Ratkaisut

Valvontalautakunnalle huomautus puutteista asianhallinnassa

Diaarinumero: OKV/778/53/2020
Antopäivä: 14.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi Suomen Asianajajaliiton alaisuudessa työskentelevälle valvontalautakunnalle huomautuksen asianajajalain, hallintolain, julkisuuslain ja arkistolain vastaisesta menettelystä.

Valvontalautakunta oli jättänyt asian käsittelyn sillensä siitä syystä, että asian asiakirjat olivat kadonneet tuntemattomasta syystä. Asia oli tuossa vaiheessa ollut valvontalautakunnassa vireillä yhdeksän vuotta. Asian käsittely oli jäänyt aikanaan odottamaan esitutkinnan valmistumista.

Oikeuskansleri otti asian tutkittavakseen omasta aloitteestaan. Valvontalautakunnan selvityksen mukaan tämänkaltaisissa asioissa seurataan asian etenemistä säännönmukaisesti, vähintään kuuden kuukauden välein.

Oikeuskansleri totesi, että asiassa ei ollut todennäköisesti seurattu asian etenemistä normaalikäytännön mukaisesti ottaen huomioon, että asiakirjojen katoaminen huomattiin vasta yhdeksän vuoden kuluttua.  Kun asiaa ei tästä syystä ollut lainkaan käsitelty, valvontalautakunta oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Kun asian käsittelyyn valvontalautakunnassa sovelletaan hallintolakia, ei asian käsittely tässä tapauksessa ollut myöskään vastannut hallintolaissa asetettuja vaatimuksia asian viivytyksettömästä käsittelystä. Hallintolain mukaan asian käsittely on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja että viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Myöskään asiakirjojen käsittely ja arkistointi valvontalautakunnassa ei ollut vastannut voimassa olleita julkisuuslaissa ja arkistolaissa asetettuja vaatimuksia.

Oikeuskansleri otti arvioinnissaan huomioon, että valvontalautakunnassa oli selvityksen mukaan vuonna 2019 käynnistynyt asianhallinnan ja sähköisen asioinnin uudistustyö, mikä vähentää riskiä vastaavan laiminlyönnin tapahtumisesta uudelleen.

OKV_778_53_2020.PDF

« Takaisin

Pääministerin menettely Eurooppa-neuvoston kokouksessa

Diaarinumero: OKV/2201/10/2020
Antopäivä: 11.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri Tuomas Pöystin mukaan pääministeri Sanna Marin ei toiminut lainvastaisesti pyytäessään Ruotsin pääministeriä välittämään Suomen näkemyksiä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Oikeuskanslerinvirastoon saapui lukuisia kanteluita, joissa epäiltiin pääministerin toimineen Suomen perustuslain vastaisesti. 

Eurooppa-neuvoston kokous järjestettiin 15.-16.10.2020 Brysselissä. Pääministeri Marin sai 16.10. aamupäivällä tiedon altistuneensa eduskunnassa covid-19 –taudille. Tästä syystä ja valtioneuvoston turvallisuusjohtajan suosituksen mukaisesti pääministeri poistui pikaisesti ja ennakoimattomasti kokouksesta vähän ennen sen päättymistä. Covid-19-altistuksista annetut kansalliset toimintaohjeet koskevat myös ministereitä. 

Kokouskeskusteluissa puhuttiin tuolloin EU:n ja Afrikan välisistä suhteista. Pääministeri Marin oli jo ehtinyt käyttää puheenvuoron, jossa hän esitti Suomen näkemykset. Eurooppa-neuvoston vakiintuneiden toimintatapojen mukaisesti pääministeri Marin pyysi suullisesti Ruotsin pääministeriä välittämään tarvittaessa Suomen näkemyksiä.

Oikeuskanslerin mukaan pääministerin menettelyä on arvioitava Suomen perustuslain 66 §:n lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 ja 15 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 235 artiklan mukaisesti. Suomen perustuslaki tunnustaa Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa ja siten myös unionin oikeusjärjestyksen sekä sen ensisijaisuuden.

