Ratkaisut

Asian käsittelyn viipyminen tietosuojavaltuutetun toimistossa

Diaarinumero: OKV/1501/10/2020
Antopäivä: 6.10.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti tietosuojavaltuutetun toimiston huomiota asioiden viivytyksettömään käsittelyyn. 

Kantelijan asian käsittely oli kestänyt tietosuojavaltuutetun toimistossa yli kaksi vuotta, eikä asiaa ollut vielä ratkaistu. Häneltä oli pyydetty asiassa täydennystä, kun asia oli ollut vireillä vuoden ja 10 kuukautta.

Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan asian käsittelyaikaan oli vaikuttanut kantelijan asiassa useaan otteeseen toimittamat lisätiedot, minkä vuoksi asian luonne ja laajuus oli useasti muuttunut asian vireilletulon jälkeen. Selvityksestä kävi ilmi myös asian valmistelijan vaihtuneen asian käsittelyn aikana. Asioiden käsittelyaikoihin toimistossa oli yleisemmin vaikuttanut muun ohella toimistossa käsiteltävänä olevien asioiden määrän huomattava kasvu ja lainsäädäntömuutokset. Toimisto oli ilmoittamansa mukaan ryhtynyt kehittämistoimiin asioiden käsittelyn jouduttamiseksi.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi asian käsittelyyn jo kuluneen runsaan kahden vuoden käsittelyajan olleen tietosuojavaltuutetun toimiston selvityksessään esiin tuomista seikoista huolimatta kohtuuttoman pitkän. Hänen arvionsa mukaan asiaa ei ollut käsitelty ilman aiheetonta viivytystä.

OKV_1501_10_2020.pdf

« Takaisin

Asian käsittelyn ja tiedusteluun vastaamisen viipyminen tietosuojavaltuutetun toimistossa

Diaarinumero: OKV/590/10/2020
Antopäivä: 1.10.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tietosuojavaltuutetun toimiston huomiota asioiden viivytyksettömään käsittelyyn ja viivytyksettömään tiedusteluun vastaamiseen sekä asiakirjapyynnön käsittelyyn.

Kantelija arvosteli tietosuojavaltuutetun toimistoa asioidensa käsittelyn kohtuuttomasta viipymisestä ja siitä, ettei hänen tiedusteluunsa ja asiakirjapyyntöönsä ollut vastattu.

Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan asioiden käsittelyn pitkittymisen syynä oli ollut se, että toimistossa käsiteltävänä olevien asioiden määrä oli lisääntynyt huomattavasti. Samanaikaisesti toimiston työtehtäviä oli jouduttu uudelleen järjestämään muun muassa henkilömuutosten vuoksi. Edellä mainitut seikat olivat osaltaan vaikuttaneet asioiden käsittelyn ruuhkautumiseen. Ruuhkien syntyyn oli vaikuttanut myös viimeaikaiset lainsäädäntömuutokset. Kantelijan tiedusteluun ei ollut vastattu, koska se oli jäänyt erehdyksessä huomioimatta.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan laillisuusvalvontakäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että viranomaisen tulee huolehtia tehtävien asianmukaisesta hoitamisesta myös niissä tilanteissa, kun resurssit ovat niukat tai organisaatiossa tapahtuu muutoksia tai henkilöstövaihdoksia. Kantelijan asiat oli saatettu vireille tietosuojavaltuutetun toimistossa vuonna 2018. Yksi asia oli vielä ratkaisematta ja muut asiat oli ratkaistu vuonna 2020. Yhden asian käsittely oli kestänyt lähes kaksi vuotta ja osan asioista yli kaksi vuotta.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan kantelijan asioiden käsittelyaika oli ollut tietosuojavaltuutetun toimistossa kohtuuttoman pitkä. Apulaisoikeuskansleri otti viivästyksen laillisuusvalvonnallisessa arviossaan huomioon tietosuojavaltuutetun toimiston työhön vaikuttaneet olosuhteet kuten toimiston muuton sekä yleisestä Covid-19 epidemiasta aiheutuneet keskeytykset työskentelyssä. Toimisto oli ryhtynyt myös useisiin kehittämistoimiin.

