Ratkaisut

Riittävän selkeisiin viesteihin tulee vastata

Diaarinumero: OKV/79/1/2018
Antopäivä: 31.12.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kaupungin huomiota kaupungin asianomaisen tahon velvollisuuteen vastata sille osoitettuihin viesteihin. Kaupungin talousjohtajan huomiota kiinnitettiin lisäksi perustuslain säännökseen, jonka mukaan viranomaisella ja muulla julkista tehtävää hoitavalla on velvollisuus antaa oikeuskanslerille tämän laillisuusvalvontaansa varten tarvitsemat tiedot.

Kantelija oli ollut tyytymätön kaupungin ympäristöjohtajan menettelyyn asiassa, joka liittyi mm. kaupungin löytöeläintilastoihin ja eräisiin pöytäkirjamerkintöihin. Hän oli lähettänyt asiaan liittyviä viestejä ja toimenpidepyyntöjä tahoille, joiden katsoi olevan kaupungin hallinnossa hierarkkisesti ympäristöjohtajaa ylemmällä tasolla. Nämä eivät kuitenkaan olleet selvityksen mukaan vastanneet kantelijan viesteihin tai ilmoittaneet siirtävänsä asian jonkun muun hoidettavaksi. Selvityksessään kaupunki ilmoitti, että viesteihin on kaupungin puolesta vastannut ympäristöjohtaja, joka on parhaiten voinut antaa vastauksia kantelijan esittämiin yksityiskohtaisiin asiakysymyksiin. Selvityksestä ei käynyt ilmi, oliko selvityksen kaupungin puolesta antanut talousjohtaja kuullut kaupunginjohtajaa ja kaupunginhallituksen puheenjohtajaa apulaisoikeuskanslerin selvityspyynnön mukaisesti.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi hyvään hallintotapaan kuuluvan, että viranomainen lähtökohtaisesti vastaa kaikkiin riittävän selkeisiin ja ymmärrettäviin yhteydenottoihin. Vastaamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske asiattomia tai lähinnä mielenilmauksiksi katsottavia yhteydenottoja, joihin lähettäjä ei selvästikään odota vastausta. Viestin sisällöstä riippuu, vastataanko siihen sisällöllisesti vai ohjataanko viestin lähettäjä esimerkiksi jonkin toisen viranomaisen tai viranhaltijan puoleen asiansa hoitamiseksi. Riittävän selkeään ja asialliseen viestiin tulee siten vastata riippumatta siitä, ryhtyykö viranomainen sen johdosta selvittämään asiaa tai toimimaan viestissä mahdollisesti esitetyn pyynnön tai vaatimuksen mukaisesti.  Vastaus voi tapauksesta riippuen olla viittaus jonkin toisen viranhaltijan jo antamaan vastaukseen tai lyhytkin ilmoitus siitä, että asia kuuluu toisen viranhaltijan tai viranomaisen käsiteltäväksi. Hyvän hallintotavan mukaisena menettelynä ei voitu pitää kaikkien viestien siirtämistä suoraan viranhaltijalle, jonka menettelyyn lähettäjä on ollut tyytymätön.

OKV_79_1_2018.pdf

« Takaisin

Lähestymiskieltoasiassa meneteltiin virheellisesti

Diaarinumero: OKV/2294/1/2017
Antopäivä: 28.12.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi rikoskomisariolle ja käräjätuomarille huomautukset virheellisestä menettelystä väliaikaisen lähestymiskiellon määräämistä koskevassa asiassa.

Rikoskomisario oli määrännyt henkilön väliaikaiseen lähestymiskieltoon varaamatta hänelle tilaisuutta tulla kuulluksi. Lähestymiskiellosta annetun lain mukaan kieltoon määrättäväksi aiotulle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, paitsi jos lähestymiskieltopyyntö on ilmeisen perusteeton tai jos henkilöä ei tavoiteta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että asiassa ei ollut käsillä tilanne, jossa kuulematta jättämiselle olisi ollut perusteita.

