Ratkaisut

Sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön menettelyt pandemiatilanteessa tarvittavien suojainvarusteiden varastoinnin ja hankinnan ohjauksessa

Diaarinumero: OKV/155/70/2020
Antopäivä: 4.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerinvirastoon saapui keväällä 2020 useita kanteluita, joissa arvosteltiin sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön menettelyä pandemiatilanteessa tarvittavien suojainvarusteiden varastoinnissa ja hankinnassa. Oikeuskansleri päätti ottaa tutkittavakseen myös omasta aloitteestaan ministeriöiden menettelyn asiassa.

Oikeuskansleri kiinnitti ratkaisussaan sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön huomiota näkemyksiinsä etenkin ministeriöiden ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön tärkeydestä sekä vastuunjaon selkeydestä. Valtioneuvoston johtamisen ja valmiussuunnittelun yleisen kehittämisen ja yhteensovittamisen tarkoituksessa oikeuskansleri lähetti ratkaisunsa tiedoksi myös pääministerille ja valtioneuvoston kanslialle.

Suojainvarusteiden hankinnan ja varastoinnin osalta oikeuskansleri totesi olevan ilmeistä, ettei valmius ollut riittävää uudenlaisessa COVID-19 tilanteessa. Huoltovarmuuden toiminnan organisointia, tavoitteellisuutta, tuloksellisuutta ja läpinäkyvyyttä tulisi edelleen parantaa ja vastuita ja päätöksentekoa selkeyttää.

Oikeuskanslerin mukaan tehtävien jakautuessa useille toimijoille on valtioneuvostosta annetun lain ja hallintolain mukaisessa viranomaisyhteistyössä tarpeen varmistaa, että yhteistyössä toimivalla toisella osapuolella on riittävät valmiudet toimeenpanoon. Ministeriön ohjausrooliin ja rooliin toimeksiantajana kuuluu myös tarvittaessa varmistaa tämä. Varmistamisvelvollisuus korostuu tilanteessa, jossa ohjaus ja toimeksiannot sisältävät määrällisesti tai laadullisesti tavanomaisesta poikkeavia toimintoja. Tavanomaista selvästi suuremmaksi kasvaneiden tukipyyntöjen vuoksi sosiaali- ja terveysministeriön olisi ollut perusteltua pyrkiä aktiivisemmin varmistamaan Huoltovarmuuskeskuksen toimintakapasiteettiä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on jonkin verran epäselvyyttä aiheuttanut niin ministeriön organisaatio kuin myös ministereiden välinen työnjako. Pandemiariskeihin varautumisen kannalta olennaisia toimintoja jakautuu eri osastoille sekä myös sosiaali- ja terveysministerille ja perhe- ja peruspalveluministerille. Oikeuskanslerin mukaan jatkossa voi olla tarve arvioida sitä, olisiko perusteltua, että ministereiden tehtäväalueet sosiaali- ja terveysministeriössä olisi selkeämmin jaettu myös kriisijohtamisen näkökulmasta. Työnjaon tulee oikeudellisesti olla sellainen, että se mahdollistaa kriisitilanteissakin valtioneuvostolle ja ministeriölle kuuluvan johtamisen ja yhteistyön.

Pandemiariskeihin varautumisessa on ratkaisun mukaan välttämätöntä ottaa terveydenhuoltoa ja sen toimijoita selvästi laajempi näkökulma. Sosiaalihuollon toimintayksiköt esimerkiksi vanhustenhuollossa ovat olleet yksi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten keskittymä koronaviruksen aiheuttamassa epidemiassa. Siten sosiaalihuollon ja sen henkilöstön suojavälineisiin ja muuhun varautumiseen on ollut erityisen vahvoja perusteita. Sosiaalihuollon toimintakenttä on jo lainsäädännöstä johtuen huomattavasti hajanaisempi kuin terveydenhuollossa. Hallitus on ehdottanut tilanteen johdosta lainsäädäntötoimia. Lainsäädäntötoimien lisäksi on varautumissuunnittelussa tarpeen huolehtia riittävästä sosiaalihuollon ja sen tarpeiden tilannekuvasta ja valmiuden suunnittelusta sekä yleensä eri uhkatilanteissa erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöryhmien suojaamisen suunnittelusta.

