Jatkokäsittelyluvan laajentaminen ja suullisten perustelujen käyttöönottaminen

Diaarinumero: OKV/11/20/2014
Antopäivä: 22.4.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeusministeriö pyysi oikeuskanslerilta lausuntoa hovioikeuden jatkokäsittelyluvan laajentamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä (Mietintöjä ja julkaisuja 10/2014) sekä oikeusministeriön muistiosta tuomioiden suullisten perustelujen käyttöönottamisesta yleisissä tuomioistuimissa. 

Lausunnossaan oikeuskansleri totesi muun ohella, että ehdotetussa nykyisen jatkokäsittelylupajärjestelmän laajentamisessa hänen huomionsa kiinnittyi erityisesti siihen, että nykyinen järjestelmä on ollut voimassa vasta hieman yli kolme vuotta. Tämä aika on oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ylipäätään hyvin lyhyt luotettavien johtopäätösten tekemiseksi järjestelmän toimivuudesta ja sen arvioimiseksi, onko nykyisessäkään järjestelmässä oikeusturvanäkökohdat otettu riittävässä määrin huomioon.

Oikeuskanslerin mielestä on sinänsä ymmärrettävää, että valtiontalouden säästöpaineet kohdistuvat myös oikeuslaitokseen, ja että sen vuoksi tavoitteena tulee olla myös hovioikeuksien käytettävissä olevien voimavarojen kohdentuminen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Nykyisen jatkokäsittelylupajärjestelmän toimivuus ja sen vaikutukset ennen kaikkea asianosaisten oikeusturvaan olisi oikeuskanslerin mielestä kuitenkin perusteltua selvittää riittävän seikkaperäisesti ennen kuin järjestelmää ryhdytään laajentamaan.

Mikäli työryhmän mietinnössä ehdotetut muutokset jatkokäsittelylupajärjestelmään kuitenkin toteutuisivat, oikeuskansleri toi lisäksi esille eräitä yleisiä näkökohtia.

Oikeusministeriön muistiossa tuomioiden suullisten perustelujen käyttöönottamisesta yleisissä tuomioistuimissa on ehdotettu, että käräjäoikeus voisi pääkäsittelyn päätyttyä julistaa tuomion suullisesti ilman, että tuomion perusteluja tietyissä tapauksissa annettaisiin lainkaan kirjallisesti.

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan yleisesti, että perusteluvelvollisuudella on keskeinen merkitys asianosaisen oikeusturvan kannalta. Perustelemisella on merkitystä myös tuomarin oman itsekontrollin kannalta, sillä perusteluja kirjoittaessaan hän joutuu pohtimaan ratkaisunsa oikeudellista kestävyyttä. Tuomion perustelut mahdollistavat lisäksi ratkaisutoiminnan ulkoisen kontrolloitavuuden.

Lähtökohtana on oikeuskanslerin mukaan näin ollen oltava, että perusteluvelvollisuuden laajuudesta ei tule tinkiä, jotta perustelut täyttävät yleisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset sekä erityisesti oikeuden saada perusteltu päätös. Asianosaisen on aina saatava tietää, millä perusteilla häntä koskeva ratkaisu on tehty. Asianosaisen on kyettävä perustelujen avulla arvioimaan, onko tuomion lopputulos oikea ja onko tuomioon tarvetta hakea muutosta. Näiden kriteerien täyttyessä asianmukaiset – yksinomaan suulliset – perustelut eivät näyttäisi kaventavan asianosaisten oikeusturvaa.

Suullisten perustelujen mahdollista käyttöönottamista arvioitaessa olennaista oikeuskanslerin mielestä kuitenkin on, että tuomitsemistoimintaan voidaan kohdistaa ulkoista kontrollia ainoastaan toiminnan julkisuuden sekä ennen kaikkea tuomioiden perustelujen kautta. Tuomitsemistoimintaan kohdistuvan ulkoisen kontrollin voidaan katsoa omalta osaltaan edistävän oikeusvarmuutta ja asianosaisten oikeusturvaa. Mahdollisuus ulkoiseen kontrolliin vesittyisi tietyissä tapauksissa, mikäli suullisten perustelujen käyttöönotto toteutuisi kaavaillulla tavalla. Kaiken kaikkiaan oikeuskansleri katsoi, että tuomion perustelut sekä käytännön kannalta että periaatteellisesti ovat tuomioon kuuluva elimellinen osa ja ne tulisi aina olla saatavissa osana kirjallista tuomiota.

Mikäli suullisten perustelujen käyttöönottaminen kuitenkin toteutuisi, oikeuskansleri toi lisäksi erikseen esille eräitä muistiossa kaavailtua säännöstä koskevia tarkempia näkökohtia.

okv_11_20_2014.pdf

« Takaisin