Lausunnot

Lausunto virastosuosituksesta

Diaarinumero: OKV/1861/21/2021
Antopäivä: 19.7.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerin mukaan valtiovarainministeriön valmistelemassa suosituksessa valtionhallinnon toimintojen järjestämisessä noudatettavista periaatteista olisi perusteltua korostaa painokkaammin hyvän hallinnon turvaamiseen ja toteuttamiseen liittyviä seikkoja ja niiden selvittämistä julkisia hallintotehtäviä järjestettäessä ja valtion virasto-organisaatiota käsiteltäessä. Monialaisten virastokokonaisuuksien osalta on tarpeen kiinnittää huomiota lailla säädettävien tehtävien yhteensopivuuteen siten, että objektiivisesti arvioiden luottamus hallinnon organisaatioiden kykyyn hoitaa tehtävänsä puolueettomasti säilyy. Esimerkiksi eri yritysten ja hallinnon ulkopuolisten tutkimuslaitosten kanssa tapahtuva kehittäminen ja tutkimusyhteistyö on hyvän hallinnon ja sitä koskevan luottamuksen näkökulmasta perusteltua eriyttää päätöksenteosta. Samoin ohjaus- ja kehittämistehtävien sekä valvontatehtävien erottamiseen objektiivisuuden ja puolueettomuuden turvaavalla tavalla tulee kiinnittää huomiota.

Tehtäessä hallinnon uudelleenorganisointeja on kiinnitettävä huomiota myös muutosvaiheeseen ja siihen, että siirtymävaiheessa ennakoivasti varmistetaan asianmukainen asioiden käsittely ilman aiheetonta viivytystä sekä muutenkin hyvän hallinnon toteutuminen sekä tarvittava ohjaus, voimavarat, tietojärjestelmäratkaisut sekä toiminnan valvonta. Useiden oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin ratkaisujen perusteella tässä on ollut eri organisaatiouudistusten yhteydessä toistuvasti merkittäviäkin ongelmia. Suosituksessa tulisi myös tiedonhallintalain mukaisten tiedonhallintaan kohdistuvien vaikutusten ohella kiinnittää huomiota EU:n tietosuojalainsäädännössä ja yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjen rekisterinpitäjän vastuiden selkeään osoittamiseen valtion hallinto-organisaatiossa.

Oikeuskanslerin laillisuusvalvontakäytännön mukaan tehtävien jakautuessa useille toimijoille on valtioneuvostosta annetun lain ja hallintolain mukaisessa viranomaisyhteistyössä tarpeen varmistaa, että yhteistyössä toimivalla toisella osapuolella on riittävät valmiudet toimeenpanoon ja että tehtävien organisointi ja vastuusuhteet ovat riittävän selkeät. Ministeriön ohjausrooliin ja rooliin toimeksiantajana kuuluu myös tarvittaessa varmistaa tämä. Valmisteltavassa suosituksessa olisi tarpeen vielä korostaa ohjauksen perustuslaissa olevaa oikeusperustaa ja tarkoitusta mutta myös sen rajoja. Suosituksessa olisi perusteltua käsitellä myös kilpailuneutraliteettiin sekä siihen kytkeytyvään avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen liittyviä seikkoja.

OKV_1861_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/1712/21/2021
Antopäivä: 14.7.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (vanhuspalvelulaki) sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta. Esityksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kotihoidon resursseja ja laatua, kehittää asumisen välimuotoisia ratkaisuja ja palvelujärjestelmää, tehostaa omavalvontaa ja vanhuspalvelujen johtamista sekä ottaa käyttöön teknologisia ratkaisuja iäkkäiden henkilöiden kotiin annettavissa palveluissa.

Luonnoksessa on säännös sosiaalihuollon tukipalveluna annettavien turvapalvelujen toteuttamisesta.  Säännöksen mukaan turvapalvelujen tuottaja vastaisi muun muassa siitä, että asiakas saa käyttöönsä yksilöllisiin tarpeisiinsa soveltuvan turvalaitteiston sekä riittävästi opastusta ja neuvontaa sen käytössä.  Esityksen perustelujen mukaan tarkoitus olisi, että opastusta ja neuvontaa annettaisiin sekä laitteiston käyttöönoton yhteydessä että tarvittaessa myös sen jälkeen. Apulaisoikeuskansleri esitti harkittavaksi, tulisiko säännöksestä nimenomaisesti ilmetä, että asiakkaalla tulee olla käytettävissään riittävästi opastusta ja neuvontaa koko turvalaitteiston käyttöajan, jotta säännöstä ei tulkittaisi virheellisesti siten, että riittävää olisi neuvonta ja ohjaus vain laitteiston käyttöönottovaiheessa. 

