Ratkaisut

Tiedusteluun vastaaminen viivästyi Kelassa

Diaarinumero: OKV/201/10/2020
Antopäivä: 4.5.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Kelan huomiota tiedusteluihin vastaamiseen hallintolain säännösten mukaisesti viivytyksettä.

Kelassa oli käsiteltävänä apulaisoikeuskanslerin päätöksessään esittämä kantelijalle maksettava hyvitys. Kelan selvityksen mukaan kantelija oli jättänyt hyvitysasiaa koskevan soittopyynnön 12.2.2020. Kantelijan kertoman mukaan hän oli jättänyt soittopyynnön Kelan lakimiehelle vaatiakseen valitusohjeita saamaansa hyvityspäätökseen ja erittelyitä hyvityksestä. Kantelijan soittopyyntöön oli vastattu vasta 25.3.2020.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan viranomaisen tulee vastata sen käsiteltävänä olevaa asiaa koskevaan tiedusteluun viivytyksettä. Kantelijan soittopyyntöön ja tiedusteluun vastaaminen oli viivästynyt Kelassa.

 

OKV_201_10_2020.pdf

« Takaisin

Kelan menettely toimeentulotukiasiassa, tietopyyntöön vastaamisessa ja valituskelpoisen päätöksen antamisessa

Diaarinumero: OKV/305/10/2020 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/316/10/2020
Antopäivä: 2.5.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti Kansaneläkelaitoksen (Kela) huomiota asioiden asianmukaiseen käsittelyyn ja päätösten perustelemiseen hallintolain edellyttämällä tavalla. Lisäksi hän kiinnitti Kelan huomiota hallintolain ja julkisuuslain säännösten noudattamiseen tietopyyntöihin vastaamisessa ja valituskelpoisen päätöksen antamisessa niihin.  

Kelan ja kantelijan välillä oli sovittu, että Kela maksoi kantelijan sähkölaskun suoraan laskuttajalle. Kantelijalle oli myönnetty perustoimeentulotukea ja toimeentulotukea sähkölaskun maksamiseen. Kelan myöhemmin antamalla tarkistuspäätöksellä kantelijan perustoimeentulotukihakemus oli kuitenkin hylätty. Tarkistuksen yhteydessä laskelmalle oli korjattu maksetun sairauspäivärahan määrä, mutta todettu, että muilta osin tarkistus ei ollut muuttanut aiemmin annettua päätöstä. Sähkölasku oli huomioitu tarkistuspäätöksessä menona laskelmalla.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen arvion mukaan kantelijalle oli edellä kuvatuissa olosuhteissa voinut jäädä epäselväksi, miten hänen olisi tullut sähkölaskunsa maksamisen osalta menetellä. Lain mukaan hallintopäätöksen tulee sisältää perustelut ja yksilöidyn tiedon siitä, mihin asianosainen on oikeutettu.  Kelan antama tarkistuspäätös ei apulaisoikeuskanslerin sijaisen näkemyksen mukaan täyttänyt mainittuja vaatimuksia.