Tietosuojavaltuutetun toimiston selvityksestä ei ilmennyt, oliko kantelijan tiedusteluun vastattu. Kantelijan tiedusteluun vastaaminen oli viipynyt kohtuuttomasti. Kantelijan asiakirjapyynnössä mainitut asiakirjat oli toimitettu kantelijalle jo aikaisemmin. Tästä olisi tullut ilmoittaa kantelijalle vastaamalla asiakirjapyyntöön. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että tietosuojavaltuutetun toimisto oli laiminlyönyt noudattaa hyvän hallinnon periaatteita tiedusteluihin ja asiakirjapyyntöihin vastaamisessa.

OKV_590_10_2020.pdf

« Takaisin

Oikeuskansleri arvioi valtioneuvoston rajavalvontaa koskevia päätöksiä

Diaarinumero: OKV/61/10/2020
Antopäivä: 1.10.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelussa arvosteltiin sisäministeriön esittelemiä valtioneuvoston päätöksiä rajavalvonnan palauttamisesta Euroopan unionin sisärajoille. Kantelija piti päätöksiä rajanylityspaikkojen sulkemisesta ja rajaliikenteen rajoittamisesta rajavartiolain, perustuslain ja Euroopan unionin oikeuden vastaisina. Kantelun mukaan päätökset loukkasivat yhtäältä Suomen kansalaisten perustuslaillista oikeutta lähteä maasta ja palata maahan ja toisaalta Euroopan unionin vapaan liikkuvuuden periaatetta. Kantelija pyysi oikeuskansleria tutkimaan, onko sisäministeriö johtanut valtioneuvostoa harhaan esitellessään kyseiset päätökset. Kantelija toi esiin myös, että rajavalvontaa koskevat päätökset ovat loukanneet saamelaisten oikeutta perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen. Lisäksi kantelija katsoi, että valtioneuvoston päätöksistä tiedotettaessa on käytetty epäasianmukaisia ja harhaanjohtavia ilmaisuja.

Oikeuskansleri totesi, että Suomen perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan. Jokaisella on myös oikeus lähteä maasta. Sisärajavalvonnan palauttamisella, rajanylityspaikkojen sulkemisella ja liikenteen rajoittamisella ei ole kuitenkaan puututtu perustuslaissa turvattuun liikkumisvapauteen. Päätökset ovat noudattaneet suhteellisuusperiaatetta ja täyttäneet tulkinnallisesti perustuslain ja rajavartiolain vaatimukset. Päätöksissä mainittu ”välttämätön syy” rajan ylittämiseen on kattanut tulkinnallisesti perustuslain suojaamaat oikeudet lähteä maasta ja palata maahan. Rajanylityspaikkoja on ollut avoinna siten, että nämä oikeudet ovat myös käytännössä voineet toteutua. Päätösten tarkoituksena on ollut vähentää rajan yli liikkumista koronaviruspandemian leviämisen hidastamiseksi ja edistää kansalaisten perusoikeutta hengen ja terveyden suojaan.

Oikeuskansleri totesi, että valtioneuvostolla on ollut aktiivinen toimintavelvoite suojata väestöä koronavirukselta. Perustuslaissa säädetään julkiselle vallalle velvoite turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä, mikä osaltaan toteuttaa perustuslain mukaista oikeutta elämään. Julkisen vallan toimintavelvoite liittyy myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaiseen oikeuteen terveyteen ja sen suojeluun sekä vastaaviin oikeuksiin muun muassa lasten ja vammaisten oikeuksien yleissopimuksessa. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan sopimuksen oikeus terveyteen on velvoittanut väestötasoisiin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin sekä terveydenhuollon riittävän kapasiteetin ylläpitämiseen ja turvaamiseen sekä erityisessä riskissä olevien väestöryhmien suojeluun. Päätökset rajaliikenteen rajoittamisesta ovat toteuttaneet tätä tavoitetta. Toisaalta päätöksissä on otettu huomioon myös välttämätön tarve liikkua rajan yli ja näin pyritty vähentämään liikkumisrajoituksista aiheutuvia haittoja.