Luonnoksen mukaan vanhuspalvelulain säännöstä palvelusuunnitelman sisällöstä täsmennettäisiin. Tarkoitus olisi, että palvelujen sisällön suunnittelussa voitaisiin määritellä esimerkiksi, voidaanko asiakkaan tarpeisiin kotihoidossa vastata osaksi muun muassa virtuaalisin kotikäynnein ja erilaisten teknologisten ratkaisujen avulla. Apulaisoikeuskansleri viittasi oikeuskanslerin lausuntoon OKV/1027/21/2020, joka koski laatusuositusta hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Hän esitti harkittavaksi, tulisiko säännöksessä nimenomaisesti säätää siitä, että yksilöllisesti laadittavassa palvelusuunnitelmassa käsiteltäisiin virtuaalisten palvelujen ja muiden teknologisten ratkaisuja hyödyntämistä kyseisen asiakkaan kohdalla. Hänen mukaansa tällä tavoin voitaisiin varmistaa sitä, että ikääntyneen henkilön mielipide palvelujen antamiseen kyseisillä tavoilla tulisi selvitetyksi ja palvelut voitaisiin sen perusteella tarjota hänelle toimivimmalla tavalla. Tämä varmistaisi osaltaan palvelujen käytännön toteutumista.

Luonnoksessa esitetty kotihoidon ympärivuorokautisuus aiheuttaisi luonnoksen mukaan tarpeen lisätä arviolta yli 650 henkilötyövuotta. Tämä koskisi pääsiassa lähihoitajia. Muiden samanaikaisten työvoiman kysyntää lisäävien uudistusten ja yleisesti haastavan muun muassa lähihoitajien saatavuutta koskevan tilanteen vuoksi apulaisoikeuskansleri katsoi, että asian jatkovalmistelussa olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, kuinka työvoiman riittävyys turvataan, jotta esityksellä tavoitellut vaikutukset voivat käytännössä toteutua.  

Apulaisoikeuskansleri piti sosiaalihuoltolaissa ja vanhuspalvelulaissa säädettyjen omavalvontasuunnitelmien täsmentämistä (henkilöstön riittävyyden seuraaminen) kannatettavana samoin kuin yleisemmin omavalvonnan velvoittavuuden vahvistamista. Henkilöstön riittävyyden seurannan käytännön toteutuminen omavalvonnan osana riippui apulaisoikeuskanslerin mukaan kuitenkin siitä, toimiiko omavalvonta tarkoitetusti. Hän viittasi sosiaalihuollon omavalvonnasta antamaansa päätökseen OKV/33/70/2020 ja totesi, että omavalvontaa on perusteltua kehittää omana koko sosiaalihuoltoa koskevana toimenpiteiden kokonaisuutena. Toimiva ja tehokas omavalvonta turvaa sosiaalihuollon asiakkaiden asemaa ja oikeuksia ja on olennainen osa sen rakenteita.  Muun muassa sen vuoksi apulaisoikeuskanslerilla on edelleen vireillä omavalvonnan toimivuus ja kehittäminen edellä mainittuun sosiaalihuollon omavalvontaa koskevaan päätökseen liittyvänä asiana.

OKV_1712_21_2021.pdf

« Takaisin

Arviomuistio oikeudenkäyntikuluista riita-asioissa

Diaarinumero: OKV/1342/21/2021
Antopäivä: 29.6.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon oikeudenkäyntikuluja riita-asioissa koskevasta arviomuistiosta. Hän piti muistiossa esitettyjä tavoitteita tärkeinä ja yhtyi näiltä osin esitettyihin näkemyksiin. Oikeuskansleri piti tärkeänä, että arviomuistion ja siitä saatavan palautteen perusteella tehdään riittävän laaja-alaista jatkovalmistelua, jolla pystyttäisiin käytännössä merkityksellisellä tavalla helpottamaan laajojen riita-asioiden oikeudenkäyntien kestoihin sekä riita-asioiden oikeudenkäyntien kuluriskiin liittyviä ongelmia.

