Lausunnot

Julkisuuslain soveltamisalan laajentamista koskeva selvitys

Diaarinumero: OKV/27/20/2019
Antopäivä: 12.9.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon oikeusministeriölle julkisuuslain soveltamisalan laajentamista koskevasta selvityksestä.

Oikeuskansleri piti arviomuistiota hyvänä pohjana jatkovalmistelulle. Hän katsoi muun muassa, että perusoikeutena turvatun julkisuusperiaatteen toteuttamisen kannalta on ongelmallista, että päätös yhtiöittämisestä voi käytännössä merkitä huomattavaakin julkisuuslain soveltamisalan kapenemista. Erityisen pulmallista tämä on asioissa, jotka perustuslain valossa ovat julkisia hallintotehtäviä mutta jotka eivät ole julkisuuslain tarkoittamalla tavalla julkisen vallan käyttöä.

Hyvän hallinnon toteuttamisen tulisi sääntelyn yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi perustua mahdollisimman laajalti yleislainsäädäntöön. Puhtaasti markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden osalta on perusteltua arvioida kuitenkin sääntelytilanteen olevan sellainen, ettei julkisuusperiaatetta pidä ulottaa niihin kuin vain mahdollisesti erityislainsäädännössä tarkasti ja täsmällisesti säädettävin osin. Hyvä arviointi yhtiön edun vaatimasta salassapidosta ja suhteesta julkisuuslain menettelytapoja sekä salassapitoperusteita koskevaan sääntelyyn osaltaan huolehtii siitä, että mahdolliset muutetut säännökset ovat myös käytännössä riittävän selkeitä soveltaa.

Julkisuuslakia kehitettäessä on perusteltua arvioida kattavasti myös soveltamiseen liittyvät vaikeudet ja miettiä niihin vaikuttavat toimet, jotka oikeuskanslerin näkemyksen mukaan vaativat myös julkisuuslain ja hallintolain päivittämistä. Jatkovalmistelussa on tarpeen erityisen huolellisesti katsoa julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain ja julkisuuslain soveltamisalojen määrittelyn mahdollisimman suuri yhtenäisyys sekä poikkeusten selkeä ymmärrettävyys ja perustelut.

OKV_27_20_2019.pdf

« Takaisin

Jäädyttämis- ja konfiskaatioasetusta täydentävä lainsäädäntö

Diaarinumero: OKV/37/20/2019
Antopäivä: 11.9.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausuntonsa EU:n jäädyttämis- ja konfiskaatioasetusta (EU) 2018/1805 täydentävästä lainsäädäntöhankkeesta.

EU:n jäädyttämis- ja konfiskaatioasetus osaltaan toteuttaa ja tehostaa EU:n muodostamalla oi-keudellisella alueella tapahtuvaa päätösten vastavuoroista tunnustamista. Sen olennaisina periaatteina on luottamus toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätöksentekoon ja sen asianmukaisuuteen. Tämän mukaisesti unionin asetuksessa säädetään myös tunnustamisen kieltäytymisen perusteista. Jäädyttämistä ja menetettäväksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanossa voidaan näin vain rajoitetusti tutkia täytäntöönpanon perustana olevan päätöksen asiallisen sisällön lainmukaisuutta.

Perustuslain 21 §:ssä säädetyn oikeuden oikeusturvaan toteutumista on tällaisessa sääntelyasetelmassa tarkasteltava siitä näkökulmasta, kuinka hyvin täytäntöönpanomenettely ja siihen sisältyvä valitusmenettely yhdessä unionin lainsäädännön ja itse sisällöllisen päätöksen antaneessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa käytävän menettelyn suhteen täyttää oikeusturvan vaatimukset. Oikeusturvaa on tarpeen tarkastella niin asianomistajien ja rikoksen uhrin kannalta ylipäänsä kuin niiden osalta, joiden oikeuksiin ja velvoitteisiin jäädyttämis- ja konfiskaatiomenettelyt kohdistuvat.

