Lausunnot

Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain muutostarpeet

Diaarinumero: OKV/21/20/2018
Antopäivä: 16.5.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain muutostarpeita koskevasta arviomuistiosta. Oikeuskansleri oli tehnyt vuonna 2017 oikeusministeriölle aloitteen lain muuttamiseksi, koska laillisuusvalvonnassa oli havaittu laissa useita puutteita.

Oikeuskansleri katsoi, että oikeudenkäyntiavustajalautakunnan tulisi voida pyytää selvitystä hakijan perehtyneisyydestä. Oikeuskanslerin mukaan on oikeusturvasyistä välttämätöntä, että oikeudenkäyntiavustajalautakunnalla olisi nykyistä enemmän harkintavaltaa luvan myöntämisessä, jotta vakavat puutteet hakijan ammattitaidossa voitaisiin ottaa lupaharkinnassa huomioon. Tämä edistäisi lupajärjestelmän tavoitetta oikeudenkäyntiasiamiesten työn laatutason nostamisesta, eikä se juurikaan vaikeuttaisi alalle pääsyä. Luvanhakijan rehellisyyttä koskevan vaatimuksen osalta oikeuskansleri katsoi, että erityistapauksissa lupaharkinnassa voitaisiin ottaa huomioon, jos luvanhakijan rikoksesta on rikosprosessin pitkän keston vuoksi kulunut poikkeuksellisen pitkä aika. Sen sijaan esitystä yläikärajasta oikeuskansleri piti yhdenvertaisuusnäkökohtien vuoksi ongelmallisena.

Lupalakimiesten kaiken ammatillisen toiminnan tulisi oikeuskanslerin näkemyksen mukaan tulla valvonnan piiriin. Valvonnan ulottuvuutta olisi lainsäädännössä selkeytettävä. Se, miltä osin lupalakimiesten menettely on valvonnan piirissä ja miten selkeästi siitä on säädetty, on olennainen kysymys asiakkaiden ja lupalakimiestenkin oikeusturvan kannalta. Nykyisin lupalakimiehet ovat valvonnan piirissä oikeudenkäyntiasioiden osalta, kun taas muu oikeudellinen neuvonanto ja esimerkiksi testamenttien ja erilaisten sopimusten laatiminen jäävät valvonnan ulkopuolelle. Oikeuskansleri katsoi, että myös lupalakimiesten palkkioita koskevia erimielisyyksiä tulisi voida käsitellä valvontalautakunnassa samoin kuin asianajajien osalta. Jatkossa tulisi valvoa tehokkaasti sitä, että lupalakimiehellä on vastuuvakuutus. Oikeuskansleri piti perusteltuna sitä, että kaikkiin oikeudellisia palveluita kuluttajille tarjoaviin toimistoihin tulee voida tehdä tarkastuksia toiminnan valvomiseksi.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat puoltavat oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ehdotusta, jonka mukaan lupalakimiehiä koskevien kurinpitoasioiden käsittelystä sekä oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa että valvontalautakunnassa tulisi päällekkäisyyden vuoksi luopua. Käsittely pelkästään valvontalautakunnassa nopeuttaisi prosessia selvästi, ja valvontalautakunnalla on myös käsittelyyn tarvittava asiantuntemus. Koska valvontalautakunta ei ole viranomainen, olisi kaksinkertaisen lautakuntakäsittelyn poistamiseen liittyviä perustuslaillisia näkökohtia kuitenkin arvioitava erityisesti merkittävän julkisen vallan käytön ja perustuslain 124 §:n kannalta. Yhdistymisvapauden kannalta olisi arvioitava sitä, voidaanko asianajajayhdistykseen kuulumattomien lupalakimiesten luvan menettämisestä päättää asianajajayhdistyksen yhteydessä toimivassa valvontalautakunnassa.

Oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeutta on tarpeen laajentaa hovioikeuden ratkaisuihin luvan myöntämisestä. Sen sijaan oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeuden laajentamiselle oikeudenkäyntiavustajalautakunnan kaikkiin myönteisiin lupapäätöksiin ei näyttäisi olevan laillisuusvalvonnan näkökulmasta tarvetta. Tosiasiallista merkitystä oikeusturvan kannalta muutoksenhakuoikeudella voisi olla lähinnä niiden oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ratkaisemien asioiden osalta, joissa lautakunnan arvioitavana on ollut selvityksiä hakijan sopivuudesta oikeudenkäyntiavustajan tehtävään, mikäli esimerkiksi hakijan ammattitaitoa voidaan tulevaisuudessa lupaharkinnan yhteydessä arvioida.