Oikeusministeriön arviomuistio on selkeästi koottu ja siinä on monipuolisesti tarkasteltu keinoja oikeudenkäyntikulujen alentamiseksi. Oikeuskansleri katsoi, että se, millä keinoilla oikeudenkäyntikulujen alentaminen on parhaiten toteutettavissa, kuuluu ensisijaisesti lainsäätäjän ratkaistavaksi. Laillisuusvalvonnassa saadun käsityksen perusteella pitkään esillä olleen ongelman ratkaisemiseksi ei ole vain yhtä tai muutamaa keinoa. Oikeusministeriön arviomuistiossa ei ole arvioitu viimeisimpien tuomioistuinten kehittämishankkeiden, kuten todistelun videoinnin, nykyistä laajempien etäyhteyksien käytön ja sähköisen asianhallintajärjestelmän vaikutuksia oikeudenkäyntien kestoon ja kuluihin. Oikeuskanslerin käsityksen mukaan onnistunut digitalisointi osaltaan voi merkittävästikin helpottaa tilannetta, mutta se ei ratkaise ongelmaa kokonaisuutena.

Oikeuskansleri totesi, ettei kannata sellaisten keinojen jatkovalmistelua, joita ei voida edistää kansallisella tasolla kuten asianajajapalveluiden vapauttaminen arvonlisäverosta. Lisäksi hän halusi korostaa, että jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää huomiota siihen, etteivät muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet kuten oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä sekä oikeus tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös, vaarannu. Vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittäminen on hyödyllinen monissa tilanteissa, mutta se edellyttää, että vaihtoehtoiset menettelyt ovat riittävän tasapuolisia ja lisäksi, että niiden käsittelyaika ei eri syistä johtuen veny kohtuuttoman pitkäksi.

Oikeuskansleri totesi, että asianajajia ja luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskeva sääntely ei saisi ammattitaitoa ja kulujen erittelyä sekä esittämistä asiakkaalle koskevilta osiltaan eriytyä toisistaan. Arviomuistiossa esitetyt näkökohdat osaltaan puoltavat myös luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevan lainsäädännön uudistamista. Samalla on tarvetta arvioida myös asianajalain säännösten muutostarpeita. Avoimempi hintojen ja kulujen esittäminen sekä ennakoiva kuluriskien arviointi suhteessa itse jutun intressiin onkin yksi kehittämisen kohteista ja sillä voidaan välttää myös jälkikäteen asianajajien ja muiden luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien valvontaan tulevissa asioissa olevia erimielisyyksiä siitä, miten asiaa olisi kannattanut ajaa. Oikeuskanslerin mukaan jatkovalmistelun kannalta huomionarvoisena teemana on, miten asianajajakulttuuria ja avustajakulttuuria saadaan kehitettyä tehokasta ja riittävän halpaa oikeudenkäyntiä tukevaksi ja kulujen ennakoitavuutta parantaa. Tämä ei ole yksinomaan uudella lainsäädännöllä ratkaistava asia. Kaavamaiset taulukkohinnat ja hintakatot ovat joissain tilanteissa johtaneet oikeudellisen avun laadun heikkenemiseen. Sama ilmiö voisi toistua myös riita-asioissa, minkä vuoksi eri säännösten tosiasialliset vaikutukset on tarpeen huolella arvioida.

OKV_1342_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetun lain kumoamisesta ja poliisihallinnosta annetun lain 6 §:n muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/1590/21/2021
Antopäivä: 29.6.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta laiksi valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetun lain kumoamisesta ja poliisihallinnosta annetun lain 6 §:n muuttamisesta.

Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan kumottavaksi laki valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista. Samalla kumoutuisi valtion paikallishallinnon aluejaon perustana käytetty kihlakuntajako.

Luonnoksessa ehdotetaan tehtäväksi myös tarpeelliset muutokset lakiin poliisin hallinnosta, annetaan uusi valtioneuvoston asetus poliisilaitosten toimialueista ja muutetaan rajavartiolaitoksesta annettua valtioneuvoston asetusta. Viranomaisten toimialueet perustuisivat jatkossa kihlakuntien sijasta maakuntiin ja kuntiin. Toimialueet eivät käytännössä muuttuisi nykyisestä.