Hallituksen esityksen luonnoksessa on artiklakohtaisesti arvioitu unionin lainsäädännön jättämää kansallista liikkumavaraa. Esityksessä ei ole tarkasteltu sitä, mitä käytännön ongelmia vas-tavuoroiseen tunnustamiseen ja nykyisen lainsäädännön soveltamiseen on mahdollisesti liittynyt, eikä myöskään esitetty edes suuntaa antavia määrällisiä arvioita tehtävien määristä.

Samoin esitysluonnoksessa ei tarkastella, mitä ehdotettu muutoksenhakua koskeva täytäntöönpanolain 13 §:n 4 momentti, joka korostaa varsin voimakkaasti tuomioistuimen materiaalista prosessinjohtoa asian selvittämisessä, tarkoittaa suhteessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaiseen tavanomaiseen menettelyyn. Ehdotettu 13 § nojautuu pitkälti nykyiseen lainsäädäntöön ja siten arvio sen toimivuudesta käytännössä olisi tarpeen myös oikeuden oikeusturvaan toteutumisen arviointia varten.

Samoin uutena sisällöllisenä osana ehdotuksissa olevaa mahdollisuutta tuomita menetetyksi tuomittu omaisuus loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena tulisi käytännön näkökulmasta arvioida esityksessä tarkemmin. Varsinkin olisi tarpeen selventää, onko tarkoitus ottaa tällainen väline laajemmin käyttöön rikoslain 10 luvun 2 §:ssä kansainvälisissä asioissa ja sitä, mitä EU:n jäädyttämis- ja konfiskaatioasetus käytännössä itse asiassa edellyttää ja sitä koskevaa kansallista liikkumavaraa.

Hallituksen esityksen jatkovalmistelussa olisi perusteltua kiinnittää vielä tarkemmin huomiota 1.10.2019 voimaan tulevaan uuteen syyttäjälaitoksesta annettuun lakiin, jossa säädetään, että syyttäjä on valtakunnallisesti toimivaltainen. Lausunnolla oleva lakiehdotus ja myös esityksen säätämisjärjestysperustelut perustuvat nykyisen lainsäädännön säännöksiin käräjäoikeuksien tuomiopiireihin sidotusta syyttäjän toimivallasta.

Esitysluonnos sisältää suppeat säätämisjärjestysperustelut. Oikeutta oikeusturvaan on käsitelty vain muutoksenhakumahdollisuuden kannalta. Oikeuskansleri piti tarpeellisena säätämisjärjestysperusteluiden täydentämistä. Niissä kuten koko lakiehdotuksessa olisi otettava huomioon kerrottu uuden syyttäjälaitoksesta annetun lain mukainen syyttäjien valtakunnallinen toimivalta ja ilmeinen tarve keskittää asioita niihin perehtyneille syyttäjille. Lisäksi olisi tarkasteltava oikeusturvan käytännön toteutumista ja prosessien toimivuuden kokonaisuutta lyhyesti.

OKV_37_20_2019.pdf

« Takaisin

Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin välinen yhteistyö

Diaarinumero: OKV/32/20/2019
Antopäivä: 30.8.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausuntonsa työryhmän mietinnöstä, joka koski Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin yhteistyötä vankeusaikaisen rikollisuuden estämisessä ja laitosturvallisuuden ylläpitämisessä. Oikeuskansleri keskittyi lausunnossaan mietinnössä ehdotettuihin muutoksiin, jotka koskivat Rikosseuraamuslaitoksen oma-aloitteista tietojen luovuttamista esitutkintaviranomaisille ja tietojen luovuttamista teknisen käyttöyhteyden avulla.

