Ratkaisut

Tiedotus- ja keskustelutilaisuuksista ilmoittaminen

Diaarinumero: OKV/41/10/2020
Antopäivä: 9.6.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri katsoi asukkaiden osallistamista ja vaikutusmahdollisuuksien varaamista koskevassa asiassa, että tiedotus- tai kuulemistilaisuuksista pelkästään Facebookissa ilmoittaminen rajaisi asukkaiden vuorovaikutusmahdollisuuksia tarpeettoman tiukasti. Sosiaalista mediaa oli luonnollisesti mahdollista hyödyntää alueen asukkaita informoitaessa ja tilaisuuksiin kutsuttaessa, mutta sitä ei asukkaiden intressit huomioon ottaen voida sellaisenaan pitää riittävänä. Facebookissa ilmoittaminen vaikuttikin olevan verkkosivujen kautta tiedottamista täydentävä tiedotustapa.

Asiassa oli kysymys tuetun asumisen asumisyksikön suunnittelusta, hankkeesta tiedottamisesta ja alueen asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien turvaamisesta varhaisessa vaiheessa. Kaupunginhallitus oli huhtikuussa 2019 päättänyt varata säätiölle tontin kumppanuuskaavoitusta ja tuetun asumisen asumisyksikön sekä valtion tukemien vuokra-asuntojen suunnittelua varten. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa oli kyse voimassa olevan kaavan mukaisesta toiminnasta. Vanhan rakennuksen korvaamista uudella koskeva rakennuslupahakemus oli saatujen tietojen mukaan vireillä. Kaavamuutosta edellyttävä hankkeen toinen vaihe ei ollut vielä vireillä. Kaupunginhallitus oli päätöksessään edellyttänyt, että asumisyksikön suunnittelussa kiinnitetään huomiota ala-asteen koulun sijaintiin kiinteistön välittömässä läheisyydessä. Hankkeen toteuttajaa oli myös kehotettu lisäämään vuorovaikutusta alueen asukkaiden kanssa. Kaupunginhallituksen tontinvarauspäätöksen jälkeen asiasta oli järjestetty päätöksen mukaisesti useampia tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia. Niiden tarkemmasta sisällöstä, toteuttamistavasta tai siitä, miten niihin oli alueen asukkaita kutsuttu, ei kuitenkaan ollut esitetty mitään selvitystä. Kantelija esitti vastineessaan, että kahdesta tilaisuudesta olisi ilmoitettu ainoastaan Facebookin kautta.

Kaupungin ei voitu katsoa laiminlyöneen alueen asukkaiden varhaisen vaiheen kuulemista asumisyksikön suunnittelussa. Hankkeen toisen vaiheen kaavamuutoksen valmistelu edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen osallistumis- ja arviointisuunnitelman laatimista, jolloin alueen asukkailla on suunnitelman mukaisesti mahdollisuus osallistua ja siten vaikuttaa asemakaavamuutoksen valmisteluun.

Apulaisoikeuskansleri lähetti kaupunginhallitukselle tiedoksi päätöksessä esitetyt asukkaiden osallistamista, vaikutusmahdollisuuksien varaamista sekä keskustelu- ja tiedotustilaisuuksista ilmoittamista koskevat näkökohdat.

OKV_41_10_2020.pdf

« Takaisin

Tutkintapyyntöä ei käsitelty poliisilaitoksella asianmukaisesti

Diaarinumero: OKV/71/10/2020
Antopäivä: 8.6.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelijan mukaan tutkinnan päätöksestä ei riittävän selvästi ilmennyt, toimitettiinko asiassa esitutkinta vai ei.