OKV_21_20_2018.pdf

Luonnos laiksi kliinisistä lääketutkimuksista

Diaarinumero: OKV/24/20/2018
Antopäivä: 16.5.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta, jolla säädettäisiin uusi laki kliinisistä lääketutkimuksista (lääketutkimuslaki). Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutoksia lääketieteellisestä tutkimuksesta annettuun lakiin (tutkimuslaki).

Oikeuskanslerin mukaan kahteen eri lakiin perustuva lainsäädäntöratkaisu on ongelmallinen. Tutkimuslain 3 luvussa säädetään alkio- ja sikiötutkimuksista. Oikeuskanslerin mukaan esitysluonnoksen perusteella on epäselvää, sovelletaanko näihin myös lääketutkimuslakia ja mikä on kyseisten lakien keskinäinen soveltamisjärjestys. Näistä seikoista tulee säätää esitysluonnoksessa esitettyä selvemmin ja riittävän yksiselitteisesti.

Oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan huomiota myös siihen, että esitysluonnoksen mukaan muutoksenhaku lääketieteellistä tutkimusta koskevista hakemuksista koskee lausuntoja. Oikeuskansleri piti periaatteellisesti oikeana perustuslakivaliokunnan muun muassa biopankkilain yhteydessä omaksumaa linjaa, jonka mukaan tosiasiallisesti sitovasta, oikeusvaikutteisesta lausunnosta on voitava hakea muutosta. Esitysluonnoksen hallintoasian muutoksenhakujärjestelmää vastaavassa muutoksenhaussa (oikaisu, hallinto-oikeus, korkein hallinto-oikeus) muutoksen hakeminen lausunnosta on kuitenkin terminologisesti ongelmallista. Oikeuskanslerin mukaan tutkimushakemuksia arvioiva toimikunta voisi esimerkiksi tehdä päätöksen lausunnon antamisesta. Edelleen olisi selvennettävä myös sitä, mitä asioita hallintotuomioistuimet voivat käsittelyssään arvioida. Hallinto-oikeuksien todellista kykyä valitusten käsittelemiseen kohtuullisessa ajassa ja käsittelyssä tarvittavan asiantuntemuksen turvaamista on myös paremmin selvitettävä.

Perustuslakivaliokunta on tietosuojalakia koskevassa lausunnossaan päivittänyt ja uudistanut valtiosääntöoikeudelliset periaatteet siitä, miten perustuslain asianomaista pykälää sovelletaan yhdessä EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa ja milloin tarvitaan kansallista lainsäädäntöä. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan myös, että tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain kanssa päällekkäistä sääntelyä tulee välttää. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten oikeuskansleri totesi, että kliinisiä lääketutkimuksia ja sen liitännäislakeja koskevaa esitysluonnosta tulee näiltä osin vielä päivittää.

OKV_24_20_2018.pdf

Konkurssilain tarkistamista koskeva mietintö

Diaarinumero: OKV/26/20/2018
Antopäivä: 16.5.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon konkurssilain tarkistamista koskevasta mietinnöstä. Mietinnön mukaan konkurssilain tarkistamisen tavoitteena on konkurssimenettelyn yksinkertaistaminen ja nopeuttaminen. Mietinnössä ehdotetaan muun muassa, että lakiin lisättäisiin säännöksiä julkisoikeudellisten ympäristövastuiden asemasta konkurssissa. Konkurssi- ja yrityssaneerausasioiden asianhallintajärjestelmästä (Kosti) säädettäisiin konkurssipesän hallinnon valvonnasta annetussa laissa. Mietinnössä ehdotetaan myös muita yksittäisiä muutoksia konkurssiin liittyvään lainsäädäntöön muun muassa käytännössä esiintyneiden epäselvyyksien poistamiseksi. Oikeuskanslerilla ei ollut mainittuihin suunnitelmiin lähtökohtaisesti huomauttamista.

