Lausunnot

Tuomioistuinviraston perustaminen

Diaarinumero: OKV/32/20/2018
Antopäivä: 12.6.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi tuomioistuinviraston perustamista koskevaksi lainsäädännöksi.

Esityksen mukaan tuomioistuinten virkojen perustamiseen, lakkauttamiseen ja siirtämiseen liittyvä toimivalta säilyisi oikeusministeriöllä. Oikeuskansleri totesi, että tämä vähentää tuomioistuinviraston perustamisen tosiasiallista merkitystä tuomioistuinten riippumattomuuden turvaajana. Hänen mielestään mahdollisimman pian tuomioistuinviraston toiminnan käynnistyttyä tulisi selvittää keinot virkajärjestelytoimivallan antamiseen tuomioistuinvirastolle, jotta tuomioistuinten rakenteellisen riippumattomuuden mahdollisimman laajat takeet toteutuisivat.

Siviilikriisinhallintalain asiantuntijarekisteri

Diaarinumero: OKV/27/20/2018
Antopäivä: 5.6.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä, jossa esitettiin muutettavaksi siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan annettua lakia (siviilikriisinhallintalaki). Esityksen mukaan lakia muutettaisiin muun muassa vastaamaan Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä.

Laissa säädettävään asiantuntijarekisteriin saisi esityksen mukaan tallentaa terveyttä koskevia tietoja, joiden käsittely on tietosuoja-asetuksen mukaan kielletty eräin poikkeuksin. Oikeuskansleri totesi, että esityksestä ei ilmennyt, mistä kyseiset tiedot kerättäisiin tai mikä olisi niiden keräämisen peruste. Oikeuskansleri viittasi perustuslakivaliokunnan tietosuojalakia koskevasta hallituksen esityksestä antamaan lausuntoon (PeVL 14/2018 vp) ja totesi, että siviilikriisinhallintalaissa tulisi säätää siitä, mihin arkaluonteisten tietojen käsittely perustuu. Lisäksi oikeuskansleri katsoi, että esityksen säätämisjärjestysperusteluissa olisi syytä käsitellä perustuslaissa säädettyä yksityisyyden suojaa suhteessa asiantuntijarekisteriin kerättäviin tietoihin ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan edellä mainitussa lausunnossa arkaluonteisten tietojen käsittelystä esitetyt seikat.

OKV_27_20_2018.pdf

Kansaneläkelaitoksen johtajan nimittämismenettely

Diaarinumero: OKV/15/21/2018
Antopäivä: 1.6.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kansaneläkelaitos pyysi oikeuskanslerin lausuntoa siitä, millä aikataululla laitoksen johtajan nimittämismenettely tulisi käynnistää. Oikeuskansleri totesi, että valtion virkamiehiä koskevasta lainsäädännöstä ei voida johtaa periaatteita, jotka ohjaisivat nimittämismenettelyn täsmällistä aikataulua. Viranomaisella on siten harkintavaltaa siinä, milloin avoimeksi tulossa oleva tai avoimeksi tullut virka ilmoitetaan haettavaksi. Harkintavallan käytössä on kuitenkin otettava huomioon hallintolaissa säädetty tarkoitussidonnaisuuden periaate. Oikeuskanslerin mukaan periaate tässä tapauksessa edellytti, että nimittämismenettelyn tavoitteeksi asetettiin viran täyttäminen sen avoimeksi tulosta alkaen tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Nimittämismenettelyn käynnistämisen aikataululla tuli olla tästä näkökulmasta asianmukaiset perusteet.

