Ratkaisut

Entisen pääministerin Matti Vanhasen osallistuminen Rahaautomaaattiyhdistyksen tuoton jakamiseen Nuorisosäätiölle

Diaarinumero: OKV/1280/1/2009 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/1362/1/2009
Antopäivä: 16.9.2010
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelijat ovat 25.9. ja 8.10.2009 oikeuskanslerille osoittamissaan kirjoituksissa esittäneet
epäilyn siitä, että pääministeri Matti Vanhanen olisi esteellisenä osallistunut valtioneuvoston
yleisistunnossa Raha-automaattiyhdistyksen avustusten jakamiseen Nuorisosäätiölle.
Kantelijat ovat viitanneet lehdistössä olleisiin tietoihin, joiden mukaan Vanhanen olisi vuosina
2004–2009 ollut päättämässä Raha-automaattiyhdistyksen avustusten jakamisesta Nuorisosäätiölle,
vaikka Vanhanen oli ollut Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajana vuoteen 2003
saakka ja saanut säätiöltä vaalitukea, paitsi tuolloin, myös sen jälkeen vuoden 2006 tasavallan
presidentin vaaleja varten yli 23 000 euroa.

okv_1280_1_2009.pdf

« Takaisin

Käräjäoikeuden toimistosihteerin ja laamannin tekemiksi epäillyt virkarikokset

Diaarinumero: OKV/5/31/2009
Antopäivä: 6.8.2010
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Hovioikeuden käräjäoikeuteen tekemässä tarkastuksessa oli selvinnyt, että yksitoista käräjäoikeuden diaariin ratkaistuksi merkittyä rikosasiaa oli tosiasiallisesti ratkaisematta. Asioiden asiakirjat olivat niitä etsittäessä löytyneet käräjäoikeuden toimistosihteerin työhuoneesta. Käräjäoikeuden laamanni oli pyytänyt poliisia tutkimaan, oliko toimistosihteeri syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen tekemällä virheellisiä merkintöjä sähköisiin arkistopäiväkirjoihin.

Esitutkinnassa asiasta saadun selvityksen mukaan toimistosihteerin tehtäviin oli kuulunut huolehtia, että asiat olisivat niiden käsittelijänä olleiden notaarien virkasuhteiden päättyessä tulleet jaetuiksi uudelle ratkaisijalle. Asiat olivat kuitenkin toimistosihteerin laiminlyöntien vuoksi olleet pitkiä aikoja ratkaisijatta, minkä vuoksi niiden käsittely oli viivästynyt. Vanhimpien asioiden käsittely käräjäoikeudessa oli kestänyt yli viisi ja puoli vuotta. Monessa asiassa oli ollut pitkiä ajanjaksoja, jolloin haastamatta ollutta vastaajaa ei ollut edes yritetty haastaa. Useat asioista olivat jääneet niiden syyteoikeuden vanhennuttua ratkaisematta. Yhdessä asiassa asian pitkä käsittelyaika oli viivästyttänyt asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksen toteutumista.

Toimistosihteeri oli merkinnyt mainitut asiat asianhallintajärjestelmään ratkaistuiksi merkinnällä ”Jätetty sillensä”. Ratkaisijaksi hän oli merkinnyt joko auskultointinsa käräjäoikeudessa päättäneen notaarin tai osastonjohtajana toimineen käräjätuomarin. Syyksi menettelyynsä sihteeri kertoi tarkoituksensa salata asioiden käsittelyyn liittyvät laiminlyöntinsä sekä sen, ettei hän joudu antamaan hovioikeudelle asioista selvitystä, kun ne eivät tule ilmi käräjäoikeuden hovioikeudelle puolivuosittain toimittamissa raporteissa. Yksi asioista oli vanhentunut sen ollessa ratkaistuksi merkittynä.

Käräjäoikeusasetuksen mukaan käräjäoikeuden laamannin tulee valvoa, että asiat käsitellään huolellisesti ja nopeasti. Oikeuskansleri totesi mainittuun velvollisuuteen sisältyvän vähimmäisvaatimuksena valvoa edes, että käräjäoikeudessa vireillä olevat lainkäyttöasiat on jaettu lainkäyttöhenkilökuntaan kuuluvien ratkaisijoiden käsiteltäviksi.