Kantelija oli toisessa asiassaan pyytänyt Kelaa ilmoittamaan hänelle myönnetyn toimeentulotuen maksusitoumukseen sisältyneiden silmälasien hinnan ja Kelaa antamaan valituskelpoisen päätöksen, mikäli tietoa ei anneta. Kela oli viestissään kantelijalle kieltäytynyt antamasta pyydettyä tietoa ja ilmoittanut, ettei asiasta myöskään voida antaa kantelijalle valituskelpoista päätöstä. Kantelija oli tämän jälkeen useita kertoja pyytänyt Kelalta valituskelpoista päätöstä asiassa sekä tietoa siitä, kuka oli kieltäytynyt tiedon antamisesta. Kela oli kuitenkin kieltäytynyt antamasta päätöstä ja tietoa tietopyynnön käsittelijästä. Se oli vasta runsaan seitsemän kuukauden kuluttua tietopyynnön tekemisestä antanut asiasta kantelijalle kirjallisen valituskelpoisen hallintopäätöksen sen jälkeen, kun kantelija oli tehnyt Kelan menettelystä rikosilmoituksen ja poliisi pyytänyt asiasta Kelalta selvitystä.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että oikeus saada perusteltu päätös ja hakea päätökseen muutosta ovat perustuslaissa turvattuja hyvän hallinnon keskeisiä oikeusturvatakeita. Asiakirjan pyytäjällä on julkisuuslaissa turvattu oikeus halutessaan saada hallintolain mukaisesti perusteltu päätös siitä, miksi pyydettyä asiakirjaa tai tietoa asiakirjan sisällöstä ei anneta. Oikeus joko saada pyydetty asiakirja tai tieto taikka saada asiassa muutoksenhakukelpoinen päätös on ehdoton, eikä viranomainen voi siitä Kelan asiassa menettelemin tavoin kieltäytyä. Apulaisoikeuskanslerin sijainen piti viivettä valituskelpoisen hallintopäätöksen tekemisessä huomattavana ja kantelijan kannalta kohtuuttomana.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi Kelan tietoon näkemyksensä, että kantelijan edellytykset vaatia asiaansa käsitelleen henkilön virkavastuun toteutumista samoin kuin viranomaisen toiminnan avoimuus olisivat puoltaneet viranomaisen kannanotosta vastuussa olevan henkilön nimen ilmoittamista jo hänelle annetussa vastauksessa ja viimeistään hänen sitä tiedusteltuaan. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi lisäksi käsityksenään, että asian käsittelijän nimen avoin ilmoittaminen olisi omiaan edistämään myös viranomaisen toiminnan kontrolloitavuutta. Hallinnon asiakkaalla ei esimerkiksi ole mahdollisuutta reagoida asiaansa käsittelevän henkilön esteellisyyteen, jos käsittelijä jää anonyymiksi.

OKV_305_10_2020_OKV_316_10_2020.pdf

« Takaisin

Hakemuksen käsittelyaika ja käsittelyaika-arvion antaminen

Diaarinumero: OKV/340/10/2020
Antopäivä: 29.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti aluehallintoviraston huomiota hallintolaissa säädettyyn velvollisuuteen esittää asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen antamisajankohdasta sekä vastata käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin. Aluehallintovirasto ei ollut vastannut kantelijan lähettämään asiansa käsittelyaikaa koskevaan tiedusteluun syystä, jota se ei ollut pystynyt selvittämään.

Lisäksi apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi aluehallintoviraston tietoon päätöksessään viranomaisen tehtäväksi laissa säädettyjen asioiden käsittelyn järjestämisestä esittämänsä näkemykset. Hän totesi, että siinä tulee pyrkiä ottamaan huomioon hallinnossa asioivan oikeusturva ja huolehtimaan hyvän hallinnon toteutumisesta myös silloin, kun sen esittelijätehtävissä toimiville virkamiehille annetaan käsiteltävinään olevien yksittäisten asioiden valmistelun lisäksi muita tehtäviä.

Aluehallintoviraston selvityksessään esiin tuomaa koronavirusepidemian aiheuttamaa työmäärän merkittävää lisääntymistä alkuvuonna 2020 apulaisoikeuskanslerin sijainen piti sellaisena odottamattomana toimintaolosuhteiden muutoksena, johon aluehallintoviraston ei voinut olettaa varautuneen.

 

OKV_340_10_2020.pdf

« Takaisin

Maa- ja metsätalousministeriön menettely Tenon lohenkalastuskieltoa koskevien asetusten valmistelussa

Diaarinumero: OKV/1215/10/2021
Antopäivä: 29.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Saamelaiskäräjät arvosteli oikeuskanslerille osoittamassaan kantelussa maa- ja metsätalousministeriön menettelyä Tenojoen lohenkalastuksen täyskiellon valmistelussa.

Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan valtioneuvoston asetusta lohenkalastuksen määräaikaisesta kieltämisestä Tenojoen vesistössä ja valtioneuvoston asetusta Tenojoen sivuvesistöasetuksen väliaikaisesta muuttamisesta ei voida saattaa voimaan.

Kantelun mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettävälle kiellolle ei ole riittäviä perusteita, ja että lievempiäkin keinoja erityisesti saamelaisten osalta voitaisiin käyttää lohenkalastuksen rajoittamiseksi lohenkalastuksen täyskiellon asemesta. Myöskään saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:ssä tarkoitettua neuvotteluvelvoitetta ei ole asianmukaisesti noudatettu.