Työryhmä oli säätämisjärjestyskysymystä varsin laajasti pohtiessaan erityisesti ottanut huomioon, että asianhallintajärjestelmä Kostiin voi sisältyä henkilötietoja. Työryhmä oli kuitenkin muun muassa perustuslakivaliokunnan käytäntöön viitaten katsonut, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Oikeuskansleri piti työryhmän esittämiä perusteluja asianmukaisina mutta totesi, että säätämisjärjestysperusteluja olisi tarpeen vielä päivittää. Esityksessä konkurssilain muuttamisesta tulisi mainita ja toteuttaa perustuslakivaliokunnan esittämät tarkennetut linjaukset henkilötietojen sääntelystä ja perustuslain 10 §:n soveltamisessa huomioon otettavista asioista (perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 14/2018 vp hallituksen esityksestä tietosuojalaiksi).

OKV_26_20_2018.pdf

Hallituksen esitys uudeksi biopankkilaiksi

Diaarinumero: OKV/23/20/2018
Antopäivä: 7.5.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi uudesta biopankkilaista.

Oikeuskansleri piti muun ohella virheellisenä tulkintaa siitä, että henkilötietojen käsittelyn peruste biopankkitoiminnassa olisi EU:n tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e-alakohta sekä arkaluonteisten tietojen osalta 9 artiklan 2 kohdan g-alakohta. Mainittu 6 artiklan alakohta edellyttää, että henkilötietojen käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Mainittu 9 artiklan alakohta puolestaan edellyttää erityiseen henkilötietoryhmään kuuluvan henkilötiedon käsittelyyn tärkeää yleistä etua koskevaa syytä. Oikeuskanslerin käsityksen mukaan biopankkitoimintaan ehdotuksen 2 §:n määritelmän mukaan sisältyvä kehittämis- ja innovaatiotoiminta ei lähtökohtaisesti vastaa asetuksen tarkoittamaa yleistä etua tai tärkeää yleistä etua. Perustuslakivaliokunta sulki pois kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rinnastamisen tutkimukseen sote-tietojen toisiokäyttöä koskevan hallituksen esityksen (HE 159/2017 vp) osalta. Vastaava kanta on luettavissa myös asetuksen 6 ja 9 artiklan ilmaisuista sinänsä, koska poikkeuksia on tarkoitus tulkita suppeasti ja lähtökohtaisesti sanamuotonsa mukaisesti.

Oikeuskanslerin mukaan henkilötietojen käytön peruste tulisi arvioida huomattavasti esitysluonnoksessa esitettyä tarkemmin sekä yksityiskohtaisissa perusteluissa että säätämisjärjestysperusteluissa. Perusteluissa tulisi muutenkin arvioida laajemmin ja erikseen käsittelyn perusteet silloin, kun käsittelylle on saatu suostumus ja toisaalta kun henkilötietoja käsitellään ilman henkilötietojen kohteen suostumusta. Tietosuoja-asetus lähtee siitä, että suostumus ei ole pätevä oikeusperuste silloin, kun osapuolten oikeussuhde ei ole tasa-arvoinen tai kun on kyse julkisen sektorin lakisääteisistä velvoitteista tai yleistä etua palvelevasta käsittelystä. Laissa olisi selvennettävä, milloin käsittelyn oikeusperustana on suostumus ‒ jonka arkaluonteisten henkilötietoryhmien osalta on oltava nimenomainen suostumus ‒ ja milloin se perustuu riittävän tarkkarajaiseen ja täsmälliseen lain säännökseen, joka täyttää tietosuoja-asetuksen 6 ja 9 artiklojen vaatimukset.

Biopankkiaineiston luovuttamista biopankkitutkimukseen ja kehittämis- ja innovaatiotoimintaan koskevassa lain 22 §:ssä ei ollut säädetty vaatimusta siitä, että aineiston vastaanottajalla olisi tietosuoja-asetuksen tai tietosuojalain mukainen peruste käsitellä henkilötietoja. Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa ja säätämisjärjestysperusteluissa tulisi arvioida, oliko tältä osin tarkoitus säätää poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen sääntelyyn.

