Lausunnot

Kokoontumislain 7 §:n muuttaminen

Diaarinumero: OKV/86/20/2018
Antopäivä: 13.11.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta kokoontumislain 7 §:n muuttamista koskevaksi hallituksen esitykseksi, jossa ehdotetaan yleisellä paikalla järjestettävästä kokouksesta poliisille tehtävän ilmoituksen antamisajankohdan aikaistamista kuudesta tunnista kolmeen vuorokauteen ennen kokouksen alkua.

Oikeuskansleri totesi, ettei esitys näyttäisi sinänsä olevan ristiriidassa perustuslain ja ihmisoikeussopimusten säädösten kirjaimen kanssa. Oikeuskanslerin mukaan perusoikeuksien käytön tosiasialliseen rajoittamiseen tai kaventamiseen tulee kuitenkin suhtautua varovaisuudella, vaikka ilmoitusajan pidentäminen näyttäisikin perustellulta siltä kannalta, että poliisilla olisi paremmat mahdollisuudet turvata kokoontumisvapauden häiriötön toteutuminen. Oikeuskansleri totesi, että esityksessä ilmaistu tarve aikaistaa ennakkoilmoitusaikaa herättää kysymyksiä, kuten että onko poliisin tarpeista lähtöisin oleva ennakkoilmoitusajan muutos oikeassa suhteessa tavoiteltuihin hyötyihin nähden ja toisaalta sen tosiasiallisiin vaikutuksiin perusoikeuksien toteutumiseen nähden. Oikeuskansleri epäili, että olisi perustellumpaa aikaistaa määräaikaa maltillisemmin.

OKV_86_20_2018.pdf

« Takaisin

Raskaiden kuorma-autojen tienkäyttövero (vinjetti)

Diaarinumero: OKV/84/20/2018
Antopäivä: 5.11.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi valtiovarainministeriön pyynnöstä lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi raskaiden kuorma-autojen tienkäyttöverosta ja eräiden lakien muuttamisesta. Tienkäyttövero koskisi kuorma-autoja ja ajoneuvoyhdistelmiä, joiden kokonaispaino on yli 12 tonnia ja sen ulkopuolelle jäisivät kuorma-autot, joiden kokonaispaino on yli 3,5 mutta enintään 12 tonnia. Vero kannettaisiin sekä Suomessa rekisteröidyistä että Suomen tieverkkoa käyttävistä ulkomaisista ajoneuvoista. Ajoneuvoverolakia muutettaisiin samalla siten, että raskailta kuorma-autoilta perittävää käyttövoimaveroa alennettaisiin. Käyttövoimaveron alentaminen riittäisi kompensoimaan tienkäyttöverosta kotimaisille kuorma-autoille aiheutuvat lisäkustannukset.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/38/EY verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta (vinjettidirektiivi) vahvistetaan raskaille tavarankuljetusajoneuvoille jäsenvaltioita velvoittavat aikaperusteisten ajoneuvoverojen vähimmäistasot ja määritellään säännöt ja enimmäistasot infrastruktuurin käytöstä perittävistä tietulleista ja käyttäjämaksuista, joita jäsenvaltiot voivat halutessaan ottaa käyttöön. Käyttäjämaksulla eli vinjetillä tarkoitetaan maksua, joka oikeuttaa käyttämään tieverkkoa tietyn ajan. Direktiivin mukaan käyttäjämaksut eivät saa olla suoraan tai välillisesti syrjiviä esimerkiksi liikenteenharjoittajan kansallisuudesta, jäsenvaltiosta tai kuljetuksen alkuperästä tai määräpaikasta johtuvalla perusteella.

Esitysluonnoksessa selostetun komission virkamiesten kannan mukaan EU-oikeuden kannalta ei voida pitää hyväksyttävänä käyttäjämaksujärjestelmän käyttöönottoa siten, että kotimaisten ajoneuvojen verorasituksen kasvu kompensoitaisiin kokonaan. Tällaisessa tapauksessa vinjettijärjestelmä kohdistuisi tosiasiallisesti vain ulkomaisiin kuorma-autoihin ja olisi siten luonteeltaan syrjivä. Lisäksi jäsenvaltio voi jättää kokonaismassaltaan 3,5 – 12 tonnin painoiset kuorma-autot vinjetin soveltamisalan ulkopuolelle vain silloin, jos direktiivissä mainitut edellytykset täyttyvät.

