Ratkaisut

Sisä-Suomen poliisilaitoksen Twitter-viestinnän asianmukaisuus

Diaarinumero: OKV/253/10/2020
Antopäivä: 19.10.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri esitti käsityksensä siitä, miten poliisilaitoksen viestien asiayhteys, tausta ja tarkoitus sekä alkuperä on tuotu Twitter-viestinnässä esille. 

Kantelijan mukaan poliisin käyttämät ilmaisut Twitter-viestinnässä olivat epäasianmukaisia.

Apulaisoikeuskansleri otti arvioinnissaan huomioon muun muassa Twitter-viestipalvelun viestinnän puhekielisen luonteen sekä sen, että kantelussa tarkoitettu poliisilaitoksen Twitter-maraton oli ollut ajallisesti selkeästi rajattu ja teemaltaan poikkeava. Twitter-maratonista oli kerrottu etukäteen myös yleisölle eikä viesteissä vaarannettu henkilöiden yksityisyyttä. Poliisitoimen arkeen kuuluu hallinnonalansa asioista ja ilmiöistä tiedottaminen sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen. Sananvapaus kuuluu myös virkamiehille.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan olisi ollut hyvä tuoda selkeästi esille se, että kaikkien viestien sanavalinnat eivät olleet poliisin omia, vaan osa oli lainattu hätäkeskusviesteistä. Asiayhteydestään irrotettuina, mutta poliisiin yhdistettyinä ne saattoivat antaa aihetta väärinkäsityksille. Tämän välttämiseksi viestien asiayhteyden, taustan ja tarkoituksen sekä alkuperän esiintuomiseen olisi Twitter-viestinnässä tullut kiinnittää erityistä huomiota.

OKV_253_10_2020.pdf

« Takaisin

Sosiaalitoimessa tuli noudattaa julkisuuslain menettelysäännöksiä ja määräaikoja

Diaarinumero: OKV/359/10/2020
Antopäivä: 19.10.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kaupungin perhesosiaalityön huomiota velvollisuuteen noudattaa julkisuuslaista ilmeneviä menettelysäännöksiä ja määräaikoja sekä asioiden asianmukaiseen ja huolelliseen käsittelyyn hallintolain mukaisesti.   

Kantelija oli ollut mukana perhesosiaalityön tapaamisissa ja hän oli tehnyt tietopyynnön tapaamisista tehdyistä kirjauksista ja allekirjoittamatta jääneestä sopimusluonnoksesta. Tietopyyntö olisi pitänyt käsitellä perhesosiaalityössä julkisuuslaissa säädetyssä määräajassa eli kuukauden kuluessa pyynnöstä. Tietopyyntöön oli vastattu vasta puolentoista kuukauden kuluttua. Tuolloin kantelijalle oli toimitettu tapaamisissa tehty kirjaukset. Sen sijaan kopiota allekirjoittamatta jääneestä sopimusluonnoksesta ei ollut voitu toimittaa, koska sitä ei ollut tallennettu viranomaisasiakirjaksi.

Laillisuusvalvonnallisessa oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että asiakirjapyyntöön tuli pyydettäessä antaa valituskelpoinen päätös myös siinä tapauksessa, että viranomaisella ei ole pyydettyjä asiakirjoja. Kantelijan tekemän asiakirjapyynnön suhteen olisi tullut menetellä julkisuuslain mukaisesti. Viranhaltijan olisi tullut tiedustella asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi. Kantelijalle annetussa vastauksessa oli kuitenkin ainoastaan ohjeistettu kantelijaa ilmoittamaan kirjallisesti vastauksessa mainittuun osoitteeseen, mikäli kantelija halusi saattaa asian perhe- ja sosiaalipalvelujen johtajan ratkaistavaksi valituskelpoisen päätöksen saamista varten.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että julkisuuslain menettelysäännökset, mukaan lukien määräaikaa koskeva säännös, ovat velvoittavia, eikä niiden noudattamisesta voi poiketa. Kyseisten säännösten tarkoituksena on osaltaan toteuttaa perustuslain takaamaa oikeutta saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.  

