Ratkaisut

Valitukset luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevissa valvonta-asioissa

Diaarinumero: OKV/19/41/2014 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/21/41/2014
Antopäivä: 2.10.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

1.1.2013 voimaan tulleen luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain (ns. oikeudenkäyntiavustajalain) 8 §:n 1 momentin mukaan luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät. Näissä ja 8 §:ssä mainituissa muissa tehtävissään hän on Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan ja oikeuskanslerin valvonnan alainen. Valvontalautakunta on kahdessa käsiteltävänään olleessa valvonta-asiassa tulkinnut oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävän käsitettä laveasti. Käsitteen tulkinnanvaraisuuden vuoksi oikeuskansleri haki valittamalla muutosta Helsingin hovioikeudessa valvontalautakunnan ratkaisuihin.

Ensimmäisessä valvonta-asiaa koskevassa ratkaisussaan valvontalautakunta oli 27.3.2014 määrännyt luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustajalle huomautuksen, koska hän oli oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien vastaisesti jättänyt palauttamatta viivytyksettä valvonta-asiassa kantelun tehneen päämiehensä asiakirjat toimeksiannon päätyttyä. Valvontalautakunnan mukaan toimeksiannon sisältönä oli esitutkinnan käynnistämisen perusteiden arviointi sekä työsuhdesaatavien selvittäminen, missä tarkoituksessa oikeudenkäyntiavustaja oli lähettänyt selvityspyynnön päämiehensä työnantajalle. Valvontalautakunta katsoi toimeksiannossa olleen kysymys sellaisista asioista, jotka voidaan saattaa vireille tuomioistuimeen. Valvontalautakunnan mukaan kysymys oli oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävästä, jota hoitaessaan oikeudenkäyntiavustaja oli velvollinen noudattamaan 8 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuksia sekä kyseisessä tehtävässään valvontalautakunnan valvonnan alainen.

Oikeuskansleri katsoi valituksessaan Helsingin hovioikeudelle 9.5.2014 kysymyksenalaista olevan, voidaanko rikosilmoituksen tekemisestä kieltäytymistä tai esitutkinnan käynnistämisen perusteiden arviointia pitää oikeudenkäyntiavustajalain esitöissä esimerkkinä oikeudenkäyntiä valmistelevista toimista mainittuna asianosaisen avustamisena esitutkinnassa. Vaikka oikeudenkäyntiavustajalain esitöissä on todettu, että oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävät on ymmärrettävä laajasti, esitöiden valossa valvontalautakunnan tulkinta on tältä osin liiallisesti edellä mainittujen tehtävien alaa laajentava, ottaen erityisesti huomioon, ettei rikosilmoituksen tekeminenkään välttämättä johda esitutkintaan, jossa avustaminen on esitöissä nimenomaisesti mainittu oikeudenkäyntiä valmistelevana toimena.

Tätä tulkintaa tukee myös se, että esitöissä neuvonantoa on pidetty oikeudenkäyntiin liittymättömänä oikeudellisena palveluna, joka ei kuulu oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtäviin. Valvonta-lautakunnan ratkaisusta ilmenee oikeudenkäyntiavustajan ilmoittaneen kantelijalle, ettei hän käytettävissä olevan aineiston perusteella katso asiassa olevan perusteita esitutkintapyynnön tekemiseen ja että kysymys on oikeudenkäyntiavustajan mielestä ollut siviili- tai työoikeudellisesta asiasta. Tämänkaltaista toimintaa voidaan pitää pikemminkin oikeudenkäyntiavustajan tai -asiamiehen tehtäviin kuulumattomana neuvonantona. Tämän vuoksi valvontalautakunnan olisi tullut jättää tutkimatta sen toimivaltaan kuulumattomana kantelijan moite, jonka mukaan oikeudenkäyntiavustaja viivytteli poliisitutkinnan vireille saattamisessa.