Varautumissuunnittelussa on tärkeää, että suunnitelmia päivitetään uhkia ja riskejä koskevan muuttuvan tiedon perusteella riittävän tiiviisti. Varautumista johtavien ministeriöiden tulee myös yhteistyössä keskenään aktiivisella seurannalla ja yleisellä valvonnalla ja ohjauksella varmistaa, että suunnitelmat ovat ajan tasalla ja myös niiden tarkoittama materiaalinen valmius sekä yhteistyövalmiudet ovat olemassa.

Monimuotoisten ja nopeasti kehittyvien häiriötilanteiden hallinta edellyttää oikea-aikaista ja joustavaa reagointia. Toiminnan koordinointi ja tiedonkulku on varmistettava eri viranomaisten ja muiden turvallisuustoimijoiden aiempaa paremmalla yhteistoiminnalla.

OKV_155_70_2020.pdf

« Takaisin

Tietopyyntö tuli käsitellä asianmukaisesti

Diaarinumero: OKV/343/10/2020
Antopäivä: 25.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Valviran huomiota tietopyyntöjen käsittelyyn julkisuuslain edellyttämällä tavalla sekä hallintolain asioiden asianmukaista käsittelyä koskevan säännöksen noudattamiseen ja tiedusteluihin vastaamiseen hallintolain mukaisesti.

Kantelija oli Valviran Terhikki-sähköpostiosoitteeseen lähettämässään viestissä tiedustellut, oliko eräs henkilö sairaanhoitaja ja miksei häntä näy Julki-Terhikissä. Osastosihteeri oli vastannut kantelijalle heti samana päivänä ja syynä olevan, että henkilöltä oli poistettu oikeus harjoittaa sairaanhoitajan ammattia. Tämän jälkeen kantelija oli samana päivänä sähköpostitse esittänyt lisäkysymyksiä koskien henkilön ammatinharjoittamisoikeuden poistamista. Selvityksen mukaan Valviran lakimies oli vastannut lisäkysymyksiin puhelimitse kolme päivää myöhemmin.

Kantelija on vastineessaan kiistänyt, että hänelle olisi soitettu, ja kantelijan mukaan hän ei ollut vieläkään saanut pyytämiään tietoja.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kirjallisesti saapuneeseen tiedusteluun tulisi pääsääntöisesti vastata kirjallisesti. Kun tietopyyntö on saapunut sähköpostitse, oikeana menettelytapana voidaan pitää siihen vastaamista sähköpostitse tai muuten kirjallisesti, jolloin vastauksen sisältö on myös jälkikäteen selvitettävissä. Tällainen menettely voi osaltaan vahvistaa myös asiaa hoitaneen virkamiehen oikeusturvaa. Vastaaminen kantelijan tietopyyntöön on jäänyt asiassa epäselväksi. Apulaisoikeuskanslerin päätöksen mukaan kantelijan tietopyyntöä ei ollut käsitelty Valvirassa julkisuuslain edellyttämällä tavalla eikä asiaa ollut käsitelty hallintolaissa säädetyllä tavalla asianmukaisesti.

Kantelija oli myöhemmin lähettänyt Valviraan sähköposteja, joissa hän oli ilmoittanut, ettei hän edelleenkään ollut saanut pyytämiään tietoja. Sähköposteihin ei ollut vastattu. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että tuolloin olisi ollut asianmukaista olla asiasta yhteydessä kantelijaan.  Laillisuusvalvontakäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että viranomaisen tulee ilman aiheetonta viivytystä vastata toimivaltaansa kuuluvaan asialliseen yhteydenottoon.

OKV_343_10_2020.pdf

« Takaisin

Maahanmuuttoviraston päätösten viipyminen

Diaarinumero: OKV/537/10/2020
Antopäivä: 23.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi Maahanmuuttovirastolle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä turvapaikka- ja oleskelulupahakemusten käsittelyssä. Maahanmuuttovirasto oli ylittänyt laissa säädetyt enimmäiskäsittelyajat selvästi ja ilman lainmukaisia perusteita.

