Lausunnot

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi perusopetuslain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja lukiolain muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/1309/21/2021
Antopäivä: 4.6.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri piti ehdotetun sääntelyn tavoitteita oppilaitoksissa tapahtuvan kiusaamisen ja häirinnän vähentämiseksi erittäin tärkeinä ja kannatettavina. Luonnoksessa on pyritty tasapainoisesti käsittelemään oppilaitoksissa opiskelevien ja oppilaitosten henkilökuntaan kuuluvien oikeutta turvalliseen oppimis- ja työympäristöön, mutta toisaalta myös niitä keinoja, joilla voidaan tukea opetukseen palaavaa oppilasta/opiskelijaa tilanteessa, jossa häneen on sovellettu puheena olevien lakien mahdollistamia turvaamistoimia tai kurinpitomenettelyjä, kuten opetukseen osallistumisoikeuden väliaikaista epäämistä tai määräaikaista oppilaitoksesta erottamista.

Lapsen etu puuttuu läpileikkaavana velvoitteena perusopetuslaista ja myös muista alle 18-vuotiaisiin sovellettavista koulutuslaeista, kuten esimerkiksi lukiolaista ja ammatillisesta koulutuksesta annetusta laista. Tämän vuoksi perusopetus- ja lukiolakiin sekä ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset lapsen edusta. Oikeuskansleri piti ehdotettuja lisäyksiä erittäin hyvinä ja selkeyttävinä.

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että kaikenlainen kiusaamisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen tähtäävä sääntely on perustuslain 7 §:ssä säädetyn henkilökohtaisen koskemattomuuden ja turvallisuuden edistämiseksi sekä oppilaille, opiskelijoille ja oppilaitoksissa työskenteleville henkilöille kuuluvan turvallisen oppimis- ja työympäristön varmistamiseksi ehdottoman tärkeää. Oikeuskansleri piti periaatteellisesti merkittävänä, että nimenomainen velvoite olla kiusaamatta muita ulotettaisiin myös perusopetuksen piirissä oleviin oppilaisiin, jotka ovat iältään pääsääntöisesti 7-16 vuotiaita. Esitysluonnoksessa ehdotetaan perusopetuslakiin, ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ja lukiolakiin otettavaksi säännökset myös siitä, että kurinpitotoimia harkittaessa on otettava huomioon oppilaan/opiskelijan ikä ja kehitystaso. Näin ollen esimerkiksi kiusaamisesta ja muusta häiritsevästä käyttäytymisestä aiheutuvissa kurinpitotoimissa oppilaan ikä ja hänen kehitystasonsa mukainen ymmärrys epäasiallisen käyttäytymisen luonteesta ja seuraamuksista tulisi asianmukaisesti huomioon otetuksi. Tähän nähden oikeuskansleri piti ehdotusta tasapainoisena myös lapsen edun näkökulmasta.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia ja lukiolakia muutettavaksi siten, että rehtorin ei olisi mahdollista päättää oppivelvollisuuslaissa tarkoitetun oppivelvollisen määräaikaisesta erottamisesta, vaan tästä päättäisi aina koulutuksen järjestäjän asettama monijäseninen toimielin. Perusopetuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että oppilaalla ja oppilaan huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla olisi mahdollisuus osallistua erotetulle oppilaalle opetussuunnitelmaan perustuvan henkilökohtaisen suunnitelman laatimiseen. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan edellä mainituissa ehdotuksissa oli asianmukaisesti arvioitu ja otettu huomioon yhtäältä perustuslain 16 §:ssä turvattu oikeus perusopetukseen ja toisaalta perustuslain 21 §:n säännökset oikeusturvasta ja hyvän hallinnon takeista.

