Ratkaisut

Tietojärjestelmäongelmat eivät saa estää yhteyden saamista terveydenhuoltoon

Diaarinumero: OKV/574/1/2018
Antopäivä: 17.4.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi kaupungin tietoon näkemyksensä, että sen on tietojärjestelmiinsä liittyvistä ongelmista huolimatta kyettävä täyttämään lainmukaiset velvoitteensa niin, että palvelujen käyttäjien oikeudet tulevat turvatuiksi.

Kaupungilla oli ollut ongelmia potilastietojärjestelmänsä ajanvarausosion suhteen, minkä vuoksi se ei ollut kyennyt vastaanottamaan normaaleja puhelumääriä. Kiireetöntä hoitoa koskeva ajanvarausjärjestelmä oli ajoittain jouduttu sulkemaan, ja tietojärjestelmäongelmat olivat hidastaneet ajanvarauksen toimintaa huomattavasti.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että kaupungin on järjestettävä toimintansa siten, että potilas voi terveydenhuoltolaissa säädetyllä tavalla saada yhteyden terveyskeskukseen tai muuhun terveydenhuollon yksikköön hoidon tarpeensa arvioimiseksi ja hoitonsa järjestämiseksi.

OKV_574_1_2018.pdf

« Takaisin

Kirjoitus olisi tullut siirtää toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä

Diaarinumero: OKV/565/1/2018
Antopäivä: 17.4.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi sosiaali- ja terveysministeriön tietoon näkemyksensä, että asiakirjan siirto oli viipynyt hallintolain vastaisesti ja että asia olisi tullut käsitellä toteutunutta joutuisammin.

Kantelijan sosiaali- ja terveysministeriölle osoittaman, kanteluksi otsikoiman kirjoituksen siirtäminen toimivaltaiselle viranomaiselle oli kestänyt noin 4,5 kuukautta. Kirjoituksessa ei ollut kysymys sellaisesta asiasta, jonka käsittelyn viivästymisestä olisi voinut aiheutua kantelijalle oikeudenmenetys tai muu oikeuden loukkaus. Asian käsittely ministeriössä ei kuitenkaan ollut edellyttänyt erityisiä toimia ,vaan kirjoitus olisi ollut siirrettävissä nopeahkosti. Siirtoon kulunut aika oli viivyttänyt asian käsittelyä useilla kuukausilla. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että hallintolaki edellyttää nimenomaisesti asiakirjan siirron tapahtuvan viipymättä.

OKV_565_1_2018.pdf

« Takaisin

Pahoinpitelystä lähisuhteessa tulee kirjata rikosilmoitus

Diaarinumero: OKV/1325/1/2018
Antopäivä: 12.4.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisilaitoksen vakavaa huomiota velvollisuuteen kirjata pahoinpitelytapauksissa rikosilmoitus. Lisäksi hän kiinnitti huomiota velvollisuuteen huolehtia siitä, että asianomistaja saa riittävästi tietoa rikoksen uhriksi joutuneen tukipalveluista. Hän lähetti päätöksensä tiedoksi sisäministeriöön, Poliisihallitukseen ja Poliisiammattikorkeakouluun otettavaksi huomioon muun muassa poliisien koulutusta suunniteltaessa.

Turvakodin tekemässä kantelussa arvosteltiin sitä, että turvakodin asiakkaaseen kohdistuneesta pahoinpitelystä ei ollut poliisissa kirjattu rikosilmoitusta. Tapauksessa asiakas oli hälyttänyt poliisipartion paikalle ja epäilty tekijä oli kuljetettu poliisin säilöön. Asiakas oli sittemmin itse tehnyt asiasta rikosilmoituksen ja asia oli edennyt esitutkintaan.

Poliisilaitos myönsi selvityksessään, että se oli menetellyt virheellisesti. Poliisilaitoksen mukaan lieventävänä seikkana asiaa arvioitaessa voitiin kuitenkin pitää tapahtumapaikan "epäselviä olosuhteita”, jotka aiheutuivat pääosin molempien asianosaisten päihtymystilasta. Poliisilaitoksen selvityksestä oli lisäksi pääteltävissä näkemys, jonka mukaan voimassaolevasta lainsäädännöstä huolimatta kuvatun tyyppisestä perheväkivallasta on "turhaa" kirjata rikosilmoitusta, sillä "asiat eivät muutu, niin kauan kuin pariskunta on parisuhteessa". Asiassa kävi ilmi, että poliisi oli aikaisemmin useasti saanut kotihälytystehtävän kyseisten henkilöiden luokse.