Oikeuskansleri otti kantaa myös siihen, tulisiko biopankkiaineiston hyödyntäjän velvoite julkistaa biopankkitutkimuksen tuloksia ulottaa myös kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Oikeuskanslerin mukaan tutkimuksen sekä kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rinnastaminen tietojen käsittelyn oikeusperusteena – sikäli kuin tällainen rinnastus olisi yleensäkään mahdollinen – ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tarkoituksiin tapahtuvan käsittelyn säätäminen tietosuoja-asetuksen tarkoittamana yleistä etua palvelevana toimintana edellyttää, että toiminnalla on välittömästi ja riittävän täsmällisistä säännöksistä ilmenevä yleistä etua palveleva luonne. Tällöin olisi myös perusteltua edellyttää tulosten julkistamista ottaen huomioon kuitenkin liikesalaisuuksien sekä immateriaalisen oikeuden suoja sekä kaupallisten toimijoiden kannustimet tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Arviomuistio rikoslain kehityksestä ja kehitystarpeista

Diaarinumero: OKV/16/20/2018
Antopäivä: 23.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon rikoslain viimeaikaista kehitystä ja tulevia kehitystarpeita koskevasta arviomuistiosta. Oikeuskansleri piti arviomuistiota laadukkaana työnä ja totesi kannattavansa lähestymistapaa, jossa kriminaalipolitiikan linjaukset valmistellaan arviomuistion kaltaisen huolellisen selvityksen ja arvioinnin sekä eri vaihtoehtojen analyyttisen tarkastelun perusteella. Hän nosti kuitenkin esille eräitä yleisiä huomioitaan.

Oikeuskanslerin mielestä arviomuistiossa oli hyvin tunnistettu rikosoikeuden käyttöä ja myös rangaistusasteikkoja koskevat perustuslakikysymykset eli valtiosääntöoikeudelliset kriminalisointiperiaatteet. Toisaalta oikeuskansleri totesi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on ihmisoikeusvaatimuksena edellytetty myös erityisesti rikosoikeudellisen suojan tehokasta antamista sekä toimivia ja riittävän tehokkaita prosesseja.

Oikeuskanslerin mukaan se, mistä rangaistaan ja miten ankarasti, kuuluu pääosin lainsäätäjän yhteiskuntapoliittiseen harkintaan, ja valtiosääntöperiaatteet luovat sille vain yleisen tason raamit. Yhteiskuntapoliittisen harkinnan on rikosoikeuden kaltaisella oikeudenalalla kuitenkin oltava mahdollisimman johdonmukaista ja perustuttava laajaan ja monipuoliseen tietoaineistoon. Oikeuskansleri yhtyi arviomuistiosta ilmenevään käsitykseen, jonka mukaan rikosten ja niiden uusimisen ennaltaehkäisyn ja uhrien aseman kannalta tärkeitä ovat usein myös muut kuin rikosoikeudelliset toimenpiteet. Oikeuskansleri korostikin hallinnonalojen yhteistyön ja sen parantamisen merkitystä rikoksia ennaltaehkäistäessä ja tukipalveluja järjestettäessä mm. seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden osalta.

Oikeuskansleri suhtautui myönteisesti arviomuistiossa ehdotetun kustannus–hyöty-analyysikehikon luomiseen ja käyttöönottoon kriminaali- ja kontrollipolitiikan lisätyökaluksi. Analyysikehikko täytyy kuitenkin rakentaa huolellisesti, ja sitä sekä sen soveltamista koskee suuri läpinäkyvyyden vaatimus. Oikeuskansleri piti kustannus–hyöty-analyysia vain lisänäkökulmana, joka ei voi korvata laadullista arviointia ja punnintaan perustuvaa kokonaisarviota. Kehikon läpinäkyvä käyttö voi kuitenkin parantaa kriminaalipoliittisen valmistelun ja keskustelun tasoa.

Oikeuskansleri kiinnitti huomiota arviomuistiossa esille tuotuihin Euroopan unionin säädöksiin ja säädöshankkeisiin. Vastaavia huomioita on liitettävissä myös Euroopan unionin terrorismirikoksia koskeviin uusiin säännöksiin ja niiden toimeenpanoon Suomessa. Unionin sääntely koskettaa yhä laajemmin ja syvemmin rikosoikeutta ja kattaa lisääntyvästi rikosten tunnusmerkistöjä, rangaistuksia ja rangaistusasteikkoja. Lisäksi se kattaa osallisuutta ja tahallisuutta sekä näyttöä koskevia kysymyksiä, samoin kuin yksittäisen tekokokonaisuuden rangaistuksen oikeaa mittaamista ja esim. tehokkaan katumisen tai rikollisesta ryhmästä irtautumisen merkityksen sääntelyä. Kontrolli- ja kriminaalipolitiikka on siten osittain Euroopan unionin toimivallassa. Unionin sääntely on kuitenkin kattavuudeltaan osittaista ja osin pistemäistä jo unionin toimivallasta johtuen. Kansainvälisestä sääntelystä tulee muutenkin lisää paineita rikosoikeudellisten keinojen käyttöön, esimerkkinä Euroopan neuvoston korruption vastaisen elimen GRECO:n suositukset kansanedustajien rikosvastuusta korruptiotilanteessa.

