Lausunnot

Oikeuskansleri antoi lausunnon valtion liikuntaneuvoston jäsenten esteellisyydestä tilanteissa, joissa jäsenet ovat kunnanhallituksessa tai valtuustossa osallistuneet liikuntapaikkojen rakentamishankkeiden käsittelyyn. Valtion liikuntaneuvosto antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle lausuntoja liikuntapaikkojen valtionavustuksista.

Oikeuskansleri katsoi kunnanhallituksen jäsenen olevan esteellinen käsittelemään kaikkia oman kuntansa liikuntapaikkoja koskevia asioita valtion liikuntaneuvostossa. Kunnanhallituksen jäsen on esteellinen myös liikuntapaikkojen neljän vuoden rahoitussuunnitelman käsittelyssä silloin, kun suunnitelmassa otetaan kantaa hänen kuntansa liikuntapaikkojen valtionavustuksiin. Oikeuskanslerin mukaan valtuutettu on valtion liikuntaneuvostossa esteellinen käsittelemään liikuntapaikkahanketta, jos hän on valtuustossa osallistunut saman asian käsittelyyn joko yksittäisenä asiana taikka osana kunnan talousarviota tai taloussuunnitelmaa.

« Takaisin

Työ- ja elinkeinoministeriö oli pyytänyt lausuntoja luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muuttamisesta ja työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain 9 §:n muuttamisesta.

Oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan huomiota julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 luvun 4 §:n 2 momenttiin säädettäväksi ehdotettuun oikeuteen tehdä palvelutarpeen arviointi digitaalisesti ja 2 luvun 6 §:n 2 momenttiin vastaavasti ehdotettuun oikeuteen laatia työllistymissuunnitelmaehdotus digitaalisesti. Ehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa muutoksia esitettiin tehtäväksi selvyyden vuoksi, kun yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artikla lähtökohtaisesti kieltää automatisoidut yksittäispäätökset.

Oikeuskansleri ei pitänyt termejä arvioinnin digitaalisesta tekemisestä tai työllistymissuunnitelmaehdotuksen digitaalisesta laatimisesta onnistuneina. Pääosa viranomaisten tuottamista suunnitelmista ja ehdotuksista tehdään tai laaditaan digitaalisesti eri asiankäsittelyjärjestelmissä. Digitaalinen laatiminen ei itsessään sisällä vielä tietoa automatisoidusta toiminnasta. On todennäköistä, että kansallisessa lainsäädännössä jatkossa säädetään yhä useammin yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitetusta automatisoidusta päätöksenteosta ja että lainsäädännön selkeyden vuoksi sääntelyssä tulee käyttää termejä, joista selvästi ilmenee sääntelyn tarkoitus. Oikeuskansleri piti perusteltuna, että esityksen sanamuodot ”voidaan tehdä myös digitaalisesti” ja ”voidaan laatia myös digitaalisesti” muutetaan muotoon, josta selkeästi käy ilmi, että lainkohdissa tarkoitetaan automatisoitua toimintaa.

Oikeuskansleri totesi lakiehdotuksen yksityiskohtaisten perustelujen osalta lisäksi, että yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa säädetty rekisteröidyn oikeus olla joutumatta pelkästään automaattiseen henkilötietojen käsittelyyn perustuvan päätöksen kohteeksi ei rajoitu pelkästään ratkaisuihin joita vakiintuneesti pidetään viranomaisen päätöksinä. Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan mukaan huomioon on otettava automatisoidun päätöksen vaikutukset päätöksen kohteelle.

Siltä osin kuin yksityiskohtaisissa perusteluissa sivulla 11 toisessa täydessä kappaleessa oli arvioitu terveystietojen käsittelyä, oikeuskansleri totesi, että pelkkää tietoa siitä, vaikuttaako terveydentila asiakkaan hakemaan työhön tai koulutukseen voi pitää yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuna terveyttä koskevana tietona riippumatta siitä, että asiakas anna terveydentilasta tarkempaa selvitystä. 