Mietinnössä ehdotetaan, että henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annettuun lakiin lisätään säännös, jonka mukaan Rikosseuraamuslaitoksen tietojärjestelmään kuuluvasta turvallisuustietorekisteristä voidaan antaa esitutkintaviranomaisille tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Ottaen erityisesti huomioon turvallisuustietorekisteriin sisältyvien tietojen erityinen luonne teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvaa tietojen luovutusta on tarkoin arvioitava erityisesti perustuslain yksityiselämän suojaa koskevan säännöksen kannalta.

Vuoden 2020 alussa tulee voimaan julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettu laki (tiedonhallintalaki), johon sisältyy teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvaan tietojen antamiseen liittyviä säännöksiä. Kyseiseen lakiin sisältyvät teknisen rajapinnan ja katseluyhteyden käyttöä koskevat edellytykset turvaavat osaltaan sitä, että näitä teknisen käyttöyhteyden keinoja ei käytetä tarpeettomaan tiedonhankintaan ja estetään lainvastainen tietojen käsittely. Mietinnössä ei ylipäätään tuoda esille ehdotetun teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvan tietojen antamisen suhdetta tulevan tiedonhallintalain säännöksiin, jotka ovat olennaisia mietinnössä ehdotetun sääntelyn kannalta.

Lisäksi henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Rikosseuraamuslaitos voisi myös oma-aloitteisesti luovuttaa esitutkintaviranomaisille turvallisuustietorekisterin tietoja, jotka ovat välttämättömiä kyseisen rekisterin mukaisiin käyttötarkoituksiin. Turvallisuustietorekisteriin sisältyvien tietojen erityispiirteiden vuoksi myös kyseistä muutosehdotusta on arvioitava erityisesti perustuslain yksityiselämän suojaa koskevan säännöksen kannalta.

Ehdotettuun säännökseen sisältyvä tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen on asianmukaisesti sidottu välttämättömyyskriteeriin, jota perustuslakivaliokunta on peräänkuuluttanut arvioidessaan tietojensaantioikeuksia ylipäätään. Tätä sinällään perusteltua oma-aloitteisen tietojen luovuttamisen edellytystä on kuitenkin yksinään pidettävä riittämättömänä. Suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevassa mietinnön osiossa esitettyjä näkemyksiä on myös pidettävä riittämättömänä arviona esitetyn oma-aloitteisen tietojen luovuttamisen perustuslainmukaisuudesta. Jatkovalmistelussa tulisi vielä tarkemmin arvioida muun ohella sitä, kuka Rikosseuraamuslaitoksessa päättää tietojen oma-aloitteisesta luovuttamisesta. Lisäksi olisi syytä selkeyttää ainakin sitä, kenelle esitutkintaviranomaisen sisällä Rikosseuraamuslaitos voi tietoja oma-aloitteisesti luovuttaa.

OKV_32_20_2019.pdf

« Takaisin

Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskeva täydentävä lainsäädäntö

Diaarinumero: OKV/29/20/2019
Antopäivä: 30.8.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausuntonsa Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamista koskevaa neuvoston asetusta (EU) 2017/1939 täydentävästä lainsäädäntöhankkeesta.

EPPO:n perustamisella ja Euroopan unionin neuvoston ns. EPPO –asetuksella (EU) 2017/1939 ja sitä täydentävällä Suomen kansallisella lainsäädännöllä on vaikutusta Suomen perustuslaissa säädetyn ylimmän laillisuusvalvonnan toimintaan sekä siihen, miten oikeusvaltio- ja laillisuusperiaatteiden ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista varmistava laillisuusvalvonta ulottuu EPPO:n toimivaltaan kuuluviin asioihin.

EPPO-asetus ja sitä täydentävä kansallinen lainsäädäntö on lähtökohdiltaan hyvin tarpeellinen ja perusteltu. Asiakokonaisuus herättää kuitenkin laillisuusvalvonnallisesta näkökulmasta kysymyksiä, joiden käsittelyä olisi hyvä jatkovalmistelussa tarkentaa.

