Ulkoministeri Soinin menettely virkamatkalla

Diaarinumero: OKV/987/1/2018 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/1005/1/2018, OKV/1022/1/2018, OKV/1029//1/2018, OKV/1067/1/2018, OKV/1146/1/2018, OKV/1351/1/2018jaOKV/1355/1/2018
Antopäivä: 18.9.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerille kanneltiin ulkoministeri Timo Soinin osallistumisesta abortinvastaiseen tilaisuuteen Kanadan virkamatkan aikana toukokuussa 2018. Kyseissä tapahtumassa, kynttilävigiliassa, rukoiltiin abortin uhrien muistoksi ja se oli aloitus tapahtumalle, jonka tarkoituksena oli vastustaa oikeutta aborttiin.

Oikeuskansleri totesi, että ministerin menettely voi tulla laillisuusvalvonnallisesti arvioitavaksi lähinnä silloin, kun menettelyssä on kyse ministerin virkatoimista. Laillisuusvalvonta voi kuitenkin ulottua myös ministerin varsinaisten virkatointen ulkopuoliseen menettelyyn, jos menettelyllä on oikeudellisesti merkityksellinen yhteys ministerin virkatoimiin. Soinin osallistuminen kynttilävigiliaan ja siihen sisältyvä abortinvastainen kannanotto tapahtui vapaa-ajalla, mutta virkamatkan aikana, jolla Soini oli ulkoministerin asemansa perusteella ja jolla käytettiin valtioneuvoston ministerille tarjoamia matkustamiseen liittyviä palveluja. Osallistuminen myös julkistettiin sosiaalisessa mediassa ulkoministeri Soinin osallistumisena abortin vastaiseen tapahtumaan. Tästä syystä kyseessä olevaa menettelyä voitiin pitää valtioneuvoston jäsenen virkatoimiin tai muuten valtioneuvoston jäsenen asemaan kytkeytyvänä siten, että menettelyä voitiin arvioida laillisuusvalvonnallisesti.

Oikeuskanslerin mukaan Soinin osallistumisessa kynttilävigiliaan oli kyse uskonnonharjoittamisesta, johon hänellä on perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vahvasti suojaama oikeus. Samalla siinä oli kyse myös abortin vastaisesta kannanotosta virkamatkan kohteena olevassa maassa, jossa abortti on sallittu ja jonka hallitus kannattaa aborttioikeutta ja jonne ulkoministeri Soini on matkustanut edustaessaan kotimaataan, jonka lainsäädäntö sallii abortin ja joka toimii ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan naisten ja tyttöjen oikeuksien ja muun muassa heidän seksuaali- ja lisääntymisterveytensä edistämiseksi. Valtiolta edellytetään yleensä puolueetonta ja neutraalia suhtautumista eri vakaumuksiin ja tämä korostuu erityisesti toimittaessa valtion edustajana.

Siltä osin kuin kanteluissa pyydettiin arvioimaan Soinin menettelyn yhteensopivuutta Suomen ulko- tai sisäpoliittisen linjan kanssa, oikeuskansleri kuitenkin totesi, että tällainen poliittinen arviointi ei kuulu laillisuusvalvojan tehtäviin vaan perustuslain 60 ja 64 §:ssä tarkoitetun poliittisen ministerivastuun piiriin.

Ulkoministerin menettelyn arvioimisessa oli punnittava sitä, miten uskonnonvapauden ja sananvapauden käyttö suhteutetaan asianomaisen tehtävän vaatimuksiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu oikeutetuksi ja perustelluksi rajoittaa henkilön virka-aseman tai muun sellaisen aseman perusteella henkilön mahdollisuutta harjoittaa uskontoaan tai ilmentää uskoaan tietyissä työtehtävien tai virkatoimien hoitoon liittyvissä tilanteissa.