« Takaisin

Oikeuskansleri antoi lausunnon oikeusministeriölle julkisuuslain soveltamisalan laajentamista koskevasta selvityksestä.

Oikeuskansleri piti arviomuistiota hyvänä pohjana jatkovalmistelulle. Hän katsoi muun muassa, että perusoikeutena turvatun julkisuusperiaatteen toteuttamisen kannalta on ongelmallista, että päätös yhtiöittämisestä voi käytännössä merkitä huomattavaakin julkisuuslain soveltamisalan kapenemista. Erityisen pulmallista tämä on asioissa, jotka perustuslain valossa ovat julkisia hallintotehtäviä mutta jotka eivät ole julkisuuslain tarkoittamalla tavalla julkisen vallan käyttöä.

Hyvän hallinnon toteuttamisen tulisi sääntelyn yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi perustua mahdollisimman laajalti yleislainsäädäntöön. Puhtaasti markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden osalta on perusteltua arvioida kuitenkin sääntelytilanteen olevan sellainen, ettei julkisuusperiaatetta pidä ulottaa niihin kuin vain mahdollisesti erityislainsäädännössä tarkasti ja täsmällisesti säädettävin osin. Hyvä arviointi yhtiön edun vaatimasta salassapidosta ja suhteesta julkisuuslain menettelytapoja sekä salassapitoperusteita koskevaan sääntelyyn osaltaan huolehtii siitä, että mahdolliset muutetut säännökset ovat myös käytännössä riittävän selkeitä soveltaa.

Julkisuuslakia kehitettäessä on perusteltua arvioida kattavasti myös soveltamiseen liittyvät vaikeudet ja miettiä niihin vaikuttavat toimet, jotka oikeuskanslerin näkemyksen mukaan vaativat myös julkisuuslain ja hallintolain päivittämistä. Jatkovalmistelussa on tarpeen erityisen huolellisesti katsoa julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain ja julkisuuslain soveltamisalojen määrittelyn mahdollisimman suuri yhtenäisyys sekä poikkeusten selkeä ymmärrettävyys ja perustelut.

« Takaisin

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausuntonsa EU:n jäädyttämis- ja konfiskaatioasetusta (EU) 2018/1805 täydentävästä lainsäädäntöhankkeesta.

EU:n jäädyttämis- ja konfiskaatioasetus osaltaan toteuttaa ja tehostaa EU:n muodostamalla oi-keudellisella alueella tapahtuvaa päätösten vastavuoroista tunnustamista. Sen olennaisina periaatteina on luottamus toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätöksentekoon ja sen asianmukaisuuteen. Tämän mukaisesti unionin asetuksessa säädetään myös tunnustamisen kieltäytymisen perusteista. Jäädyttämistä ja menetettäväksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanossa voidaan näin vain rajoitetusti tutkia täytäntöönpanon perustana olevan päätöksen asiallisen sisällön lainmukaisuutta.

Perustuslain 21 §:ssä säädetyn oikeuden oikeusturvaan toteutumista on tällaisessa sääntelyasetelmassa tarkasteltava siitä näkökulmasta, kuinka hyvin täytäntöönpanomenettely ja siihen sisältyvä valitusmenettely yhdessä unionin lainsäädännön ja itse sisällöllisen päätöksen antaneessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa käytävän menettelyn suhteen täyttää oikeusturvan vaatimukset. Oikeusturvaa on tarpeen tarkastella niin asianomistajien ja rikoksen uhrin kannalta ylipäänsä kuin niiden osalta, joiden oikeuksiin ja velvoitteisiin jäädyttämis- ja konfiskaatiomenettelyt kohdistuvat.