Tapauksessa seuraavat seikat korostivat oikeuskanslerin mukaan laamannin valvontavastuuta: Laamanni oli organisoinut asioiden käsittelyn siten, että juttujen jakamisesta ja niiden käsittelyn jatkuvuudesta huolehtiminen oli toimistosihteerin tehtävänä. Hän oli toimittanut asioista selvitykset hovioikeudelle, joistakin toistuvasti, jolloin olisi ollut luontevaa varmistaa, että selvitykset antavat luotettavan kuvan asioiden käsittelystä ja sen viivästymisen syistä. Laamannille asioista toimitetuista selvityksistä oli käynyt ilmi kysymyksen olevan tuomioistuinharjoittelua suorittavien notaarien asioista ja käräjäoikeuden työjärjestyksen mukaan nimenomaan laamanni huolehti siitä, että notaareja johdettiin, ohjattiin ja valvottiin tehtävien suorittamisessa.

Oikeuskansleri totesi asiassa olevan todennäköisiä syitä sen tueksi, että toimistosihteeri ja laamanni olivat laiminlyönneillään syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen ja toimistosihteeri lisäksi virheellisten ratkaisumerkintöjen tekemisellä tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Hän pyysi valtakunnansyyttäjää ryhtymään toimenpiteisiin syytteiden nostamiseksi toimistosihteeriä ja laamannia vastaan.


okv_5_31_2009.pdf

« Takaisin

Oikeuskanslerin päätös huumepoliisiasiassa

Diaarinumero: OKV/186/1/2008 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/208/1/2008, OKV/230/1/2008, OKV/285/1/2008, OKV/342/1/2008, OKV/936/1/2008, OKV/1095/1/2008, OKV/1251/1/2008, OKV/381/1/2009
Antopäivä: 21.6.2010
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi kesäkuussa 2010 päätöksensä poliisi- ja syyttäjäviranomaisten menettelystä niin sanotussa huumepoliisiasiassa.

Poliisin ylijohtona toiminut sisäasiainministeriön poliisiosasto pyrki vuonna 2007 selvittämään huumepoliisiyksiköiden yhteistyöongelmia. Olennaisena osana tätä selvitystyötä oli Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön toiminnan selvittäminen. Selvitystyötä tehtiin ensisijaisesti käymällä keskusteluja eri poliisilaitosten ja keskusrikospoliisin yksiköiden kanssa. Keskusteluista laadittiin erillisiä muistioita. Poliisiosasto toimitti tämän selvitystyön perusteella koottua aineistoa Valtakunnansyyttäjänvirastolle syksyllä 2007. Asiakokonaisuuteen tutkinnanjohtajaksi määrätty valtionsyyttäjä teki joulukuussa 2007 päätöksen esitutkinnan toimittamisesta. Esitutkinta valmistui marraskuussa 2008 ja asia siirtyi syyteharkintaan.

Poliisi- ja syyttäjäviranomaisten menettelystä edellä mainitussa asiakokonaisuudessa tehtiin oikeuskanslerille yhteensä seitsemän tutkintapyyntöä/kantelua. Lisäksi Valtakunnansyyttäjänvirastolle tehtiin kaksi kantelua, jotka siirrettiin oikeuskanslerin käsiteltäväksi, koska ne koskivat samaa asiakokonaisuutta.

Oikeuskansleri tutki antamassaan 77-sivuisessa päätöksessä poliisi- ja syyttäjäviranomaisten menettelyä esitutkinnassa sekä poliisiviranomaisten esitutkinnan aloittamista edeltänyttä menettelyä. Näiltäkin ajanjaksoilta kyse oli oikeuskanslerin kannanotoista, jotka hänen tehtävänsä viranomaistoiminnan laillisuusvalvojana rajasivat. Päätöksessään oikeuskansleri ei esimerkiksi ottanut kantaa sellaisiin väitteisiin, jotka koskivat seikkoja, joiden arvioiminen viime kädessä kuului tuomioistuimen tehtäviin.