Apulaisoikeuskanslerin päätöksen mukaan asiassa ei ollut toimittu riittävän huolellisesti asioiden kirjaamisessa ja asiakirjan käsittelyssä, kun sopimusluonnosta ei ollut tallennettu viranomaisen asiakirjaksi eikä sitä tämän vuoksi voitu luovuttaa kantelijalle.

« Takaisin

Valtioneuvoston kirjelmän viivästyminen ja toimittamatta jättäminen

Diaarinumero: OKV/248/70/2020 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/252/70/2020, OKV/255/70/2020
Antopäivä: 13.10.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi kolme päätöstä tapauksissa, joissa valtioneuvosto ei ole viipymättä toimittanut eduskunnalle U-kirjelmiä Euroopan komission säädösehdotuksista. Oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston yleisistunnon päätöksenteon yhteydessä, että valtioneuvoston perustuslaissa säädetyt U-kirjelmät täyttävät eduskunnan osallistumismahdollisuutta ja tietojensaantia koskevat sisällölliset vaatimukset ja että kirjelmät toimitetaan eduskunnalle viipymättä. Oikeuskansleri tutki ministeriöiden menettelyn omasta aloitteestaan.

Perustuslain 96 §:n mukaan valtioneuvoston tulee lähettää eduskunnalle eduskunnan kannan määrittelyä varten ehdotukset sellaisiksi säädöksiksi, sopimuksiksi tai muiksi toimiksi, joista päätetään EU:ssa ja jotka muutoin kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan. Ehdotukset lähetetään ns. U-kirjelmillä (valtioneuvoston kirjelmillä). Lisäksi ministeriöt voivat perustuslain 97 §:n mukaisella selvityksillä eli ns. E-kirjeillä lähettää eduskuntaan tietoja kansainvälisten ja muiden asioiden valmistelusta EU:ssa. Normaalitapauksessa U-kirjelmä tulee toimittaa eduskunnalle muutamassa viikossa ehdotuksen antamisesta.

Oikeuskansleri antoi valtiovarainministeriölle huomautuksen siitä, että U-kirjelmä eduskunnalle komission lainsäädäntöehdotuksesta annettiin eduskunnalle vasta yli puolentoista vuoden kuluttua ehdotuksen antamisesta eduskunnan hallintovaliokunta kiinnitettyä asiaan erikseen huomiota. Ehdotus koski Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen muuttamista Euroopan syyttäjäviraston kanssa tehtävän yhteistyön ja OLAF:n tutkimusten vaikuttavuuden osalta. Valtiovarainministeriön selvityksen perusteella ministeriössä oltiin aluksi siinä käsityksessä, että eduskuntaa ei olisi tarvinnut informoida asiasta U-kirjelmällä. Oikeuskansleri piti viivettä huomattavana ja ministeriön menettelyä vakavana.

Oikeuskansleri kiinnitti toisessa ratkaisussaan valtiovarainministeriön huomiota valtioneuvoston velvollisuuteen toimittaa EU-lainsäädäntöehdotukset kirjelmällään eduskunnalle viipymättä. Direktiivimuutosehdotusta, joka koski verokohtelun eroavuuksia kolmansien maiden kanssa, ei toimitettu eduskunnalle U-kirjelmää, mutta eduskuntaa oli informoitu E-kirjeen sisältämällä selvityksellä.

Kolmannessa ratkaisussa oikeuskansleri tutki sisäministeriön menettelyn, jossa valtioneuvoston kirjelmä toimitettiin eduskunnalle lähes yhdeksän kuukauden kuluttua komission ehdotuksesta. Ehdotus koski asetusehdotusta ETIAS-pääsyn edellytyksistä. Oikeuskanslerin mukaan valtioneuvoston päätöksenteon kannalta sisäministeriön menettely ei ollut ongelmatonta EU:ssa jo pitkälle edenneeseen päätöksentekoon nähden, ja hän saattoi käsityksensä sisäministeriön tietoon. Eduskunnan kanslian lausunnon mukaan eduskunta oli kuitenkin ajoissa saanut riittävästi tietoa.