Asetuksen ja sen oikeudellisen perustan valossa on selvää, että asetuksessa tarkoitetut Euroopan syyttäjät toimivat riippumattomina kaikista kansallisista viranomaisista käsitellessään toimivaltaansa kuuluvia rikosasioita. Tämä riippumaton asema koskee lähtökohtaisesti myös suhdetta kansallisiin ylimpiin laillisuusvalvojiin, vaikka heidän asemansa on poikkeava muista viranomaisista. Monitulkintaisia valtiosääntöoikeudellisia sekä laillisuusvalvonnallisia rajanvetotilanteita saattaa kuitenkin syntyä muun ohella tilanteissa, joissa kansalliset ylimmät laillisuusvalvojat toimivaltansa rajoissa määräävät esitutkinnan ja suorittavat syyteharkinnan esimerkiksi tuomarin tekemäksi epäillyssä virkarikosasiassa, jossa on suoria kytköksiä Euroopan syyttäjien toimivaltaan kuuluvien rikosasioiden käsittelyyn.

Hallituksen esityksessä olisi perusteltua kattavasti kuvata EPPO:n laillisuusvalvonnallinen ko-konaisuus, mukaan lukien eurooppalaiset instituutiot kuten Euroopan unionin tuomioistuin ja Euroopan oikeusasiamies sekä kansalliset ylimmät laillisuusvalvojat. Tämä saattaisi auttaa luomaan pohjaa yhteistyölle asianomaisten toimijoiden välille ja varautumaan mahdollisiin uusiin laintulkintatilanteisiin. 

Lisäksi tulisi täydentää mietinnön ehdotuksia, jotka koskevat toimivallan käyttöä kansallisen syyttäjän ja EPPO:n välillä. Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen valvottaviin kuuluva valtakunnansyyttäjä ei voi ehdotuksesta ilmenevin tavoin ratkaista toimivaltaa kysymyksessä, jossa osapuolena on oikeuskansleri tai oikeusasiamies. Tällaista sääntelyä voitaisiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö huomioiden pitää perustuslain vastaisena.  Ehdotetun 9 §:n sisältöä on tämän vuoksi tarpeen välttämättä täydentää toimivaltaristiriitaa ylimpien laillisuusvalvojien kanssa koskevilla säännöksillä.

OKV_29_20_2019.pdf

« Takaisin

Lastensuojelulain valitusoikeuden muuttaminen

Diaarinumero: OKV/31/20/2019
Antopäivä: 21.8.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä lastensuojelulain valitusoikeuden muuttamisesta. Esityksessä lastensuojelulain viittaukset hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin viittaussäännöksiksi 1.1.2020 voimaan tulevaan lakiin oikeudenkäynnistä hallinto-asioissa. Esityksessä ei ehdoteta poikkeusta kyseisessä laissa säädettyyn valituslupajärjestelmään, jonka mukaan valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen on luvanvaraista. Luvanvaraisuus tulisi siten koskemaan myös hallinto-oikeuden ensi asteena ratkaisemia lastensuojeluasioita eli tahdonvastaista huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista.

Esitysluonnoksessa valituslupamenettelyyn siirtymistä on perusteltu oikeudenkäynnin kokonaiskeston lyhentämisellä ja katsottu, että hallinto-oikeuksien antama oikeussuoja turvaa lastensuojeluasioiden laadun ja merkittävyyden edellyttämät oikeusturvatakeet. Oikeuskansleri katsoi lausunnossaan voivansa yhtyä tähän näkemykseen sillä edellytyksellä, että hallinto-oikeuksien riittävistä resursseista ja muista toimintaedellytyksistä huolehditaan.

Oikeuskanslerin mukaan esityksessä on tarkemmin selvitettävä hallinto-oikeuksien tosiasiallisia mahdollisuuksia riittävän joutuisan ja kattavan oikeusturvan varmistamiseen. Apulaisoikeuskansleri on tehnyt hallinto-oikeuksiin tarkastuskäyntejä vuosina 2018-2019. Tarkastuskäynneillä hallinto-oikeuksien työskentelyssä on tullut esiin haasteellisuuksia.

