Lausunnot

Laki sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista

Diaarinumero: OKV/54/20/2018
Antopäivä: 14.9.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Lakiesityksestä antamassaan lausunnossa oikeuskansleri totesi perustuslain 21 §:n turvaaman hyvän hallinnon ja siihen kuuluvan ennustettavuuden kannalta olevan erittäin perusteltua, että esityksellä koottaisiin asiakasmaksulakiin aikaisemmin asetuksentasoisesti säädetty ja osittain käytäntöön perustuva asiakasmaksujärjestelmä.

Oikeuskanslerin mukaan asiakasmaksuilla on merkitystä perustuslain 19 §:ssä säädetyn sosiaaliturvan toteutumiselle. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee lähtökohtaisesti osaltaan turvata henkilön oikeutta toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Asiakasmaksut eivät saa olla sellaisia, että tätä oikeutta toteuttavat palvelut siirtyisivät asiakkaan tavoittamattomiin. Laista tai sen perusteluista tulisi siten tarkemmin ilmetä ne yleiset periaatteet, joiden perusteella lakiesityksen euromääräisten maksujen suuruus on mitoitettu. Lakiehdotus on merkityksellinen myös perustuslain 6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuuden kannalta tarkasteltuna. Esityksen perusteluissa olisikin tarpeen vielä kootusti arvioida, johtaako laki yksilötasolla joissain erityisryhmissä palveluiden saatavuuden heikkenemiseen tai nopeisiin maksujen muutoksiin. 

Lakiesityksen mukaan lailla vahvistettaisiin asiakasmaksujen alentamista ja perimättä jättämistä suhteessa toimeentuloturvaan. Oikeuskansleri piti tätä toimeentulotuen asemaa viimesijaisena etuutena vahvistavaa pyrkimystä sinänsä kannatettavana. Lausunnon mukaan lakiesityksessä ei kuitenkaan ole riittävästi esitetty sitä, miten maksujen alentamisen ja toimeentulotuen säännösten yhteensovittaminen käytännön tasolla toimii. Lakiehdotuksen säännökset eivät vielä esitetyssä muodossaan käytännön tasolla tavoita riittävää toimivuutta ja yksiselitteisyyttä eivätkä luo edellytyksiä hallinnollisen työn keventymiselle tai kustannussäästöille.

Oikeuskansleri totesi lakiesityksen perusteella jäävän epäselväksi, onko käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusta perittävä niin sanottu sakkomaksu korvaus siitä, että henkilölle on varattu tilaisuus sosiaali- tai terveyspalvelun saamiseen vai onko siinä kyse sanktioluonteisesta seuraamuksesta. Esityksen mukaan sakkomaksun voi periä myös yksityinen palveluntuottaja. Esityksessä ei kuitenkaan ole käsitelty sitä, voidaanko palveluntuottajan sakkomaksun perimistä pitää perusteltuna perustuslain 124 §:n valossa. Oikeuskansleri katsoi säännöksen palveluntuottajan sakkomaksun perimisestä olevan monessakin mielessä ongelmallinen ja erityisesti siinä tapauksessa, että yksityisellä palveluntuottajalla esityksen kategorisen sanamuodon mukaisesti olisi oikeus periä maksuja ulosottoteitse ilman tuomiota tai päätöstä.

Oikeuskansleri totesi lakiehdotuksen mukaisen oikaisuvaatimusmenettelyn lähtökohtaisesti soveltuvan lain edellyttämään oikeussuojaan. Muutoksenhakua koskevat säännökset olisi kuitenkin perusteltua tarkistaa kattavuudeltaan ja selkeydeltään sekä myös suhteessa eduskunnan käsiteltävänä olevaan hallintolainkäyttölain uudistukseen.