Kantelijan turvapaikkahakemuksen käsittely oli kestänyt Maahanmuuttovirastossa runsaat seitsemän kuukautta hakemuksen jättämisestä. Laissa säädetty enimmäiskäsittelyaika oli ylittynyt hieman yli kuukaudella. Maahanmuuttovirasto ei selvityksessään esittänyt perusteita asian käsittelyn viipymiselle.

Kantelijan työperusteisen oleskeluluvan käsittely oli kestänyt 10,5 kuukautta. Lain mukainen työperusteisen oleskelulupahakemuksen enimmäiskäsittelyaika ylittyi yli puolella vuodella. TE-toimiston myönteisen osaratkaisun jälkeen käsittely oli siirretty turvapaikkayksikköön. Lisäselvitystä oli pyydetty vasta kahdeksan kuukautta osaratkaisun jälkeen. Apulaisoikeuskanslerin mukaan tätä aikaa oli pidettävä selvästi liian pitkänä ottaen huomioon laissa säädetyn pääsäännön mukainen neljän kuukauden enimmäiskäsittelyaika. Viipymiseen oli vaikuttanut Maahanmuuttovirastossa vuoden 2019 loppuun asti noudatettu käytäntö, jonka mukaan erilliset oleskelulupahakemukset käsiteltiin ja ratkaistiin turvapaikkayksikössä samanaikaisesti turvapaikkahakemuksen kanssa.

Päätös lähetettiin tiedoksi sisäministeriölle.

OKV_537_10_2020.pdf

« Takaisin

Palveluperiaatteen noudattaminen laskutuksessa

Diaarinumero: OKV/135/10/2020
Antopäivä: 19.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri saattoi kunnan tietoon hallintolain palveluperiaatetta koskevan vaatimuksen, jonka mukaan asiakaan tulee saada asianmukaista palvelua. Kantelija ei ollut ymmärtänyt kunnalta saadun laskun perustetta, eikä sen määrää. Lasku koski rantayleiskaavan laatimiskustannuksista perittävää maksua.

Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan kunnan olisi pitänyt merkitä laskuun tiedot päätöksestä, jota lasku koski. Myös maksun perusteet olisi tullut ilmoittaa riittävän täsmällisesti. Kunnan päätökseen perustuen lasku olisi tullut osoittaa maanomistajille eli kantelijan vaimolle ja kantelijalle itselleen. Nyt lasku oli toimitettu vain kantelijan vaimolle.

OKV_135_10_2020.pdf

« Takaisin

Rikosilmoituksen kirjaaminen

Diaarinumero: OKV/334/10/2020
Antopäivä: 18.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisilaitoksen huomiota velvollisuuteen kirjata rikosilmoitus.

Kantelija arvosteli poliisilaitoksen menettelyä, koska poliisilaitokselta oli ilmoitettu, ettei hänen rikosilmoitustaan oteta vastaan.

Apulaisoikeuskansleri yhtyi Poliisihallituksen näkemykseen siitä, että esitutkintalain velvoite rikosilmoituksen kirjaamisesta on ehdoton. Määräävänä seikkana asiassa on ilmoittajan oma käsitys asian luonteesta.

Ilmoituksen vastaanottajalla eli poliisilla ei ole harkintavaltaa arvioida sitä, kirjataanko ilmoitus vai ei, jos ilmoittaja haluaa tehdä ilmoituksen. Epäselvissä tilanteissa ilmoituksen vastaanottajalla on vahva selvittämisvelvollisuus asiassa.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan poliisilaitoksella oli menetelty virheellisesti rikosilmoituksen kirjaamiseen liittyen. Poliisilaitoksen olisi tullut kirjata kantelijan rikosilmoitus. Poliisilaitoksen olisi tullut pyytää myös kantelijaa täsmentämään tai täydentämään rikosilmoitustaan, jos ilmoitus oli puutteellinen.

OKV_334_10_2020.PDF

« Takaisin

Henkilökorttien kieli

Diaarinumero: OKV/79/10/2020 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/166/10/2020
Antopäivä: 16.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että henkilökorttien tekstin ulkoasu ei kaikilta osin täytä perustuslaissa ja kielilaissa turvattua kansalliskielten yhdenvertaista käsittelyä koskevaa vaatimusta. Apulaisoikeuskansleri saattoi käsityksensä Poliisihallituksen tietoon.