OKV_15_21_2018.pdf

Ampuma-aselainsäädännön muuttaminen

Diaarinumero: OKV/29/20/2018
Antopäivä: 30.5.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon ehdotuksesta ampuma-aselain, vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain ja asevelvollisuuslain 97 §:n muuttamiseksi. Kysymys on toukokuussa 2017 annetun EU:n asedirektiivin vaatimien muutosten täytäntöönpanosta. Ehdotuksen valmistellut työryhmä antoi lausunnonantajille lyhennetyn neljän viikon lausuntoajan. Tätä perusteltiin asedirektiivin täytäntöönpanon aikataululla sekä sillä, että keskeisiä sidosryhmiä oli jo kuultu hankkeen aikana järjestetyissä tilaisuuksissa sekä asedirektiivineuvottelujen aikana. Lisäksi kerrottiin, että lausuntokierroksen aikana järjestetään kuulemistilaisuus.

Oikeuskansleri piti lyhennettyä lausuntoaikaa ja sen perusteluja jossain määrin ongelmallisena. Oli pääteltävissä, että ministeriö piti lausuntokierrosta lähinnä muodollisuutena, jolla ei tulisi olemaan todellista merkitystä lainvalmisteluprosessissa. Tätä voidaan viime kädessä pitää resurssien tuhlauksena. Lausuntoja ei tulisi pyytää vain muodon vuoksi, vaan siksi, että niistä mahdollisesti saataisiin uusia näkökulmia käsiteltävänä olevaan aiheeseen. Lausuntopyynnöt oli osoitettu muun muassa suurelle määrälle viranomaisia, joissa lausunnot oletettavasti annetaan esittelystä. Tällöin olisi suotavaa, että sekä esittelijällä että lausunnon antavalla ratkaisijalla olisi käytettävissään kohtuullinen aika perehtyä aihepiiriin, josta on tarkoitus lausua.

Työryhmä oli lakien säätämisjärjestystä perustellessaan nostanut esiin kolme perusoikeutta, joilla on merkitystä käsiteltävänä olevan lainsäädännön tarkistamisen kannalta. Ne olivat yksityiselämän suoja, yhdistymisvapaus ja omaisuuden suoja. Erityisesti yhdistymisvapauteen liittyvien valtiosääntöoikeudellisten näkökohtien vuoksi työryhmä piti tarkoituksenmukaisena, että eduskunta pyytää esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon. Oikeuskanslerin käsityksen mukaan säätämisjärjestysperusteluita olisi tarpeen täydentää myös elinkeinovapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta. Asealan elinkeinotoiminnan luvanvaraisuutta ja lupia tulisi tarkastella perustuslain elinkeinovapautta koskevan 18 §:n säännöksen valossa. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti on selvää, että asealan elinkeinotoiminnalle voidaan asettaa luvanvaraisuuden vaatimus, ja tämä käytäntö olisi hyvä todeta perusteluissa. Lisäksi olisi tarpeen lisätä arvio, että ehdotettu sääntely täyttää tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimukset. Olisi myös tarpeen todeta, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys on julkisoikeudellinen yhdistys ja tämänkin vuoksi sen erityisaseman ei voida katsoa loukkaavan yhdistysten osalta perustuslaissa säädettyä yhdenvertaisuutta.

OKV_29_20_2018.pdf

Kasvupalveluviraston perustaminen

Diaarinumero: OKV/30/20/2018
Antopäivä: 18.5.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon Kasvupalveluvirastoa koskevasta hallituksen esityksestä. Esityksellä oli tarkoitus täydentää eduskunnalle aikaisemmin annettua hallituksen esitystä. Oikeuskansleri katsoi, että esityksessä ei ollut kysymys perustuslaissa tarkoitetusta hallituksen esityksen täydentämisestä, vaan sisällöltään aikaisempaan hallituksen esitykseen liittyvästä esityksestä.

Lausuntopyynnössä oli annettu käytännössä noin viikon pituinen aika lausuntojen antamiseen. Esityksestä ei käynyt ilmi, oliko valmistelussa kuultu Kasvupalveluvirastoon siirtyvää henkilöstöä. Lisäksi lausuntoaineisto oli saatavissa vain suomen kielellä. Oikeuskansleri totesi, että lausuntoaika ei ilmeisesti ollut riittävän pitkä ja että lausuntoaineistoa ei ollut käännetty ruotsiksi kielilain mukaisesti.