Oikeusministeriö oli lausunnossaan asetusluonnoksista katsonut rajoituksen estäessä vuonna 2021 lohenkalastuksen alueella kokonaan puuttuvan erittäin voimakkaasti eri oikeudenhaltijoiden, niin saamelaisten, muiden kalastusoikeuden haltijoiden sekä epäsuorasti myös elinkeinonharjoittajien oikeuksiin. Rajoitus ei kuitenkaan mitätöi oikeudenhaltijoiden oikeuksia eikä se näin ollen ulotu perusoikeuksien ytimeen. Rajoitus on myös määräaikainen ja auttaa pitkällä tähtäimellä auttaa turvaamaan kaikkien oikeudenhaltijoiden oikeuksia, kun taas liian vähäiset lohikantojen suojelutoimet voivat puolestaan vaarantaa ne pysyvästi. Ehdotetun rajoituksen vaikutusten lieventämiseksi maa- ja metsätalousministeriö esittää muun kalan kalastusmahdollisuuksien lisäämistä. Oikeusministeriö katsoo, että oikeuksien rajoituksille on esitetty niiden välttämättömyyteen ja oikeasuhtaisuuteen sekä hyväksyttävyyteen kiinnittyvät perustelut. Kalastuskiellon ja -välineitä koskevan kiellon säätämiseen asetuksella oli myös asianmukainen asetuksenantovaltuus kalastuslaissa. Se oli perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella aikanaan säädetty, vaikkakin PeVL 58/2014 vp piti asetuksenantovaltuuksia periaatteellisesti ongelmallisina.

Apulaisoikeuskansleri arvioi nyt käsillä olevassa yhteydessä valtiosääntöoikeudellisesti, voidaanko asiasta säätää asetuksella.  Toisekseen hän arvioi, onko ministeriö käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaansa lainmukaisesti ja huolellisesti arvioidessaan käsillä olevassa tilanteessa toimenpiteitään. Oikeuskanslerin toimivaltaan tai myöskään asiantuntemukseen ei kuitenkaan kuulu sinällään lohikannan tilan ja sen vaatimien toimenpiteiden arviointi.

Edellä esitettyyn ja asetusten muistiossa esitettyyn nähden apulaisoikeuskansleri totesi, että hänellä ei ollut oikeudellisesti perusteltua syytä arvioida toisin kuin maa- ja metsätalousministeriö, ja oikeusministeriö sitä, että kiellosta on päätetty säätää asetuksella, vaikka sillä kiistatta onkin merkittäviä perusoikeusvaikutuksia. Näin ollen asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia oikeudellisia seikkoja, jotka olisivat antaneet aihetta perustuslain 112 §:n mukaiseen huomautukseen. Myöskään ministeriöiden asiassa käyttämä harkinta ei anna aihetta apulaisoikeuskanslerin huomioihin.

Apulaisoikeuskansleri kuitenkin katsoi, että lohikannan huonon tilan mahdollisesti jatkuessa seuraavallakin kalastuskaudella tai sen jälkeen, maa- ja metsätalousministeriössä on syytä erittäin huolellisesti ja ajoissa arvioida, mitä toimia perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuden turvaaminen silloin edellyttäisi. Nämä toimenpiteet voivat koskea myös muun muassa saamelaisten perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvattuja oikeuksia sekä alueen elinkeinonharjoittajia ja heidän elinkeinonvapauttaan. Ne voivat olla tuntuvia ja olennaisia, kuten on käsillä olevassa tilanteessa. Jatkuessaan toimenpiteet voivat muodostua siinä määrin perusoikeuksien keskeiseen sisältöön kohdistuviksi, ettei niistä enää voida yksinomaan asetuksella säätää.