Poliisiviranomaisten osalta oikeuskansleri tarkasteli ennen kaikkea sisäasiainministeriön poliisiosaston vuonna 2007 suorittamaa selvitystyötä. Kantelijat katsoivat, että poliisiosaston selvitystyössä ei noudatettu esitutkintalain säännöksiä, ja että selvitystyötä ei johdettu virallisen syyttäjän toimesta. Kantelijoiden mukaan oli ongelmallista, että poliisiosasto hankki mainitsemistaan yhteistyöongelmista ensin varsin laajalla selvitystyöllä tietoja ja vasta sen jälkeen siirsi asian syyttäjän arvioitavaksi. Tutkintaa ei kantelijoiden mukaan voida käynnistää esiselvittelyllä ja toimenpiteillä, joiden perusteeksi ilmoitetaan hallinnon sisäinen tarkastus taikka laillisuusvalvonta.

Oikeuskansleri arvioi päätöksessään ensisijaisesti sitä, minkälaisista toimenpiteistä poliisiosaston selvitystyössä oli kyse ja olivatko toimenpiteet lainmukaisia ja muutoinkin asianmukaisia lähinnä suhteessa syyttäjän johtamaan poliisirikostutkintaan ja sen aloittamiseen. Asiassa ei oikeuskanslerin mukaan ilmennyt, että poliisiosasto olisi menetellyt suorittamassaan selvitystyössä lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä. Poliisiviranomaisten näkemystä, että poliisin ylijohdon määräämä poliisiosaston suorittama selvitystyö oli poliisiorganisaation sisäistä laillisuusvalvontaa, johon poliisiosastolla oli toimivalta, ei oikeuskanslerin mielestäni voitu pitää lainvastaisena. Ei myöskään voitu osoittaa, että asiassa olisi rikottu esitutkintalain 14 §:n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaa johtaa aina virallinen syyttäjä lukuun ottamatta rikesakkoasiana ja rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita.

Erikseen oikeuskansleri totesi, että kantelijoiden esittämä arvostelu poliisiosaston suorittamasta selvitystyöstä kohdistui monilta osin toiminnan rakenteisiin, ja arvostelu oli osin perusteltua. Hallinnollisen selvittelyn lopettamisen ja esitutkinnan aloittamisen ja siihen liittyvien alkuselvittelyjen välisen rajanvedon tekeminen voi olla varsin ongelmallista erityisesti selvitettäessä poliisimiehen menettelyä, koska esitutkinnan aloittamiskynnyksen ylittymisestä päättää syyttäjä. Käsillä olevassa asiassa suoritetun selvitystyön ongelmallisuutta lisäsi muun ohella se, että tapauksen kaltaisesta laillisuusvalvonnasta ja sen suorittamisesta ei ollut varsinaisia menettelysäännöksiä. Tilannetta ei oikeuskanslerin mukaan voitu pitää sen paremmin laillisuusvalvontaa suorittavan viranomaisen kuin laillisuusvalvonnan kohteen oikeusturvan kannalta tyydyttävänä. Päätöksessään oikeuskansleri pyysi tämän vuoksi sisäasiainministeriötä ilmoittamaan mahdollisista toimenpiteistään asiassa vuoden 2010 loppuun mennessä.

Edellä esitetyn lisäksi oikeuskansleri otti poliisiviranomaisten menettelyn osalta päätöksessään kantaa muun muassa kantelijoiden arvosteluun siitä, että poliisiosaston selvitystyön yhteydessä käydyistä keskusteluista tehdyt äänitykset oli hävitetty, sekä kantelijoiden väitteisiin siitä, että keskusrikospoliisin poliisimiehet olisivat vuonna 2001 menetelleet vastoin peitetoimintaa ja valvottua läpilaskua koskevia säännöksiä, määräyksiä ja ohjeita.

Kantelijat arvostelivat asiassa lukuisia niin esitutkinnassa käytettyjä yleisiä menettelytapoja kuin yksittäisiä, lähinnä tutkinnanjohtajana toimineen valtionsyyttäjän suorittamia tai suorittamatta jättämiä toimenpiteitä. Kantelijoiden mukaan esitutkinnassa oli rikoksista epäiltyjen oikeusturvaa vakavalla tavalla vaarantaen menetelty sekä esitutkintaa ohjaavien yleisperiaatteiden että sitä nimenomaisesti koskevien säännösten ja määräysten vastaisesti.