Rikoskomisario oli saattanut lähestymiskieltopäätöksensä käräjäoikeuden käsiteltäväksi kolmentoista vuorokauden kuluttua päätöksen tekemisestä. Lain mukaan päätös olisi tullut saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään kolmen vuorokauden kuluttua sen tekemisestä. Lain esitöissä on pidetty väliaikaiseen lähestymiskieltoon määrätyn oikeusturvan kannalta tärkeänä, että hän saa päätöksen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja että hänellä on näin mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Rikoskomisario ei ollut noudattanut mainittua määräaikaa.

Käräjäoikeuden olisi lain mukaan tullut ottaa asia käsiteltäväksi viimeistään seitsemän vuorokauden kuluttua väliaikaisen lähestymiskiellon määräämisestä. Lain esitöiden mukaan kysymys ei ole muutoksen hakemisesta, vaan eräänlaisesta tuomioistuinkontrollista virkamiehen päätökseen. Käräjätuomari oli arvioinut lähestymiskieltoa koskeneen alkuperäisen hakemuksen puutteelliseksi ja jäänyt odottamaan lähestymiskieltoa hakeneen tahon täydennettyä hakemusta, jollaisen hakija oli ilmoittanut tekevänsä. Hakija ei ollut kuitenkaan sellaista toimittanut. Käräjäoikeus oli ratkaissut asian yli kolmen kuukauden kuluttua väliaikaisen lähestymiskiellon määräämisestä ja yli kuukausi sen jälkeen, kun väliaikainen lähestymiskielto oli päättynyt. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että kun tieto väliaikaiseen lähestymiskieltoon määräämisestä oli saapunut käräjäoikeuteen asian käsiteltäväksi ottamiselle säädetyn määräajan päättymisen jälkeen, olisi käräjäoikeuden tullut ottaa asia kiireellisesti käsiteltäväksi jäämättä odottamaan mahdollista alkuperäisen hakemuksen täydentämistä. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli vaarantunut, kun asiaa ei ollut otettu käräjäoikeudessa välittömästi käsiteltäväksi.

OKV_2294_1_2017.pdf

« Takaisin

Poliisi ei saa tutkia poliisimiehen tekemäksi epäiltyjä rikoksia

Diaarinumero: OKV/2279/1/2017
Antopäivä: 20.12.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kahden rikoskomisarion huomiota velvollisuuteen noudattaa esitutkintalakia ja annettua ohjeistusta poliisimiehiä koskevien rikosilmoitusten käsittelyssä.

Kantelija oli tehnyt useita rikosilmoituksia, joissa hän kertoi useiden nykyisten ja entisten poliisimiesten syyllistyneen rikolliseen menettelyyn häntä kohtaan. Asioissa tutkinnanjohtajina toimineet rikoskomisariot olivat tehneet tutkinnan päätökset vastoin voimassa olevaa esitutkintalakia ja Poliisihallituksen antamaa ohjetta.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, ettei poliisilla ollut toimivaltaa ratkaista kysymystä esitutkinnan aloittamisesta, vaan asiat olisi tullut siirtää Valtakunnansyyttäjänviraston harkittavaksi. Saadusta selvityksestä kävi ilmi, että poliisilaitoksella oli aiemminkin ollut kantelijan tekemien tutkintailmoitusten käsittelyn osalta epäselvyyttä lainmukaisista toimintatavoista. Siksi apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi näkemyksensä myös poliisilaitoksen tietoon.

OKV_2279_1_2017.pdf

« Takaisin

Viranomaisen on menettelynjohtokeinoin turvattava asian viivytyksetön käsittely

Diaarinumero: OKV/2252/1/2017
Antopäivä: 19.12.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Valtiokonttorin huomiota viranomaisen menettelynjohtokeinojen tärkeyteen sen huolehtiessa velvollisuudestaan asian käsittelemiseen ilman aiheetonta viivytystä. Hän kiinnitti Valtiokonttorin huomiota myös viranomaisen menettelynjohtovastuuseen ja siihen kuuluvaan velvollisuuteen konkretisoida hakijan selvittämisvastuu viranomaisen päätöksenteon kannalta oikeudellisesti merkityksellisellä ja muutenkin ajantasaisella tavalla. Kanteluasiassa oli kyse siitä, että kantelijan tekemä maksuvapautushakemus oli ratkaistu vasta yli kolme vuotta asian vireilletulon jälkeen.