Oikeuskansleri katsoi, että hallituksen esityksessä tulee perustella komission näkemyksestä poikkeava tulkinta. Esityksestä tulee ilmetä se oikeudellinen arvio, jonka perusteella hallitus katsoo, että esitys voidaan antaa ottaen huomioon vinjettidirektiivin säännökset ja Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen määräykset valtiontuesta sekä tavaroiden ja palveluiden vapaasta liikkuvuudesta. Tässä yhteydessä on syytä huomioida eduskunnan riittävää tiedonsaantia koskeva perustuslain 47 §.

Oikeuskanslerin mukaan näyttää ilmeiseltä, että ehdotukseen sisältyvä tienkäyttöveron kompensoiminen käytännössä kokonaan kotimaisille ajoneuvoille on EU-oikeuden kannalta ongelmallista, samoin kuin tienkäyttöveron ulottaminen vain yli 12 tonnia painaviin ajoneuvoihin, mikäli tätä ei voida perustella direktiivin edellytysten mukaisesti. Ottaen huomioon komission virkamiesten kannan ja komission eräitä jäsenvaltioita vastaan samankaltaisesta sääntelystä käynnistämät rikkomusmenettelyt, ilmeiseltä näyttää myös se, että ehdotetun kaltainen sääntely johtaisi rikkomusmenettelyn käynnistämiseen Suomea vastaan. Viime kädessä EU-tuomioistuimen toimivaltaan kuuluu ratkaista, onko Suomen lainsäädäntö EU-oikeuden vastainen. Hallituksen esitys on kuitenkin syytä antaa ehdotetun sisältöisenä vain, mikäli komission tulkinnasta poikkeava näkemys voidaan perustella oikeudellisesti. Muussa tapauksessa on syytä harkita esitysluonnoksessa käsiteltyjä EU-oikeuden kannalta vähemmän ongelmallisia toteuttamisvaihtoehtoja, eli kotimaisten ajoneuvojen osittaista kompensaatiota tai kompensaatiosta luopumista ja tienkäyttöveron soveltamisalan laajentamista kevyisiin 3,5 - 12 tonnin painoisiin kuorma-autoihin.

OKV_84_20_2018.pdf

« Takaisin

Kansainvälistä suojelua koskevan uusintahakemuksen tutkittavaksi ottaminen

Diaarinumero: OKV/80/20/2018
Antopäivä: 29.10.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon ulkomaalaislain muuttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Hän kiinnitti huomiota erityisesti kansainvälistä suojelua koskevan uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen ja tutkimatta jättämisen edellytyksiin. Säännösten on tarkoitus vastata mahdollisimman tarkasti EU:n ns. menettelydirektiivissä asetettuja edellytyksiä. Apulaisoikeuskansleri totesi, että kyseisen direktiivin 40 artiklan 4 kohdan jotkut muun kieliset versiot poikkeavat olennaisesti suomenkielisestä sanamuodosta. Suomenkieliseen sanamuotoon perustuen esityksessä ehdotetaan, että uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä olisi muun ohessa, ettei hakija hänestä itsestään riippumattomista syistä ole voinut esittää uusintahakemuksensa tueksi esittämiään perusteita jo aikaisemman hakemuksensa käsittelyn yhteydessä. Esitetyn rajoituksen asettaminen muuttaisi merkittävästi nykyistä oikeustilaa, jossa uusintahakemus on voitu jättää esimerkiksi homoseksuaalisuuden tai kristinuskoon kääntymisen perusteella. Hakijaan itseensä liittyvä ja hänestä riippuvainen syy on voinut olla kansainvälisen suojelun arvioinnin kannalta mitä keskeisin. Jatkovalmistelussa olisi apulaisoikeuskanslerin mukaan syytä pohtia, voiko direktiivin suomenkielinen sanamuoto tältä osin olla sellaisenaan kansallisen lain pohjana. Perusteluissa olisi syytä myös todeta nimenomaisesti, ettei esityksessä ole tarkoitus rajoittaa mahdollisuutta vedota ulkomaalaislaissa nyt olevaan "muuhun perusteltuun syyhyn" hakemuksen myöhemmälle jättämiselle sillä perusteella, että kyseinen syy olisi ”hakijasta riippuvainen”.