Perustuslain 21 §:n takaama oikeusturva edellyttää, että oikeusturvan riittävyys arvioidaan kussakin tapauksessa erikseen ottamalla huomioon kulloisenkin asiaryhmän laatu ja merkittävyys. Kattavaan valituslupajärjestelmään siirtymisen myötä poistuisi mahdollisuus hakea muutosta kaikkien raskaimpia lastensuojelutoimenpiteitä koskeviin päätöksiin. Koska näitä asioita koskevan oikeusturvan riittävyys tulee esityksen myötä tosiasiallisesti arvioitavaksi, oikeuskansleri katsoi ministeriön esityksestä poiketen, että lakiehdotus olisi tarpeellista saattaa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. 

OKV_31_20_2019.pdf

« Takaisin

Genomikeskusta ja genomitiedon käsittelyä koskeva HE-luonnos

Diaarinumero: OKV/19/20/2019
Antopäivä: 28.6.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri piti Genomikeskusta ja genomitiedon käsittelyä koskevaa sääntelyä eri perusoikeuksien tasapainoisen toteuttamisen kannalta tarpeellisena. Hallituksen esitysluonnos on kehittynyt selvästi selkeämmäksi aikaisempaan lausuntokierrokseen verrattuna ja jatkovalmistelu on näin parantanut oleellisesti genomitiedon käsittelyn ja hyödyntämisen tulevia puitteita.

Lausunnon mukaan esitysluonnoksessa haetaan eri perusoikeuksien tasapainoista toteuttamista ja tunnistetaan hyvin itsemääräämisoikeuteen Euroopan unionin oikeudessa, Euroopan neuvoston biolääketiedesopimuksessa ja ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä sekä Suomen perustuslaissa liittyvät ulottuvuudet.

Oikeuskanslerin mukaan jonkin verran tarkemmin olisi vielä esityksen viimeistelyssä arvioitava Euroopan unionin tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 edellyttämän oletusarvoisen ja sisäänrakennetun tietosuojan vaatimuksen sekä riskiperusteisen lähestymistavan toteuttamista tilanteessa, jossa suomalaisessa valtiosääntöoikeudessa edellytetään tarkkarajaista ja täsmällistä sääntelyä perusoikeuksien rajoituksiksi luettavilta säännöksiltä, mutta jossa samanaikaisesti genomitiedon analyysin, käsittelyn ja hyödyntämisen menetelmät sekä yleensä tietojenkäsittelyn ja tietojen yhdistämisen menetelmät kehittyvät nopeasti.

Oikeuskansleri yhtyi sinänsä esitysluonnoksen lähtökohtaan, että kaikki genomeihin liittyvä tieto ei ole henkilötietoa. Tähän oikeudelliseen rajanvetoon liittyen esityksessä olisi kuitenkin tarpeen hieman enemmän analysoida tiedon, tiedon käsittelyn sekä tietojen yhdistelyn menetelmien dynaamista kehitystä ja sen mukanaan tuomia uusia riskejä lisääntyville mahdollisuuksille tunnistaa henkilö, jolloin kysymyksessä onkin henkilötieto ja jolloin henkilötiedon käsittelyyn liittyneet riskit ovat kasvaneet ja millä puolestaan on merkitystä tietosuojavaatimuksen toteuttamisessa. Tämän vuoksi lakiehdotuksen määritelmien ja dynaamisen kehityksen suhde tietosuoja-asetuksen määritelmiin olisi syytä vielä tarkistaa.

Esityksessä olisi myös tarpeen tuoda enemmän esille lakiehdotuksen 4 luvun mukaiseen genomitietojen antamiseen ja luovuttamiseen liittyvää päätöksentekomenettelyä sekä tähän liittyvää oikeusturvaa. Lakiluonnoksesta ei esimerkiksi täysin ilmennyt, mikä taho ja millä edellytyksillä genomitietoa voi luovuttaa, joskin luonnoksen perusteella genomilailla on tarkoitus täydentää sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annettua lakia (552/2019). 