Oikeuskansleri katsoi kansainvälisen sääntelyn aiheuttavan kansallisen rikoslain ja sen mukaisen järjestelmän hajautumista tavalla, joka ei enää välttämättä tue lain selkeää soveltamista eikä rikoslain tehtäviin kuuluvaa yleispreventiota, erityisesti sen välillistä eli moraalia luovaa vaikutusta. Oikeuskanslerin mielestä nyt tehdyn arviointityön lisäksi olisi lähitulevaisuudessa tarpeen arvioida osaksi uudelleen rikoslain yleisiä oppeja koskevaa sääntelyä sekä unionin oikeuden ja kansainvälisen kehityksen suhdetta niihin. Oikeuskanslerin mielestä jatkotyö on tarpeellinen myös, jotta rikoslaissa olisi johdonmukaiset ja suhteellisuusperiaatetta toteuttavat rangaistusasteikot. Jatkotyössä voitaisiin pohtia periaatteita, joilla rikosoikeudellisen järjestelmän hajautumista ilmiönä voidaan kansallisesti käsitellä.

Oikeuskansleri piti tarpeellisena, että arviomuistiossa todettua oikeushenkilön rangaistusvastuun vähäistä käyttöä ja sen käytännön esteitä arvioidaan tarkemmin. Oikeushenkilön rangaistusvastuun epäyhtenäinen ja heikko toteutettavuus on EU:n tasolla johtanut hyvinkin tuntuvien hallinto-oikeudellisten sanktioiden käyttöön. Tästä esimerkkinä on EU:n yleinen tietosuoja-asetus.

OKV_16_20_2018.pdf

Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

Diaarinumero: OKV/20/20/2018
Antopäivä: 20.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon raporttiluonnoksesta, jossa käsitellään vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanoa. Raportissa kerrotaan niistä toimista, joihin Suomi on ryhtynyt täyttääkseen yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa.

Oikeuskansleri totesi, että vammaisten henkilöiden oikeudet ovat tulleet esille oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa. Kanteluihin annetuissa päätöksissä on todettu laiminlyöntejä muun muassa palvelutarpeen arvioinnin ja vammaispalveluja koskevien päätösten tekemisessä sekä palvelusuunnitelman laatimisessa määräajassa ja asianmukaisesti. Päätöksissä on kiinnitetty huomiota myös vammaispalveluja koskevien päätösten perustelemiseen hallintolain edellyttämällä tavalla. Lisäksi oikaisuvaatimuksen käsittelyn ja hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen käsittelyn on todettu viivästyneen aiheettomasti. Kunnan huomiota on myös kiinnitetty hallinto-oikeuden lainvoimaisen päätöksen täytäntöönpanoon henkilökohtaisen avun järjestämistä koskevassa asiassa.

Kantelujen perusteella on otettu kantaa henkilökohtaisen avun järjestämiseen siten, että vaikeavammainen henkilö toimii avustajansa työnantajana. Kunnalla on tuolloin vammaispalvelulain mukaan velvollisuus ohjata ja auttaa vaikeavammaista henkilöä henkilökohtaisen avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa. Kanteluihin annetun päätöksen mukaan vammaislainsäädännön uudistamisessa on syytä kiinnittää huomiota näiden ohjaus- ja auttamistehtävää koskevien säännösten selkeyteen, tehtävän sisältöön ja sen oikeudelliseen luonteeseen sekä kyseisten seikkojen lainsäädännölle asettamiin vaatimuksiin.