Hallituksen esityksen luonnoksessa on artiklakohtaisesti arvioitu unionin lainsäädännön jättämää kansallista liikkumavaraa. Esityksessä ei ole tarkasteltu sitä, mitä käytännön ongelmia vas-tavuoroiseen tunnustamiseen ja nykyisen lainsäädännön soveltamiseen on mahdollisesti liittynyt, eikä myöskään esitetty edes suuntaa antavia määrällisiä arvioita tehtävien määristä.

Samoin esitysluonnoksessa ei tarkastella, mitä ehdotettu muutoksenhakua koskeva täytäntöönpanolain 13 §:n 4 momentti, joka korostaa varsin voimakkaasti tuomioistuimen materiaalista prosessinjohtoa asian selvittämisessä, tarkoittaa suhteessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaiseen tavanomaiseen menettelyyn. Ehdotettu 13 § nojautuu pitkälti nykyiseen lainsäädäntöön ja siten arvio sen toimivuudesta käytännössä olisi tarpeen myös oikeuden oikeusturvaan toteutumisen arviointia varten.

Samoin uutena sisällöllisenä osana ehdotuksissa olevaa mahdollisuutta tuomita menetetyksi tuomittu omaisuus loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena tulisi käytännön näkökulmasta arvioida esityksessä tarkemmin. Varsinkin olisi tarpeen selventää, onko tarkoitus ottaa tällainen väline laajemmin käyttöön rikoslain 10 luvun 2 §:ssä kansainvälisissä asioissa ja sitä, mitä EU:n jäädyttämis- ja konfiskaatioasetus käytännössä itse asiassa edellyttää ja sitä koskevaa kansallista liikkumavaraa.

Hallituksen esityksen jatkovalmistelussa olisi perusteltua kiinnittää vielä tarkemmin huomiota 1.10.2019 voimaan tulevaan uuteen syyttäjälaitoksesta annettuun lakiin, jossa säädetään, että syyttäjä on valtakunnallisesti toimivaltainen. Lausunnolla oleva lakiehdotus ja myös esityksen säätämisjärjestysperustelut perustuvat nykyisen lainsäädännön säännöksiin käräjäoikeuksien tuomiopiireihin sidotusta syyttäjän toimivallasta.

Esitysluonnos sisältää suppeat säätämisjärjestysperustelut. Oikeutta oikeusturvaan on käsitelty vain muutoksenhakumahdollisuuden kannalta. Oikeuskansleri piti tarpeellisena säätämisjärjestysperusteluiden täydentämistä. Niissä kuten koko lakiehdotuksessa olisi otettava huomioon kerrottu uuden syyttäjälaitoksesta annetun lain mukainen syyttäjien valtakunnallinen toimivalta ja ilmeinen tarve keskittää asioita niihin perehtyneille syyttäjille. Lisäksi olisi tarkasteltava oikeusturvan käytännön toteutumista ja prosessien toimivuuden kokonaisuutta lyhyesti.

« Takaisin

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausuntonsa työryhmän mietinnöstä, joka koski Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin yhteistyötä vankeusaikaisen rikollisuuden estämisessä ja laitosturvallisuuden ylläpitämisessä. Oikeuskansleri keskittyi lausunnossaan mietinnössä ehdotettuihin muutoksiin, jotka koskivat Rikosseuraamuslaitoksen oma-aloitteista tietojen luovuttamista esitutkintaviranomaisille ja tietojen luovuttamista teknisen käyttöyhteyden avulla.

Mietinnössä ehdotetaan, että henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annettuun lakiin lisätään säännös, jonka mukaan Rikosseuraamuslaitoksen tietojärjestelmään kuuluvasta turvallisuustietorekisteristä voidaan antaa esitutkintaviranomaisille tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Ottaen erityisesti huomioon turvallisuustietorekisteriin sisältyvien tietojen erityinen luonne teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvaa tietojen luovutusta on tarkoin arvioitava erityisesti perustuslain yksityiselämän suojaa koskevan säännöksen kannalta.

