Lausunnot

Sosiaalihuollon asiakaslain ja potilaslain muistutusmenettelyä ja kanteluja koskevista säännösehdotuksista annettu lausunto

Diaarinumero: OKV/35/20/2013
Antopäivä: 30.10.2013
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Esityksellä ehdotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon kanteluasioiden käsittely yhdenmukaistettavaksi yleislainsäädännön, hallintolain kanteluasioiden käsittelyä koskevien uusien säännösten mukaiseksi. Tämä toteutettaisiin lisäämällä sosiaalihuollon asiakaslakiin ja potilaslakiin kantelumahdollisuutta koskevat pykälät sekä kumoamalla sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä kanteluasioiden määräaikoja koskevat säännökset.

Oikeuskanslerin lausunnon mukaan ehdotettu sosiaali- ja terveydenhuollon kanteluasioiden käsittelyn yhdenmukaistaminen on tarpeellista ja kannatettavaa. Sääntelyn kokoaminen asiakaslakiin ja potilaslakiin vähentää osaltaan lainsäädännön monimutkaisuutta ja päällekkäisyyttä. Samalla kantelujen vanhenemisaika lyhenisi kahteen vuoteen, jolloin se tulisi yhdenmukaiseksi myös ylimpien laillisuusvalvojien kantelujen vanhentumisaikaa koskevien säännösten kanssa. Kahden vuoden vanhentumisajan voidaan olettaa vähentävän tutkittavien kantelujen määrää ja toisaalta tehostavan tutkintaa, koska vanhoissa asioissa luotettavaa selvitystä ei usein saada. Hallintolakiin ehdotetun kantelujen vanhentumisaikaa koskevan säännöksen mukaan kuitenkin kahta vuotta vanhemmasta asiasta tehty kantelu voidaan tutkia, mikäli siihen on erityistä syytä. Oikeuskansleri piti tätä perusteltuna. Näin asian tai laiminlyönnin laadun vaatiessa vanhempikaan tapahtuma ei jäisi tutkimatta.

Muistutusmenettelyn ensisijaisuus

Esitetyillä muutoksilla muutettaisiin nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkailla oleva vapaaehtoinen muistutusoikeus ensisijaiseksi keinoksi reagoida, selvittää asia ja saada siihen vastaus. Asian tutkiminen kanteluna valvontaviranomaisen toimesta olisi vasta toissijainen menettely tilanteissa, joissa asiakas tai potilas on tyytymätön hoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluunsa tai esittää epäilyn virheellisestä menettelystä. Muistutusmenettelyn ensisijaisuus tarkoittaa sitä, että asiat käsiteltäisiin aina pääsääntöisesti ensin siinä toimintayksikössä, jossa muistutukseen johtanut hoito tai siihen liittyvä asia on tapahtunut. Esityksessä asiakaslakia ja potilaslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että valvontaviranomaisilla olisi oikeus siirtää sille tehty kanteluasia ensin muistutuksena käsiteltäväksi.

Oikeuskanslerilla ei ollut huomautettavaa valitusta sääntelymallista. Hän totesi kuitenkin, että myös kantelun siirtäminen vaatii valvontaviranomaisen työpanosta, koska asiaa on ennen siirtoa arvioitava ja mahdollisesti myös selvitettävä, onko asiaa käsitelty muistutuksena. Ehdotetun säännöksen mukaan siirto on tehtävä välittömästi arvion tekemisen jälkeen. Kantelijan oikeusturvan kannalta on olennaista, että arvion tekeminen ja asian siirto tapahtuvat viivytyksettä. Muussa tapauksessa siirtäminen pitkittää kantelijan asian käsittelyä. Mikäli arvio asian tarkoituksenmukaisesta käsittelypaikasta on oikea ja siirto tehdään viivyttelemättä, menettely saattaa nopeuttaa kantelijan asian käsittelyä ja edesauttaa kantelijalle suotuisaa lopputulosta.

Lausunnon mukaan muistutusmenettelyssä esiintyneiden epäkohtien vuoksi muistutusten käsittelyä toimintayksiköissä on kehitettävä, jotta sääntelyn tavoitteisiin päästäisiin. Mikäli kantelija ei saa tyydyttävää vastausta asiaansa muistutusmenettelyssä, kantelujen määrä valvontaviranomaisissa ei vähene ja lisäksi kantelijan asian käsittely viivästyy.

Muistutusmenettelyä koskevat säännökset

Ehdotetun sääntelyn mukaan muistutukseen tulisi jatkossa vastata aina kirjallisesti. Velvoite vastauksen antamiseen kirjallisena ryhdistäisi toimintayksiköiden omaa käsittelymenettelyä, ja kirjallinen vastaus toimisi oikeusturvana myös toimintayksikölle itselleen.