Poliisimiehiä oli epäiltynä esitutkinnassa kaiken kaikkiaan toista kymmentä ja osa heistä oli varsin korkeissa virka-asemissa. Annetuissa selvityksissä tuotiinkin useassa yhteydessä esille, että epäillyt olivat kokeneita poliisimiehiä, joten he olivat hyvin tietoisia oikeuksistaan esitutkinnassa. Tällaiselle seikalle voitiin oikeuskanslerin mukaan antaa tiettyä yleistä rajallista merkitystä, mutta selvää ennen muuta on, että epäillyn oikeuksien turvaamiseksi säädetyt säännökset ja määräykset koskevat kaikkia epäiltyjä riippumatta esimerkiksi heidän koulutuksestaan ja käytännön kokemuksestaan.

Oikeuskanslerin mukaan menettely esitutkinnassa oli joiltakin osin kritiikille altista ja moitittavaakin. Mitään erityisen vakavaa epäiltyjen oikeusturvaa vaarantavaa ei kuitenkaan ilmennyt. Monilta osin kyse oli siitä, ettei esitutkinnassa menetelty suoraan lainvastaisesti, mutta toisenlainen menettely olisi ollut oikeudellisesti perustellumpaa.

Päätöksessään oikeuskansleri saattoi tutkinnanjohtajana toimineen valtiosyyttäjän tietoon esittämänsä näkökohdat tutkintaryhmän kokoonpanosta, tutkinnanjohtajan käyttämiä ilmaisuja koskevat näkökohdat sekä näkökohdat, jotka koskivat lisätutkintapyyntöihin tehtyjen päätösten perusteluja. Oikeuskansleri muun ohella myös kiinnitti tutkinnanjohtajana toimineen valtionsyyttäjän huomiota esittämiinsä näkökohtiin, jotka koskivat todistajan kutsumista kuulusteluun. Erikseen oikeuskansleri saattoi tapahtuma-aikana Valtakunnansyyttäjänviraston syyteasiainyksikön päällikkönä toimineen valtionsyyttäjän tietoon esittämänsä näkökohdat koskien varovaisuutta annettaessa yleistettäviä kriittisiä näkemyksiä konkreettisesti vireillä olevan esitutkinnan aikana.

okv_186_1_2008.pdf

« Takaisin

Työ- ja elinkeinoministeriön osastopäällikön esteellisyys

Diaarinumero: OKV/6/50/2010
Antopäivä: 16.6.2010
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri otti 5.5.2010 selvitettäväksi työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston osastopäällikön Taisto Turusen mahdollista esteellisyyttä koskevan asian. Kysymys oli Turusen menettelystä valtioneuvoston ratkaistavaksi esitellyn asian valmistelussa, joka koskee Fennovoima Oy:n suunnittelemaa uuden ydinvoimalaitoksen rakentamista koskevaa periaatepäätöstä.

I Oikeuskansleri pyysi työ- ja elinkeinoministeriötä hankkimaan osastopäällikkö Taisto Turuselta selvityksen:
1) osuudestaan Outokumpu Oy:n hallituksen päätöksentekoon ennen Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoksen rakentamista koskevan periaatepäätöshakemuksen tekemistä ja
2) osuudestaan ministeriölle sittemmin jätetyn Fennovoima Oy:n suunnitteleman uuden ydinvoimalaitoksen rakentamista koskevan valtioneuvoston periaatepäätösasian valmistelussa.
II Samalla oikeuskansleri pyysi työ- ja elinkeinoministeriötä antamaan lausunnon siitä, oliko sen tiedossa I-kohtaan liittyviä oikeudellisia näkökohtia, jotka tässä tilanteessa vaikuttaisivat siihen, voiko em. uuden ydinvoimalaitoksen rakentamista koskevan periaatepäätösasian ja samanaikaisesti käsiteltävien muiden vireillä olevien periaatepäätösasioiden käsittely valtioneuvostossa edetä?