OKV_30_20_2018.pdf

Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain muutostarpeet

Diaarinumero: OKV/21/20/2018
Antopäivä: 16.5.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain muutostarpeita koskevasta arviomuistiosta. Oikeuskansleri oli tehnyt vuonna 2017 oikeusministeriölle aloitteen lain muuttamiseksi, koska laillisuusvalvonnassa oli havaittu laissa useita puutteita.

Oikeuskansleri katsoi, että oikeudenkäyntiavustajalautakunnan tulisi voida pyytää selvitystä hakijan perehtyneisyydestä. Oikeuskanslerin mukaan on oikeusturvasyistä välttämätöntä, että oikeudenkäyntiavustajalautakunnalla olisi nykyistä enemmän harkintavaltaa luvan myöntämisessä, jotta vakavat puutteet hakijan ammattitaidossa voitaisiin ottaa lupaharkinnassa huomioon. Tämä edistäisi lupajärjestelmän tavoitetta oikeudenkäyntiasiamiesten työn laatutason nostamisesta, eikä se juurikaan vaikeuttaisi alalle pääsyä. Luvanhakijan rehellisyyttä koskevan vaatimuksen osalta oikeuskansleri katsoi, että erityistapauksissa lupaharkinnassa voitaisiin ottaa huomioon, jos luvanhakijan rikoksesta on rikosprosessin pitkän keston vuoksi kulunut poikkeuksellisen pitkä aika. Sen sijaan esitystä yläikärajasta oikeuskansleri piti yhdenvertaisuusnäkökohtien vuoksi ongelmallisena.

Lupalakimiesten kaiken ammatillisen toiminnan tulisi oikeuskanslerin näkemyksen mukaan tulla valvonnan piiriin. Valvonnan ulottuvuutta olisi lainsäädännössä selkeytettävä. Se, miltä osin lupalakimiesten menettely on valvonnan piirissä ja miten selkeästi siitä on säädetty, on olennainen kysymys asiakkaiden ja lupalakimiestenkin oikeusturvan kannalta. Nykyisin lupalakimiehet ovat valvonnan piirissä oikeudenkäyntiasioiden osalta, kun taas muu oikeudellinen neuvonanto ja esimerkiksi testamenttien ja erilaisten sopimusten laatiminen jäävät valvonnan ulkopuolelle. Oikeuskansleri katsoi, että myös lupalakimiesten palkkioita koskevia erimielisyyksiä tulisi voida käsitellä valvontalautakunnassa samoin kuin asianajajien osalta. Jatkossa tulisi valvoa tehokkaasti sitä, että lupalakimiehellä on vastuuvakuutus. Oikeuskansleri piti perusteltuna sitä, että kaikkiin oikeudellisia palveluita kuluttajille tarjoaviin toimistoihin tulee voida tehdä tarkastuksia toiminnan valvomiseksi.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat puoltavat oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ehdotusta, jonka mukaan lupalakimiehiä koskevien kurinpitoasioiden käsittelystä sekä oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa että valvontalautakunnassa tulisi päällekkäisyyden vuoksi luopua. Käsittely pelkästään valvontalautakunnassa nopeuttaisi prosessia selvästi, ja valvontalautakunnalla on myös käsittelyyn tarvittava asiantuntemus. Koska valvontalautakunta ei ole viranomainen, olisi kaksinkertaisen lautakuntakäsittelyn poistamiseen liittyviä perustuslaillisia näkökohtia kuitenkin arvioitava erityisesti merkittävän julkisen vallan käytön ja perustuslain 124 §:n kannalta. Yhdistymisvapauden kannalta olisi arvioitava sitä, voidaanko asianajajayhdistykseen kuulumattomien lupalakimiesten luvan menettämisestä päättää asianajajayhdistyksen yhteydessä toimivassa valvontalautakunnassa.

Oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeutta on tarpeen laajentaa hovioikeuden ratkaisuihin luvan myöntämisestä. Sen sijaan oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeuden laajentamiselle oikeudenkäyntiavustajalautakunnan kaikkiin myönteisiin lupapäätöksiin ei näyttäisi olevan laillisuusvalvonnan näkökulmasta tarvetta. Tosiasiallista merkitystä oikeusturvan kannalta muutoksenhakuoikeudella voisi olla lähinnä niiden oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ratkaisemien asioiden osalta, joissa lautakunnan arvioitavana on ollut selvityksiä hakijan sopivuudesta oikeudenkäyntiavustajan tehtävään, mikäli esimerkiksi hakijan ammattitaitoa voidaan tulevaisuudessa lupaharkinnan yhteydessä arvioida.

OKV_21_20_2018.pdf

Luonnos laiksi kliinisistä lääketutkimuksista

Diaarinumero: OKV/24/20/2018
Antopäivä: 16.5.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta, jolla säädettäisiin uusi laki kliinisistä lääketutkimuksista (lääketutkimuslaki). Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutoksia lääketieteellisestä tutkimuksesta annettuun lakiin (tutkimuslaki).

Oikeuskanslerin mukaan kahteen eri lakiin perustuva lainsäädäntöratkaisu on ongelmallinen. Tutkimuslain 3 luvussa säädetään alkio- ja sikiötutkimuksista. Oikeuskanslerin mukaan esitysluonnoksen perusteella on epäselvää, sovelletaanko näihin myös lääketutkimuslakia ja mikä on kyseisten lakien keskinäinen soveltamisjärjestys. Näistä seikoista tulee säätää esitysluonnoksessa esitettyä selvemmin ja riittävän yksiselitteisesti.

Oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan huomiota myös siihen, että esitysluonnoksen mukaan muutoksenhaku lääketieteellistä tutkimusta koskevista hakemuksista koskee lausuntoja. Oikeuskansleri piti periaatteellisesti oikeana perustuslakivaliokunnan muun muassa biopankkilain yhteydessä omaksumaa linjaa, jonka mukaan tosiasiallisesti sitovasta, oikeusvaikutteisesta lausunnosta on voitava hakea muutosta. Esitysluonnoksen hallintoasian muutoksenhakujärjestelmää vastaavassa muutoksenhaussa (oikaisu, hallinto-oikeus, korkein hallinto-oikeus) muutoksen hakeminen lausunnosta on kuitenkin terminologisesti ongelmallista. Oikeuskanslerin mukaan tutkimushakemuksia arvioiva toimikunta voisi esimerkiksi tehdä päätöksen lausunnon antamisesta. Edelleen olisi selvennettävä myös sitä, mitä asioita hallintotuomioistuimet voivat käsittelyssään arvioida. Hallinto-oikeuksien todellista kykyä valitusten käsittelemiseen kohtuullisessa ajassa ja käsittelyssä tarvittavan asiantuntemuksen turvaamista on myös paremmin selvitettävä.

Perustuslakivaliokunta on tietosuojalakia koskevassa lausunnossaan päivittänyt ja uudistanut valtiosääntöoikeudelliset periaatteet siitä, miten perustuslain asianomaista pykälää sovelletaan yhdessä EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa ja milloin tarvitaan kansallista lainsäädäntöä. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan myös, että tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain kanssa päällekkäistä sääntelyä tulee välttää. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten oikeuskansleri totesi, että kliinisiä lääketutkimuksia ja sen liitännäislakeja koskevaa esitysluonnosta tulee näiltä osin vielä päivittää.

