Ratkaisut

Valtiovarainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön menettely lain vahvistamisessa

Diaarinumero: OKV/765/70/2020
Antopäivä: 31.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Tasavallan presidentti vahvisti 1.6.2018 esittelyssä työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM:n muutoslaki) esitellyn lain 414/2018 Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain (jäljempänä HTSYL) 6 §:n muuttamisesta. Se koski HTSYL 6 §:n 1 momentin 22 ja 23 kohtaa.  Tasavallan presidentti vahvisti 1.6.2018 myös valtiovarainministeriöstä (VM) esitellyt lait HTSYL 6 §:n muuttamisesta annetun lain kumoamisesta (403/2018, VM:n kumoamislaki) ja HTSYL 6 ja 12 §:n muuttamisesta (404/2018, VM:n muutoslaki). Viimeksi mainittu laki koski HTSYL 6 §:n 1 momentin 21, 23 ja 24 kohtaa. Tasavallan presidentti määräsi esitysten mukaisesti, että TEM:n muutoslaki tuli voimaan 1.1.2019 ja VM:n kumoamislaki 5.6.2018 sekä VM:n muutoslaki osin 5.6.2018 ja osin 1.1.2019.

VM:n kumoamislailla kumottiin jo aiemmin vahvistettu laki 923/2017, jossa säädettiin HTSYL 6 §:n 1 momentin muuttamisesta siten, että siihen lisättiin uusi 22 kohta, jonka mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan: 22) matkapalveluyhdistelmien tarjoajista annetun lain (921/2017) 14, 17 ja 18 §:ssä säädetyn tehtävän hoitamista. Laki oli määrätty tulemaan voimaan 1.7.2018. TEM:n muutoslain ja VM:n kumoamis- ja muutoslakien tultua vahvistetuksi ja voimaantulojen määrätyiksi edellä kuvatuin tavoin syntyi tilanne, jossa em. HTSYL 6 §:n 1 momentin 22 kohta oli tulossa voimaan alun perin tarkoitetun 1.7.2018 sijasta vasta 1.1.2019. Lisäksi lakien johtolauseet olivat muodostuneet virheellisiksi.

Saaduista selvityksistä ja lausunnoista ilmenee, että molemmissa ministeriössä asian valmistelijat ovat tunnistaneet koordinaatiotarpeen esitysten välillä ja pyrkineet huolelliseen valmisteluun muun muassa yhteydenpidolla niin valmistelijoiden välillä kuin eduskunnankin kanssa. Oikeuskansleri yhtyi TEM:n kansliapäällikön käsitykseen siitä, että HTSYL 6 §:n § momentin tapaisiin, jatkuvien muutosten kohteina oleviin säännöksiin liittyy suuri virheriski, joka nyt esillä olevassa tapauksessa on realisoitunut. Kysymys on tältä osin rakenteellisesta ongelmasta.

Oikeuskansleri katsoi, että asia ei antanut aihetta muuhun, kuin että hän kiinnitti valtiovarainministeriön huomiota huolellisuuteen lakien vahvistamisen yhteydessä Editalle annettavien painotehtävien käsittelyssä sekä valtiovarainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön huomiota päätöksessä esitettyihin näkökohtiin lakiehdotusten suunnitellun mukaisen voimaantulon ja lakiteknisen asianmukaisuuden varmistamisesta.

ratkaisu_ministerioiden_menettely_lain_vahvistamisessa_OKV_765_70_2020.PDF

« Takaisin

Kaupungin menettely yksityistieasiassa

Diaarinumero: OKV/18/10/2020
Antopäivä: 30.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kaupungin huomiota tarpeeseen huolehtia laissa säädetyistä tehtävistä ja viranomaispalvelujen riittävästä saatavuudesta myös organisaatiomuutostilanteissa sekä hallintolaissa edellytettyyn asioiden viivytyksettömään käsittelyyn.