Asiassa oli kyse siitä, oliko kantelijan asiassa ollut kyse poliisimiehen tekemäksi epäillystä rikoksesta vai tietopyynnöstä ja/tai kantelusta. Arvioitavaksi tuli myös, oliko kantelija saanut asiansa käsitellyksi viranomaisessa asianmukaisesti.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että mikäli asiaa käsitelleelle rikoskomisariolle ei ollut selvää, oliko kantelijan asiassa ollut kyse rikosilmoituksesta vai kantelusta, olisi asia ollut aiheellista ohjata poliisilaitoksen oikeusyksikön käsiteltäväksi, joka poliisilaitoksen toimivaltaisena laillisuusvalvontaa suorittavana yksikkönä päättää asian käsittelyn kannalta lain- ja tarkoituksenmukaisesta menettelystä ja käsittelee poliisin menettelyyn liittyviä kanteluasioita. Epäselvässä tilanteessa olisi ollut perusteltua tiedustella myös kantelijan kantaa asiaan.

Poliisiyksiköissä tulee olla selvää, kuka yksikössä arvioi, kirjataanko yksittäisestä asiasta rikosilmoitus niin sanotun poliisirikosohjeen mukaisesti vai tutkitaanko asia kantelumenettelyssä.

Asiassa olisi voinut olla aihetta myös siirtää se ns. poliisirikosmenettelyyn siten, että asian käsittely oltaisiin keskeytetty kyseisellä laitoksella ja siirretty se silloisen Valtakunnansyyttäjänviraston harkittavaksi mahdollista esitutkinnan käynnistämistä varten Poliisihallituksen ohjeistuksen mukaisesti.

Joka tapauksessa oli selvää, että poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinnanjohtajana toimii syyttäjä ja ettei poliisin tekemäksi epäiltyä rikosta koskevaa esitutkintaa voida toimittaa samassa poliisilaitoksessa, jossa kyseinen poliisimies itse työskentelee. Rikoskomisariolla ei ollut toimivaltaa tehdä asiassa esitutkinnan toimittamista koskevia päätöksiä. Rikoskomisarion päätös ei myöskään täyttänyt esitutkintalain esitutkinnan päätökselle asettamia sisällöllisiä vaatimuksia eikä hallintolain edellyttämää hyvän kielenkäytön vaatimusta, jos kyseessä olisi katsottu olevan muu kuin esitutkinta-asia.

Mikäli rikoskomisario olisi pitänyt kantelijan poliisilaitokselle toimittamaa kirjoitusta tietopyyntönä, kuten poliisilaitos antamassaan lausunnossaan pohti, olisi tietopyyntö tullut käsitellä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyssä menettelyssä. Näin ei kantelijan tapauksessa ollut toimittu.

Apulaisoikeuskansleri piti asiaa periaatteellisesti ja oikeudellisesti merkityksellisenä. Kantelija ei ollut saanut asiaansa ainakaan kantelun jättämiseen mennessä selkeää ja ymmärrettävää vastausta ja rikoskomisario oli ainakin muodollisesti käsitellyt asian poliisin tekemäksi epäiltynä rikosasiana, johon hänellä ei ole ollut alueellista eikä asiallista toimivaltaa.

Poliisilaitoksen rikoskomisarion huomiota kiinnitettiin poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen tutkintaa, tietopyyntöjen ja hallintokanteluiden käsittelyä koskevaan asianmukaiseen menettelyyn sekä hyvän hallinnon vaatimuksiin kirjoituksiin vastaamisessa.

OKV_71_10_2020.pdf

« Takaisin

Yksilöityä tietopyyntöä ei käsitelty poliisilaitoksella asianmukaisesti

Diaarinumero: OKV/60/10/2020
Antopäivä: 1.6.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija oli esittänyt poliisilaitokselle yksilöidyn tietopyynnön. Apulaisoikeuskansleri totesi, että rikoskomisario ei ollut riittävästi selvittänyt tietopyynnössä tarkoitettua asiaa eikä kantelijan tietopyyntöä ollut poliisilaitoksella käsitelty julkisuuslain edellyttämällä tavalla. Selvittämättä oli jäänyt, oliko rikoskomisario ylipäätään vastannut tietopyyntöön poliisilaitokselle antamastaan selvityksestä ilmenevällä tavalla. Vastaus ei ollut tallentunut poliisilaitoksen asianhallintajärjestelmään.

