Ratkaisut

Valtakunnansyyttäjän menettely syytelupa-asiassa ja hänen siihen liittyvät kannanottonsa

Diaarinumero: OKV/1273/10/2020 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/1274/10/2020, OKV/1276/10/2020, OKV/1277/10/2020, OKV/1281/10/2020, OKV/1287/10/2020, OKV/1301/10/2020, OKV/1317/10/2020, OKV/1334/10/2020, OKV/1363/10/2020, OKV/1364/10/2020, OKV/1420/10/2020
Antopäivä: 25.10.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerilla ei ollut aihetta laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin valtakunnansyyttäjästä tehtyjen kantelujen johdosta.

Oikeuskansleri ei voi puuttua lain puitteissa ja sen antaman harkintavallan rajoissa tapahtuvaan syyttäjän riippumattoman syyteharkinnan ja päätösvallan käyttöön. Ylimpänä laillisuusvalvojana oikeuskansleri voi puuttua vain syyttäjän toimien selvään lainvastaisuuteen ja syyttäjälle kuuluvan harkintavallan ylittämiseen tai selvään väärinkäyttöön taikka perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden selvään huomiotta jättämiseen. Oikeuskanslerin laillisuusvalvonta painottuu etupäässä syyttäjäntoimessa ja syyttäjän viran hoidossa noudatettavien menettelyiden ja menettelyä koskevien periaatteiden valvontaan.  Oikeuskanslerin saaman selvityksen sekä käytettävissään olleista asiakirjoista ei syyttämislupa-asian osalta ilmennyt aihetta epäillä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista virheellisestä tai lainvastaisesta menettelystä virkatoimissaan.

Oikeuskanslerin mukaan valtakunnansyyttäjän haastattelussa käyttämiä sanavalintoja voitiin pitää osaksi kyseenalaisina, mutta oikeuskansleri ei katsonut niiden loukkaavan syyttömyysolettamaa lain ja siihen perustuvien virkavelvollisuuksien vastaisella tavalla. Oikeuskansleri on ottanut ratkaisussaan huomioon, että Toiviainen oli haastattelua antaessaan tehnyt jo syyteharkintaratkaisun ja korostanut haastattelussakin sitä, että tuomioistuin tekee lopullisen ratkaisun syyllisyydestä.

Oikeuskansleri totesi, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja rikosvastuun tasapuolista toteuttamista virkatehtävänään hoitavalta syyttäjältä edellytetään eduskuntaan kohdistuvassa kritiikissä korostettua asiallisuutta johtuen jo eduskunnan valtiosääntöisestä asemasta demokratiaa toteuttavana valtioelimenä ja perustuslain 30 §:n 2 momentin mukaisen syyttämislupamenettelyn piiriin kuuluvissa asioissa siitä, että lupamenettely on tarkoitettu suojaamaan demokratiaa ja siihen kuuluvaa parlamentaarista keskustelua, jotka ovat aivan keskeisiä demokraattisen oikeusvaltion elementtejä. Tämä ei tarkoittanut, etteivätkö oikeudellisilla ja asiallisilla sekä objektiivisesti esitetyillä kriteereillä syyttäjälaitoksen edustajat voisi arvostella eduskunnan menettelyitä ja päätöksentekoa. Arvostelussa korostetun hillitty asiallisuus ja näkemysten huolellinen perusteleminen ovat syyttäjille syyttäjän laissa ja erityisesti valtakunnansyyttäjälle perustuslaissa osoitettu rooli huomioon ottaen perusteltuja.