Esitysluonnoksen mukaan kihlakuntajaolla ei ole enää sitä merkitystä kuin sillä on aikanaan ollut. Valtion viranomaisten toimialueena on nykyään koko valtakunta tai sitten toimivalta on alueellista. Myös poliisilaitosten (11 kappaletta) alueet, Uuttamaata lukuun ottamatta, noudattavat maakuntien rajoja ja kattavat yhden tai useamman maakunnan. Toimialueiden määritteleminen kihlakuntina vaikeuttaa aluejaon perusteiden ymmärtämistä ja niiden läpinäkyvyyttä. Oikeuskansleri yhtyi lausunnossaan näihin näkemyksiin.

Esitysluonnoksessa oli perusteltu laajahkosti sitä, miksi kihlakuntajako ei poliisihallinnossa enää vastaa nykytilaa, ja minkä vuoksi valtion paikallishallinnon kehittämisestä annettu laki näin ollen voitaisiin kumota. Kyseisen lain 2 §:n kumoamisen vaikutuksia oli sitä vastoin esitysluonnoksessa arvioitu jossain määrin pintapuolisesti. Mainitun lain 2 §:n 1 momentin mukaan lain tavoitteena on parantaa palvelujen laatua ja kansalaisten oikeusturvaa, turvata palvelujen riittävä ja tasapuolinen saatavuus maan eri osissa sekä luoda edellytykset toimintojen kokoamiselle yhteen, päätösvallan siirtämiselle paikallistasolle ja palvelujen taloudelliselle tuottamiselle. Pykälän 2 momentin mukaan palveluja ja kansalaisten oikeusturvaa parannettaessa on otettava huomioon, mitä perustuslain 17 §:ssä säädetään ja mitä saamenkielisten palvelujen ja oikeusturvan tasapuoliseksi järjestämiseksi on tarpeen. Oikeuskansleri jätti jatkovalmistelussa harkittavaksi, tulisiko esitysluonnoksessa vielä selkeämmin vertailla kumottavaksi ehdotettavan valtion paikallishallinnon kehittämisestä annetun lain 2 §:n ja poliisin hallinnosta annetun lain 6 §:n suhdetta.

Esitysluonnoksen jaksossa Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys käsiteltiin perustuslain 119 §:n säännöstä, jonka 2 momentin mukaan valtion alue- ja paikallishallinnon perusteista tulee säätää lailla. Jaksossa oli viitattu keskeisiin perustuslakivaliokunnan lausuntoihin alue- ja paikallishallinnon yleisestä rakenteesta ja hallinnollisen jaotuksen perusteista. Jaksossa oli oikeuskanslerin mukaan myös asianmukaisesti arvioitu, että paikallisen poliisitoimen järjestämisen perusteista säädettäisiin edelleen lain tasolla perustuslain 119 §:n edellyttämällä tavalla.

Merkityksellisenä säännöksenä oli edellä mainitussa jaksossa nostettu esille myös perustuslain 122 §, jonka mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Esityksen oli katsottu toteuttavan mainitussa säännöksessä säädetyn velvoitteen eikä esityksen arvioitu vaikuttavan myöskään perustuslain 17 §:ssä säädettyihin kielellisiin oikeuksiin heikentävästi. Oikeuskanslerin mukaan jaksossa ei kuitenkaan ollut tarkemmin selostettu kyseisten kielellisten oikeuksien merkitystä suhteessa lakiehdotukseen.

Esitysluonnoksen vaikutusten arviointia koskevassa jaksossa oli käsitelty sekä poliisin tehtäviin liittyvien kansalaisten palvelujen tasapuolisesta saatavuutta ja laatua toimialueellaan että esityksen vaikutuksia ruotsinkielisiin palveluihin ja kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että lakiehdotuksen perustuslainmukaisuutta koskevaa jaksoa olisi perusteltua täydentää senkaltaisella arvioinnilla kuin mitä vaikutusten arviointia koskevaan jaksoon oli nyt sisällytetty.