Apulaisoikeuskansleri yhtyi poliisilaitoksen arvioon siltä osin kuin kyse oli velvollisuudesta kirjata rikosilmoitus. Asianosaisten päihtymystila ei vähennä tätä velvollisuutta. Lisäksi apulaisoikeuskansleri korosti, että toistuvat väkivallanteot eivät ole peruste olla kirjaamatta rikosilmoitusta. Päinvastoin ne ovat pikemmin osoitus myös vakavan väkivallan kohonneesta riskistä, joka edellyttää riskiarvion tekemistä. Poliisilaitoksen selvityksestä ei käynyt ilmi, että riskiarviota olisi tehty, asianomistajaa olisi informoitu lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden tukipalveluista, ehdotettu hänen yhteystietojensa välittämistä tukipalveluihin, ohjattu muuten asianosaisia väkivalta- tai päihdetyön piiriin, arvioitu väliaikaisen lähestymiskiellon tarvetta, tai että poliisi olisi ollut yhteydessä muihin viranomaisiin. Asianomistajaa oli esitutkinnassa kuultu puhelimitse vasta noin kolme kuukautta tapahtumien jälkeen.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että uhridirektiivissä, esitutkintalain säännöksissä ja Istanbulin sopimuksessa korostuu viranomaisten vastuu parisuhdeväkivaltaan puuttumisesta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lisäksi niissä korostetaan tarvittavien tukitoimien aktiivista tarjoamista väkivallan uhrille. Tavoitteena on paitsi reagoida jo tapahtuneeseen väkivaltaan myös ennaltaehkäistä tulevaa väkivaltaa.

OKV_1325_1_2018.pdf

« Takaisin

Rikosasian tuomioistuinkäsittelyssä tehtiin virheitä

Diaarinumero: OKV/289/1/2018
Antopäivä: 10.4.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi käräjätuomarille huomautuksen tuomioistuimen kokoonpanon laillisuutta koskeneen virheen vuoksi. Lisäksi hän kiinnitti hovioikeuden huomiota velvollisuuteen käsitellä rikosasiat siten, että niiden syyteoikeus ei pääse vanhentumaan.

Kanteluasiassa ilmeni, että rikosasia oli käsitelty ja ratkaistu virheellisessä kokoonpanossa käräjäoikeudessa. Lisäksi samassa rikosasiassa toisen väitetyn rikoksen syyteoikeus oli tätä ennen vanhentunut hovioikeuden menettelyn vuoksi. Käräjäoikeus oli hylännyt asianomistajan nostaman syytteen selvästi perusteettomana, joten käräjäoikeuden ei tullut antaa asiassa haastetta. Hovioikeus oli myöhemmin palauttanut asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi, koska sen mukaan syytettä ei olisi saanut hylätä selvästi perusteettomana haastetta antamatta. Käräjäoikeus oli tällöin käsitellyt ja ratkaissut asian pääkäsittelyssä yhden tuomarin kokoonpanossa. Lain mukaan kyseinen kokoonpano ei kuitenkaan ollut asiassa päätösvaltainen.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että tuomioistuimen kokoonpanon laillisuus on rikosasioissa ehdoton prosessinedellytys, joten tuomioistuimen tulee ottaa tämä huomioon oma-aloitteisesti. Kokoonpanon laillisuutta koskenut virhe kohdistui tuomiovallan käytön ydinalueelle ja oli siten menettelyllisenä virheenä periaatteellisesti vakava, vaikka se oli ollut korjattavissa, kun hovioikeus oli palauttanut asian toistamiseen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Virhe oli lisäksi viivästyttänyt jo pitkään vireillä olleen asian käsittelyä.