OKV_2252_1_2017.pdf

« Takaisin

Syyteneuvottelumenettelyssä ei voi luopua kaikista rangaistusvaatimuksista tai sopia rikostunnusmerkistön valinnasta

Diaarinumero: OKV/669/1/2018 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/742/1/2018
Antopäivä: 18.12.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota esittämiinsä näkökohtiin, jotka liittyvät syyteneuvottelumenettelyyn virkarikosasiassa.

Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt virkarikosasiassa ennen asian pääkäsittelyn alkamista käräjäoikeudelle tuomioesityksen. Siinä hän oli esittänyt, että käräjäoikeus jättäisi asian virka-aseman väärinkäyttämisestä syytteessä olleiden seitsemän vastaajan osalta sillensä ja että se tuomitsisi sakkorangaistukseen virka-aseman väärinkäyttämisestä vastaajan, jolle hän oli haastehakemuksessaan vaatinut rangaistusta törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Käräjäoikeuden tuomion mukaan syyttäjä oli myöhemmin tarkentanut, että hänen esityksensä oli mainittujen seitsemän vastaajan osalta tarkoittanut syytteiden peruuttamista.

Selvityksessään syyttäjä perusteli menettelyään muun ohella asian vastaajien ja asianomistajan keskenään vahingonkorvauksista saavuttamalla sovinnolla, jonka vuoksi hän oli ilmoittamansa mukaan ollut valmis suostumaan sovintoesitykseen rangaistuksen osalta.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, ettei syyteneuvottelumenettelyyn liittyvässä tuomioesityksessä ole mahdollista luopua kaikista vastaajaan kohdistetuista rangaistusvaatimuksista. Syyteneuvottelumenettelyssä ei myöskään ole mahdollista sopia rikostunnusmerkistön valinnasta, eikä asianosaisten yksityisoikeudellisista vaatimuksista saavuttama sovinto ole teon rikostunnusmerkistönmukaisuuden arvioinnissa huomioon otettava seikka. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi lisäksi kihlakunnansyyttäjän tietoon näkemyksensä, että syyttäjän tulee syyteneuvottelussa ja toimenpiteistä luopumista harkitessaan ottaa huomioon yleisen edun vaatimus, jolla virkarikosasioissa on niiden luonteen vuoksi lähtökohtaisesti korostettu merkitys.

OKV_669_1_2018.pdf

« Takaisin

Omakanta-palvelun ikärajat eivät ole perusoikeuksien mukaisia

Diaarinumero: OKV/2057/1/2017
Antopäivä: 18.12.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti sosiaali- ja terveysministeriön huomiota seikkoihin, jotka liittyvät muun muassa lapsen ja huoltajien perusoikeuksien toteutumiseen Omakanta-palvelun käytössä. Hänen mukaansa on monella tavalla ongelmallista, että huoltaja ei näe palvelussa yli 10-vuotiaan lapsensa tietoja.

Omakanta on sähköisten Kanta-palvelujen kansalaisen käyttöliittymä, jonne kirjaudutaan verkkopankkitunnuksilla, mobiilivarmenteella tai sähköisellä henkilökortilla. Omakantaan kirjautuessaan huoltaja näkee alle 10-vuotiaan lapsensa reseptit ja muut Kanta-palveluun kirjatut terveystiedot mutta ei yli 10-vuotiaan lapsensa vastaavia tietoja.

