Ratkaisut

EY-oleskelulupahakemuksen käsittely

Diaarinumero: OKV/451/1/2006
Antopäivä: 12.11.2008
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvasta annetun direktiivin saattaminen osaksi Suomen lainsäädäntöä oli viivästynyt. Kantelija halusi toukokuussa 2006 saattaa vireille EY-oleskelulupaa koskevan hakemuksen paikkakuntansa poliisilaitoksella, mutta hakemusta ei ollut otettu vastaan. Poliisilaitokselta kysyttiin neuvoa sisäasiainministeriöstä (SM), josta ilmoitettiin, ettei kyseistä lupaa voinut vielä hakea ja saada, koska ulkomaalaislaissa ei vielä tuolloin ollut asiaa koskevia säännöksiä. Tämän jälkeen kantelija jätti hakemuksensa, jonka saatteessa hän ilmoitti paikallispoliisin kieltäytyneen ottamasta hakemusta vastaan, SM:n kirjaamoon. Hakemus siirrettiin Ulkomaalaisvirastolle (UVI; nyk. Maahanmuuttovirasto), josta hakemusasiakirjat palautettiin kantelijalle ilmoituksin, että mikäli hakija pysyvästä oleskeluluvastaan huolimatta haluaa hakea oleskelulupaa, tulee hakemus toimittaa paikallispoliisille.

Lain ja hyvän hallinnon mukaisena viranomaismenettelynä ei apulaisoikeuskanslerin mukaan voida pitää sitä, että hakijan vaatiessa asiansa käsittelyä hänen hakemustaan ei oteta vastaan, vaan se palautetaan hänelle ilman minkäänlaista kirjallista tai suullistakaan päätöstä. Hakemus olisi ollut mahdollista vastaanottaa ja tehdä tutkimatta jättämispäätös. Hakemuksen vireillepanon tarkoituksenmukaisuuden arviointi ei ole viranomaisen tehtävä. Hakemuksen käsittelyvelvoitteen, päätöksen perusteluvelvollisuuden ja muutoksenhakuohjauksen antamisvelvoitteen tarkoituksena on turvata oikeus saattaa asia riippumattoman tuomioistuimen arvioitavaksi. Viranomaisen lainmukaisena tehtävänä on antaa hakijalle neuvontaa ja tarvittaessa selostaa hänelle hakemuksen käsittelyä.

Apulaisoikeuskansleri ei päätöksensä mukaan voinut katsoa, että poliisilaitoksella olisi tässä jossain määrin tulkinnanvaraisessa ja oikeudellisesti epäselvässäkin tilanteessa menetelty moitittavalla tavalla, vaikka hakemus oli sitä käsiteltäväksi ottamatta palautettu hakijalle. Saadusta selvityksestä ilmenipyrkimys asiakkaan hyvään palveluun ja erityisesti se, että poliisi menetteli SM:stä saamansa ohjeistuksen mukaisesti.

Ulkomaalaisviraston menettelyä palauttaa hakemusasiakirjat kantelijalle ei päätöksen mukaan voitu pitää hyvän hallinnon vaatimusten mukaisena, kun hakemuksen saatekirjeessä oli nimenomaan mainittu paikallispoliisin kieltäytyneen hakemuksen vastaanottamisesta. Hakemus olisi ollut perusteltua siirtää viran puolesta poliisilaitokselle käsiteltäväksi. Päätöksessä esitetyt näkökohdat asian siirtämisvelvollisuudesta ja valituskelpoisen hallintopäätöksen tekemisen merkityksestä lähetettiin Maahanmuuttovirastolle tiedoksi ja huomioon otettavaksi. Sisäasiainministeriön alaiselleen hallinnolle antama ohjeistus direktiivin täytäntöönpanon viivästymisen vuoksi oli jäänyt riittämättömäksi. Kun kanteluasiaa selvitettäessä SM:n lausunnosta puuttui Ulkomaalaisvirastolta hankittu selvitys, jota ei löytynyt myöskään sitä erikseen kysyttäessä, ministeriön huomiota kiinnitettiin sille toimitettujen viranomaisasiakirjojen huolelliseen käsittelyyn ja säilyttämiseen. Lisäksi ministeriön huomiota kiinnitettiin huolellisuuteen oikeuskanslerille toimitettaviin selvityksiin vastaamisessa, koska ministeriö sivuutti selvityspyyntöön vastatessaan aiemmin oikeusministeriön lainvalmisteluosaston eurooppaoikeuden yksiköltä hankkimansa lausunnon mm. kyseisen direktiivin välittömästä oikeusvaikutuksesta