Tielautakunnan käsiteltäviin kuuluneen yksityistieasian käsittely oli saadun selvityksen mukaan viipynyt kaupungin organisaatiouudistuksen vuoksi. Kaupungilla ei ollut asian tullessa vireille ollut tielautakuntaa tai muuta sen tehtäviä hoitanutta toimielintä. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen arvion mukaan asiaa ei ollut myöhemminkään ryhdytty käsittelemään hallintolaissa edellytetyllä joutuisuudella. Hän totesi, että viranomaisen organisaatiouudistukset tulisi toteuttaa siten, että hallinnon palvelujen saatavuus voidaan riittävässä määrin turvata myös niihin liittyvän siirtymävaiheen aikana.

ratkaisu_kaupungin_menettely_yksityistieasiassa_OKV_18_10_2020.pdf

« Takaisin

Kaupungin kuuleminen talous- ja velkaneuvonnan sijainnista

Diaarinumero: OKV/70/10/2020
Antopäivä: 23.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti oikeusapu- ja edunvalvontapiirin huomiota alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetussa laissa säädetyn kuulemisvelvoitteen noudattamiseen. Kaupunkia ei kuultu ennen päätöstä talous- ja velkaneuvonnan sijainnista.

Talous- ja velkaneuvonnan järjestäminen siirtyi oikeusapu- ja edunvalvontapiirien vastuulle vuoden 2019 alussa. Kantelussa arvosteltiin oikeusapu- ja edunvalvontapiirin päätöstä talous- ja velkaneuvonnan virkojen sijoittamisesta piirinsä alueella sekä sitä, ettei piiri ollut kuullut kaupunkia päätöstä valmistellessaan. Kaupunkiin ei ollut tarkoitus sijoittaa yhtään talous- ja velkaneuvojaa.

Alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain mukaan valtion viranomaisen on pyydettävä ennen päätöksentekoa lausunto kunnalta, jos suunnitellut muutokset saattavat heikentää valtion paikallis- tai aluehallinnon tuottamien palvelujen saatavuutta kunnan alueella.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kyseessä olevassa tapauksessa voitiin esittää eriäviä näkemyksiä siitä, oliko oikeusapu- ja edunvalvontapiirin päätös talous- ja velkaneuvonnan virkojen sijoittamisesta saattanut heikentää asiakaspalvelua. Kunnan kuuleminen ennen kyseisen päätöksen tekemistä olisi apulaisoikeuskanslerin mukaan kuitenkin ollut tarpeen.

Oikeusapu- ja edunvalvontapiirin kaavailema päätös siitä, että kaupunkiin ei olisi sijoitettu talous- ja velkaneuvojaa, oli apulaisoikeuskanslerin mielestä herättänyt perustellun huolen siitä, että kyseisen asiakaspalvelun saatavuus saattaisi heiketä kaupungissa. Apulaisoikeuskansleri korosti lisäksi, että talous- ja velkaneuvonnan palvelut olivat tapahtuma-aikana muuttumassa kaupungin alueella ja kaupungilla olisi asiakirjoista päätellen ollut esimerkiksi olennaista tietoa talous- ja velkaneuvonnan asiakkaiden tarpeista alueellaan. Oikeusapu- ja edunvalvontapiiri oli myös tietoinen siitä, että kaupunki oli huolissaan alueensa talous- ja velkaneuvonnan jatkosta. Kaupungin edustajat olivat myös pyrkineet tulemaan kuulluksi. Kuulemista olisi lisäksi puoltanut se oikeusministeriönkin lausunnossaan toteama, että yhteistyö ja yhteydenpito oikeusapu- ja edunvalvontapiirin, oikeusaputoimiston ja paikallisten toimijoiden kuten kuntien kanssa on erittäin tärkeää ja kannatettavaa asiakaspalvelujen kehittämiseksi.

ratkaisu_kaupungin_kuuleminen_talous_ ja_velkaneuvonnan_sijainnista_OKV_70_10_2020.pdf

« Takaisin

Valvontalautakunnan käsittelyaika oli kohtuuttoman pitkä

Diaarinumero: OKV/771/70/2020
Antopäivä: 17.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Valvontalautakunta oli antanut ratkaisun valvonta-asiassa 26.9.2019. Ratkaisusta kävi ilmi, että ensimmäiset asiaa koskevat kantelut oli toimitettu valvontalautakunnalle jo vuonna 2012. Oikeuskansleri otti omasta aloitteestaan asian selvitettäväksi.