Hovioikeuden menettelyn osalta apulaisoikeuskansleri totesi, että palautuspäätös olisi tullut tehdä hyvissä ajoin ennen syyteoikeuden vanhentumista, jotta käräjäoikeudella olisi ollut mahdollisuus antaa haaste ajoissa tiedoksi vastaajalle. Palautuspäätöksen viipyminen ja siten syytteen vanhentuminen näytti olleen seurausta ennen kaikkea töiden organisointiin ja asioiden käsittelyn järjestelyihin liittyneistä puutteista hovioikeudessa sen tapahtuma-aikaisessa haasteellisessa työtilanteessa. Apulaisoikeuskansleri korosti, että asioiden käsittely ja töiden organisointi on kuitenkin järjestettävä hovioikeudessa siten, että syyteoikeuden mahdollinen vanhentuminen kyetään ottamaan asianmukaisesti huomioon.

OKV_289_1_2018.pdf

« Takaisin

Asiakkaan toive teitittelystä tulisi huomioida mahdollisuuksien mukaan

Diaarinumero: OKV/1535/1/2018
Antopäivä: 10.4.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisilaitoksen huomiota asiakirjapyyntöjen käsittelyaikojen noudattamiseen, sillä kantelijan asiakirjapyynnön käsittely poliisilaitoksella oli viivästynyt.

Kantelussa oli kyse myös poliisin kielenkäytöstä. Rikoskomisarion vastaus kantelijan sähköpostiviestiin ei ollut kieliasultaan sillä tavoin hallintolain asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen vaatimuksen vastainen, että se olisi antanut aihetta apulaisoikeuskanslerin toimenpiteisiin. Laki ei edellytä virkamieheltä teitittelyä. Apulaisoikeuskansleri totesi kuitenkin yleisesti pitävänsä asianmukaisena, että mikäli asiakas viranomaisessa asioidessaan itse teitittelee virkamiestä ja kokee sinuttelun epäasianmukaiseksi, niin virkamies huomioisi tämän vuorovaikutustilanteissa mahdollisuuksien mukaan.

OKV_1535_1_2018.pdf

« Takaisin

Tiedusteluun olisi tullut vastata kohtuullisessa ajassa

Diaarinumero: OKV/623/1/2018
Antopäivä: 9.4.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti maa- ja metsätalousministeriön huomiota hyvään hallintoon kuuluvaan velvollisuuteen vastata kohtuullisessa ajassa tiedusteluihin.

Kantelija oli tehnyt tammikuussa 2018 oikeusministeriölle tiedustelun metsästyslain tulkinnasta. Tiedustelu oli ohjattu maa- ja metsätalousministeriön vastattavaksi. Ministeriö oli vastannut kantelijalle huhtikuussa ja uudestaan kesäkuussa 2018. Ministeriö pahoitteli vastauksen viivästymistä.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen yhtyi ministeriön käsitykseen siitä, että vastaus oli viivästynyt.

OKV_ 623_1_2018.pdf

« Takaisin

Kieliryhmien edustajien valinta olisi tullut perustella

Diaarinumero: OKV/111/1/2019
Antopäivä: 9.4.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kieliasiain neuvottelukunnan huomiota velvollisuuteen perustella ratkaisunsa riittävästi ja kirjata ne pöytäkirjoihin. Lisäksi hän kiinnitti neuvottelukunnan huomiota velvollisuuteen noudattaa tasapuolisuutta ja muita hyvän hallinnon perusteita.

Suomalaisuuden Liitto ry kanteli oikeuskanslerille siitä, että se oli jätetty vuonna 2018 kutsumatta kieliasiain neuvottelukunnan vuosittain järjestämille kieliasiain neuvottelupäiville. Kieliasiain neuvottelukunta toimii oikeusministeriön yhteydessä ja sen tehtävänä on seurata kielilainsäädännön täytäntöönpanoa ja kielellisten olojen kehitystä.

Neuvottelukunnan kokouspöytäkirjoissa ei ollut kirjauksia neuvottelupäiville kutsumisessa noudatettavista perusteista.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että neuvottelukunnalla on toiminnassaan tapauskohtaista harkintavaltaa. Tällaista harkintavaltaa neuvottelukunnalla on ollut myös neuvottelupäivien osanottajia valitessaan. Harkintavaltaa rajaavat kuitenkin hallintolaissa säädetyt, kaikkia viranomaisia velvoittavat hyvän hallinnon periaatteet, joiden mukaan viranomaisen on muun muassa kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti.