okv_451_1_2006.pdf

« Takaisin

Viivästys haasteiden antamisessa

Diaarinumero: OKV/824/1/2007
Antopäivä: 12.11.2008
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelussa arvosteltiin muun ohella käräjäoikeutta siitä, että syyteoikeus oli ehtinyt vanhentua käräjäoikeuden viivyteltyä haasteiden antamisessa.Saadun selvityksen mukaan asiaa käsitellyt käräjätuomari oli epähuomiossa antanut haasteet vasta syyteoikeuden vanhentumisen jälkeen. Selvityksen antanut käräjätuomari myönsi tekemänsä virheen ja olevansa siitä vastuussa.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 8 §:n mukaan tuomioistuimen on rikosasiassa annettava haaste viipymättä sen jälkeen, kun syyttäjä on toimittanut haastehakemuksen käräjäoikeudelle. Säännöksen perusteella tuomarin virkavelvollisuuksiin kuuluu omalta osaltaan pyrkiä huolehtimaan siitä, että hänen käsiteltäväkseen tullutta rikosasiaa koskeva haaste annetaan vastaajalle tiedoksi niin, ettei rikoksen syyteoikeus pääse vanhentumaan. Syyteoikeuden vanhentumisen vuoksi vastaajien tekemiksi epäiltyjä tekoja ei käsillä olevassa tapauksessa voitu käsitellä oikeusjärjestyksen mukaisesti. Asianomistajien kannalta kysymys oli heidän perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeuteen pääsyn rajoittamisesta. Se, että haasteen antamisessa tapahtuneen aiheettomana pidettävän viipymisen takia rikosasiaa ei voida käsitellä lain tarkoittamalla tavalla, on myös omiaan heikentämään luottamusta oikeudenhoidon toimivuuteen.

Aikaa käräjäoikeudessa asian vireille tulosta rikosten syyteoikeuden vanhentumiseen oli ollut lähes neljä kuukautta. Asiassa ei tullut ilmi mitään estettä sille, etteikö asiaa käsitellyt käräjätuomari olisi voinut antaa haasteita riittävän ajoissa. Ei myöskään käynyt ilmi, että asiassa olisi vanhentumiskysymykseen liittynyt oikeudellista tulkinnanvaraisuutta tai että olisi ollut mitään muutakaan syytä, miksi syyteoikeuden vanhentumisaika ei olisi ollut käräjätuomarin helposti havaittavissa. Oikeuskansleri antoi käräjätuomarille huomautuksen vastaisen varalle rikosasian vanhentumiseen johtaneen vastaajien haasteiden antamisen laiminlyönnin johdosta.


okv_824_1_2007.pdf

« Takaisin

Päätös vaalirahoitusilmoitusten käsittelyä oikeusministeriösä koskevassa asiassa

Diaarinumero: OKV/681/1/2008
Antopäivä: 5.11.2008
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerinvirastoon ovat saapuneet Jyrki Virolaisen 21.5.2008 ja 28.5.2008 päivätyt ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain (414/2000, vaalirahoituslaki) mukaisten
ilmoitusten käsittelyä oikeusministeriössä koskevat kirjoitukset. Virolaisen mukaan vuosien 2003 ja 2007 eduskuntavaalien osalta useiden kansanedustajaksi valittujen henkilöiden ilmoitukset eivät täyttäneet vaalirahoituslaissa ilmoitukselle asetettuja edellytyksiä. Virolainen kertoi, ettei oikeusministeriö ilmeisesti juuri yhdessäkään tapauksessa pyytänyt täydentämään puutteellisia ilmoituksia. Virolainen viittasi vaalirahoituslain 3 §:n säännökseen siitä, mitä tietoja ilmoituksen tulee sisältää. Samoin hän viittasi lain 4 §:ään oikeusministeriöstä ilmoituksen vastaanottavana viranomaisena ja lain 5 §:ään oikeusministeriöstä
ilmoitustietoja koskevan rekisterin pitäjänä. Virolaisen näkemyksen mukaan oikeusministeriön velvollisuuksiin ilmoitukset vastaanottavana ja rekisteröivänä viranomaisena on kuulunut sen
valvonta, että sille toimitetut ilmoitukset sisältävät vaalirahoituslain 3 §:ssä ilmoitettaviksi säädetyt tiedot. Tarvittaessa ennen lain 5 §:ssä tarkoitettua rekisteröintiä oikeusministeriön on tullut
huolehtia siitä, että puutteelliset ilmoitukset täydennetään.