Siltä osin kuin oikeudenkäyntiavustajan toimeksiannossa oli kysymys työsuhdesaatavien selvittämisestä, oikeuskansleri katsoi epäselväksi asian olosuhteissa jääneen, oliko toimeksiannossa ollut kysymys sellaisesta konkreettisesta riita-asiasta, jota tosiasiallisesti voitaisiin tuomioistuimessa käsitellä, eikä käytettävissä olleesta aineistosta siten ilmene, että oikeudenkäyntiavustajan toimeksiannossa olisivat olleet kysymyksessä oikeudenkäyntiä valmistelevat toimet tältäkään osin.

Epäselvää oli myös, onko toimeksiannossa myös tältä osin ollut kysymys asian alustavasta kartoittamisesta ja ennemminkin neuvonannosta, joka ei kuulu oikeudenkäyntiavustajalain hallituksen esityksen mukaan lain 8 §:ssä tarkoitettuihin oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtäviin. Näin ollen asiassa on jäänyt näyttämättä, että oikeudenkäyntiavustajan toimeksiannossa olisi ollut kysymys edellä mainituista tehtävistä. Valvontalautakunnan ei olisi tullut määrätä luvan saaneelle  oikeudenkäyntiavustajalle kurinpidollista seuraamusta. Tämän vuoksi oikeudenkäyntiavustajalle määrätty huomautus tuli poistaa.

Toisessa valvonta-asiaa koskevassa ratkaisussaan valvontalautakunta oli 14.10.2013 päättänyt ottaa tutkittavakseen valvonta-asiana kantelun, joka koski luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan menettelyä maatalousyhtymän yhteisomistussuhteen purkua koskevassa asiassa yhden omistajan asiamiehenä. Käräjäoikeus oli määrännyt erään asianajajan uskotuksi mieheksi toimittamaan yhteisomistussuhteen purkaminen. Valvontalautakunnan mukaan oikeudenkäyntiavustajan toimeksiannossa kysymys oli oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tehtävästä, jossa oikeudenkäyntiavustaja oli valvontalautakunnan valvonnan alainen. Valvontalautakunta päätti 11.4.2014 antamassaan ratkaisussa, ettei oikeudenkäyntiavustaja ollut menetellyt oikeudenkäyntiavustajalaissa säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti.

Oikeuskansleri totesi valituksessaan Helsingin hovioikeudelle 15.5.2014, että oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 5 momentin sanamuodon sekä lakia koskevan hallituksen esityksen perusteella tuomioistuimen määräyksenvaraiset tehtävät ovat muita kuin oikeudenkäyntiavustajan tai -asiamiehen tehtäviä. Oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentissa luetellut velvollisuudet on 5 momentin säännöksellä nimenomaisesti ulotettu koskemaan luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa silloin, kun hän toimii määräyksenvaraisissa tehtävissä. Valvontalautakunnan tulkinnan mukaan oikeudenkäyntiavustaja ainakin nyt esillä olevan asian olosuhteissa hoitaa oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävää toimiessaan myös muussa roolissa, kuten asianosaisen avustajana, sellaisessa menettelyssä, jossa toinen henkilö toimii tuomioistuimen määräyksenvaraisessa tehtävässä.

Lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettujen velvollisuuksien noudattamisen ulottaminen tuomioistuimen määräyksenvaraisten tehtävien hoitamiseen on katsottu tarpeelliseksi, koska nämä tehtävät eivät ole oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtäviä. Kysymyksenalaista tähän nähden oli, voitiinko määräyksenvaraisiin tehtäviin liittyvät menettelyt rinnastaa oikeudenkäynteihin ja niihin liittyvät oikeudenkäyntiavustajien toimeksiannot edellä lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin.

Oikeuskansleri katsoi, ettei luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan ollut kysymys oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävästä ja valvontalautakunnan olisi tullut jättää oikeudenkäyntiavustajan menettelyä koskeva kantelu toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta.

Oikeuskansleri katsoi molemmissa valituksissaan valvontalautakunnan tulkinneen oikeudenkäyntiavustajalaissa tarkoitetun oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävän käsitettä liian laajentavasti ottaen huomioon, että valvontamenettelystä voi seurata oikeudenkäyntiavustajalle seuraamus, joka voi viime kädessä olla oikeudenkäyntiavustajana toimimiseen tarvittavan luvan menettäminen. Oikeuskansleri totesi valvontalautakunnan tavoin, ettei oikeudenkäyntiavustajalaissa yksiselitteisesti määritellä, milloin oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävä alkaa tai päättyy. Kysymys jää varsin avoimeksi myös lain esitöiden valossa, mikä ei yhtäältä luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien oikeusturvan ja toisaalta heidän päämiestensä ja muiden mahdollisten kantelijoiden kannalta ole ongelmatonta.