OKV_54_20_2018.pdf

« Takaisin

Uusi asiakas- ja potilaslaki sekä lastensuojelulain muuttaminen

Diaarinumero: OKV/58/20/2018
Antopäivä: 7.9.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi asiakas- ja potilaslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Oikeuskansleri katsoi, että luonnosta koskevat säätämisjärjestysperustelut olivat keskeneräiset, eikä hän siksi ottanut niihin yksityiskohtaisesti kantaa. Hän totesi kuitenkin, että säätämisjärjestysperusteluissa olisi tarpeellista käsitellä esityksen suhde yksityiselämän suojan ohella henkilötietojen suojaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan, perustuslain yksityiselämän suojaa koskevan pykälän ja Euroopan unionin tietosuoja-asetuksen valossa. Hän katsoi, että asiakas- ja potilaslakia valmisteltaessa tulisi muutenkin ottaa huomioon mainitun tietosuoja-asetuksen vaatimukset niin, että laissa olisi perusta tietosuoja-asetuksen systematiikalle ja soveltamiselle. Tähän liittyen oikeuskansleri muun muassa totesi, että esitysluonnoksen tietojensaantia ja salassapitoa koskeva sääntely olisi tarpeellista tarkistaa niin, että tietosuoja-asetuksen mukainen sääntelymalli ja digitalisaation vaikutukset käytännön toimintatapoihin otettaisiin huomioon. Edelleen hän katsoi, että laissa olisi syytä varautua sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden integraatioon säätämällä tietointegraation edellytyksistä.

Esitysluonnos sisälsi säännökset asiakkaan ja potilaan perusoikeuksia rajoittavien toimenpiteiden käytöstä sosiaali- ja terveydenhuollossa, mutta siitä puuttui näiden toimenpiteiden perustuslainmukaisuutta koskeva arviointi. Oikeuskansleri totesi yleisesti, että perusoikeuksien rajoittamisen perustuslainmukaisuutta koskeva arviointi tulisi tehdä huolellisesti ja kattavasti. Arvioinnissa olisi otettava huomioon perustuslaista ja ihmisoikeussopimuksista perusoikeuksien rajoittamiselle seuraavat edellytykset ja huomioitava tarkoin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössään perusoikeuksien rajoittamiselle asettamat edellytykset.

Rajoitustoimenpiteitä koskevassa perustuslainmukaisuuden arvioinnissa olisi lisäksi otettava huomioon perustuslain säännökset julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Perusteluissa olisi sen vuoksi syytä arvioida muun muassa se, milloin rajoitustoimenpiteen käyttämisessä on kysymys sellaisesta merkittävän julkisen vallan käyttämisestä, joka voidaan antaa ainoastaan viranomaiselle. Edelleen perusteluista tulisi ilmetä, miten asiakkaiden ja potilaiden oikeusturva ja hyvän hallinnon vaatimukset turvataan perustuslain edellyttämällä tavalla silloin, kun julkinen hallintotehtävä annetaan muun kuin viranomaisen hoidettavaksi.

Lisäksi oikeuskanslerin mukaan lakiluonnoksessa olevien eri suunnitelmien oikeudellisen merkityksen tulisi ilmetä paremmin laista. Hän kiinnitti huomiota myös lain ymmärrettävyyteen sen soveltajien kannalta. Oikeuskanslerin mukaan olisi syytä pohtia vielä myös sitä, mistä asioista laissa säädettäisiin, ja arvioida lain suhde muuhun, esimerkiksi palveluita ja niiden laatua koskevaan sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön.

OKV_58_20_2018.pdf

« Takaisin

Omatoimisen työnhaun malli

Diaarinumero: OKV/57/20/2018
Antopäivä: 30.8.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä, joka koski niin sanottua omatoimisen työnhaun mallia. Sen mukaan maakunta tai yksityinen palveluntuottaja laatisi työttömälle työnhakijalle työllistymissuunnitelman, jossa edellytettäisiin omatoimista työnhakua. Työnhakijan olisi haettava keskimäärin vähintään yhtä työmahdollisuutta viikossa 30 päivän aikana. Työnhakuvelvoitetta voitaisiin kuitenkin vähentää tai sitä ei lainkaan asetettaisi, jos työnhakijan ammattitaitoa vastaavaa tai muuten hänelle sopivaa työtä ei olisi tarjolla taikka jos työnhakijan työnhakutaidoissa, osaamisessa, ammattitaidossa tai työ- ja toimintakyvyssä olisi puutteita. Työllistämissuunnitelmassa edellytetyn työnhaun laiminlyönti voisi johtaa työttömyysetuuksien menettämiseen.