Ministeriöt olivat lähettäneet eduskunnalle tietoa komission ehdotuksista ja niiden käsittelystä niin kutsutuilla E-kirjeillä. Valtiovarainministeriön mukaan se toimi näin, koska EU-komission direktiivimuutosehdotus koskien verokohtelun eroavaisuuksia kolmansien maiden kanssa eteni EU:ssa nopeasti. Myös sisäministeriö perusteli toimintaansa EU:ssa nopeasti edenneellä päätöksenteolla. Oikeuskansleri totesi, että tietojen antaminen ennakollisesti E-kirjeellä ei perustuslain ja sitä koskevan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan poista velvollisuutta toimittaa ehdotus eduskunnalle U-kirjelmällä, jonka antamisesta päättää valtioneuvoston yleisistunto. Oikeuskanslerin mukaan riittävän aikaisessa vaiheessa tapahtuva, valtioneuvoston kirjelmiä koskeva, päätöksenteko valtioneuvoston yleisistunnossa turvaa myös valtioneuvoston yhteistä kannanmuodostusta ministeritasolla ja sitä, että eduskunnan käytettävissä on asianmukaisesti koordinoitu valtioneuvoston yhteinen kanta.

Ratkaisu OKV/252/70/2020 Valtioneuvoston kirjelmän viivästyminen

Ratkaisu OKV/255/70/2020 Valtioneuvoston kirjelmän viivästyminen

 

OKV_248_70_2020.pdf

« Takaisin

Hakemuksen käsittely viivästyi vammaispalveluissa

Diaarinumero: OKV/462/10/2020
Antopäivä: 7.10.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kuntayhtymän huomiota hakemuksen käsittelyyn vammaispalvelulaissa säädetyssä määräajassa ja viranomaisen velvollisuuteen asioiden asianmukaiseen käsittelyyn.

Kantelija oli toimittanut sosiaalitoimeen maaliskuussa hakemuksensa lapsensa tilapäisen hoidon lisäpäivistä seuraavan kesän ajalle. Hakemusta oli ryhdytty käsittelemään vasta kesäkuussa, jolloin kantelijalta oli pyydetty hakemukseen lisäselvitystä. Kantelija oli antanut selvityksensä määräaikaan mennessä. 

Asiassa palvelutarpeen arviointia ei ollut aloitettu vammaispalvelulaissa säädetyssä määräajassa. Viivästymisen syyt eivät ilmenneet asiakirjoista tai saadusta selvityksestä. Lisäksi asian esittely erityishuollon johtoryhmässä sekä tästä johtuen valituskelpoisen kirjallisen päätöksen tekeminen johtoryhmässä oli viivästynyt. 

Sosiaalityöntekijä oli ilmoittanut erityishuollon johtoryhmän kielteisestä kannasta kantelijalle sähköpostitse kesäkuussa, mutta valituskelpoisen kirjallisen päätöksen kantelija oli saanut vasta lähes kuusi kuukautta hakemuksen tekemisen jälkeen ja siinä tarkoitetun ajankohdan jo mentyä. Asiassa ei ollut noudatettu vammaispalvelulaissa säädettyä päätöksen antamisen määräaikaa. 

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että vaatimus valituskelpoisen kirjallisen päätöksen antamisesta toteuttaa hyvää hallintoa ja asiakkaan oikeusturvaa. Ratkaisun saaminen kirjallisesti varmistaa sitä, että päätökseen tyytymättömällä on tosiasialliset edellytykset saada tietoonsa päätöksen perusteet, ja että hän voi harkintansa mukaan hakea siihen muutosta.