OKV_1590_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto työnhakijan palveluprosessin ja eräiden työttömyysetuuden saamisen edellytysten uudistamisesta

Diaarinumero: OKV/1664/21/2021
Antopäivä: 28.6.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä työnhakijan palveluprosessin ja eräiden työttömyysetuuden saamisen edellytysten uudistamisesta.

Hallituksen esityksessä ehdotettiin, että työttömyysetuuden saamisen edellytysten täyttymisen seurannassa keskeistä olisi se, että työnhakija ilmoittaisi työllistymissuunnitelmansa toteuttamisesta ensisijaisesti verkkopalvelussa. Oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että työnhakijat ovat sähköiseen asiointiin liittyviltä valmiuksiltaan ja mahdollisuuksiltaan erilaisessa asemassa toisiinsa verrattuna. Työnhakijat eivät saa joutua tämän takia keskenään eriarvoiseen tilanteeseen asioinnissaan ja sen sujuvuudessa etenkin, kun kysymys on heidän toimeentuloonsa ja sosiaaliturvaansa vaikuttavasta asioinnista. Lisäksi oikeuskanslerin mukaan oli syytä kiinnittää huomiota siihen, että sinänsä usein perusteltu digitaalisten ja automaattisten menettelyiden käyttö ei ilman lainsäädännön selkeää tukea sekä yksikön oikeuksia turvaavia erityisiä järjestelyitä johda päätöksenteon ja viranomaisharkinnan tosiasialliseen automatisoitumiseen.

Oikeuskansleri katsoi, että hallituksen esityksessä ehdotettua muistutusmenettelyä, jolla työnhakijaa muistutettaisiin hänen menettelynsä vaikutuksista työllistymiseen ja hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta, oli pidettävä yleisesti työnhakijan oikeuksien, mutta myös oikeuskanslerin sähköisestä asioinnista ja työnhakijoiden asiointivalmiuksista ja –mahdollisuuksista esittämien näkökohtien vuoksi perusteltuna uudistuksena. Ottaen huomioon palvelun luonne neuvontapalveluna, katsoi oikeuskansleri kuitenkin työnhakijoiden oikeuksien turvaamisen vuoksi olevan tärkeää, että heillä on selkeä käsitys palvelun luonteesta ja siitä, että työnhakija on kyseisestä palvelusta huolimatta ensisijaisesti itse vastuussa velvollisuuksiensa täyttämisestä. 

Esityksen vaikutusten arvioinnissa oli todettu, että työttömyysturvaseuraamuksia koskevien valitusten määrän mahdollinen kasvu lisäisi sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden työmäärää. Työmäärän lisäystä oli esityksen mukaan kuitenkin vaikea arvioida. Oikeuskansleri totesi, että työttömyysetuuksilla turvataan työnhakijoiden perusoikeutta sosiaaliturvaan, minkä vuoksi asioiden viivytyksetön käsittely eri asteissa on heidän oikeuksiensa kannalta merkityksellistä. Hän katsoi, että työnhakijoiden perusoikeuksien (oikeus sosiaaliturvaan, oikeusturvaoikeus) turvaamiseksi mahdolliset muutokset sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden työhön tulisi pyrkiä arvioinnin hankaluuksista huolimatta arvioimaan ja myös ennakoimaan käytännössä niin, että mahdollinen valitusten lisääntyminen muutoksenhakuelimissä ei aiheuttaisi viivettä työttömyysetuuksia koskevien muutoksenhakuasioiden käsittelyssä.  

Esityksen mukaan työnhakijan työllistymissuunnitelman, joka sisältäisi muun muassa hänelle asetetun työnhakuvelvollisuuden, toteuttamisella olisi jatkossa nykyistä enemmän merkitystä työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. Oikeuskansleri totesi, että työnhakuvelvoitteen täyttäminen on työnhakijan oikeuksien kannalta keskeinen velvoite, minkä vuoksi työnhakijalla tulee olla selkeä tieto kyseisestä velvoitteestaan. Hän kiinnitti huomiota siihen, että ehdotettavassa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettavan lain työllistymissuunnitelman sisältöä koskevassa säännöksessä ei yksilöidysti mainiten säädettäisi työnhakuvelvoitteen sisältymisestä suunnitelmaan. Hän esitti viitaten työllistymissuunnitelmaa korvaavia suunnitelmia (kotoutumissuunnitelma, aktivointisuunnitelma ja monialainen työllistymissuunnitelma) koskevaan sääntelyyn, että sääntelyn yhdenmukaisuuden ja selkeyden vuoksi sekä työnhakuvelvoitteen merkitys työnhakijan oikeuksiin huomioiden, olisi työnhakuvelvollisuuden sisältymisestä työllistymissuunnitelmaan perusteltua säätää työllistymissuunnitelman sisältöä koskevassa säännöksessä.