okv_6_50_2010.pdf

« Takaisin

Vähemmistövaltuutetun virantäyttö

Diaarinumero: OKV/670/1/2010 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: 676/1/2010, 680/1/2010, 695/1/2010, 775/1/2010, 776/1/2010
Antopäivä: 15.6.2010
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerinvirastoon on saapunut neljä vähemmistövaltuutetun virantäyttömenettelyä arvostelevaa kirjoitusta. Oikeuskanslerinvirastoon on eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta lisäksi siirretty kolme samaa asiaa koskevaa kirjoitusta. Kirjoituksissa arvostellaan valtioneuvoston yleisistunnon 22.4.2010 tekemää päätöstä myöntää erivapaus vähemmistövaltuutetun virkaan säädetystä kelpoisuusvaatimuksesta sekä valtioneuvoston yleisistunnon 6.5.2010 tekemää päätöstä nimittää vähemmistövaltuutetun virkaan Eva Biaudet. Kirjoituksissa arvostellaan myös näiden päätösten valmistelua.


okv_670_1_2010.pdf

« Takaisin

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan toimintakyvystä uusi selvitys

Diaarinumero: OKV/14/50/2009
Antopäivä: 9.6.2010
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan 13.2.2008 tekemäni tarkastuskäynnin jälkeen lautakunnan
toiminta on ollut tutkittavanani yli kahden vuoden ajan. Sosiaali- ja terveysministeriö
on pyynnöstäni antanut asiassa lausunnot vuoden 2008 ja 2009 huhtikuussa. Olen tehnyt lautakuntaan
myös uuden tarkastuskäynnin 12.11.2009.

Saatujen selvitysten ja uuden tarkastuskäyntini perusteella valitusasioiden asianmukaisen ja
viivytyksettömän käsittelyn turvaamiseksi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa on ryhdytty
erilaisiin toimenpiteisiin. Muutoksenhakulautakunta on saanut rahaa lisähenkilöstön
palkkaamiseksi, ja valitusasioiden käsittelyä on pyritty tehostamaan muuttamalla lainsäädäntöä
ja lautakunnan sisäistä työskentelyä kehittämällä. Näistä toimenpiteistä ja lautakunnan kehityksestä
huolimatta sosiaaliturvan muutoksenhakuasioiden käsittelyaikatilanne on edelleen erittäin
huolestuttava.


okv_14_50_2009.pdf

« Takaisin

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan toimintakyky ja oikeusturvan toteutuminen

Diaarinumero: OKV/14/50/2009
Antopäivä: 20.4.2010
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Tarkastuskäyntiä 13.2.2008 seuranneet toimenpiteet Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan 13.2.2008 tekemäni oikeuskanslerista annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaisen tarkastuskäynnin (OKV/1/51/2008) yhteydessä ilmeni, että valitusten käsittely lautakunnassa oli ruuhkautunut. Tarkastuksen perusteella lautakunnan toiminnassa oli havaittavissa ongelmia ja epäkohtia, jotka olivat omiaan vaarantamaan lautakunnan toimintakykyä ja tätä kautta muutoksenhakijoiden oikeusturvaa ja joihin oli laillisuusvalvonnan näkökulmasta puututtava. Tämän vuoksi päätin selvittää asiaa ja otin valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 3 §:n 1 momentin nojalla omana aloitteenani tutkittavaksi lautakunnan toimintakyvyn, erityisesti käsittelyajat, sekä mahdollisuudet lautakunnan toiminnan kehittämiseksi siten, että valittajien oikeusturva varmistetaan.

okv_14_50_2009p.pdf

« Takaisin

Tukiasunnon paloturvallisuus

Diaarinumero: OKV/8/50/2008
Antopäivä: 24.3.2010
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kaupungin omistama rintamamiestalo paloi 27.3.2008. Taloa käytettiin sosiaalihuoltolain 22 §:n ja sosiaalihuoltoasetuksen 10 §:n mukaisena tukiasuntona päihdeongelmaisille henkilöille. Tulipalossa menehtyi viisi ihmistä. Eräitä asiaan liittyviä viranomaistoimia selvitettäessä kävi ilmi, että taloon ei ollut laadittu pelastuslain ja pelastustoimesta annetun valtioneuvoston asetuksen tarkoittamaa pelastussuunnitelmaa ja siihen sisältyvää turvallisuusselvitystä. Saadun selvityksen mukaan rakennuksen paloturvallisuus oli myös sen käyttöön ja asukkaiden toimintakykyyn nähden huono. Kaupunki oli talon asukkaiden kanssa solmituissa vuokrasopimuksissa velvoittanut heidät hankkimaan taloon palovaroittimet. Edelleen kävi ilmi, että rakennuksessa oli viimeksi suoritettu palotarkastus vuonna 1986. Palotarkastus oli yritetty tehdä vuonna 2001 siinä onnistumatta. Palotarkastusta ei sen jälkeen yritetty tehdä uudelleen ja seuraava tarkastus olisi ollut vuorossa vuonna 2011.