Vuoden 2020 alussa tulee voimaan julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettu laki (tiedonhallintalaki), johon sisältyy teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvaan tietojen antamiseen liittyviä säännöksiä. Kyseiseen lakiin sisältyvät teknisen rajapinnan ja katseluyhteyden käyttöä koskevat edellytykset turvaavat osaltaan sitä, että näitä teknisen käyttöyhteyden keinoja ei käytetä tarpeettomaan tiedonhankintaan ja estetään lainvastainen tietojen käsittely. Mietinnössä ei ylipäätään tuoda esille ehdotetun teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvan tietojen antamisen suhdetta tulevan tiedonhallintalain säännöksiin, jotka ovat olennaisia mietinnössä ehdotetun sääntelyn kannalta.

Lisäksi henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Rikosseuraamuslaitos voisi myös oma-aloitteisesti luovuttaa esitutkintaviranomaisille turvallisuustietorekisterin tietoja, jotka ovat välttämättömiä kyseisen rekisterin mukaisiin käyttötarkoituksiin. Turvallisuustietorekisteriin sisältyvien tietojen erityispiirteiden vuoksi myös kyseistä muutosehdotusta on arvioitava erityisesti perustuslain yksityiselämän suojaa koskevan säännöksen kannalta.

Ehdotettuun säännökseen sisältyvä tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen on asianmukaisesti sidottu välttämättömyyskriteeriin, jota perustuslakivaliokunta on peräänkuuluttanut arvioidessaan tietojensaantioikeuksia ylipäätään. Tätä sinällään perusteltua oma-aloitteisen tietojen luovuttamisen edellytystä on kuitenkin yksinään pidettävä riittämättömänä. Suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevassa mietinnön osiossa esitettyjä näkemyksiä on myös pidettävä riittämättömänä arviona esitetyn oma-aloitteisen tietojen luovuttamisen perustuslainmukaisuudesta. Jatkovalmistelussa tulisi vielä tarkemmin arvioida muun ohella sitä, kuka Rikosseuraamuslaitoksessa päättää tietojen oma-aloitteisesta luovuttamisesta. Lisäksi olisi syytä selkeyttää ainakin sitä, kenelle esitutkintaviranomaisen sisällä Rikosseuraamuslaitos voi tietoja oma-aloitteisesti luovuttaa.

« Takaisin

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausuntonsa Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamista koskevaa neuvoston asetusta (EU) 2017/1939 täydentävästä lainsäädäntöhankkeesta.

EPPO:n perustamisella ja Euroopan unionin neuvoston ns. EPPO –asetuksella (EU) 2017/1939 ja sitä täydentävällä Suomen kansallisella lainsäädännöllä on vaikutusta Suomen perustuslaissa säädetyn ylimmän laillisuusvalvonnan toimintaan sekä siihen, miten oikeusvaltio- ja laillisuusperiaatteiden ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista varmistava laillisuusvalvonta ulottuu EPPO:n toimivaltaan kuuluviin asioihin.

EPPO-asetus ja sitä täydentävä kansallinen lainsäädäntö on lähtökohdiltaan hyvin tarpeellinen ja perusteltu. Asiakokonaisuus herättää kuitenkin laillisuusvalvonnallisesta näkökulmasta kysymyksiä, joiden käsittelyä olisi hyvä jatkovalmistelussa tarkentaa.

Asetuksen ja sen oikeudellisen perustan valossa on selvää, että asetuksessa tarkoitetut Euroopan syyttäjät toimivat riippumattomina kaikista kansallisista viranomaisista käsitellessään toimivaltaansa kuuluvia rikosasioita. Tämä riippumaton asema koskee lähtökohtaisesti myös suhdetta kansallisiin ylimpiin laillisuusvalvojiin, vaikka heidän asemansa on poikkeava muista viranomaisista. Monitulkintaisia valtiosääntöoikeudellisia sekä laillisuusvalvonnallisia rajanvetotilanteita saattaa kuitenkin syntyä muun ohella tilanteissa, joissa kansalliset ylimmät laillisuusvalvojat toimivaltansa rajoissa määräävät esitutkinnan ja suorittavat syyteharkinnan esimerkiksi tuomarin tekemäksi epäillyssä virkarikosasiassa, jossa on suoria kytköksiä Euroopan syyttäjien toimivaltaan kuuluvien rikosasioiden käsittelyyn.