OKV_1664_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto määräaikaisraportista YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta

Diaarinumero: OKV/1743/21/2021
Antopäivä: 23.6.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (SopS 37/1970) tavoitteena on ehkäistä rodun, ihonvärin, syntyperän tai kansallisen tai etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaa syrjintää. Sopimusvaltioilla on velvollisuus antaa komitealle määräajoin tai komitean pyytäessä raportti yleissopimuksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Yhdistetyssä 24.-26. raportissa on tarkoitus tuoda esiin niitä lainsäädännöllisiä, oikeudellisia, hallinnollisia ja muita toimia, joihin on ryhdytty tai ryhdytään yleissopimuksen täytäntöönpanossa ja erityisesti komitean edellisellä valvontakierroksella antamien päätelmien ja suositusten johdosta. Raportin tulee kattaa ajanjakso keväästä 2017 raportin laatimisen ajankohtaan kesään 2021.

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että oikeuskanslerinviraston diaariin ei kirjata rasismia tai syrjintää koskevia kanteluita erillisenä asiaryhmänään. Tällaisissa kanteluissa väitteet myös usein liittyvät muuhun virheelliseen tai puutteelliseen viranomaistoimintaan kohdistuviin moitteisiin.

Oikeuskansleri nosti lausunnossaan esille joitakin raporttiluonnokseen sisältyviä, keskeisimmiksi katsomiaan aihealueita, jotka olivat olleet tarkastelujaksolla oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan kohteena.  Näitä aihealueita olivat: Covid-19 ja poikkeusolot; hallitusohjelman kirjaus tekoälystä; yhdenvertaisuuskysymykset; oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja suojaan väkivaltaa vastaan, mukaan lukien lähisuhdeväkivalta ja ihmiskauppa; kansainvälistä suojelua koskevat asiat sekä saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet.

OKV_1743_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/1593/21/2021
Antopäivä: 22.6.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Lausunnossa todettiin, että hallitusten esitysten laillisuusvalvonnassa oikeuskansleri muun ohessa arvioi lainvalmisteluohjeiden noudattamista.

Hallituksen esitysten laatimisohjeiden jaksossa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys on todettu muun ohessa oikeuskanslerin valvovan sitä, että perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämistä esitetään silloin, kun lausunnon pyytäminen on oikeudellisesti perusteltua. Kyse on siitä, miksi pidetään suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon, eli mitkä ovat ne oikeudelliset kysymykset, joita perustuslakivaliokunta ei ole aiemmin arvioinut tai jotka ovat ministeriön näkemyksen mukaan tulkinnanvaraisia. Lausumaa ei kirjoiteta, ellei esityksen arviointi perustuslakivaliokunnassa ole aidosti tarpeen tulkintaongelman takia.

Oikeuskansleri katsoi lausunnossaan, että kysymyksessä olevasta HE-luonnoksen mainitusta jaksosta ei selkeästi ilmennyt, minkä kysymyksen tai kysymysten vuoksi pidettiin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon. Tätä asiaa tulisi jatkovalmistelussa ohjeiden mukaisesti arvioida.

OKV_1593_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto työryhmän mietinnöstä velkajärjestelylain muuttamiseksi

Diaarinumero: OKV/1343/21/2021
Antopäivä: 14.6.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeusministeriö oli pyytänyt lausuntoa virkamiestyöryhmän mietinnöstä, joka sisälsi luonnoksen hallituksen esitykseksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain, konkurssilain ja velkajärjestelyrekisteristä annetun lain muuttamiseksi.