Tietojen näkymisen estäminen perustuu sosiaali- ja terveysministeriön johtoryhmän vuonna 2015 tekemään päätökseen. Johtoryhmän muistion mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annettua lakia ja sähköisestä lääkemääräyksestä annettua lakia muutettiin vuonna 2014 siten, että Omakannan kautta voitiin luovuttaa terveystietoja muillekin kuin täysi-ikäisille henkilöille ja myös alaikäisen tietoja hänen huoltajalleen. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki) mukaan riittävän kypsäksi arvioidulla alaikäisellä on kuitenkin oikeus kieltää tietojensa antaminen. Tällaista kieltoa ei voitu rakenteisesti tallettaa Omakantaan, koska tarvittavaa tietorakennetta oltiin vasta rakentamassa. Ministeriön mukaan ikärajaus oli välttämätön oikeuksien toteuttamiseksi sellaisilla lapsilla, jotka eivät haluaisi huoltajiensa näkevän terveystietojaan. Ikärajan määrittelyn lähtökohtana pidettiin sitä, että alle 10-vuotiaat potilaat eivät pääsääntöisesti ole kypsiä päättämään hoidostaan. Tämänhetkisen arvion mukaan kiellon tallentamiseen kykenevä järjestelmä olisi käytettävissä vuoden 2020 lopussa.

Apulaisoikeuskansleri totesi edellä mainittujen lakien pääsäännön olevan, että alaikäisen tiedot saa luovuttaa hänen huoltajalleen. Omakannassa huoltaja ei voi kuitenkaan nähdä 10-vuotiaan ja sitä vanhemman alaikäisen tietoja, vaikka lapsi näin haluaisi. Toisin kuin potilaslaki edellyttää, mekaaninen, tietojärjestelmän ominaisuuksiin perustuva ikärajaus ei ota huomioon alaikäisen tahtoa tai kypsyyttä. Lapsen asemaa potilaana ja terveydenhuollon asiakkaana koskevassa lainsäädännössä korostuu lapsen oman mielipiteen huomioonottaminen hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa. Ikäraja ei ole myöskään sopusoinnussa lapsen edun kanssa vaikeuttaessaan huoltajien tehtävää vastata 10-vuotiaiden tai vain vähän vanhempien lasten hyvinvoinnista.

Lapsen terveystietojen jakaminen on osa perusoikeuksien kokonaisuutta, joka koostuu hoitohenkilökunnan vastuusta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, huoltajan tehtävästä valvoa lapsen etua sekä lapsen oikeudesta tulla kuulluksi ja päättää asioistaan. Lapsen yksilöllinen kyky käyttää päätösvaltaa ja tietojen jakamisen perustuminen tämän kyvyn tapauskohtaiseen arvioon on silloin keskeinen perusoikeuksien toteutumiseen vaikuttava tekijä. Ehdoton ikäraja asettaa myös kypsyydeltään erilaiset lapset keskenään epäyhdenvertaiseen asemaan kohdellessaan heitä samalla tavalla. Rajaus myös estää kansalaisten yhdenvertaista oikeutta saada yhteiskunnan järjestämiä digipalveluita. Pääsy näihin palveluihin on nyt evätty niiltä 10–18-vuotiailta, joilla ei ole Omakantaan tarvittavia tunnistautumisvälineitä, eivätkä heidän huoltajansakaan voi heidän puolestaan käyttää näitä palveluita omilla tunnuksillaan.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että ministeriön esittämä peruste ikärajan asettamiselle on ymmärrettävä, mutta toteutustapa ei ole ollut kestävä johtaessaan selostettuihin perusoikeusseuraamuksiin. Tietojärjestelmään liittyviä toteutusvaikeuksia ei voida pitää hyväksyttävänä syynä perustuslain säännöksistä poikkeamiselle. Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla tai lakiin perustuvan asetuksenantovaltuutuksen perusteella. Ministeriön johtoryhmä on tehnyt päätöksensä vailla perustuslain edellyttämää oikeusperustaa sekä tietoisena sen ristiriidasta potilaslain kanssa. Ministeriön selvitykset oikeuskanslerille olivat myös olennaisesti puutteellisia.

Apulaisoikeuskansleri totesi ministeriön menettelyn olleen monin tavoin moitittavaa. Hän pyysi ministeriötä ilmoittamaan toimenpiteistään asiassa 29.3.2019 mennessä.

