Lausunto: eurooppalaisen tutkintamääräysdirektiivin kansallinen täytäntöönpano

Diaarinumero: OKV/26/20/2016
Antopäivä: 21.7.2016
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi oikeusministeriölle lausunnon eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin kansallista täytäntöönpanoa valmistelleen työryhmän mietinnöstä, joka sisälsi luonnoksen hallituksen esitykseksi. Direktiivissä on kyse menettelystä, jota EU-valtioiden oikeusviranomaiset noudattavat hankkiessaan rikosasian käsittelyyn liittyviä todisteita toisesta EU-valtiosta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti antamassaan lausunnossa huomiota muun muassa seuraaviin näkökohtiin.

Direktiivi perustuu oikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle, jolla korvataan perinteisiin pyyntöihin perustuva sopimusjärjestelmä EU-valtioiden välillä.  Direktiivin myötä EU-valtioiden oikeusviranomaisten olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön toisen EU-valtion oikeusviranomaisen antama tutkintamääräys. Pyyntöihin perustuvan järjestelmän ja eurooppalaisiin määräyksiin perustuvan järjestelmän välinen ero on periaatteellisella tasolla hyvin olennainen.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että direktiivin kansallisen täytäntöönpanon tapaa voisi vielä harkita. Hän toi esiin useita näkökohtia, jotka eivät puoltaneet ehdotettua sekamuotoista täytäntöönpanotapaa. Ehdotettu täytäntöönpanotapa esimerkiksi uhkaisi sääntelyn selkeyttä ja ymmärrettävyyttä, sillä se johtaisi sääntelyn hajautumiseen direktiivin, kansallisen täytäntöönpanolain ja rikosasian käsittelyä koskevan muun Suomen lainsäädännön kesken. Muita apulaisoikeuskanslerin sijaisen lausunnosta ilmeneviä näkökohtia, jotka eivät puolla ehdotettua täytäntöönpanotapaa, ei ole tuotu esiin hallituksen esityksen luonnoksessa eikä niiden merkitystä ole arvioitu täytäntöönpanotapaa valittaessa.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan täytäntöönpanotapaa valittaessa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että kyseessä on merkittävä lainsäädäntöhanke niin rikosvastuun toteuttamisen kuin perustuslaissa säädetyn oikeusturvan ja laajemminkin perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mielestä perustelluinta olisikin täysimittaisen transformaatiolain säätäminen eli direktiivin asiasisältöinen täytäntöönpano.

Direktiivin kansallinen täytäntöönpano ei ole ongelmatonta etenkään pakkokeinojärjestelmän kannalta. Pakkokeinojen käytön edellytyksistä on katsottu tarpeelliseksi säätää hyvinkin nyansoidusti, koska pakkokeinoilla kajotaan perusoikeuksiin. Apulaisoikeuskanslerin sijainen toi esiin huolensa siitä, rajoittaako direktiivi pakkokeinojen käytölle säädettyjen edellytysten huomioon ottamista päätettäessä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta. Tätä asiaa ei ole tarkasteltu hallituksen esityksen luonnoksessa eritellysti, eikä luonnoksessa ole ylipäänsä tuotu esiin, että direktiivin säännökset olisivat näiltä osin tulkinnanvaraisia.

Oikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ulottaminen pakkokeinoihin on ollut eduskunnan perustuslakivaliokunnan arvioitavana tiettyjen vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen osalta eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä. Tutkintamääräysdirektiivillä periaate ulotetaan valtaosaan muista pakkokeinoista. Hallituksen esityksen luonnoksessa ei ole kuitenkaan otettu kantaa perustuslakivaliokunnan lausunnon tarpeellisuuteen sen enempää tältä kannalta kuin siltäkään kannalta, että direktiivi mahdollisesti rajoittaa pakkokeinojen käytölle Suomen laissa säädettyjen edellytysten tutkimista.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan hallituksen esityksessä olisi hyvä tarkastella systemaattisesti niitä pakkokeino- ja toimenpidekohtaisia oikeussuojakeinoja, joihin kohteena oleva yksilö voi Suomessa turvautua eurooppalaista tutkintamääräystä vastaan. Lisäksi apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että jos tiettyyn pakkokeinoon tai tutkintatoimenpiteeseen on kytketty oikeussuojakeino tutkintamääräyksen täytäntöönpanovaltiossa mutta ei määräyksen antaneessa valtiossa, asetelma on täytäntöönpanovaltion näkökulmasta ongelmallinen. Suomen ollessa täytäntöönpanovaltiona asetelmaa on arvioitava myös perustuslaissa säädetyn oikeusturvan näkökulmasta.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että ehdotus, jonka mukaan tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen voisi saattaa Helsingin käräjäoikeuden ratkaistavaksi, edellyttänee täsmällisempää sääntelyä. Hallituksen esityksen luonnoksesta tulisi ilmetä tarkemmin, mikä olisi tuon menettelyn luonne, mitkä olisivat käräjäoikeuden ratkaisun oikeusvaikutukset ja mikä olisi asianomaisen kohdehenkilön rooli kyseisessä menettelyssä. Lisäksi apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan periaatteelliselta kannalta vaikuttaa kestämättömältä, että kieltäytymisen perusteita arvioiva tuomioistuin olisi sama, jonka tulisi tutkintamääräyksen täytäntöönpanon myöhemmässä vaiheessa mahdollisesti antaa oikeussuojaa toimenpiteen kohdehenkilölle. Hän pohti, että yksi vaihtoehto voisi olla, että poliisi-, rajavartio-, tulli- ja syyttäjäviranomaisten kieltäytyminen saatettaisiin valtakunnansyyttäjän ratkaistavaksi. Tosin lienee syytä harkita, onko eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymisiä ylipäänsä tarpeen saattaa Suomessa minkään ylimääräisen tahon ratkaistavaksi.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen esitti näkemyksiä direktiivin 19 artiklassa säädetyn luottamuksellisuuden toteutumisesta Suomessa. Hallituksen esityksen luonnoksessa viitatut säännökset, joiden nojalla luottamuksellisuuden on ajateltu toteutuvan, voivat ulottaa salassapidon selvästi asiallisesti laajemmalle ja ajallisesti pidemmälle kuin rikosasioissa tehdyssä yhteistyössä on Suomelta tähän asti edellytetty. Lisäksi on otettava huomioon, että Suomeltakaan tuskin voidaan edellyttää asiallisesti sen laajempaa tai ajallisesti sen pidempikestoista salassapitoa kuin asianomaisessa toisessa EU-valtiossa on säädetty.

Lisäksi apulaisoikeuskanslerin sijainen toi lausunnossaan esiin näkökohtia todisteiden toimittamisesta väliaikaistoimenpiteitä koskevien valtuuksien nojalla annettujen eurooppalaisten tutkintamääräysten perusteella, Suomeen väliaikaisesti siirretyn henkilön säilössä pitämisestä säätämisestä, eräiden kieltäytymisperusteiden harkinnanvaraiseksi säätämisestä, lainkirjoitustavan johdonmukaisuudesta ja eräiden säädösten keskinäissuhteista.

OKV_26_20_2016.pdf

« Takaisin