Apulaisoikeuskansleri otti huomioon asiaa kokonaisuutena arvioidessaan, että poliisilaitos oli lausunnossaan ilmoittanut, että poliisilaitoksessa tullaan lähiaikoina laatimaan ohje tietopyyntöihin vastaamisesta, jossa määritellään muun muassa vastausten arkistointi.

Apulaisoikeuskansleri saattoi vastaisen varalle poliisilaitoksen tietoon asiakirjapyyntöjen asianmukaisesta käsittelystä ja hyvästä tiedonhallintatavasta ratkaisussaan lausumansa ja pyysi poliisilaitosta toimittamaan oikeuskanslerinviraston kirjaamoon tietopyyntöihin vastaamista koskevan uuden ohjeen.

OKV_60_10_2020.pdf

« Takaisin

Viestinnän asianmukaisuus

Diaarinumero: OKV/279/10/2020
Antopäivä: 1.6.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskanslerin mukaan yliopiston normaalikoulun covid-19-epidemian vuoksi huoltajille lähettämien Wilma-viestien sisältö ei ollut hallintolain edellyttämän hyvän kielenkäytön mukaista.

Oppilaiden huoltajille lähetetyistä viesteistä oli voinut saada käsityksen, että niissä määrättiin tietyt koulun oppilaat jäämään hiihtolomaviikon jälkeen etäopiskeluun. Koulun mukaan kysymys oli ollut kuitenkin suosituksista.

OKV_279_10_2020.pdf

« Takaisin

Rangaistuksen tuomitseminen vanhentuneista rikoksista

Diaarinumero: OKV/31/31/2020
Antopäivä: 19.5.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineelle käräjätuomarille, joka oli tuominnut vastaajan vankeusrangaistukseen muiden rikosten ohella kolmesta syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta. Asia käsiteltiin oikeuskanslerinvirastossa hovioikeuden tekemän ilmoituksen perusteella.

Syyttäjä oli vaatinut tapauksessa vastaajalle rangaistusta 23 rikoksesta, joista kolmesta haaste oli annettu tiedoksi vasta syyteoikeuden jo vanhennuttua. Käräjätuomari ei ollut asiaa ratkaistessaan havainnut syyteoikeuden vanhentumista. Asian valitusasiana käsiteltäväkseen saanut hovioikeus oli ottanut vanhentumista koskevan kysymyksen käsiteltäväkseen omasta aloitteestaan ja hylännyt kyseiset syytekohdat. Syytteiden hylkäämisellä ei asiassa ollut vaikutusta vastaajalle tuomitun rangaistuksen määrään.

Rangaistuksen tuomitseminen rikoksista, joista rangaistusta ei lain mukaan enää voi seurata, on luonteeltaan vakava virhe, joka vaarantaa merkittävästi vastaajan oikeusturvaa ja on omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen. Tapauksessa vastaajalle ei kuitenkaan ollut aiheutunut virheestä haitallisia täytäntöönpanoseurauksia eikä muutakaan vahinkoa virheen menetettyä merkityksensä hovioikeuden havaittua sen säännönmukaisessa muutoksenhaussa. Kyse oli käsiteltävänä olleen asian yksittäisistä syytekohdista, joiden vanhentuminen ei ollut aiheutunut käräjätuomarin omasta menettelystä.

Vastaajan avustajana asiassa toimineen asianajajan menettely otettiin oikeuskanslerinvirastossa erikseen arvioitavaksi.

OKV_31_31_2020.pdf

« Takaisin

Vankeusrangaistuksen vähimmäispituuden alittaminen

Diaarinumero: OKV/11/31/2020
Antopäivä: 18.5.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen käräjänotaarille, joka oli tuominnut vastaajan laissa säädettyä vankeusrangaistuksen vähimmäispituutta lyhyempään vankeusrangaistukseen. Asia käsiteltiin oikeuskanslerinvirastossa hovioikeuden tekemän ilmoituksen perusteella.

