Ratkaisut

Yliopiston toiminta henkilötietojen käsittelyssä

Diaarinumero: OKV/836/1/2011
Antopäivä: 26.11.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Jyväskylän yliopisto oli jättänyt noudattamatta opiskelijan  pyyntöä olla ilmoittamatta tiedotusvälineille hänen nimeään tutkinnon suorittaneiden joukossa. Yliopisto oli tarjonnut kieltäytymismahdollisuutta vakiomallisessa lomakkeessaan, johon opiskelija saattoi rastittaa vaihtoehtoina joko julkistamisen tai siitä kieltäytymisen. Opiskelija oli varmistanut tahdonilmaisunsa perillemenon yliopistossa kahteen kertaan sekä tiedekunnasta että opiskelijatoimistosta. Yliopisto oli ilmoittanut opiskelijalle asiassa toimintatavan hänen tahtonsa mukaisesti. Tästä huolimatta opiskelijan nimi oli julkaistu useissa eri tiedotusvälineissä muiden tutkinnon suorittaneiden joukossa.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti ratkaisussaan yliopiston huomiota viranomaisen toiminnan luottamuksensuojaperiaatteeseen ja palveluperiaatteeseen.  Opiskelijan olisi pitänyt voida luottaa siihen, että hänen tahdonilmaisuaan noudatetaan. Lisäksi yliopiston olisi pitänyt pyrkiä korjaamaan virheensä omatoimisesti ja ripeästi ja näin vähentämään opiskelijalle asiasta koitunutta haittaa. Apulaisoikeuskansleri esitti myös yliopiston harkittavaksi, tulisiko opiskelijan kärsimä haitta jollain sopivalla tavalla hyvittää hänelle.

okv_836_1_2011.pdf

« Takaisin

Hyvän hallintotavan vastainen toiminta

Diaarinumero: OKV/208/1/2011
Antopäivä: 26.11.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kanteluasiassa oli kyse tien nimen muuttamiseen liittyvästä asiasta. Nimenmuutos oli tullut ajankohtaiseksi kuntaliitosten ja tietöiden vuoksi. Asiaa oli käsitelty sekä toimintansa lopettaneessa kunnassa että sen jälkeen uudessa hallinto-organisaatiossa.

Viranomaiset eivät olleet tiedottaneet tulevista nimenmuutoksista alueella hallintolain 41 §:n mukaisesti riittävän kattavasti ja asia oli tullut kantelijoiden tietoon sattumalta maastossa liikuttaessa. Viranomaiset eivät kummassakaan hallinto-organisaatiossa olleet vastanneet kantelijoiden tiedusteluihin ja yhteydenottopyyntöihin. Uutta organisaatiota rakennettaessa ei ollut riittävästi varmistettu lopettavan organisaation asiakirjahallinnon siirtymistä uuteen organisaatioon hyvän tiedonhallintatavan mukaisesti.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämistä oli pidettävä olennaisena osana hyvää hallintoa. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Salon kaupungin huomiota hyvään hallintotapaan asiallisiin yhteydenottoihin vastaamisessa, hallinnon palveluperiaatteen noudattamiseen, asian viivytyksettömän käsittelyn velvoitteeseen, hyvän tiedonhallintatavan noudattamiseen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseen.

« Takaisin

Viranomaisten yhteistyö vesilain mukaisessa asiassa

Diaarinumero: OKV/686/1/2011
Antopäivä: 22.11.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kaksi eri tahoa olivat 18.10.2010 ja 3.11.2010 tehneet vesilain (264/1961) mukaiset ilmoitukset  kahdesta eri ruoppauksesta saman vesistön alueelle. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus oli ilmoituksiin antamissaan lausunnoissa 25.10.2010 ja 5.11.2010 katsonut, että asianomaiset hankkeet eivät tarvinneet  aluehallintoviraston lupaa. Kantelijat, jotka vastustivat hankkeita, tekivät tämän jälkeen aluehallintovirastoon hallintopakkohakemuksen. Koska vesilain vastaisia toimenpiteitä ei ollut tehty, aluehallintovirasto ei voinut velvoittaa hakemaan lupaa eikä asettaa täytäntöönpanokieltoa ja se hylkäsi hakemuksen ennenaikaisena. Päätöksessä kuitenkin lausuttiin, että suunnitellut hankkeet vaativat vesilain mukaisen luvan. Aluehallintoviraston päätöksen jälkeen toinen hankkeista toteutettiin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ja aluehallintovirastolla oli ruoppausten luvantarpeesta selkeästi erilainen näkemys ja tulkinta. Huolimatta siitä, että aluehallintovirastolla ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksella oli vesilain perusteella itsenäinen toimi- ja harkintavalta kysymyksessä olevissa tapauksissa, olisi apulaisoikeuskanslerin käsityksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tullut pyrkiä yhteistyöhön aluehallintoviraston kanssa. Apulaisoikeuskansleri saattoi käsityksensä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tietoon.