Valvontalautakunnan selvityksestä kävi ilmi, että kantelija oli saattanut vireille kolme muuta valvonta-asiaa, jotka hänen mukaansa olisi ratkaistava samalla kertaa. Yhtä kantelun kohteena olevaa asianajajaa koskeva asia oli vireillä käräjäoikeudessa. Valvontalautakunnan silloinen puheenjohtaja oli päättänyt, että kanteluasiat käsitellään vasta sen jälkeen, kun tuomioistuin on antanut asiassa ratkaisun.

Vuonna 2018 valvontalautakunnan jaoston puheenjohtaja oli todennut, että kyseessä oleva kanteluasia voidaan ratkaista odottamatta oikeudenkäynnin lopputulosta. 

Oikeuskansleri totesi, että asian käsittelyaika valvontalautakunnassa on ollut kohtuuttoman pitkä, kun asia oli tullut vireille vuonna 2012 ja se on ratkaistu vuonna 2019. Asian ratkaisemisen edellytyksiä olisi tullut tarkastella säännöllisesti ottaen huomioon hallintolaissa ja valvontalautakunnan työjärjestyksessä asetetut vaatimukset asian viivytyksettömälle käsittelylle. Asiassa oli ilmennyt myös, että valvontalautakunnan asianhallintajärjestelmä ei ole mahdollistanut toimenpiteiden seuraamista ja asian ratkaisemisen edellytysten säännönmukaista arviointia asiassa, jossa on jääty odottamaan muun viranomaisen ratkaisua ennen asian ratkaisemista valvontalautakunnassa. Oikeuskansleri otti arviossaan huomioon, että valvontalautakunnan asianhallintajärjestelmän uusiminen on käynnistynyt vuonna 2019.

Oikeuskansleri kiinnitti valvontalautakunnan huomiota hallintolaissa ja valvontalautakunnan työjärjestyksessä asetettuihin vaatimuksiin asian viivytyksettömälle käsittelylle.

« Takaisin

Laillisuusvalvontakäynti Tuomioistuinvirastoon

Diaarinumero: OKV/510/71/2020
Antopäivä: 17.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri teki 25.11.2020 laillisuusvalvontakäynnin etäyhteydellä Tuomioistuinvirastoon. Tilaisuudessa keskusteltiin muun muassa Tuomioistuinviraston alkuvaiheen kokemuksista, lainkäytöstä epidemiaolosuhteissa ja erityisesti Tuomioistuinviraston kannalta sekä tuomitsemistoiminnan virheettömyyden ICT-tuesta. 

laillisuusvalvontakaynti_tuomioistuinvirastoon_OKV_510_71_2020.PDF

« Takaisin

Valvontalautakunnalle huomautus puutteista asianhallinnassa

Diaarinumero: OKV/778/53/2020
Antopäivä: 14.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi Suomen Asianajajaliiton alaisuudessa työskentelevälle valvontalautakunnalle huomautuksen asianajajalain, hallintolain, julkisuuslain ja arkistolain vastaisesta menettelystä.

Valvontalautakunta oli jättänyt asian käsittelyn sillensä siitä syystä, että asian asiakirjat olivat kadonneet tuntemattomasta syystä. Asia oli tuossa vaiheessa ollut valvontalautakunnassa vireillä yhdeksän vuotta. Asian käsittely oli jäänyt aikanaan odottamaan esitutkinnan valmistumista.

Oikeuskansleri otti asian tutkittavakseen omasta aloitteestaan. Valvontalautakunnan selvityksen mukaan tämänkaltaisissa asioissa seurataan asian etenemistä säännönmukaisesti, vähintään kuuden kuukauden välein.

Oikeuskansleri totesi, että asiassa ei ollut todennäköisesti seurattu asian etenemistä normaalikäytännön mukaisesti ottaen huomioon, että asiakirjojen katoaminen huomattiin vasta yhdeksän vuoden kuluttua.  Kun asiaa ei tästä syystä ollut lainkaan käsitelty, valvontalautakunta oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Kun asian käsittelyyn valvontalautakunnassa sovelletaan hallintolakia, ei asian käsittely tässä tapauksessa ollut myöskään vastannut hallintolaissa asetettuja vaatimuksia asian viivytyksettömästä käsittelystä. Hallintolain mukaan asian käsittely on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja että viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Myöskään asiakirjojen käsittely ja arkistointi valvontalautakunnassa ei ollut vastannut voimassa olleita julkisuuslaissa ja arkistolaissa asetettuja vaatimuksia.