Siltä osin kuin kysymys oli saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:ssä tarkoitetun neuvotteluvelvoitteen asianmukaisesta noudattamisesta, neuvotteluja asiakokonaisuudesta näytti varsin aktiivisesti käydyn 15.2.2021 lukien eri tahojen kanssa. Kantelussa esitetyn sekä maa- ja metsätalousministeriön vastauksen perusteella on selvää, että Saamelaiskäräjien kanssa käydyt useat neuvottelut on järjestetty varsin lyhyin varoitusajoin. Ennakkomateriaaleja ei ollut toimitettu niin ajoissa, että Saamelaiskäräjät olisi ehtinyt niitä omissa toimielimissään käsitellä. Toisaalta ministeriön vastauksessa oikeuskanslerin esittelijän tietopyyntöön tuodaan esiin, että Saamelaiskäräjien kanta on ollut, että vuotta 2021 koskevat kalastusmääräykset tulisi sopia mahdollisimman pian ja sen kanta yhdessä kalastusoikeuden haltijoiden kannan kanssa vaikutti siihen, että lisäaika kalastusmääräyksistä Norjan kanssa sopimiselle asetettiin mahdollisimman tiiviiksi. Pidempi aika, johon Norja olisi ollut valmis, olisi mahdollistanut paremman ennakoinnin. 

Edellä esitettyyn nähden apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei hänellä ollut aihetta epäillä maa- ja metsätalousministeriön menetelleen asiassa tältä osin lainvastaisesti.

Huomiota kuitenkin kiinnitti maa- ja metsätalousministeriön vastauksessa oikeuskanslerin esittelijän tietopyyntöön se, että siinä tuodaan esiin ”oikeuskanslerin ennakkoarvio koskien lohenkalastuksen kieltämistä” ja että neuvotteluissa pahoiteltiin aikataulun tiukkuutta, sekä kerrottiin, että ”oikeuskanslerin ennakkoarvion jälkeen asiassa voidaan edetä Norjan suuntaan vastaamalla Norjan ehdotukseen”. Tästä voi syntyä sellainen virheellinen käsitys, että oikeuskansleri olisi ollut mukana lohenkalastuskiellon valmistelussa. Tällaisten käsitysten syntymistä on syytä välttää.

Edellä esitetyistä syistä kantelu ei ole johtanut muihin toimenpiteisiin kuin että apulaisoikeuskansleri toimitti päätöksen myös maa- ja metsätalousministeriölle tiedoksi ja huomioon otettavaksi. Apulaisoikeuskansleri viittasi päätöksessään esittämiinsä näkökohtiin lohenkalastuskiellon mahdollisesta jatkamisesta sekä oikeuskanslerin toimivallasta ja tehtävistä, joihin ei kuulu osallistuminen ministeriöissä tapahtuvaan valmisteluun.

OKV_1215_10_2021.pdf

« Takaisin

Ahvenanmaan maakunnan hallituksen menettely virkanimitysasiassa

Diaarinumero: OKV/525/10/2020
Antopäivä: 27.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Ahvenanmaan maakunnan hallituksen huomiota näkemykseensä menettelystä virkanimitysasiassa. Ratkaisun mukaan nimitysmuistioon oli kirjattu puutteellisesti valinnan perustelut. Muistiosta ei ilmennyt, miksi tietyt viranhakijat oli valittu niin kutsutuiksi kärkihakijoiksi ja kutsuttu haastatteluun. Ansiovertailu oli tehty vain niiden hakijoiden välillä, jotka oli kutsuttu haastatteluun. Muilla hakijoilla ei näin ollen ollut mahdollisuutta tutustua valintaperusteihin omalta osaltaan. Nimitysmuistiossa oli ilmoitettu joistakin hakijoista myös sellaisia tietoja, joilla ei ollut merkitystä viran menestyksellisen hoitamisen kannalta.

OKV_525_10_2020.pdf

« Takaisin

Päiväkodin menettely lapsen terveystietojen kertomisessa

Diaarinumero: OKV/188/10/2020
Antopäivä: 21.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti päiväkodin johtajan huomiota varhaiskasvatukseen osallistuvan lapsen yksityisyyden suojan varmistamiseen, lapsen terveydentilaa koskevien tietojen salassa pitämiseen sekä vaitiolovelvollisuuden noudattamiseen päiväkodin ja sen henkilökunnan tehtävissä ja toiminnassa.

