Lausunnot

Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

Diaarinumero: OKV/20/20/2018
Antopäivä: 20.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon raporttiluonnoksesta, jossa käsitellään vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanoa. Raportissa kerrotaan niistä toimista, joihin Suomi on ryhtynyt täyttääkseen yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa.

Oikeuskansleri totesi, että vammaisten henkilöiden oikeudet ovat tulleet esille oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa. Kanteluihin annetuissa päätöksissä on todettu laiminlyöntejä muun muassa palvelutarpeen arvioinnin ja vammaispalveluja koskevien päätösten tekemisessä sekä palvelusuunnitelman laatimisessa määräajassa ja asianmukaisesti. Päätöksissä on kiinnitetty huomiota myös vammaispalveluja koskevien päätösten perustelemiseen hallintolain edellyttämällä tavalla. Lisäksi oikaisuvaatimuksen käsittelyn ja hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen käsittelyn on todettu viivästyneen aiheettomasti. Kunnan huomiota on myös kiinnitetty hallinto-oikeuden lainvoimaisen päätöksen täytäntöönpanoon henkilökohtaisen avun järjestämistä koskevassa asiassa.

Kantelujen perusteella on otettu kantaa henkilökohtaisen avun järjestämiseen siten, että vaikeavammainen henkilö toimii avustajansa työnantajana. Kunnalla on tuolloin vammaispalvelulain mukaan velvollisuus ohjata ja auttaa vaikeavammaista henkilöä henkilökohtaisen avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa. Kanteluihin annetun päätöksen mukaan vammaislainsäädännön uudistamisessa on syytä kiinnittää huomiota näiden ohjaus- ja auttamistehtävää koskevien säännösten selkeyteen, tehtävän sisältöön ja sen oikeudelliseen luonteeseen sekä kyseisten seikkojen lainsäädännölle asettamiin vaatimuksiin.

Oikeuskansleri viittasi lisäksi oikeuskanslerinvirastossa vireillä olevaan asiaan, joka koskee vammaisen henkilön yksityisyyden suojaa ja itsemääräämisoikeutta. Apulaisoikeuskansleri otti asian omana aloitteena tutkittavaksi palveluasunnoissa asuvien vammaisten henkilöiden intiimihygienian hoitoa koskeneen lehtikirjoituksen perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriö kertoi asiasta antamassaan lausunnossa muun muassa Valviran ja THL:n antamasta ohjauksesta, joka koskee vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja oikeutta vaikuttaa palvelujensa järjestämiseen ja toteuttamiseen. Lausunnosta ilmeni myös, että ministeriössä valmistellaan aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä. Apulaisoikeuskansleri on pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriöltä selvitystä siitä, kuinka ministeriö, Valvira ja THL mainitsemaansa ohjausta antaessaan ja säädöksiä valmistellessaan toteuttavat yleissopimuksen velvoitetta osallistaa vammaiset henkilöt.

Oikeuskansleri totesi yleisenä huomiona, että raporttiluonnos on suurelta osin luettelomainen esitys lainsäädännöstä ja eri toimenpiteistä. Raporttiluonnos sisältää varsin vähän analyysia vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisesta tai tässä tapahtuneesta kehityksestä, eikä siinä ole juurikaan arvioitu säännösten ja toimenpiteiden vaikutuksia vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen kannalta. Lisäksi esimerkiksi vammaispalvelulain soveltamista koskevaa oikeuskäytäntöä ei ole esitelty.

OKV_20_20_2018.pdf

Ehdotus reservipoliisia koskevaksi lainsäädännöksi

Diaarinumero: OKV/17/20/2018
Antopäivä: 16.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon ehdotuksesta reservipoliisia koskevaksi laiksi. Ehdotukseen liittyen poliisilakiin, valtion virkamieslakiin ja ampuma-aselakiin tulisi muutoksia ja poliisin hallinnosta annetussa laissa oleva täydennyspoliisia koskeva sääntely kumottaisiin.