Hallituksen esityksessä olisi perusteltua kattavasti kuvata EPPO:n laillisuusvalvonnallinen ko-konaisuus, mukaan lukien eurooppalaiset instituutiot kuten Euroopan unionin tuomioistuin ja Euroopan oikeusasiamies sekä kansalliset ylimmät laillisuusvalvojat. Tämä saattaisi auttaa luomaan pohjaa yhteistyölle asianomaisten toimijoiden välille ja varautumaan mahdollisiin uusiin laintulkintatilanteisiin. 

Lisäksi tulisi täydentää mietinnön ehdotuksia, jotka koskevat toimivallan käyttöä kansallisen syyttäjän ja EPPO:n välillä. Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen valvottaviin kuuluva valtakunnansyyttäjä ei voi ehdotuksesta ilmenevin tavoin ratkaista toimivaltaa kysymyksessä, jossa osapuolena on oikeuskansleri tai oikeusasiamies. Tällaista sääntelyä voitaisiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö huomioiden pitää perustuslain vastaisena.  Ehdotetun 9 §:n sisältöä on tämän vuoksi tarpeen välttämättä täydentää toimivaltaristiriitaa ylimpien laillisuusvalvojien kanssa koskevilla säännöksillä.

« Takaisin

Oikeuskansleri antoi lausunnon avoimen hallinnon toimintaohjelman luonnoksesta. Hän totesi yleisenä huomiona, että avoimuuden ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii ajantasaista yleis- ja erityislainsäädäntöä. Lisäksi tarvitaan kaikkien hallinnonalojen yhteen sovitettua pitkäjänteistä työtä. Toimintaohjelmassa on nostettu yhdeksi merkittäväksi hallinnon avoimuuden osa-alueeksi hallinnon ymmärrettävyys. Myös lainsäädännön kielen ja perusteluiden ymmärrettävyys sekä sitä koskeva työ olisivat oikeuskanslerin mukaan tärkeitä osia avoimen hallinnon toimintaohjelmaa.

Tulevaisuuden hallinto on laajalti automaattista ja digitaalista. Oikeuskanslerin mukaan on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että automaattinen päätöksenteko on inhimillisesti ymmärrettävää ja arvioitavissa. Kansalaisten näkökulmasta sähköisten palvelujen toimivuus tai toimimattomuus on merkittävä kysymys. Sähköisten palveluiden tulisi muodostua johdonmukaisista ja helposti ymmärrettävistä kokonaisuuksista, jotta kaikilla palveluiden käyttäjillä olisi mahdollisuudet selviytyä asioidensa hoitamisesta. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota myös hallinnon avoimuutta ja ymmärrettävyyttä sekä palveluperiaatetta toteuttavan neuvonnan järjestämiseen tilanteissa, joissa asiakkaan elämäntilanteen asia kuuluu usealle eri viranomaiselle.

Oikeuskansleri pitää tekoälyn laajamittaista käyttöönottoa ja hallinnon automaattista päätöksentekoa merkittävänä hyvän hallinnon toteuttamista koskevana kysymyksenä. Hän korostaa, että pelkästään eettinen ohjeistus tekoälyn käytöstä ei riitä, vaan toiminnalla tulee olla riittävä lainsäädännöllinen pohja.

Avoin data mainitaan toimintaohjelmaluonnoksessa perustellusti yhtenä avoimen hallinnon pilarina. Data- ja tietopolitiikka on laajalti myös oikeudellinen kysymys, jota oikeuskansleri on käsitellyt kertomuksessaan vuodelta 2019.