Oikeuskansleri katsoi, että esityksessä tuli arvioida työnhakuvelvoitetta perustuslaissa säädetyn yhdenvertaisuuden periaatteen kannalta. Työnhakuvelvoitteen asettaminen sisälsi harkintavaltaa, mutta esityksessä ei käsitelty riittävästi sen oikeudellista luonnetta eikä työnhakijan oikeusturvaa. Lisäksi tuli arvioida, oliko työnhakuvelvoitteen asettaminen sellainen julkinen hallintotehtävä, joka perustuslain mukaan voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle.

OKV_57_20_2018.pdf

« Takaisin

Miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttuminen

Diaarinumero: OKV/51/20/2018
Antopäivä: 27.8.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon esitysluonnoksesta, jolla säädettäisiin Rikosseuraamuslaitokselle oikeus käyttää teknisiä laitteita, joiden avulla miehittämättömät kulkuneuvot voidaan havaita, ja oikeus tarvittaessa puuttua niiden kulkuun. Oikeuskansleri piti ehdotettuja säännöksiä sekä niiden mukaista eri viranomaisten välistä työnjakoa tarkoituksenmukaisena ja hyväksyttävänä perustuslain kannalta.

Oikeuskansleri totesi, että samanaikaisesti on vireillä muitakin miehittämättömien ilma-alusten kulkuun puuttumiseen liittyviä säädösvalmisteluasioita rajavartiolaitoksen, puolustusvoimien ja poliisin osalta ja että niissä on osin toisistaan poikkeavia johtopäätöksiä taloudellisten vaikutusten arvioinnissa. Oikeuskanslerin mukaan on tärkeää, että samaan toimintaan tai asiaan vaikuttavat muut uudistukset otetaan lainvalmisteluhankkeissa alusta lähtien huomioon ja että johtopäätökset hankkeissa eivät ole keskenään ristiriitaisia. Vaihtoehtoisesti mahdolliset ristiriitaiset johtopäätökset tulee tuoda esiin avoimesti ja perustella tarkasti.

Ministeriöiden välinen koordinointi ja toimiva vuorovaikutus lainvalmisteluhankkeissa muun ohella tehostaa ja monipuolistaa lainvalmistelua sekä ehkäisee tarpeetonta päällekkäistä työtä. Se on tärkeää myös oikeusjärjestyksen johdonmukaisen ja toimivan kokonaisuuden kannalta.

Miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumisen säännösten jatkovalmistelussa sekä säädettävän lainsäädännön täytäntöönpanossa samoin kuin tarvittavassa koulutuksessa ja hankinnoissa eri viranomaisten on tarpeen toimia yhteistyössä.

OKV_51_20_2018.pdf

« Takaisin

Henkilötietojen käsittely Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa

Diaarinumero: OKV/48/20/2018 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/55/20/2018
Antopäivä: 24.8.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Valtiovarainministeriö pyysi oikeuskanslerilta lausuntoa ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi henkilötietojen käsittelystä Tullissa sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ja Sisäministeriön Rajavartio-osasto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Oikeuskansleri piti luonnosten sisältämiä lakiehdotuksia pääosin perusteltuina. Hän kiinnitti kuitenkin huomiota eräisiin ehdotetun lain henkilötietojen käsittelystä Tullissa sekä ehdotetun lain henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa pykäliin ja säätämisjärjestysperusteluihin. Lisäksi hän esitti yksityiskohtaisten perusteluiden ja yleisperusteluiden täydentämistä.

Oikeuskansleri piti esitysten merkittävänä muutoksena siirtymistä rekisteriperusteisesta käyttötarkoitusperusteiseen sääntelyyn. Muutos on sinänsä perusteltu ja vastaa Euroopan unionin tietosuojalainsäädännössä tapahtuneita muutoksia. Oikeuskansleri katsoi, ettei sääntelytekniikan muutos kuitenkaan saa johtaa EU:n tietosuoja-asetuksessa ja rikosasioiden tietosuojadirektiivissä määritellyn suojan tason heikentymiseen tai perustuslain 10 §:n edellyttämän tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimusten heikkenemiseen. Tarkkarajaisuutta ja täsmällisyyttä oli vielä erityisesti punnittava annettavien lakien siältämien Tullin tai Rajavrtiolaitoksen saamien tietojen merkityksellisyyden arvioinnin tutkinta- ja poliisitehtävissä osalta ja erityisesti rikosten ennaltaehkäisyn ja rikostiedostelussa tapahtuvan käsittelyn osalta. Rikostiedustelussa tapahtuvan tietojenkäsittelyn dokumentaation ja valvonnan sääntelyä on myös tarpeen täsmentää.