Reservipoliisijärjestelmä toimisi siten, että Poliisihallitus värväisi sopivia vapaaehtoisia henkilöitä, jotka sitoutuisivat palvelemaan poliisitehtävissä poikkeuksellisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa eli normaaliolojen häiriötilanteissa, poikkeusoloissa ja puolustustilassa. Reservipoliisin käyttöönotosta päättäisi valtioneuvosto, minkä jälkeen Poliisihallitus nimittäisi reserviläiset määräaikaiseen virkasuhteeseen. Järjestelmän tarkoituksena olisi vapauttaa ammattipoliiseja poliisin ydintehtäviin. Reservipoliisit toimisivat ammattipoliisien apuna ja välittömässä ohjauksessa. Heille annettaisiin peruskoulutus ja säännöllisesti toistuvaa lisäkoulutusta.

Oikeuskansleri kiinnitti huomiota reservipoliisien toimivaltuuksien ja vastuun väliseen suhteeseen. Toisaalta reservipoliisilla olisi määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen jälkeen virkamiehelle kuuluvat toimivaltuudet ja virkavelvollisuudet, mutta toisaalta hän toimisi lakiluonnoksen perustelujen mukaan normaaliolojen häiriötilanteissa ”poliisin apuna ja välittömässä ohjauksessa” ja poikkeusoloissa ja puolustustilassa hän suorittaisi ”yhdessä poliisimiehen kanssa tämän apuna ja ohjauksessa kaikkia poliisin tehtäviä”. Tällainen sääntely saattaa aiheuttaa virkavastuun kohdentamiseen liittyviä ongelmia ns. sekapartiotilanteissa, joissa toinen poliisimies on ammattipoliisi ja toinen reservipoliisi. Kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta asetelma on arvostelulle altis.

Oikeuskanslerin mukaan pitäisi pohtia, onko työryhmän ehdottama ampuma-aseiden käyttöoikeuden antaminen reservipoliiseille riittävän perusteltua. Todennäköisyys, että reservipoliisimies joutuisi tilanteeseen, jossa ampuma-aseeseen turvautumista voitaisiin pitää perusteltuna, lienee erittäin pieni. Edelleen oikeuskansleri totesi, että reservipoliisien koulutuksen tulee olla asianmukaista, jotta se vastaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan esittämiä oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimuksia. Koulutus käytännön valossa on tärkeä oikeusturvan tae poliisitoiminnassa. Reserviläisten koulutuspohja olisi ilmeisesti käytännössä kirjava, minkä vuoksi koulutuksen riittävyyden suhteen voidaan olla kriittisiä.

Oikeuskanslerilla ei ollut huomauttamista työryhmän esitykseen, jonka mukaan lakiehdotukset voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä mutta asiasta olisi perusteltua pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto. Hän totesi kuitenkin, että säätämisjärjestystä koskevaa perustelua on tarpeen täydentää arvioimalla reservipoliisien koulutuksen riittävyyttä, kun otetaan huomioon oikeusturvan ja hyvän hallinnon toteutuminen, perustuslain säännös julkisten hallintotehtävien antamisesta muille kuin viranomaisille sekä varsinaisen poliisin ensisijaisuus yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäjänä.

OKV_17_20_2018.pdf

Ministerin vala ja vakuutus

Diaarinumero: OKV/19/20/2018
Antopäivä: 9.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausuntonsa hallituksen esityksestä valtioneuvostosta annetun lain muuttamiseksi. Esityksen mukaan ministerin olisi ennen tehtävään ryhtymistään vannottava ministerin juhlallinen vala tai annettava ministerin juhlallinen vakuutus. Nykyisten säännösten mukaan ministerin on vannottava virkavala tai annettava virkavakuutus sekä annettava tuomarinvakuutus.

Oikeuskansleri totesi perustuslaissa turvatun uskonnonvapauden koskevan myös ministereitä. Toisaalta ministerit käyttävät perustuslain mukaan valtioneuvoston jäseninä ylintä maallista hallitusvaltaa. Heillä on virkatoimissaan velvollisuus noudattaa yhdenvertaisuuden periaatetta ja muun muassa uskontoon perustuvan syrjinnän kieltoa sekä edistää yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Oikeuskanslerin mukaan perustuslaista ja muusta lainsäädännöstä ilmenevien periaatteiden valossa olisi oikeudellisesti paremmin perusteltua, että ministerit eivät vannoisi uskonnollista ministerin valaa vaan antaisivat ainoastaan ministerin vakuutuksen. Tämä olisi myös johdonmukaista sen vuoksi, että tasavallan presidentti antaa toimeensa ryhtyessään juhlallisen vakuutuksen perustuslain nojalla.