Valtakunnansyyttäjä olisi voinut jälkikäteen arvioiden asettaa sanansa viestinnällisesti paremminkin. Hänen esittämissään näkemyksissä ei oikeuskanslerin mielestä ollut sellaista, jota voitaisiin pitää valtakunnansyyttäjän virkaan kuuluvien virkavelvollisuuksien vastaisena.

ratkaisu_valtakunnansyyttajan_menettely_syytelupa_asiassa_OKV_1273_10_2020.PDF

« Takaisin

Julkisen vallan käyttöön liittyvien tehtävien ulkoistaminen lastensuojelussa

Diaarinumero: OKV/292/10/2020
Antopäivä: 21.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi ratkaisunsa kanteluun, jossa arvosteltiin kuntien menettelyä ulkoistaa lastensuojelun tehtäviä, kuten palvelutarpeen arviointia, ilman virkavastuuta toimiville yksityisille yrityksille.

Valviralta saadusta selvityksestä ei apulaisoikeuskanslerin mukaan ilmene, että sosiaalityön ulkoistaminen lastensuojelussa tai yleisemmin sosiaalihuollossa olisi ollut kattavammin valvonnan kohteena. Kyseisten ongelmien selvittämiseen ei ole viitattu myöskään sosiaali- ja terveysministeriön antamassa lausunnossa. Apulaisoikeuskansleri Puumalainen pitääkin tärkeänä, että asiasta hankittaisiin suunnitelmallisesti tarkempaa tietoa, mikä mahdollistaisi paremman puuttumisen ongelmaan valvonnan ja ohjauksen keinoin sekä valvontavoimavarojen tehokkaan suuntaamisen. Apulaisoikeuskansleri kehottaa ministeriötä harkitsemaan selvityksen teettämistä sosiaalihuollon tehtävien ulkoistamisesta ja ostamisesta yksityisiltä toimijoilta ja tähän liittyvistä epäkohdista. Apulaisoikeuskansleri pyysi sosiaali- ja terveysministeriötä ilmoittamaan toimenpiteistään asiassa viimeistään 25.2.2022.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön ja Valviran keskusvirastona tulisi lastensuojelun sekä laajemminkin sosiaalihuollon valvonnassaan ottaa järjestelmällisesti ja valtakunnallisesti huomioon yksityisiltä toimijoilta ostetut palvelut, niiden sisältö ja palveluiden toteutus.

Apulaisoikeuskansleri muistutti ratkaisussaan, että sosiaalihuollon järjestäminen muuttuu sote-uudistuksessa, mutta ongelmat sosiaalityön ulkoistamisessa eivät poistu. Rajanvetoa viranomaistehtävien ja yksityisten tuottaminen palvelujen välillä joudutaan käymään myös, kun hyvinvointialueet järjestävät palvelut. Apulaisoikeuskansleri pitää tärkeänä valvonnan kehittämistä ja resursointia niin, että sote-uudistuksessa tulevat muutokset otetaan huomioon.

Apulaisoikeuskansleri lähetti päätöksensä tiedoksi myös valtiovarainministeriölle.

Sosiaali- ja terveysministeriön antaman lausunnon mukaan voimassa olevassa sosiaalihuoltolaissa ja lastensuojelulaissa palvelutarpeen arviointia ei ole siirretty viranomaisorganisaation ulkopuolelle. Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä on tarvittaessa arvioitava muun muassa mahdollinen lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamisen tarve. Näin ollen palvelutarpeen arvioon liittyy suoraan merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota ei voida siirtää yksityiselle toimijalle edes lainsäädännöllä. Palvelutarpeen arvio ja lastensuojelun asiakkuuden tarve ovat kokonaisuus, jossa on melko mahdotonta erottaa viranomaispäätöstä ja siihen liittyvää valmistelua.