Esitysluonnoksessa on arvioitu, että perusopetus-, lukio- ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisissa kurinpitotoimissa ei olisi kysymys rangaistusluonteisista seuraamuksista eikä kaksoisrangaistuksen kielto siten soveltuisi näissä laeissa tarkoitettuun kurinpitomenettelyyn. Tämän vuoksi kaksoisrangaistavuuden kieltoa koskevat säännökset voitaisiin kumota. Tällöin ei olisi estettä kurinpitomenettelyn aloittamiseen, vaikka asiaa käsiteltäisiin tai olisi käsitelty rikosoikeudellisessa menettelyssä, eikä jäisi myöskään tulkinnanvaraisuutta siitä, estääkö kurinpitomenettely rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisen. Oikeuskansleri yhtyi näihin johtopäätöksiin ja katsoi, ettei sanottujen säännösten kumoamiselle ole laillisuusvalvonnan näkökulmasta estettä.

Esitysluonnoksen yhtenä tavoitteena on ollut edistää oppilaitosten oppilaiden, opiskelijoiden ja henkilökunnan oikeutta turvalliseen työ- ja opiskeluympäristöön. Tällä tavoitteella oli oikeuskanslerin näkemyksen mukaan keskeinen ja olennainen yhteys perustuslain 7 §:n 1 momentissa kaikille turvattuun oikeuteen elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Esitysluonnoksen kannalta huomioon otettava säännös on lisäksi perustuslain 6 §:n 3 momentti, jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että edellä mainittuja perustuslain säännöksiä ja niiden merkitystä ei ollut selkeästi tuotu esille ja arvioitu esitysluonnoksen jaksossa ”suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys”.

OKV_1309_21_2021.pdf

« Takaisin

Sääntely koronaviruksen torjunnasta rajaliikenteessä tarpeellista

Diaarinumero: OKV/1538/21/2021
Antopäivä: 31.5.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä, jossa ehdotettiin koronaviruksen torjumiseksi todistuksia tai testejä Suomeen saapuville henkilöille. Hän piti esitystä tarpeellisena erityisesti väestön terveyden suojaamisen ja liikkumisvapauden rajoittamista koskevan sääntelyn asianmukaisuuden kannalta. Esityksen valmistelun aikataulun perusteella heräsi kuitenkin kysymys, oliko valmistelu aloitettu ajoissa. Sääntelyn oikeudellinen tarpeellisuus oli ollut nähtävissä jo noin vuotta aikaisemmin. Lisäksi Euroopan unionin säännökset testi- ja rokotetodistuksista olivat tulossa voimaan kuukauden kuluttua.

Oikeuskansleri piti tarpeellisena täydentää arvioita esityksen suhteesta perustuslakiin ja Euroopan unionin oikeuteen. Hän kiinnitti myös huomiota siihen, että lausuntojen antamiseen oli aikaa vain neljä arkipäivää ja että aineistoa ei ollut saatavissa ruotsiksi. Menettely ei ollut hyväksyttävä perustuslaissa säädettyjen osallistumisoikeuksien ja kielellisten oikeuksien sekä hyvän lainvalmistelun periaatteiden kannalta.

OKV_1538_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta lastensuojelulain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Diaarinumero: OKV/1211/21/2021
Antopäivä: 17.5.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Esitysluonnoksen ehdotukset perustuvat lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän 4.9.2020 julkaistuun raporttiin (STM raportteja ja muistioita 2020:28), joka oli lausuntokierroksella ajalla 4.12.2020–12.2.2021 (valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunto OKV/2705/21/2020).

Lausuntopyynnössä pyydettiin nyt lausuntoja erityisesti ehdotuksista, joiden osalta muutoksia oli keskeisesti tehty, sekä eräistä uusista ehdotuksista.