OKV_19_20_2018.pdf

Rikoslain muuttaminen maakunta- ja sote-uudistuksen yhteydessä

Diaarinumero: OKV/18/20/2018
Antopäivä: 4.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta, jolla tehtäisiin muutoksia rikoslakiin maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen vuoksi. Hän kiinnitti huomiota siihen, että rikosoikeudellisen virkavastuun soveltamisala oli mahdollisesti muodostumassa epäjohdonmukaiseksi siten, että julkisyhteisön työntekijän rikosoikeudellinen virkavastuu olisi joissakin tilanteissa rajatumpi kuin vastaavanlaista tehtävää suorittavan yksityisen palveluntarjoajan työntekijän vastuu.

Hallituksen esitys laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa sisältää säännöksen yksityisten palveluntuottajien palveluksessa olevien henkilöiden rikosoikeudellisesta virkavastuusta palveluja annettaessa. Sen mukaan mainittuihin henkilöihin sovellettaisiin rikoslain 40 luvun rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän suorittaessaan kyseisessä laissa tarkoitettuja tehtäviä. Heihin sovellettaisiin siten muun ohella virkavelvollisuuden rikkomista koskevia rangaistussäännöksiä. Toisaalta esimerkiksi maakunnan palveluksessa oleviin työntekijöihin, jotka eivät ole maakuntaan virka- tai siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa, sovellettaisiin rikoslain 40 luvun sääntelyä vain rajoitetusti, mikäli kyse ei ole julkisen vallan käyttämisestä. Tällöin mainittu virkavelvollisuuden rikkomista koskeva sääntely ei tulisi sovellettavaksi silloinkaan, kun kyse olisi ns. valinnanvapauslaissa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta.

OKV_18_20_2018.pdf

Kansalaisuusvaatimukset Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilasviroissa

Diaarinumero: OKV/15/20/2018 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/13/20/2018
Antopäivä: 4.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnot hallituksen esityksistä, joilla muutettaisiin Puolustusvoimista ja Maanpuolustuskorkeakoulusta annettuja lakeja sekä rajavartiolaitoksen hallinnosta annettua lakia. Esityksessä ehdotettiin, että Puolustusvoimien sotilasvirkaan voitaisiin nimittää vain Suomen kansalainen, jolla ei ole muun valtion kansalaisuutta. Vastaava vaatimus koskisi upseerin virkaan johtaviin opintoihin valittavia opiskelijoita. Rajavartiolaitoksen sotilasvirkojen kelpoisuusvaatimukseksi ehdotettiin puolestaan nykyisen Suomen kansalaisuutta koskevan vaatimuksen lisäksi sitä, että nimitettävällä ei ole muuta kansalaisuutta sellaisessa valtiossa, jossa Suomen kansalaisella ei ole mahdollisuutta päästä sotilasvirkaan. Vastaava vaatimus koskisi rajavartijan peruskurssille valittavia opiskelijoita.

Oikeuskansleri katsoi, että esityksissä tulisi arvioida tarkemmin, ovatko ne Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten mukaisia. Tällaisia sopimuksia ovat kansalaisuudesta tehty eurooppalainen yleissopimus ja YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Oikeuskansleri totesi esitysten merkitsevän poikkeamista perustuslaissa säädetystä yhdenvertaisuuden periaatteesta. Poikkeaminen edellyttää perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävää syytä, ja sen tulee myös täyttää oikeasuhtaisuutta ja suhteellisuutta koskevat vaatimukset. Esitysten perusteluja tuli tältä osin täydentää. Lisäksi oikeuskansleri katsoi, että kansalaisuusvaatimuksesta myönnettävän erivapauden perusteista olisi säädettävä laissa. Oikeuskansleri piti myös perusteltuna perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämistä esityksistä.