Neuvottelukunnan antamassa selvityksessä esitettiin perusteet neuvottelupäiville valittujen kutsumiselle. Nämä olisi ollut perusteltua kirjata neuvottelukunnan kokouspöytäkirjaan. Suomen kielen kieliryhmän edustajan vaihtaminen perusteluja esittämättä ja kirjaamatta voi helposti herättää epäilyksiä menettelyn tarkoituksen ja tasapuolisuuden suhteen.

OKV_111_1_2019.pdf

« Takaisin

Maahanmuuttoviraston toimintaohje ei perustunut lakiin

Diaarinumero: OKV/885/1/2018
Antopäivä: 1.4.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi Maahanmuuttovirastolle huomautuksen perustuslain lakisidonnaisuusperiaatteen vastaisesta menettelystä. Kyse oli ohjeistuksesta, joka koski kansainvälistä suojelua hakeneiden hakijoiden passin haltuunottoa. Lisäksi sisäministeriön, Poliisihallituksen, Hämeen poliisilaitoksen ja Lounais-Suomen poliisilaitoksen sekä näiden poliisilaitosten passin haltuunottoon osallistuneiden poliisivirkamiesten huomiota kiinnitettiin perustuslain ja ulkomaalaislain noudattamiseen. Myös yksittäisellä viranhaltijalla on velvollisuus olla soveltamatta lain kanssa ristiriitaista alemman asteista säännöstä.

Maahanmuuttovirasto oli kesällä 2016 antanut poliisille ja Rajavartiolaitokselle ohjeen, jonka mukaan niiden tulisi turvapaikkahakemuksen vastaanottaessaan ottaa hakijan passi tai muu matkustusasiakirja haltuun siihen saakka, kunnes hakijalle myönnetään oleskelulupa Suomeen tai hakijan maasta poistamispäätös on täytäntöönpanokelpoinen. Poliisihallitus oli eräin rekisterimerkintöihin liittyvin tarkentavin lisäyksin kehottanut poliisilaitoksia noudattamaan Maahanmuuttoviraston ohjetta.

Asiassa saadusta selvityksestä ilmeni, että poliisilla oli jo ennen mainittua ohjeistusta ollut vakiintunut käytäntö, jonka mukaan kaikkien kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden passit otetaan haltuun koko lupaprosessin ajaksi. Menettelyä perusteltiin ulkomaalaislain turvaamistoimia koskevilla säännöksillä ja EU:n ns. turvapaikkamenettelydirektiivillä, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat erityisesti säätää mm. siitä, että hakijoiden on luovutettava hallussaan olevat hakemuksen tutkinnan kannalta oleelliset asiakirjat, kuten passi. Selvityksessä korostettiin lisäksi poliisin toimivia käytänteitä sen turvaamiseksi, että matkustusasiakirjat saadaan viivytyksettä hakijan käyttöön tilanteissa, joissa se on tarpeen henkilöllisyyden todistamiseksi.

Apulaisoikeuskansleri totesi, etteivät turvaamistoimia koskevat ulkomaalaislain säännökset mahdollista turvaamistoimen kohdistamista sellaisenaan kokonaiseen väestöryhmään, eli kansainvälistä suojelua hakeneisiin henkilöihin, ilman yksilöllistä arviointia ja lainsäädännön tukea. Ohjeistuksessa olisi tullut tuoda selkeästi esiin, että matkustusasiakirjan haltuun ottaminen on turvaamistoimi, jonka lainmukaisten edellytysten tulee aina täyttyä, eli sen on oltava välttämätön ja oikeasuhtainen hakijan maahantulon tai maassa oleskelun edellytysten selvittämiseksi. Maahanmuuttoviraston pyynnöllä on tullut olla oikeudellinen perusta, ja siihen liittyvän toimivallan on tullut perustua lakiin. Tällaista ei tässä asiassa ollut pystytty osoittamaan. Lain selkeästi asettamia rajoja ei voida ylittää hallinnon sisäisellä normilla tai pyynnöllä, jolla on selvästi ohjaava tarkoitus. Asetuksen tai muun lakia alemman asteisen säädöksen säännöstä ei saa soveltaa viranomaisessa, jos se on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa. Jos hallinnon asianmukainen toimivuus edellyttää tiettyä toimintatapaa, mutta voimassa oleva laki ei sitä tunne, on lakia muutettava eikä sen sijaan luoda lakiin perustumattomia käytäntöjä. Tässä tapauksessa ohjeistuksen ristiriita ulkomaalaislain säännösten kanssa oli ollut siinä määrin havaittavissa, että passin haltuunoton tehnyt yksittäinen poliisivirkamieskin on voinut kyseenalaistaa ohjeistuksen laillisuuden.