Helsingin hovioikeus kumosi 2.10.2014 antamillaan päätöksillä (dnrot H 14/1474 ja H 14/1473) valvontalautakunnan ratkaisut ja jätti valvonta-asioissa tarkoitetut kantelut tutkimatta. Ensin mainitussa tapauksessa oikeudenkäyntiavustajalle määrätty huomautus poistettiin.

« Takaisin

Esitutkinnan viipyminen

Diaarinumero: OKV/799/1/2013
Antopäivä: 30.9.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelija oli jättänyt poliisiasemalle rikosilmoituksen 9.4.2011. Ilmoituksen perusteella poliisilaitoksella oli kirjattu tutkintailmoitus. Kyseisen tutkintailmoituksen tutkinta oli päätetty 29.4.2012 ja samana päivänä poliisin asianhallintajärjestelmään oli samassa asiassa kirjattu rikosilmoitus 8300/R/9492/12 rikosnimikkeenä törkeä kavallus.

Velvollisuus toimittaa esitutkinta ilman aiheetonta viivytystä ei koske ainoastaan esitutkinnan mahdollisen aloittamispäätöksen jälkeisiä toimia (esitutkinta suppeassa merkityksessä), vaan myös esitutkinnan mahdollista aloittamista koskevan päätöksen tekemistä ja sitä edeltäviä toimenpiteitä (esitutkinta laajassa merkityksessä).

Kyseisessä tapauksessa varsinaisen esitutkinnan voitiin katsoa poliisilta saadun selvityksen valossa alkaneen poliisin kirjattua asianhallintajärjestelmään rikosilmoituksen 29.4.2012 rikosnimikkeenä törkeä kavallus. Poliisilta kului siten yli vuosi pelkästään sen seikan selvittämiseen, oliko asiassa syytä epäillä rikosta. Tämä oli kyseisessä tapauksessa apulaisoikeuskanslerin sijaisen mielestä laillisuusvalvonnallisesti arvioiden, asian laatu ja laajuus huomioon ottaen, pitkä aika eikä esitutkintaa kokonaisuutena arvioiden ollut toimitettu lain tarkoittamalla tavalla ilman aiheetonta viivytystä.

Rikosilmoituksen tultua kirjatuksi ja varsinaisen esitutkinnan käynnistyttyä tutkinta saatiin poliisilaitoksen työtilanne ja muut poliisilaitoksen selvityksestä ilmenevät seikat huomioiden kohtuullisessa ajassa (noin vuosi ja kolme kuukautta) päätökseen ja juttu siirrettyä syyteharkintaan.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti tutkinnanjohtajan huomiota esitutkinnan viivytyksettömään toimittamiseen.

okv_799_1_2013.pdf

« Takaisin

Naton kanssa isäntämaatuesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan käsittely

Diaarinumero: OKV/839/1/2014 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/877/1/2014, OKV/1510/1/2014, OKV/1520/1/2014, OKV/1527/1/2014, OKV/1533/1/2014, OKV/1534/1/2014, OKV1538/1/2014/, OKV/1583/1/2014, OKV/1615/1/2014
Antopäivä: 29.9.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerille saapui useita kanteluita, joissa muun ohella epäiltiin, ettei Suomen ja Naton välillä tehdyn ns. isäntämaasopimuksen eli isäntämaatuesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelussa ollut noudatettu oikeaa menettelyä erityisesti sen vuoksi, että pöytäkirjaa ei ollut saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti. Osassa kanteluita epäiltiin myös, että sopimuksesta päättäneet tahot ja sen allekirjoittajiksi aikoneet olisivat syyllistyneet rikoslain 12 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamiseen tai rikoslain 12 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun Suomen puolueettomuutta koskevien määräysten rikkomiseen. Näissä kanteluissa viitattiin erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäseniin.