Perustuslain 66 §:n 2 momentin mukaan pääministerin tehtävänä on edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Pääministerin sijaistamisesta säädetään yleisesti perustuslain 66 §:n 3 momentissa, jonka mukaan pääministerin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa pääministerin sijaiseksi määrätty ministeri ja tämänkin ollessa estynyt virkavuosiltaan vanhin ministeri.

Perustuslain esityöt näyttäisivät ottavan lähtökohdaksi sen, että Suomen edustajana Eurooppa-neuvoston kokouksissa voisi toimia myös pääministerin sijaiseksi määrätty ministeri. Euroopan unionin perussopimukset eivät tällaista sijaistamista tunne.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiota edustaa Eurooppa-neuvostossa valtion- tai hallituksen päämies. Sopimuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaan Eurooppa-neuvostoon kuuluvat jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehet sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja.

Valtioneuvoston kanslian eduskunnan valiokunnille toimittaman muistion mukaan EU:n perussopimukset eivät mahdollista sitä, että Eurooppa-neuvoston kokoukseen osallistuisi jäsenvaltiosta muu edustaja kuin valtion- tai hallituksen päämies. Osallistujamäärä on rajattu yhteen päämieheen jäsenvaltiota kohden, ja kullakin jäsenvaltiolla on kokoussalissa ainoastaan yksi paikka. Estyneen päämiehen paikka jää Eurooppa-neuvoston kokoussalissa tyhjäksi. Sitä ei ole mahdollista osoittaa toiselle kansallisen valtuuskunnan jäsenelle. 

Vakiintuneena käytäntönä on, että estyneenä oleva valtion- tai hallituksen päämies pyytää toisen jäsenvaltion päämiestä välittämään tarvittaessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa ensin mainitun jäsenvaltion kantoja. Yleensä päämies esittää pyynnön samanmielisen tai naapurijäsenvaltion päämiehelle. Kukin jäsen voi edustaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 235 artiklan 1 kohdan mukaan vain yhtä muuta jäsentä äänestyksessä. 

Eräissä kanteluissa esitettiin, että eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen olisi tullut sijaistaa pääministeriä. Oikeuskansleri toteaa ratkaisussaan, että ministeri Tytti Tuppurainen, joka on pääministerin sijaisuusjärjestyksessä 12. sijainen, ei olisi voinut eräissä kanteluissa esitetyllä tavalla toimia Eurooppa-neuvoston kokouksessa pääministerin sijaisena edes Suomen perustuslain mukaan.

Oikeuskansleri korostaa ratkaisussaan, että pääministerin noudattama menettely Eurooppa-neuvoston kokouksessa ei poistanut hänen parlamentaarista vastuutaan eduskunnalle. Pääministeri on ollut Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen 21.10.2020 eduskunnan suuren valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan kuultavana ja selostanut suullisesti toimintaansa myös Suomen edustautumisen osalta. Lisäksi asiasta on annettu valiokunnille kirjallinen selvitys. Selvitys ei ole aiheuttanut toimenpiteitä.

OKV_2201_10_2020.PDF

« Takaisin

Sosiaalihuollon omavalvonnan toimivuus

Diaarinumero: OKV/33/70/2020
Antopäivä: 9.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskanslerin mukaan sosiaalihuollon omavalvonnassa on huolestuttava ero yhtäältä käytännön sekä toisaalta lainsäädännön ja viranomaisohjauksen tarkoituksen välillä.

Omavalvonnan käytännön toteuttamisessa olevien puutteiden vuoksi sosiaalihuollon asiakkaiden oikeus saada perustuslain edellyttämää hyvää sosiaalihuoltoa ja kohtelua yhdenvertaisesti saattavat vaarantua. Vireillä olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa omavalvonnan tehtävä sosiaalihuollon valvonnan kokonaisuudessa tulee olemaan yhä olennaisempi. Apulaisoikeuskansleri totesi, että omavalvonnan toimivuuden varaan lasketaan paljon, minkä vuoksi sen käytännön toimivuus tulisi varmistaa.