Kahdessa kantelussa arvosteltiin täysi-ikäisille suomalaisille myönnettävien henkilökorttien kielellistä ulkoasua. Hankitusta selvityksestä ilmeni, että ruotsinkielinen otsikkoteksti on kyseisessä henkilökortissa kirjoitettu selvästi pienemmällä ja heikommalla kirjasintyypillä kuin vastaava suomenkielinen otsikkoteksti samassa kortissa. Käytännössä ruotsin kieli on tältä osin rinnastettu korteissa vieraaseen kieleen eli englantiin.

Apulaisoikeuskansleri viittasi Suomen virallista kaksikielisyyttä ja kansalliskielten yhdenvertaisuutta koskeviin perustuslain ja kielilain säännöksiin. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Viranomaisten tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että vaikka päätöksessä mainittuja epäedullisia seurauksia pienemmästä ja heikommasta ruotsinkielisestä kirjasintyypistä ei voitaisi osoittaa aiheutuneen, kyse on symbolisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta periaatteellisesti tärkeästä asiasta. Sillä, että viranomaiset käyttävät ruotsin kieltä henkilökortissa samalla lailla kuin suomea, on tärkeä itseisarvo.

Apulaisoikeuskansleri korosti lisäksi, että henkilökortti itsessään on myös osoitus henkilön kiinnittymisestä Suomeen ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Se tavallaan virallisesti ja näkyvästi vahvistaa sen muille sekä Suomessa että ulkomailla. Henkilökortin yhdenmukainen kaksikielisyys ja ruotsin kielen tasavertainen ja perustuslain turvaama asema on silloin myös julkisen vallan jokaiselle ja äidinkielestä riippumatta osoitettu käytännön vahvistus kaksikielisyydestä Suomessa ja siitä että se näkyy laajasti arkipäivässä ja että sitä pidetään arvossa.

OKV_79_10_2020 ja OKV_166_10_2020 (ruotsinkielinen).PDF

« Takaisin

Puolustusministeriön menettely entisen puolustusvoimain komentajan karenssisopimusta koskevassa asiassa

Diaarinumero: OKV/149/10/2020 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/154/10/2020
Antopäivä: 16.11.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi ratkaisunsa puolustusministeriön menettelyä koskeviin kanteluihin, joissa oli kyse entiseltä puolustusvoimain komentajalta Jarmo Lindbergiltä perimättä jätetystä karenssisopimuksen mukaisesta sopimussakosta.

 

OKV_149_10_2020.PDF

« Takaisin

Maistraatin tarkistettava vuositilit viipymättä ja asianmukaisesti

Diaarinumero: OKV/422/10/2020
Antopäivä: 13.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti maistraatin (nykyisin Digi- ja väestötietoviraston holhoustoimi) huomiota vuositilien tarkastamiseen holhoustoimilain edellyttämällä tavalla viipymättä. Lisäksi apulaisoikeuskansleri kiinnitti maistraatin huomiota asioiden asianmukaiseen käsittelyyn ja luottamuksensuojaperiaatteen noudattamiseen hallintolain mukaisesti.

Kantelijan yhtiö toimi oikeusapu- ja edunvalvontapiirin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella yleisten edunvalvontapalvelujen tuottajana. Kantelija arvosteli toimittamiensa vuositilien tarkastamisen viipymistä maistraatissa. Selvityksestä ilmeni, että vuoden 2019 alussa maistraatissa oli tarkastettavana useita satoja vuoden 2017 vuositilejä, joista 144 oli kantelijan laatimia. Kantelijan tekemät vuosien 2017 ja 2018 vuositilit oli päätetty tarkastaa yhdessä ja ne oli tarkastettu kesään 2019 mennessä.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että päämiehen edun ja edunvalvojan oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että vuositilit tarkastetaan viipymättä, jotta mahdolliset puutteellisuudet tai virheet tulevat esille ja toisaalta edunvalvoja saa mahdollisen ohjauksen tietoonsa mahdollisimman hyvissä ajoin. Tämä myös turvaa päämiehen asemaa.