OKV_24_20_2018.pdf

Konkurssilain tarkistamista koskeva mietintö

Diaarinumero: OKV/26/20/2018
Antopäivä: 16.5.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon konkurssilain tarkistamista koskevasta mietinnöstä. Mietinnön mukaan konkurssilain tarkistamisen tavoitteena on konkurssimenettelyn yksinkertaistaminen ja nopeuttaminen. Mietinnössä ehdotetaan muun muassa, että lakiin lisättäisiin säännöksiä julkisoikeudellisten ympäristövastuiden asemasta konkurssissa. Konkurssi- ja yrityssaneerausasioiden asianhallintajärjestelmästä (Kosti) säädettäisiin konkurssipesän hallinnon valvonnasta annetussa laissa. Mietinnössä ehdotetaan myös muita yksittäisiä muutoksia konkurssiin liittyvään lainsäädäntöön muun muassa käytännössä esiintyneiden epäselvyyksien poistamiseksi. Oikeuskanslerilla ei ollut mainittuihin suunnitelmiin lähtökohtaisesti huomauttamista.

Työryhmä oli säätämisjärjestyskysymystä varsin laajasti pohtiessaan erityisesti ottanut huomioon, että asianhallintajärjestelmä Kostiin voi sisältyä henkilötietoja. Työryhmä oli kuitenkin muun muassa perustuslakivaliokunnan käytäntöön viitaten katsonut, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Oikeuskansleri piti työryhmän esittämiä perusteluja asianmukaisina mutta totesi, että säätämisjärjestysperusteluja olisi tarpeen vielä päivittää. Esityksessä konkurssilain muuttamisesta tulisi mainita ja toteuttaa perustuslakivaliokunnan esittämät tarkennetut linjaukset henkilötietojen sääntelystä ja perustuslain 10 §:n soveltamisessa huomioon otettavista asioista (perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 14/2018 vp hallituksen esityksestä tietosuojalaiksi).

OKV_26_20_2018.pdf

Hallituksen esitys uudeksi biopankkilaiksi

Diaarinumero: OKV/23/20/2018
Antopäivä: 7.5.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi uudesta biopankkilaista.

Oikeuskansleri piti muun ohella virheellisenä tulkintaa siitä, että henkilötietojen käsittelyn peruste biopankkitoiminnassa olisi EU:n tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e-alakohta sekä arkaluonteisten tietojen osalta 9 artiklan 2 kohdan g-alakohta. Mainittu 6 artiklan alakohta edellyttää, että henkilötietojen käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Mainittu 9 artiklan alakohta puolestaan edellyttää erityiseen henkilötietoryhmään kuuluvan henkilötiedon käsittelyyn tärkeää yleistä etua koskevaa syytä. Oikeuskanslerin käsityksen mukaan biopankkitoimintaan ehdotuksen 2 §:n määritelmän mukaan sisältyvä kehittämis- ja innovaatiotoiminta ei lähtökohtaisesti vastaa asetuksen tarkoittamaa yleistä etua tai tärkeää yleistä etua. Perustuslakivaliokunta sulki pois kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rinnastamisen tutkimukseen sote-tietojen toisiokäyttöä koskevan hallituksen esityksen (HE 159/2017 vp) osalta. Vastaava kanta on luettavissa myös asetuksen 6 ja 9 artiklan ilmaisuista sinänsä, koska poikkeuksia on tarkoitus tulkita suppeasti ja lähtökohtaisesti sanamuotonsa mukaisesti.

Oikeuskanslerin mukaan henkilötietojen käytön peruste tulisi arvioida huomattavasti esitysluonnoksessa esitettyä tarkemmin sekä yksityiskohtaisissa perusteluissa että säätämisjärjestysperusteluissa. Perusteluissa tulisi muutenkin arvioida laajemmin ja erikseen käsittelyn perusteet silloin, kun käsittelylle on saatu suostumus ja toisaalta kun henkilötietoja käsitellään ilman henkilötietojen kohteen suostumusta. Tietosuoja-asetus lähtee siitä, että suostumus ei ole pätevä oikeusperuste silloin, kun osapuolten oikeussuhde ei ole tasa-arvoinen tai kun on kyse julkisen sektorin lakisääteisistä velvoitteista tai yleistä etua palvelevasta käsittelystä. Laissa olisi selvennettävä, milloin käsittelyn oikeusperustana on suostumus ‒ jonka arkaluonteisten henkilötietoryhmien osalta on oltava nimenomainen suostumus ‒ ja milloin se perustuu riittävän tarkkarajaiseen ja täsmälliseen lain säännökseen, joka täyttää tietosuoja-asetuksen 6 ja 9 artiklojen vaatimukset.