« Takaisin

Käräjäoikeuden osaston johtajan tehtävään määräämisen perusteleminen

Diaarinumero: OKV/416/1/2012
Antopäivä: 22.11.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija arvosteli käräjäoikeuden laamannin tekemää päätöstä määrätä käräjätuomarit osaston johtajan tehtäviin käräjäoikeuden kolmelle osastolle. Kantelija totesi, että hän oli osaston johtajan tehtäviä hakeneista viidestä käräjätuomarista selvästi ansioitunein ja että hänen johtamiskoulutuksensa ja -kokemuksensa oli selvästi monipuolisin ja pisin. Kantelija katsoi muun ohella, että laamanni ei ollut perustellut päätöstään asianmukaisesti.

Laamannin päätöksessä selostettiin lyhyesti kunkin osaston johtajan tehtävään määrätyn käräjätuomarin aiempaa työkokemusta ja suoritettuja johtamiseen liittyneitä tutkintoja ja koulutusta. Lopuksi perusteluina todettiin, että valitut kolme käräjätuomaria olivat aikaisemmalla toiminnallaan osoittaneet, että heillä oli osaston johtajan tehtävään tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet mukaan lukien yhteistyötaitoa ja johtamistaitoa. Muita perusteluja päätöksessä ei esitetty.

Käräjäoikeuslaissa säädetään osaston johtajan tehtävään määräämisestä. Lain esitöiden mukaan tehtävään määräämisestä on hallintolain 45 §:n mukaisesti tehtävä perusteltu päätös.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan merkille pantavaa oli, että laamannin päätöksen perusteluissa ei muista kuin valituista hakijoista mainittu mitään. Ylipäätään avoimeksi päätöksen perusteella jäivät ne syyt minkä vuoksi osaston johtajan tehtäviin valittiin päätöksessä mainitut käräjätuomarit, mutta ei esimerkiksi päätöksentekohetkellä osaston johtajana toiminutta kantelijaa.

Vasta antamassaan jälkikäteisessä selvityksessä laamanni kertoi tarkemmin päätöksensä perusteena olleista tosiasiallisista syistä. Apulaisoikeuskanslerin mukaan etenkin yhteistyötaitoon liittyviä kysymyksiä olisi jollain tavoin ollut syytä tarkastella päätöksen perusteluissa, kun laamanni selvityksessään kertomansa mukaan oli pitänyt yhteistyötaitoa erittäin tärkeänä tehtäviin määräämisen kannalta ja oli tosiasiallisesti perustanut päätöksensä yhteistyötaitoon liittyviin seikkoihin.

Apulaisoikeuskanslerilla ei ollut oikeudellisia perusteita arvioida laamannin käyttäneen päättäessään osaston johtajan tehtävään määräämisestä harkintavaltaansa siten, että se olisi antanut aihetta apulaisoikeuskanslerin laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin. Apulaisoikeuskansleri kuitenkin totesi, että laamanni ei ollut perustellut päätöstään hallintolain 45 §:n edellyttämällä tavalla. Apulaisoikeuskansleri saattoi laamannin tietoon osaston johtajan tehtävään määräämistä koskevan päätöksen perustelemisesta esittämänsä näkemykset.