Aluehallintovirastojen antamista selvityksistä ilmeni runsaasti tapauksia, joissa yksityisten palvelutuottajien palveluksessa olevat työntekijät ovat tehneet muun muassa palvelutarpeen arviointia, asiakassuunnitelmien laadintaa, päätösten valmistelua ja työparityöskentelyä tai nämä työntekijät ovat työskennelleet tosiasiallisesti lapsen asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä. Lisäksi kunnat ovat hankkineet palvelukseensa sosiaalityöntekijöitä lainvastaisin järjestelyin. Selvityksen mukaan kuntayhtymän viranhaltijoiden ja yksityisen palveluntuottajan välisessä erittäin kiinteässä yhteistyössä palveluntuottajan ja viranomaisen roolit näyttävät toisinaan hämärtyvän. Päätösvalta esimerkiksi sijoituspaikan valinnassa saattaa liukua viranomaiselta palveluntuottajalle. Kyse ei ole vain hyvästä hallinnosta ja viranomaistoiminnan integriteetistä. Epäterveet asetelmat vaarantavat myös sen, miten sosiaalihuollon asiakkaat saavat heille kuuluvat palveluita. Aluehallintovirastojen selvityksen mukaan on ilmennyt, että vaikka asiakassuunnitelmaan on kirjattu tietyt palvelut asiakkaalle, niin palveluntuottaja ei anna näitä palveluita arvioituaan palvelun tarvetta uudelleen.

Apulaisoikeuskansleri toteaa ratkaisussaan, että monessa tapauksessa kunnan tai kuntayhtymän virkasuhteessa olevien sosiaalityöntekijöiden vähäinen määrä vaikuttaa asioiden hoitoon. Käytännössä tuolloin ei aina ole mahdollista, että kaikki viranomaiselle kuuluvat tehtävät tulisivat asianmukaisesti hoidettua. Kyse ei kuitenkaan ole vain resursseista, vaan myös siitä, miten virkavastuulla tehtävässä sosiaalihuollossa turvataan asiakkaiden perusoikeudet. Apulaisoikeuskansleri on ottanut lastensuojelun rakenteellisiin ongelmiin kantaa puheenvuorossaan valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksessa vuodelta 2019.

Hallituksen esitys lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärän rajoittamisesta on annettu eduskunnalle lokakuun alussa 2021.

ratkaisu_julkisen_vallan_kayttoon_liittyvien_tehtavien_ulkoistaminen_lastensuojelussa_OKV_292_10_2020.pdf

« Takaisin

Asiakirjojen käännättäminen rikosasian haastetta annettaessa

Diaarinumero: OKV/407/70/2020
Antopäivä: 21.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Hovioikeus oli toimittanut oikeuskanslerinvirastoon alioikeuksien tarkastusta koskevan kertomuksen, jossa tuotiin esille käräjäoikeuden käytäntöjä rikosasioiden oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen käännättämisessä.

Yhtä käräjäoikeutta koskevassa tarkastuksessa oli ilmennyt, että ajan säästämiseksi tiedoksiannettavia asiakirjoja ei yleensä käännätetä vieraskielisille vastaajille rikosasian haastamisvaiheessa. Apulaisoikeuskansleri otti asian omana aloitteenaan tarkemmin arvioitavakseen.

Haastehakemuksella on olennainen merkitys rikosoikeudellisessa menettelyssä ja vieraskielisellä vastaajalla on lähtökohtaisesti oikeus saada kirjallinen käännös haastehakemuksesta. Ainoastaan tietyissä tapauksissa vastaajalle voidaan lain mukaan käännättää haastehakemus suullisesti.  Oikeudenkäyntiin valmistautuva vastaaja voi olla hyvin epäedullisessa asemassa, mikäli haastehakemusta ei käännätetä hänen ymmärtämälleen kielelle.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että asiakirjojen käännättämistä koskeva lainsäädäntö ei lähtökohtaisesti näyttänyt olevan puutteellista. Näytti kuitenkin siltä, että kääntämiseen sisältyvää harkinnanvaraa ei aina käytetä lain sallimissa rajoissa ja vieraskielisten oikeusturva voi näissä tilanteissa olla uhattuna. Tuomioistuinten menettelytapojen tulisi olla lainmukaisia ja vastaajien oikeusturvan kannalta myös yhdenmukaisia niin yksittäisen käräjäoikeuden sisällä kuin käräjäoikeuksissa ylipäätään. Tähän voitaneen vaikuttaa esimerkiksi koulutuksella.