OKV_19_20_2019.pdf

« Takaisin

Rahanpesudirektiivin täytäntöönpano

Diaarinumero: OKV/20/20/2019
Antopäivä: 13.6.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausuntonsa rahanpesudirektiivin (EU) 2018/1673 täytäntöönpanoa koskevasta työryhmämietinnöstä. Direktiivi näytti sanamuotonsa ja tavoitteensa perusteella edellyttävän ehdotuksessa esitettyä tiukempaa ja selkeämmin rikoslaissa säädettävää rangaistavuuden laajentamista.

Oikeuskansleri totesi, että direktiivin edellytysten täyttymistä voimassaolevilla rikoslainsäännöksillä perusteltiin mietinnössä jossain määrin ikääntyneeseen oikeuskäytäntöön ja lainvalmisteluun perustuen. Työryhmän mietinnössä analysoitiin sinänsä ansiokkaasti aikaisempaan lainvalmisteluun ja oikeuskäytäntöön perustuen eri sääntelyvaihtoehtoja ja pyrittiin sisällyttämään rahanpesurikosdirektiivin vaatimukset rikoslain systematiikkaan ja suomalaiseen rikosoikeudelliseen perinteeseen. Direktiivissä on kuitenkin kyse aiemman lainsäädännön päivittämisestä nykyaikaa vastaavaksi sekä rikosvastuun vähimmäissääntöjen yhtenäistämisestä Euroopan unionissa riippumatta aiemmasta kansallisesta sääntelystä. Voimassaoleva Suomen rikoslaki asettaa pidemmälle meneviä edellytyksiä rahanpesun rangaistavuudelle kuin direktiivi.

Oikeuskansleri katsoi, että jatkovalmistelussa olisi hyvä vielä tarkasti arvioida, täyttyvätkö kyseisessä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä asetetut sääntelyn tiukkuusvaatimukset ja sääntelyn tavoitteet ehdotetuissa lainmuutoksissa. Direktiivin ja sen tavoitteiden tehokas toimeenpano vaatinee muutoksia ehdotukseen.

Oikeuskansleri kiinnitti lisäksi huomiota tarpeeseen varmistaa, että säännöskohtaiset perustelut ja itse lakiteksti ovat johdonmukaisessa suhteessa toisiinsa. Ehdotetun rikoslain 32 luvun 11 §:n säännöskohtaiset perustelut näyttivät sisältävän rajoitetumman tulkinnan säännöksen sisällöstä kuin mitä suoraan lakitekstistä olisi luettavissa.

Lähtökohtaisesti Euroopan unionin direktiivin voi katsoa täyttävän EU:n perusoikeusperuskirjan vaatimukset ja sääntelyn perustuminen unionin lainsäädäntöön on painava argumentti myös sen hyväksyttävyyden puolesta kansallisen perustuslain kannalta. Työryhmämietinnössä oli sinänsä asianmukainen luonnos hallituksen esityksen jaksoksi suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys. Siinä voisi kuitenkin olla aihetta vielä kootusti todeta, että vaikutuksiltaankin ehdotukset vastaavat myös valtiosääntöisiä kriminalisointiperiaatteita. Sääntelyn tarkentaminen lausunnossa kuvatulla tavalla voi aiheuttaa vielä tarvetta päivittää säätämisjärjestysperusteluiden sisältöä.