« Takaisin

Valtioneuvoston toimenpiteet rakentamisen esteettömyysnormien lieventämiseksi

Diaarinumero: OKV/762/1/2013
Antopäivä: 20.11.2013
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelijat arvostelivat valtioneuvoston kehysriihessä keväällä 2013 omaksumia asuntopoliittisia linjauksia, joissa muun ohella todetaan, että uusien kerrostalojen esteettömyysmääräyksien osalta otetaan käyttöön vuoden 2015 loppuun asti määräaikainen kokeilu, jossa puretaan esteettömyysmääräyksiä muiden kuin ensimmäisen ja toisen kerroksen osalta. Kantelun mukaan kokeilu asettaisi vammaiset henkilöt ilman hyväksyttävää perustetta eriarvoiseen asemaan muiden kanssa sekä heikentäisi vammaisten henkilöiden mahdollisuutta valita asuinpaikkansa ja mahdollisuuksia järjestää omatoimista asumista.

Ympäristöministeriön selvityksen mukaan kokeilua ei ollut vielä aloitettu. Selvityksen mukaan kokeilu on tarkoitus toteuttaa siten, että  virkamiesvalmistelussa pyritään löytämään yhteistyössä alan järjestöjen kanssa sellaisia rakennushankkeeseen ryhtyviä, käytännössä rakennusliikkeitä, joiden rakennuskohteet sijaitsevat alueellisesti eri puolella Suomea ja jotka olisivat kiinnostuneita osallistumaan kokeiluun. Kokeilussa sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) poikkeamista koskevia säännöksiä, joiden mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen rakentamista koskevista säännöksistä. Kokeiluun kuuluvista rakennuskohteissa tarvitaan lain edellyttämät rakennusluvat, joiden osalta toimivalta kuuluu kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle. Kokeiluhanke edellyttää ennakkoneuvotteluja osapuolten kesken. Tarkempia tietoja hankkeeseen mahdollisesti kuuluvista kohteista selvitystä annettaessa ei ollut.

Oikeuskansleri katsoi, ettei ympäristöministeriön toimivaltaan ja tehtäviin ratkaisussa tarkemmin kuvatun ympäristöministeriötä koskevan lainsäädännön puitteissa kuulu puuttuminen kunnan harkintaan poikkeamista koskevissa yksittäisissä tapauksissa. Selvityksen mukainen kokeilun toteuttamistapa osapuolten välisine neuvotteluineen on omiaan herättämään kysymyksen siitä, missä määrin MRL 171 §:ssä päätöksentekijäksi säädetty kunta tosiasiallisesti tällaisessa tapauksessa tekisi päätöksen poikkeamisesta käytettyään aidosti sitä harkintavaltaa, joka kunnalle kyseisen säännöksen ja sen ratkaisussa kuvattujen esitöiden valossa kuuluu. Mikäli ympäristöministeriö kaavailemaansa kokeiluun ryhtyy, se joutuu kiinnittämään huomiota siihen, että sen rooli kokeilussa on sopusoinnussa edellä kuvattujen ympäristöministeriön toimivaltaa ja tehtäviä koskevien säännösten kanssa. Nämä päätelmät koskevat myös ympäristöministeriön selvityksessä mainittua rakennuslupaharkintaa, joka kuuluu kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle. Kokeilun toteuttamissuunnitelmien täsmentymättömyyden vuoksi tämän pidemmälle meneviä kannanottoja ei voitu asiassa esittää.

Oikeuskansleri katsoi, ettei asiassa ollut aihetta epäillä kenenkään oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan menetelleen lain tai virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Oikeuskansleri kiinnitti kuitenkin ympäristöministeriön huomiota kokeilun suunnitellusta toteuttamistavasta esitettyihin näkökohtiin.

Kantelijoiden mukaan kokeilu olisi myös YK:n vammaissopimuksen ja eräiden muiden kansainvälisten sopimusten vastainen. Muun ohella kokeilun toteuttamissuunnitelmien täsmentymättömyyden vuoksi kokeilun hyväksyttävyyttä mainittujen sopimusten ja yhdenvertaisuutta koskevien säännösten valossa ei voitu ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla arvioida .  