Oikeuskansleri esitti harkittavaksi, että asetuksenantovaltuutta ehdotetun 35 a §:n osalta täsmennettäisiin. Mainitun pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todettiin, että tilittämättä jätettävän lisäsuorituksen määrästä säädettäisiin asetuksella. Määräksi ehdotettiin kymmentä euroa. Ehdotetussa 35 a §:ssä säädettäisiin, että velallinen ei ole velvollinen tekemään velalle lisäsuoritusta, jos lisäsuoritus on määrältään alle valtioneuvoston asetuksella säädettävän euromäärän. Vaikka lisäsuorituksen määrää oli säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa täsmennetty, oli se lakitekstissä jätetty avoimeksi.

Hallituksen esityksen muotoon laaditun mietinnön jaksosta, joka koski suhdetta perustuslakiin, oikeuskansleri totesi, että kun sääntely perustuu pitkälti Euroopan unionin direktiiviin, olisi tässä yhteydessä perusteltua tuoda esille myös direktiivin tavoitteiden hyväksyttävyys perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta ja kootusti direktiivin jättämä kansallinen liikkumavara yhdenvertaisuuden kannalta.

Mietinnössä ehdotettiin useita muutoksia elinkeinotoimintansa lopettaneiden yrittäjien velkajärjestelyyn pääsemisen helpottamiseksi, mikä saattaa olla omiaan heikentämään velkojien asemaa. Oikeuskansleri ehdotti harkittavaksi esityksen täydentämistä kannanotolla ehdotettujen muutosten vaikutuksista myös omaisuuden suojaa koskevaan perusoikeuteen.

Voimaantulon osalta oikeuskansleri totesi, että ehdotuksessa jäi epäselväksi se, miksi ne hakemukset, joissa päätöspäivä on ilmoitettu, ovat eri asemassa kuin muut vireillä olevat hakemukset.

OKV_1343_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi perusopetuslain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja lukiolain muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/1309/21/2021
Antopäivä: 4.6.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri piti ehdotetun sääntelyn tavoitteita oppilaitoksissa tapahtuvan kiusaamisen ja häirinnän vähentämiseksi erittäin tärkeinä ja kannatettavina. Luonnoksessa on pyritty tasapainoisesti käsittelemään oppilaitoksissa opiskelevien ja oppilaitosten henkilökuntaan kuuluvien oikeutta turvalliseen oppimis- ja työympäristöön, mutta toisaalta myös niitä keinoja, joilla voidaan tukea opetukseen palaavaa oppilasta/opiskelijaa tilanteessa, jossa häneen on sovellettu puheena olevien lakien mahdollistamia turvaamistoimia tai kurinpitomenettelyjä, kuten opetukseen osallistumisoikeuden väliaikaista epäämistä tai määräaikaista oppilaitoksesta erottamista.

Lapsen etu puuttuu läpileikkaavana velvoitteena perusopetuslaista ja myös muista alle 18-vuotiaisiin sovellettavista koulutuslaeista, kuten esimerkiksi lukiolaista ja ammatillisesta koulutuksesta annetusta laista. Tämän vuoksi perusopetus- ja lukiolakiin sekä ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset lapsen edusta. Oikeuskansleri piti ehdotettuja lisäyksiä erittäin hyvinä ja selkeyttävinä.

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että kaikenlainen kiusaamisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen tähtäävä sääntely on perustuslain 7 §:ssä säädetyn henkilökohtaisen koskemattomuuden ja turvallisuuden edistämiseksi sekä oppilaille, opiskelijoille ja oppilaitoksissa työskenteleville henkilöille kuuluvan turvallisen oppimis- ja työympäristön varmistamiseksi ehdottoman tärkeää. Oikeuskansleri piti periaatteellisesti merkittävänä, että nimenomainen velvoite olla kiusaamatta muita ulotettaisiin myös perusopetuksen piirissä oleviin oppilaisiin, jotka ovat iältään pääsääntöisesti 7-16 vuotiaita. Esitysluonnoksessa ehdotetaan perusopetuslakiin, ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ja lukiolakiin otettavaksi säännökset myös siitä, että kurinpitotoimia harkittaessa on otettava huomioon oppilaan/opiskelijan ikä ja kehitystaso. Näin ollen esimerkiksi kiusaamisesta ja muusta häiritsevästä käyttäytymisestä aiheutuvissa kurinpitotoimissa oppilaan ikä ja hänen kehitystasonsa mukainen ymmärrys epäasiallisen käyttäytymisen luonteesta ja seuraamuksista tulisi asianmukaisesti huomioon otetuksi. Tähän nähden oikeuskansleri piti ehdotusta tasapainoisena myös lapsen edun näkökulmasta.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia ja lukiolakia muutettavaksi siten, että rehtorin ei olisi mahdollista päättää oppivelvollisuuslaissa tarkoitetun oppivelvollisen määräaikaisesta erottamisesta, vaan tästä päättäisi aina koulutuksen järjestäjän asettama monijäseninen toimielin. Perusopetuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että oppilaalla ja oppilaan huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla olisi mahdollisuus osallistua erotetulle oppilaalle opetussuunnitelmaan perustuvan henkilökohtaisen suunnitelman laatimiseen. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan edellä mainituissa ehdotuksissa oli asianmukaisesti arvioitu ja otettu huomioon yhtäältä perustuslain 16 §:ssä turvattu oikeus perusopetukseen ja toisaalta perustuslain 21 §:n säännökset oikeusturvasta ja hyvän hallinnon takeista.