OKV_462_10_2020.pdf

« Takaisin

Asian käsittelyn viipyminen tietosuojavaltuutetun toimistossa

Diaarinumero: OKV/1501/10/2020
Antopäivä: 6.10.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti tietosuojavaltuutetun toimiston huomiota asioiden viivytyksettömään käsittelyyn. 

Kantelijan asian käsittely oli kestänyt tietosuojavaltuutetun toimistossa yli kaksi vuotta, eikä asiaa ollut vielä ratkaistu. Häneltä oli pyydetty asiassa täydennystä, kun asia oli ollut vireillä vuoden ja 10 kuukautta.

Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan asian käsittelyaikaan oli vaikuttanut kantelijan asiassa useaan otteeseen toimittamat lisätiedot, minkä vuoksi asian luonne ja laajuus oli useasti muuttunut asian vireilletulon jälkeen. Selvityksestä kävi ilmi myös asian valmistelijan vaihtuneen asian käsittelyn aikana. Asioiden käsittelyaikoihin toimistossa oli yleisemmin vaikuttanut muun ohella toimistossa käsiteltävänä olevien asioiden määrän huomattava kasvu ja lainsäädäntömuutokset. Toimisto oli ilmoittamansa mukaan ryhtynyt kehittämistoimiin asioiden käsittelyn jouduttamiseksi.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi asian käsittelyyn jo kuluneen runsaan kahden vuoden käsittelyajan olleen tietosuojavaltuutetun toimiston selvityksessään esiin tuomista seikoista huolimatta kohtuuttoman pitkän. Hänen arvionsa mukaan asiaa ei ollut käsitelty ilman aiheetonta viivytystä.

OKV_1501_10_2020.pdf

« Takaisin

Asian käsittelyn ja tiedusteluun vastaamisen viipyminen tietosuojavaltuutetun toimistossa

Diaarinumero: OKV/590/10/2020
Antopäivä: 1.10.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tietosuojavaltuutetun toimiston huomiota asioiden viivytyksettömään käsittelyyn ja viivytyksettömään tiedusteluun vastaamiseen sekä asiakirjapyynnön käsittelyyn.

Kantelija arvosteli tietosuojavaltuutetun toimistoa asioidensa käsittelyn kohtuuttomasta viipymisestä ja siitä, ettei hänen tiedusteluunsa ja asiakirjapyyntöönsä ollut vastattu.

Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan asioiden käsittelyn pitkittymisen syynä oli ollut se, että toimistossa käsiteltävänä olevien asioiden määrä oli lisääntynyt huomattavasti. Samanaikaisesti toimiston työtehtäviä oli jouduttu uudelleen järjestämään muun muassa henkilömuutosten vuoksi. Edellä mainitut seikat olivat osaltaan vaikuttaneet asioiden käsittelyn ruuhkautumiseen. Ruuhkien syntyyn oli vaikuttanut myös viimeaikaiset lainsäädäntömuutokset. Kantelijan tiedusteluun ei ollut vastattu, koska se oli jäänyt erehdyksessä huomioimatta.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan laillisuusvalvontakäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että viranomaisen tulee huolehtia tehtävien asianmukaisesta hoitamisesta myös niissä tilanteissa, kun resurssit ovat niukat tai organisaatiossa tapahtuu muutoksia tai henkilöstövaihdoksia. Kantelijan asiat oli saatettu vireille tietosuojavaltuutetun toimistossa vuonna 2018. Yksi asia oli vielä ratkaisematta ja muut asiat oli ratkaistu vuonna 2020. Yhden asian käsittely oli kestänyt lähes kaksi vuotta ja osan asioista yli kaksi vuotta.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan kantelijan asioiden käsittelyaika oli ollut tietosuojavaltuutetun toimistossa kohtuuttoman pitkä. Apulaisoikeuskansleri otti viivästyksen laillisuusvalvonnallisessa arviossaan huomioon tietosuojavaltuutetun toimiston työhön vaikuttaneet olosuhteet kuten toimiston muuton sekä yleisestä Covid-19 epidemiasta aiheutuneet keskeytykset työskentelyssä. Toimisto oli ryhtynyt myös useisiin kehittämistoimiin.