Passin säännönmukainen haltuunotto osana turvapaikkaprosessia on selkeästi lainsäädännöllinen asia, ja päätös siitä kuuluu eduskunnalle, ei Maahanmuuttovirastolle. Sisäministeriö olikin apulaisoikeuskanslerin selvitys- ja lausuntopyynnön jälkeen ryhtynyt lainsäädännön valmistelutoimiin. Lainmuutos tulee voimaan 1.6.2019.

OKV_885_1_2018.pdf

« Takaisin

Vammaisten henkilöiden oikeudet sukupuolisensitiivisissä avustamistilanteissa tulee turvata

Diaarinumero: OKV/1/50/2018
Antopäivä: 28.3.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri saattoi sosiaali- ja terveysministeriön tietoon näkemyksensä, jotka koskevat vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista. Hänen mukaansa sukupuolisensitiivisiä avustamistilanteita, kuten peseytymistä, pukeutumista tai hoitotoimenpiteiden suorittamista koskeva ohjaus on riittämätöntä, ja ohjauksessa tulisi huomioida paremmin yhdenvertaisuutta, itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä koskevat oikeudet. Hän toivoo ministeriön myös selvittävän vammaisten henkilöiden näkemyksiä siitä, kuinka he kokevat oikeuksiensa toteutuvan sukupuolisensitiivisissä tilanteissa.

Palveluasunnoissa asuvien vammaisten henkilöiden perusoikeuksien toteutumisessa oli lehtitietojen perusteella puutteita intiimihygienian hoitamistilanteissa, minkä vuoksi apulaisoikeuskansleri otti asian omana aloitteena tutkittavaksi. Intiimihygienian hoitaminen on sukupuolisensitiivinen toimenpide, jossa puututaan voimakkaasti avustettavan henkilön yksityisyyteen, koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Tilanteiden arkaluonteisuuden vuoksi nämä perusoikeudet saavat erityistä merkitystä.

Perus- ja ihmisoikeussäännökset yleensä ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty yleissopimus (vammaisyleissopimus) erityisesti velvoittavat toteuttamaan vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja oikeutta määrätä itsestään sekä kehostaan hoidon ja huolenpidon konkreettiset vaatimukset huomioiden täysimääräisesti. Sosiaalihuoltoa koskevassa lainsäädännössä korostetaan yleisesti vammaisen henkilön oikeuksien kunnioittamista ja hänen etunsa sekä mielipiteensä huomioimista.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että vammaisen henkilön oikeudet toteutuvat tai jäävät toteutumatta nimenomaan käytännön avustamistilanteissa, joissa mainittuja säännöksiä tulisi noudattaa. Vammaisten henkilöiden intiimihygienian hoitamisesta palveluasunnoissa ei ole nimenomaisia säännöksiä eikä saadun selvityksen mukaan myöskään ohjeita, joissa korostettaisiin heidän oikeuksiaan, erityisesti osallistamista, näissä tilanteissa. Apulaisoikeuskanslerin mukaan nykyinen oikeustila ei ole säännösten mukainen, koska se ei turvaa vammaisten henkilöiden oikeutta konkreettisesti vaikuttaa siihen, kuka heitä avustaa. Apulaisoikeuskanslerin mukaan käytännön avustamistyötä ohjaavien asiakassuunnitelmien tekemistä koskevassa ohjauksessa olisi kiinnitettävä huomiota sukupuolisensitiivisten avustamistilanteiden hoitamiseen, ja myös omavalvontasuunnitelmissa tulisi käsitellä sukupuolisensitiivisten avustamistilanteiden riskejä.