Apulaisoikeuskansleri saattoi päätöksessään esittämänsä näkemykset Tuomioistuinviraston tietoon ja pyysi ilmoittamaan 31.3.2022 mennessä mihin mahdollisiin toimenpiteisiin asia on antanut aihetta.

ratkaisu_asiakirjojen_kaannattaminen_rikosasian_haastetta_annettaessa_OKV_407_70_2020.pdf

« Takaisin

Viivästys haasteen antamisessa

Diaarinumero: OKV/463/31/2020
Antopäivä: 18.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi käräjäoikeudelle huomautuksen, koska se oli laiminlyönyt haasteen antamisen laissa edellytetysti viipymättä. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti myös käräjätuomarin huomiota huolellisuuteen asioiden käsittelyssä.

Rikosasian käsiteltäväkseen saavan käräjätuomarin virkavelvollisuuksiin kuuluu huolehtia, että haaste annetaan niin hyvissä ajoin, että se on mahdollista antaa tiedoksi vastaajalle ennen kuin syytettä koskevan rikoksen syyteoikeus vanhentuu. Käräjäoikeus ei ollut antanut haastetta ollenkaan ja oli siten laiminlyönyt antaa haasteen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusti viipymättä. Käräjätuomari, jolle asia oli jaettu ensin, totesi selvityksessään, ettei hänellä ollut mitään muistikuvaa kyseisestä asiasta. Käräjätuomarin työparina toiminut käräjäsihteeri oli aloittanut haasteen tekemisen asianhallintajärjestelmässä, mutta tuntemattomasta syystä se oli jäänyt kesken.

Käräjäoikeuden Sakari-järjestelmästä on nähtävissä jokaisen tuomarin omalla työlistallaan olevat asiat. Vaikka käräjätuomarilla ei ollut muistikuvia kyseisestä asiasta, hän olisi huolellisesti toimiessaan voinut huomata hänelle jaetun asian järjestelmästä.

Asiassa oli jäänyt epäselväksi, miksi haasteen antaminen oli jäänyt tekemättä, jonka vuoksi laillisuusvalvonnallista moitetta ei tältä osin ollut kohdistettavissa kenenkään yksittäiseen virkamieheen. Käräjäoikeuden asiassa tekemä virhe sijoittui kuitenkin tuomarin tehtävien ydinalueelle ja koski niiden kannalta keskeisen ja sisällöltään selkeän sääntelyn soveltamista. Virhe oli omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja sitä oli pidettävä vakavana. 

Vaikka virkamies vastaakin virkatoimiensa lainmukaisuudesta, oli myös käräjäoikeuden virastona osaltaan turvattava työnkulut, tehtävien siirrot, vireillä olevien asioiden seuranta ja valvonta siten, että haasteet annetaan ajoissa. Tämä koskee muun muassa ja erityisesti riskialttiita siirtymävaiheita, kuten työtapojen ja teknisen toimintaympäristön muutoksia, kuten tässä tapauksessa, kun käräjäoikeudessa siirryttiin sähköiseen haastamistapaan.

ratkaisu_viivastys_haasteen_antamisessa_OKV_463_31_2020.pdf

« Takaisin

Valitusasian käsittelyn viipyminen hallinto-oikeudessa

Diaarinumero: OKV/2339/10/2020
Antopäivä: 15.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi hallinto-oikeuden tietoon käsityksensä, että kantelijoiden valitusasian lähes kahden vuoden käsittelyaika oli kohtuuttoman pitkä ottaen huomioon perustuslaissa turvatun oikeuden saada asiansa käsiteltyä ilman aiheetonta viivytystä. Hänen arvionsa mukaan asiaa ei ollut käsitelty ilman aiheetonta viivytystä. 