OKV_15_20_2018.pdf

OKV_13_20_2018.pdf

Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen väliaikainen järjestäminen

Diaarinumero: OKV/14/20/2018
Antopäivä: 4.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen väliaikaista järjestämistä koskevaksi lainsäädännöksi. Esityksessä ehdotettiin, että työ- ja elinkeinotoimistojen tehtäviä olisi nykyistä laajemmin mahdollista siirtää yksityisille palveluntuottajille. Palveluntuottajat voisivat haastatella työnhakijoita sekä arvioida työnhakijan palvelutarpeen ja laatia työllistymissuunnitelman hänen kanssaan. Esityksessä ehdotettiin myös luopumista työ- ja elinkeinotoimiston sitovista työvoimapoliittisista lausunnoista, jotka koskevat työnhakijan osallistumista työllistymistä edistäviin palveluihin. Lausunnot korvattaisiin työ- ja elinkeinotoimiston ilmoituksilla, joiden perusteella muun muassa työttömyyskassat päättäisivät palveluihin osallistumisen vaikutuksista työnhakijan työttömyysetuuksiin.

Oikeuskansleri katsoi, että yksityisille palveluntuottajille siirrettävien tehtävien hoidon tarkoituksenmukaisuutta ei ollut riittävästi perusteltu perustuslain näkökulmasta. Palveluntuottajien virkavastuuta koskevaa sääntelyä oli myös tarpeen täydentää. Lisäksi oikeuskansleri piti tarpeellisena arvioida jatkovalmistelussa, oliko työvoimapoliittisten lausuntojen korvaaminen ilmoituksilla perustuslaissa tarkoitettua julkisten hallintotehtävien siirtämistä työ- ja elinkeinotoimistoilta työttömyyskassoille.

OKV_14_20_2018.pdf

Esitysluonnos varhaiskasvatuslaiksi

Diaarinumero: OKV/9/20/2018
Antopäivä: 15.3.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon esitysluonnoksesta varhaiskasvatuslaiksi.

Oikeuskansleri totesi, että vaikka varhaiskasvatus on nykyisin ymmärretty osaksi lapsen opinpolkua, se on perustuslain näkökulmasta edelleen myös perustuslain 19 §:ssä tarkoitettuja sosiaalipalveluita ja siten lapsen hyvinvoinnin ja kasvun edellytysten tukemisen velvoitteen piirissä. Näin varhaiskasvatukseen kohdistuu perustuslain 19 §:n mukainen palveluiden riittävyysvaatimus. Osin tästä ja osin varhaiskasvatuksen tehtävän suuresta merkityksestä yksilöille johtuen varhaiskasvatukseen kohdistuu myös vaatimus yhdenvertaisuuden ja palveluiden tosiasiallisen saavutettavuuden edistämisestä.

Lakiesityksen mukaan kunnan on pyrittävä järjestämään varhaiskasvatusta niin sanottuna lähipalveluna. Oikeuskansleri katsoi, että lakiesityksessä voisi olla perusteltua selvemmin korostaa lapsen edun ensisijaisuutta haettaessa sisältöä varhaiskasvatuksen järjestämiselle. Varsinkin lähipalvelun luonnetta olisi tarpeen selkeyttää säännösten tasolla. Lisäksi olisi varmistauduttava siitä, että palveluiden järjestäjät myös tosiasiallisesti pystyvät järjestämään lain sisällön mukaisia varhaiskasvatuksen palveluita.

Esitykseen sisältyy varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen muuttaminen niin, että korkeasti koulutettua henkilöstöä olisi päiväkodeissa nykyistä enemmän. Oikeuskansleri katsoi, että lakiesityksen sijaisuuksia koskeva pykälä ei tue tätä tavoitetta. Kyseisen lainkohdan mukaan kaikkiin tehtäviin voitaisiin pätevien henkilöiden puutteessa ottaa enintään vuodeksi henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella arvioidaan olevan riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen. Esityksessä lausutun perusteella vaikuttaa siltä, että pätevien hakijoiden puutteessa voitaisiin vuoden jaksoissa palkata määräämättömäksi ajaksi henkilöitä, jotka eivät täytä kelpoisuusvaatimuksia. Oikeuskanslerin mukaan kyseinen säännös on sisällöllisesti liian väljä eikä se toteuta lain tavoitteita lapsen edun toteutumisesta tai varhaiskasvatuksen pedagogisen merkityksen lisäämisestä.

Lakiesityksen säännös yksityisiltä varhaiskasvatuspalveluiden tuottajilta edellytettävästä ilmoittautumismenettelystä rinnastuu oikeuskanslerin mukaan asiallisesti lupamenettelyyn. Säännöstä olisi selkeytettävä samoin kuin lakiesityksen keskenään ristiriitaisia säännöksiä varhaiskasvatusta koskevien kanteluiden tutkimisajasta.