Apulaisoikeuskansleri otti omana aloitteenaan tutkittavaksi sosiaalihuollon omavalvonnan toimivuuden sekä julkisuudessa olleiden, että laillisuusvalvonnassaan karttuneiden tietojen perusteella. Omavalvonnassa tulisi tunnistaa palvelujen järjestämistä ja tuottamista koskevat riskit ja ehkäistä niiden toteutumista sekä varmistaa palvelujen laatu. Omavalvonnan pitäisi olla osa sosiaalihuollon käytännön työtä. Tietojen perusteella sosiaalihuollon valvontaan osana kuuluva omavalvonta ei näyttänyt toteutuvan siten kuin lainsäädännössä on tarkoitettu.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan olisi tärkeää selvittää perusteellisesti omavalvontaa ja sen toteuttamisen ongelmia, jotta käytännön toteuttamisessa ilmenneisiin laadullisiin ongelmiin voitaisiin puuttua kohdennetusti. Samassa yhteydessä voitaisiin selvittää myös sitä, milloin viranomaisten tulisi erityisesti valvoa sosiaalihuollon omavalvontaa asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi (esimerkiksi erityisen haavoittuvassa asemassa olevat asiakkaat).

Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan meneillään olevista tai suunnitelluista omavalvontaa koskevista lainsäädäntöhankkeista huolimatta arvioida pikaisesti omavalvontaa koskevan asetuksen antamisen tarpeellisuus omavalvontaan kohdistuvan ohjauksen ja valvonnan tehostamiseksi.

Omavalvonnan toteutuminen edellyttää sosiaalihuollossa työskentelevän henkilöstön sitoutumista omavalvontaan ja sen käytännön osaamista. Apulaisoikeuskanslerin mukaan olisi syytä joutuisasti arvioida tarve kehittää sosiaalihuollon ammattihenkilöiden koulutusta niin, että omavalvonnasta tulisi koulutuksen kautta osa ammattitoimintaa.

Valvovalla viranomaisella tulisi olla ajantasainen tieto omavalvonnan toteutumisesta, jotta se voisi kohdentaa ulkopuolista valvontaansa riskiperusteisesti. Tätä edesauttaisi se, että omavalvontasuunnitelmat olisivat sähköisessä muodossa ja valvova viranomainen saisi sähköisen järjestelmän kautta tietoa palvelun tuottajien omavalvonnasta. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että ministeriön tulisi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sähköisen järjestelmän saamiseksi.

Apulaisoikeuskansleri lähetti ratkaisunsa sosiaali- ja terveysministeriölle ja pyysi ministeriötä 31.5.2021 mennessä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt sosiaalihuollon omavalvonnan toimivuuden varmistamiseksi.

OKV_33_70_2020.PDF

« Takaisin

Puutteet toimeentulotukiasian käsittelyssä Kelassa

Diaarinumero: OKV/1560/10/2020
Antopäivä: 8.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Kelan huomiota hallintolain ja toimeentulotukilain sekä hyvän hallinnon vaatimusten noudattamiseen toimeentulotukiasioiden käsittelyssä.

Kelassa ei ollut selvitetty kantelijan perustoimeentulotukea koskevaa hakemusta lain edellyttämällä tavalla riittävästi ja huolellisesti. Tämän seurauksena kantelija joutui tekemään hakemuksensa lisäksi kolme toimeentulotukipäätösten tarkistuspyyntöä ennen kuin pääsi oikeuksiinsa.

Kantelijan toimeentulotukea ja asumistukea koskevien hakemusten käsittely ei myöskään toteutunut kokonaisuutena, mikä vaikutti kantelijan toimeentulotukea koskevan asian käsittelyyn.  Toimeentulotukiasian käsittely ei kokonaisuudessaan ollut hyvän hallinnon perusteiden mukaista.

OKV_1560_10_2020.pdf

« Takaisin

Virheellinen menettely tutkintapyynnön käsittelyssä sekä tiedusteluun ja asiakirjapyyntöön vastaaminen

Diaarinumero: OKV/96/10/2020
Antopäivä: 8.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Poliisihallituksen huomiota hyvän hallinnon periaatteiden noudattamiseen asioiden siirtämisessä ja tiedusteluun vastaamisessa sekä valtakunnansyyttäjän toimiston huomiota julkisuuslain säännösten noudattamiseen asiakirjapyynnön käsittelyssä. Apulaisoikeuskanslerin mukaan viranomaisen on käsiteltävä toimivaltaansa kuuluvat asiat asianmukaisesti ja huolellisesti.

