Ratkaisut

Käräjätuomarin ja kihlakunnansyyttäjän virheellinen menettely rikosasiassa

Diaarinumero: OKV/28/30/2017
Antopäivä: 23.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi käräjätuomarille ja kihlakunnansyyttäjälle huomautukset heidän virheellisestä menettelystään rangaistukseen tuomitsemisessa ja syytteen nostamisessa.

Käräjätuomari tuomitsi vastaajan yhteiseen kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen muiden tekojen ohella teosta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut  Asia kävi ilmi oikeuskanslerin  laillisuusvalvonnassa tarkastettaessa tuomioistuimien määräämiä rangaistustuomioita. Käräjätuomari myönsi tuomion olleen virheellinen ja tehneensä virheen epähuomiossa.

Korkein oikeus purki apulaisoikeuskanslerin hakemuksesta käräjäoikeuden antaman tuomion siltä osin kuin vastaajan syyksi oli luettu toisen vahingoittamiseen soveltuvan aineen tai esineen hallussapito sekä hylkäsi syytteen vanhentuneena sekä oikaisi käräjäoikeuden tuomiota siten, että vastaaja tuomittiin hänen syykseen luetuista pahoinpitelystä, kahdesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja liikennerikkomuksesta yhteiseen 80 päivän vankeusrangaistukseen.

Tuomarin tekemä virhe voisi tulla arvioitavaksi tuottamuksellisena virkarikoksena. Rikoksen tunnusmerkistö edellyttää, että teko ei ole vähäinen, kun otetaan huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut seikat. Virheestä ei apulaisoikeuskanslerin käytettävissä olevien tietojen mukaan kuitenkaan aiheutunut haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia rikosasiassa tuomitulle, koska vastaaja oli tuomitsemishetkellä suorittamassa vankeusrangaistusta muista tuomioista eikä rangaistusseuraamuksen alentamisesta seuranneella ehdonalaiseen pääsyn aikaistumisella ollut vielä vaikutusta.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että vaikka virhe oli omiaan vähentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja se oli tapahtunut käräjätuomarin tehtävien ydinalueella, sitä voitiin pitää tuottamuksellisen virkarikoksena tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäisenä. Siten hän ei nähnyt tarvetta syytteen nostamiseen.
 
Syyttäjä oli toimittanut samassa asiassa haastehakemuksen käräjäoikeuteen sen jälkeen, kun syytteen nostamiselle asetettu kahden vuoden määräaika oli päättynyt. Teko oli siten vanhentunut jo syyttäjällä syyteharkinnassa.

Apulaisoikeuskansleri totesi syyttäjän menetelleen virheellisesti syyttäjän tehtävien ydinalueella eli nostaessaan asiassa syytteen teosta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut syyteharkinnan aikana. Syyttäjän menettely oli ollut omiaan edesauttamaan käräjäoikeuden virheellisen ratkaisun syntymistä ja siitä vastaajalle aiheutunutta oikeudenloukkausta ja sitä oli pidettävä luonteeltaan vakavana. Syyttäjän menettely ei kuitenkaan poistanut käräjätuomarin vastuuta varmistua siitä, että syyttäjän esittämä vaatimus oli lainmukainen, koska käräjätuomari vastasi antamansa tuomion lainmukaisuudesta.

OKV_28_30_2017.pdf

« Takaisin

Asiakirjojen antamisesta perittävän maksun tulee olla asetuksen mukainen

Diaarinumero: OKV/359/1/2018
Antopäivä: 17.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen huomiota siihen, että suoritteiden hinnoittelua koskevissa päätöksissä tulee noudattaa aluehallintovirastojen maksuista annettuja valtioneuvoston asetuksia.

Kantelussa oli kyse siitä, että aluehallintovirastosta kantelijalle ilmoitettu suoritemaksun määrä oli ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä maksusta oli säädetty valtioneuvoston asetuksessa. Ilmoitettu maksu oli perustunut aluehallintovirastojen suoritemaksupäätökseen, jonka antamisesta oli vastannut mainittu vastuualue.  

OKV_359_1_2018.pdf

« Takaisin

Maistraatin olisi tullut antaa tiedot tiedustelijalle edunvalvonta-asiassa

Diaarinumero: OKV/893/1/2018
Antopäivä: 13.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti maistraatin huomiota velvollisuuteen antaa tietoja holhousasioiden rekisteristä siten kuin holhoustoimesta annetussa laissa säädetään. Lisäksi hän kiinnitti maistraatin huomiota velvollisuuteen huolehtia tähän liittyen henkilöstön riittävästä koulutuksesta ja perehdytyksestä hallintolain edellyttämin tavoin.