Hallinto-oikeuden selvityksen mukaan asia oli pyritty käsittelemään hallinto-oikeudessa niin joutuisasti kuin se oli tuolloisessa työtilanteessa mahdollista. Asian esittelijää oli jouduttu työmäärien tasaamisesta ja muista osaston työn järjestämiseen liittyneistä syistä vaihtamaan.  Asia oli joutunut odottamaan ratkaisuvuoroaan ennen sitä vireille tulleiden sekä kiireellisinä käsiteltävien asioiden jälkeen. Asiaa käsitelleellä osastolla oli selvityksen mukaan ollut käsiteltävänä myös suuritöisiä asiakokonaisuuksia, mikä osaltaan oli vaikuttanut kysymyksessä olevan asian käsittelyaikaan.

Asiassa ei ollut selvityksen mukaan tehty asianhallintajärjestelmään merkittyjä käsittelytoimia kesäkuun 2018 jälkeen ennen kuin asia oli ratkaistu tammikuussa 2020. Saadusta selvityksestä ei ilmennyt, että asia olisi ollut poikkeuksellisen suuritöinen. Asian käsittelyaika oli ollut selvästi pidempi kuin muiden samaan asiaryhmään kuuluvien asioiden käsittelyaika. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että sisällöltään ja laadultaan toisiaan vastaavat asiat olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan käsittelemään yhtä nopeasti ja etteivät tuomioistuimen organisaatioon tai resursseihin liittyvät seikat lähtökohtaisesti ole hyväksyttäviä perusteita asioiden käsittelyn viipymiselle.

ratkaisu_valitusasian_kasittelyn_viipyminen_OKV_2339_10_2020.pdf

« Takaisin

Turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevien hakemusten käsittelyn viivästyminen

Diaarinumero: OKV/991/10/2020
Antopäivä: 14.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi Maahanmuuttovirastolle huomautuksen ulkomaalaislaissa säädetyn yhdeksän kuukauden enimmäiskäsittelyajan huomattavasta ylittämisestä hakijan perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen käsittelyssä. Hän myös kiinnitti viraston vakavaa huomiota sen velvollisuuteen tarkasti seurata asioiden käsittelyn etenemistä ja huolehtia siitä, että myös ne kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, joita ei koske kuuden kuukauden enimmäiskäsittelyaika, käsitellään ilman aiheetonta viivytystä ja kohtuullisessa ajassa siten kuin perustuslaki ja hallintolaki edellyttävät. Päätös lähetettiin tiedoksi myös sisäministeriölle.

Hakija oli hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua elokuussa 2015. Maahanmuuttovirasto hylkäsi hakemuksen lokakuussa 2016. Hakija valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka osittain palautti asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asian käsittely oli kestänyt Maahanmuuttovirastossa yli kaksi vuotta sen jälkeen, kun hallinto-oikeus oli maaliskuussa 2018 palauttanut sen Maahanmuuttovirastolle. Perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen käsittely oli kestänyt virastossa yli puolitoista vuotta. Hakijan perhesiteen perusteella haetun oleskeluluvan käsittelyaikaan ei liittynyt laissa tarkoitettuja poikkeuksellisia olosuhteita. Turvapaikkahakemus oli puolestaan ollut yksikön yleisessä työjonossa yli puolitoista vuotta. Maahanmuuttovirasto myönsi itsekin, ettei turvapaikka-asiaa ollut käsitelty ilman aiheetonta viivytystä.

ratkaisu_hakemusten_kasittelyn_viivastyminen_OKV_991_10_2020.pdf

« Takaisin

Asian käsittelyn viivästyminen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa

Diaarinumero: OKV/420/10/2021
Antopäivä: 13.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan huomiota perustuslaissa jokaiselle turvattuun oikeuteen saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä.