okv_762_1_2013.pdf

« Takaisin

Rakennuslupahakemuksista kuuleminen ja asiakirjapyyntöön vastaaminen

Diaarinumero: OKV/1085/1/2011
Antopäivä: 19.11.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelussa oli kyse rakennuslupahakemuksista kuulemisesta ja niistä tehtyyn tietopyyntöön vastaamisesta. Kunnan rakennusvalvonta oli jättänyt säännönmukaisesti eräällä alueella naapurit kuulematta sille tehdyistä yli 20 rakennuslupahakemuksesta. Kunta perusteli kuulemattajättämistä sillä, että rakennushankkeet olivat kaavanmukaisia. Naapurin tiedustellessa lupahakemusten tekijöitä ja hakemusten tarkoitusta kunnan rakennusvalvontaviranomainen ei ollut vastannut kantelijan asiakirjapyyntöön. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen totesi selvityksessään, että asiakirjoihin on voinut käydä tutustumassa kunnan virastossa etukäteismaksua vastaan. Kantelijalle ei oltu ilmoitettu mahdollisuudesta.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kunnan huomiota perustuslain, hallintolain, julkisuuslain ja maankäyttö- ja rakennuslain kuulemista, asiakirjapyyntöihin vastaamista ja käsittelyä koskeviin säännöksiin. Viranomaiset eivät saa omaksua sellaisia toimintatapoja, joilla todellisuudessa estetään julkisuuden ja osallistumisoikeuksien toteutuminen ohi sen, mitä näistä on laissa nimenomaisesti säädetty.

« Takaisin

Työttömyysturvalain menettelysäännösten noudattaminen

Diaarinumero: OKV/235/1/2012
Antopäivä: 19.11.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kansaneläkelaitos eli Kela hylkäsi asiakkaan hakemuksen työmarkkinatuen saamisesta. Asiakkaan haettua etuutta uudelleen Kela käsitteli hakemuksen oikaisuvaatimuksena ja ilmoitti hylkäävän ratkaisunsa lainkohdaksi työttömyysturvalain 12 luvun 8 §:n 1 momentin (asiavirheen korjaaminen).

Apulaisoikeuskansleri totesi, että työttömyysturvalaissa säädetään päätöksen oikaisemisesta vain 12 luvun 4 §:n 1 momentissa, jonka mukaan Kela voi oikaista päätöstään mikäli hyväksyy sille jätetyssä ja työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle osoitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset kaikilta osiltaan. Kantelun tarkoittamassa tapauksessa ei ollut tällaisesta kysymys. Kyse  ei myöskään ollut aikaisemmassa päätöksessä olevan asiavirheen korjaamisesta. Kun päätöksessä ei siten sen sanamuodosta huolimatta ollut lainkaan kyse aikaisemman päätöksen oikaisemisesta vaan päätöksen antamisesta uuteen hakemukseen, päätöksen sanamuoto ja ilmoitettu lainkohta olivat virheellisiä.

Kela ei kyseisen yksittäisen työttömyysturvahakemuksen käsittelyssä ollut noudattanut työttömyysturvalain säännöksiä. Kanteluasian perusteella oli myös pääteltävissä, että uusintahakemusten käsittelyssä Kelan käytännöissä oli horjuvuutta ja epätietoisuutta siitä, miten ja minkä lainkohdan perusteella uusintahakemuksia oli käsiteltävä.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Kelan huomiota velvollisuuteen noudattaa lakia ja huolehtia yhteisten toimintamallien noudattamisesta.

« Takaisin

Apulaisrehtorin menettely siivoustyön teettämisessä oppilaalla

Diaarinumero: OKV/15/50/2012
Antopäivä: 19.11.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri lähetti lehtikirjoituksessa esiintyneiden tietojen perusteella selvitys- ja lausuntopyynnön Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle Lempäälän Lempoisten koulussa sattuneen tapahtuman johdosta. Kaksi poikaa oli kouluajan jälkeen sotkenut koulun seinää ja ikkunoita. Koulun apulaisrehtori oli sopinut koulun oppilaan äidin kanssa, että pojat siivoavat sotkut viikonlopun aikana. Toiselle pojalle, joka ei ollut koulun oppilas, oli sattunut siivoamisessa vakava tapaturma ikkunalasin mennessä rikki.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että apulaisrehtori oli voinut vahingonkorvauslain säännösten mukaan sopia alaikäisen koulun oppilaan vanhemman kanssa siitä, että oppilas siivoaa aiheuttamansa vahingon. Apulaisrehtorin olisi kuitenkin tullut huolehtia oppilaan työturvallisuudesta. Tehtävä olisi tullut suorittaa valvotusti ja antaa siihen riittävä opastus ja välineet. Virallisen sovittelumenettelyn käyttäminen kyseisen kaltaisissa tilanteissa olisi hyödyllistä, jotta sovittelu tulisi hoidettua ammattitaitoisesti ja työsuoritus hoidettua ilman riskejä.