Asiassa oli ensisijaisesti arvioitava, onko kanteluissa tarkoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan kansallinen käsittely tapahtunut asianmukaisesti. Mikäli näin ei ole, tulee arvioitavaksi oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvien, mukaan lukien valtioneuvoston jäsenet, oikeudellisen vastuun luonne.

Puolustusministeriöstä hankittujen tietojen ja saadun asiakirjaselvityksen perusteella yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelusta oli informoitu eduskuntaa ensimmäisen kerran vuonna 2010 sekä keväällä ja kesällä 2014 ratkaisusta tarkemmin ilmenevin tavoin. Tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokous oli 22.8.2014 linjannut, että yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitetaan. Puolustusministeri oli 26.8.2014 tehnyt allekirjoittamista koskevan päätöksen. Pöytäkirja allekirjoitettiin 4.9.2014. Eduskunnalle toimitetun, ratkaisussa tarkemmin yksilöidyn aineiston mukaan yhteisymmärryspöytäkirja ei ole valtiosopimus, eikä se sisällä Suomelle uusia velvoitteita suhteessa Suomen jo aiemmin Naton kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviin valtiosopimuksiin. Oikeuskanslerilla ei käytettävissä olevan aineiston perusteella ollut aihetta arvioida asiaa toisin, eikä näin ollen aihetta epäillä kenenkään oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan menetelleen lain tai virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kun yhteisymmärryspöytäkirjaa ei ollut saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti. Käytettävissä olevan aineiston perusteella yhteisymmärryspöytäkirjan kansallisessa käsittelyssä ei näy poiketun niistä ratkaisussa tarkemmin kuvatuista menettelyistä, joita yhteisymmärryspöytäkirjojen kansallisessa käsittelyssä muutoinkin noudatetaan. Kantelut eivät antaneet aihetta oikeuskanslerin toimenpiteisiin.

okv_839_1_2014_jne.pdf

« Takaisin

Sähköpostiviestin käsittely ulosottovirastossa

Diaarinumero: OKV/833/1/2013
Antopäivä: 29.9.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kihlakunnanulosottomies oli henkilökohtaiseen sähköpostiinsa vastaanottanut virka-asiaan liittyvän viestin eli velkojan ilmoituksen perintäasian peruuttamisesta. Ulosottomies ei ollut siirtänyt viestiä ulosottoviraston yleiseen sähköpostiosoitteeseen eli viraston kirjaamoon, vaan oli ilmoittanut viestin lähettäjälle, että tämän tuli itse lähettää viesti viraston yleiseen sähköpostiosoitteeseen, mikäli halusi sen huomioon otettavaksi ulosottoasiassa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi päätöksessään muun muassa, että sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain säännöksistä, ulosottokaaren 1 luvun 19 §:ssä säädetystä asianmukaisuuden vaatimuksesta ulosottomenettelyssä ja pohjimmiltaan perustuslain 21 §:n oikeusturvaa takaavasta säännöksestä voidaan katsoa seuraavan, että ulosottomiehen havaittua ulosottohakemuksen peruutusilmoituksen tai muun virkatoimintaan liittyvän viestin saapuneen henkilökohtaiseen sähköpostiosoitteeseensa, tulee hänen ilman aiheetonta viivytystä huolehtia viestin siirtämisestä sille taholle, jolle hän arvioi sen kuuluvan, yleensä viraston kirjaamoon. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti asianomaisen ulosottoviraston, kihlakunnanulosottomiehen ja tämän esimiehen kihlakunnanvoudin huomiota asiaan.

« Takaisin

Valitusasian pitkä käsittelyaika vakuutusoikeudessa

Diaarinumero: OKV/837/1/2013
Antopäivä: 29.9.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelua oikeuskanslerinvirastossa käsiteltäessä ilmeni, että kantelijan valitus työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan 14.4.2011 antamasta päätöksestä oli kantelua ratkaistaessa 16.5.2013 edelleen ratkaisematta. Valituksen käsittelyaika vakuutusoikeudessa erotettiin kantelusta tutkittavaksi erillisenä asiana.