okv_681_1_2008p.pdf

« Takaisin

Hovioikeuden tuomion antaminen määräajassa

Diaarinumero: OKV/34/31/2006
Antopäivä: 22.10.2008
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Hovioikeus oli rikosasiassa toimittamansa pääkäsittelyn jälkeen ilmoittanut asianosaisille, että tuomio asiassa annetaan 30 päivän kuluessa ellei estettä ole. Tuomio annettiin noin kolme ja puoli kuukautta päätöksenteon jälkeen. Apulaisoikeuskansleri totesi käsityksenään, että tuomion antaminen oli jossain määrin viipynyt.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että perusteluvelvollisuuden huolellinen noudattaminen on keskeinen osa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista sekä tuomioistuinjärjestelmämme oikeutuksen ja uskottavuuden kannalta välttämätöntä. Toisaalta asianosaisten oikeusturva ja joutuisa, keskitetty, suullinen sekä välitön oikeudenkäynti edellyttää, että asian kokonaiskäsittelyaika ei aiheettomasti pitkity ja päätösneuvottelut pidetään laissa säädetyin tavoin välittömästi pääkäsittelyn päätyttyä tai viimeistäänkin seuraavana arkipäivänä oikeudenkäynnin tapahtumien ollessa tuoreena muistissa. Apulaisoikeuskansleri totesi yleisellä tasolla, että menettelyä, jossa päätösneuvottelut tosiasiallisesti jatkuisivat niin sanotun konseptikierron aikana jopa usean kuukauden ajan pääkäsittelyn päättymisen jälkeen ei voida pitää asiaan liittyvän oikeudenkäymiskaaren säännöksen mukaisena. Apulaisoikeuskansleri totesi edelleen, että kantelijan tapauksessa laissa lähtökohdaksi säädetty 30 päivän määräaika tuomion antamiselle oli ylitetty huomattavasti, mikä ainoastaan osittain selittyi sillä, että kyse oli ollut verrattain vaativia tosiasia- ja oikeuskysymyksiä sisältävästä asiakokonaisuudesta.

Hovioikeuden asiassa antamaan selvitykseen liittyen apulaisoikeuskansleri totesi, ettei tuomion antamisen viipymistä voi lähtökohtaisesti perustella viraston sisäisillä työjärjestelyihin liittyvillä seikoilla ja että kantelun kohteena olleessa tapauksessa ratkaisukokoonpanoon kuuluneen henkilön lyhyt sairasloma ei voinut vaikuttaa merkittävästi asiaan.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että vaikka laki ei suoraan velvoita tuomioistuinta ilmoittamaan asianosaisille, mikäli 30 päivän määräaika tuomioistuimen ennakko-olettaman vastaisesti ylittyy niin, kyseisessä tapauksessa tuomion antaminen oli siinä määrin viivästynyt asianosaisille ilmoitetusta ajankohdasta, että olisi ollut perusteltua tiedottaa asianosaisille viipymisestä ja arvioidusta uudesta tuomion antamisajankohdasta. Apulaisoikeuskansleri perusteli näkemystään perustuslain ja virkamieslain asian viivytyksetöntä ja asianmukaista käsittelyä koskevilla säännöksillä sekä sillä, että vaikka hallintolain 4 §:ssä lainkäyttö on nimenomaisesti suljettu hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle, niin mainitussa laissa säädetty palveluperiaate voi tulla tuomioistuimessa sovellettavaksi niissä tilanteissa, joissa lainkäyttöä koskevista säädöksistä itsestään ei seuraa mitään nimenomaista ja yksilöityä toimintavelvoitetta. Apulaisoikeuskanslerin käsityksen mukaan palveluperiaate voidaan liittää perustuslaissa asetettuun asianmukaisen käsittelyn vaatimukseen.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Itä-Suomen hovioikeuden huomiota oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 17 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan noudattamiseen tuomioita annettaessa tuoden esiin myös kantansa palveluperiaatteen merkityksestä asiassa.


okv_34_31_2006.pdf

« Takaisin

Viranomaismenettelystä kirkon käyttämistä koskevassa asiassa

Diaarinumero: OKV/69/1/2006
Antopäivä: 22.10.2008
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija oli pyytänyt lupaa äitinsä siunaustilaisuuden järjestämiseen kahden seurakunnan yhteisessä kirkossa. Äiti ei ollut kummankaan seurakunnan jäsen.