Käräjäoikeus oli käräjänotaarin puheenjohdolla tuominnut vastaajan 10 päivän vankeusrangaistukseen, vaikka lain mukaan määräaikaista vankeusrangaistusta tuomitaan vähintään 14 päivää. Käräjäoikeus oli asiassa ottanut huomioon vastaajalle tuomitun aikaisemman ehdottoman vankeusrangaistuksen rangaistusta alentavana seikkana. Tällöin uudesta rikoksesta voidaan tuomita laissa sille säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään vankeusrangaistukseen tai katsoa aikaisempi rangaistus riittäväksi seuraamukseksi uudesta rikoksesta, mutta vastaajaa ei kuitenkaan ole mahdollista tuomita 14 päivää lyhyempään vankeusrangaistukseen.

OKV_11_31_2020.pdf

« Takaisin

Rangaistuksen tuomitseminen syyteharkinnan aikana vanhentuneesta rikoksesta

Diaarinumero: OKV/38/31/2019
Antopäivä: 12.5.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineelle käräjätuomarille, joka oli tuominnut vastaajan sakkorangaistukseen syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta, ja kahdelle kyseisestä rikoksesta rangaistusta vaatineelle kihlakunnansyyttäjälle. Lisäksi hän kiinnitti asian poliisilta syyteharkintaansa saaneen kolmannen kihlakunnansyyttäjän huomiota syyteoikeuden vanhenemisen huomioon ottamiseen syyteharkinnan joutuisuudessa ja työtehtävien priorisoinnissa. Asia käsiteltiin oikeuskanslerinvirastossa hovioikeuden tekemän ilmoituksen perusteella.

Poliisin epäiltynä pahoinpitelynä tutkima rikosasia oli ollut kihlakunnansyyttäjän syyteharkinnassa noin kymmenen kuukautta ennen kuin hänen esimiehenään toiminut kihlakunnansyyttäjä siirsi asian itselleen. Hän nosti käräjäoikeudessa syytteen vammantuottamuksesta, josta syyteoikeus oli vanhentunut jo asian oltua puoli vuotta ensiksi mainitun syyttäjän syyteharkinnassa. Syytettä ajoi käräjä- ja hovioikeudessa kolmas kihlakunnansyyttäjä, joka myöskään ei havainnut asian ainoana syytekohtana olleen rikoksen vanhentumista. Vaikka asian syyteoikeus oli kerrotuin tavoin vanhentunut jo asian tullessa käräjäoikeudessa vireille, otti käräjätuomari epähuomiossa kuitenkin asian käsiteltäväksi ja tuomitsi vastaajan rikoksesta sakkorangaistukseen.

Rangaistuksen vaatiminen ja tuomitseminen rikoksesta, josta rangaistusta ei lain mukaan enää voi seurata, on luonteeltaan vakava virhe, joka vaarantaa merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Tapauksessa vastaajalle ei aiheutunut haitallisia täytäntöönpanoseurauksia eikä muutakaan vahinkoa virheen menetettyä merkityksensä hovioikeuden havaittua sen säännönmukaisessa muutoksenhaussa.

Rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen kannalta on välttämätöntä, ettei syyteharkinnassa olevien asioiden syyteoikeus syyteharkinnan hitauden tai syyttäjän huolimattomuuden vuoksi pääse vanhenemaan syyteharkinnan aikana. Tapauksessa asiaa ensiksi käsitellyt syyttäjä ei ollut tutustunut asiassa toimitetun esitutkinnan sisältöön asian ollessa hänellä syyteharkinnassa. Apulaisoikeuskansleri totesi pitävänsä syyteoikeuden vanhentumisriskin vähentämiseksi perusteltuna, että syyttäjä mahdollisuuksien mukaan pyrkisi tutustumaan syyteharkintaansa jaettuihin asioihin jo niiden käsittelyn alkuvaiheissa siinä määrin, että syyttäjä kykenee ottamaan syyteoikeuden vanhentumisen huomioon työtehtäviensä priorisoinnissa.