Saaduista selvityksistä ilmeni, että kantelijan työkyvyttömyyseläkettä koskeva valitus oli saapunut vakuutusoikeuteen 3.6.2011 ja se oli ratkaistu 26.2.2014. Asian käsittelyaika oli siten yli kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta. Käsittelyaika ylitti selvästi vakuutusoikeuden julkisten eläkeasioiden keskimääräisen käsittelyajan ollen noin kaksinkertainen keskimääräiseen aikaan verrattuna. Vaikka asian käsittelyssä oli ollut vakuutusoikeuden selvityksessä esitetyllä tavalla erilaisia vaiheita ja välitoimia, asian kokonaiskäsittelyaikaa ei voitu pitää asian laatu huomioon ottaen kohtuullisena. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti vakuutusoikeuden huomiota asioiden viivytyksettömään käsittelyyn.

« Takaisin

Muistutukseen ei vastattu kohtuullisessa ajassa

Diaarinumero: OKV/155/1/2013
Antopäivä: 25.9.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelijan sosiaalipalvelujen johtajalle lastensuojeluviranomaisten toiminnasta tekemään muistutukseen oli vastattu kahden vuoden kuluttua ja sen jälkeen kun muistutuksen käsittelyä oli oikeuskanslerinvirastosta tiedusteltu.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi päätöksessään, että laillisuusvalvojien käytännössä kohtuullisena aikana muistutukseen vastaamiseen on pidetty noin kuukautta tai 1-2 kuukautta, jos asia on ollut erittäin ongelmallinen ja vaatinut selvitystyötä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) antaman Muistutusmenettelyn käyttö sosiaalipalveluissa -ohjauskirjeen mukaan kohtuullinen aika muistutukseen vastaamiseen on 1-4 viikkoa. Kantelijan muistutuksen käsittelyaikaa ei päätöksen mukaan voida pitää kohtuullisena. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi vs. sosiaalipalvelujen johtajan menetelleen lainvastaisesti siinä, että hän ei ollut vastannut kantelijan muistutukseen kohtuullisessa ajassa. 

Valviran ohjauskirjeen mukaan sosiaalihuollon toimintayksikössä pitää sopia menettelytavoista muistutusten asianmukaiseksi käsittelemiseksi. Toimintayksikön toiminnasta vastaava johtaja vastaa siitä, että muistutukset käsitellään huolellisesti, objektiivisesti ja asianmukaisesti.

Kantelijan asiassa viivästyminen oli selvitysten mukaan johtunut siitä, että muistutukseen oli jäänyt epähuomiossa ja henkilövaihdosten vuoksi vastaamatta. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen päätöksen mukaan muistutusten käsittely sosiaalihuollon toimintayksikössä tulee organisoida siten, että vastaavanlaisia laiminlyöntejä ei pääse tapahtumaan ja että muistutuksiin vastataan asianmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi käsityksensä menettelyn lainvastaisuudesta vs. sosiaalipalvelujen johtajan tietoon ja kiinnitti kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan huomiota asiakkaan muistutuksen asianmukaiseen ja viivytyksettömään käsittelyyn.

« Takaisin

Kansanvaltaisuus, sananvapaus ja osallistumisoikeudet Yleisradion toiminnassa

Diaarinumero: OKV/1577/1/2014
Antopäivä: 24.9.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Yleisradio Oy oli kantelijan näkemyksen mukaan 15.9.2014 toimeenpannut internetissä mustamaalauskampanjan, jonka myötä Yle asetti eriarvoiseen asemaan kansalaisia mielipiteen ja/tai vakaumuksen perusteella. Yle Uutiset keräsi artikkelia varten internetissä yleisöltä tietoja "verkossa häiriköivistä Venäjä–trolleista". Perustuslaissa turvatut kansanvaltaisuus, sananvapaus ja osallistumisoikeudet huomioon ottaen apulaisoikeuskanslerin sijaisella ei ollut aihetta epäillä, että Yleisradio Oy:ssä olisi toimittu ohjelmatoiminnalle asetettujen velvoitteiden vastaisesti tai että yhtiön hallintoneuvosto olisi toiminut vastoin säädettyjä velvoitteitaan. Muilta osin yhtiön toiminnan valvominen ei kuulunut oikeuskanslerin toimivaltaan ja tehtäviin laillisuusvalvojana.

