Ratkaisut

Potilaan terveydentilasta tiedottaminen

Diaarinumero: OKV/1168/1/2007
Antopäivä: 28.12.2009
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Sairaanhoitopiirin suuronnettomuustilanteiden lääkintäpäällikkö oli tiedotustilaisuudessa kertonut tiedotusvälineille sairaalaan tuodun henkilön terveydentilasta ja paranemisennusteesta. Kantelija arvosteli sitä, että tiedotusvälineillä tuossa vaiheessa potilaan henkilöllisyydestä olleiden tietojen perusteella, tiedottaminen oli tosiasiassa koskenut tunnistettavissa olevaa potilasta.

Kantelussa oli kysymys kouluampumistapauksen jälkeen pidetystä tiedotustilaisuudesta. Lääkintäpäällikkö antoi tiedotusvälineille mainitussa tilaisuudessa tiedon sairaalan tuodun henkilön vammoista ja paranemisennusteesta. Tiedotustilaisuudessa annetut potilaan terveydentilaa ja potilassuhdetta koskevat tiedot olivat sinällään salassa pidettäviä tietoja. Annetut tiedot eivät kuitenkaan itsessään paljastaneet potilaan henkilöllisyyttä. Tilaisuudessa kävi kuitenkin ilmi, että tiedotusvälineillä oli jo tuolloin selkeä käsitys sairaalaan tuodun potilaan henkilöllisyydestä, jolloin sinänsä anonyymi tiedottaminen oli saattanut paljastaa tiettyä yksilöitävissä olevaa henkilöä koskevan salassa pidettävän tiedon. Laillisuusvalvonnallisesti keskeinen kysymys oli, oliko yksittäisen potilaan terveydentilaa ja paranemisennustetta koskevat tiedot julkisuuteen annettaessa menetelty salassapitosäännösten vastaisesti ja siten loukattu yksityisyyden suojaa. Menettelyn moitittavuutta arvioitaessa huomiota oli oikeuskanslerin mukaan kiinnitettävä tiedon luovuttajan tietoisuuteen vastaanottajilla olevista tiedoista, minkä lisäksi huomioon oli otettava olosuhteet kokonaisuudessaan.

Tiedotustilaisuus oli ensimmäinen viranomaisten tapahtuman jälkeen pitämä tiedotustilaisuus ja tiedonsaantia koskevat paineet kohdistuivat mainittuun tilanteeseen. Lääkintäpäällikkö joutui selvityksen mukaan paineisessa tilanteessa päättämään tietojen antamisesta ja annettavan tiedon tasosta. Lääkintäpäällikön käytettävissä olleessa tiedotusohjeessa ei ollut huomioitu toteutuneen kaltaista tilannetta. Huomioon oli otettava myös se, että mikäli lääkintäpäällikkö olisi kieltäytynyt antamasta lainkaan potilasta kokevia tietoja, olisi tämä menettely voinut vahvistaa tiedotusvälineillä olleen käsityksen potilaan henkilöllisyydestä ja samalla paljastaa potilassuhdetta koskevan tiedon, joka myös on salassa pidettävä tieto. Tapauksessa oli kysymys poikkeuksellisesta tapahtumien kulusta ja tilanteesta, joka oli edellyttänyt nopeaa reagointia muuttuvissa olosuhteissa sekä erisuuntaisten näkökohtien keskinäistä punnintaa. Oikeuskansleri totesi, että lähtökohtaisesti salassa pidettävää vaikkakin itsessään anonyymiä tietoa ei olisi tullut tiedotustilaisuudessa luovuttaa tiedotusvälineille, mikäli tiedossa oli, että tiedotusvälineet kykenevät muualta jo saamiensa tietojen perusteella yksilöimään tiedot tiettyä henkilöä koskeviksi. Jälkikäteinen arviointi mahdollisti kuitenkin tapahtumien ja esille tulleiden yksittäisten seikkojen yhdistämisen kokonaisuudeksi ja siten eritasoisen arvioinnin kuin tapahtumahetkellä. Oikeuskansleri katsoi, että ottaen huomioon asiassa esille tulleet seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan ei ollut oikeudellisia perusteita arvioida lääkintäpäällikön menetelleen tiedotustilaisuudessa potilaan vammoista tiedottaessaan siten, että se olisi antanut aihetta laillisuusvalvonnallisiin moitteisiin. Kantelu ei siten aiheuttanut muita toimenpiteitä kuin että oikeuskansleri saattoi päätöksessä esitetyt näkemykset sairaanhoitopiirin tietoon.