Oikeuskansleri viittasi lisäksi oikeuskanslerinvirastossa vireillä olevaan asiaan, joka koskee vammaisen henkilön yksityisyyden suojaa ja itsemääräämisoikeutta. Apulaisoikeuskansleri otti asian omana aloitteena tutkittavaksi palveluasunnoissa asuvien vammaisten henkilöiden intiimihygienian hoitoa koskeneen lehtikirjoituksen perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriö kertoi asiasta antamassaan lausunnossa muun muassa Valviran ja THL:n antamasta ohjauksesta, joka koskee vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja oikeutta vaikuttaa palvelujensa järjestämiseen ja toteuttamiseen. Lausunnosta ilmeni myös, että ministeriössä valmistellaan aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä. Apulaisoikeuskansleri on pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriöltä selvitystä siitä, kuinka ministeriö, Valvira ja THL mainitsemaansa ohjausta antaessaan ja säädöksiä valmistellessaan toteuttavat yleissopimuksen velvoitetta osallistaa vammaiset henkilöt.

Oikeuskansleri totesi yleisenä huomiona, että raporttiluonnos on suurelta osin luettelomainen esitys lainsäädännöstä ja eri toimenpiteistä. Raporttiluonnos sisältää varsin vähän analyysia vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisesta tai tässä tapahtuneesta kehityksestä, eikä siinä ole juurikaan arvioitu säännösten ja toimenpiteiden vaikutuksia vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen kannalta. Lisäksi esimerkiksi vammaispalvelulain soveltamista koskevaa oikeuskäytäntöä ei ole esitelty.

OKV_20_20_2018.pdf

Ehdotus reservipoliisia koskevaksi lainsäädännöksi

Diaarinumero: OKV/17/20/2018
Antopäivä: 16.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon ehdotuksesta reservipoliisia koskevaksi laiksi. Ehdotukseen liittyen poliisilakiin, valtion virkamieslakiin ja ampuma-aselakiin tulisi muutoksia ja poliisin hallinnosta annetussa laissa oleva täydennyspoliisia koskeva sääntely kumottaisiin.

Reservipoliisijärjestelmä toimisi siten, että Poliisihallitus värväisi sopivia vapaaehtoisia henkilöitä, jotka sitoutuisivat palvelemaan poliisitehtävissä poikkeuksellisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa eli normaaliolojen häiriötilanteissa, poikkeusoloissa ja puolustustilassa. Reservipoliisin käyttöönotosta päättäisi valtioneuvosto, minkä jälkeen Poliisihallitus nimittäisi reserviläiset määräaikaiseen virkasuhteeseen. Järjestelmän tarkoituksena olisi vapauttaa ammattipoliiseja poliisin ydintehtäviin. Reservipoliisit toimisivat ammattipoliisien apuna ja välittömässä ohjauksessa. Heille annettaisiin peruskoulutus ja säännöllisesti toistuvaa lisäkoulutusta.

Oikeuskansleri kiinnitti huomiota reservipoliisien toimivaltuuksien ja vastuun väliseen suhteeseen. Toisaalta reservipoliisilla olisi määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen jälkeen virkamiehelle kuuluvat toimivaltuudet ja virkavelvollisuudet, mutta toisaalta hän toimisi lakiluonnoksen perustelujen mukaan normaaliolojen häiriötilanteissa ”poliisin apuna ja välittömässä ohjauksessa” ja poikkeusoloissa ja puolustustilassa hän suorittaisi ”yhdessä poliisimiehen kanssa tämän apuna ja ohjauksessa kaikkia poliisin tehtäviä”. Tällainen sääntely saattaa aiheuttaa virkavastuun kohdentamiseen liittyviä ongelmia ns. sekapartiotilanteissa, joissa toinen poliisimies on ammattipoliisi ja toinen reservipoliisi. Kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta asetelma on arvostelulle altis.

Oikeuskanslerin mukaan pitäisi pohtia, onko työryhmän ehdottama ampuma-aseiden käyttöoikeuden antaminen reservipoliiseille riittävän perusteltua. Todennäköisyys, että reservipoliisimies joutuisi tilanteeseen, jossa ampuma-aseeseen turvautumista voitaisiin pitää perusteltuna, lienee erittäin pieni. Edelleen oikeuskansleri totesi, että reservipoliisien koulutuksen tulee olla asianmukaista, jotta se vastaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan esittämiä oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimuksia. Koulutus käytännön valossa on tärkeä oikeusturvan tae poliisitoiminnassa. Reserviläisten koulutuspohja olisi ilmeisesti käytännössä kirjava, minkä vuoksi koulutuksen riittävyyden suhteen voidaan olla kriittisiä.