Kantelijan vanhempi lapsi oli altistunut koronavirukselle ja hänet oli määrätty karanteeniin 23.4.2020 asti. Kantelijalle oli kaupungin epidemiologisesta yksiköstä kerrottu, että lapsi voisi mennä päiväkotiin 24.4.2020. Päiväkodin johtajalla oli tieto, jonka mukaan sekä altistuneen henkilökunnan että altistuneiden lasten karanteeni oli voimassa vielä 24.4.2020.

Kantelija oli vienyt molemmat lapsensa päiväkotiin 24.4.2020. He olivat menneet ensin nuoremman lapsen päiväkotiryhmään. Siellä päiväkodin henkilökuntaan kuuluva oli todennut kantelijalle, ettei kantelijan mukana oleva vanhempi lapsi saisi vielä olla päiväkodissa karanteenin takia.

Antamissaan selvityksissä päiväkodin johtaja ja kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatusjohtaja olivat todenneet, että karanteenissa olevista lapsista ei ollut puhuttu päiväkodissa nimillä. Keskustelua oli käyty vain siitä, että tietyssä osassa päiväkotia on tapahtunut altistus. Päiväkodin käytössä olleeseen asiakastietojärjestelmään ei ollut merkitty lapsen poissaolon syytä.

Apulaisoikeuskansleri katsoi saadun selvityksen olevan ristiriidassa sen suhteen, että kantelijan nuoremman lapsen päiväkotiryhmän henkilökuntaan kuuluvalla oli kuitenkin ollut tieto kantelijan toisessa päiväkotiryhmässä olevan vanhemman lapsen korona-altistuksesta ja karanteenista. Epäselväksi jäi, miten tieto oli kulkenut päiväkodin sisällä eri ryhmien välillä.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että asiassa sovellettavien perustuslain, julkisuuslain ja varhaiskasvatuslain säännösten ja niiden esitöiden lähtökohtana on henkilön yksityisyyttä ja yksityiselämää, kuten terveydentilaa, koskevien tietojen vahva suoja ja salassa pidettävyys. Varhaiskasvatukseen osallistuvan lapsen terveydentilatietoja koskee ehdoton salassapito- ja vaitiolovelvollisuus. Päiväkoti oli menetellyt julkisuuslain ja varhaiskasvatuslain vastaisesti, kun kantelijan vanhemman lapsen terveystietoja oli edellä kuvatuin tavoin kerrottu ja luovutettu päiväkodin sisällä.

OKV_188_10_2020.pdf

« Takaisin

Kansaneläkelaitoksen neuvonta

Diaarinumero: OKV/1011/10/2020
Antopäivä: 21.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri esitti käsityksensä hyvään hallintoon kuuluvasta viranomaisen palveluperiaatteesta ja neuvontavelvollisuudesta.

Kantelija arvosteli Kelan menettelyä kotikuntalain mukaisen osoitteenmuutoksen tekemisen neuvonnassa. Kantelijan mielestä Kelan ohjeistus asiassa oli epäselvä.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan Kelan asiakkailleen lähettämän viestin aikaisemman sisällön saattoi tulkita kantelijan väittämin tavoin eli siten, että osoitteenmuutoksen yhteydessä oli tehtävä kotikunnan muutos. Päivitetyssä viestissä oli erikseen mainittu, että osoitteenmuutoksen voi tehdä pysyvästi tai tilapäisesti ja, ettei osoitteenmuutos edellytä kotikunnan muuttamista. Kantelun kohteena olleen viestin sisältö ei ollut ollut riittävän selkeä, vaan se oli voinut aiheuttaa Kelan asiakkaissa epätietoisuutta viestin tarkoituksesta.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että neuvonnan oli oltava oikeansisältöistä ja selkeää. Myös palveluperiaate edellytti, että viranomainen toimii asianmukaisesti.

 

OKV_1011_10_2020.pdf

« Takaisin

Kelan automaattinen päätöksenteko

Diaarinumero: OKV/131/70/2020
Antopäivä: 20.4.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri tutki omasta aloitteestaan tutkittavaksi ottamassaan asiassa Kelan sosiaaliturvaan koskevaa automaattista päätöksentekoa. Hän saattoi Kelan tietoon näkemyksensä ja kannanottonsa, jotka koskivat muun muassa automaattisen päätöksenteon puutteellista oikeusperustaa, päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja automaattisten päätösten perustelemista sekä automaattisessa päätöksenteossa käytettävien käsittelytoimien vaikutustenarviointeja. 