okv_1168_1_2007.pdf

« Takaisin

Tarkastus Kotkan käräjäoikeudessa

Diaarinumero: OKV/19/51/2009
Antopäivä: 3.12.2009
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Tarkastuskäynnin ohjelmaluonnoksen mukaan tarkastuksella käytävän keskustelun teemoiksi
oli ilmoitettu käräjäoikeuksien rakenneuudistus paikallistason näkökulmasta, yhteistyökysymykset
sidosryhmien kanssa, asioiden käsittelyn joutuisuus ja siihen vaikuttavat tekijät, tuomitsemistoiminnan
yhtenäisyys, henkilöstön asiantuntemuksen ylläpitämien, työmäärä ja työssä
jaksaminen sekä käräjäoikeuden toimitilat. Keskusteluja käytiin paitsi käräjäoikeuden johtoryhmän
kanssa, myös luottamuksellisesti erään henkilökuntaan kuuluvan kanssa.

okv_19_51_2009.pdf

« Takaisin

Kaupunginvaltuutetun esteellisyys

Diaarinumero: OKV/1317/1/2007
Antopäivä: 5.11.2009
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kaupunginvaltuutettu oli kesken asiakohdan käsittelyn ilmoittanut valtuuston puheenjohtajalle tuntevansa itsensä esteelliseksi ja poistunut kokouksesta. Selvityksessään oikeuskanslerille valtuutettu ilmoitti, että kokouksen kuluessa ilmeni, etteivät ryhmien etukäteisneuvotteluissa sovitut asiat pitäneetkään paikkaansa. Hän koki, ettei jatkossa kykene suhtautumaan kokouksen asioihin objektiivisella harkinnalla. Valtuutetun selvityksen mukaan asiakohta oli esityslistan viimeinen, ja hän poistui kokonaan paikalta. Asiassa kuitenkin ilmeni, että kyseisen asiakohdan jälkeen käsiteltiin vielä neljä muuta asiakohtaa. Valtuuston kokouksen pöytäkirjasta ei ilmennyt valtuutetun poistumisen syytä eikä perustetta. Kaupunginhallitus ilmoitti selvityksenään oikeuskanslerille merkinneensä valtuutetun oman selvityksen tiedoksi, eikä lausunut itse asiasta mitään.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä tai hänen läheistään. Valtuutettu ei voi vetäytyä asian käsittelystä pelkästään olettamukseen tai tuntemukseensa vedoten, vaan puolueettomuuden vaarantumiseen on oltava objektiivisesti havaittavissa oleva syy. Kyseinen valtuutettu, joka on koulutukseltaan lakimies, on toiminut pitkään politiikassa muun muassa kaupunginhallituksen ja valtuuston puheenjohtajana. Lisäksi oikeuskansleri on antanut hänelle huomautuksen jo aiemmin esteellisyyteen liittyvän virheellisen menettelyn johdosta, ja tuo päätös oli saatettu nimenomaisesti hänen tietoonsa. Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei ollut uskottavaa, ettei valtuutettu olisi ollut tietoinen esteellisyyden aiheuttavista seikoista, objektiviteettivaatimuksesta ja henkilökohtaisuuden edellytyksestä. Hän katsoi kuitenkin teon haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat kokonaisuutena arvioiden, että huomautus on tässä tapauksessa riittävä toimenpide. Hän myös kiinnitti yleisesti kaupunginvaltuuston puheenjohtajan huomiota tämän vastuuseen pöytäkirjan laatimisesta ja sisällöstä sekä esteellisyyttä koskevien tietojen ja perusteen ilmenemisestä. Lisäksi valtuutetun ja kaupunginhallituksen huomiota kiinnitettiin oikeuskanslerin perustuslain mukaiseen tietojensaantioikeuteen, johon liittyy totuudessa pysymisvelvollisuus ja se, että oikeuskanslerin tulee voida luottaa annettujen tietojen oikeellisuuteen.