Kantelijan suulliseen pyyntöön vastattiin kieltävästi seurakuntalaisten tarpeisiin viitaten. Kantelijan sähköpostitse esittämään pyyntöön saada asianomainen linjauspäätös ja tieto valitusmahdollisuudesta vastasivat seurakuntien kirkkoherrat yhdessä selostamalla vallitsevaa käytäntöä. Kantelija joutui järjestämään äitinsä siunaustilaisuuden muualla. Suomen- ja ruotsinkielinen tuomiokapituli, jotka tutkivat asian kantelun perusteella, eivät kumpikaan nähneet seurakuntien viranhaltijain menettelyssä moitittavaa.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kirkkojärjestyksen mukaan kirkon käyttämisestä päättävät kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä ja että kummankaan seurakunnan seurakuntaneuvostossa ei ollut tehty kirkon käyttöä koskevia linjauspäätöksiä.

Apulaisoikeuskansleri huomautti kolmea seurakuntien viranhaltijaa virheellisestä menettelystä: 1) Kaksi viranhaltijaa oli laiminlyönyt hallintolain mukaisen neuvontavelvollisuutensa ja toiminut myös suhteellisuusperiaatteen ja palveluperiaatteen vastaisesti, kun he eivät kertoneet kysyjälle asianmukaista menettelyä. 2) Laiminlyödessään toimittaa kantelijan sähköpostiviestin jomman kumman seurakuntaneuvoston käsiteltäväksi kirkon käyttöä tarkoittavan päätöksen tekemiseksi ja vastatessaan viestiin viittaamatta millään tavalla sanottuun päätöksentekomenettelyyn kumpikin kirkkoherra esti sen toteutumisen kantelijan vireille panemassa hallintoasiassa. Kummassakin tapauksessa viranhaltijat menettelyllään eväsivät kantelijalta perustuslain 21 §:ssä säädetyn perusoikeuden hyvään hallintoon.

Apulaisoikeuskansleri antoi kummallekin tuomiokapitulille vakavan huomautuksen niiden virheellisestä menettelystä. Sivuuttamalla kanteluratkaisuissaan kokonaan edellä todetut virheellisyydet seurakuntien viranhaltijain toiminnassa tuomiokapitulit laiminlöivät kirkkojärjestyksessä säädetyn valvontavelvollisuutensa. Samalla ne laiminlöivät noudattaa hallintolain velvoitetta hallintokanteluasioita käsiteltäessä: hyvän hallinnon perusteiden noudattamisen ja niiden henkilöiden oikeuksien turvaamisen, joita asia välittömästi koskee.



okv_69_1_2006.pdf

« Takaisin

Lapsiperheen kiireellisen asumisen järjestäminen

Diaarinumero: OKV/143/1/2007
Antopäivä: 30.9.2008
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija ja hänen yksi täysi-ikäinen ja kolme alaikäistä lastaan olivat jääneet ilman asuntoa. Kantelija ja lapset asuivat tilapäismajoituksessa muun muassa piharakennuksessa, johon tuli kylmä vesi. Sosiaalitoimi oli yrittänyt järjestää perheelle asuntoa, mutta siinä ei ollut onnistuttu. Kunnalla oli käytettävissä kiireellisen asumisen järjestämiseen tukiasunto, joka ei kuitenkaan tuolloin ollut vapaana. Lisäksi kunnalla olivat käytettävissä kunnan vuokra-asunto-osakeyhtiön asunnot, mutta niitä ei vuokrattu kantelijalle, koska hänellä oli aikaisempia vuokrarästejä yhtiöön.

Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä viitattiin lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain säännöksiin asumisen järjestämisestä tietyissä tilanteissa. Päätöksen mukaan kantelijan ja hänen lastensa tilanne oli sellainen, että edellä mainittujen säännösten perusteella perheen asuminen oli viivytyksettä järjestettävä. Perusturvalautakunnan tulee huolehtia siitä, että näitä lastensuojelulaissa ja sosiaalihuoltolaissa säädettyjä sitovia velvoitteita noudatetaan. Tällaisissa tapauksissa maksukyvyttömyys, esimerkiksi vuokrarästit, tai varattomuus eivät voi olla perusteena järjestämättä asuntoa. Lisäksi päätöksen mukaan kunnan tuli arvioida, olivatko järjestelyt kiireellisen asumisen turvaamiseen kunnassa riittäviä, siten kuin laki asunto-olojen kehittämisestä edellyttää.


okv_143_1_2007.pdf

« Takaisin

Rakennusvalvontaviranomaisen menettely toimenpidelupahakemuksen käsittelyssä

Diaarinumero: OKV/699/1/2006
Antopäivä: 9.9.2008
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelijan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa lupahakemuksen kirjaamisessa oli menetelty virheellisesti, kun hakemusta ei ollut kirjattu vireille tulleeksi kuin vasta vuoden kuluttua sen saapumisesta. Tähän liittyen apulaisoikeuskansleri piti hyvän hallinnon kannalta tärkeänä, että lupahakemusten saapumis- ja kirjaamispäivämäärät ovat yksinkertaisella tavalla tarkistettavissa kaupungin tietojärjestelmästä.

Kantelijan lupahakemuksen käsittelyaika oli ollut kohtuuttoman pitkä. Apulaisoikeuskansleri totesi, että maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa lupa-asioissa viranomaisen tulee ensi sijassa huolehtia tarvittavasta naapurin kuulemisesta.  Viranomainen oli menetellyt virheellisesti, kun kantelijan viranomaiselle osoitettuihin kirjeisiin ei ollut vastattu eikä arviota lupahakemuksen käsittelyajasta ollut asianosaisen pyynnöstä huolimatta annettu. Lisäksi lupa-arkkitehti oli menetellyt lain vastaisesti, kun hän ei ollut vastannut hänelle tulleeseen sähköpostiin.


okv_699_1_2006.pdf

« Takaisin

Hätäkeskuslaitoksen toimintakyky

Diaarinumero: OKV/11/50/2008
Antopäivä: 8.9.2008
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Hätäkeskuslain (157/2000) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on turvata hätäkeskuspalvelujen tuottaminen, saatavuus ja laatu tasapuolisesti maan eri osissa sekä tehostaa viranomaisten yhteistoimintaa. Lain 3 §:n 1 momentin mukaan hätäkeskustoimintaa varten on valtion ylläpitämä hätäkeskuslaitos, johon kuuluvat hätäkeskusyksikkö ja sen alaiset hätäkeskukset. Pykälän 2 momentin mukaan hätäkeskuslaitos on sisäasiainministeriön alainen. Sisäasiainministeriö johtaa laitosta yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

okv_11_50_2008s.pdf

« Takaisin

Viranomaismenettely valtioon kohdistetun vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyssä

Diaarinumero: OKV/24/1/2006
Antopäivä: 5.9.2008
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija oli vaatinut valtiolta vahingonkorvausta, koska hän joutui suorittamaan sakonmuuntorangaistuksen, vaikka oli jo maksanut kyseiset sakot. Avustava ulosottomies oli tilittänyt kantelijan maksun virheellisesti.

Kantelija oli käräjäoikeudesta saamansa ohjeistuksen mukaisesti toimittanut kyseisen vahingonkorvausvaatimuksen Valtiokonttoriin 21.2.2005. Valtiokonttori oli käsitellyt asian syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (422/1974) nojalla hyläten kantelijan hakemuksen, koska muuntorangaistusta ei ollut alennettu tai poistettu. Valtiokonttori oli päätöksensä jälkeen siirtänyt korvausasian 24.2.2005 Rikosseuraamusvirastoon käsiteltäväksi. Rikosseuraamusviraston käsityksen mukaan sillä ei ollut kuitenkaan toimivaltaa asiassa ja sieltä asia oli siirretty 10.3.2005 Oikeusrekisterikeskukselle.