Ehdotuksessa esitetään sosiaalityöntekijän asiakasmäärän rajoittamista 30 lapseen/sosiaalityöntekijä vuoden 2023 alusta alkaen. Aiemmassa lausunnossaan oikeuskansleri totesi, että asiakasmäärän rajoittaminen on ehdottomasti perusteltua ja tarpeellista, vaikkakin lienee epäselvää, onko tuolloin ehdotettu 35 lasta/sosiaalityöntekijä asiakasmäärä näin rajoitettunakin liian suuri. Lausunnon mukaan  enimmäisasiakasmäärän rajoittaminen 30 lapseen/sosiaalityöntekijä on perusteltua lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Säännöskohtaisten perustelujen mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kokonaisasiakasmäärän tulisi olla ehdotetun mukainen myös tilanteissa, joissa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän asiakkaisiin sisältyy esimerkiksi täysi-ikäistyneitä lastensuojelun jälkihuollossa olevia nuoria tai sosiaalihuoltolain mukaisessa asiakkuudessa olevia asiakkaita.  Säännöksen selkeyden vuoksi ja tulkinnanvaraisuuden poistamiseksi oikeuskansleri esitti, että asiasta säädettäisiin säädöstekstissä.

Esitysluonnoksessa on arvioitu, että vuoden 2023 alusta tarvittaisiin 359 sosiaalityöntekijää nykyistä enemmän, jos asiakasmäärä rajataan 30 lapseen. Esitysluonnoksessa on arvioitu, että sosiaalityöntekijöiden koulutuspaikkoja on lisätty viime vuosina eikä tarvetta niiden lisäykselle todennäköisesti olisi. Oikeuskansleri piti tärkeänä arvioida huolellisesti koulutuspaikkojen riittävyyttä, jotta voidaan varmistaa pätevien sosiaalityöntekijöiden saaminen. Apulaisoikeuskanslerin laillisuusvalvontakäynneillä on ilmennyt, että lastensuojelua pidetään sosiaalihuollon ammattihenkilöiden keskuudessa raskaana sosiaalihuollon alueena työn määrän, vaativuuden ja henkisen kuormittavuuden vuoksi eikä sinne muun muassa sen vuoksi ole kiinnostusta hakeutua. Asiakasmäärien rajaaminen voi lisätä ammattihenkilöiden kiinnostusta siirtyä lastensuojelun tehtäviin, mutta muutos ei välttämättä tapahdu nopeasti eikä asiakasmäärien rajaaminen vaikuta työn kuormittavuuteen kaikilta osin. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan tämänkin tiedon valossa tulisi tarkoin arvioida, kuinka sosiaalityöntekijöiden lisätarve saadaan täytettyä, jotta ehdotettu säännös asiakasmäärien rajaamisesta voi toteutua käytännössä.  

Oikeuskansleri totesi aiemmassa lausunnossaan, että tuolloin ehdotettu uusi säännös, jonka mukaan palvelutarpeen arviointia ei voi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta tai muulta yksityiseltä toimijalta, on erittäin tarpeellinen ja perusteltu. Huostaanottoa ja sijaishuollon valmistelua koskevaan 41 §:ään ehdotettiin lisättäväksi säännös, jonka mukaan huostaanoton ja sijaishuollon valmistelua ei voi siirtää yksityisen toimijan tehtäväksi. Oikeuskansleri piti myös tätä tarpeellisena ja perusteltuna.

Nyt esillä olevassa esitysluonnoksessa edellä mainitut säännökset on poistettu, mutta 26 §:n ja 41 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on selvennetty, että lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu on perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkinen hallintotehtävä, kuten muutkin lakisääteiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja että siinä käytetään pääsääntöisesti julkista valtaa, jota voidaan siirtää viranomaisorganisaation ulkopuolelle vain lailla tai lain nojalla.