Kantelijan puoliso oli pyytänyt maistraatista tietoja itse vireille panemansa edunvalvonta-asian käsittelystä. Maistraatista kerrottiin, että tällä ei ole oikeutta saada pyytämiään tietoja. Apulaisoikeuskanslerin mukaan kysyjälle olisi tullut holhoustoimilaissa säädetyin tavoin antaa tieto siitä, onko edunvalvoja määrätty sekä tieto vireillä olevan asian käsittelyvaiheesta yleisesti.

OKV_893_1_2018.pdf

« Takaisin

Käräjäoikeus alitti rikoksesta laissa säädetyn vähimmäisrangaistuksen

Diaarinumero: OKV/17/31/2019
Antopäivä: 10.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi käräjätuomarille huomautuksen virheellisestä menettelystä rangaistusta määrätessä.

Käräjäoikeus oli tuominnut rikosasian vastaajan muun ohella törkeästä huumausainerikoksesta kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, vaikka mainitusta teosta säädetty vähimmäisrangaistus oli vuosi vankeutta. Virhe oli korjautunut säännönmukaisessa muutoksenhaussa, kun syyttäjä oli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Asia tuli oikeuskanslerin tietoon hovioikeuden ilmoituksella

OKV_17_31_2019.pdf

« Takaisin

Lastensuojeluilmoituksen käsittelystä olisi pitänyt ilmoittaa

Diaarinumero: OKV/866/1/2018
Antopäivä: 10.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kaupungin lapsiperheiden sosiaalipalvelujen huomiota velvollisuuteen ilmoittaa lastensuojeluilmoituksen käsittelystä asianmukaisesti ja viivytyksettä.

Kantelija oli tehnyt lapsistaan lastensuojeluilmoituksen helmikuun lopussa. Hän oli myöhemmin pyytänyt suullisesti ja kirjallisesti tietoa tekemänsä lastensuojeluilmoituksen käsittelystä. Asiakirjamerkintöjen mukaan sosiaalityöntekijä oli huhtikuun puolivälissä soittanut kantelijalle ja kertonut, että lastensuojeluilmoitus oli käsitelty maaliskuun alkupuolella. Sosiaalityöntekijä oli huhtikuun lopussa lähettänyt kantelijalle myös samat tiedot sisältäneen kirjeen.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kantelija oli asianosainen lastensa lastensuojeluasiassa ja myös lastensa huoltaja. Kantelijalle olisi tullut oma-aloitteisesti ja viivytyksettä ilmoittaa hänen tekemänsä lastensuojeluilmoituksen käsittelystä ja sen lopputuloksesta. Saadun selvityksen ja asiakirjojen perusteella kantelijaan oli oltu yhteydessä vasta hänen tiedusteltuaan asiasta. Menettely ei tältä osin ole ollut hyvän hallinnon eikä hallintolain mukaista. Viranomaisella on velvollisuus vastata sille osoitettuihin tiedusteluihin, ja vastaamisen tulee tapahtua kohtuullisessa ajassa. Lisäksi olisi ollut asianmukaista ilmoittaa kantelijalle, miten lastensuojeluilmoitusta oli arvioitu lastensuojelulain säännösten perusteella

OKV_866_1_2018.pdf

« Takaisin

Rokotetutkimus ja rokotehankinnat erotettava selkeämmin THL:n toiminnassa

Diaarinumero: OKV/12/50/2018
Antopäivä: 10.5.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri vaatii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) riippumattomuuden vahvistamista rokotehankinnoissa. Oikeuskanslerin mukaan lääkeyhtiöiden rahoittama rokotetutkimus ja rokotteiden hankintaa koskeva päätöksenteko tulisi erottaa toisistaan entistä selkeämmin. Hän edellyttää THL:n ohjauksesta vastaavan sosiaali- ja terveysministeriön ryhtyvän asiassa toimenpiteisiin.

Yksityisten lääkeyhtiöiden maksama tutkimusrahoitus on aiheuttanut epäilyjä THL:n viranomaistoiminnan puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta. THL tekee lääkeyhtiöiden rahoittamaa rokotetutkimusta ja osallistuu samanaikaisesti rokotteiden hankintaan asiantuntijana ja valmistelijana. Joissain tapauksissa se myös tekee itse hankintapäätöksiä. Asetelma on herättänyt epäilyksiä rahoituksen vaikutuksesta hankintapäätösten asianmukaisuuteen.