Oikeusrekisterikeskus siirsi kuitenkin kantelijan hakemuksen edelleen 18.4.2005 oikeusministeriölle. Oikeusministeriössä asia oli ensin osoitettu kriminaalipoliittiselle osastolle, josta se 25.5.2008 siirrettiin oikeushallinto-osastolle. Osasto siirsi 28.6.2005 kyseisen ulosottoa koskevan vahingonkorvausasian Etelä-Suomen lääninhallituksen oikeushallinto-osaston käsiteltäväksi. Lääninhallituksen päätöksellä 14.12.2005 Kantelijalle suoritettiin vahingonkorvauksena 500 euroa vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 2 §:n ja 5 luvun 6 §:n perusteella.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että kantelijan vahingonkorvausasian käsittelyä siirtäneet Valtiokonttori, Rikosseuraamusvirasto, Oikeusrekisterikeskus ja oikeusministeriö olivat toimineet hallintolaissa säädetyn palveluperiaatteen ja yhteistyövelvoitteen vastaisesti, koska ne olivat jättäneet riittävän huolellisesti selvittämättä, mikä olisi ollut toimivaltainen taho käsittelemään kantelijan vahingonkorvausvaatimusta. Tämän vuoksi kantelijan vahingonkorvausasian käsittelyä oli siirretty tarpeettomasti ja asian käsittely oli viivästynyt noin neljä kuukautta. Apulaisoikeuskanslerin mukaan oli epätyydyttävää, että oikeusministeriön hallinnonalan viranomaiset eivät ole voineet joustavammin keskinäisesti selvittää, minkä saman hallinnonalan viranomaisen toimivaltaan asia kuuluu. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että hyvän hallinnon perusteiden ja niihin kiinteästi liittyvän asian viivytyksettömän käsittelyn turvaamiseksi voidaan edellyttää, että viranomainen ennen asian siirtoa selvittää vastaanottavan viranomaisen kannan siirtoon ja että viranomaiset tarvittaessa yhteisesti selvittävät asian siirtoon liittyvät oikeudelliset kysymykset.

Valtiovarainministeriön asiassa antamasta selvityksestä ja lausunnosta ilmenevän näkemyksen mukaan asiaan oli vaikuttanut myös se, että vahingonkorvausasioiden käsittely valtionhallinnossa on hajautettuna useisiin viranomaisiin ja tämä osaltaan aiheuttaa sen, että myös valtionhallinnossa työskenteleville lainsäädäntö ja käytänteet ovat jossain määrin epäselviä. Valtiovarainministeriön näkemystä tuki apulaisoikeuskanslerin mukaan viranomaisten pitkä siirtoketju viittauksineen eri lainkohtiin. Apulaisoikeuskansleri totesi myös, että oikeusministeriö ja sen hallinnonalan viranomaisten menettelyä arvioitaessa on muistettava, että oikeusministeriö on osaltaan vastuussa asiaan liittyvän lainsäädännön ja siihen liittyvän viranomaisohjauksen asianmukaisuudesta. Apulaisoikeuskansleri totesi lisäksi, että säädösten vaikeaselkoisuus ei poista viranomaisen velvollisuutta huolehtia asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti asianomaisten virastojen huomiota hallintolain edellyttämään palveluperiaatteeseen ja yhteistyövelvoitteeseen valtioon kohdistettujen vahingonkorvausvaatimusten käsittelyssä ja pyysi ministeriöitä selvittämään vuoden loppuun mennessä mahdollista tarvetta tarkentaa asiaan liittyvää viranomaisohjeistusta ja selkeyttää sekä keskittää valtioon kohdistettavien, lainkäyttöä koskevien vahingonkorvausvaatimusten käsittelyyn liittyvää menettelyä.


okv_24_1_2006.pdf

« Takaisin

Päätös käräjätuomarin epäillyn virkarikoksen johdosta

Diaarinumero: OKV/353/1/2007
Antopäivä: 18.8.2008
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelija on arvostellut oikeuskanslerille 20.3.2007 osoittamassaan kirjoituksessa sitä, että Espoon käräjäoikeus on velkomusasiassa, jossa kantelija oli ollut vastaajana, laiminlyönyt selvittää kantajan asianosaiskelpoisuuden.
Lisäksi kantelija on arvostellut kantajan asiamiehenä toimineen lakimiehen menettelyä asiassa ja pyytänyt, että häneltä pyydetään toiminnastaan asiassa selvitys.

okv_353_1_2007.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 2