Lausunnossa viitataan oikeuskanslerinvirastossa vireillä olevaan kanteluasiaan (OKV/292/10/2020), jossa on arvosteltu lastensuojeluun liittyvien tehtävien ulkoistamista yksityisille toimijoille. Kanteluun on saatu  selvitys Valviralta.  Selvitystä varten Valvira pyysi aluehallintovirastoilta selvitystä, miten ne ovat valvoneet julkisen vallan käyttöön kuuluvien tehtävien ulkoistamista sosiaalipalveluissa. Selvityksistä kävi ilmi, että viranomaiselle kuuluvien tehtävien ulkoistaminen lastensuojelun palveluissa on noussut esiin muun muassa lastensuojelun määräaikojen valvonta-asioiden yhteydessä sekä kuntien ”kokonaisulkoistuksissa”. Yhteenvetona Valvira on todennut, että erityisesti kuntien järjestämisvastuulla olevien kokonaisulkoistusten yhteydessä erilaisilla järjestelyillä, joita ei voida pitää asianmukaisina, on julkisen vallan käyttöön liittyviä tehtäviä tosiasiallisesti siirretty yksityisille toimijoille. Edellä mainitut järjestelyt eivät vastaa laissa säädettyä, eivätkä turvaa virkavastuun tai hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista.

Valvira yhtyi aluehallintovirastojen näkemyksiin siitä, että lastensuojelulain mukaisen palvelutarpeen selvittämisestä tulee vastata aina virkasuhteinen sosiaalityöntekijä. Lainsäädännössä ei ole kuitenkaan tarkkarajaisesti ja riittävän selkeästi määritelty, ketä voidaan käyttää apuna palvelutarpeen arvioinnissa, ja miltä osin. Valviran tiedossa on myös, että yksityisiä vuokrayrityksiä käytetään kuntien lastensuojelutyössä. Työparityöskentelyn toteuttamisesta voi olla moninaisia käytäntöjä eri kunnissa.

Lausunnossaan oikeuskansleri esitti harkittavaksi, tulisiko aiemmassa esitysluonnoksessa olleet nimenomaiset säännökset virkavastuulla tehtävästä palvelutarpeen arvioinnista sekä huostaanoton ja sijaishuollon valmistelusta sisällyttää säädöstekstiin ja mahdollisesti myös tarkentaa palvelutarpeen arviointiin osallistumista sekä työparityöskentelyä koskevaa sääntelyä.

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että erityisen huolenpidon jakso kajoaa syvästi lapsen perusoikeuksiin ja ainakin liikkumisvapauden rajoittaminen on merkittävää julkisen vallan käyttöä. Tällä perusteella erityisen huolenpidon palvelun tuottamisen keskittäminen esitysluonnoksen mukaisesti julkisen sektorin toimijoille on perusteltua.

Lausunnon mukaan oikeuskansleri pitää perusteltuna korottaa vaativan sijaishuollon henkilöstömitoitusta esitysluonnoksen mukaisesti. Aiemmassa lausunnossaan oikeuskansleri toi huolenaiheena erityisen huolenpidon asumisyksiköiden korotettavaksi ehdotettuun henkilöstömitoitukseen liittyen esiin sen, onko lastensuojelun sijaishuollon henkilöstömitoitus muutoinkaan riittävä. Terveyden- ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden saatavuuteen tulee kiinnittää huomiota. Esitysluonnoksen mukaan erityisen huolenpidon ja vaativan sijaishuollon henkilöstömitoitusten nostot edellyttävät yhteensä 805 uutta työntekijää (erityisesti sosionomeja ja sairaanhoitajia), mikä todennäköisesti edellyttäisi koulutuspaikkojen lisäystä. Esitysluonnoksen mukaan mitoitusuudistusta tehdään hyvin haastavassa henkilöstötilanteessa.

Säännös poliisin virka-avun antamisesta luvatta laitoksesta poistuneen lapsen palauttamiseksi on lausunnon mukaan tarpeellinen ja selventävä. Poliisin virka-apu voi tehostaa palaamatta jääneen lapsen löytymistä sekä varmistaa lapsen palauttamista laitokseen.