Säätämisjärjestysperusteluissa olisi oikeuskanslerin käsityksen mukaan tarpeen vielä selkeämmin esittää, vastaavatko ja miten esitykset vastaavat EU:n rikosasioiden tietosuojadirektiivin ja tietosuoja-asetuksen vaatimuksia varsinkin siltä osin kuin esitys laajentaa Tullin ja Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia tietojenkäsittelyyn. Perustuslakivaliokunnan vuoden 2018 käytännön mukaisesti perustuslain 10 §:ään liittyvä arviointi on laajalti sen arviointia, vastaako ehdotus EU:n tietosuoja-asetusta ja vastaavasti tietosuojadirektiivin soveltamisalalla tietosuojadirektiiviä.  Rikosanalyysin ja rikostiedustelun sekä tutkintatehtäviä varten suoritetun tiedon merkityksellisyyden arvioinnin osalta olisi vielä selvemmin arvioitava, täyttyvätkö kaikki ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä asetetut vaatimukset.

 

OKV_48_20_2018.pdf

OKV_55_20_2018.pdf

« Takaisin

Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista koskeva lainsäädäntö

Diaarinumero: OKV/56/20/2018
Antopäivä: 22.8.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Puolustusministeriö pyysi oikeuskanslerilta lausuntoa Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista koskevaa lainsäädäntöä arvioineen työryhmän mietinnöstä.

Oikeuskansleri totesi, että perustuslain maanpuolustusvelvollisuutta koskevaa 127 §:ää tulee tulkita perustuslain 22 §:n mukaisen perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteuttamisvelvoitteen sekä siten myös perustuslain 11 §:n mukaisen omantunnon ja uskonnonvapauden toteuttamisen ja Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti. Samoin sääntelyä on arvioitava yhdenvertaisuuden toteuttamisen näkökulmasta. Perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkinta sisältää sen, että perusoikeussäännöksiä ja niistä muulle lainsäädännölle kohdistuvia vaatimuksia tulkitaan yhdensuuntaisesti kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja niiden kansainvälisen soveltamiskäytännön kanssa. Nämä seikat puoltavat Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista koskevan lainsäädännön uudelleenarviointia. Yleisen asevelvollisuuden ylläpitämiseen ja toisaalta yleisten kansalaisvelvollisuuksien yhdenvertaiseen toteuttamiseen liittyvät näkökohdat voidaan ja on yhteiskunnallisesti tarpeen ottaa huomioon lainsäädännössä. Nämä näkökohdat on kuitenkin tarpeen sovittaa yhteen perusoikeuksista johtuvien vaatimusten kanssa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on jo pitkään katsottu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan tunnustamaan uskonnon- ja omantunnonvapauteen kuuluvan oikeuden kieltäytyä aseellisesta palveluksesta. Oikeuskäytännössä edellytetään kaikkia uskonnollisia ryhmiä ja vakaumuksia kohdeltavan tasapuolisesti. Euroopan neuvoston ministerikomitea suositteli jo vuonna 2010, että asepalveluksesta kieltäytymisen tueksi jäsenvaltiolla olisi ehdottaa siviilipalveluksen luonteinen vaihtoehto. Oikeuskanslerin mukaan nykyisten perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden valossa siviilipalvelusta voidaan kehittää Euroopan neuvoston suosituksen tarkoittamana vaihtoehtona.