Oikeuskansleri saattoi automaattisen päätöksenteon oikeusperustan puutteista esittämänsä näkemykset ja kannanotot myös Kelaa koskevan ja sen soveltaman etuuslainsäädännön valmistelusta pääasiallisesti vastaavan sosiaali- ja terveysministeriön tietoon.

Oikeuskansleri pyysi ministeriötä ja Kelaa ilmoittamaan viimeistään 29.10.2021 siitä, mihin toimenpiteisiin hänen kannanottonsa antoivat aihetta.

Kelan tehtävänä on toimeenpanna perusoikeutena säädettyä oikeutta sosiaaliturvaan tekemällä sosiaaliturvaetuuksia koskevia hallintopäätöksiä.  Oikeuskansleri totesi, että näiden päätösten ja niitä koskevien päätöksentekomenettelyjen sekä –prosessien tulee päätöksentekotavasta riippumatta olla perustuslain oikeusturvaa koskevan perusoikeuden edellyttämällä tavalla lainmukaisia ja asiakkaiden oikeudet turvaavia. Hänen mukaansa laajeneva digitalisaatio sekä kehittyvä automaatio ja sen mahdollistamat käyttöalueet ovat nostaneet yleisesti kysymyksen oikeusturvan toteutumisesta käytettäessä automaatiota hallinnossa ja päätöksenteossa. Oikeusturvaa koskevien menettelyllisten oikeuksien toteutumisessa on perimmältään kysymys aineellisoikeudellisten oikeuksien turvaamisesta eli siitä, että ihmiset pääsevät oikeuksiinsa ja heidän asiansa ratkaistaan lainmukaisesti.

Oikeuskansleri totesi, että viime kädessä kysymys on ihmisen aseman ja ihmisarvon loukkaamattomuudesta sekä asiallisesti merkityksellisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamisesta digitaalisessa toimintaympäristössä, jossa yhä enemmän yksilön kannalta merkityksellisiä asioita käsitellään automaation avulla. Hyvään hallintoon ja tietosuojaan liittyvien perusoikeuksien toteuttaminen edellyttävät, että automaatiota koskevassa lainsäädännössä ja automaatiota hyödyntävissä tietojärjestelmissä sekä niiden hyödyntämisessä hallinnossa turvataan Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen (jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus) mukaisesti oletusarvoinen ja sisäänrakennettu tietosuoja ja vastaavasti oletusarvoinen ja sisäänrakennettu hyvä hallinto ja yksilön oikeuksien toteutuminen. Hän katsoi, että perustuslain säännökset ihmisarvon loukkaamattomuudesta ja yksilön vapauksista ja oikeuksista sekä julkisen vallan velvoitteesta edistää yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon osaltaan ohjaavat tulkintaa julkisen vallan velvoitteita ihmislähtöisen ja ihmisten toimijuutta korostavan hyvän hallinnon toteuttamisessa. Oikeuskansleri tarkasteli automaatiota Kelan sosiaaliturvaa koskevassa päätöksenteossa edellä mainitusta näkökulmasta.

Automaattisen päätöksenteon oikeusperusta

Oikeuskansleri totesi käytettävissä olevien tietojen perusteella, että Kelan päätöksissä on ainakin osin kysymys yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuista automatisoiduista yksittäispäätöksistä, joiden tekeminen on kielletty ilman asetuksen edellyttämää oikeusperustaa. Kelan automaattiselle päätöksenteolle ei perustuslain eikä yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämää oikeusperustaa ole.