Kantelija oli lähettänyt Poliisihallitukselle tutkintapyynnön, jossa oli kyse poliisia koskevasta rikosilmoituksesta. Poliisihallitus oli tulkinnut kirjoituksen kanteluksi ja lähetti sen poliisilaitokselle tutkittavaksi. Poliisihallituksessa ei toimittu riittävän huolellisesti, koska kantelijan tutkintapyynnöksi otsikoitua kirjoitusta ei tunnistettu rikosilmoitukseksi. Poliisihallituksesta ei myöskään ilmoitettu kantelijalle, että hänen asiansa oli siirretty poliisilaitoksen käsiteltäväksi.

Poliisilaitos puolestaan siirsi kantelijan kirjoituksen edelleen valtakunnansyyttäjän toimistolle. Kantelijalle ei missään vaiheessa ilmoitettu, että hänen tekemänsä tutkintapyyntö oli siirretty valtakunnansyyttäjän toimistolle. Poliisihallitus ei myöskään vastannut kantelijan myöhemmin tekemään tiedusteluun.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan kantelija ei olisi saanut jäädä epätietoiseksi siitä, mitä hänen Poliisihallitukseen toimittamilleen tutkintapyynnölle ja tiedustelulle oli tapahtunut. Kantelijan epätietoisuutta oli lisännyt se, että tutkintapyyntöön annettua ratkaisua ei ollut lähetetty kantelijalle tiedoksi, koska hän ei ollut asiassa asianosainen.

OKV_96_10_2020.pdf

« Takaisin

Sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön menettelyt pandemiatilanteessa tarvittavien suojainvarusteiden varastoinnin ja hankinnan ohjauksessa

Diaarinumero: OKV/155/70/2020
Antopäivä: 4.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerinvirastoon saapui keväällä 2020 useita kanteluita, joissa arvosteltiin sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön menettelyä pandemiatilanteessa tarvittavien suojainvarusteiden varastoinnissa ja hankinnassa. Oikeuskansleri päätti ottaa tutkittavakseen myös omasta aloitteestaan ministeriöiden menettelyn asiassa.

Oikeuskansleri kiinnitti ratkaisussaan sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön huomiota näkemyksiinsä etenkin ministeriöiden ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön tärkeydestä sekä vastuunjaon selkeydestä. Valtioneuvoston johtamisen ja valmiussuunnittelun yleisen kehittämisen ja yhteensovittamisen tarkoituksessa oikeuskansleri lähetti ratkaisunsa tiedoksi myös pääministerille ja valtioneuvoston kanslialle.

Suojainvarusteiden hankinnan ja varastoinnin osalta oikeuskansleri totesi olevan ilmeistä, ettei valmius ollut riittävää uudenlaisessa COVID-19 tilanteessa. Huoltovarmuuden toiminnan organisointia, tavoitteellisuutta, tuloksellisuutta ja läpinäkyvyyttä tulisi edelleen parantaa ja vastuita ja päätöksentekoa selkeyttää.

Oikeuskanslerin mukaan tehtävien jakautuessa useille toimijoille on valtioneuvostosta annetun lain ja hallintolain mukaisessa viranomaisyhteistyössä tarpeen varmistaa, että yhteistyössä toimivalla toisella osapuolella on riittävät valmiudet toimeenpanoon. Ministeriön ohjausrooliin ja rooliin toimeksiantajana kuuluu myös tarvittaessa varmistaa tämä. Varmistamisvelvollisuus korostuu tilanteessa, jossa ohjaus ja toimeksiannot sisältävät määrällisesti tai laadullisesti tavanomaisesta poikkeavia toimintoja. Tavanomaista selvästi suuremmaksi kasvaneiden tukipyyntöjen vuoksi sosiaali- ja terveysministeriön olisi ollut perusteltua pyrkiä aktiivisemmin varmistamaan Huoltovarmuuskeskuksen toimintakapasiteettiä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on jonkin verran epäselvyyttä aiheuttanut niin ministeriön organisaatio kuin myös ministereiden välinen työnjako. Pandemiariskeihin varautumisen kannalta olennaisia toimintoja jakautuu eri osastoille sekä myös sosiaali- ja terveysministerille ja perhe- ja peruspalveluministerille. Oikeuskanslerin mukaan jatkossa voi olla tarve arvioida sitä, olisiko perusteltua, että ministereiden tehtäväalueet sosiaali- ja terveysministeriössä olisi selkeämmin jaettu myös kriisijohtamisen näkökulmasta. Työnjaon tulee oikeudellisesti olla sellainen, että se mahdollistaa kriisitilanteissakin valtioneuvostolle ja ministeriölle kuuluvan johtamisen ja yhteistyön.