Esitysluonnoksen suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jakson osalta oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan huomiota eräisiin seikkoihin. Aiemmassa lausunnossaan oikeuskansleri viittasi lakiehdotuksen tietojen luovuttamista koskeviin säännöksiin. Säätämisjärjestysperusteluissa kyseisiä säännöksiä ei ole edelleenkään käsitelty yksityisyyden suojan ja salassapidon kannalta. Eristäminen on luonteeltaan merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota ei perustuslain 124 §:n mukaan ole mahdollista antaa muille kuin viranomaisille. Eristäminen olisi mahdollista myös muualla kuin julkisen palveluntuottajan laitoksissa. Lausunnon mukaan säätämisjärjestysperusteluissa ei ole yksilöidysti perusteltu sitä, millä perusteilla esitetty säännös täyttää perustuslain asettamat vaatimukset ja perusoikeuden rajoittamisen edellytykset.

Ehdotetun 71 §:n osalta on esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa todettu, että rajoitukset on määritelty tarkkarajaisesti siten, että niitä voidaan käyttää vain 49 a §:n 2 momentin c kohdassa tarkoitetun päihdehoidon ja vieroitushoito- ja kuntoutuspalvelun sekä sijaishuollon integroidun palvelun aikana.

Oikeuskansleri viittasi aikaisemmassa lausunnossaan jo tuolloin asiasta säätämisjärjestysperusteluissa esitettyyn. Säätämisjärjestysperustelujen mukaan edellä mainittu säännös vaatii aluehallintoviraston laitoslupamenettelyn uusimista siten, että päihdeyksiköiden osalta luodaan lupamenettely, henkilökunnan osaamisvaatimukset sekä varmistetaan riittävä valvonta ja että oikeus rajoitustoimivaltuuksien käyttöön osoitetaan vain asianmukaisen koulutuksen saaneille henkilöille. Rajoitusten käyttämisen edellytyksenä on siis mainittu uusittu laitoslupamenettely ja koulutusvaatimukset, mutta esityksessä ei ole kuitenkaan tietoja siitä, milloin ja miten laitoslupamenettely uudistetaan tai mikä asianmukainen koulutus olisi ja miten se arvioidaan. Perusoikeusrajoituksista säädettäisiin näin ollen ilman tarkempaa tietoa siitä, millaisten edellytysten täyttyessä niitä olisi mahdollista käyttää. Oikeuskansleri piti esityksen täydentämistä tältä osin tarpeellisena. Lausunnon mukaan esitysluonnosta ei ole tältä osin täydennetty, ja siitä ei edelleenkään käy ilmi, millaisessa laitoksessa ja millaisilla edellytyksillä rajoituksia voitaisiin käyttää.

Erityisiä rajoitustoimenpiteitä sekä yhteydenpidon erityistä rajoitusta erityisen huolenpidon jakson aikana koskevia säännöksiä (72 §) on täydennetty ja tarkennettu, mutta säätämisjärjestysperusteluja tulisi edelleen täydentää. Lausunnon mukaan niistä ei ilmene, miten merkittävän julkisen vallan käyttöä tarkoittava liikkumisvapauden erityinen rajoittamistoimenpide ja muut pykälässä säädetyt rajoitustoimenpiteet täyttävät perusoikeuden rajoittamiselle säädetyt edellytykset.

OKV_1211_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto ehdotukseen rajata verojen käteismaksua ilman palvelumaksua

Diaarinumero: OKV/1374/21/2021
Antopäivä: 14.5.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Veronkantolaissa ja veronkannosta annetussa valtiovarainministeriön asetuksessa on säädetty mahdollisuudesta maksaa Verohallinnon kantamat verot käteisellä ilman maksamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia niiden pankkien tai rahalaitosten toimipisteisiin, joiden kanssa valtio on tehnyt sopimuksen käteissuoritusten vastaanottamisesta. Valtiovarainministeriön vero-osasto on harkinnut verojen käteismaksun rajaamista ilman maksajalle aiheutuvaa palvelumaksua enintään 1 000 euron suorituksiin ottaen huomioon muun muassa käteismaksujen vähäisen määrän sekä rahanpesulainsäädännön. Korttisuoritusten osalta verot voitaisiin ehdotuksen mukaan maksaa ilman palvelumaksua enintään 5 000 euroon saakka.