okv_1317_1_2007.pdf

« Takaisin

Kielelliset perusoikeudet aluehallinnon uudistuksessa

Diaarinumero: OKV/1370/1/2009 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/1349/1/2009, OKV/1354/1/2009
Antopäivä: 30.10.2009
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Perustuslakivaliokunta antoi 25.9.2009 lausunnon (PeVL 21/2009 vp) hallituksen esityksestä
aluehallinnon uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 59/2009 vp). Lausunnossa katsottiin
välttämättömäksi, että valtioneuvosto kiireellisesti asettaisi asiantuntijoista koostuvan työryhmän
selvittämään lainsäädännön aiheuttamien aluejaotusten muutosten seurausvaikutukset
väestöryhmien tosiasiallisiin mahdollisuuksiin saada perustuslain edellyttämät palvelut samoin
perustein.

Valtiovarainministeriö asetti 6.10.2009 työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää kaksikieliseen
palveluun osoitettavia voimavaroja ja muita menetelmiä kaksikielisen palvelun järjestämiseen
Keski-Pohjanmaalla hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän tekemän linjauksen mukaisessa
aluejaossa sekä ohjaamaan kaksikielisen palvelun valmistelua muutosryhmissä. Työryhmän
toimikausi päättyy 6.11.2009.

okv_1370_1_2009.pdf

« Takaisin

Lääkehuollon uudelleen organisointi

Diaarinumero: OKV/219/1/2009
Antopäivä: 6.10.2009
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelija pyysi oikeuskansleria tutkimaan sosiaali- ja terveysministeriön tekemän lääkealan keskuksen perustaminen -nimisen päätöksen lainmukaisuuden. Kantelijan mukaan ministeriö oli päätöksellään perustanut lääkealan keskuksen ja ylittänyt näin toimivaltansa, koska perustuslain 119 §:n mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttämistä. Kantelija pyysi oikeuskansleria selvittämään, onko ministeriön päätös perustuslain mukainen ja ryhtymään selvityksen perusteella asian vaatimiin toimenpiteisiin.

okv_219_1_2009.pdf

« Takaisin

Sosiaali- ja terveysministeriön menettely lääkealan keskuksen perustamista ja sijoittamista koskevassa asiassa

Diaarinumero: OKV/1308/1/2008
Antopäivä: 6.10.2009
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelijat arvostelivat kantelukirjoituksissaan sosiaali- ja terveysministeriön menettelyä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen perustamisen valmistelua useilta eri kohdin. Arvostelu kohdistui muun muassa asian kiireiseen valmisteluun mukaan lukien lääkealan keskusta koskevan hallituksen esityksen valmistelu. Saadun selvityksen mukaan ministeriö oli pyytänyt useilta tahoilta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Lausuntopyynnön, joka oli päivätty 6.4.2009, mukaan lausunto tuli antaa viimeistään 16.4.2009. Kyseiseen ajanjaksoon sisältyi viikonvaihteen lisäksi pyhäpäivät pitkäperjantai 10.4. ja 2. pääsiäispäivä 13.4.2009, minkä vuoksi lausunnon antamiseen oli aikaa vain muutama arkipäivä. Oikeuskansleri totesi, että kuulemisen tarkoituksena on saada valmisteluun mukaan tietoa ja näkemyksiä tahoilta, jotka kuuluvat ehdotetun säädöksen vaikutuspiiriin. Jotta tavoite toteutuisi, on kuulemisen tapahduttava siten, että kuultavilla on todellinen mahdollisuus esittää näkemyksiään. Tällöin merkitystä on muun ohella sillä, että kuulemiseen varataan riittävästi aikaa. Oikeuskansleri katsoi, ettei lausunnon antamiselle varattua aikaa sen ajankohta ja myös se huomioiden, ettei kiireiselle aikataululle ollut esitetty välttämätöntä ja pakottavaa perustetta, voitu pitää asianmukaisen valmistelun kannalta riittävänä.