Uusintahakemuksen vastaanottavien viranomaisten vastuu hakemuksen perusteiden ja ratkaisuun vaikuttavien seikkojen kirjaamisessa lisääntyisi merkittävästi esitettyjen muutosten myötä. Esityksestä ei selkeästi ilmennyt, minkälaiset valmiudet poliisilla ja Rajavartiolaitoksella on panostaa em. seikkojen entistä kattavampaan kirjaamiseen, ja edellyttääkö lainmuutos mahdollisesti tältä osin lisäkoulutustarpeita. On myös pyrittävä huolehtimaan siitä, ettei kynnys lisäselvityksen hankkimiseen ja tarvittaessa hakijan uuteen puhutteluun nouse liian korkeaksi.

Lainmuutokset vaikuttaisivat myös laajentavasti viranomaisten neuvonta- ja tietojen antamisvelvollisuuteen. Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Maahanmuuttoviraston tulisi antaa henkilölle, joka hakee kansainvälistä suojelua ensimmäistä kertaa, tieto myös uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä ja siitä, että uusintahakemus jätetään tutkimatta, jos nämä edellytykset eivät täyty. Apulaisoikeuskanslerin mukaan voi olla perusteltua pohtia, tuleeko hakijoiden oikeusturva riittävästi huomioiduksi, jos tietojen antaminen tästä ja kaikkien hakuperusteiden esittämisen tärkeydestä jätetään pääasiassa esitteiden ja muun kirjallisen aineiston varaan. Hän kiinnitti tältä osin huomiota myös selkeän ohjeistuksen tarpeeseen ja viranomaisten lisääntyvien vastuiden pohtimiseen esityksen perustuslakijaksossa, kun kysymys on hakijoiden oikeusturvaan käytännössä merkittävästi vaikuttavista muutoksista.

OKV_80_20_2018.pdf

« Takaisin

Laki Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta

Diaarinumero: OKV/78/20/2018
Antopäivä: 24.10.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta, jolla säädettäisiin laki Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta ja muutettaisiin lakia Valtiokonttorista. Hän kiinnitti huomiota palvelukeskukselle ja Valtiokonttorille esitettyihin laajoihin tiedonsaantioikeuksiin ja esitti näiden oikeuksien täsmentämistä. Myös lakiehdotuksen perustelujen osio, joka koskee suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä, vaatisi hänen mukaansa täsmentämistä ja tarkennusta. Lisäksi palvelukeskuksesta annettavan lain 2 §:n kohdalla ollut maininta palvelukeskuksen asemasta henkilötietojen käsittelijänä edellyttäisi laajempaa arviota.

OKV_78_20_2018.pdf

« Takaisin

Valtioneuvoston selonteko "Eettistä tietopolitiikkaa tekoälyn aikakaudella"

Diaarinumero: OKV/79/20/2018
Antopäivä: 23.10.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon valtioneuvoston selonteosta ”Eettistä tietopolitiikkaa tekoälyn aikakaudella”. Selontekoon ei itsessään liittynyt lainsäädäntöä koskevia esityksiä tai muuta, josta oikeuskanslerin laillisuusvalvojana olisi ollut syytä lausua. Oikeuskansleri kuitenkin näki selonteossa mahdollisuuden tarkastella oikeusvaltion ja perusoikeuksien toteuttamisen reunaehtoja sekä yhteiskunnan ja hallinnon rakenteisiin liittyviä edellytyksiä digitaalisessa yhteiskunnassa. Hän esitti tästä näkökulmasta joitain huomioita, jotka tulisi ottaa huomioon selonteon valmistelussa ja selonteon linjauksiin mahdollisesti tukeutuvassa jatkovalmistelussa.

Oikeuskansleri totesi, että tekoälyn ja datan käyttö on mitä suurimmassa määrin paitsi poliittinen ja eettinen myös oikeudellinen kysymys. Tekoälyyn liittyvät oikeudelliset kysymykset eivät rajoitu vain tietosuoja-asetukseen, vaan ne liittyvät laajalti perusoikeuksiin ja osallistumisoikeuksiin, työelämään ja toimivan kilpailun turvaamiseen. Hän mainitsi esimerkkeinä hallinnon keräämiin ja ylläpitämiin tietovarantoihin kohdistetun datalouhinnan, tietovarantojen tietojen yhdistämisen ja tiedon käytön muuhun kuin sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sekä tekoälyjärjestelmien käytön viranomaisen päätöksenteossa.