Lisäksi apulaisoikeuskansleri kiinnitti Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) huomiota vammaisyleissopimuksen noudattamiseen. Yleissopimus velvoittaa osallistamaan vammaisia henkilöitä edustavat järjestöt, kun vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdään selvityksiä ja tutkimuksia, jotka vaikuttavat valvontaan ja päätöksentekoon sekä lainsäädännön ja ohjauksen valmisteluun. Valvira ei ollut toiminut näin, kun se oli vuonna 2017 tehnyt selvityksen kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisesta asumis- ja laitospalveluissa. Apulaisoikeuskansleri esitti myös näkemyksenään, että vammaisten henkilöiden perusoikeudet olisivat toteutuneet täysimääräisemmin, mikäli Valvira olisi osallistanut vammaiset henkilöt selvityksen tekemiseen myös suoraan ilman heitä edustavia järjestöjä, vaikka vammaisyleissopimus ei sellaisenaan siihen velvoita. Toimintatapa on apulaisoikeuskanslerin mukaan yhteensopiva vammaisyleissopimuksen yleisen tavoitteen ja tarkoituksen kanssa. Lisäksi hän viittasi perustuslakiin, jossa julkiselle vallalle on säädetty tehtäväksi edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.

OKV_1_50_2018.pdf

« Takaisin

Laiteriippumattomat verkkopalvelut edistäisivät yhdenvertaisuutta

Diaarinumero: OKV/338/1/2018
Antopäivä: 27.3.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri saattoi työ- ja elinkeinoministeriön tietoon näkemyksensä yhdenvertaisuudesta työnhakijoiden palvelujen saamisessa.

Työ- ja elinkeinohallinnon työnhakijoille tarjoamia verkkopalveluja ei ole sovitettu kaikille mobiililaitteille. Kaikki työnhakijat eivät siten välttämättä kykene käyttämään verkkopalveluja yhtä laajasti, vaan palvelujen laajuus riippuu siitä, minkälainen laite heillä on käytettävissään. Oikeuskanslerin mukaan sujuva asiointi yleisesti käytettävissä olevilla laitteilla, mikä on tavoitetilana sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa, ei ole käytännössä täysin toteutunut. Asioinnin vaikeudet ovat kohdistuneet henkilöihin, joilla ei esimerkiksi vähäisen varallisuuden vuoksi ole ollut mahdollisuuksia hankkia erilaisia laitteita.

Työ- ja elinkeinohallinto on uudistamassa sähköistä palvelujärjestelmäänsä. Oikeuskanslerin mukaan uudistustyössä sähköistä asiointia tulisi edistää asiakaslähtöisesti. Verkkopalveluissa tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen laiteriippumattomuuteen, eli digitaalisen asioinnin pitäisi olla mahdollista myös yleisesti käytössä olevilla mobiililaitteilla ja niissä käytettävillä sovelluksilla. Tähän velvoittaa myös pian voimaan tuleva laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta, jonka tavoitteena on parantaa jokaisen mahdollisuuksia yhdenvertaisesti käyttää digitaalisia palveluja. Yhdenvertaisuuden edistämisestä on säädetty myös yhdenvertaisuuslaissa ja julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetussa laissa.

Oikeuskansleri huomautti lisäksi, että työ- ja elinkeinotoimistojen asiakkaille on turvattava palvelujen saaminen myös henkilökohtaisesti paikan päällä asioiden silloin, kun palvelua ei muuten ole mahdollista saada. Toimipaikkojen vähentäminen ei saa johtaa siihen, että niiden vaikea tavoitettavuus hankaloittaisi kohtuuttomasti palvelujen saamista tai jopa mahdollisesti estäisi sen.

Oikeuskansleri pyysi ministeriötä ilmoittamaan vuoden 2019 loppuun mennessä, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt palveluperiaatteen turvaamiseksi niin henkilökohtaisesti paikan päällä tapahtuvassa asioinnissa kuin laiteriippumattoman digitaalisen asioinnin järjestämisessä.

OKV_338_1_2018.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 109