okv_1308_1_2008.pdf

« Takaisin

Haastemiehen epäilty virkarikos

Diaarinumero: OKV/13/21/2008
Antopäivä: 28.9.2009
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerille osoitetussa kirjoituksessa arvosteltiin haastemiehen menettelyä haasteen tiedoksiannon viipymistä koskevassa asiassa. Haastemies ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin ilmoittaakseen toimeksiantajalle eli käräjäoikeudelle siitä, että haastetta ei ollut annettu tiedoksi viimeiseen tiedoksiantopäivään mennessä. Syyteoikeus rikoksesta vanheni, ennen kuin haaste annettiin tiedoksi vastaajalle. Viimeinen tiedoksiantopäivä oli ollut tiedoksiantotodistukseen selvästi merkitty eikä sanamuoto ollut tulkinnanvarainen viimeistä tiedoksiantopäivää koskevilta osin. Haastemiehen epäonnistuttua antamaan haasteen tiedoksianto määräpäivään mennessä olisi hänen tullut ottaa yhteyttä haasteen tiedoksiantoa pyytäneeseen tahoon neuvotellakseen mahdollisuudesta jatkaa etsimistä tai saadakseen muita uusia ohjeita. Mikäli haastemies olisi kyseisessä tapauksessa ilmoittanut tilanteesta tuomioistuimelle, olisi tuomioistuimella ollut aikaa ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin haastettavan tavoittamiseksi esimerkiksi poliisiviranomaisten avulla.

Oikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että jos katsottaisiin, että viimeinen tiedoksiantopäivä ei asettaisi haastemiehelle mitään toimintavelvollisuutta, kuten ilmoittaa tiedoksiannon toimittamisen toteutumisesta tai toteutumattomuudesta toimeksiantajalle kohtuullisessa ajassa, niin toimeksiantajan mahdollisuus seurata toimeksiannon ja siten rikosprosessin asianmukaista toteutumista tältä osin vaarantuu merkittävästi.

Oikeuskanslerin arvion mukaan asiassa oli suoritetun esitutkinnan perusteella todennäköisiä syitä sen tueksi, että haastemies oli laiminlyömällä noudattaa käräjäoikeuden määräämää viimeistä tiedoksiantopäivää huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuneen virkavelvollisuutensa ja siten menetellyt rikoslain 40 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetyn tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistöä vastaavalla tavalla. Oikeuskansleri pyysi valtakunnansyyttäjää nostamaan syytteen haastemiestä vastaan mainitusta rikoksesta.

okv_13_21_2008.pdf

« Takaisin

Työllistämistuki ei saa olla syrjivä

Diaarinumero: OKV/150/1/2008
Antopäivä: 23.9.2009
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Länsisuomalainen kaupunki rikkoi apulaisoikeuskanslerin mielestä syrjinnän kieltoa suosimalla oman kaupungin nuoria työllistämistuen myöntämisessä. Kaupunki oli jakanut työllistämistukea niille työnantajille, jotka olivat palkanneet määräaikaiseen työsuhteeseen paikkakuntalaisen nuoren. Työllistämistuen ehtona oli ollut, että paikkakunta oli ollut nuoren rekisteröity kotipaikka. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kunnanhallituksen huomiota siihen, että yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuuslaki koskee myös työhönoton valintakriteereitä. Sellainen henkilöön liittyvä syy, joka ei liity työn tai tehtävän suorittamiseen, kuten asuinpaikka on kielletty valintakriteeri.