OKV_20_20_2019.pdf

« Takaisin

Henkilötietojen käsittely maahanmuuttohallinnossa

Diaarinumero: OKV/22/20/2019
Antopäivä: 29.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon sisäministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Apulaisoikeuskansleri esitti mm. täsmennyksiä säännösten sanamuotoihin, jotka koskivat henkilötietojen käsittelyä toisen rekisterinpitäjän ja toisaalta tiedot alun perin keränneen rekisterinpitäjän välillä sekä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen luovuttamista viranomaiselta toiselle. Lisäksi hän esitti harkittavaksi, tulisiko ns. huomiotiedon  tai huomiotietoa koskevan luotettavuus-  ja oikeellisuusarvion yhteyteen aina kirjata, mistä tieto on peräisin tai jos sen lähde ei ole tiedossa, tieto siitä.

OKV_22_20_2019.pdf

« Takaisin

Henkilötodistelun vastaanottaminen videotallenteelta hovioikeudessa

Diaarinumero: OKV/13/20/2019
Antopäivä: 9.5.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon oikeusministeriön arviomuistiosta koskien henkilötodistelun vastaanottamista kuva- ja äänitallenteelta hovioikeudessa.

Oikeuskansleri totesi, että arviomuistio oli laadittu perusteellisesti. Hänen mukaansa arviomuistio sisältää asianmukaisen arvion esitetyn menettelyn suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin ja siinä on hyvin tunnistettu asiaan liittyvät oikeudelliset kysymykset. Oikeuskansleri pani merkille, että menettelyn soveltaminen vastaisi myös ns. uhridirektiivin tavoitteita liittyen rikosten uhrien suojeluun (direktiivi 2012/29/EU). Mainittujen tavoitteiden toteuttaminen on hänen mukaansa painava argumentti esitetyn menettelyn puolesta.

Oikeuskanslerin mukaan todistelun vastaanottamista koskevat kehittämistarpeet ovat kiistattomat. Menettelyn käytöllä saavutettavat hyödyt olisivat niin huomattavat, että järjestelmän käyttöönotto olisi perusteltua. Lisäksi oikeuskansleri totesi, että hovioikeusmenettelyn johdonmukaisuuden näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaista ottaa henkilötodistelu vastaan samoja menettelyjä ja periaatteita noudattaen kaikissa asioissa.

Menettelyn mahdollisen käyttöönoton voidaan odottaa lyhentävän oikeudenkäyntien kestoa sekä hillitsevän asianosaisille oikeusprosesseista aiheutuvia kustannuksia. Oikeuskansleri piti molempia seikkoja merkittävänä oikeusturvaa parantavana elementtinä. Oikeudenkäyntien kesto laajoissa asioissa sekä osapuolille aiheutuvat oikeudenkäyntikustannukset ovat hänen mukaansa merkittävä oikeusturvaongelma.

Oikeuskansleri totesi, että arviomuistiossa ei erikseen tuoda esille muutoksen epäsuoria vaikutuksia puheenjohtajan prosessinjohtoon. Hänen mukaansa menettelyn toimivuus edellyttää, että käräjäoikeuksissa puheenjohtajat huolehtivat riittävästä prosessinjohdosta ja että he käyttävät aktiivisesti kyselyoikeuttaan. Tämä ei oikeuskanslerin näkemyksen mukaan kuitenkaan edellytä oikeudenkäymiskaaren säännösten muutoksia.

OKV_13_20_2019.pdf

« Takaisin

Yhteisen tietopohjan hyödyntämisen tietoarkkitehtuuri

Diaarinumero: OKV/16/20/2019
Antopäivä: 18.4.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri katsoi "yhteisen tietopohjan hyödyntämisen tietoarkkitehtuurin nykytila 2021" -luonnoksesta antamassaan lausunnossa, että tietoarkkitehtuurissa tulee arvioida Euroopan yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen lainsäädännön henkilötietojen käsittelylle asettamat vaatimukset perusteellisemmin kuin lausuttavana olevassa luonnoksessa oli tehty.

Erityisesti apulaisoikeuskansleri kiinnitti huomiota henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimukseen, joka asettaa rajoituksia henkilötiedon yhteiskäytölle ja henkilötiedon siirrolle toimijalta toiselle.

OKV_16_20_2019.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 12