Viranomaisen velvollisuuksiin kuuluu huolehtia siitä, että asiakas saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Muuttuvat tilanteet on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan ennakoimaan, jotta lakisääteisistä tehtävistä kyetään suoriutumaan ajoittaisesta ruuhkautumisesta huolimatta. Laillisuusvalvontakäytännössä on vakiintuneesti katsottu, etteivät viranomaisen resursointisyyt oikeuta poikkeamaan laissa säädetyistä määräajoista ja velvoitteista. Asiaryhmien käsittelyn priorisointi ei saa johtaa toisen asiaryhmän käsittelyn viivästymiseen.

Edunvalvojat ovat vastuussa tavanomaista haavoittuvammassa asemassa olevista henkilöistä, joilla lähtökohtaisesti on heikommat valmiudet valvoa omaa etuaan ja oikeuksiaan. Apulaisoikeuskanslerin mukaan kantelijan toimittamien vuoden 2017 vuositilien tarkastaminen oli kestänyt sekä päämiehen että edunvalvojan oikeusturvan näkökulmasta liian kauan. Maistraatti ei ollut tarkastanut kantelussa tarkoitettuja vuoden 2017 vuositilejä holhoustoimilaissa säädetyllä tavalla viipymättä.

Kantelija arvosteli maistraatin aiemmin noudattamaa käytäntöä siitä, katsottiinko päämiehen omistaman asunnon olevan päämiehen omassa käytössä. Selvityksen mukaan vuoden 2016 vuositilien tarkastuksessa omassa käytössä olevaan asuntoon ja sen merkitykseen edunvalvojan palkkioon ei huomattu kiinnittää huomiota. Vuositilien 2017 ja 2018 tarkastuksessa tämä asia oli tullut esille ja tämän vuoksi tileihin oli liitetty lausunto ja maistraatin näkemys.

Apulaisoikeuskanslerin päätöksen mukaan omassa käytössä olevan asunnon merkitys oli huomioitu takautuvasti, koska vuositilien 2017 ja 2018 yhdessä tarkastamisen seurauksena kantelija ei ollut voinut ottaa tätä koskevia näkemyksiä huomioon laatiessaan vuoden 2018 tiliä. Kyseessä oli myös käytännön muutos, koska vuoden 2016 tilejä tarkastettaessa omassa käytössä olevan asunnon merkitystä ei ollut huomioitu.

Hallintolain luottamuksensuojaperiaate on vakiintunut yleiseksi ja itsenäiseksi hallinnon oikeusperiaatteeksi. Hallinnon toiminnassa luottamuksensuoja merkitsee, että yksityisellä henkilöllä tai muulla taholla on oikeus luottaa viranomaisten toimintaan. Yksityisen tulee voida luottaa siihen, ettei viranomaisen toiminta yllättäen tai ainakaan takautuvasti muutu siltä osin kuin se vaikuttaa yksityisen oikeuteen tai etuun rajoittavasti tai muuten negatiivisesti.

Apulaisoikeuskansleri totesi, ettei maistraatin menettely ollut luottamuksensuojaperiaatteen mukaista.

Apulaisoikeuskansleri lähetti päätöksen oikeusministeriölle mahdollisten lainsäädännön muutostarpeiden arvioimiseksi asiassa edunvalvojan palkkion määräytymisestä esitettyjen näkökohtien perusteella ja pyysi oikeusministeriötä ilmoittamaan toimenpiteistään viimeistään 30.6.2021.

OKV_422_10_2020.pdf

« Takaisin

Poliisimieheen kohdistuvan kantelun käsittely poliisilaitoksella

Diaarinumero: OKV/740/10/2020
Antopäivä: 12.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisipäällikön ja apulaispoliisipäällikön huomiota huolellisuuteen ja itsekriminointisuojan turvaamiseen hallintokanteluiden käsittelyssä.

Poliisihallitus oli siirtänyt poliisimiehen menettelyä koskeneen kantelun poliisilaitokselle. Apulaispoliisipäällikkö oli ottanut kantelun valmisteluun, mutta saattoi asian Valtakunnansyyttäjänvirastossa toimivan syyttäjätutkinnanjohtajan arvioitavaksi, koska kantelukirjoituksessa oli käytetty ilmaisua poliisimiehen saattamisesta syytteeseen. Kanteluasia jäi asianhallintajärjestelmään vireille odottamaan syyttäjän kannanottoa.