Oikeuskanslerin mukaan ei ole syytä epäillä, etteivätkö ministeriö ja THL pystyisi turvaamaan hankintojen valmistelun ja päätöksenteon puolueettomuutta. Riippumattomuus ja sen arvioitavuus on pyritty varmistamaan toimintakäytännöillä, rakenteellisilla ratkaisuilla ja avoimuudella. Hankintaprosessien legitiimisyyden kannalta on kuitenkin keskeistä lisäksi se, millaiselta valmistelu ja päätöksenteko näyttävät ulkoapäin tarkasteltaessa.

Oikeuskansleri pitää selvänä, että THL:n rooliin tartuntatautien torjunnan asiantuntijana kuuluu rokotetutkimuksen tekeminen. Tutkimusta ei voida tehdä täysin erillään rokotteita kehittävistä lääkeyhtiöistä. THL on väistämättä vaikuttava toimija myös rokotehankinnoista päätettäessä. Rokotteiden hankintaprosessin yleisen uskottavuuden kannalta THL:n asemaa puolueettomana asiantuntijana olisi kuitenkin syytä vahvistaa. THL:ssa on jo valmisteltu lääkeyhtiöiden rahoittaman tutkimustoiminnan ja hankintoihin liittyvän toiminnan eriyttämistä entistä selkeämmin toisistaan. Oikeuskansleri pitää suunnitelmaa perusteltuna.

Oikeuskansleri huomauttaa, että myös viestintä vaikuttaa osaltaan THL:n viranomais- ja asiantuntijatoiminnan luotettavuuteen. Mediatietojen mukaan THL:n verkkosivuilla julkaistut blogikirjoitukset ikäihmisten pneumokokkirokotuksista olivat aiheuttaneet hämmennystä infektiolääkäreiden keskuudessa ja ne oli koettu ristiriitaisiksi THL:n virallisten rokotesuositusten kanssa. Viestinnän ristiriidattomuuteen olisikin oikeuskanslerin mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota.

OKV_12_50_2018.pdf

« Takaisin

Lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanossa tehtiin useita virheitä

Diaarinumero: OKV/1784/1/2017
Antopäivä: 9.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri otti kantaa eri viranomaisten toimintaan lapsikaappausasiassa annetun lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanoon liittyen. Hän kiinnitti kihlakunnanvoudin ja johtavan sosiaalityöntekijän huomiota heidän menettelyssään olleisiin puutteisiin. Lisäksi hän saattoi oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön harkittavaksi, tulisiko eräitä aiheeseen liittyviä säädöksiä ja ohjeistusta uudistaa. Hän pyysi ministeriöitä ilmoittamaan toimenpiteistään viimeistään 31.12.2019.

Hovioikeus oli määrännyt kantelijan lapsen palautettavaksi Suomesta toiseen Haagin lapsikaappaussopimuksen osapuolena olevaan valtioon. Lapsi oli määräystä täytäntöönpantaessa ollut melkein viikon sijoitettuna vastaanottokotiin ilman, että mikään tuomioistuin tai viranomainen oli tehnyt päätöstä sijoittamisesta. Asiassa oli laillisuusvalvonnallisesti kysymys muun muassa siitä, mitkä ovat käytettävissä olevat toimenpiteet lapsen palauttamismääräystä täytäntöönpantaessa. Lisäksi kysymys oli siitä, mitkä ovat kihlakunnanvoudin ja johtavan sosiaalityöntekijän tehtävät ja keskinäiset vastuut, ja oliko täytäntöönpanossa menetelty niiden mukaisesti. Antamiensa selvitysten perusteella kihlakunnanvouti ja johtava sosiaalityöntekijä olivat nähneet täytäntöönpanomenettelyn ja -toimenpiteet, samoin kuin toistensa tehtävät ja vastuut, keskenään ristiriitaisesti.