Muistutukseen tulisi jatkossakin antaa vastaus kohtuullisessa ajassa. Valvira on ohjauksessaan todennut kohtuullisena aikana pidettävän 1-4 viikkoa. Myös eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan kohtuullinen aika on pääsääntöisesti noin kuukauden tai 1-2 kuukautta asian ollessa erittäin ongelmallinen ja vaatiessa selvitystyötä. Kohtuullisuutta tulisi tämän ohella arvioida suhteessa hallintolain 23 §:n sääntelyyn asian viivytyksettömästä käsittelystä.

Säännöksessä edellytettäisiin jatkossa myös vastauksen perustelemista asian laadun edellyttämällä tavalla. Vaatimuksen tarkoituksena on vahvistaa muistutusten asianmukaista käsittelyä, asiakkaan oikeusturvaa ja muistutusten hyödyntämistä toiminnan kehittämisessä. Erityinen merkitys asian perustelemisella on tilanteessa, jossa asiakkaan ja toimintayksikön näkemykset eroavat toisistaan. Selkeät perustelut auttavat asiakasta harkitsemaan asiasta edelleen kantelemista. Lisäksi ne toimivat dokumentointina asian jatkokäsittelyssä.

Hallituksen esityksessä on viitattu muistutusmenettelyn ongelmiin. Valviran saamien tietojen mukaan muistutusmenettelyä ja muistutukseen vastaamista ei ole järjestetty eikä ohjeistettu riittävän hyvin. Muistutukseen ei välttämättä anneta vastausta kohtuullisessa ajassa, vastaus annetaan suullisesti tai vastausta ei anneta lainkaan. Lisäksi vastaus annetaan usein liian yleisellä tasolla, jota muistutuksen tekijä ei ymmärrä. Asiakkaat pelkäävät muistutuksen tekemistä ja sen seurauksia itselleen ja palveluilleen. Muistutusta ei aina merkitä asianmukaisesti saapuneeksi kuntaan, ja on epäselvyyttä, kenen muistutukseen tulisi vastata.

Lausunnon mukaan oikeuskanslerille tehdyissä sosiaali- ja terveydenhuollon kanteluissa kantelija ei useimmiten ole tehnyt asiassaan muistutusta, eikä muistutusmahdollisuus vaikuta kantelujen perusteella erityisen tunnetulta tai ainakaan vaikuttavana pidetyltä menettelyltä. Muistutusmenettelyn ongelmista vastaamattomuus tai vastauksen puutteelliset perustelut tulevat jossain määrin esille oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa.

Oikeuskanslerin mukaan ehdotettu tarkempi sääntely muistutuksesta ja sen käsittelystä on tarpeellinen eikä hänellä ollut säännösehdotuksista huomautettavaa. Ottaen huomioon edellä mainitut ongelmat muistutusmenettelyn tehostaminen ja sen vaikuttavuuden lisääminen vaatii toimintayksikköjen ohjausta ja tiedotusta asiakkaille ja potilaille.

okv_35_20_2013.pdf

« Takaisin

Lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan tarkistaminen

Diaarinumero: OKV/28/20/2013
Antopäivä: 15.8.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri arvioi työryhmämietintöä muun ohella Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja asiaan liittyvän EU-oikeuden sekä Suomen perustuslain valossa.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että jatkovalmistelussa tulisi vielä punnita lapsen edun – erityisesti henkilökohtaisen koskemattomuuden – toteutumisen näkökulmasta valittua sääntelymallia, jossa toiminnan muodollinen järjestämistapa on määräävä tekijä.

Lasten perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta olisi syytä vielä pohtia, olisiko myös vapaaehtoistoiminnassa sellaisia erityisen haavoittuvia alueita ja tilanteita, joissa lapsen suojeleminen asettaisi toiminnan järjestäjälle velvollisuuden eikä vain oikeuden selvittää myös vapaaehtoistyöntekijöiden rikostausta.

Esityksen perusteluissa tulisi arvioida myös työnantajan oikeuden ja lapsen edun näkökulmasta menettely niissä mahdollisissa tilanteissa, joissa vapaaehtoistyöhön hakeutuva kieltäytyisi antamasta suostumustaan otteen hankkimiselle tai jos otteesta ilmenee hakijan syyllistyneen rikokseen. Avoimeksi jää, miten toiminnan järjestäjän tulisi siinä tilanteessa menetellä tai mikä on hänen vastuunsa.

Ehdotuksessa on asetettu otteen pyytämiselle tiettyjä edellytyksiä. Esimerkiksi, että tehtävässä toimittaisiin pääsääntöisesti yksin eli ilman toisen vapaaehtoistehtävän järjestäjän toimintaan osallistuvan henkilön tai alaikäisen huoltajan läsnäoloa. Vapaaehtoistoiminnassa kuten erilaisissa kurssi- ja leiriolosuhteissa eteen tulevien erilaisten tilanteiden ennakoiminen ja määrittely yksintoimimiseksi lienee kuitenkin toisinaan hankalaa.