Asianosaisten avustajina asiassa toimineiden asianajajien menettely otettiin oikeuskanslerinvirastossa erikseen arvioitavaksi.

OKV_38_31_2019.pdf

« Takaisin

Sosiaali- ja terveysministeriö ylitti toimi- ja harkintavaltansa päättämällä Omakannan ikärajoista – Apulaisoikeuskanslerilta huomautus

Diaarinumero: OKV/31/50/2019
Antopäivä: 12.5.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi sosiaali- ja terveysministeriölle huomautuksen perustuslaissa säädetyn laillisuusperiaatteen vastaisesta menettelystä. Ministeriö ylitti toimi- ja harkintavaltansa asettamalla Omakanta-järjestelmään 10 ja 12 vuoden ikärajat ilman perustuslain edellyttämää oikeusperustaa. Apulaisoikeuskanslerin mukaan ministeriön on täytynyt ymmärtää, ettei sillä ole ollut toimivaltaa asettaa Omakanta-järjestelmään ikärajoja, jotka ovat lain kanssa ristiriidassa.

Potilaslain mukaan alaikäinen voi kieltää terveystietojensa luovuttamisen huoltajalleen, jos terveydenhuollon edustaja on arvioinut alaikäisen riittävän kypsäksi tekemään tämän päätöksen. Potilaslaissa ei ole kuitenkaan säädetty kypsyyden arvioimisvelvollisuudelle mitään ikärajaa. Sosiaali- ja terveysministeriön toimittaman selvityksen mukaan arvioinnin velvoittavuus oltiin rajaamassa 12 ikävuoteen, koska tätä nuoremmilla oli harvoin aihetta salata tietojaan huoltajilta. Kyseinen rajaus perustui ministeriön johtoryhmän jouluun alussa 2018 tekemään päätökseen.

Apulaisoikeuskansleri painottaa ratkaisussaan, että mikäli alaikäisen kypsyyttä ja sen arvioimista koskevien ikärajojen asettaminen Omakannassa katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, niin ikärajat on toteutettava lainsäädännön keinoin ja niiden asettamisesta päättää eduskunta, ei sosiaali- ja terveysministeriön ministeriön johtoryhmä. Perustuslain mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Ministeriöllä on oikeus säätää asetuksella siitä, miten huoltajien mahdollisuus asioida lastensa puolesta teknisesti toteutetaan Omakannassa. Myös ministeriön esittämän oman kannan mukaan asetus ei antanut sille toimivaltaa säätää huoltajien ja lasten oikeuksia rajoittavista menettelyistä. Tästä huolimatta ministeriö toimi toisin eikä ryhtynyt valmistelutoimiin lainsäädännön muuttamiseksi.

Apulaisoikeuskansleri arvostelee ratkaisussaan myös ministeriön valmistelemaa, puolesta-asioinnin laajentamista koskevaa uutta toimintamallia ja sen toimeenpanoa.

Apulaisoikeuskansleri otti omana aloitteenaan tutkittavaksi Omakanta-järjestelmän käytettävyyden ja sen sisällön lainmukaisuuden sekä oikeuskanslerinvirastoon tulleiden kanteluiden että sosiaali- ja terveysministeriöltä saatujen selvitysten pohjalta. Ministeriöltä saaduista selvityksistä kävi ilmi, että se oli asettamassa Omakantaan pysyvää 12 vuoden ikärajaa alaikäisen tietojen näkymisessä huoltajalle. Tämä siitäkin huolimatta, että apulaisoikeuskansleri oli aiemmassa ratkaisussaan (OKV/2057/1/2017) todennut Omakannan aiemman, väliaikaiseksi tarkoitetun 10 vuoden ikärajan olevan ristiriidassa potilaslain kanssa. Oikeuskanslerinvirastoon tulleissa kanteluissa huoltajat kertoivat vaikeuksistaan hoitaa alaikäisten lastensa asioita Omakannassa.