Tietosuojavaltuutetun toimiston selvityksestä ei ilmennyt, oliko kantelijan tiedusteluun vastattu. Kantelijan tiedusteluun vastaaminen oli viipynyt kohtuuttomasti. Kantelijan asiakirjapyynnössä mainitut asiakirjat oli toimitettu kantelijalle jo aikaisemmin. Tästä olisi tullut ilmoittaa kantelijalle vastaamalla asiakirjapyyntöön. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että tietosuojavaltuutetun toimisto oli laiminlyönyt noudattaa hyvän hallinnon periaatteita tiedusteluihin ja asiakirjapyyntöihin vastaamisessa.

OKV_590_10_2020.pdf

« Takaisin

Oikeuskansleri arvioi valtioneuvoston rajavalvontaa koskevia päätöksiä

Diaarinumero: OKV/61/10/2020
Antopäivä: 1.10.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelussa arvosteltiin sisäministeriön esittelemiä valtioneuvoston päätöksiä rajavalvonnan palauttamisesta Euroopan unionin sisärajoille. Kantelija piti päätöksiä rajanylityspaikkojen sulkemisesta ja rajaliikenteen rajoittamisesta rajavartiolain, perustuslain ja Euroopan unionin oikeuden vastaisina. Kantelun mukaan päätökset loukkasivat yhtäältä Suomen kansalaisten perustuslaillista oikeutta lähteä maasta ja palata maahan ja toisaalta Euroopan unionin vapaan liikkuvuuden periaatetta. Kantelija pyysi oikeuskansleria tutkimaan, onko sisäministeriö johtanut valtioneuvostoa harhaan esitellessään kyseiset päätökset. Kantelija toi esiin myös, että rajavalvontaa koskevat päätökset ovat loukanneet saamelaisten oikeutta perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen. Lisäksi kantelija katsoi, että valtioneuvoston päätöksistä tiedotettaessa on käytetty epäasianmukaisia ja harhaanjohtavia ilmaisuja.

Oikeuskansleri totesi, että Suomen perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan. Jokaisella on myös oikeus lähteä maasta. Sisärajavalvonnan palauttamisella, rajanylityspaikkojen sulkemisella ja liikenteen rajoittamisella ei ole kuitenkaan puututtu perustuslaissa turvattuun liikkumisvapauteen. Päätökset ovat noudattaneet suhteellisuusperiaatetta ja täyttäneet tulkinnallisesti perustuslain ja rajavartiolain vaatimukset. Päätöksissä mainittu ”välttämätön syy” rajan ylittämiseen on kattanut tulkinnallisesti perustuslain suojaamaat oikeudet lähteä maasta ja palata maahan. Rajanylityspaikkoja on ollut avoinna siten, että nämä oikeudet ovat myös käytännössä voineet toteutua. Päätösten tarkoituksena on ollut vähentää rajan yli liikkumista koronaviruspandemian leviämisen hidastamiseksi ja edistää kansalaisten perusoikeutta hengen ja terveyden suojaan.

Oikeuskansleri totesi, että valtioneuvostolla on ollut aktiivinen toimintavelvoite suojata väestöä koronavirukselta. Perustuslaissa säädetään julkiselle vallalle velvoite turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä, mikä osaltaan toteuttaa perustuslain mukaista oikeutta elämään. Julkisen vallan toimintavelvoite liittyy myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaiseen oikeuteen terveyteen ja sen suojeluun sekä vastaaviin oikeuksiin muun muassa lasten ja vammaisten oikeuksien yleissopimuksessa. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan sopimuksen oikeus terveyteen on velvoittanut väestötasoisiin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin sekä terveydenhuollon riittävän kapasiteetin ylläpitämiseen ja turvaamiseen sekä erityisessä riskissä olevien väestöryhmien suojeluun. Päätökset rajaliikenteen rajoittamisesta ovat toteuttaneet tätä tavoitetta. Toisaalta päätöksissä on otettu huomioon myös välttämätön tarve liikkua rajan yli ja näin pyritty vähentämään liikkumisrajoituksista aiheutuvia haittoja.

