Varhaiskasvatusoikeuden muuttaminen

Diaarinumero: OKV/32/20/2015 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/33/20/2015
Antopäivä: 24.9.2015
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Opetus- ja kulttuuriministeriö (jatkossa OKM) pyysi oikeuskanslerin lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta varhaiskasvatuslain (36/1973) mukaisen varhaiskasvatusoikeuden ja varhaiskasvatuksen henkilömitoituksen muuttamisesta sekä sosiaali- ja terveysministeriö (jatkossa STM) esitysluonnoksesta, jonka mukaan lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettuun lakiin (1128/1996) tehtäisiin yksityisen hoidon tuen osalta subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden suhteen vastaavat rajaukset kuin opetus- ja kulttuuriministeriön varhaiskasvatuslakiin esittämissä muutoksissa.

Voimassa olevan varhaiskasvatuslain 11 a §:n mukaan lapsella on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Ministeriöiden esitysten mukaan hallitusohjelma edellytti muutoksia varhaiskasvatusoikeuteen. OKM:n esitysluonnoksen mukaan subjektiivista oikeutta supistettaisiin  lakiehdotuksen 11 a §:n 1 momentin mukaiseen 20 tuntiin viikossa.

Lakiehdotuksen 11 a §:n 2 momentin mukaan varhaiskasvatusta olisi kuitenkin 11 a §:n 1 momentista poiketen järjestettävä kokopäiväisesti, jos lapsen vanhemmat tai muut huoltajat työskentelevät kokoaikaisesti taikka  opiskelevat, toimivat yrittäjinä tai ovat omassa työssä päätoimisesti. Samaten lapselle on pykälän 4 momentin mukaan järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti, jos se on tarpeen lapsen tai perheen olosuhteiden takia tai se muutoin on lapsen edun mukaista. Pykälän 3 momentin mukaan lapsella on oikeus 1 momentissa säädettyä laajempaan varhaiskasvatukseen siinä laajuudessa kuin se on tarpeellista lapsen vanhemman tai muun huoltajan osa-aikaisen tai väliaikaisen työssäkäynnin, työllisyyttä edistävään palveluun osallistumisen, kuntoutuksen tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Oikeuskansleri katsoi lausunnossaan, että lakiuudistusten luoma tilanne, jossa kunnallisen varhaiskasvatuksen järjestäminen lain takaamaa 20 viikkotuntia laajempana ainakin esityksen 11 a §:n 3 ja 4 momenttien osalta perustuu kuntien tarvetta koskevaan harkintaan, on ongelmallinen perustuslain yhdenvertaisuutta ja lasten tasa-arvoista kohtelua koskevan perustuslain 6 §:n suhteen. Perustuslain 16 §:ssä säädetään kaikkien sivistyksellisistä oikeuksista. Varhaiskasvatuksen merkitys on EU:ssa nähty ennen kaikkea tasa-arvoista koulutusta edistävänä, syrjäytymistä ehkäisevänä ja osallistavana tekijänä. Lakimuutosten jälkeen lapsen oikeus 20 viikkotuntia laajempaan varhaiskasvatuksen ei määräytyisi hänen tasa-arvoisten oikeuksiensa vaan yhtäältä hänen vanhempiensa statuksen ja toissijaisesti kunnan suorittaman tarveharkinnan perusteella. Huomioon on otettava myös perustuslain 18 §:n kaikille takaama oikeus työhön sekä 19 §:n mukainen oikeus välttämättömään huolenpitoon.

Yksityisen hoidon tukea haetaan Kansaneläkelaitokselta eli Kelasta. Kela tekee tuen myöntämistä koskevan päätöksen kun taas arvio hoitotarpeen laajuudesta tehdään kunnassa. Esitysluonnoksen perusteella epäselväksi jäi, tekisikö kunta tästä päätöksen vai Kelalle esitettävän arvion. Ilmeisesti päätöksentekoa koskevien epäselvyyksien johdosta myös esityksen muutoksenhakua koskevat säännökset olivat epäjohdonmukaisia. Oikeuskansleri katsoi esityksen vaativan vielä merkittävää lisävalmistelua.

Oikeuskanslerin mukaan esityksissä tulisi tarkemmin arvioida varhaiskasvatuksen asiakkaiden mahdollisuudet viivytyksettömään oikeusturvaan. Pitkään vallinnutta käytäntöä olennaisesti muuttavien lakien vaikutusten seuranta tulee myös järjestää tehokkaasti.

STM:n lausuntopyynnön mukaan kyseessä olevat esitykset on tarkoitus yhdistää yhdeksi hallituksen esitykseksi. Oikeuskansleri piti perusteltuna esityksen saattamista perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.

« Takaisin