Oikeuskansleri arvioi valtioneuvoston rajavalvontaa koskevia päätöksiä

Diaarinumero: OKV/61/10/2020
Antopäivä: 1.10.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelussa arvosteltiin sisäministeriön esittelemiä valtioneuvoston päätöksiä rajavalvonnan palauttamisesta Euroopan unionin sisärajoille. Kantelija piti päätöksiä rajanylityspaikkojen sulkemisesta ja rajaliikenteen rajoittamisesta rajavartiolain, perustuslain ja Euroopan unionin oikeuden vastaisina. Kantelun mukaan päätökset loukkasivat yhtäältä Suomen kansalaisten perustuslaillista oikeutta lähteä maasta ja palata maahan ja toisaalta Euroopan unionin vapaan liikkuvuuden periaatetta. Kantelija pyysi oikeuskansleria tutkimaan, onko sisäministeriö johtanut valtioneuvostoa harhaan esitellessään kyseiset päätökset. Kantelija toi esiin myös, että rajavalvontaa koskevat päätökset ovat loukanneet saamelaisten oikeutta perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen. Lisäksi kantelija katsoi, että valtioneuvoston päätöksistä tiedotettaessa on käytetty epäasianmukaisia ja harhaanjohtavia ilmaisuja.

Oikeuskansleri totesi, että Suomen perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan. Jokaisella on myös oikeus lähteä maasta. Sisärajavalvonnan palauttamisella, rajanylityspaikkojen sulkemisella ja liikenteen rajoittamisella ei ole kuitenkaan puututtu perustuslaissa turvattuun liikkumisvapauteen. Päätökset ovat noudattaneet suhteellisuusperiaatetta ja täyttäneet tulkinnallisesti perustuslain ja rajavartiolain vaatimukset. Päätöksissä mainittu ”välttämätön syy” rajan ylittämiseen on kattanut tulkinnallisesti perustuslain suojaamaat oikeudet lähteä maasta ja palata maahan. Rajanylityspaikkoja on ollut avoinna siten, että nämä oikeudet ovat myös käytännössä voineet toteutua. Päätösten tarkoituksena on ollut vähentää rajan yli liikkumista koronaviruspandemian leviämisen hidastamiseksi ja edistää kansalaisten perusoikeutta hengen ja terveyden suojaan.

Oikeuskansleri totesi, että valtioneuvostolla on ollut aktiivinen toimintavelvoite suojata väestöä koronavirukselta. Perustuslaissa säädetään julkiselle vallalle velvoite turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä, mikä osaltaan toteuttaa perustuslain mukaista oikeutta elämään. Julkisen vallan toimintavelvoite liittyy myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaiseen oikeuteen terveyteen ja sen suojeluun sekä vastaaviin oikeuksiin muun muassa lasten ja vammaisten oikeuksien yleissopimuksessa. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan sopimuksen oikeus terveyteen on velvoittanut väestötasoisiin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin sekä terveydenhuollon riittävän kapasiteetin ylläpitämiseen ja turvaamiseen sekä erityisessä riskissä olevien väestöryhmien suojeluun. Päätökset rajaliikenteen rajoittamisesta ovat toteuttaneet tätä tavoitetta. Toisaalta päätöksissä on otettu huomioon myös välttämätön tarve liikkua rajan yli ja näin pyritty vähentämään liikkumisrajoituksista aiheutuvia haittoja.

Oikeuskanslerin mukaan sisäministeriö ei ole johtanut valtioneuvostoa harhaan esitellessään rajavartiolain nojalla valtioneuvostolle päätökset sisärajavalvonnan palauttamisesta sekä rajanylityspaikkojen sulkemisesta ja rajaliikenteen rajoittamisesta tai menetellyt muutoin sillä tavoin, että se olisi edellyttänyt tai edellyttäisi laillisuusvalvonnallisia toimia.  

Oikeuskansleri kiinnitti kuitenkin sisäministeriön huomiota päätösten valmisteluun liittyviin näkökohtiin. Hän totesi, että päätösten perustelumuistioissa ei ole riittävästi käsitelty päätösten suhdetta Euroopan unionin oikeuteen tai päätösten suhdetta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Perusoikeusnäkökulmasta olisi tullut tarkastella rajoitustoimien yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja suhteessa niillä saavutettuun hyötyyn. Tässä yhteydessä olisi tullut selkeämmin ottaa huomioon myös saamelaisten oikeudellinen asema. Päätöksissä olisi tullut myös selkeämmin tuoda esiin se, missä määrin kyse on ollut suosituksista ja missä määrin oikeudellisesti velvoittavista päätöksistä.

Valtioneuvoston kanslian tiedottamisen osalta oikeuskansleri korosti, että erityisesti poikkeuksellisessa kriisitilanteessa selkeällä ja informatiivisella tiedottamisella on olennainen merkitys ja viranomaisella on erityinen velvollisuus huolehtia kansalaisten tiedonsaannista.  Nopeasti syntyneessä tilanteessa viranomaisten tiedotteet voivat olla kansalaisten ainoa tiedon lähde. Oikeuskansleri kiinnitti valtioneuvoston kanslian huomiota velvollisuuteen käyttää valtioneuvoston päätöksistä tiedotettaessa asianmukaisia ja selkeitä sekä oikeudellisesti täsmällisiä ilmaisuja.

Oikeuskansleri Pöystin mukaan lainsäädäntöä valmisteltaessa ei ole otettu huomioon koronaviruksen aiheuttaman pandemian kaltaisia poikkeuksellisia oloja, joissa tartuntatautilain mukaiset keinot eivät ole riittäviä ihmisten hengen ja terveyden suojaamiseksi yleisvaaralliselta taudilta. Sisäministeriön tulisi yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa arvioida lainsäädännön muutos- ja kehittämistarpeita.

 

(Verkkosivuilla oleva liitetiedosto OKV_61_10_2020 on vaihdettu 29.10.2020 klo 10.30. Liitetiedoston sivulta 14 on korjattu hallintolain 51 ja 52 §:n nojalla kirjoitusvirhe.)

OKV_61_10_ 2020 korjattu.pdf

« Takaisin