Esityksen mukaisiin henkilökuntarakenteen muuttamiseen ja uudenlaisen tietovarannon luomiseen liittyy varhaiskasvatuksen järjestäjille merkittäviä kustannuslisiä. Oikeuskansleri katsoi, että esityksen taloudellisia vaikutuksia olisi tältä osin selvitettävä tarkemmin sekä tarkasteltava kuntien tosiasiallisia edellytyksiä täyttää laissa niille asetettavat vaatimukset. Samoin olisi suoritettava tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu tietosuojavaikutusten arviointi.

OKV_9_20_2018.pdf

Esitysluonnos maantielain muuttamiseksi

Diaarinumero: OKV/12/20/2018
Antopäivä: 9.3.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksen luonnoksesta maantielain muuttamiseksi.

Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman hyväksymistä koskevan säännöksen perusteluissa käsitellään eduskunnan kuulemista ennen päätöksentekoa valtioneuvostossa. Apulaisoikeuskansleri totesi, että esityksessä on ilmeisesti tarkoitettu selontekomenettelyä ilmoituksen ja tiedonannon sijasta.

Esitysluonnoksen mukaan avustavia maastotehtäviä voitaisiin antaa yksityisen palveluntuottajan hoidettaviksi. Apulaisoikeuskanslerin mukaan siirrettäviksi tarkoitetut tehtävät tulisi kuvata tarkemmin ja esityksessä olisi pyrittävä arvioimaan, mitkä niistä ovat julkisia hallintotehtäviä. Jos julkisia hallintotehtäviä ei kaikilta osin ole mahdollista erottaa tehtäväkokonaisuudesta, myös tämä olisi perusteltava. Samoin esityksessä tulisi perustella eri tehtävien siirron tarkoituksenmukaisuus.

OKV_12_20_2018.pdf

Esitysluonnos laiksi digitaalisten palvelujen tarjoamisesta

Diaarinumero: OKV/3/20/2018
Antopäivä: 7.3.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon esitysluonnoksesta digitaalisten palvelujen tarjoamisen laiksi. Esityksellä toimeenpantaisiin EU:n saavutettavuusdirektiivi ja säädettäisiin viranomaisten velvollisuudesta järjestää digitaalisia palveluja hallinnon asiakkaille.

Oikeuskansleri piti ehdotettua lakia tarpeellisena. Hän kiinnitti kuitenkin huomiota viranomaisen määritelmään, joka oli esitysluonnoksessa jonkin verran tavanomaista laajempi. Lisäksi oikeuskansleri esitti lain nimen uudelleen arvioimista, kun otetaan huomioon, että esitetyn lain keskeisenä tavoitteena on parantaa viranomaisten ja muiden julkisia palveluja tuottavien tahojen tarjoamien sähköisten palvelujen saatavuutta.

OKV_3_20_2018.pdf

Julkisia kuulutuksia koskevien menettelysäännösten muuttaminen

Diaarinumero: OKV/10/20/2018
Antopäivä: 7.3.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon lakiehdotuksesta, joka koski julkisia kuulutuksia ja yleistiedoksiantoa koskevien säännösten muuttamista siten, että kuulutus ja ilmoitus julkaistaisiin ensisijaisesti yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla.

Oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan huomiota muutosehdotusten myötä lisääntyvään viranomaisten vastuuseen ja velvollisuuteen tarkoin perehtyä kunkin asian mahdollisiin salassapitokysymyksiin, tietosuojaongelmiin ja vaativiinkin rajanvetoihin siitä, minkälaisia tietoja verkkoon tulee viedä, voi viedä ja ei saa viedä. Toisaalta kaikilla ei tosiasiassa ole pääsyä viranomaisten verkkosivuille. Lisäksi hän kiinnitti huomiota Euroopan unionin tietosuoja-asetuksen vaikutuksiin henkilötietojen sähköiseen käsittelyyn. Käsittelyllä tulee unionin oikeuden soveltamisalalla olla tietosuoja-asetuksessa tai sen mukaisessa kansallisessa lainsäädännössä säädetty käsittelyperuste. Yleistiedoksiannossa tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä viranomaisen tehtävänä on tarpeen riittävästi säätää hallintolaissa.

OKV_10_20_2018.pdf
« Edellinen 1 / 2