Kantelijan työmarkkinatukea koskeneen valitusasian käsittely muutoksenhakulautakunnassa oli kestänyt runsaat 340 päivää. Kokonaiskäsittelyaika oli poikennut verraten paljon asiaryhmän keskimääräisestä käsittelyajasta, vaikka lautakunta ei ollut antamassaan selvityksessä tuonut ilmi asian olleen laadultaan erityisen vaativan tai aineistoltaan laajan.

Saadun selvityksen mukaan kantelijan asia muutoksenhakulautakunnassa asioiden käsittelyssä olleen ruuhkan vuoksi otettu käsittelyyn vasta runsaan seitsemän viikon kuluttua asian vireille tulosta. Lisäksi asian jakamista esittelijälle oli viivyttänyt lautakunnan puolentoista kuukauden istuntotauko. Lautakunnan mukaan asian käsittelyyn esittelijällä oli lisäksi kulunut tavanomaista enemmän aikaa, mutta viivästyksen syystä ei ollut toimitettavissa selvitystä.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen arvion mukaan muutoksenhakulautakunta ei ollut selvityksessään esittänyt hyväksyttäviä syitä viivästykselle.  Asian käsittely muutoksenhakulautakunnassa oli hänen arvionsa mukaan aiheettomasti viivästynyt ja käsittelyaikaa ei voinut pitää kantelijan kannalta kohtuullisena.

ratkaisu_kasittelyn_viivastyminen_OKV_420_10_2021.pdf

« Takaisin

Laissa ollut virhe voitiin korjata julkaisemalla oikaisu

Diaarinumero: OV/2003/10/2021
Antopäivä: 5.10.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerilla ei ollut huomautettavaa menettelyyn, jolla vahvistetussa laissa ollut virhe korjattiin ilman lainsäädäntömenettelyä. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi Suomen säädöskokoelmassa oikaisun, joka koski sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta annettujen lakien voimaantulosäännöksessä ollutta virheellistä numeroa viittauksessa toiseen pykälään. Virhe olisi johtanut neljän lain kumoamiseen tarkoitettua aikaisemmin. Hallituksen esityksen ja sen eduskuntakäsittelyn perusteella ei ollut epäselvyyttä lain oikeasta sisällöstä. Eduskunta oli myös lähettänyt ministeriölle virhettä koskevan oikaisukirjelmän.

ratkaisu_ministerion_menettely_laissa_olleen_virheen_korjaamisessa_OKV_2003_10_2021.pdf

« Takaisin

Kelan menettely toimeentulotukiasian käsittelyssä

Diaarinumero: OKV/2254/10/2020
Antopäivä: 30.9.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Kelan huomiota hallintolain asian asianmukaista käsittelyä ja palvelun asianmukaisuutta sekä toimeentulotukilain ja hallintolain kuulemista koskevien säännösten noudattamiseen. Apulaisoikeuskansleri saattoi lisäksi Kelan tietoon käsityksensä Kelan antamasta neuvonnasta ilmoittautua TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi työkyvyttömyyden aikana.

Pyytäessään kantelijaa toimittamaan saman toimeentulotukihakemuksen kolme eri kertaa Kela oli laiminlyönyt asian huolellisen ja asianmukaisen käsittelyn velvoitteet.

Kantelijalle oli myönnetty perustoimeentulotukea, jota oli kuitenkin muutettu siten, että jo myönnetty toimeentulotuki oli peruttu. Kela oli tavoitellut puhelimitse kantelijaa kertoakseen asiasta, mutta kantelija ei ollut vastannut puheluun. Kantelija oli saanut tiedon asiasta hieman myöhemmin postitse ilman, että kantelijaa olisi tätä ennen kuultu. Kantelijalle oli yritetty soittaa Kelasta vain kerran eikä hänen puhelimeensa tai asiointipalveluun ollut jätetty viestiä asiasta.