Monet selonteossa eettisiksi kysymyksiksi tunnistetut seikat vaikuttavat asiallisesti yleislainsäädäntöön. Tekoälyn ja datan yhteiskunnallisesti tasapainoinen ja perusoikeudet tasapainoisesti huomioiva käyttö edellyttää, että varsinkin yleislainsäädäntö on ajantasaista.

Oikeuskansleri huomautti myös, että tietopolitiikan tehtävänä on hakea tasapainoisia ratkaisuja tiedon käytön periaatteiden ja reaalisen todellisuuden välillä. Näitä periaatteita ovat muun muassa tiedon minimointi ja käyttötarkoitussidonnaisuus sekä inhimillisen päätöksenteon ja arvioinnin periaatteet. Toisaalta todellisuudessa datan ja tiedon käsittely on läsnä kaikkialla.

Suomen periaatteellisiin vahvuuksiin kuuluvan julkisuusperiaatteen merkitys ei oikeuskanslerin mukaan näy selonteossa kovin vahvasti. Julkisuusperiaatteen kehittämiseen ja toteutumisen edellytyksiin onkin tarpeen kiinnittää huomiota.

Oikeuskansleri totesi myös, että tekoälyn käyttö viranomaisen päätöksenteossa voi vaikeuttaa päätösten perusteiden ja lainmukaisuuden arviointia ja hallinnon läpinäkyvyyttä, jos ja kun valinnat ja päätökset perustuvat algoritmeihin, joiden toimintaperiaatteita ulkopuolisen voi olla lähes mahdoton arvioida. Sekä oikeudellisen sääntelyn että tekoälyn algoritmien ja käytetyn tietoaineiston läpinäkyvyyden tarve korostuu, kun tekoälyä ja tiedonlouhintaa käytetään hallinnon toimenpiteiden kohdentamisessa. Tällöin ei riitä, että pelkkä viranomaisen toimenpidettä koskeva päätös on arvioitavissa, vaan myös kohdentamista koskevat ratkaisut tulee voida arvioida asianmukaisesti.

OKV_79_20_2018.pdf

« Takaisin

Sähköinen laskutus

Diaarinumero: OKV/75/20/2018
Antopäivä: 17.10.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta laiksi sähköisestä laskutuksesta. Hänellä ei ollut lausuttavaa itse lakiluonnoksesta. Lausuntopyynnössä pyydettiin kuitenkin muun ohessa kannanottoja esitysluonnoksen ehdotuksiin sähköisten kuittien käytön edistämiseksi. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota siihen, että oman kansallisen standardin luominen, silloinkin kun se perustuisi eurooppalaiseen laskustandardiin, olisi omiaan muodostamaan markkinoillepääsyn esteitä. Siten se olisi omiaan rajoittamaan EU:n perusvapauksia, jos standardin mukaisten sähköisten kuittien toimittaminen asetettaisiin vaatimukseksi hankintayksikön kanssa asioitaessa.

OKV_75_20_2018.pdf

« Takaisin

Valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen muuttaminen

Diaarinumero: OKV/74/20/2018
Antopäivä: 11.10.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta, jolla muutettaisiin lakia valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä.

Esityksellä kumottaisiin esimerkiksi lain 7 §, joka koskee valtion yhteisiä tieto- ja viestintäteknisiä palveluja tuottavan palvelukeskuksen hallitusta. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota siihen, että kyseisessä pykälässä säädetään muun ohella henkilöstön edustuksesta hallituksessa. Kun palvelukeskusta lain 1 §:n mukaan johdetaan ja ohjataan liiketoiminnallisten periaatteiden mukaisesti, ehdotetun lain perusteluissa tulisi arvioida, onko henkilöstön edustus hallituksessa ollut sellainen ohjauksen, johtamisen ja toiminnan liiketoiminnallinen periaate, jonka johdosta vastaavasta henkilöstön edustuksesta tulisi säätää esimerkiksi lain 8 §:ssä.

OKV_74_20_2018.pdf

« Takaisin

Rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia koskevat sääntelyperiaatteet

Diaarinumero: OKV/70/20/2018
Antopäivä: 1.10.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon oikeusministeriön asettaman työryhmän mietintöluonnoksesta, joka sisälsi ehdotuksen lainvalmistelun tukena käytettäviksi hallinnollisten sanktioiden sääntelyperiaatteiksi.