Oikeuskansleri totesi, että kaupungin olisi tullut talon omistajana ja tukiasumisen järjestäjänä huolehtia pelastussuunnitelman ja turvallisuusselvityksen laatimisesta. Edelleen hän totesi, että asukkaiden turvallisuudesta huolehtimisen kannalta ei ollut asianmukaista, että kaupunki oli jättänyt palovaroittimien hankkimisen ja huoltamisen vuokralaisten vastuulle. Tukiasumisen luonne ja tapaukseen liittyvät erityispiirteet huomioiden olisi ollut perustellumpaa, että vuokranantaja/asumispalvelujen järjestäjä olisi huolehtinut, että tukiasunto varustetaan asianmukaisesti palovaroittimilla ja varmistunut siitä, että niiden toimintakunnosta huolehditaan.

Oikeuskanslerisi kiinnitti kaupungin huomiota mainittuihin seikkoihin. Sen lisäksi hän kiinnitti kaupungin huomiota päätöksestä ilmeneviin näkemyksiin, jotka liittyivät henkilö- ja paloturvallisuudesta saatuun selvitykseen talon soveltuvuudesta toteutuneeseen käyttötarkoitukseen.

Pelastuslaitos oli vuonna 2001 tapahtuneen epäonnistuneen palotarkastusyrityksen jälkeen jättäessään yrittämättä uudelleen tarkastusta ja jättäessään siten suorittamatta rintamamiestalossa palotarkastuksen, laiminlyönyt sille pelastuslaissa säädetyn ja palvelutasopäätöksessä tarkemmin määritellyn palotarkastusvelvollisuuden. Palotarkastus oli viimeksi tehty vuonna 1986. Sen vuoksi oikeuskansleri kiinnitti pelastuslaitoksen huomiota pelastustarkastusten suorittamiseen säädetyllä tavalla.

Käytettävissä olleen aineiston perusteella rintamamiestalon käytöstä ja asukkaista oli eri viranomaisilla ainakin epävirallista tietoa, mutta tieto ei yhdistynyt missään asiantuntevassa ja päätösvaltaisessa tahossa siten, että talon paloturvallisuuteen olisi osattu kiinnittää huomiota ja ryhtyä sen suhteen toimenpiteisiin. Oikeuskansleri totesi yleisesti, että tukiasumisen turvallisuudessa keskeinen tekijä on viranomaisten ja viranomaisen eri toimialojen välinen yhteistyö ja oikeanlaisen ja riittävän tiedon kulkeminen eri alojen asiantuntijoiden välillä. Oleellista tiedon välittymisessä on, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat osaavat kiinnittää huomiota turvallisuuskysymyksiin ja että organisaatiossa on toimintatavat tiedon välittämisestä tahoille, jotka voivat tehdä turvallisuutta koskevia päätöksiä ja puuttua ongelmiin.

Sisäasiainministeriössä oli asiaa ratkaistaessa vireillä uuden pelastuslain valmistelu. Sen vuoksi oikeuskansleri saattoi päätöksensä ja siitä ilmenevät huomiot ja kannanotot yleisesti ja erityisesti viranomaisten välisen tiedonkulun ja yhteistyön osalta sisäasiainministeriön tietoon.