Oikeuskanslerin mukaan sisäministeriö ei ole johtanut valtioneuvostoa harhaan esitellessään rajavartiolain nojalla valtioneuvostolle päätökset sisärajavalvonnan palauttamisesta sekä rajanylityspaikkojen sulkemisesta ja rajaliikenteen rajoittamisesta tai menetellyt muutoin sillä tavoin, että se olisi edellyttänyt tai edellyttäisi laillisuusvalvonnallisia toimia.  

Oikeuskansleri kiinnitti kuitenkin sisäministeriön huomiota päätösten valmisteluun liittyviin näkökohtiin. Hän totesi, että päätösten perustelumuistioissa ei ole riittävästi käsitelty päätösten suhdetta Euroopan unionin oikeuteen tai päätösten suhdetta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Perusoikeusnäkökulmasta olisi tullut tarkastella rajoitustoimien yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja suhteessa niillä saavutettuun hyötyyn. Tässä yhteydessä olisi tullut selkeämmin ottaa huomioon myös saamelaisten oikeudellinen asema. Päätöksissä olisi tullut myös selkeämmin tuoda esiin se, missä määrin kyse on ollut suosituksista ja missä määrin oikeudellisesti velvoittavista päätöksistä.

Valtioneuvoston kanslian tiedottamisen osalta oikeuskansleri korosti, että erityisesti poikkeuksellisessa kriisitilanteessa selkeällä ja informatiivisella tiedottamisella on olennainen merkitys ja viranomaisella on erityinen velvollisuus huolehtia kansalaisten tiedonsaannista.  Nopeasti syntyneessä tilanteessa viranomaisten tiedotteet voivat olla kansalaisten ainoa tiedon lähde. Oikeuskansleri kiinnitti valtioneuvoston kanslian huomiota velvollisuuteen käyttää valtioneuvoston päätöksistä tiedotettaessa asianmukaisia ja selkeitä sekä oikeudellisesti täsmällisiä ilmaisuja.

Oikeuskansleri Pöystin mukaan lainsäädäntöä valmisteltaessa ei ole otettu huomioon koronaviruksen aiheuttaman pandemian kaltaisia poikkeuksellisia oloja, joissa tartuntatautilain mukaiset keinot eivät ole riittäviä ihmisten hengen ja terveyden suojaamiseksi yleisvaaralliselta taudilta. Sisäministeriön tulisi yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa arvioida lainsäädännön muutos- ja kehittämistarpeita.

 

(Verkkosivuilla oleva liitetiedosto OKV_61_10_2020 on vaihdettu 29.10.2020 klo 10.30. Liitetiedoston sivulta 14 on korjattu hallintolain 51 ja 52 §:n nojalla kirjoitusvirhe.)

OKV_61_10_ 2020 korjattu.pdf

« Takaisin

Poissa olevalle vastaajalle tuomittu rangaistus ja tuomion julistaminen

Diaarinumero: OKV/109/31/2020
Antopäivä: 30.9.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineelle käräjätuomarille, joka oli tuominnut vastaajan ankarampaan seuraamukseen kuin mihin vastaaja asiassa olisi poissa olevana voitu tuomita ja mitä vastaajalle oli haasteessa ilmoitettu. Lisäksi hän saattoi käräjätuomarin tietoon päätöksessään esittämänsä käsityksen tuomiolauselman yksilöidyn julistamisen merkityksestä tuomarin itsekontrollin kannalta. Asia käsiteltiin oikeuskanslerinvirastossa hovioikeuden tekemän ilmoituksen perusteella.

Käräjäoikeus oli kutsunut vastaajan asian pääkäsittelyyn sillä uhalla, että asia voidaan hänen poissaolostaan huolimatta ratkaista ja rangaistukseksi tällöin tuomita enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus. Syyttäjän haastehakemuksessaan esittämä seuraamuskannanotto oli ollut neljä kuukautta vankeutta. Käräjätuomari oli harkinnut, että mikäli vastaaja tuomittaisiin syytteen mukaisesti, olisi enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus asiassa riittävä seuraamus. Hän oli ilmoittamansa mukaan julistanut tuomion kuitenkin ”syytteen mukaisesti”, jolloin rangaistukseksi olisi vastoin hänen tarkoittamaansa tullut syyttäjän asiassa esittämä seuraamuskannanotto.