Esitysluonnoksessa on arvioitu, että perusopetus-, lukio- ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisissa kurinpitotoimissa ei olisi kysymys rangaistusluonteisista seuraamuksista eikä kaksoisrangaistuksen kielto siten soveltuisi näissä laeissa tarkoitettuun kurinpitomenettelyyn. Tämän vuoksi kaksoisrangaistavuuden kieltoa koskevat säännökset voitaisiin kumota. Tällöin ei olisi estettä kurinpitomenettelyn aloittamiseen, vaikka asiaa käsiteltäisiin tai olisi käsitelty rikosoikeudellisessa menettelyssä, eikä jäisi myöskään tulkinnanvaraisuutta siitä, estääkö kurinpitomenettely rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisen. Oikeuskansleri yhtyi näihin johtopäätöksiin ja katsoi, ettei sanottujen säännösten kumoamiselle ole laillisuusvalvonnan näkökulmasta estettä.

Esitysluonnoksen yhtenä tavoitteena on ollut edistää oppilaitosten oppilaiden, opiskelijoiden ja henkilökunnan oikeutta turvalliseen työ- ja opiskeluympäristöön. Tällä tavoitteella oli oikeuskanslerin näkemyksen mukaan keskeinen ja olennainen yhteys perustuslain 7 §:n 1 momentissa kaikille turvattuun oikeuteen elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Esitysluonnoksen kannalta huomioon otettava säännös on lisäksi perustuslain 6 §:n 3 momentti, jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että edellä mainittuja perustuslain säännöksiä ja niiden merkitystä ei ollut selkeästi tuotu esille ja arvioitu esitysluonnoksen jaksossa ”suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys”.

OKV_1309_21_2021.pdf

« Takaisin

Sääntely koronaviruksen torjunnasta rajaliikenteessä tarpeellista

Diaarinumero: OKV/1538/21/2021
Antopäivä: 31.5.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä, jossa ehdotettiin koronaviruksen torjumiseksi todistuksia tai testejä Suomeen saapuville henkilöille. Hän piti esitystä tarpeellisena erityisesti väestön terveyden suojaamisen ja liikkumisvapauden rajoittamista koskevan sääntelyn asianmukaisuuden kannalta. Esityksen valmistelun aikataulun perusteella heräsi kuitenkin kysymys, oliko valmistelu aloitettu ajoissa. Sääntelyn oikeudellinen tarpeellisuus oli ollut nähtävissä jo noin vuotta aikaisemmin. Lisäksi Euroopan unionin säännökset testi- ja rokotetodistuksista olivat tulossa voimaan kuukauden kuluttua.

Oikeuskansleri piti tarpeellisena täydentää arvioita esityksen suhteesta perustuslakiin ja Euroopan unionin oikeuteen. Hän kiinnitti myös huomiota siihen, että lausuntojen antamiseen oli aikaa vain neljä arkipäivää ja että aineistoa ei ollut saatavissa ruotsiksi. Menettely ei ollut hyväksyttävä perustuslaissa säädettyjen osallistumisoikeuksien ja kielellisten oikeuksien sekä hyvän lainvalmistelun periaatteiden kannalta.

OKV_1538_21_2021.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 4