Lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanossa tehtiin useita virheitä

Diaarinumero: OKV/1784/1/2017
Antopäivä: 9.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri otti kantaa eri viranomaisten toimintaan lapsikaappausasiassa annetun lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanoon liittyen. Hän kiinnitti kihlakunnanvoudin ja johtavan sosiaalityöntekijän huomiota heidän menettelyssään olleisiin puutteisiin. Lisäksi hän saattoi oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön harkittavaksi, tulisiko eräitä aiheeseen liittyviä säädöksiä ja ohjeistusta uudistaa. Hän pyysi ministeriöitä ilmoittamaan toimenpiteistään viimeistään 31.12.2019.

Hovioikeus oli määrännyt kantelijan lapsen palautettavaksi Suomesta toiseen Haagin lapsikaappaussopimuksen osapuolena olevaan valtioon. Lapsi oli määräystä täytäntöönpantaessa ollut melkein viikon sijoitettuna vastaanottokotiin ilman, että mikään tuomioistuin tai viranomainen oli tehnyt päätöstä sijoittamisesta. Asiassa oli laillisuusvalvonnallisesti kysymys muun muassa siitä, mitkä ovat käytettävissä olevat toimenpiteet lapsen palauttamismääräystä täytäntöönpantaessa. Lisäksi kysymys oli siitä, mitkä ovat kihlakunnanvoudin ja johtavan sosiaalityöntekijän tehtävät ja keskinäiset vastuut, ja oliko täytäntöönpanossa menetelty niiden mukaisesti. Antamiensa selvitysten perusteella kihlakunnanvouti ja johtava sosiaalityöntekijä olivat nähneet täytäntöönpanomenettelyn ja -toimenpiteet, samoin kuin toistensa tehtävät ja vastuut, keskenään ristiriitaisesti.

Lapsen palauttamisesta annetun määräyksen täytäntöönpanosta säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa sekä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa (täytäntöönpanolaki). Apulaisoikeuskansleri katsoi, että palauttamismääräyksen täytäntöönpanosta vastanneen kihlakunnanvoudin olisi tullut saattaa kysymys täytäntöönpanolain nojalla tapahtuvasta lapsen väliaikaisesta sijoittamisesta (vastaanottokotiin) käräjäoikeuden ratkaistavaksi, sillä tiedossa oli, että menettely tulisi jo lähtökohtaisesti muodostumaan pitkäkestoiseksi. Tähän oli sinänsä erilaisia etenemistapavaihtoehtoja. Samalla käräjäoikeus olisi voinut lapsen väliaikaisen sijoittamisen asemesta tai sen lisäksi määrätä muista täytäntöönpanolaissa tarkoitetuista väliaikaisista turvaamistoimista. Lapsen väliaikaista sijoittamista koskevasta käräjäoikeuden päätöksestä asianosaisten olisi ollut mahdollista kannella ylemmälle tuomioistuimelle.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan kihlakunnanvoudin olisi pitänyt huolehtia myös siitä, että johtavalla sosiaalityöntekijällä oli perusteet arvioida, mitä täytäntöönpanoon osallistuminen täytäntöönpanolain mukaan edellytti häneltä sosiaalihuollon viranomaisen edustajana. Täytäntöönpanolain mukaan sosiaalihuollon viranomaisen on oltava läsnä lasta noudettaessa ja annettava ulosottomiehelle virka-apua. Lisäksi sosiaalihuollon viranomaisen on huolehdittava lapsen sijoittamisen toimeenpanosta, kun ulosottomies on päättänyt ottaa lapsen välittömästi haltuunsa tai kun tuomioistuin on määrännyt lapsen väliaikaisesta sijoittamisesta.

