Ratkaisut

Käräjätuomareille huomautukset tuomioissa olleiden virheiden vuoksi

Diaarinumero: OKV/36/30/2017 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/19/30/2017, OKV/23/30/2018
Antopäivä: 23.8.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi kolmelle käräjätuomarille huomautukset virheellisestä menettelystä rangaistukseen tuomitsemisessa. Kaksi tuomaria oli tuominnut rangaistuksen vanhentuneista teoista, ja yksi tuomari oli tuominnut vastaajan rikoslaissa säädettyä lyhyempään vankeusrangaistukseen. Tuomioissa olleet virheet tulivat ilmi oikeuskanslerin tuomioistuimiin kohdistaman laillisuusvalvonnan nojalla toimitetussa tarkastuksessa.

Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa vastaajat oli muiden heille syyksi luettujen tekojen ohella tuomittu teoista, joiden syyteoikeus oli vanhentunut. Rikoslain mukaan syyteoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Ensimmäisessä tapauksessa korkein oikeus purki käräjätuomarin hakemuksesta käräjäoikeuden tuomion vanhentuneiden tekojen osalta, hylkäsi syytteen niiltä osin vanhentuneena ja palautti asian käräjäoikeuteen yhteisen rangaistuksen uudelleen määräämistä varten. Toisessa tapauksessa korkein oikeus purki apulaisoikeuskanslerin sijaisen hakemuksesta käräjäoikeuden tuomion vanhentuneen teon osalta, hylkäsi syytteen siltä osin vanhentuneena ja alensi ehdollista vankeusrangaistusta kymmenellä päivällä.

Kolmannessa tapauksessa vastaajalle oli tuomittu 10 päivän mittainen vankeusrangaistus, vaikka rikoslain mukaan vankeusrangaistuksen vähimmäispituus on 14 päivää.

Käräjätuomarit myönsivät olleensa huolimattomia ja menetelleensä virheellisesti.

« Takaisin

Esitutkintapäätökset olisi tullut laatia huolellisesti

Diaarinumero: OKV/1621/1/2017
Antopäivä: 17.8.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tutkinnanjohtajan huomiota huolellisuuteen esitutkintapäätöstä laadittaessa ja saattoi tämän tietoon esitutkintapäätöksistä ja niiden perustelemisesta esittämänsä näkemykset. Lisäksi apulaisoikeuskansleri saattoi poliisilaitoksen oikeusyksikön tietoon käsityksensä yksikön antaman vastauksen puutteellisuudesta.

Kanteluasiassa ilmeni, että poliisi oli tehnyt kaksi päätöstä olla toimittamatta esitutkintaa, joista toiseen päätökseen oli virheellisesti päätynyt ensiksi tehdyn päätöksen päätösteksti. Apulaisoikeuskansleri totesi muun muassa, että virheellisen päätöstekstin päätyminen esitutkintapäätökseen ei täyttänyt viranomaisen toiminnan asianmukaisuuden vaatimusta, eikä tällainen päätös myöskään täyttänyt esitutkintalaissa esitutkintapäätökselle asetettuja vaatimuksia. Tapauksen kaltainen poliisin virheellinen menettely esitutkintapäätöstä laadittaessa oli myös omiaan heikentämään viranomaistoimintaan kohdistuvaa luottamusta.

Poliisilaitoksen oikeusyksikkö oli jo aiemmin ottanut kantaa kantelijan samaa asiaa koskeneeseen kirjoitukseen. Apulaisoikeuskansleri piti puutteena sitä, että oikeusyksikkö ei vastauksessaan kantelijalle ollut lainkaan tuonut esille edellä mainittua virheellisen sisältöistä esitutkintapäätöstä.