Apulaispoliisipäällikkö esitteli myöhemmin ehdotuksensa kanteluratkaisuksi poliisipäällikölle, muttei muistanut aiemmin Valtakunnansyyttäjänvirastoon lähettämäänsä arviointipyyntöä. Poliisipäällikkö ratkaisi asian samana päivänä ja ratkaisu lähetettiin kantelijalle. Apulaispoliisipäällikön mukaan hän olisi tehnyt päätöksen kantelun raukeamisesta, jos olisi muistanut, että asia on käsiteltävänä Valtakunnansyyttäjänvirastossa.

Tutkinnanjohtajana toiminut kihlakunnansyyttäjä teki päätöksen olla toimittamatta esitutkintaa asiassa.

Saatuaan tiedon päätöksestä apulaispoliisipäällikkö huomasi syyttäjän päätöksessä todetun poliisimiehen jääneen tuntemattomaksi ja lähetti poliisilaitoksen kanteluratkaisun esitutkintapäätöksen tehneelle kihlakunnansyyttäjälle ja pyysi tätä arvioimaan, vaikuttiko kantelumenettelyssä selvinnyt poliisimiehen henkilöllisyys esitutkintaratkaisuun. Kihlakunnansyyttäjä teki uuden esitutkintapäätöksen, jossa todettiin, ettei asiassa edelleenkään ollut syytä epäillä rikosta.

Apulaisoikeuskansleri piti virheenä hallintokantelumenettelyn jatkamista asian tultua jo saatetuksi vireille syyttäjän poliisirikosasiana. Rinnakkaisista käsittelyistä oli aiheutunut turhaa hallinnollista työtä ja sekavuutta sekä ne vaaransivat itsekriminointisuojan. Hallintokantelumenettelyn kohteena ollutta poliisimiestä oli kuultu totuudessapysymisvelvollisuuden alaisena. Kertomus oli kuitenkin toimitettu osaksi syyttäjän tekemää poliisirikostutkintaa, jossa epäillyn tulisi olla itsekriminointisuojan piirissä. Apulaispoliisipäällikön menettelystä ei ole kuitenkaan tässä tapauksessa osoitettu lopulta aiheutuneen poliisimiehelle oikeusturvaloukkauksia.

OKV_740_10_2020.pdf

« Takaisin

Puutteet Kelan päätösten sisällössä ja tietopyyntöjen käsittelyssä sekä viive tiedusteluun vastaamisessa

Diaarinumero: OKV/174/10/2020
Antopäivä: 5.11.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Kelan huomiota asiakirjan antamista koskeviin julkisuuslain säännöksiin sekä hallintopäätöksen sisältöä ja tiedusteluihin vastaamista koskevien hallintolain säännösten noudattamiseen.

Kantelijan tekemään tiedusteluun vastaamiseen oli kulunut aikaa noin 1,5 kuukautta. Apulaisoikeuskanslerilla käytössään olleiden tietojen mukaan kantelijan tiedusteluun vastaaminen ei edellyttänyt erityisiä toimenpiteitä tai poikkeuksellisen suurta työmäärään. Apulaisoikeuskanslerin mukaan Kelalta oli kulunut kohtuuttoman pitkä aika vastauksen antamiseen ja vastauksen antaminen oli viivästynyt.

Kelalta oli kulunut kolme viikkoa vastata kantelijan tekemään tietopyyntöön. Julkisuuslain mukaan pyyntö olisi tullut käsitellä viivytyksettä ja viimeistään kahden viikon kuluessa asiakirjapyynnön tekemisestä. Kela ei myöskään kertonut kantelijalle antamassaan vastauksessa julkisuuslain mukaisesti tietoa siitä, että asia oli mahdollista saattaa viranomaiset ratkaistavaksi eikä tiedustellut, haluaako kantelija asiassaan muutoksenhakukelpoisen päätöksen. Kelan olisi pitänyt kertoa kantelijalle myös käsittelystä perittävistä maksuista.

Eräistä Kelan kantelijalle antamista päätöksistä ei käynyt ilmi sen henkilön yhteystiedot, jolta kantelija olisi voinut pyytää lisätietoja päätöksistään. Päätökset eivät täyttäneet hallintolain yhteistietojen ilmoittamista koskevaa vaatimusta.

OKV_174_10_2020.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 15