Oikeusministeriössä valmisteltavana oleva automaattista päätöksentekoa koskeva yleislainsäädäntö tulee osaltaan ratkaisemaan automaattista päätöksentekoa koskevia ongelmia, mutta oikeuskanslerin käytettävissä olleiden tietojen perusteella, se ei yksin riitä ratkaisemaan Kelan automaation hyödyntämiseen liittyviä kysymyksiä. Oikeuskansleri katsoi, että toimiva ja riittävä lainsäädäntö on keino varmistaa automaattiseen päätöksentekoon ja sen edellyttämiin päätöksentekojärjestelmiin oletusarvoisesti ja sisäänrakennetusti kuuluva hyvä hallinto ja asiakkaiden oikeusturva. Säätelemättömän tilanteen korjaamiseksi sekä automaattisen päätöksenteon kehittämismahdollisuuksien ja asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi hän piti erittäin tärkeänä Kelan automaattista päätöksentekoa koskevan säätelytarpeen selvittämistä kokonaisuudessaan. Sen vuoksi hänen mukaansa olisi syytä joutuisasti selvittää Kelan automaattiseen päätöksentekoon liittyvä erityslainsäädännön tarve.   

Päätöksenteon avoimuus ja päätösten perusteleminen

Oikeuskansleri totesi, että vaikka yleinen tietosuoja-asetus ei säätele hallintomenettelyä, asettaa se silloin, kun päätöksenteko perustuu henkilötietojen käsittelyyn ja erityisesti pelkästään automaattiseen henkilötietojen käsittelyyn, vaatimuksia päätöksenteolle. Oikeuskanslerin mukaan hallintolain ja yleisen tietosuoja-asetuksen lähtökohta läpinäkyvyydessä ja avoimuudessa on sama; asiakkaan/rekisteröidyn tarpeista lähtevä avoin ja ymmärrettävästi esitetty tieto henkilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavasta henkilötietojen käsittelystä eli kysymyksessä olevassa asiassa päätöksenteosta. Asiakkaan oikeuksien turvaamiseksi hänen tulisi saada yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla tieto automaattisesta päätöksenteosta samoin kuin hallintolain mukaisesti aineellisoikeudellisesti perusteltu päätös. Sen vuoksi tieto automaattisesta päätöksenteosta samoin kuin automaattisessa päätöksenteossa käytettyjen päätöksentekosääntöjen tulisi oikeuskanslerin mukaan olla osa johdonmukaista päätöskokonaisuutta niin, että päätös toteuttaisi yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämää läpinäkyvyyttä muun muassa suojatoimista ja olisi samalla hallintolain edellyttämällä tavalla kielellisesti ja rakenteellisesti selkeä ja ymmärrettävä sekä perusteltu hallintopäätös.

Oikeuskansleri totesi, että automaattisen päätöksenteon läpinäkyvyys ja avoimuus korostavat ihmiskeskeistä ja ihmisen toimijuuteen perustuvaa hyvää hallintoa, mikä luo luottamusta päätöksentekoon ja viranomaistoimintaan yleisesti. Luottamuksella on hänen mukaansa keskeinen merkitys automaation käytön oikeutukselle ja hyväksyttävyydelle päätöksenteossa ja ylipäänsä hallintotoiminnassa.  

Virkavastuu

Kelan automaattisessa päätöksenteossa perustuslaissa säädetty virkavastuu toteutuu Kelan selvityksen perusteella siten, että päätöksestä vastuussa oleva yksikkö ja toimihenkilö ovat aina määritettävissä ns. systeemityömenetelmään pohjautuvan dokumentaation ja työnjakoa, toimivaltaa ja toimintamalleja koskevien määrittelyjen perusteella. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan tämän kaltainen vastuun määräytyminen voi tapauksesta riippuen hämärtää ja etäännyttää etenkin rikosoikeudellisen vastuun edellyttämän teon ja seurauksen välisen syy-seuraussuhteen siinä määrin hienovireiseksi ja/tai monipolviseksi ketjuksi, ettei vastuun kohdentaminen käytännössä ole enää mahdollista tai ainakin sen todennäköisyys on hyvin pieni. Tällöin virkavastuu voisi olla pahimmillaan välillinen ja lähinnä näennäinen eikä se käytännössä kaikissa tilanteissa voisi toteutua. Tämä voisi asiaan liittyvien muiden näkökohtien ohella asettaa hallinnon asiakkaat eriarvoiseen asemaan. Perustuslain virkavastuuta koskevan säännöksen lähtökohta kuitenkin on, että virkavastuun tulee voida käytännössä toteutua myös silloin, kun hallintopäätöksiä tehdään automaattisesti. Hän totesi, että virkavastuun toteutuminen automaattisessa päätöksenteossa tulee arvioida tarkoin.