Lisäksi apulaisoikeuskansleri otti tarkemmin kantaa edellä mainittuihin esitutkintapäätöksiin. Hänen mielestään toinen esitutkintapäätös ei vaikuttanut oikeudellisesti kestävältä siltä osin kuin siinä oli arvioitu epäiltyä tekoa yksinomaan yhden tunnusmerkistön valossa. Mikäli esitutkintaa ei toimiteta, tulee päätöksen pitää sisällään oikeudellinen arviointi siitä, miksi syytä epäillä -kynnys ei ylity. Päätöksessä olisi selostettava riittävässä laajuudessa ratkaisuun johtanutta päättelyä siten, että päätöksestä ilmenee, miten asiaa on mahdollisen epäillyn rikoksen tunnusmerkistön tai useampien tunnusmerkistöjen valossa arvioitu. Esitutkinnan toimittamistarvetta arvioitaessa on lähtökohtaisesti otettava huomioon kaikki mahdolliset kyseeseen tulevat rikostunnusmerkistöt. Toisesta esitutkintapäätöksestä apulaisoikeuskansleri toi esille, että päätöksen perustelut olivat sinänsä kattavat, mutta niissä ei esitetty mitään konkreettista seikkaa sille, minkä vuoksi melko laajasti referoitujen oikeusohjeiden perusteella asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta. Apulaisoikeuskansleri totesi, että esitutkintapäätösten perustelujen on vastattava kysymykseen, mikä tai mitkä tunnusmerkistötekijät ovat jääneet täyttymättä. Esitutkinnan toimittamatta jättämistä koskevan päätöksen perustelut on tässä tarkoituksessa sovitettava asianomaisen rikostunnusmerkistön tai tunnusmerkistöjen sisältöön ja kuulloinkin käsillä olevan yksittäistapauksen erityispiirteisiin. Apulaisoikeuskansleri saattoi tutkinnanjohtajan tietoon esitutkintapäätöksistä ja niiden perustelemisesta esittämänsä näkemykset.

Samassa kanteluasiassa oli lisäksi kyse erään kolmannen esitutkinnan viivästymisestä. Apulaisoikeuskansleri piti esitutkintaa viivästyneenä muun ohella, koska asianomistajakuulustelu oli suoritettu yli kaksi vuotta rikosilmoituksen tekemisen jälkeen, eikä asiassa ilmennyt, että poliisi olisi tätä ennen tehnyt juuri mitään tutkintatoimenpiteitä.

OKV_1621_1_2017.pdf

« Takaisin

Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittäminen olisi kuulunut valtioneuvoston toimivaltaan

Diaarinumero: OKV/5/50/2018
Antopäivä: 16.8.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti oikeusministeriön huomiota velvollisuuteen tuoda yhteensä yli vuoden kestävään määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittäminen valtioneuvoston yleisistunnon päätettäväksi silloin, kun vastaavaan virkaan nimittäminen kuuluu valtioneuvoston toimivaltaan.

Valtion virkamiesasetuksen mukaan nimittämisestä enintään vuoden kestävään määräaikaiseen virkasuhteeseen päättää asianomainen virasto. Nimittämisestä yli vuoden kestävään määräaikaiseen virkasuhteeseen päättää se viranomainen, joka nimittäisi vastaavaan virkaan. Valtioneuvoston ohjesäännön mukaan valtioneuvoston yleisistunto ratkaisee nimittämisen yli vuoden kestävään määräaikaiseen virkasuhteeseen, kun vastaavaan virkaan nimittää tasavallan presidentti tai valtioneuvoston yleisistunto. Valtioneuvoston ohjesäännön mukaan neuvottelevan virkamiehen nimittää valtioneuvosto.

Oikeusministeriö oli tehnyt nimityspäätöksen neuvottelevan virkamiehen määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.–31.12.2017 väliseksi ajaksi ja edelleen 1.1.–31.3.2018 väliseksi ajaksi eli yhteensä yli vuoden pituiseksi ajaksi. Vakiintuneen tulkinnan mukaan nimittämisestä päättää valtioneuvoston yleisistunto silloin, kun alle vuoden pituista määräaikaa jatketaan yli vuoden kestäväksi. Oikeusministeriö oli menettelyllään ylittänyt toimivaltansa.

OKV_5_50_2018.pdf

« Takaisin

Ahvenanmaan suostumus valtiosopimuksen voimaantulolle olisi tullut hankkia ajoissa

Diaarinumero: OKV/2/50/2018
Antopäivä: 15.8.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri kiinnitti ulkoministeriön huomiota valtiosopimusten hyväksymis- ja voimaansaattamistoimissa edellytettävään huolellisuuteen ja täsmällisyyteen.

Oikeusministeriöstä esiteltiin tammikuussa 2018 tasavallan presidentille esitys Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumuksen hankkimiseksi erään sopimuksen voimaansaattamissäädökselle. Sopimusta koskeva hallituksen esitys oli annettu eduskunnalle jo vuonna 2013, ja tasavallan presidentti oli hyväksynyt sopimuksen ja vahvistanut sopimuksen voimaansaattamislain vuonna 2014.