OKV_2057_1_2017.pdf

« Takaisin

Valitusasiat tulisi käsitellä ilman aiheetonta viivytystä

Diaarinumero: OKV/10/50/2018
Antopäivä: 13.12.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti hallinto-oikeuden toiminnasta vastaavan ylituomarin vakavaa huomiota velvollisuuteen huolehtia siitä, että valitusasiat käsitellään ilman aiheetonta viivytystä. Hän lähetti ratkaisunsa tiedoksi myös oikeusministeriölle.

Apulaisoikeuskansleri teki kesäkuussa 2018 tarkastuskäynnin hallinto-oikeuteen. Käynnillä saamiensa tietojen johdosta hän pyysi hallinto-oikeutta toimittamaan luettelon 30 vanhimmasta vireillä olevasta asiasta. Luettelossa olevat asiat olivat tulleet vireille vuonna 2015, ja vanhin asioista oli tuolloin ollut vireillä noin kolme vuotta ja kolme kuukautta ja tuorein kaksi vuotta ja kuusi kuukautta. Lähes kaikki asiat olivat hallinto-oikeuden 1. osastolla käsiteltäviä asioita.

Saamiensa tietojen perusteella apulaisoikeuskansleri päätti ryhtyä omana aloitteenaan tutkimaan tarkemmin hallinto-oikeuden käsittelyaikatilannetta.

Hallinto-oikeuden antamasta selvityksestä ilmeni, että syitä käsittelyn pitkittymiseen eräissä asiaryhmissä olivat muun muassa henkilökunnan nopea eläköityminen, hallintoviranomaisten saamat lisäresurssit ruuhkien purkamiseksi ilman vastaavaa panostusta muutoksenhakuviranomaisen resursseihin, tuulivoimatuotannon aiheuttamat valitukset sekä valtion säästötoimet ja niistä johtuva yleinen resurssivaje. Hallinto-oikeuden 1. osaston johtajan selvityksen mukaan käytettävissä ei ole ollut riittävästi henkilöstöä, ja tilanne on ollut vaikea jo useamman vuoden.

Viranomaisen on ratkaistava käsiteltävänään olevat asiat ilman aiheetonta viivytystä. Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei Vaasan hallinto-oikeudessa, varsinkaan sen 1. osastolla, vireillä olevien asioiden käsittely ole tapahtunut perustuslain edellyttämällä tavalla. Asioiden käsittelyaika on ollut kohtuuttoman pitkä. Hallinto-oikeuden käytettävissä olevat resurssit tulisikin apulaisoikeuskanslerin mukaan kohdentaa siten, että hallinto-oikeuden ydintehtävänä oleva ratkaisutoiminta tulee lainmukaisesti hoidetuksi. Asioiden käsittelyaikojen ei tulisi olla missään yksittäisessä asiaryhmässä tai yhdellä osastolla selvästi pidempiä kuin muissa asiaryhmissä tai muilla osastoilla.

Apulaisoikeuskansleri pyysi ylituomaria toimittamaan 30.6.2019 mennessä ajantasaiset tiedot toukokuun lopussa 2019 vireillä olevasta 30 vanhimmasta valitusasiasta.

OKV_10_50_2018.pdf

« Takaisin

Käräjätuomari tuomitsi rangaistuksen syyteoikeudeltaan vanhentuneista rikoksista

Diaarinumero: OKV/24/31/2018
Antopäivä: 11.12.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi käräjätuomarille huomautuksen lainvastaisesta menettelystä rangaistukseen tuomitsemisessa. Käräjätuomari oli tuominnut rikosasian vastaajan ehdolliseen vankeusrangaistukseen syyteoikeudeltaan vanhentuneista rikoksista.

Tapauksessa syyttäjä oli kyseisissä syytekohdissa vaatinut vastaajalle rangaistusta törkeistä kirjanpitorikoksista. Käräjäoikeus oli kuitenkin syyksilukenut rikokset kirjanpitorikoksina, joiden syyteoikeus oli ollut vanhentunut jo ennen asian vireilletuloa käräjäoikeudessa. Hovioikeus ilmoitti asiasta oikeuskanslerille.