Oikeuskansleri toteaa, että julkisuusperiaatteen toteutumiseen liittyy myös rakenteellisia ongelmia. Julkisia tehtäviä on uskottu lisääntyvästi hoidettavaksi erilaisissa yhtiöissä, jotka eivät toimi täysin markkinaehtoisesti ja joissa julkisella vallalla voi olla enemmistö tai jopa koko osakekanta. Näiden olisi perusteltua olla julkisuusperiaatteen piirissä.

« Takaisin

Oikeuskansleri antoi lausunnon YK:n TSS-oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täytääntöönpanoa koskevan määräaikaisraportin laatimiseksi. Lausuntopyynnön liitteenä olevassa Suomelle osoitetussa kysymysluettelossa pyydettiin antaman tietoja muun muassa lastensuojelupalveluista ja selostamaan olemassa olevia järjestelmiä, joilla valvotaan laitoksissa tai sijaishuollossa olevien lasten oikeuksia.

Oikeuskansleri toi lausunnossaan esille, että apulaisoikeuskansleri teki vuosina 2018-2019 valvontakäyntejä, jotka kohdistuivat kuntien lastensuojeluntoimeen, kuntia lastensuojelussa ohjaaviin ja valvoviin aluehallintovirastoihin sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon. Valvontakäyntien tarkoituksena oli saada tietoa kuntien lastensuojelun tilanteesta, sen toimivuudesta, sijaishuollon valvonnasta ja lastensuojelua koskevista rakenteellisista kysymyksistä siinä tarkoituksessa, kuinka lastensuojelun asiakkaina olevien lasten oikeudet toteutuivat. Yhtenä lastensuojeluajärjestelmän rakenteellisena ongelmana valvontakäynneillä tuli esille lastensuojelun sijaishuoltopaikkoja sekä kuntien lastensuojelua ohjaavien ja valvovien aluehallintovirastojen voimavarojen vähäisyys.

Valvontakäyntien seurauksena apulaisoikeuskansleri otti omasta aloitteesta tutkittavaksi erään aluehallintoviraston tilanteen lastensuojelua koskevien kanteluiden ruuhkautumisen vuoksi. Kantelun käsittelyn aikana valtion vuoden 2019 lisätalousarvioon otettiin aluehallintovirastoille lisämääräraha, jonka avulla aluehallintovirastot saivat lisää henkilötyövuosia lastensuojelun ohjaukseen ja valvontaan. 

« Takaisin

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä lastensuojelulain valitusoikeuden muuttamisesta. Esityksessä lastensuojelulain viittaukset hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin viittaussäännöksiksi 1.1.2020 voimaan tulevaan lakiin oikeudenkäynnistä hallinto-asioissa. Esityksessä ei ehdoteta poikkeusta kyseisessä laissa säädettyyn valituslupajärjestelmään, jonka mukaan valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen on luvanvaraista. Luvanvaraisuus tulisi siten koskemaan myös hallinto-oikeuden ensi asteena ratkaisemia lastensuojeluasioita eli tahdonvastaista huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista.

Esitysluonnoksessa valituslupamenettelyyn siirtymistä on perusteltu oikeudenkäynnin kokonaiskeston lyhentämisellä ja katsottu, että hallinto-oikeuksien antama oikeussuoja turvaa lastensuojeluasioiden laadun ja merkittävyyden edellyttämät oikeusturvatakeet. Oikeuskansleri katsoi lausunnossaan voivansa yhtyä tähän näkemykseen sillä edellytyksellä, että hallinto-oikeuksien riittävistä resursseista ja muista toimintaedellytyksistä huolehditaan.

Oikeuskanslerin mukaan esityksessä on tarkemmin selvitettävä hallinto-oikeuksien tosiasiallisia mahdollisuuksia riittävän joutuisan ja kattavan oikeusturvan varmistamiseen. Apulaisoikeuskansleri on tehnyt hallinto-oikeuksiin tarkastuskäyntejä vuosina 2018-2019. Tarkastuskäynneillä hallinto-oikeuksien työskentelyssä on tullut esiin haasteellisuuksia.