okv_150_1_2008.pdf

« Takaisin

Valtioneuvoston kirjelmien toimittaminen eduskunnalle

Diaarinumero: OKV/12/50/2008 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/15/50/2008, OKV/19/50/2008, OKV/20/50/2008
Antopäivä: 3.6.2009
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Valtioneuvoston yleisistunnossa käsiteltävien asioiden esittelylistojen tarkastuksessa vuonna 2008 tehtyjen havaintojen perusteella osa eduskunnalle perustuslain 96 §:n 2 momentin perusteella annettavista valtioneuvoston kirjelmistä näytti viipyneen. Tämän vuoksi oikeuskanslerinvirastossa aloitettiin kesällä 2008 kirjelmien aikatauluihin liittyvä erityinen seuranta viipymisiinjohtaneiden syiden selvittämiseksi ja ministeriöiltä pyydettiin tarvittaessa kirjallista selvitystä asiasta. Lisäksi ministeriöiltä pyydettiin selvitystä siitä, miten ministeriöissä oli järjestetty eduskunnalle menevien U-kirjelmien käsittely ja seuranta eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi.

okv_12_50_2008.pdf

« Takaisin

Käjätuomarin tekemäksi epäilty virkarikos

Diaarinumero: OKV/880/1/2006 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/1320/1/2007
Antopäivä: 9.3.2009
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kahdessa kantelussa arvosteltiin käräjätuomarilla käsiteltävinä olleiden kolmen lainkäyttöasian käsittelyn viipymistä. Asiassa ilmeni, että käräjätuomarilla oli ollut käsiteltävinä kaksi muutakin asiaa pitkään. Käräjätuomari oli käsitellyt kyseisiä asioita kahdesta ja puolesta vuodesta yli seitsemään vuoteen. Asiat koskivat sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, valtion korvausvastuuta, oikeusavun ratkaisupyyntöä, potilasvahinkoa ja välittäjäsopimusta. Ensiksi mainittua asiaa käräjätuomari oli käsitellyt yli seitsemän vuotta. Asiassa pidetyn valmisteluistunnon jälkeen käsittely oli seissyt yli viisi vuotta ilman käräjätuomarin toimenpiteitä. Asia oli muun ohella hovioikeuden käräjäoikeuden käsiteltäväksi palauttama, mistä syystä se olisi jo lähtökohtaisesti tullut käsitellä erityisen joutuisasti. Kun asian käsittely oli siirretty käräjätuomarilta toiselle tuomarille, oli kulunut jo lähes 13 vuotta siitä, kun asia alun perin oli tullut oikeudessa vireille. Oikeusavun ratkaisupyyntöä koskeva asia oli ollut käräjätuomarin käsiteltävänä noin kaksi ja puoli vuotta ennen kuin asian käsittely oli siirretty toiselle tuomarille. Lain mukaan asia olisi tullut käsitellä kiireellisenä.

Asioiden käsittely oli kestänyt niiden laatuun nähden kohtuuttoman pitkään. Käsittelyajat olivat tapauksessa vaarantaneet perusoikeuden saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä toteutumista sekä loukanneet luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen. Esitutkinnassa ei käynyt ilmi, että asiat olisivat olleet poikkeuksellisen laajoja tai erityisen vaikeita ratkaista tai että käräjätuomarilla olisi ollut käräjäoikeuden muita tuomareita suurempi työmäärä. Käräjätuomarin työmäärää oli saadun selvityksen mukaan päinvastoin vähennetty esimiestoimenpitein siirtämällä vanhoja juttuja toisille tuomareille, jakamalla käräjätuomarille selkeitä ja yksinkertaisia juttuja sekä jakamalla uusia juttuja määrällisesti vähemmän.

