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta jo vuonna 2016 kiinnittänyt huomiota mm edeltäjäni, oikeuskansleri Jaakko Jonkan ja professori Pauli Rautiaisen asiantuntijalausuntojen pohjalta.

Lapsivaikutusten arviointi ja yhteiskuntamme muutosten hahmottaminen lasten kannalta on monessakin mielessä erittäin tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. Kyse on edellä todetusti yhden hallitusohjelman keskeisen tavoitteen toteutumisesta mutta kyse ei ole vain tästä. Suomessa syntyvyys näyttää painuneen pohjoismaisessa vertailussa kovin alhaiselle tasolle: jostain syystä perheet eivät enää halua lapsia. Tällä on huomattavia yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia.  Samalla yhteiskunnassamme on tapahtunut ja myös päätösten perusteella tehty muutoksia, joiden vaikutukset lapsiin ja nuoriin  herättävät huolia ainakin osassa tutkijoita. Kyse on myös yhteiskunta- ja valtiojärjestyksemme aivan keskeisen perustan eli perusoikeuksien ja niihin kuuluvien lapsen oikeuksien toteutumisesta ja toteutumisen edellytyksistä - seikoista, joiden tulee olla kohtuullisesti kunnossa, jotta lapsen oikeudet voisivat toteutua myös käytännössä ja lapsilla olisi käytännön arkielämässä hyvä olla ja hyvä kasvaa ja kehittyä toimijoina, joita kuunnellaan ja jotka voivat osallistua itseään ja yhteiskuntaa koskeviin ratkaisuihin.

Kyse onkin näin lapsioikeuden yhden kantavan periaatteen, lapsen edun, toteutumisesta niin yhteiskunnan rakenteiden kuin yksittäisten päätösten osalta. Selvityksessä lapsen etu on onnistuneesti tulkittu lasten oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan mukaisesti laaja-alaisena ja yhteiskuntaa läpäisevänä rakenteellisena periaatteena, ei vain suppeasti lastensuojeluun tai huoltajuuskysymyksiin liittyvänä seikkana. Osallisuuden osalta oli myös havaittavissa, että yleissopimuksen mukaisesti lapset nähdään laajasti toimijoina, joilla autonomia, subjekteina, eikä vain toimenpiteiden kohteena (objekteina). Lapsen oikeuksien yleissopimuksen periaatteet on perusteltua nähdä sopimuksen tavoitteiden ja tarkoituksen mukaisesti laaja-alaisina ja siten ne ohjaavat myös lapsivaikutusten arviointia ja arviointitiedon hyödyntämistä päätöksenteossa. Lasten oikeudet osin liittyvät laajempaankin kysymykseen tulevienkin sukupolvien oikeuksista ja siitä, minkälaiselta toimintamme lasten kannalta vaikuttaa.

Arviointitoimintaa koskeva meta-arviointi ja arvioinnin tutkimus kertovat jatkuvasti arvioinnin ja sen hyödyntämisen puutteista. Arvioinnin tutkijat ja ystävät kokoontuvat säännöllisesti arvioinnin puutediskurssin äärelle. Niin on laita tämänkin selvityksen julkistamisen tilaisuudessa. Hyvä kysymys onkin, miten arvioinnin tilaa voidaan käytännössä parantaa? Nykytilan ja sen puutteiden sekä puutteiden syiden tuntemus on kehittämisen lähtökohta.

Hyvä vaikutusarviointi käytännön toimintana yhdistyy päätöksentekoon. Lapsivaikutusten arvioinnilla on merkittäviä emansipatorisia mahdollisuuksia (ne liittyvät siten äänen antamiseen vailla riittävää huomiota oleville ja yhteiskunnan strategiseen muuttamiseen, ks. Tästä Suomessa jo Liisa Niemisen väitöskirjaa Perusoikeuksien emansipatoriset mahdollisuudet, 1990). Osallisuutta toteuttava arviointi tekee yhteiskuntamme ja arkemme rakenteita näkyviksi ja mahdollistaa niistä keskustelun sekä niihin vaikuttamisen.