Lain mukaan tuomiolauselma tulee ilmoittaa tuomiota julistettaessa silloinkin, kun tuomion julistaminen kokonaisuudessaan ei ole tarpeen. Tuomion julistamisella laissa edellytetyin tavoin myös silloin, kun sitä julistettaessa paikalla ei ole asian vastaajaa tai yleisöä, on merkitystä tuomarin itsekontrollin kannalta. Tapauksessa tuomiolauselman ilmoittaminen lain edellyttämin tavoin yksilöidysti olisi ollut omiaan estämään tapahtunutta virhettä, jossa vastaajalle tuomitun vankeusrangaistuksen kesto oli vastoin tuomarin tarkoitusta määrittynyt syyttäjän haastehakemuksessa ilmoittamasta seuraamuskannanotosta.

OKV_109_31_2020.pdf

« Takaisin

Oleskelulupahakemuksen käsittelyn viipyminen

Diaarinumero: OKV/387/10/2020
Antopäivä: 29.9.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri lähetti Maahanmuuttovirastolle tiedoksi ratkaisunsa, joka koski oleskelulupahakemuksen lakisääteisen enimmäiskäsittelyajan ylittämistä. Maahanmuuttovirasto oli itse jo vastannut kantelijan samaa asiaa koskevaan kanteluun ja todennut, että viivästyminen johtui asian käsittelijän inhimillisestä virheestä. Virasto oli myös pahoitellut kantelijalle ja tämän puolisolle aiheutunutta harmia.

Maahanmuuttoviraston käsittelijä oli ollut siinä virheellisessä käsityksessä, että kantelijan työsopimuksen mukainen kesken oleva koeaika olisi peruste viivyttää tämän puolison oleskelulupahakemuksen käsittelyä yli laissa säädetyn enimmäiskäsittelyajan. Asiaan oli kuitenkin puututtu välittömästi, kun se tuli työnjohdon tietoisuuteen, ja hakemus oli ratkaistu pikaisesti tämän jälkeen. Kantelijan puolison perhesiteen perusteella hakeman lupahakemuksen käsittely oli kestänyt 20 päivää yli laissa säädetyn yhdeksän kuukauden enimmäiskäsittelyajan.

OKV_387_10_2020.pdf

« Takaisin

Kansaneläkelaitoksen menettely vammaistukiasian käsittelyssä

Diaarinumero: OKV/1082/10/2020
Antopäivä: 25.9.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti Kansaneläkelaitoksen huomiota huolellisuuteen sen tehtäviin kuuluvien asioiden käsittelyssä.

Kantelija arvosteli Kansaneläkelaitoksen menettelyä vammaistukiasiansa käsittelyssä. Kantelija oli pyytänyt Kansaneläkelaitosta toimittamaan sille toimittamansa selvityksen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalle valituksen liitteeksi. Kansaneläkelaitos oli toimittanut selvityksen muutoksenhakulautakunnalle vasta kantelijan otettua siihen uudelleen yhteyttä.

Kansaneläkelaitoksen mukaan lisäselvitysten toimittaminen vammaistuen valitusasiaan oli kantelijan asiassa viivästynyt sen sisäisen toiminnan vuoksi. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, ettei asiassa ollut toimittu riittävän huolellisesti.

OKV_1082_10_2020.pdf

« Takaisin

Ministeriön menettely valtiosopimuksen hyväksymisessä ja voimaansaattamisessa

Diaarinumero: OKV/258/70/2020
Antopäivä: 21.9.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri tutki omasta aloitteestaan maa- ja metsätalousministeriön menettelyn elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskevan yleissopimuksen (ATP-sopimus) hyväksymisessä ja voimaansaattamisessa. Kyseiseen sopimukseen ja sen liitteisiin oli tehty viime vuosina muutoksia, joita ministeriö ei ollut tuonut tasavallan presidentin hyväksyttäviksi. Näin ollen muutokset olivat tulleet Suomea kansainvälisesti sitoviksi ilman, että muutokset on hyväksytty kansallisesti perustuslain 93 §:n 1 momentin mukaisesti. Niitä ei ole myöskään saatettu voimaan kansallisesti. Oikeuskansleri kiinnitti maa- ja metsätalousministeriön huomiota valtiosopimusten hyväksymis- ja voimaansaattamismenettelyn edellyttämään tarkkuuteen ja huolellisuuteen sekä toimenpiteiden oikea-aikaisuuteen.