Oikeuskansleri totesi uskonnonvapauden ja sananvapauden kuuluvan luonnollisesti myös valtioneuvoston jäsenenä toimivalle ulkoministerille.  Uskonnon ja omantunnon vapauden yksi tärkeä ilmenemismuoto on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa ja oikeus ilmaista vakaumuksensa. Jokaiselle perusoikeutena turvattua sananvapautta on ydinajatukseltaan pidetty ennen muuta poliittisena perusoikeutena, johon kuuluu keskeisesti oikeus osallistua yhteiskunnallisia asioita koskevaan keskusteluun.

Arvioitaessa ulkoasioista vastaavan valtioneuvoston jäsenen toimintamahdollisuuksien rajoja on oikeuskanslerin mukaan otettava huomioon perustuslain 93 §:n 3 momentissa ulkoministerille säädetty toimivalta ilmaista Suomen ulkopoliittisia kantoja muille valtioille. Säännös antaa ulkoministerille toimivallan Suomen kantojen ilmaisemiseen, mutta tästä toimivallasta voi tulkita myös seuraavan rajoituksia ulkoministerin toiminnalle ja kannanotoille silloin, kun ulkoministeri matkustaa Suomen valtion edustajana ulkomailla. Rajoitukset toimittaessa valtion edustajan roolissa toteuttavat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä korostettua valtion tasapuolista ja neutraalia suhtautumista ja siten myös turvaavat kansalaisten uskonnon- ja omantunnonvapautta.

Asiassa on oikeuskanslerin mukaan kyse ennen kaikkea siitä, millaista menettelyä ja harkintaa ulkoministeriltä voidaan ulkomaan virkamatkalla edellyttää pidettäessä erillään toisaalta toiminta valtion edustajana ja toisaalta yksityishenkilönä ja kansanedustajana, joissa rooleissa henkilö voi osallistua yksityiseen ja julkiseen keskusteluun myös yhteiskunnallisissa ja arvoja koskevissa kiistakysymyksissä. Perustuslain 93 §:n mukaisiin tehtäviin ja siitä johtuviin velvoitteisiin kuuluu huolehtia siitä, että kannanotot ja toimenpiteet valtion edustajana eivät ole sekoitettavissa toimintaan ja kannanottoihin yksityishenkilönä tai kansanedustajana.

Tästä näkökulmasta arvioituna oikeuskansleri piti lähtökohtaisesti ongelmallisena, että valtioneuvoston jäsen ja nimenomaan ulkoministeri, jolla on perustuslain ja Wienin yleissopimuksen nojalla toimivalta esittää Suomen ulkopoliittisia kantoja, ottaa virkamatkansa aikana, vaikkakin vapaa-ajallaan, kantaa aborttioikeutta vastaan. Olosuhteiden johdosta on olemassa periaatteessa vaara siitä, että virkamatkan kohdemaassa voi syntyä sellainen mielikuva, että kysymys on jollakin tavoin Suomen virallisesta kannasta tai linjasta, tai ainakin sekaantumisvaara voi olla olemassa. Menettely on ollut omiaan lisäämään virheellisen tulkinnan mahdollisuuksia siitä, missä roolissa henkilö on toiminut. On kyseenalaista, voidaanko mahdollisen ulkomaisen yleisön kohtuudella katsoen voivan olettaa asianomaisessa asiayhteydessä, että kyse on ulkoministeri Soinin yksityisestä uskonnonharjoittamisesta ja kannanotosta, ei Suomen valtion.

Johtopäätöksenään oikeuskansleri totesi, että ulkoministeri Soinin ei voida osoittaa toimineen asiassa lainvastaisesti. Oikeuskansleri kiinnitti kuitenkin ulkoministeri Soinin huomiota siihen, että nyt esillä olevan kaltaisissa olosuhteissa ulkoministerin olisi perusteltua noudattaa erityistä varovaisuutta ja harkittua pidättyvyyttä kannanotoissaan matkustaessaan Suomen valtion edustajana toisessa valtiossa, jotta ministerin menettely ei antaisi aihetta väärinkäsityksiin tai epäilyksiin siitä, mitkä ovat Suomen valtion ja mitkä hänen omia kantojaan.

OKV_987_1_2018.pdf

« Takaisin