Oikeuskanslerin mukaan sisäministeriö ei ole johtanut valtioneuvostoa harhaan esitellessään rajavartiolain nojalla valtioneuvostolle päätökset sisärajavalvonnan palauttamisesta sekä rajanylityspaikkojen sulkemisesta ja rajaliikenteen rajoittamisesta tai menetellyt muutoin sillä tavoin, että se olisi edellyttänyt tai edellyttäisi laillisuusvalvonnallisia toimia.  

Oikeuskansleri kiinnitti kuitenkin sisäministeriön huomiota päätösten valmisteluun liittyviin näkökohtiin. Hän totesi, että päätösten perustelumuistioissa ei ole riittävästi käsitelty päätösten suhdetta Euroopan unionin oikeuteen tai päätösten suhdetta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Perusoikeusnäkökulmasta olisi tullut tarkastella rajoitustoimien yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja suhteessa niillä saavutettuun hyötyyn. Tässä yhteydessä olisi tullut selkeämmin ottaa huomioon myös saamelaisten oikeudellinen asema. Päätöksissä olisi tullut myös selkeämmin tuoda esiin se, missä määrin kyse on ollut suosituksista ja missä määrin oikeudellisesti velvoittavista päätöksistä.

Valtioneuvoston kanslian tiedottamisen osalta oikeuskansleri korosti, että erityisesti poikkeuksellisessa kriisitilanteessa selkeällä ja informatiivisella tiedottamisella on olennainen merkitys ja viranomaisella on erityinen velvollisuus huolehtia kansalaisten tiedonsaannista.  Nopeasti syntyneessä tilanteessa viranomaisten tiedotteet voivat olla kansalaisten ainoa tiedon lähde. Oikeuskansleri kiinnitti valtioneuvoston kanslian huomiota velvollisuuteen käyttää valtioneuvoston päätöksistä tiedotettaessa asianmukaisia ja selkeitä sekä oikeudellisesti täsmällisiä ilmaisuja.

Oikeuskansleri Pöystin mukaan lainsäädäntöä valmisteltaessa ei ole otettu huomioon koronaviruksen aiheuttaman pandemian kaltaisia poikkeuksellisia oloja, joissa tartuntatautilain mukaiset keinot eivät ole riittäviä ihmisten hengen ja terveyden suojaamiseksi yleisvaaralliselta taudilta. Sisäministeriön tulisi yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa arvioida lainsäädännön muutos- ja kehittämistarpeita.

 

(Verkkosivuilla oleva liitetiedosto OKV_61_10_2020 on vaihdettu 29.10.2020 klo 10.30. Liitetiedoston sivulta 14 on korjattu hallintolain 51 ja 52 §:n nojalla kirjoitusvirhe.)

OKV_61_10_ 2020 korjattu.pdf

« Takaisin

Poissa olevalle vastaajalle tuomittu rangaistus ja tuomion julistaminen

Diaarinumero: OKV/109/31/2020
Antopäivä: 30.9.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineelle käräjätuomarille, joka oli tuominnut vastaajan ankarampaan seuraamukseen kuin mihin vastaaja asiassa olisi poissa olevana voitu tuomita ja mitä vastaajalle oli haasteessa ilmoitettu. Lisäksi hän saattoi käräjätuomarin tietoon päätöksessään esittämänsä käsityksen tuomiolauselman yksilöidyn julistamisen merkityksestä tuomarin itsekontrollin kannalta. Asia käsiteltiin oikeuskanslerinvirastossa hovioikeuden tekemän ilmoituksen perusteella.