ATP-sopimuksen muutoksia ei hyväksytä erikseen sopimuspuolten toimesta, vaan ne tulevat velvoittaviksi, mikäli sopimusosapuolet eivät vastusta niitä määräajassa. Kyseessä on ns. opting out -menettely.

Oikeuskansleri totesi, että sopimuksen muutosten hyväksyminen olisi tullut esitellä ennen muutosten vastustamiselle ATP-sopimuksessa asetetun määräajan päättymistä. Pääsääntöisesti valtiosopimukset saatetaan voimaan siten, että voimaansaattamista koskeva kansallinen säädös tulee voimaan samana ajankohtana kuin sopimus tulee kansainvälisesti voimaan. ATP-sopimuksen mukaan sopimuksen hyväksytyksi katsottu muutos tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin se katsottiin hyväksytyksi. Koska sopimusmuutokset ovat jääneet hyväksymättä, myös sopimusmuutosten voimaansaattaminen on jäänyt tekemättä oikea-aikaisesti.  

Ministeriö on selvityksessään tuonut esiin toimenpiteitä, joihin se on ryhtynyt ja aikoo ryhtyä voimaan tulleiden sopimusmuutosten osalta sekä sopimuskokonaisuuden voimaansaattamiseksi. Ministeriö on myös ilmoittanut ryhtyvänsä toimenpiteisiin vastaavan välttämiseksi.

OKV_258_70_2020.pdf

« Takaisin

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet aluehallintovirastoille yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten rajoittamisesta

Diaarinumero: OKV/1726/10/2020
Antopäivä: 21.9.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerille oli tehty kanteluita sosiaali- ja terveysministeriön (STM) rajoitetoimenpiteitä koskevasta ohjauskirjeestä 11.8.2020 aluehallintovirastoille ja Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle sekä 24.8.2020 annetusta korjatusta versiosta. Ohje koskee tartuntatautilain 58 §:ssä tarkoitettuja yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten järjestämistä koskevia päätöksiä, joiden tekeminen kuuluu aluehallintovirastoille. Aluehallintovirastot ovat 24.8.2020 tehneet sisällöltään yhdenmukaiset päätökset yleisötilaisuuksista ja yleisistä kokouksista.

Kanteluissa on muun muassa kyseenalaistettu STM:n toimivalta ja rooli asiassa, aluehallintovirastojen päätösten sisältö ja päätöksentekoon liittyvän harkinnan asianmukaisuus sekä asiaan liittyvän tiedottamisen asianmukaisuus.

Oikeuskansleri totesi, ettei hän vakiintuneen käytännön mukaan tutki kanteluita, jotka koskevat viranomaisen ratkaisua, johon voi hakea muutosta tai jota koskeva muutoksenhaku on vireillä. Nyt esillä oleviin aluehallintovirastojen päätöksiin voidaan hakea muutosta ja ainakin yksi valitus on hallinto-oikeudessa vireillä. Kanteluja ei siten käsitelty siltä osin kuin kysymys on aluehallintovirastojen päätösten sisällöstä ja päätöksiin liittyvän harkinnan arvioinnista.

Oikeuskanslerin ratkaisu koski näin ollen kysymystä siitä, onko sosiaali- ja terveysministeriö voinut antaa toimivaltansapuitteissa antaa ohjeet, joissa käsitellään aluehallintovirastojen päätösvaltaan kuuluvaa asiaa.