Ehdotusta harkittaessa tulee oikeuskanslerin näkemyksen mukaan edelleen kiinnittää huomiota muun ohessa oikeuskanslerin 6.9.2001 (Dnro 46/1/00) esittämään kannanottoon, joka myöhemmin johti siihen, että edellä mainittuihin säädöksiin sisällytettiin vaihtoehto maksaa verot tiettyihin maksupaikkoihin ilman maksamisesta aiheutuvia kuluja. Oikeuskansleri katsoi vero-osaston käsillä olevaa ehdotusta arvioidessaan, että vaikka verojen, maksujen ja muiden suoritteiden maksujärjestelmät yhteiskunnan muuttuessa ja digitalisoituessa kehittyvät ja esimerkiksi sähköinen asiointi lisääntyy, ja vaikka pankkien palvelutarjonta erityisesti käteispalvelujen osalta supistuu, olisi jatkossakin huolehdittava siitä, ettei verovelvollinen/maksaja joudu käyttämään maksutapaa, jossa julkisen vallan kontrollin ulkopuolella olevat palvelumaksut voisivat muodostua kohtuuttoman korkeiksi ja siten pakollisen julkisen maksun suorittamiseen liittyväksi lisävelvoitteeksi. Oikeuskanslerin alustavan arvion mukaan ehdotus ei ollut perustuslaissa turvatun yhdenvertaisuuden ja hyvään hallintoon kuuluvan palveluperiaatteen näkökulmasta ongelmaton.

OKV_1374_21_2021.pdf

« Takaisin

Virkamieslain muutoksia arvioitava hyvän hallinnon näkökulmasta

Diaarinumero: OKV/907/21/2021
Antopäivä: 10.5.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon valtion virkamieslain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä. Esitys koski virkaan nimittämistä ilman hakumenettelyä, sidonnaisuuksien ilmoittamista ja karenssisopimuksia. Esityksen perusteella oli epäselvää, oliko tarkoitus muuttaa myös ehdotuksiin liittyviä valtiovarainministeriön ohjeita määräaikaisista virkasuhteista. Ohjeiden mukaan hakumenettelyssä noudatetaan samoja periaatteita kuin virkaan nimitettäessä, jos määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetään yli vuoden ajaksi. Hakumenettelyn soveltaminen vain tätä pitempiin virkasuhteisiin olisi merkittävä muutos, jota olisi arvioitava julkisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon takeiden kannalta. Oikeuskansleri piti tarpeellisena arvioida myös lakiin ehdotettuja muutoksia laajemmin tästä näkökulmasta.

OKV_907_21_2021.pdf

« Takaisin

Arviomuistio – Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön aiheuttamat muutostarpeet sähköisen viestinnän välitystietojen säilyttämisvelvollisuudelle ja viranomaiskäytölle

Diaarinumero: OKV/896/21/2021
Antopäivä: 7.5.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri katsoi lausunnossaan, että Euroopan unionin oikeuskäytännön asettama vaatimus säätää kansallisessa laissa velvoitteesta säilyttää tietoja Euroopan unionin alueella tulee arviomuistiossa esitetystä aikataulusta poiketen täyttää ensi tilassa odottamatta mahdollisia myöhemmin tietoon tulevia muutostarpeita. Samassa yhteydessä on syytä lisätä lakiin sääntely, jolla varmistetaan oikeuskäytännössä edellytetyt asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimet joilla taataan tietojen koskemattomuuden ja turvallisuuden erityisen korkea suojan ja turvan taso. Lähinnä perusteltu syy olla tarkastelematta kansallista lainsäädäntöä on, jos uusi yksityisyyden suojaa sähköisessä viestinnässä koskeva unionin lainsäädäntö olisi nopeasti valmistumassa.