Apulaisoikeuskanslerin aiempi ratkaisu:  Omakanta-palvelun ikärajat eivät ole perusoikeuksien mukaisia OKV/2057/1/2017

OKV_31_50_2019.pdf

« Takaisin

Vähimmäisrangaistuksen alittaminen ja puute tuomion sisällössä

Diaarinumero: OKV/50/31/2019
Antopäivä: 12.5.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi käräjätuomarille huomautuksen virheellisestä menettelystä rangaistusta määrätessä ja kiinnitti lisäksi hänen huomiotaan huolellisuuteen tuomiota kirjoitettaessa.

Käräjäoikeus oli tuominnut rikosasian vastaajan muun ohella törkeästä huumausainerikoksesta kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, vaikka mainitusta teosta säädetty vähimmäisrangaistus oli vuosi vankeutta. Virhe oli korjautunut säännönmukaisessa muutoksenhaussa, kun syyttäjä oli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Asia tuli oikeuskanslerin tietoon hovioikeuden ilmoituksella.

Lisäksi käräjäoikeuden asiassa antamasta tuomiosta puuttuivat asian ratkaisemiseen osallistuneiden lautamiesten nimet. Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että asian ratkaisemiseen osallistuneiden jäsenten nimien ilmoittamisella tuomiossa laissa edellytetyin tavoin on merkitystä muun ohella lainkäyttötoiminnan avoimuuden ja kontrolloitavuuden vuoksi. Se mahdollistaa muun ohella sen selvittämisen, onko asia ratkaistu päätösvaltaisessa kokoonpanossa ja ketkä siitä ovat vastuussa.

OKV_50_31_2019.pdf

« Takaisin

Turvapaikanhakijan työnteko-oikeutta koskevaan tiedusteluun vastaaminen

Diaarinumero: OKV/804/1/2019
Antopäivä: 6.5.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Maahanmuuttoviraston huomiota viranomaisen neuvontavelvollisuuden asianmukaiseen toteuttamiseen. Viraston menettely ei ollut hallintolain, hyvän hallintotavan eikä sen oman ohjeistuksen mukaista, kun se ei antanut sähköpostitse tietoja turvapaikan hakijan puolesta asioineelle avustajalle hakijan työnteko-oikeudesta.

Maahanmuuttovirasto oli vastannut kantelijan tiedusteluun, että turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuksista ei anneta kirjallista tietoa. Asian tarkistaminen kuuluu työnantajalle, joka voi varmistaa asian viraston tuolloin vielä käytössä olleesta palvelunumerosta. Vastauksessa viitattiin lisäksi viraston verkkosivuihin.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan viranomainen ei voi kieltäytyä vastaamasta turvapaikanhakijan työnteko-oikeutta koskevaan tiedusteluun, mikäli tietoa kysyy asianosainen itse tai hänen valtuuttamansa henkilö. Kantelijan sähköpostitse esittämään tiedusteluun olisi tullut vastata ensisijaisesti sähköpostitse joko antamalla hänelle hänen pyytämänsä tieto, ohjaamalla hänet kääntymään toisen viranomaisen puoleen saadakseen tiedon tai pyytämällä tarkempaa selvitystä valtuutuksesta, mikäli siitä on ollut epäselvyyttä.

Apulaisoikeuskansleri muistutti, että viranomaisen velvollisuutena on myös huolehtia siitä, että kaikki sen palveluksessa olevat ovat selvillä lain, hyvän hallintotavan ja mahdollisen sisäisen ohjeistuksen mukaisista oikeista menettelytavoista.

OKV_804_1_2019.pdf

« Takaisin