Oikeuskansleri katsoi, että ministeriö voi antaa alaiselleen virastolle yleisiä määräyksiä ja ohjeita hallintotehtävien suorittamisesta, muttei määrätä, miten yksittäinen hallintoasia on ratkaistava. Oikeuskansleri ei pitänyt tartuntatautilain 1 §:stä ilmenevän tarkoituksen ja STM:lle 6 ja 7 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamisen kannalta perusteltuna sellaista tulkintaa, jonka mukaan STM ei lainkaan voisi ilmaista käsitystään, esimerkiksi ohjeen muodossa, aluehallintoviraston toimivaltaan kuuluvasta asiasta, varsinkaan kun otettiin huomioon nyt käsillä oleva pandemiatilanne sekä siinä vallitsevat tarpeet perusoikeuksien, erityisesti oikeuden elämään ja terveyteen suojaamiseksi ja väestön terveyden edistämiseksi estämällä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä viranomaisten lakisääteisten toimivaltuuksien mukaisilla toimilla.

Ohje ei ole oikeussääntö eikä myöskään oikeudellisesti sitova. Ohje voi olla esimerkiksi neuvo, käyttöohje tai jokin suositus. Viranomainen voi laissa säädetyn tehtävänsä alalla antaa ohjeita ilman erityistä valtuutusta. Ohjeen tulee olla sisällöltään sellainen, ettei siitä synny kuvaa sen oikeudellisesta sitovuudesta.

Oikeuskansleri totesi nyt esillä olevien 11.8.2020 ja 24.8.2020 ohjeen osalta, että niissä esiintyy yhtäältä tietynsisältöisten päätösten tekemiseen kehottavia sanamuotoja. Näin on erityisesti 24.8.2020 päivätyn kirjeen osalta, jossa todetaan ministeriön tarkoituksena olleen vallitsevaan epidemiatilanteeseen pohjautuen kehottaa virastoja jatkamaan asiasisältöisesti samoja rajoitustoimenpiteitä, jotka ovat olleet voimassa elokuussa 2020

Toisaalta sekä 11.8.2020 ja 24.8.2020 ohjeissa kehotetaan ”selvittämään” tartuntatautilain 58:ssä tarkoitettujen edellytysten olemassaoloa sekä ”harkitsemaan” THL:n ohjeiden asettamista tietyn henkilömäärän ylittävien yleisötilaisuuksien järjestämisen välttämättömäksi edellytykseksi.

Tähän nähden oikeuskansleri katsoi, ettei ohjeista muodostu kokonaisuutena arvioituna sellaista kuvaa, että ne olisivat sitoviksi tarkoitetut, eivätkä ne siten ole perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyn lainalaisuusperiaatteen tai aluehallintoviraston päätösvallan kannalta ongelmallisia. Näin ollen oikeuskanslerilla ei ollut aihetta epäillä sosiaali- ja terveysministeriön menetelleen lainvastaisesti tässä suhteessa.

Oikeuskansleri totesi kuitenkin, että vastaanottamistani kanteluista välittyy se, ettei yleisölle ole välttämättä selvää, mikä on kunkin viranomaisen rooli ja toimivalta päätettäessä yleisötilaisuuksien ja yleisten kokoontumisten kieltämisestä. Onkin sosiaali- ja terveysministeriön asiana harkita, voidaanko mahdollisesti jatkossa annettavissa ohjeissa ja niitä koskevassa tiedottamisessa käyttää sellaisia sanamuotoja, jotka vielä esillä olleita ohjeita yksiselitteisemmin toisivat esiin sen, etteivät ohjeet ole päätöksentekijää sitovia. Toimivalta päätöksen tekemiseen on 58 §:n 1 momentin mukaisesti aluehallintovirastoilla.

Kantelut eivät ole antaneet aihetta muuhun kuin että vastaus lähetettiin tiedoksi myös sosiaali- ja terveysministeriölle.

OKV_1726_10_2020.pdf

« Takaisin

Toimivalta käsitellä esteellisyyskysymyksiä valvontatoiminnassa

Diaarinumero: OKV/111/10/2020
Antopäivä: 18.9.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti aluehallintoviraston huomiota sen toimivaltaan ja velvollisuuteen käsitellä esteellisyyskysymyksiä. Aluehallintoviraston on tapauskohtaisesti arvioitava esteellisyyskysymyksiä käsitellessään kanteluita ja suorittaessaan valvontatehtäviään.