Oikeuskanslerin käsityksen mukaan hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa olisi tarpeen todeta Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeuskäytännössä vuonna 2011 tapahtunut muutos ja tähän liittyvät eri uskonnollisten ryhmien ja vakaumuksien tasapuolisen kohtelun vaatimukset. Sen johdosta, että hallituksen esityksen perusteluissa tuodaan useammassa kohdassa esille Helsingin hovioikeuden eräästä hiljattain annetusta tuomiosta mahdollisesti aiheutuvat ongelmat, oikeuskansleri totesi, että olisi jo valtiovallan kolmijako-opin kannalta tärkeää, ettei esitys liiaksi rakentuisi vain yksittäisen tuomioistuinratkaisun mahdollisten yleisempien seuraamusten ympärille. On laajempiakin perusteluita arvioida uudelleen vuonna 1985 poikkeuslakina säädettyä vapautuslakia.

OKV_56_20_2018.pdf

« Takaisin

Viisumiasioiden muutoksenhaun uudistaminen

Diaarinumero: OKV/61/20/2018
Antopäivä: 21.8.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon ulkomaalaislain muuttamisesta. Lausunnossaan hän kiinnitti erityisesti huomiota ehdotuksiin muuttaa viisumiasioiden oikaisuvaatimusmenettely maksulliseksi sekä säilyttää perhesiteen selvittämiseksi kerättävät DNA-tunnisteet ja testitulokset asian ratkaisemisen jälkeen.

Lakiehdotuksen tavoitteena ilmoitettiin olevan oikeusturvan vahvistaminen viisumiasioiden muutoksenhakua tehostamalla. Ehdotusta oikaisuvaatimuksen muuttamisesta maksulliseksi ei kuitenkaan ollut perusteltu riittävästi ottaen huomioon oikaisuvaatimusmenettelyn tarkoitus tuomioistuinkäsittelyä kevyempänä ja nopeampana keinona oikaista ilmeiset ja selvät virheet hallinnon sisäisesti. Perusteluja tuli täydentää myös niiltä osin kuin ehdotettiin, että oikaisuvaatimus raukeaisi, ellei oikaisuvaatimuksen käsittelymaksua olisi suoritettu kohtuullisessa ajassa. Oikaisuvaatimuksesta perityn maksun palauttaminen olisi esitysluonnoksen perustelujen mukaan mahdollista, mikäli oikaisuvaatimukseen tai myöhemmin valitukseen tehtäisiin hakijalle myönteinen päätös. Maksun palauttamista koskeva menettely ei oikeuskanslerin mukaan voi kuitenkaan jäädä pelkästään lakiehdotuksen perustelujen varaan.

DNA-tunnisteiden ja testitulosten säilyttämisen vaikutuksia tutkimukseen osallistuneiden oikeusturvaan ja erityisesti yksityisyyden suojaan ei ollut esitysluonnoksessa pohdittu. Jatkovalmistelussa tuli oikeuskanslerin mukaan selvittää ehdotetun muutoksen yhteensopivuus myös uudistuvan tietosuojasääntelyn kanssa. Aiemmassa tutkimuksessa saadun DNA-tunnisteen käyttämiseen tulisi lakiehdotuksen perustelujen mukaan pyytää kirjallisesti lupa asiakkaalta, mutta tästä ei ollut mainintaa ehdotetussa säännöksessä.

OKV_61_20_2018.pdf

« Takaisin

Kansallisen uutistoimiston tukeminen

Diaarinumero: OKV/59/20/2018
Antopäivä: 16.8.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon kansallisen uutistoimiston tukemista koskevasta valtioneuvoston asetuksesta. Asetuksen nojalla olisi voitu myöntää valtionavustusta vain yhdelle uutistoimistolle. Oikeuskansleri piti tätä ongelmallisena valtionavustusten kilpailuvaikutuksia koskevien säännösten näkökulmasta ja esitti harkittavaksi, että valtionavustus voitaisiin myöntää kaikille avustuksen edellytykset täyttäville hakijoille tai että avustuksen edellytyksiä tarkennettaisiin. Valtioavustuksen saajalle asetettava julkinen palveluvelvoite ja avustettavan toiminnan hyväksyttävät kustannukset oli myös perusteltua määritellä tarkemmin. Oikeuskansleri katsoi myös tarpeelliseksi selvittää uutistoimiston valtionavustuksen suhdetta nykyisin sanomalehdistön tukena myönnettäviin valtionavustuksiin.