Oikeuskansleri otti arvioinnissaan huomioon, että valvontalautakunnassa oli selvityksen mukaan vuonna 2019 käynnistynyt asianhallinnan ja sähköisen asioinnin uudistustyö, mikä vähentää riskiä vastaavan laiminlyönnin tapahtumisesta uudelleen.

ratkaisu_valvontalautakunnan_menettely_asiakirjojen_hallinnassa_OKV_778_53_2020.PDF

« Takaisin

Pääministerin menettely Eurooppa-neuvoston kokouksessa

Diaarinumero: OKV/2201/10/2020
Antopäivä: 11.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri Tuomas Pöystin mukaan pääministeri Sanna Marin ei toiminut lainvastaisesti pyytäessään Ruotsin pääministeriä välittämään Suomen näkemyksiä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Oikeuskanslerinvirastoon saapui lukuisia kanteluita, joissa epäiltiin pääministerin toimineen Suomen perustuslain vastaisesti. 

Eurooppa-neuvoston kokous järjestettiin 15.-16.10.2020 Brysselissä. Pääministeri Marin sai 16.10. aamupäivällä tiedon altistuneensa eduskunnassa covid-19 –taudille. Tästä syystä ja valtioneuvoston turvallisuusjohtajan suosituksen mukaisesti pääministeri poistui pikaisesti ja ennakoimattomasti kokouksesta vähän ennen sen päättymistä. Covid-19-altistuksista annetut kansalliset toimintaohjeet koskevat myös ministereitä. 

Kokouskeskusteluissa puhuttiin tuolloin EU:n ja Afrikan välisistä suhteista. Pääministeri Marin oli jo ehtinyt käyttää puheenvuoron, jossa hän esitti Suomen näkemykset. Eurooppa-neuvoston vakiintuneiden toimintatapojen mukaisesti pääministeri Marin pyysi suullisesti Ruotsin pääministeriä välittämään tarvittaessa Suomen näkemyksiä.

Oikeuskanslerin mukaan pääministerin menettelyä on arvioitava Suomen perustuslain 66 §:n lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 ja 15 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 235 artiklan mukaisesti. Suomen perustuslaki tunnustaa Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa ja siten myös unionin oikeusjärjestyksen sekä sen ensisijaisuuden.

Perustuslain 66 §:n 2 momentin mukaan pääministerin tehtävänä on edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Pääministerin sijaistamisesta säädetään yleisesti perustuslain 66 §:n 3 momentissa, jonka mukaan pääministerin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa pääministerin sijaiseksi määrätty ministeri ja tämänkin ollessa estynyt virkavuosiltaan vanhin ministeri.

Perustuslain esityöt näyttäisivät ottavan lähtökohdaksi sen, että Suomen edustajana Eurooppa-neuvoston kokouksissa voisi toimia myös pääministerin sijaiseksi määrätty ministeri. Euroopan unionin perussopimukset eivät tällaista sijaistamista tunne.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiota edustaa Eurooppa-neuvostossa valtion- tai hallituksen päämies. Sopimuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaan Eurooppa-neuvostoon kuuluvat jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehet sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja.

Valtioneuvoston kanslian eduskunnan valiokunnille toimittaman muistion mukaan EU:n perussopimukset eivät mahdollista sitä, että Eurooppa-neuvoston kokoukseen osallistuisi jäsenvaltiosta muu edustaja kuin valtion- tai hallituksen päämies. Osallistujamäärä on rajattu yhteen päämieheen jäsenvaltiota kohden, ja kullakin jäsenvaltiolla on kokoussalissa ainoastaan yksi paikka. Estyneen päämiehen paikka jää Eurooppa-neuvoston kokoussalissa tyhjäksi. Sitä ei ole mahdollista osoittaa toiselle kansallisen valtuuskunnan jäsenelle. 

Vakiintuneena käytäntönä on, että estyneenä oleva valtion- tai hallituksen päämies pyytää toisen jäsenvaltion päämiestä välittämään tarvittaessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa ensin mainitun jäsenvaltion kantoja. Yleensä päämies esittää pyynnön samanmielisen tai naapurijäsenvaltion päämiehelle. Kukin jäsen voi edustaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 235 artiklan 1 kohdan mukaan vain yhtä muuta jäsentä äänestyksessä. 