Ymmärrän arviointitoiminnan erityisesti käytännön päätöksentekoa sekä päätösten vaikutusten seurantaa ja tilivelvollisuutta koskevaksi toiminnaksi - tieteellisessä tutkimuksessa sen sijaan tiedon tuottaminen pelkästään uuden tiedon saamiseksi on jo arvo ja tavoite sinänsä. Suomessa olisi selvityksen havaintojen hengessä vahvistettava nimenomaan päätöksentekijöiden ja yhteiskuntapolitiikan ja talouspolitiikan laajojen strategioiden tilannekuvaa varten laadittavia systeemisiä arviointeja sekä olennaisesti lapsiin ja lapsen etuun vaikuttavien hallituksen esitysten vaikutusarviointia samoin kuin oppivan yhteiskunnan mallin mukaisesti jälkiarviointia, jossa todennetaan miten politiikkatoimet ovat vaikuttaneet ja joka yhdistyy myös tulevaa koskevaan päätöksentekoon. Tämän pitäisi myös olla systemaattista siten, että olennaiset vaikutukset saataisiin arvioitua. Ainakin kerran vaalikaudessa olisi hyvä arvioida myös keskeisiä talouspolitiikkaratkaisuja myös lasten näkökulmasta.

Nyt julkaistu lapsivaikutusten arviointia koskeva selvitys ei jää vain  arviointia koskevaksi puutepuheeksi. Selvityksessä on realistisia ja perusteltuja suosituksia lapsivaikutusten arvioinnin parantamiseen. Selvityksessä nostetaan esille selkeän poliittisen tahtotilan toimintakulttuurin muuttamiseksi tarve, osaamisen kehittäminen, ihmisvaikutusten arvioinnin konkreettisempien ohjeiden tarve sekä ministeriöiden yhteistyön vahvistaminen. Selvityksessä on hyvin perustellut viisi askelta arviointien kehittämiseen: tarvitaan siirtyminen 1) yksittäisistä vaikutuslajeista ihmisvaikutusten arviointiin 2) yksittäisten päätösten arvioinnista kokonaisuuksien arviointiin, 3) päätösesitysten arvioinnista  politiikka-vaihtoehtojen arviointiin, 4) ennakkoarvioinnista lapsivaikutusten seurantaan ja 5) asiantuntijoiden kuulemisesta lasten osallistamiseen. Olen tuoreessa puheenvuorossani esittänyt ajatuksia lainvalmistelun ja sen osana myös vaikutusarvioinnin ja niiden johtamisen kehittämisestä (Pöysti 2019). Suositukseni ovat saman henkisiä kuin tässä lapsivaikutusten arvioinnin kehittämiseen pureutuneessa listassa. Olennaista on saada järjestelmällisyyttä sekä myös koko yhteiskunnan kattavaa systeemistä otetta arviointiin sekä päähenkilöt, lapset, käyttämään ääntään ja osallistumaan. Tärkeimpiä kehittämiskohteita ja tarvittavia toimenpiteitä ovat:

  1. Hallituksen ja eduskunnan vahva käytännön poliittinen sitoutuminen yli puoluerajojen hyvään lainvalmistelutapaan ja arviointitiedon kuulemiseen, kuunteluun ja hyödyntämiseen. Lapsivaikutuksetkin olisi saatava selvitettyä niissä asioissa, joissa ne ovat olennaisia. Antti Rinteen hallituksen ohjelmaa Osallistava ja osaava Suomi koskevassa neuvottelutuloksessa on vahva lupaus tietopohjaisesta politiikasta ja sitoutumisesta tietopohjaiseen politiikan tekoon ja systemaattiseen vaikutusarviointiin kaikessa lainvalmistelussa (ks. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelman luku 1.1., erityisesti kohta 4 Lupaus tietopohjaisesta politiikasta sekä lapsistrategiaa koskevat kirjaukset luku 3.6. Tavoite 2 Lapsi- ja perheystävällisyyden edistäminen).
  2. Sitoutuminen realistisiin aikatauluihin, joissa arvioinnit ehditään tehdä ja hyödyntää sekä samalla käyttää myös monipuolisia laadullisia ihmisvaikutusten arvioinnin menetelmiä ja ottaa myös lapset itse mukaan heidän toimijuuden periaatteen mukaisesti. Aikatauluissa on tarpeen ottaa huomioon paitsi valmistelun ja osallistamisen aika mutta myös arviointitiedon sijoittuminen poliittisen päätöksenteon ja sen valmistelun aikarytmiin.
  3. Järjestelmällisyys vaikutusten arvioinnissa, mistä huolehtiminen on ministeriöiden kansliapäälliköiden ja alemman virkamiesjohdon, erityisesti osastopäälliköiden tehtävänä vastuualueillaan. Osana valtioneuvoston ohjaustapojen kehittämistä sekä hallituksen strategiaprosessissa ja hallituskauden toimintasuunnitelmassa olisikin mahdollista konkretisoida, miten tämä tehdään
  4. Vaikutusarvioinnin osaamisen ja sen hyödyntämisen  järjestelmällinen kehittäminen. Tässä olisi perusteltua myös pohtia valtioneuvostossa yhteistäkin osaamisen hyödyntämistä, vaikka kukin ministeriö on itse luonnollisesti jo perustuslain mukaan vastuussa esitysten valmistelusta. Lapsivaikutusten ja yleensä ihmisvaikutusten  arvioinnissa tarvitaan ministeriöiden yhteistyötä ja tämän johtaminen on valtioneuvoston ohjesäännön 45 §:n mukaisesti selkeästi kansliapäälliköiden vastuulla. Ministeriöiden lainsäädäntöjohtajat, jotka osin ministeriöstä riippuen ovat valmistelun prosessien hallinnan ja kehittämisen sekä lainvalmisteluun liittyvän osaamisen kehittämisen  koordinoijia ja johtajia ministeriöissä kansliapäälliköiden apuna ja tukena,  voivat tässä olla merkittävä toimijaryhmä.
  5. Lainvalmisteluohjeiden soveltaminen ja varsinkin nyt toukokuussa 2019 uudistetun hallituksen esitysten laadintaohjeen (Helo 2019) mukainen esittämistapa linkityksineen sekä lainvalmistelun prosessioppaan mukainen prosessi auttavat rakenteina ja prosesseina antamaan tilaa olennaisten asioiden arvioinnille. Varsinkin komiteatyöskentelyssä valmisteltavissa, isommissa yhteiskunnallisissa uudistuksissa olisi lähtökohtaisesti kaikissa muistettava tehdä analyyttinen lapsivaikutusten arviointi osana laajempaa ihmisvaikutusten arviointia.
  6. Valtiolla ja kunnissa lasten ottaminen mukaan ja tätä koskevien käytäntöjen ja siihen liittyvän osaamisen selkeää kehittämistä.

Lasten arjen kannalta kunta on hyvin vaikuttava julkinen toimija. Kunnissa lapsivaikutusten arviointi on valtiota laajempaa ja toteuttaa lasten osallisuutta mutta siltikin liian hajanaista ja satunnaista. Lasten ottaminen mukaan ja järjestelmällisyys lapsivaikutusten arvioinnissa sekä käytännön arjen konkreettisuus ovat tärkeitä kehittämiskohteita kunnissa. Kuntien tehdessä talousarvioitaan ja kuntalain edellyttämien suunnitelmien päivityksiä nyt syksyllä 2019 toivoisinkin jokaisen kunnan sitoutuvan lapsen edun periaatetta yhteiskunnan läpileikkaavana periaatteena  ja lasten laajaa osallisuutta toteuttavaan toimintamalliin nykyisten hankkeiden lisäksi. Kunta on keskeinen osallisuutta ja hyvää arkea toteuttava julkisyhteisö, jokaisen meistä foorumi. Arviointi on osa kunnan tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja kunnallista demokratiaa itseään. Esimerkiksi päivähoitopaikkojen sijoittumista koskevat ratkaisut voivat hyvinkin paljon vaikuttaa arkeen, samoin monet muut elinympäristöä koskevat ratkaisut. Kokonaisuuksien arviointiin kuuluvat myös valtion ja kuntien toimenpiteiden yhteisvaikutusten analyysi sekä tässä tarvittava vuoropuhelu valtion ja kuntien välillä..

Lapsivaikutusten arvioinnin parantaminen on käytännön toteuttamissuunnitelmaa ja tekemistä vaille valmis. Toimintatavan muutos julkisessa hallinnossa on yhteispeliä. Omalta osaltani voin pitää tätä lasten edun ja osallisuuden teemaa esillä ja kysyä vaikutusarviointien ja niiden hyödyntämisen perään ylimmän laillisuusvalvojan roolini sekä perustuslain 108 §:n 2 momentissa säädetyn riippumattomien tietojen ja riippumattoman lausunnonantajan roolini  puitteissa. Kyse on viime kädessä lasten edun periaatteen ja osallisuuden toteuttamisesta niin oikeudellisina periaatteina ja yhteiskunnallisina käytäntöinä.

 

« Takaisin