Hovioikeus oli syyttäjän valituksesta muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Se oli lukenut kyseiset rikokset vastaajan syyksi törkeinä kirjanpitorikoksina ja tuominnut vastaajan käräjäoikeuden tuomitsemaa ankarampaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Virheestä ei ollut aiheutunut vahinkoa, sillä se oli menettänyt syyttäjän muutoksenhaun seurauksena merkityksensä. Apulaisoikeuskansleri totesi kuitenkin, että virhe oli luonteeltaan vakava ja omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen.

OKV_24_31_2018.pdf

« Takaisin

Oikaisuvaatimukset olisi tullut käsitellä viivytyksettä

Diaarinumero: OKV/38/1/2018 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/824/1/2018
Antopäivä: 11.12.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kahdessa päätöksessään Kansaneläkelaitoksen vakavaa huomiota velvollisuuteen käsitellä oikaisuvaatimukset viivytyksettä.

Toisessa tapauksessa kantelijan perustoimeentulotukipäätöksistä tekemien oikaisuvaatimusten käsittely Kelan oikaisuvaatimuskeskuksessa oli kestänyt 113 päivää eli lähes neljä kuukautta ja 186 päivää eli yli kuusi kuukautta. Toisessa tapauksessa kantelijan oikaisuvaatimus oli käsitelty 150 päivän eli noin viiden kuukauden kuluttua sen saapumisesta.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että oikaisuvaatimusten käsittelyajat eivät täytä perustuslain, hallintolain ja toimeentulotuesta annetun lain säännösten vaatimusta oikaisuvaatimuksen viivytyksettömästä ja kiireellisestä käsittelystä erityisesti huomioon ottaen perustoimeentulotuen luonne. Toimeentulotuki on viimekätisin toimeentulon muoto, jonka myöntämisessä ja myös sitä koskevan oikaisuvaatimuksen käsittelyssä joutuisan käsittelyn vaatimus korostuu. Oikaisuvaatimuksen pitkä käsittelyaika vaarantaa oikeusturvaa viivästyttäessään valitusoikeuden käyttämistä hallinto-oikeudessa.

Puuttuvilla henkilöstöresursseilla ei voida perustella pitkää käsittelyaikaa. Viranomaista velvoittava hyvä hallinto edellyttää viranomaisen mitoittavan palvelunsa siten, että asiakkaiden oikeusturva ei vaarannu. Kela oli selvityksessään selostanut toimenpiteitään käsittelyaikojen lyhentämiseksi. Arvioitaessa asiaa kantelijan kannalta asiassa ei kuitenkaan tullut esiin syitä, joiden perusteella näin pitkää käsittelyaikaa voitaisiin pitää hyväksyttävänä.

OKV_38_1_2018.pdf

OKV_824_1_2018.pdf

« Takaisin

GCM-kompaktia ei tarvinnut saattaa eduskunnan hyväksyttäväksi

Diaarinumero: OKV/1940/1/2018 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/1947/1/2018
Antopäivä: 10.12.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerin mukaan valtioneuvosto tai muukaan hänen valvontavaltaansa kuuluva taho ei menetellyt lainvastaisesti, kun ns. GCM-kompaktia ei saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain 94 §:ssä tarkoitettuna valtiosopimuksena. GCM-kompakti on turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista siirtolaisuutta koskeva globaali asiakirja.

Perustuslain 94 §:n mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Oikeuskansleri totesi kanteluihin antamassaan vastauksessa, että perustuslain käsitteitä valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite ei ole perustuslaissa tai muussakaan lainsäädännössä määritelty. Valtiosopimuksen määritelmään sisältyy ajatus siitä, että valtiosopimus luo kansainvälisen oikeuden alaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka sitovat osapuolia kansainvälisen oikeuden subjekteina.

Kyseisessä asiakirjassa todetaan nimenomaisesti, että se ei ole oikeudellisesti sitova. Tämä oli myös todettu eduskunnalle toimitetuissa selvityksissä. Oikeuskansleri katsoi, ettei asiassa ollut oikeudellisia perusteita arvioida asiaa toisin.

OKV_1940_1_2018.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 12