Eräissä kanteluissa esitettiin, että eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen olisi tullut sijaistaa pääministeriä. Oikeuskansleri toteaa ratkaisussaan, että ministeri Tytti Tuppurainen, joka on pääministerin sijaisuusjärjestyksessä 12. sijainen, ei olisi voinut eräissä kanteluissa esitetyllä tavalla toimia Eurooppa-neuvoston kokouksessa pääministerin sijaisena edes Suomen perustuslain mukaan.

Oikeuskansleri korostaa ratkaisussaan, että pääministerin noudattama menettely Eurooppa-neuvoston kokouksessa ei poistanut hänen parlamentaarista vastuutaan eduskunnalle. Pääministeri on ollut Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen 21.10.2020 eduskunnan suuren valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan kuultavana ja selostanut suullisesti toimintaansa myös Suomen edustautumisen osalta. Lisäksi asiasta on annettu valiokunnille kirjallinen selvitys. Selvitys ei ole aiheuttanut toimenpiteitä.

ratkaisu_paaministerin_menettely_eurooppa_neuvoston_kokouksessa_OKV_2201_10_2020.PDF

« Takaisin

Sosiaalihuollon omavalvonnan toimivuus

Diaarinumero: OKV/33/70/2020
Antopäivä: 9.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskanslerin mukaan sosiaalihuollon omavalvonnassa on huolestuttava ero yhtäältä käytännön sekä toisaalta lainsäädännön ja viranomaisohjauksen tarkoituksen välillä.

Omavalvonnan käytännön toteuttamisessa olevien puutteiden vuoksi sosiaalihuollon asiakkaiden oikeus saada perustuslain edellyttämää hyvää sosiaalihuoltoa ja kohtelua yhdenvertaisesti saattavat vaarantua. Vireillä olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa omavalvonnan tehtävä sosiaalihuollon valvonnan kokonaisuudessa tulee olemaan yhä olennaisempi. Apulaisoikeuskansleri totesi, että omavalvonnan toimivuuden varaan lasketaan paljon, minkä vuoksi sen käytännön toimivuus tulisi varmistaa.

Apulaisoikeuskansleri otti omana aloitteenaan tutkittavaksi sosiaalihuollon omavalvonnan toimivuuden sekä julkisuudessa olleiden, että laillisuusvalvonnassaan karttuneiden tietojen perusteella. Omavalvonnassa tulisi tunnistaa palvelujen järjestämistä ja tuottamista koskevat riskit ja ehkäistä niiden toteutumista sekä varmistaa palvelujen laatu. Omavalvonnan pitäisi olla osa sosiaalihuollon käytännön työtä. Tietojen perusteella sosiaalihuollon valvontaan osana kuuluva omavalvonta ei näyttänyt toteutuvan siten kuin lainsäädännössä on tarkoitettu.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan olisi tärkeää selvittää perusteellisesti omavalvontaa ja sen toteuttamisen ongelmia, jotta käytännön toteuttamisessa ilmenneisiin laadullisiin ongelmiin voitaisiin puuttua kohdennetusti. Samassa yhteydessä voitaisiin selvittää myös sitä, milloin viranomaisten tulisi erityisesti valvoa sosiaalihuollon omavalvontaa asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi (esimerkiksi erityisen haavoittuvassa asemassa olevat asiakkaat).

Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan meneillään olevista tai suunnitelluista omavalvontaa koskevista lainsäädäntöhankkeista huolimatta arvioida pikaisesti omavalvontaa koskevan asetuksen antamisen tarpeellisuus omavalvontaan kohdistuvan ohjauksen ja valvonnan tehostamiseksi.

Omavalvonnan toteutuminen edellyttää sosiaalihuollossa työskentelevän henkilöstön sitoutumista omavalvontaan ja sen käytännön osaamista. Apulaisoikeuskanslerin mukaan olisi syytä joutuisasti arvioida tarve kehittää sosiaalihuollon ammattihenkilöiden koulutusta niin, että omavalvonnasta tulisi koulutuksen kautta osa ammattitoimintaa.