Pandemiariskeihin varautumisessa on ratkaisun mukaan välttämätöntä ottaa terveydenhuoltoa ja sen toimijoita selvästi laajempi näkökulma. Sosiaalihuollon toimintayksiköt esimerkiksi vanhustenhuollossa ovat olleet yksi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten keskittymä koronaviruksen aiheuttamassa epidemiassa. Siten sosiaalihuollon ja sen henkilöstön suojavälineisiin ja muuhun varautumiseen on ollut erityisen vahvoja perusteita. Sosiaalihuollon toimintakenttä on jo lainsäädännöstä johtuen huomattavasti hajanaisempi kuin terveydenhuollossa. Hallitus on ehdottanut tilanteen johdosta lainsäädäntötoimia. Lainsäädäntötoimien lisäksi on varautumissuunnittelussa tarpeen huolehtia riittävästä sosiaalihuollon ja sen tarpeiden tilannekuvasta ja valmiuden suunnittelusta sekä yleensä eri uhkatilanteissa erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöryhmien suojaamisen suunnittelusta.

Varautumissuunnittelussa on tärkeää, että suunnitelmia päivitetään uhkia ja riskejä koskevan muuttuvan tiedon perusteella riittävän tiiviisti. Varautumista johtavien ministeriöiden tulee myös yhteistyössä keskenään aktiivisella seurannalla ja yleisellä valvonnalla ja ohjauksella varmistaa, että suunnitelmat ovat ajan tasalla ja myös niiden tarkoittama materiaalinen valmius sekä yhteistyövalmiudet ovat olemassa.

Monimuotoisten ja nopeasti kehittyvien häiriötilanteiden hallinta edellyttää oikea-aikaista ja joustavaa reagointia. Toiminnan koordinointi ja tiedonkulku on varmistettava eri viranomaisten ja muiden turvallisuustoimijoiden aiempaa paremmalla yhteistoiminnalla.

OKV_155_70_2020.pdf

« Takaisin

Asian viipyminen

Diaarinumero: OKV/165/10/2020
Antopäivä: 3.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Kelan huomiota hallintolain viivytyksetöntä käsittelyä koskevan säännöksen noudattamiseen. Kantelijan takuueläkettä koskevan asian käsittely oli Kelasta johtuvasta syytä viipynyt aiheettomasti yli 2,5 kuukautta.

OKV_165_10_2020.pdf

« Takaisin

Tietopyyntö tuli käsitellä asianmukaisesti

Diaarinumero: OKV/343/10/2020
Antopäivä: 25.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Valviran huomiota tietopyyntöjen käsittelyyn julkisuuslain edellyttämällä tavalla sekä hallintolain asioiden asianmukaista käsittelyä koskevan säännöksen noudattamiseen ja tiedusteluihin vastaamiseen hallintolain mukaisesti.

Kantelija oli Valviran Terhikki-sähköpostiosoitteeseen lähettämässään viestissä tiedustellut, oliko eräs henkilö sairaanhoitaja ja miksei häntä näy Julki-Terhikissä. Osastosihteeri oli vastannut kantelijalle heti samana päivänä ja syynä olevan, että henkilöltä oli poistettu oikeus harjoittaa sairaanhoitajan ammattia. Tämän jälkeen kantelija oli samana päivänä sähköpostitse esittänyt lisäkysymyksiä koskien henkilön ammatinharjoittamisoikeuden poistamista. Selvityksen mukaan Valviran lakimies oli vastannut lisäkysymyksiin puhelimitse kolme päivää myöhemmin.