OKV_896_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto viranomaisten ja julkista tehtävää hoitavien kokemuksista julkisuuslain toimivuuteen ja julkisuusperiaatteen toteuttamiseen liittyen

Diaarinumero: OKV/1182/21/2021
Antopäivä: 6.5.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerille saapuu vuosittain lukuisia kanteluita asiakirjojen ja tietojen antamisen viivästymisestä taikka tietopyyntöjen käsittelyjen muista laiminlyönneistä eri viranomaisissa. Oikeuskansleri totesi kantelujen perusteella ilmenneen, että osaaminen eri viranomaisissa on hyvin monen tasoista. Yleisimmät ongelmat liittyvät siihen, etteivät viranomaiset osaa noudattaa julkisuuslain menettelytapasäännöksiä. Julkisuusperiaatteen toteutumisen esteenä voivat olla myös useat julkisuuslainsäädäntöön sisältyvät poikkeukset sekä se, että joissain tapauksissa julkisuuslain sijasta sovelletaankin erityislain salassapitosäännöksiä.

Julkisuusperiaatteen toteuttamisen kannalta on ongelmallista, että julkisen sektorin organisaatiomuutoksista eli esimerkiksi kunnan toimintojen yhtiöittämisestä voi käytännössä aiheutua huomattavaakin julkisuuslain soveltamisalan kapenemista. Erityisen pulmallista tämä on asioissa, jotka perustuslain valossa ovat julkisia hallintotehtäviä mutta jotka eivät ole julkisuuslain tarkoittamalla tavalla julkisen vallan käyttöä.

Julkisuusperiaate ja tietosuojalainsäädäntö säätelevät pääosin eri asioita, eikä tietosuoja-asetuksen ja –lain voimaan tullessa katsottu olevan tarvetta muuttaa julkisuuslakia. Viranomaisilla on kuitenkin käytännön työssään hankaluuksia tulkita ja ymmärtää julkisuuslain ja tietosuoja-asetuksen sekä tietosuojalain keskinäistä suhdetta. Tietosuoja-asetuksen ja -lain koetaan tietyissä tilanteissa estävän julkisuusperiaatteen noudattamisen. Ongelmia aiheutuu kanteluiden perusteella myös muun muassa sen arvioimisessa, missä tapauksissa tiedon pyytäjän täytyy ilmoittaa tietojen käyttötarkoitus.

OKV_1182_21_2021.pdf

« Takaisin

Apulaisoikeuskanslerin lausunto M/S Estonian uppoamisen uusia tutkintatoimia koskevasta väliaikaisesta lakimuutoksesta

Diaarinumero: OKV/1163/21/2021
Antopäivä: 28.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi matkustaja-alus Estonian hylyn rauhoittamisesta annetun lain (903/1995) väliaikaisesta muuttamisesta. Esitysluonnoksen mukaan ehdotetulla väliaikaisella muutoksella on tarkoitus mahdollistaa, että esitysluonnoksessa tarkemmin kuvatut Viron ja Ruotsin onnettomuustutkintaviranomaisten suunnittelemat, osin alihankkijoita hyödyntäen toteutettaviksi tulevat M/S Estonian hylyn ja sitä ympäröivän merenpohjan tutkintatoimet voidaan toteuttaa ilman, että se johtaa edellä mainitussa laissa säädettyihin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Edellä mainittuun lakiin väliaikaisesti lisättäväksi ehdotettua uutta säännöstä pidetään esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa tarkkarajaisena ja sääntelykokonaisuutta perustuslain 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta asianmukaisena. Apulaisoikeuskanslerin mukaan jatkovalmistelussa olisi tarkkarajaisuuden kannalta kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että esitysluonnoksen perustelut kuvaavat laajemmin viranomaisten tutkintatoimia kuin itse ehdotettu uusi säännös. Perusteluissa tulisi selkeästi kuvata ehdotettavan uuden 4 a §:n suhde voimassa olevassa laissa jo oleviin 1 ja 3 §:stä seuraaviin tutkintatoimien rajoituksiin.