Kihlakunnanvoudin olisi lisäksi tullut yksilöidä yksiselitteisesti se täytäntöönpanolain mukainen toimenpide, jolla hän pani täytäntöön hovioikeuden antaman määräyksen lapsen palauttamisesta, ja kirjata tuota toimenpidettä koskeva päätöksensä ja sen perustelut. Samoin kihlakunnanvoudin olisi tullut kirjata sosiaalihuollon viranomaiselle esittämänsä virka-apupyyntö ja sen perusteet.

Johtavan sosiaalityöntekijän menettelyn osalta apulaisoikeuskansleri totesi muun muassa, että tämän olisi tullut lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanonkin yhteydessä tunnistaa sosiaalihuollon viranomaiselle kuuluvat eri tehtävät ja huolehtia myös niistä, varsinkin kun tuomioistuin ei ollut määrännyt lapsen väliaikaisesta sijoittamisesta. Sosiaalihuollon viranomaisella on muun ohella lastensuojelulaissa ja sosiaalihuoltolaissa säädettyjä tehtäviä. Johtavan sosiaalityöntekijän olisi viimeistään lapsen haltuunottamisen yhteydessä arvioida lapsen kiireellinen lastensuojelun tarve sekä lapsen ja äidin muukin kiireellinen sosiaalipalvelujen tarve. Tästä arviosta riippuen olisi lisäksi voinut tulla tehtäväksi tarpeelliset lastensuojelu- ja palvelupäätökset. Muuten lainsäädännön esitöissä painotettu lastensuojelulainsäädännön etusija täytäntöönpanolakiin nähden ei voi käytännössä toteutua.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan johtavan sosiaalityöntekijän olisi lisäksi tullut tehdä sosiaalihuollon asiakasrekisteriin merkintä ulosottoviranomaisen yhteydenotosta sekä kirjata kaikki sen jälkeen tehdyt sosiaalihuollon toimenpiteet ja niiden perustelut.

Toteamistaan lukuisista menettelyllisistä puutteista huolimatta apulaisoikeuskansleri päätyi siihen, etteivät viranomaiset olleet kuitenkaan loukanneet lapsen etua palauttamismääräystä täytäntöönpantaessa.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että sääntelyssä ja ohjeistuksessa on puutteita, jotka eivät olleet voineet olla vaikuttamatta kihlakunnanvoudin ja johtavan sosiaalityöntekijän edellytyksiin havaita oikea menettelytapa ja toimia sen mukaisesti. Puutteita on täytäntöönpanolain 25 §:ssä, joka koskee lapsen väliaikaista sijoittamista ja muita väliaikaisia turvaamistoimia. Apulaisoikeuskanslerin mukaan esimerkiksi tiettyjä kiireellisiä asioita varten säädetty käräjäoikeuksien nykyinen päivystysjärjestely olisi perusteltua ulottaa myös täytäntöönpanolain mainitussa pykälässä tarkoitettuihin tehtäviin. Myös lapsen välittömän haltuun ottamisen edellytykseksi asetetusta huoltajan vaatimuksesta olisi syytä luopua tilanteissa, joissa on kysymys lapsen palauttamisesta annetun määräyksen täytäntöönpanosta. Samoin lapsen väliaikaisen sijoittamisen oikeusvaikutukset olisi täsmennettävä sijoitetun lapsen oikeusaseman selkiyttämiseksi ja sijoittamisen turvaavuuden varmistamiseksi. Olisi myös perusteltua, että lapsen palauttamista hakeneen vanhemman oikeus oikeusapuun palauttamismääräyksen täytäntöönpanoa koskevassa asiassa laajennettaisiin samanlaiseksi kuin lapsen palauttamista koskevaa asiaa käsiteltäessä.

Apulaisoikeuskansleri totesi myös, että aihepiiriä koskeva oikeusministeriön ohje vuodelta 1996 ei ole enää ajantasainen eikä sisällöltään kattava. Ministeriön verkkosivuilla julkaistut ohjeet ja esite eivät sellaisenaan riitä korvaamaan mainitun ohjeen puutteita.

OKV_1784_1_2017.pdf

« Takaisin