Käräjätuomari oli saanut laillisuusvalvojilta jo aiemmin kaksi huomautusta käsittelyn viipymisestä. Apulaisoikeuskansleri oli antanut vuonna 2000 käräjätuomarille huomautuksen riita-asian käsittelyn viipymisestä ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies vuonna 2004 huomautuksen täytäntöönpanoriitakanteen käsittelyn viipymisestä.

Oikeuskanslerin arvion mukaan asiassa oli suoritetun esitutkinnan perusteella todennäköisiä syitä sen tueksi, että käräjätuomari oli laiminlyömällä kysymyksessä olevien asioiden viivytyksettömän käsittelyn huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuneen virkavelvollisuutensa ja siten menetellyt rikoslain 40 luvun 11 §:ssä ja sen sijaan 1.10.2002 tulleessa mainitun luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetyn tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistöä vastaavalla tavalla. Oikeuskansleri pyysi valtakunnansyyttäjää nostamaan syytteen käräjätuomaria vastaan mainitusta rikoksesta.

Edellä mainitussa asiassa oli kyse muun ohella myös siitä, olisiko käräjäoikeuden laamannin pitänyt valvoa johtamaansa käräjäoikeuden toimintaa, eri osastojen toimintaa sekä edellä mainitun käräjätuomarin työskentelyä paremmin ja esimiestoimenpitein estää juttujen käsittelyn tarpeeton viipyminen. Lisäksi oli kyse siitä, olisiko osastonjohtajan pitänyt valvoa johtamansa osaston toimintaa ja mainitun käräjätuomarin työskentelyä paremmin ja esimiestoimenpitein estää juttujen käsittelyn tarpeeton viipyminen.

Laamannin osalta oikeuskansleri katsoi, ettei tämä ollut rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvaa virkavelvollisuuttaan, eikä tämä ollut menetellyt asiassa tavalla, jonka johdosta oikeuskanslerilla muutoinkaan olisi ollut aihetta toimenpiteisiin. Oikeuskansleri otti arvioinnissaan huomioon muun ohella sen, että juttujen joutuisan käsittelyn valvonta oli käräjäoikeudessa delegoitu osastonjohtajien ensisijaiseksi tehtäväksi ja kyse oli suuresta käräjäoikeudesta, jonka laamannilla oli vain rajalliset mahdollisuudet ryhtyä selvittämään yksittäisellä tuomarilla olevien asioiden käsittelyn mahdollista viipymistä.

Ottaen huomioon ne toimenpiteet, joilla osastonjohtaja pyrki estämään käräjätuomarilla olleiden juttujen käsittelyn tarpeeton viipyminen, oikeuskansleri katsoi, ettei osastonjohtaja lähtökohtaisesti ollut menetellyt tavalla, jonka johdosta oikeuskanslerilla olisi ollut aihetta toimenpiteisiin. Edellä mainitun sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevan asian osalta oikeuskansleri kuitenkin totesi muun ohella seuraavan.

Osastonjohtaja oli esitutkinnassa todennut, että mainittu asia oli auttamattomasti vanha jo siinä vaiheessa kun hän tuli edellä mainitun käräjätuomarin osaston johtajaksi, eikä asialle ollut enää mitään tehtävissä. Oikeuskansleri painotti, että osastonjohtajan mainituin tavoin esittämät seikat eivät olleet oikeudellisesti hyväksyttäviä syitä lykätä asian käsittelyn nopeuttamiseksi tarkoitettuja konkreettisia toimenpiteitä. Selvää on, että mikäli asian käsittely on ilmiselvästi jo viipynyt oikeudellisesti kestämättömän pitkään, on tuomarin esimiehen välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin asian käsittelyn nopeuttamiseksi. Oikeuskansleri saattoi lausumansa näkökohdat osastonjohtajan tietoon.

okv_880_1_2006.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 2