Lapsen palauttamisesta annetun määräyksen täytäntöönpanosta säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa sekä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa (täytäntöönpanolaki). Apulaisoikeuskansleri katsoi, että palauttamismääräyksen täytäntöönpanosta vastanneen kihlakunnanvoudin olisi tullut saattaa kysymys täytäntöönpanolain nojalla tapahtuvasta lapsen väliaikaisesta sijoittamisesta (vastaanottokotiin) käräjäoikeuden ratkaistavaksi, sillä tiedossa oli, että menettely tulisi jo lähtökohtaisesti muodostumaan pitkäkestoiseksi. Tähän oli sinänsä erilaisia etenemistapavaihtoehtoja. Samalla käräjäoikeus olisi voinut lapsen väliaikaisen sijoittamisen asemesta tai sen lisäksi määrätä muista täytäntöönpanolaissa tarkoitetuista väliaikaisista turvaamistoimista. Lapsen väliaikaista sijoittamista koskevasta käräjäoikeuden päätöksestä asianosaisten olisi ollut mahdollista kannella ylemmälle tuomioistuimelle.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan kihlakunnanvoudin olisi pitänyt huolehtia myös siitä, että johtavalla sosiaalityöntekijällä oli perusteet arvioida, mitä täytäntöönpanoon osallistuminen täytäntöönpanolain mukaan edellytti häneltä sosiaalihuollon viranomaisen edustajana. Täytäntöönpanolain mukaan sosiaalihuollon viranomaisen on oltava läsnä lasta noudettaessa ja annettava ulosottomiehelle virka-apua. Lisäksi sosiaalihuollon viranomaisen on huolehdittava lapsen sijoittamisen toimeenpanosta, kun ulosottomies on päättänyt ottaa lapsen välittömästi haltuunsa tai kun tuomioistuin on määrännyt lapsen väliaikaisesta sijoittamisesta.

Kihlakunnanvoudin olisi lisäksi tullut yksilöidä yksiselitteisesti se täytäntöönpanolain mukainen toimenpide, jolla hän pani täytäntöön hovioikeuden antaman määräyksen lapsen palauttamisesta, ja kirjata tuota toimenpidettä koskeva päätöksensä ja sen perustelut. Samoin kihlakunnanvoudin olisi tullut kirjata sosiaalihuollon viranomaiselle esittämänsä virka-apupyyntö ja sen perusteet.

Johtavan sosiaalityöntekijän menettelyn osalta apulaisoikeuskansleri totesi muun muassa, että tämän olisi tullut lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanonkin yhteydessä tunnistaa sosiaalihuollon viranomaiselle kuuluvat eri tehtävät ja huolehtia myös niistä, varsinkin kun tuomioistuin ei ollut määrännyt lapsen väliaikaisesta sijoittamisesta. Sosiaalihuollon viranomaisella on muun ohella lastensuojelulaissa ja sosiaalihuoltolaissa säädettyjä tehtäviä. Johtavan sosiaalityöntekijän olisi viimeistään lapsen haltuunottamisen yhteydessä arvioida lapsen kiireellinen lastensuojelun tarve sekä lapsen ja äidin muukin kiireellinen sosiaalipalvelujen tarve. Tästä arviosta riippuen olisi lisäksi voinut tulla tehtäväksi tarpeelliset lastensuojelu- ja palvelupäätökset. Muuten lainsäädännön esitöissä painotettu lastensuojelulainsäädännön etusija täytäntöönpanolakiin nähden ei voi käytännössä toteutua.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan johtavan sosiaalityöntekijän olisi lisäksi tullut tehdä sosiaalihuollon asiakasrekisteriin merkintä ulosottoviranomaisen yhteydenotosta sekä kirjata kaikki sen jälkeen tehdyt sosiaalihuollon toimenpiteet ja niiden perustelut.

Toteamistaan lukuisista menettelyllisistä puutteista huolimatta apulaisoikeuskansleri päätyi siihen, etteivät viranomaiset olleet kuitenkaan loukanneet lapsen etua palauttamismääräystä täytäntöönpantaessa.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että sääntelyssä ja ohjeistuksessa on puutteita, jotka eivät olleet voineet olla vaikuttamatta kihlakunnanvoudin ja johtavan sosiaalityöntekijän edellytyksiin havaita oikea menettelytapa ja toimia sen mukaisesti. Puutteita on täytäntöönpanolain 25 §:ssä, joka koskee lapsen väliaikaista sijoittamista ja muita väliaikaisia turvaamistoimia. Apulaisoikeuskanslerin mukaan esimerkiksi tiettyjä kiireellisiä asioita varten säädetty käräjäoikeuksien nykyinen päivystysjärjestely olisi perusteltua ulottaa myös täytäntöönpanolain mainitussa pykälässä tarkoitettuihin tehtäviin. Myös lapsen välittömän haltuun ottamisen edellytykseksi asetetusta huoltajan vaatimuksesta olisi syytä luopua tilanteissa, joissa on kysymys lapsen palauttamisesta annetun määräyksen täytäntöönpanosta. Samoin lapsen väliaikaisen sijoittamisen oikeusvaikutukset olisi täsmennettävä sijoitetun lapsen oikeusaseman selkiyttämiseksi ja sijoittamisen turvaavuuden varmistamiseksi. Olisi myös perusteltua, että lapsen palauttamista hakeneen vanhemman oikeus oikeusapuun palauttamismääräyksen täytäntöönpanoa koskevassa asiassa laajennettaisiin samanlaiseksi kuin lapsen palauttamista koskevaa asiaa käsiteltäessä.