Oikeuskansleri painotti lausunnossaan erityisesti perusoikeuksien turvaamista koskevaa sääntelyperiaatetta ja totesi, että rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia koskevia säännöksiä valmisteltaessa on arvioitava kattavasti se, mihin perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin niillä on vaikutusta. Vaikutukset on tuotava esille ja käsiteltävä säännöksiä koskevassa hallituksen esityksessä. Hallituksen esityksessä on otettava kantaa säännösten perustuslainmukaisuuteen ja siihen, kuinka ne täyttävät kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista seuraavat velvoitteet.

Oikeuskansleri katsoi lisäksi, että rangaistusluonteisista hallinnollisista seuraamuksista säädettäessä valmistelussa on otettava huomioon perustuslakivaliokunnan kyseisistä seuraamuksista ja niiden säätämisestä esittämät kannanotot sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössään esittämät kannanotot.

OKV_70_20_2018.pdf

« Takaisin

Luonnos hallituksen esitykseksi tiedonhallintalaiksi

Diaarinumero: OKV/67/20/2018
Antopäivä: 1.10.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri esitti luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi julkisen hallinnon tiedonhallinnasta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi antamassaan lausunnossa, että julkisuusperiaatteen toteuttaminen tulisi ottaa selkeämmin huomioon lain tavoitteissa.

Lausunnossa kiinnitettiin edelleen huomiota muun muassa säilytysajan ja arkistoinnin suhteeseen ja henkilötietojen ja salassa pidettävien tietojen rinnastamiseen.

OKV_67_20_2018.pdf

« Takaisin

Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset

Diaarinumero: OKV/64/20/2018
Antopäivä: 19.9.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevaksi hallituksen esitykseksi. Hän totesi, että pääosin kriminalisointiperiaatteet kuuluvat lainsäätäjän yhteiskuntapoliittiseen harkintaan ja että valtiosääntöperiaatteet luovat sille vain yleisen tason raamit. Oikeuskansleri ei nimenomaisesti ottanut kantaa ehdotettuihin säännösmuutoksiin. Hänen mukaansa lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö toteuttaa julkisen vallan velvoitteita suojata lasten perusoikeuksia ja niiden taustalla olevaa oikeutta itsemääräämiseen sekä turvalliseen ympäristöön ja kasvuun. Hän myös huomautti, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on rangaistuskäytännössään edellyttänyt, että suojeluvelvoitteen toteuttamisessa käytetään myös rikosoikeudellisia keinoja. Valtiosääntönäkökulmien tarkastelua ei voida oikeuskanslerin mukaan näin rajoittaa vain rikosoikeudellisiin laillisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin ja ultima ratio -oppiin. Oikeuskanslerin mukaan ehdotuksesta tulisi ilmetä vielä vahvemmin kokoava arviointi ehdotuksen vaikutuksista suojeluvelvoitteen toteutumiseen käytännössä.

Oikeuskansleri totesi, että rikoslain tulisi muodostaa selkeä ja mahdollisimman helposti hahmotettava kokonaisuus. Rikoslain 20 luvun eli seksuaalirikoksia koskevien rangaistussäännösten johdonmukaisuus, toimivuus ja ymmärrettävyys saattaisi edellyttää, että muutostarpeet arvioitaisiin ja suhteutettaisiin samassa yhteydessä, kun raiskausta koskevien säännösten muuttamista tullaan arvioimaan kokonaisuudessaan. Oikeuskanslerin mukaan rikoslain 20 lukuun kohdistetut useat muutokset ovat monimutkaistaneet sen soveltamista. Käytännössä on ilmennyt hankaliakin tilanteita valittaessa kulloiseenkin rikokseen tai rikoskokonaisuuteen sovellettavaa lakia. Vielä oikeuskansleri kiinnitti huomiota esityksessä esiintuotuihin konkurrenssi- ja yksiköintikysymyksiin. Hänen mukaansa ehdotuksen jatkovalmistelussa olisi tarpeen arvioida konkurrenssiopin johdonmukaisuutta ja säännösten sovellettavuutta ja ymmärrettävyyttä lainsoveltajien kannalta sekä myös esityksen vaikutuksia yleisprevention kannalta.

OKV_64_20_2018.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 6