Ahvenanmaan suostumusta maakunnan toimivaltaan kuuluvan sopimuksen voimaansaattamissäädökselle tulee pyytää niin hyvissä ajoin, että vastaus pyyntöön ehditään saada ennen sopimuksen hyväksymisesittelyä tasavallan presidentille. Oikeusministeriö hankkii maakuntapäivien suostumuksen toimivaltaisen ministeriön pyynnöstä.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa Ahvenanmaan suostumusta pyydettiin yli kolme vuotta sen jälkeen, kun tasavallan presidentti oli hyväksynyt sopimuksen. Oikeusministeriöstä saadun tiedon mukaan viivästys johtui siitä, että ulkoministeriö ei ollut esittänyt suostumuksen hankkimispyyntöä ajoissa. Ulkoministeriön mukaan viivästys johtui tiedonkulun puutteesta asiaa hoitaneessa toimintayksikössä. Tapahtuman johdosta ulkoministeriössä tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota hallituksen esityksiä valmistelevien virkamiesten koulutukseen ja tehostamaan yhteistyötä menettelyissä avustavan EU- ja valtiosopimusoikeuden yksikön kanssa. Aiempaa enemmän huomiota kiinnitetään myös siihen, että toimintayksiköissä säilyy tieto vireillä olevan sopimuksen valmisteluvaiheesta.

OKV_2_50_2018.pdf

« Takaisin

Valituksen käsittelyn viipyminen hallinto-oikeudessa

Diaarinumero: OKV/1968/1/2017
Antopäivä: 31.7.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Virantoimituksesta pidättämispäätöstä koskevan valitusasian käsittely oli kestänyt hallinto-oikeudessa 1 vuoden ja 3 kuukautta. Valtion virkamieslain mukaan mainitunlaiset asiat on käsiteltävä kiireellisenä.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen näkemyksen mukaan käsittelyaika oli asian laatu huomioon ottaen pitkä. Huomioon ottaen asiassa esille tulleet seikat ja sen, että Helsingin hallinto-oikeus on selvityksessään ilmoittanut ryhtyneensä toimenpiteisiin varmistaakseen, että laissa kiireellisiksi luokiteltavat asiat myös tosiasiallisesti voidaan käsitellä joutuisasti, apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi tässä vaiheessa riittäväksi laillisuusvalvonnalliseksi toimenpiteeksi kiinnittää Helsingin hallinto-oikeuden huomiota tuomioistuimen velvollisuuteen edistää joutuisuutta ratkaisutoiminnassaan ja erityisesti velvollisuuteen noudattaa laissa olevia määräyksiä, joiden mukaan tiettyyn asiaryhmään kuuluvat asiat, kuten kantelun kohteena olevassa tapauksessa virantoimituksesta pidättämistä koskeva asia, on käsiteltävä kiireellisinä.

Lisäksi hallinto-oikeus oli liittänyt päätökseensä virheellisen valitusosoituksen, jossa se ei ollut huomioinut valituslupavaatimusta koskevaa lainmuutosta. Korkein hallinto-oikeus oikaisi sittemmin valitusosoituksen siten, ettei valittajan oikeusturva vaarantunut. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti hallinto-oikeuden huomiota huolellisuuteen annettaessa muutoksenhakuohjausta.

« Takaisin

Asiakirjapyyntöön olisi tullut vastata määräaikojen puitteissa

Diaarinumero: OKV/1561/1/2017
Antopäivä: 23.7.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti poliisilaitoksen huomiota julkisuuslain noudattamiseen asiakirjapyyntöjen käsittelyssä.

Kantelija oli lähettänyt poliisilaitokselle asiakirjapyynnön, johon oli vastattu samana päivänä. Tämän jälkeen kantelija oli lähettänyt toisen asiakirjapyynnön, johon hän ei ollut saanut vastausta. Poliisilaitos oli sittemmin noin kolmen kuukauden kuluttua toimittanut kantelijalle tämän pyytämän asiakirjan.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että julkisuuslain asettamat määräajat vastaamiselle olivat ylittyneet ja että poliisilaitoksen olisi tullut vastata asiakirjapyyntöön määräaikojen puitteissa.