Kantelija on vastineessaan kiistänyt, että hänelle olisi soitettu, ja kantelijan mukaan hän ei ollut vieläkään saanut pyytämiään tietoja.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kirjallisesti saapuneeseen tiedusteluun tulisi pääsääntöisesti vastata kirjallisesti. Kun tietopyyntö on saapunut sähköpostitse, oikeana menettelytapana voidaan pitää siihen vastaamista sähköpostitse tai muuten kirjallisesti, jolloin vastauksen sisältö on myös jälkikäteen selvitettävissä. Tällainen menettely voi osaltaan vahvistaa myös asiaa hoitaneen virkamiehen oikeusturvaa. Vastaaminen kantelijan tietopyyntöön on jäänyt asiassa epäselväksi. Apulaisoikeuskanslerin päätöksen mukaan kantelijan tietopyyntöä ei ollut käsitelty Valvirassa julkisuuslain edellyttämällä tavalla eikä asiaa ollut käsitelty hallintolaissa säädetyllä tavalla asianmukaisesti.

Kantelija oli myöhemmin lähettänyt Valviraan sähköposteja, joissa hän oli ilmoittanut, ettei hän edelleenkään ollut saanut pyytämiään tietoja. Sähköposteihin ei ollut vastattu. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että tuolloin olisi ollut asianmukaista olla asiasta yhteydessä kantelijaan.  Laillisuusvalvontakäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että viranomaisen tulee ilman aiheetonta viivytystä vastata toimivaltaansa kuuluvaan asialliseen yhteydenottoon.

OKV_343_10_2020.pdf

« Takaisin

Maahanmuuttoviraston päätösten viipyminen

Diaarinumero: OKV/537/10/2020
Antopäivä: 23.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi Maahanmuuttovirastolle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä turvapaikka- ja oleskelulupahakemusten käsittelyssä. Maahanmuuttovirasto oli ylittänyt laissa säädetyt enimmäiskäsittelyajat selvästi ja ilman lainmukaisia perusteita.

Kantelijan turvapaikkahakemuksen käsittely oli kestänyt Maahanmuuttovirastossa runsaat seitsemän kuukautta hakemuksen jättämisestä. Laissa säädetty enimmäiskäsittelyaika oli ylittynyt hieman yli kuukaudella. Maahanmuuttovirasto ei selvityksessään esittänyt perusteita asian käsittelyn viipymiselle.

Kantelijan työperusteisen oleskeluluvan käsittely oli kestänyt 10,5 kuukautta. Lain mukainen työperusteisen oleskelulupahakemuksen enimmäiskäsittelyaika ylittyi yli puolella vuodella. TE-toimiston myönteisen osaratkaisun jälkeen käsittely oli siirretty turvapaikkayksikköön. Lisäselvitystä oli pyydetty vasta kahdeksan kuukautta osaratkaisun jälkeen. Apulaisoikeuskanslerin mukaan tätä aikaa oli pidettävä selvästi liian pitkänä ottaen huomioon laissa säädetyn pääsäännön mukainen neljän kuukauden enimmäiskäsittelyaika. Viipymiseen oli vaikuttanut Maahanmuuttovirastossa vuoden 2019 loppuun asti noudatettu käytäntö, jonka mukaan erilliset oleskelulupahakemukset käsiteltiin ja ratkaistiin turvapaikkayksikössä samanaikaisesti turvapaikkahakemuksen kanssa.

Päätös lähetettiin tiedoksi sisäministeriölle.

OKV_537_10_2020.pdf

« Takaisin

Palveluperiaatteen noudattaminen laskutuksessa

Diaarinumero: OKV/135/10/2020
Antopäivä: 19.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri saattoi kunnan tietoon hallintolain palveluperiaatetta koskevan vaatimuksen, jonka mukaan asiakaan tulee saada asianmukaista palvelua. Kantelija ei ollut ymmärtänyt kunnalta saadun laskun perustetta, eikä sen määrää. Lasku koski rantayleiskaavan laatimiskustannuksista perittävää maksua.

Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan kunnan olisi pitänyt merkitä laskuun tiedot päätöksestä, jota lasku koski. Myös maksun perusteet olisi tullut ilmoittaa riittävän täsmällisesti. Kunnan päätökseen perustuen lasku olisi tullut osoittaa maanomistajille eli kantelijan vaimolle ja kantelijalle itselleen. Nyt lasku oli toimitettu vain kantelijan vaimolle.

OKV_135_10_2020.pdf

« Takaisin