Kantelijan mielestä kaupungin sosiaalityöntekijä oli esteellinen käsittelemään hänen asiaansa ja kanteli siitä aluehallintovirastolle. Aluehallintoviraston kanteluun antamasta päätöksestä saattoi saada käsityksen, ettei aluehallintovirastolla olisi lainkaan laillisuusvalvontatehtävässään toimivaltaa arvioida esteellisyyskysymyksiä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä säädetään aluehallintoviraston toimivallasta valvoa ja ohjata sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Sen perusteella aluehallintovirastolla on kanteluita käsitellessään paitsi toimivalta myös velvollisuus ottaa kantaa arvostellun hallintotoiminnan lainmukaisuuteen. Apulaisoikeuskansleri totesi, että toiminnan lainmukaisuuden arviointi tarkoittaa muun muassa perustuslain mukaisten vaatimusten toteutumisen arvioimista hallintotoiminnassa. Hänen mukaansa puolueettomuus, joka koostuu muun muassa esteellisyyssäännösten noudattamisesta, on keskeinen perustuslakiin pohjautuva oikeusturvatekijä ja yksi lainmukaisen hallintotoiminnan peruslähtökohdista.

Lähtökohtaisesti esteellisyyttä koskevan kysymyksen käsittely tapahtuu hallintolaissa säädetyssä järjestyksessä ja esteellisyyttä koskevan päätöksen voi saattaa pääasian yhteydessä muutoksenhakuviranomaisen arvioitavaksi. Esteellisyyssäännökset voivat kuitenkin tulla sovellettavaksi monen laatuiseen hallintotoimintaan eikä esteellisyyskysymysten arvioimiseksi aina ole käytettävissä muutoksenhakumahdollisuutta. Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei aluehallintovirasto ole voinut kanteluita käsitellessään ja valvontaa suorittaessaan puuttuvaan toimivaltaansa vedoten kieltäytyä kategorisesti ja ehdottomasti käsittelemästä esteellisyyskysymyksiä.

OKV_111_10_2020.pdf

« Takaisin

Työttömyysetuushakemusten käsittelyn viivästyminen Yleinen työttömyyskassa YTK:ssa

Diaarinumero: OKV/1263/10/2020
Antopäivä: 18.9.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri esitti käsityksensä työttömyyspäivärahahakemusten käsittelystä säädettyjen määräaikojen noudattamisesta.

Kantelija arvosteli kirjoituksessaan YTK:n menettelyä työttömyysetuushakemusten käsittelyssä. YTK:n verkkosivuilla oli ollut tieto, että YTK käsitteli 25.6.2020 hakemuksia, jotka olivat saapuneet 4.5.2020.

YTK:n selvityksen mukaan työttömyysturvahakemusten määrä lähti lisääntymään maaliskuun lopulla. Ensimmäisen lomautushakemuksen käsittelyaika oli ollut enimmällään 47 päivää, ensimmäisen kokonaan työttömän hakemuksen 58 päivää ja soviteltavan hakemuksen 38 päivää. Elokuun lopussa oli saavutettu lainmukainen käsittelyaika kaikissa hakemustyypeissä.

Työttömyysturvalain mukaan työttömyysetuushakemus on käsiteltävä ilman aiheetonta viivästystä ja päätös etuudesta on annettava viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä hakemuksen saapumisesta.

YTK ei ollut kyennyt käsittelemään työttömyyspäivärahahakemuksia työttömyysturvalaissa säädetyssä määräajassa. Kyse oli säännöksen vastaisesta menettelystä. Apulaisoikeuskansleri otti menettelyn moitittavuutta arvioidessaan kuitenkin huomioon sen, että YTK oli ryhtynyt heti pandemian alkuvaiheessa monipuolisiin ja tuntuviin toimenpiteisiin varmistaakseen palvelukykynsä ja saavuttanut lainmukaisen käsittelyajan elokuussa 2020.

OKV_1263_10_2020.pdf

« Takaisin