okv_8_50_2008.pdf

« Takaisin

Autoverotuksen toimeenpanon turvaaminen

Diaarinumero: OKV/2/50/2008
Antopäivä: 15.3.2010
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että valtiovarainministeriö ei ole toimeenpannut tuontiautojen verotusta hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Valtiovarainministeriö ei ole omasta aloitteestaan tehnyt tuontiautojen verotusta koskevia EU-oikeuden edellyttämiä säädösmuutoksia. Muutoksia on tehty vasta sen jälkeen, kun tuomioistuimet ovat antaneet ratkaisuja yksityishenkilöiden tekemiin autoverovalituksiin. Tämä on johtanut lainsäädännön heikkoon ennakoitavuuteen. Kansalaisten luottamus verotusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen on myös heikentynyt.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan hyvän hallinnon vaatimusten noudattamiseen voidaan katsoa kuuluvan myös Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuuden ja välittömän oikeusvaikutuksen huomioiminen. Lainvalmistelussa ja hallinnon järjestämisessä tulee noudattaa perustuslain 68 §:ää, jossa säädetään siitä, että kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. Tähän kuuluu apulaisoikeuskanslerin mukaan myös ministeriön valmius arvioida EU-oikeudellisia kysymyksiä ja ryhtyä niiden vaatimiin kansallisiin säädöstoimiin. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että hyvin valmistellut ja riittävän ajoissa toteutetut säädösmuutokset kotimaisessa autoverotuslainsäädännössä olisivat vähentäneet syntynyttä oikeudellista epävarmuutta ja muutoksenhakujen suurta määrää.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti valtiovarainministeriön huomiota hallinnon järjestämistä sekä hyvää hallintoa koskevien säännösten noudattamiseen.

Apulaisoikeuskansleri totesi lisäksi, että valtiovarainministeriön esittämät suunnitellut toimenpiteet autoverotuksen muutoksenhakuaikojen lyhentämiseksi ovat oikeita. Myös viimeisimmät lainsäädäntömuutokset ovat tukeneet tätä tavoitetta. Koska tehtyjen resurssilisäysten ja lainsäädäntömuutosten tosiasiallista ja pysyvää vaikutusta autoverotuksen toimivuuteen ja muutoksenhakujen käsittelyaikaan oli osittain vielä ennenaikaista arvioida, apulaisoikeuskansleri pyysi valtiovarainministeriötä 31.12.2010 mennessä toimittamaan ajantasaisen selvityksen muutoksenhakuvaatimusten käsittelyajoista vuosina 2009 ja 2010.


okv_2_50_2008.pdf

« Takaisin

Valituksen siirrolle säädetyn määräajan noudattamisen laiminlyönti

Diaarinumero: OKV/102/1/2009
Antopäivä: 5.3.2010
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelijat olivat määräajassa samalla valituskirjelmällä valittaneet Kansaneläkelaitoksen lapsensa kuntoutusta ja hoitotukea koskevista päätöksistä. Kuntoutuspäätöstä koskeva valitus oli toimitettu muutoksenhakuviranomaiselle vasta yli vuoden kuluttua. Vakuutuspiirin selvityksen mukaan laissa säädetyn määräajan ylitys oli johtunut inhimillisestä erehdyksestä valitusasian käsittelyssä.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että kuntoutuspäätöstä koskevan valituksen jääminen huomioon ottamatta yli vuoden ajaksi olisi vältetty, jos valituksen käsittelyssä olisi toimittu hyvän hallinnon edellyttämällä tavalla riittävän huolellisesti. Perehtymällä valituskirjelmään riittävän tarkasti olisi voitu havaita sen koskevan kahta eri päätöstä.

Apulaisoikeuskansleri katsoi vakuutuspiirin menetelleen lainvastaisesti siinä, että se oli valitusta käsitellessään ylittänyt Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 56 §:ssä säädetyt määräajat, joiden kuluessa Kansaneläkelaitoksen on siirrettävä valitus muutoksenhakuelimelle. Vakuutuspiirin menettely oli ollut erityisen moitittavaa, koska valituksen huolimattoman käsittelyn seurauksena laissa säädetty enintään 60 päivän määräaika oli ylitetty yli vuodella. Erityisen vakavaa on se, että asiassa oli kysymys kiireellisenä pidettävästä lapsen kuntoutuksesta. Päätöksessä vakuutuspiiriä huomautettiin vastaisen varalle lainvastaisesta menettelystä valituksen käsittelyssä.


okv_102_1_2009.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 2