Asiassa oli ollut kysymys takautuvasti maksetun työmarkkinatuen aiheuttamasta toimeentulotukilaskelmien tarkistamisesta, joka oli vaikuttanut keskeisesti kantelijan oikeuksiin ja toimeentuloon. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että Kela oli laiminlyönyt kuulla kantelijaa toimeentulolaissa ja hallintolaissa edellytetyllä tavalla. Kyse ei myöskään ollut hallintolaissa säädetystä sellaisesta poikkeustilanteesta, jossa asia voitaisiin ratkaista asianosaista kuulematta. Asianmukainen ja riittävä kuuleminen olisi edellyttänyt vähintään, että kantelijalle olisi yhden soittoyrityksen lisäksi jätetty puhelimeen tai sähköiseen asiointipalveluun viesti sekä varattu tilaisuus esittää näkemyksensä asiasta.

Kantelijan mukaan Kela oli toistuvasti kehottanut häntä ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon, vaikka hän oli ollut lääkärin toteaman sairauden vuoksi todistettavasti esteellinen vastaanottamaan työtä ja näin ollen myös työkyvytön. Toimeentulotukilain mukaan toimeentulotukea hakeva 17–64-vuotias henkilö on velvollinen ilmoittautumaan työttömänä työnhakijana työvoimatoimistoon, ellei hän ole laitoshoidon tai lääkärin toteaman sairauden vuoksi esteellinen vastaanottamaan työtä.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan Kela ei olisi tällaisessa tilanteessa voinut toimeentulotuen saamisen edellytyksenä vaatia ja kehottaa kantelijaa hakeutumaan TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi.

ratkaisu_toimeentulotukiasian_kasittely_OKV_2254_10_2020.pdf

« Takaisin

Syyteneuvottelumenettelyn edellytykset ja syyteoikeuden vanhentuminen

Diaarinumero: OKV/501/31/2020
Antopäivä: 29.9.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen aluesyyttäjälle ja käräjätuomarille heidän virheellisestä menettelystään syyteneuvottelumenettelyyn liittyvässä asiassa. Asia tuli tietoon apulaisvaltakunnansyyttäjän ilmoituksella.

Aluesyyttäjä oli toiminut asiassa virheellisesti ryhtymällä syyteneuvotteluihin, vaikka pääkäsittely oli asiassa jo aloitettu eikä syyteneuvottelun soveltamisalaa koskevat edellytykset täyttyneet asian laadun vuoksi. Lisäksi aluesyyttäjä oli sopinut rikostunnusmerkistön valinnasta, vaikka syyteneuvottelussa tästä ei ole mahdollista sopia ja laatinut tuomioesityksen tiedustelematta rangaistusta vaatineen asianomistajan suostumusta menettelyyn. Syyteneuvottelun seurauksena laatimassaan tuomioesityksessä syyttäjä oli vaatinut vastaajille rangaistusta syyteoikeudeltaan vanhentuneista rikoksista.

Käräjätuomari oli antanut asiassa virheellisesti tuomioesityksen mukaiset tuomiot, vaikka tuomioesityksen hyväksymiselle on ollut este, koska rangaistusta oli vaadittu rikoksista, joiden syyteoikeus oli vanhentunut.

Aluesyyttäjän ja käräjätuomarin virheitä oli pidettävä luonteeltaan vakavina ja ne olivat olleet omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen. Syyteoikeuden vanhentuminen ei ole asia, josta syyteneuvottelussa voidaan sopia. Kyseisessä tapauksessa virheellinen menettely oli kuitenkin lopulta päätynyt vastaajien eduksi, sillä sakkorangaistuksiin johtaneiden virheellisten tuomioiden purkaminen voisi johtaa asian alkuperäisten syytteiden käsittelyn jatkumiseen ja vastaajille huomattavasti ankarampiin vankeusrangaistuksiin.

ratkaisu_syyteneuvottelumenettelyn_edellytykset_OKV_501_31_2020.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 10