OKV_1561_1_2017.pdf

« Takaisin

Virkatehtävät olisi tullut hoitaa huolellisesti

Diaarinumero: OKV/1951/1/2017
Antopäivä: 17.7.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kaupungin perhe- ja sosiaalipalvelujen huomiota velvollisuuteen hoitaa virkatehtävät asianmukaisesti sekä vastata asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Kaupungin perhe- ja sosiaalipalvelujen hallinto-oikeudelle antama lausunto oli sisältänyt virheellisen tiedon siitä, että kantelijat olisivat valittaneet sijaishuollon muuttamista koskevasta päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain säännös asianmukaisesta tehtävien hoitamisesta tarkoittaa muun muassa huolellisuutta virkatehtävien hoitamisessa. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan toiminta lausunnon antamisessa ei ollut ollut virheellisen tiedon osalta huolellista eikä siten täysin asianmukaista.

Lisäksi perhe- ja sosiaalipalvelut oli vastannut kantelijoiden kirjeeseen noin neljän kuukauden kuluttua kirjeen lähettämisestä ja sen jälkeen, kun kantelijat olivat uudelleen ottaneet yhteyttä perhe- ja sosiaalipalveluihin. Hyvän hallinnon ja hallintolaissa säädetyn neuvontavelvoitteen perusteella kantelijoiden kirjeeseen olisi tullut vastata nopeammin.

« Takaisin

Valvontalautakunnan olisi tullut menetellä huolellisemmin valvonta-asian käsittelyssä

Diaarinumero: OKV/1537/1/2017
Antopäivä: 4.7.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri kiinnitti Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan valvontayksikön huomiota huolellisuuteen valvonta-asian käsittelyä koskevien säännösten noudattamisessa.

Kantelija oli saanut valvontayksikön toimihenkilöltä viestin, jonka mukaan hänen asianajajan menettelyä koskeva kantelunsa ei ollut tullut vireille, koska valvontalautakunta ei tutki uudestaan jo kertaalleen tutkittuja moitteita. Kuitenkin asianajajalain ja valvontalautakunnan työjärjestyksen mukaan valvontalautakunta päättää siitä, otetaanko asia uudelleen tutkittavaksi. Oikeuskansleri totesi, että asiassa oli tapahtunut menettelyvirhe, kun moitteiden uudelleen tutkimista koskevaa asiaa ei kantelijan toimittaman uuden selvityksen nojalla saatettu valvontalautakunnan jaoston ratkaistavaksi.

OKV_1537_1_2017.pdf

« Takaisin

Lääkärien menettelyä koskeva kantelu olisi tullut käsitellä

Diaarinumero: OKV/1476/1/2017
Antopäivä: 3.7.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri kiinnitti sosiaali- ja terveysministeriön huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin kanteluun vastaamisessa.

Kantelija oli halunnut kannella työterveyslaitoksen lääkärien laatimasta lausunnosta, joka koski poliisilaitoksen sisäilmaa. Hän oli toimittanut kantelun Valviralta saamansa ohjeen mukaisesti aluehallintovirastoon, joka oli siirtänyt sen sosiaali- ja terveysministeriön käsiteltäväksi siitä syystä, että kantelija oli katsonut lääkärien toimineen myös virkamiehinä eikä pelkästään lääkärin ominaisuudessa. Sosiaali- ja terveysministeriö oli ilmoittanut kantelijalle, että hänen tulee kannella joko ylimmille laillisuusvalvojille tai työterveyslaitoksen johdolle. Työterveyslaitos on ilmoittanut, ettei se ota kantaa kanteluun ja että se noudattaa viranomaisen asiassa antamaa päätöstä, kun se on tiedossa.

Oikeuskansleri piti sosiaali- ja terveysministeriön antamaa vastausta hyvän hallinnon vastaisena sen epäselvyyden ja epäjohdonmukaisuuden vuoksi. Oikeuskansleri piti perusteltuna aluehallintoviraston ja Valviran selvityksistä välittyvää näkemystä, jonka mukaan lääkärien lausuntoa olisi voitu tutkia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 24 §:n mukaisena valvonta-asiana.

OKV_1476_1_2017.pdf

« Takaisin

Valtioneuvosto ei toiminut lainvastaisesti myöntäessään Patrialle vientiluvan Arabiemiirikuntiin

Diaarinumero: OKV/175/1/2018
Antopäivä: 26.6.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerin mukaan hänellä ei ole oikeudellisia perusteita arvioida, että valtioneuvosto olisi menetellyt lainvastaisesti tai ylittänyt harkintavaltansa, kun se päätti puolustustarvikkeiden vientiluvasta Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin. Valtioneuvosto myönsi marraskuussa 2015 vientiluvan Patrian ajoneuvoille ja varaosille ja hyväksyi tammikuussa 2018 vientiluvan voimassaolon jatkamisen toimittamattomien varaosien osalta. Kantelussa oikeuskansleria pyydettiin tutkimaan, olivatko nämä päätökset lainmukaisia.

Puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain mukaan vientiluvan myöntäminen perustuu tapauskohtaiseen kokonaisharkintaan. Harkintaa ohjaavat Suomea sitovina oikeudellisina velvoitteina YK:n asekauppasopimus ja sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskeva EU:n yhteinen kanta (2008/944/YUTP). Kokonaisharkinnassa otetaan huomioon EU:n yhteisen kannan mukaiset lupaharkinnan perusteet, joita ovat muun muassa kansainvälisten sitoumusten noudattaminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä alueellisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden säilyminen. EU:n yhteinen kanta sallii myös kaupallisten ja teollisten etujen huomioon ottamisen, mutta ne eivät saa vaikuttaa edellä mainittujen perusteiden soveltamiseen. Kokonaisharkinnassa on lisäksi huomioitava Suomen kansalliseen huoltovarmuuteen liittyviä tekijöitä.

Kokonaisharkintaan kuuluu myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvio, jonka tekemisestä vastaa ulkoministeriö. Ulkoministeriön on annettava puolustusministeriölle lausunto lupahakemuksesta, jonka ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys sitä edellyttää. Kantelun kohteena olevien Patrian ajoneuvojen osalta ulkoministeriö päätyi lokakuussa 2015 myönteiseen arvioon. Kyseiset ajoneuvot toimitettiin aseistamattomina, eikä arviota tehtäessä katsottu olevan riskiä siitä, että niitä käytettäisiin asekauppasopimuksen tai EU:n yhteisen kannan vastaisesti esimerkiksi vakaviin ihmisoikeus- tai humanitaarisen oikeuden loukkauksiin. Asevientipäätös oli linjassa muiden EU-maiden vastaavien päätösten kanssa, sillä yksikään EU-maa ei ollut tehnyt kielteisiä päätöksiä Arabiemiirikuntiin menevien ajoneuvojen osalta.

Arabiemiirikuntien maajoukkojen osallistuminen Jemenin konfliktiin ja Jemenin humanitaarisen tilanteen vaikeutuminen olivat ulkoministeriön ja puolustusministeriön tiedossa siinä vaiheessa, kun Patrialle myönnettiin tammikuussa 2018 lupa edellä mainittuun kauppaan liittyviin varaosatoimituksiin. Puolustusministeriö korosti selvityksessään, että tammikuun 2018 vientiluvassa oli kyse aiemmin myönnetyn vientiluvan mukaisten toimitusten loppuunsaattamisesta. Lain perustelujen mukaan lähtökohtana varaosatoimitusten osalta on luvan myöntäminen. Myönteiseen päätökseen on selvitysten perusteella vaikuttanut se, että varaosaviennin epääminen olisi johtanut Patrian kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen ja mahdollisesti sopimusrikkomuksiin. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan tämä seikka ja aikaisemman luvan mukaisten sopimusten loppuun saattaminen voitiin ottaa kokonaisharkinnassa huomioon.

Oikeuskanslerin valtioneuvostovalvonta on vientilupa-asioissa luonteeltaan oikeudellista. Oikeuskansleri totesi, että laillisuusvalvonnan keinoin ei lähtökohtaisesti voida puuttua ulko- ja turvallisuuspoliittiseen harkintaan, ellei harkintavaltaa ole käytetty ilmeisen väärin. Selvityksen perusteella vientilupapäätöstä valmisteltaessa on harkittu asekauppasopimuksen ja EU:n yhteisen kannan mukaisia seikkoja ja tehty puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain mukaiset lausunnot. Valtioneuvosto ei siten ole menetellyt lainvastaisesti. Oikeuskansleri totesi kuitenkin, että tammikuun 2018 vientilupapäätöstä voidaan pitää kritiikille alttiina Arabiemiirikuntien Jemenin konfliktiin osallistumisen ja Jemenin muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Oikeuskansleri huomautti myös, ettei selvityksestä ilmene, miten yksityiskohtaisesti valmistelussa on arvioitu muun muassa YK:n ihmisoikeustoimikunnan ja muiden YK:n raporttien mukaista tilannetta Jemenissä.

OKV_175_1_2018.pdf

« Takaisin