Valvovalla viranomaisella tulisi olla ajantasainen tieto omavalvonnan toteutumisesta, jotta se voisi kohdentaa ulkopuolista valvontaansa riskiperusteisesti. Tätä edesauttaisi se, että omavalvontasuunnitelmat olisivat sähköisessä muodossa ja valvova viranomainen saisi sähköisen järjestelmän kautta tietoa palvelun tuottajien omavalvonnasta. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että ministeriön tulisi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sähköisen järjestelmän saamiseksi.

Apulaisoikeuskansleri lähetti ratkaisunsa sosiaali- ja terveysministeriölle ja pyysi ministeriötä 31.5.2021 mennessä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt sosiaalihuollon omavalvonnan toimivuuden varmistamiseksi.

ratkaisu_omavalvonta_sosiaalihuollossa_OKV_33_70_2020.PDF

« Takaisin

Puutteet toimeentulotukiasian käsittelyssä Kelassa

Diaarinumero: OKV/1560/10/2020
Antopäivä: 8.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Kelan huomiota hallintolain ja toimeentulotukilain sekä hyvän hallinnon vaatimusten noudattamiseen toimeentulotukiasioiden käsittelyssä.

Kelassa ei ollut selvitetty kantelijan perustoimeentulotukea koskevaa hakemusta lain edellyttämällä tavalla riittävästi ja huolellisesti. Tämän seurauksena kantelija joutui tekemään hakemuksensa lisäksi kolme toimeentulotukipäätösten tarkistuspyyntöä ennen kuin pääsi oikeuksiinsa.

Kantelijan toimeentulotukea ja asumistukea koskevien hakemusten käsittely ei myöskään toteutunut kokonaisuutena, mikä vaikutti kantelijan toimeentulotukea koskevan asian käsittelyyn.  Toimeentulotukiasian käsittely ei kokonaisuudessaan ollut hyvän hallinnon perusteiden mukaista.

ratkaisu_toimeentulotukiasian_selvittaminen_OKV_1560_10_2020.pdf

« Takaisin

Virheellinen menettely tutkintapyynnön käsittelyssä sekä tiedusteluun ja asiakirjapyyntöön vastaaminen

Diaarinumero: OKV/96/10/2020
Antopäivä: 8.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Poliisihallituksen huomiota hyvän hallinnon periaatteiden noudattamiseen asioiden siirtämisessä ja tiedusteluun vastaamisessa sekä valtakunnansyyttäjän toimiston huomiota julkisuuslain säännösten noudattamiseen asiakirjapyynnön käsittelyssä. Apulaisoikeuskanslerin mukaan viranomaisen on käsiteltävä toimivaltaansa kuuluvat asiat asianmukaisesti ja huolellisesti.

Kantelija oli lähettänyt Poliisihallitukselle tutkintapyynnön, jossa oli kyse poliisia koskevasta rikosilmoituksesta. Poliisihallitus oli tulkinnut kirjoituksen kanteluksi ja lähetti sen poliisilaitokselle tutkittavaksi. Poliisihallituksessa ei toimittu riittävän huolellisesti, koska kantelijan tutkintapyynnöksi otsikoitua kirjoitusta ei tunnistettu rikosilmoitukseksi. Poliisihallituksesta ei myöskään ilmoitettu kantelijalle, että hänen asiansa oli siirretty poliisilaitoksen käsiteltäväksi.

Poliisilaitos puolestaan siirsi kantelijan kirjoituksen edelleen valtakunnansyyttäjän toimistolle. Kantelijalle ei missään vaiheessa ilmoitettu, että hänen tekemänsä tutkintapyyntö oli siirretty valtakunnansyyttäjän toimistolle. Poliisihallitus ei myöskään vastannut kantelijan myöhemmin tekemään tiedusteluun.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan kantelija ei olisi saanut jäädä epätietoiseksi siitä, mitä hänen Poliisihallitukseen toimittamilleen tutkintapyynnölle ja tiedustelulle oli tapahtunut. Kantelijan epätietoisuutta oli lisännyt se, että tutkintapyyntöön annettua ratkaisua ei ollut lähetetty kantelijalle tiedoksi, koska hän ei ollut asiassa asianosainen.

ratkaisu_virheellinen_menettely_tutkintapyynnon_kasittelyssa_OKV_96_10_2020.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 16