okv_1577_1_2014.pdf

« Takaisin

Siviilipalveluslain tulkintakäytäntö

Diaarinumero: OKV/216/1/2014
Antopäivä: 23.9.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Siviilipalveluslain mukaan siviilipalveluspaikka vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat siviilipalvelusvelvollisen päivittäisistä työmatkoista siviilipalveluspaikan osoittaman majoituspaikan ja siviilipalveluspaikan välillä. Siviilipalvelusvelvollisen matkakorvauksista ja maksuttomien lomamatkojen lukumääristä annetun työministeriön asetuksen mukaan työmatkoista aiheutuvat matkakustannukset korvataan edullisimman julkisen kulkuneuvon käyttämisestä aiheutuvien kustannusten mukaisesti.

Tilanteessa, jossa siviilipalvelusvelvollisen majoituspaikan ja siviilipalveluspaikan välisellä reitillä ei ole lainkaan tarjolla julkisen liikenteen palveluja, tulisi edellä mainittuja säännöksiä tulkita Siviilipalveluskeskuksen mukaan siten, että siviilipalvelusvelvolliselle maksetaan korvaus sen mukaan, paljonko matkalippu kyseisen pituiselle matkalle maksaisi julkisella kulkuvälineellä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan sanamuodon mukaista tulkintaa voidaan pitää perusteltuna korvausta koskevien säännösten puuttuessa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi ratkaisussaan, että siviilipalveluslakia ei sen tarkoitus huomioon ottaen voida tulkita siten, että majoituspaikan sijaitessa julkisen liikenteen ulkopuolella vastuu osasta matkakustannuksia siirtyisi siviilipalvelusvelvolliselle. Säännöksiä olisi perusteltua tulkita niin, että oman auton käytöstä aiheutuvat kustannukset korvattaisiin silloin, kun siviilipalveluspaikan hyväksymä siviilipalvelusvelvollisen majoituspaikka sijaitsee julkisen liikenteen ulkopuolella tai kun matka-aika muodostuu julkista liikennettä käytettäessä kohtuuttoman pitkäksi aikataulujen sopimattomuudesta johtuen.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti työ- ja elinkeinoministeriön ja Siviilipalveluskeskuksen huomiota säännösten tulkinnasta esittämäänsä ja pyysi työ- ja elinkeinoministeriötä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin se on päätöksen johdosta ryhtynyt.

okv_216_1_2014.pdf

« Takaisin

Valtiovarainministeriön menettely tiedusteluun vastaamisessa

Diaarinumero: OKV/1010/1/2013
Antopäivä: 22.9.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelijan verosopimuksessa tarkoitettua keskinäistä sopimusmenettelyä koskevaan tiedusteluun vastaaminen kesti valtiovarainministeriössä yli kaksi vuotta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että valtiovarainministeriö oli laiminlyönyt huolehtia tiedusteluun vastaamisesta hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi käsityksensä valtiovarainministeriön tietoon ja kiinnitti huomiota viranomaisen neuvonta- ja tiedusteluihin vastaamisvelvollisuuden sisältöön.

okv_1010_1_2013.pdf

« Takaisin

ELY-keskuksen noudatettava asetettua määräaikaa

Diaarinumero: OKV/1132/1/2013
Antopäivä: 22.9.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

ELY-keskus oli asettanut luonnonmukaisesti tuotetutulle maidolle määräaikaisen markkinointikiellon. Päätös asiasta on maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan tehtävä 60 päivän kuluessa tuotannontarkastuskertomuksen saapumisesta. Määräaika oli ylittynyt, mikä ELY-keskuksen mukaan oli johtunut siitä, että maataloustuottajan oikeusturva edellyttää asian riittävää selvittämistä. Apulaisoikeuskanslerin sijainen yhtyi siihen näkemykseen, että tuottajan oikeusturva edellyttää asian riittävää selvittämistä. Hän kuitenkin katsoi, että määräajan ylittyminen ei tässä tapauksessa ollut johtunut ainakaan pelkästään siitä ja kiinnitti ELY-keskuksen huomiota asetuksen mukaisen määräajan noudattamiseen.

okv_1132_1_2013.pdf

« Takaisin