Biopankkiaineiston luovuttamista biopankkitutkimukseen ja kehittämis- ja innovaatiotoimintaan koskevassa lain 22 §:ssä ei ollut säädetty vaatimusta siitä, että aineiston vastaanottajalla olisi tietosuoja-asetuksen tai tietosuojalain mukainen peruste käsitellä henkilötietoja. Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa ja säätämisjärjestysperusteluissa tulisi arvioida, oliko tältä osin tarkoitus säätää poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen sääntelyyn.

Oikeuskansleri otti kantaa myös siihen, tulisiko biopankkiaineiston hyödyntäjän velvoite julkistaa biopankkitutkimuksen tuloksia ulottaa myös kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Oikeuskanslerin mukaan tutkimuksen sekä kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rinnastaminen tietojen käsittelyn oikeusperusteena – sikäli kuin tällainen rinnastus olisi yleensäkään mahdollinen – ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tarkoituksiin tapahtuvan käsittelyn säätäminen tietosuoja-asetuksen tarkoittamana yleistä etua palvelevana toimintana edellyttää, että toiminnalla on välittömästi ja riittävän täsmällisistä säännöksistä ilmenevä yleistä etua palveleva luonne. Tällöin olisi myös perusteltua edellyttää tulosten julkistamista ottaen huomioon kuitenkin liikesalaisuuksien sekä immateriaalisen oikeuden suoja sekä kaupallisten toimijoiden kannustimet tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Arviomuistio rikoslain kehityksestä ja kehitystarpeista

Diaarinumero: OKV/16/20/2018
Antopäivä: 23.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon rikoslain viimeaikaista kehitystä ja tulevia kehitystarpeita koskevasta arviomuistiosta. Oikeuskansleri piti arviomuistiota laadukkaana työnä ja totesi kannattavansa lähestymistapaa, jossa kriminaalipolitiikan linjaukset valmistellaan arviomuistion kaltaisen huolellisen selvityksen ja arvioinnin sekä eri vaihtoehtojen analyyttisen tarkastelun perusteella. Hän nosti kuitenkin esille eräitä yleisiä huomioitaan.

Oikeuskanslerin mielestä arviomuistiossa oli hyvin tunnistettu rikosoikeuden käyttöä ja myös rangaistusasteikkoja koskevat perustuslakikysymykset eli valtiosääntöoikeudelliset kriminalisointiperiaatteet. Toisaalta oikeuskansleri totesi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on ihmisoikeusvaatimuksena edellytetty myös erityisesti rikosoikeudellisen suojan tehokasta antamista sekä toimivia ja riittävän tehokkaita prosesseja.

Oikeuskanslerin mukaan se, mistä rangaistaan ja miten ankarasti, kuuluu pääosin lainsäätäjän yhteiskuntapoliittiseen harkintaan, ja valtiosääntöperiaatteet luovat sille vain yleisen tason raamit. Yhteiskuntapoliittisen harkinnan on rikosoikeuden kaltaisella oikeudenalalla kuitenkin oltava mahdollisimman johdonmukaista ja perustuttava laajaan ja monipuoliseen tietoaineistoon. Oikeuskansleri yhtyi arviomuistiosta ilmenevään käsitykseen, jonka mukaan rikosten ja niiden uusimisen ennaltaehkäisyn ja uhrien aseman kannalta tärkeitä ovat usein myös muut kuin rikosoikeudelliset toimenpiteet. Oikeuskansleri korostikin hallinnonalojen yhteistyön ja sen parantamisen merkitystä rikoksia ennaltaehkäistäessä ja tukipalveluja järjestettäessä mm. seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden osalta.