Esimerkiksi poliisin ja syyttäjälaitoksen palveluksessa on jo pitkään toiminut alan asiantuntijoita, joilla on mittava lapsiin kohdistuvasta rikollisuudesta ja sen ennaltaehkäisystä myös vapaaehtoistoiminnassa. Apulaisoikeuskansleri piti tarkoituksenmukaisena, että esimerkiksi poliisi- ja tai syyttäjäviranomaisten asiantuntemusta hyödynnettäisiin valmistelussa.

okv_28_20_2013.pdf

« Takaisin

Ehdotus yhdenvertaisuuslain uudistamiseksi ongelmallinen

Diaarinumero: OKV/17/20/2013
Antopäivä: 24.5.2013
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi oikeusministeriön pyynnöstä lausunnon lakiehdotuksesta uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi. Lausunnon mukaan ehdotus sisälsi vakavia periaatteellisia ongelmia. Erityisesti ne ehdotukset, joiden mukaan syrjintäkiellosta  voitaisiin poiketa nykyistä laajemmin olivat pulmallisia. Apulaisoikeuskansleri korosti, että välittömän syrjinnän kieltoa ei tule heikentää nykyisestä minkään syrjintäperusteen kohdalla. Lisäksi hän katsoi, että lakiehdotusta olisi säädösteknisesti vielä useilta osin  täsmennettävä ja selkeytettävä.

Apulaisoikeuskansleri korosti lausunnossaan, että Suomea velvoittavien direktiivien mukaan jo saavutettua syrjinnänvastaisen suojan tasoa ei ole jäsenvaltiossa sallittua alentaa. Tästä syystä lakiehdotus on erityisesti laajentaessaan erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteita ristiriidassa direktiivien vaatimusten kanssa ja vaatii jatkovalmistelua lakiehdotuksen saattamiseksi direktiivien vaatimusten mukaiseksi.

okv_17_20_2013.pdf

« Takaisin

Terrorismityöryhmän mietintö

Diaarinumero: OKV/3/20/2013
Antopäivä: 21.2.2013
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeusministeriö pyysi lausuntoa terrorismityöryhmän mietinnöstä. Mietintö sisälsi ehdotuksen koulutuksen ottamisen terrorismirikoksen tekemistä varten säätämisestä rangaistavaksi, terrorismin rahoittamista koskevaan rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momenttiin tehtävästä muutoksesta sekä pakkokeinolain ja poliisilain muuttamisesta niin, että ehdotettu koulutuksen ottaminen terrorismirikoksen tekemistä varten lisättäisiin eräitten pakkokeinolain salaisten pakkokeinojen ja poliisilain salaisten tiedonhankintakeinojen edellytyksiin.

Oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan huomiota perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta rikoksen tunnusmerkistön täsmällisyydelle asetettavan vaatimuksen osalta ehdotetun koulutuksen ottamisen terrorismirikoksen tekemistä varten tunnusmerkistön laaja-alaisuuteen ja avoimuuteen, siihen, ettei työryhmä ollut rahoittamisrikosta koskevaa 5 §:n 2 momentin muuttamista esittäessään ollut arvioinut tarvetta tehdä muutosta saman pykälän 4 momenttiin, sekä mietinnön perusteluihin rangaistuksen määräämisestä tilanteessa, jossa rahoittamisrikoksen rangaistusasteikko ylittää rahoitettavan rikoksen tekemistä säädetyn rangaistusasteikon.

« Takaisin

Todistelutoimikunnan mietintö

Diaarinumero: OKV/39/20/2012
Antopäivä: 21.1.2013
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeusministeriö pyysi lausuntoa todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan sääntelyn uudistamista pohtineen toimikunnan mietinnöstä. Oikeuskansleri totesi lausunnossaan pitävänsä toimikunnan esittämää rikosasioiden tuomitsemiskynnyksen sääntelyä onnistuneena ja totesi ehdotetun säännöksen ohjaavan tuomioistuimia kiinnittämään huomiota näyttöä koskevaan epävarmuuteen.

Oikeuskansleri piti perusteltuna säätää yleissäännös todisteiden hyödyntämiskiellosta. Hän totesi kuitenkin, että toimikunnan esittämä epäillyltä muussa viranomaismenettelyssä hankitun lausunnon hyödyntämistä rikosprosessissa koskeva säännös oli monelta osin varsin tulkinnanvarainen. Oikeuskanslerin mukaan sitä oli syytä vielä harkita ja pyrkiä täsmentämään niitä tilanteita, milloin kertomus on hyödyntämiskelvoton. Toimikunta ei ollut mietinnössään käsitellyt esimerkiksi käytännön laillisuusvalvontatyössä esiintyvää kysymystä epäillyltä ennen rikosprosessia asian alustavassa selvittämisessä hankitun selvityksen hyödynnettävyydestä.

« Takaisin