Apulaisoikeuskansleri totesi myös, että aihepiiriä koskeva oikeusministeriön ohje vuodelta 1996 ei ole enää ajantasainen eikä sisällöltään kattava. Ministeriön verkkosivuilla julkaistut ohjeet ja esite eivät sellaisenaan riitä korvaamaan mainitun ohjeen puutteita.

OKV_1784_1_2017.pdf

« Takaisin

Asian käsittely viivästyi eikä tiedusteluun vastattu asianmukaisesti

Diaarinumero: OKV/977/1/2018
Antopäivä: 9.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Maahanmuuttoviraston vakavaa huomiota perhesideperusteisille oleskeluluville säädetyn yhdeksän kuukauden enimmäiskäsittelyajan noudattamiseen ja käsittelyjonossa olevien asioiden tehokkaaseen seurantaan. Lisäksi vakavaa huomiota kiinnitettiin Maahanmuuttoviraston velvollisuuteen huolehtia siitä, että sen palveluksessa olevat henkilöt tuntevat laissa säädetyn velvollisuutensa vastata asiakkaalle tämän vireillä olevaa asiaa koskevaan käsittelyaikatiedusteluun tai pyyntöön saada arvio päätöksen antamisen ajankohdasta.

Perhesiteeseen perustuvan hakemuksen enimmäiskäsittelyaika oli ylittynyt noin neljällä kuukaudella. Ensimmäinen varsinainen hakemuksen käsittelytoimenpide oli ollut hakijalle ja tämän puolisolle osoitettu selvityspyyntö, joka oli lähetetty vasta vuoden kuluttua hakemuksen vireille tulosta. Maahanmuuttovirasto esitti syiksi heinäkuussa 2017 vireille tulleen hakemuksen käsittelyn viivästymiselle viraston ruuhkautuneen työtilanteen ja hakemuksen käsittelijän virheen, jonka vuoksi hakemus oli tavanomaista pidempään tämän henkilökohtaisessa työjonossaan ilman, että hakemusta olisi aktiivisesti käsitelty. Hakijan puoliso oli tiedustellut asian käsittelyn etenemistä marraskuussa 2017, tammikuussa 2018 ja kahdesti toukokuussa 2018. Toukokuussa 2018 sähköpostitse esitettyihin tiedusteluihin päätöksen antamisen ajankohdasta ei ollut vastattu.

Apulaisoikeuskansleri totesi aiempaan laillisuusvalvontakäytäntöön viitaten, ettei viranomainen voi ruuhkautuneen työtilanteen, resurssipulan ja esimerkiksi töiden organisointiin liittyvien ongelmien vuoksi jättää huolehtimatta laissa säädetyistä velvollisuuksistaan. Viranomaisen palveluperiaatteen ja palvelun asianmukaisuuden turvaamiseksi Maahanmuuttoviraston velvollisuutena on järjestää käsiteltävänä olevien asioiden seuranta siten, ettei yksittäinen hakemus jää ilman toimenpiteitä käsittelijän työjonoon siten, että laissa säädetyt määräajat jäävät huomioimatta. Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.

Apulaisoikeuskansleri totesi, viitaten useisiin viime vuosien laillisuusvalvontaratkaisuihin, että Maahanmuuttovirastolla on jo vuosien ajan ollut ilmeisiä ongelmia saada asiakaspalvelunsa hallintolain mukaiseksi. Viraston mahdolliset kehittämistoimenpiteet ja henkilöstön kouluttaminen tiedusteluihin vastaamista koskevien säännösten velvoittavuudesta eivät näyttäneet täysin tuottaneen toivottua tulosta.