Oikeuskansleri suhtautui myönteisesti arviomuistiossa ehdotetun kustannus–hyöty-analyysikehikon luomiseen ja käyttöönottoon kriminaali- ja kontrollipolitiikan lisätyökaluksi. Analyysikehikko täytyy kuitenkin rakentaa huolellisesti, ja sitä sekä sen soveltamista koskee suuri läpinäkyvyyden vaatimus. Oikeuskansleri piti kustannus–hyöty-analyysia vain lisänäkökulmana, joka ei voi korvata laadullista arviointia ja punnintaan perustuvaa kokonaisarviota. Kehikon läpinäkyvä käyttö voi kuitenkin parantaa kriminaalipoliittisen valmistelun ja keskustelun tasoa.

Oikeuskansleri kiinnitti huomiota arviomuistiossa esille tuotuihin Euroopan unionin säädöksiin ja säädöshankkeisiin. Vastaavia huomioita on liitettävissä myös Euroopan unionin terrorismirikoksia koskeviin uusiin säännöksiin ja niiden toimeenpanoon Suomessa. Unionin sääntely koskettaa yhä laajemmin ja syvemmin rikosoikeutta ja kattaa lisääntyvästi rikosten tunnusmerkistöjä, rangaistuksia ja rangaistusasteikkoja. Lisäksi se kattaa osallisuutta ja tahallisuutta sekä näyttöä koskevia kysymyksiä, samoin kuin yksittäisen tekokokonaisuuden rangaistuksen oikeaa mittaamista ja esim. tehokkaan katumisen tai rikollisesta ryhmästä irtautumisen merkityksen sääntelyä. Kontrolli- ja kriminaalipolitiikka on siten osittain Euroopan unionin toimivallassa. Unionin sääntely on kuitenkin kattavuudeltaan osittaista ja osin pistemäistä jo unionin toimivallasta johtuen. Kansainvälisestä sääntelystä tulee muutenkin lisää paineita rikosoikeudellisten keinojen käyttöön, esimerkkinä Euroopan neuvoston korruption vastaisen elimen GRECO:n suositukset kansanedustajien rikosvastuusta korruptiotilanteessa.

Oikeuskansleri katsoi kansainvälisen sääntelyn aiheuttavan kansallisen rikoslain ja sen mukaisen järjestelmän hajautumista tavalla, joka ei enää välttämättä tue lain selkeää soveltamista eikä rikoslain tehtäviin kuuluvaa yleispreventiota, erityisesti sen välillistä eli moraalia luovaa vaikutusta. Oikeuskanslerin mielestä nyt tehdyn arviointityön lisäksi olisi lähitulevaisuudessa tarpeen arvioida osaksi uudelleen rikoslain yleisiä oppeja koskevaa sääntelyä sekä unionin oikeuden ja kansainvälisen kehityksen suhdetta niihin. Oikeuskanslerin mielestä jatkotyö on tarpeellinen myös, jotta rikoslaissa olisi johdonmukaiset ja suhteellisuusperiaatetta toteuttavat rangaistusasteikot. Jatkotyössä voitaisiin pohtia periaatteita, joilla rikosoikeudellisen järjestelmän hajautumista ilmiönä voidaan kansallisesti käsitellä.

Oikeuskansleri piti tarpeellisena, että arviomuistiossa todettua oikeushenkilön rangaistusvastuun vähäistä käyttöä ja sen käytännön esteitä arvioidaan tarkemmin. Oikeushenkilön rangaistusvastuun epäyhtenäinen ja heikko toteutettavuus on EU:n tasolla johtanut hyvinkin tuntuvien hallinto-oikeudellisten sanktioiden käyttöön. Tästä esimerkkinä on EU:n yleinen tietosuoja-asetus.

OKV_16_20_2018.pdf
« Edellinen 1 / 3