okv_15_50_2012.pdf

« Takaisin

Menettely asiakirjapyynnön käsittelyssä

Diaarinumero: OKV/703/1/2012
Antopäivä: 15.11.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija pyysi saada jäljennökset työpaikkahakemusasiakirjoista. Hänelle ilmoitettiin, että hän voi tulla tutustumaan asiakirjoihin, mutta sitä varten on varattava etukäteen aika. Julkisuuslain mukaan tieto asiakirjan sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle. Kantelija sai pyytämänsä kopiot vasta sen jälkeen, kun oikeuskanslerinvirastosta oli lähetetty kaupungille selvityspyyntö kantelun johdosta.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että kaupunki oli toiminut virheellisesti laiminlyödessään noudattaa julkisuuslain säännöstä asiakirjan antamisesta viimeistään kuukauden kuluessa pyynnön saamisesta sekä säännöstä siitä, että tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla.

okv_703_1_2012.pdf

« Takaisin

Hyvitysesitys kohtuuttoman pitkän käsittelyajan vuoksi

Diaarinumero: OKV/710/1/2011
Antopäivä: 14.11.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija pyysi oikeuskanslerin kannanottoa siihen, oliko hänellä oikeus hyvitykseen valtiolta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan kohtuuttoman pitkän käsittelyajan vuoksi. Kantelijan asian käsittely sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa on kestänyt yhteensä noin kolme vuotta ja kymmenen kuukautta. Asian kolmen vuoden käsittelyaika sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa oli ollut yli kaksi kertaa pidempi kuin lautakunnan keskimääräinen käsittelyaika tuolloin. 

Apulaisoikeuskanslerin päätöksen mukaan asiassa oli ollut kyse perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaista perustoimeentuloa turvaavasta sairauspäivärahasta, jolloin asian käsittelyn joutuisuudella on erityisen suuri merkitys. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että kansallisesta hyvityslainsäädännöstä huolimatta Euroopan ihmisoikeussopimus ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö muodostavat oikeudellisen perustan hyvitykselle. Ennakkoratkaisussa KKO 2011:38 korkein oikeus piti kärsimyskorvauksen saamista esitutkinnan kohtuuttomasta kestosta mahdollisena siitä huolimatta, että lainsäädäntöömme ei sisälly asiaa koskevaa nimenomaista säännöstä.

Oikeuskansleria koskevassa laissa ei ole nimenomaista perustaa hyvitysesityksen tekemiselle.  Ottaen kuitenkin  huomioon ylimpien laillisuusvalvojien  kanteluiden käsittelyä koskevien säännösten yhdenmukaistamistavoite, oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin perustuslaissa säädetty perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvontaa koskeva sama tehtävä, eurooppalaiset ihmisoikeusvelvoitteet sekä oikeuskanslerista annetun lain 4 §:n 2 momentin sanamuoto voi myös oikeuskansleri tehdä esityksiä hyvityksen maksamiseksi.

Kantelijan valitusasiaa ei ollut käsitelty perustuslain 21 §:n 1 momentin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklan mukaan kohtuullisessa ajassa ja viivytyksettä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. Asian ollessa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ja myöhemmin vakuutusoikeuden käsiteltävänä Suomessa ei ollut vielä kansallista lainsäädäntöä oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä hallintolainkäytössä.

Huomioon ottaen oikeussuojakeinojen puuttuminen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämiseksi ja oikeuskanslerin perustuslain 108 §:ssä säädetty perustuslaillinen toimeksianto valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, apulaisoikeuskansleri esitti, että sosiaali- ja terveysministeriö hyvittää kantelijalle tämän viivästyksen. Apulaisoikeuskansleri pyysi sosiaali- ja terveysministeriötä ilmoittamaan toimenpiteistään asiassa.

okv_710_1_2011.pdf

« Takaisin