OKV_59_20_2018.pdf

« Takaisin

Suomen itsenäisyyden juhlarahastosta annetun lain muuttaminen

Diaarinumero: OKV/36/20/2018
Antopäivä: 13.8.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Valtioneuvoston oikeuskansleri otti kantaa hallituksen esityksen luonnoksessa esitettyyn valituskieltoon, joka kohdistuisi nykyisen Sitra-lain 3 §:n 2–5 kohdissa tarkoitettuihin Sitran tekemiin päätöksiin ja niitä koskeviin sopimuksiin. Lausunnossa muun ohessa todettiin, että yleislainsäädännöstä poikkeamiseen tulisi valituskiellon osalta suhtautua perustuslain oikeusturvasäännöksen ja lainsäädännön johdonmukaisuuden takia hyvin pidättyvästi. Jatkovalmistelussa tulisi arvioida, olisiko asiassa aiheellista pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto.

Esitysluonnosta tulisi myös selventää informatiivisen hallinnon yleislakeihin viittaamisen osalta.

Oikeuskansleri otti lausunnossaan myös esiin Sitran rahoittajaroolin ja Sitran merkittävän roolin Suomen julkisen sektorin tulevaisuuden tukena. Sitran onnistuneen toiminnan edellytyksenä pitkällä aikavälillä olevan luottamuksen varmistamiseksi Sitraa tulee valvoa mahdollisimman kattavasti.  Sitra on jo yleishallinto-oikeutta koskevien täsmennysten jälkeen ylimmän laillisuusvalvonnan piirissä. Sitran valvonnan ja toiminnan vaikuttavuuden kannalta olisi perusteltua harkita, että rahasto olisi myös valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeuden piirissä. 

OKV_36_20_2018.pdf

« Takaisin

Kansallinen turvallisuus alueiden käytössä

Diaarinumero: OKV/52/20/2018
Antopäivä: 8.8.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että esitykseen sisältyvää käsitettä kansallisesta turvallisuudesta voidaan pitää vaikeatulkintaisena. Käsite tulisi määritellä ja ottaa sitä koskeva määritelmäsäännös lakiin.

Esityksessä ei vakuuttavasti perustella ratkaisua, jonka mukaan ehdotetun lunastamista kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi koskevan lain mukaiset lunastuspäätökset tehtäisiin pääsääntöisesti ministeriössä. Yleisen lunastuslain mukaan pääsääntönä on, että lunastusluvan antaa valtioneuvosto yleisistunnossaan, eikä lunastamisen kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi voida katsoa olevan vähemmän merkittävää kuin yleisen lunastuslain mukainen lunastaminen. Jos päätösvalta hajautetaan monelle ministeriölle, on riskinä myös se, että lunastuslupia koskeva ratkaisukäytäntö muodostuu epäyhdenmukaiseksi.

Esitystä ei nykymuodossaan voi pitää riittävän täsmällisenä ja tarkkarajaisena, eikä se turvaa suhteellisuusperiaatteen toteutumista. Yhtenäisen tulkinnan varmistaminen lunastamisissa on myös oikeusvarmuus- ja oikeusturvasyistä tarpeen.

Koska valtion etuosto-oikeutta koskevassa lakiesityksessä ehdotetaan perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia rajoittavia toimenpiteitä, näiden rajoitusten ei tulisi perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan mennä pidemmälle kuin on välttämätöntä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Rajoitusten tulee lisäksi olla tarkkarajaisia ja riittävästi yksilöityjä. Rajoitusten sitominen välttämättömyysedellytykseen olisi näin ollen perustellumpaa kuin niiden sitominen ainoastaan kiinteistön hankkimisen tarpeellisuuteen.

Lakiin otettava asetuksenantovaltuus on laadittava niin, että valtuuden sisältö selvästi ilmenee laista ja että se rajataan riittävän tarkasti. Kiinteistönhankintojen valvonnasta ja rajoittamisesta ehdotetun lain yksityiskohtaisista perusteluista ei ilmene se, mitä valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus tarkemmin säätää. Sama huomio koskee ehdotettua lakia valtion etuosto-oikeudesta.

OKV_52_20_2018.pdf

« Takaisin