Maahanmuuttovirastoa pyydettiin ilmoittamaan 10.11.2019 mennessä, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt, jotta säädettyjen määräaikojen ylitykset ja menettelyvirheet tiedusteluihin vastaamisessa voitaisiin jatkossa välttää. Samalla virastoa pyydettiin ilmoittamaan, miten asiakaspalvelua seurataan ja kehitetään sen varmistamiseksi, että virastoon yhteyttä ottavat asiakkaat kokisivat palvelun asianmukaiseksi.

OKV_977_1_2018.pdf

« Takaisin

Valitukset olisi tullut toimittaa käräjäoikeudesta hovioikeuteen viipymättä

Diaarinumero: OKV/4/31/29019
Antopäivä: 2.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti käräjäoikeuden huomiota laissa säädettyyn velvollisuuteen toimittaa käräjäoikeuden ratkaisuja koskevat valitusasiakirjat viipymättä hovioikeudelle.

Hovioikeus oli saattanut oikeuskanslerin tietoon, että erään rikosasian valitusasiakirjojen toimittaminen käräjäoikeudesta hovioikeuteen oli viivästynyt. Lain mukaan käräjäoikeuden kansliaan toimitetut hovioikeudelle osoitetut kirjelmät ja niihin liittyvät asiakirjat on lähetettävä hovioikeuteen viipymättä. Saadun selvityksen mukaan viivästyminen oli johtunut käräjäoikeuden yksittäiseen työntekijään liittyvästä syystä ja valitusasiakirjat oli löydetty vasta työntekijän jäätyä virkavapaalle.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että viivästykset olivat olleet huomattavia ja että ne olivat vaarantaneet asianosaisten perustuslaissa turvatun oikeuden saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä. Hän otti käräjäoikeuden menettelyä arvioidessaan huomioon käräjäoikeuden toimenpiteet vastaavanlaisten laiminlyöntien ehkäisemiseksi sekä sen, että selvityksen mukaan kyse oli ollut yksittäistapauksesta. Apulaisoikeuskansleri totesi, että asianosaisille tosiasiallisesti aiheutunutta haittaa oli vähentänyt se, että hovioikeus oli valitusasiakirjojen saavuttua käsitellyt valitusasian hyvin joutuisasti.

OKV_ 4_31_2019.pdf

« Takaisin

Hovioikeus toimi virheellisesti päätöksen lähettämisessä

Diaarinumero: OKV/712/1/2018
Antopäivä: 25.4.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri saattoi hovioikeuden tietoon käsityksensä sen virheellisestä menettelystä päätöksen lähettämisessä hovioikeudessa puhevaltaa käyttäneelle.

Kanteluasiassa ilmeni, että hovioikeus oli lähettänyt valitusluvan epäämistä koskeneen päätöksensä riita-asiassa ns. sivuväliintulijan asiamiehelle tämän vanhaan sähköpostiosoitteeseen. Asiamies oli ilmoittanut väliintulohakemuksessa ja vastauskirjelmässä sivuväliintulijan prosessiosoitteeksi toimistonsa yhteystiedot. Hovioikeus oli päätöstä lähettäessään kuitenkin virheellisesti käyttänyt hovioikeuden asiamiestietokantaan jo vuosia aiemmin tallennettua asiamiehen vanhaa sähköpostiosoitetta. Hovioikeuden mukaan sille ei ollut tullut päätöstä lähetettäessä ilmoitusta virheellisestä sähköpostiosoitteesta. Asiamies oli saanut päätöksen vasta usean kuukauden kuluttua pyydettyään sitä nimenomaisesti hovioikeudesta.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että hovioikeuden on säännösten mukaan lähetettävä ratkaisustaan viipymättä kappale kaikille hovioikeudessa puhevaltaa käyttäneille. Syynä virheelliseen menettelyyn näytti olleen tiedonkulun katkos. Asian valmistelusta vastanneen jäsenen tiedossa olleet asiamiehen uudet yhteystiedot eivät olleet välittyneet hovioikeuden kirjaamoon eivätkä päätöksen lähettäneelle lainkäyttösihteerille.

Apulaisoikeuskansleri toi lisäksi esille, että hovioikeus oli selvityksensä mukaan sittemmin ohjeistanut toimintaansa vastaisen varalle. Asiassa ei ilmennyt, että hovioikeuden menettely olisi aiheuttanut sivuväliintulijalle oikeudenmenetyksiä.

OKV_ 712_1_2018.pdf

« Takaisin