Virkavastuun toteutumista automaattisessa päätöksenteossa koskevat kysymykset ovat arvioitavana oikeusministeriön automaattista päätöksentekoa koskevan yleislainsäädännön valmistelua varten asettamassa työryhmässä.  

Vaikutustenarviointi

Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan rekisterinpitäjän on osoitettava noudattavansa tietosuojalainsäädäntöä, jonka lähtökohtana on henkilötietojen käsittelystä yksityisyyden ja henkilötietojen suojalle seuravavat riskit, niiden kartoittaminen ja niihin varautuminen (riskiperusteinen lähestymistapa). Asetuksen mukainen vaikutustenarviointi on keino selvittää henkilötietojen käsittelystä rekisteröidyn oikeuksille ja vapauksille mahdollisesti aiheutuvia riskejä. Osoitusvelvollisuutensa täyttämisellä rekisterinpitäjä todentaa kyseisen selvittämisvelvollisuutensa täyttämisen. Kelan selvityksen mukaan sen käytössä olevasta automaattisesta päätöksenteosta on tehty vaikutustenarviointeja hyvin vähän.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan yleinen tietosuoja-asetus edellyttää, että Kelan tulisi selvittää, mikäli se ei sitä ole jo tehnyt, vaikutusarviointien tarpeellisuus automaattista päätöksentekoa koskevista käsittelytoimistaan sekä tarvittaessa suorittaa kyseinen arviointi. Vaikutustenarviointia koskeva tilanne olisi mahdollista saattaa yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämään tilaan mahdollisesti myös osana Kelan automaattista päätöksentekoa koskevaa erityislainsäädäntöä. Oikeuskansleri totesi, että toteuttamistavasta riippumatta asia tulisi saattaa yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämään tilaan paitsi vaikutustenarvioinnin toteuttamiseksi myös yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämän osoitusvelvollisuuden täyttämiseksi. 

OKV_131_70_2020.pdf

« Takaisin

Vanhentuneen lainsäädännön soveltaminen käräjäoikeudessa

Diaarinumero: OKV/88/31/2020
Antopäivä: 20.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti käräjätuomarin huomiota tuomarilta edellytettävään huolellisuuteen lain soveltamisessa, kun käräjätuomari oli sakkomääräyksestä tehtyä valitusta koskeneessa asiassa soveltanut kumottuja muutoksenhakuoikeutta koskevia säännöksiä. Virheen seurauksena käräjäoikeus oli jättänyt valituksen tutkimatta.

Apulaisoikeuskansleri totesi käräjätuomarin menettelyn vaarantaneen asiassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluvan muutoksenhakuoikeuden toteutumista. Asia tuli oikeuskanslerin tietoon hovioikeuden ilmoituksella.

OKV_88_31_2020.pdf

« Takaisin

Käräjäoikeuden menettely asiakirjapyyntöön vastaamisessa

Diaarinumero: OKV/8/10/2021
Antopäivä: 16.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti käräjäoikeuden huomiota viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännösten noudattamiseen asiakirjapyyntöihin vastaamisessa.

Kantelijan asiakirjapyyntö oli saapunut käräjäoikeudelle toukokuussa 2020. Kantelijan pyytämä haastehakemus oli tullut julkiseksi asian istuntokäsittelyssä marraskuussa 2020. Haastehakemus oli toimitettu kantelijalle heti oikeuskanslerinviraston yhteydenoton jälkeen tammikuussa 2021.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että käräjäoikeuden olisi tullut noudattaa julkisuuslaissa säädettyä viivytyksettömyysvaatimusta ja kahden viikon määräaikaa. Käräjäoikeus ei ollut vastannut mainitussa määräajassa kantelijan asiakirjapyyntöön haastehakemuksen tultua julkiseksi. Kantelijan asiakirjapyyntöä ei ollut siten käsitelty julkisuuslaissa edellytetyin tavoin.

OKV_8_10_2021.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 4