Esitysluonnoksessa omaksuttu ratkaisumalli ei vaikuttaisi myöskään riittävästi estävän viranomaisen alihankkijan suomalaista henkilöstöä joutumasta mahdollisten rikosoikeudellisten seuraamusten kohteeksi. Olisi myös apulaisoikeuskanslerin mukaan syytä pohtia, olisiko perustellumpaa varautua vastaamaan muuhunkin kuin vain nyt ajankohtaiseen tutkintatarpeeseen.

OKV_1163_21_2021.pdf

« Takaisin

Arviomuistio digitaalisen henkilöllisyyden kehittämiseksi

Diaarinumero: OKV/819/21/2021
Antopäivä: 26.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri piti arviomuistiossa esitettyä mallia digitaaliseksi identiteetiksi ja digitaalisen henkilöllisyyden osoittamiseksi kannatettavana ja tavoittelemisen arvoisena. Muistiossa esitetty tavoite valtion tuottamasta digitaalisen henkilöllisyyden osoittamisesta olisi omiaan toteuttamaan yhdenvertaisuutta ja helpottamaan julkisen hallinnon digitaalisten palveluiden kehittämistä ja tarjoamista. Julkisen hallinnon kaikille tarjoama ratkaisu on tärkeä perustuslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun osallistumisoikeuden turvaamisen kannalta. Apulaisoikeuskanslerin käsityksen mukaan julkisessa hallinnossa digitaalisia palveluita tarjotaan nykyään niin laajalti, että julkisen hallinnon velvoite tarjota palveluiden käyttäjille yksityisistä yrityksistä riippumaton keino tunnistautua palveluissa on perustuslaissa turvattujen osallistumisoikeuden, yhdenvertaisuuden ja hyvän hallinnon toteuttamiseksi vahvistunut.

Jatkokehityksessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että Digitaalinen lompakko toteutetaan tietoturvallisella tavalla niin, että digitaalista identiteettiä ei voi väärinkäyttää ja käyttäjän tietosuoja ei vaarannu. Digitaalisen identiteetin ja digitaalisen lompakon käytön tulee olla mahdollisimman suuren käyttäjäjoukon saavutettavissa.

OKV_819_21_2021.pdf

« Takaisin

Luonnos valtioneuvoston asetukseksi väestötietojärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 2 momentin muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/873/21/2021
Antopäivä: 22.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri piti ehdotettua asetusmuutosta tietosuojan ja henkilöiden yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena. Muutoksella lisättäisiin henkilötunnusten numeroavaruutta uusilla välimerkeillä, joita käytettäisiin, kun vanhan välimerkin mukaiset päivälle jaettavissa olevat henkilötunnuksen numerot loppuvat. Ehdotuksen mukaisen uuden välimerkin sisältämä henkilötunnus kertoisi henkilötunnuksen käsittelijälle, että henkilö on tallennettu väestötietojärjestelmään ensimmäisen kerran muun kuin syntymän perusteella. Tämä käytännössä kertoisi, että henkilö on maahanmuuttaja tai muuten syntynyt ulkomailla.

Apulaisoikeuskansleri totesi vielä, että henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuus on laajasti arvioitu ongelmalliseksi ja tarve poistaa henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuus ja muutenkin minimoida tunnuksen sisältämä henkilön ominaisuuksia koskeva tieto on tuotu esiin myös oikeuskanslerin aikaisemmissa henkilötunnuksen kehittämistä koskevissa lausunnoissa.

Apulaisoikeuskansleri piti välttämättömänä, että laajempaa henkilötunnusten uudistamista edistetään niin, että nyt lausuttavana oleva väliaikaisratkaisu henkilötunnusten numeroavaruuden lisäämiseksi, jos se todella on välttämätön, jää vain lyhyeksi välivaiheeksi ja korvataan ensi tilassa ratkaisulla, jossa henkilötunnus tai sen korvaava muu tunnus ei anna mahdollisuutta päätellä henkilötunnuksen haltijan taustaa tai muita ylimääräisiä henkilötietoja.

OKV_873_21_2021.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 3