Perustuslain 21 §:n takaama oikeusturva edellyttää, että oikeusturvan riittävyys arvioidaan kussakin tapauksessa erikseen ottamalla huomioon kulloisenkin asiaryhmän laatu ja merkittävyys. Kattavaan valituslupajärjestelmään siirtymisen myötä poistuisi mahdollisuus hakea muutosta kaikkien raskaimpia lastensuojelutoimenpiteitä koskeviin päätöksiin. Koska näitä asioita koskevan oikeusturvan riittävyys tulee esityksen myötä tosiasiallisesti arvioitavaksi, oikeuskansleri katsoi ministeriön esityksestä poiketen, että lakiehdotus olisi tarpeellista saattaa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. 

« Takaisin

Oikeuskansleri piti Genomikeskusta ja genomitiedon käsittelyä koskevaa sääntelyä eri perusoikeuksien tasapainoisen toteuttamisen kannalta tarpeellisena. Hallituksen esitysluonnos on kehittynyt selvästi selkeämmäksi aikaisempaan lausuntokierrokseen verrattuna ja jatkovalmistelu on näin parantanut oleellisesti genomitiedon käsittelyn ja hyödyntämisen tulevia puitteita.

Lausunnon mukaan esitysluonnoksessa haetaan eri perusoikeuksien tasapainoista toteuttamista ja tunnistetaan hyvin itsemääräämisoikeuteen Euroopan unionin oikeudessa, Euroopan neuvoston biolääketiedesopimuksessa ja ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä sekä Suomen perustuslaissa liittyvät ulottuvuudet.

Oikeuskanslerin mukaan jonkin verran tarkemmin olisi vielä esityksen viimeistelyssä arvioitava Euroopan unionin tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 edellyttämän oletusarvoisen ja sisäänrakennetun tietosuojan vaatimuksen sekä riskiperusteisen lähestymistavan toteuttamista tilanteessa, jossa suomalaisessa valtiosääntöoikeudessa edellytetään tarkkarajaista ja täsmällistä sääntelyä perusoikeuksien rajoituksiksi luettavilta säännöksiltä, mutta jossa samanaikaisesti genomitiedon analyysin, käsittelyn ja hyödyntämisen menetelmät sekä yleensä tietojenkäsittelyn ja tietojen yhdistämisen menetelmät kehittyvät nopeasti.

Oikeuskansleri yhtyi sinänsä esitysluonnoksen lähtökohtaan, että kaikki genomeihin liittyvä tieto ei ole henkilötietoa. Tähän oikeudelliseen rajanvetoon liittyen esityksessä olisi kuitenkin tarpeen hieman enemmän analysoida tiedon, tiedon käsittelyn sekä tietojen yhdistelyn menetelmien dynaamista kehitystä ja sen mukanaan tuomia uusia riskejä lisääntyville mahdollisuuksille tunnistaa henkilö, jolloin kysymyksessä onkin henkilötieto ja jolloin henkilötiedon käsittelyyn liittyneet riskit ovat kasvaneet ja millä puolestaan on merkitystä tietosuojavaatimuksen toteuttamisessa. Tämän vuoksi lakiehdotuksen määritelmien ja dynaamisen kehityksen suhde tietosuoja-asetuksen määritelmiin olisi syytä vielä tarkistaa.

Esityksessä olisi myös tarpeen tuoda enemmän esille lakiehdotuksen 4 luvun mukaiseen genomitietojen antamiseen ja luovuttamiseen liittyvää päätöksentekomenettelyä sekä tähän liittyvää oikeusturvaa. Lakiluonnoksesta ei esimerkiksi täysin ilmennyt, mikä taho ja millä edellytyksillä genomitietoa voi luovuttaa, joskin luonnoksen perusteella genomilailla on tarkoitus täydentää sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annettua lakia (552/2019). 

« Takaisin