Käräjäoikeus oli kutsunut vastaajan asian pääkäsittelyyn sillä uhalla, että asia voidaan hänen poissaolostaan huolimatta ratkaista ja rangaistukseksi tällöin tuomita enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus. Syyttäjän haastehakemuksessaan esittämä seuraamuskannanotto oli ollut neljä kuukautta vankeutta. Käräjätuomari oli harkinnut, että mikäli vastaaja tuomittaisiin syytteen mukaisesti, olisi enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus asiassa riittävä seuraamus. Hän oli ilmoittamansa mukaan julistanut tuomion kuitenkin ”syytteen mukaisesti”, jolloin rangaistukseksi olisi vastoin hänen tarkoittamaansa tullut syyttäjän asiassa esittämä seuraamuskannanotto.

Lain mukaan tuomiolauselma tulee ilmoittaa tuomiota julistettaessa silloinkin, kun tuomion julistaminen kokonaisuudessaan ei ole tarpeen. Tuomion julistamisella laissa edellytetyin tavoin myös silloin, kun sitä julistettaessa paikalla ei ole asian vastaajaa tai yleisöä, on merkitystä tuomarin itsekontrollin kannalta. Tapauksessa tuomiolauselman ilmoittaminen lain edellyttämin tavoin yksilöidysti olisi ollut omiaan estämään tapahtunutta virhettä, jossa vastaajalle tuomitun vankeusrangaistuksen kesto oli vastoin tuomarin tarkoitusta määrittynyt syyttäjän haastehakemuksessa ilmoittamasta seuraamuskannanotosta.

OKV_109_31_2020.pdf

« Takaisin

Oleskelulupahakemuksen käsittelyn viipyminen

Diaarinumero: OKV/387/10/2020
Antopäivä: 29.9.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri lähetti Maahanmuuttovirastolle tiedoksi ratkaisunsa, joka koski oleskelulupahakemuksen lakisääteisen enimmäiskäsittelyajan ylittämistä. Maahanmuuttovirasto oli itse jo vastannut kantelijan samaa asiaa koskevaan kanteluun ja todennut, että viivästyminen johtui asian käsittelijän inhimillisestä virheestä. Virasto oli myös pahoitellut kantelijalle ja tämän puolisolle aiheutunutta harmia.

Maahanmuuttoviraston käsittelijä oli ollut siinä virheellisessä käsityksessä, että kantelijan työsopimuksen mukainen kesken oleva koeaika olisi peruste viivyttää tämän puolison oleskelulupahakemuksen käsittelyä yli laissa säädetyn enimmäiskäsittelyajan. Asiaan oli kuitenkin puututtu välittömästi, kun se tuli työnjohdon tietoisuuteen, ja hakemus oli ratkaistu pikaisesti tämän jälkeen. Kantelijan puolison perhesiteen perusteella hakeman lupahakemuksen käsittely oli kestänyt 20 päivää yli laissa säädetyn yhdeksän kuukauden enimmäiskäsittelyajan.

OKV_387_10_2020.pdf

« Takaisin

Kansaneläkelaitoksen menettely vammaistukiasian käsittelyssä

Diaarinumero: OKV/1082/10/2020
Antopäivä: 25.9.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti Kansaneläkelaitoksen huomiota huolellisuuteen sen tehtäviin kuuluvien asioiden käsittelyssä.

Kantelija arvosteli Kansaneläkelaitoksen menettelyä vammaistukiasiansa käsittelyssä. Kantelija oli pyytänyt Kansaneläkelaitosta toimittamaan sille toimittamansa selvityksen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalle valituksen liitteeksi. Kansaneläkelaitos oli toimittanut selvityksen muutoksenhakulautakunnalle vasta kantelijan otettua siihen uudelleen yhteyttä.

Kansaneläkelaitoksen mukaan lisäselvitysten toimittaminen vammaistuen valitusasiaan oli kantelijan asiassa viivästynyt sen sisäisen toiminnan vuoksi. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, ettei asiassa ollut toimittu riittävän huolellisesti.

OKV_1082_10_2020.pdf

« Takaisin