Oikeuskanslerilla ei ollut huomauttamista työryhmän esitykseen, jonka mukaan lakiehdotukset voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä mutta asiasta olisi perusteltua pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto. Hän totesi kuitenkin, että säätämisjärjestystä koskevaa perustelua on tarpeen täydentää arvioimalla reservipoliisien koulutuksen riittävyyttä, kun otetaan huomioon oikeusturvan ja hyvän hallinnon toteutuminen, perustuslain säännös julkisten hallintotehtävien antamisesta muille kuin viranomaisille sekä varsinaisen poliisin ensisijaisuus yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäjänä.

OKV_17_20_2018.pdf

Ministerin vala ja vakuutus

Diaarinumero: OKV/19/20/2018
Antopäivä: 9.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausuntonsa hallituksen esityksestä valtioneuvostosta annetun lain muuttamiseksi. Esityksen mukaan ministerin olisi ennen tehtävään ryhtymistään vannottava ministerin juhlallinen vala tai annettava ministerin juhlallinen vakuutus. Nykyisten säännösten mukaan ministerin on vannottava virkavala tai annettava virkavakuutus sekä annettava tuomarinvakuutus.

Oikeuskansleri totesi perustuslaissa turvatun uskonnonvapauden koskevan myös ministereitä. Toisaalta ministerit käyttävät perustuslain mukaan valtioneuvoston jäseninä ylintä maallista hallitusvaltaa. Heillä on virkatoimissaan velvollisuus noudattaa yhdenvertaisuuden periaatetta ja muun muassa uskontoon perustuvan syrjinnän kieltoa sekä edistää yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Oikeuskanslerin mukaan perustuslaista ja muusta lainsäädännöstä ilmenevien periaatteiden valossa olisi oikeudellisesti paremmin perusteltua, että ministerit eivät vannoisi uskonnollista ministerin valaa vaan antaisivat ainoastaan ministerin vakuutuksen. Tämä olisi myös johdonmukaista sen vuoksi, että tasavallan presidentti antaa toimeensa ryhtyessään juhlallisen vakuutuksen perustuslain nojalla.

OKV_19_20_2018.pdf

Rikoslain muuttaminen maakunta- ja sote-uudistuksen yhteydessä

Diaarinumero: OKV/18/20/2018
Antopäivä: 4.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta, jolla tehtäisiin muutoksia rikoslakiin maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen vuoksi. Hän kiinnitti huomiota siihen, että rikosoikeudellisen virkavastuun soveltamisala oli mahdollisesti muodostumassa epäjohdonmukaiseksi siten, että julkisyhteisön työntekijän rikosoikeudellinen virkavastuu olisi joissakin tilanteissa rajatumpi kuin vastaavanlaista tehtävää suorittavan yksityisen palveluntarjoajan työntekijän vastuu.

Hallituksen esitys laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa sisältää säännöksen yksityisten palveluntuottajien palveluksessa olevien henkilöiden rikosoikeudellisesta virkavastuusta palveluja annettaessa. Sen mukaan mainittuihin henkilöihin sovellettaisiin rikoslain 40 luvun rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän suorittaessaan kyseisessä laissa tarkoitettuja tehtäviä. Heihin sovellettaisiin siten muun ohella virkavelvollisuuden rikkomista koskevia rangaistussäännöksiä. Toisaalta esimerkiksi maakunnan palveluksessa oleviin työntekijöihin, jotka eivät ole maakuntaan virka- tai siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa, sovellettaisiin rikoslain 40 luvun sääntelyä vain rajoitetusti, mikäli kyse ei ole julkisen vallan käyttämisestä. Tällöin mainittu virkavelvollisuuden rikkomista koskeva sääntely ei tulisi sovellettavaksi silloinkaan, kun kyse olisi ns. valinnanvapauslaissa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta.

OKV_18_20_2018.pdf

Kansalaisuusvaatimukset Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilasviroissa

Diaarinumero: OKV/15/20/2018 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/13/20/2018
Antopäivä: 4.4.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnot hallituksen esityksistä, joilla muutettaisiin Puolustusvoimista ja Maanpuolustuskorkeakoulusta annettuja lakeja sekä rajavartiolaitoksen hallinnosta annettua lakia. Esityksessä ehdotettiin, että Puolustusvoimien sotilasvirkaan voitaisiin nimittää vain Suomen kansalainen, jolla ei ole muun valtion kansalaisuutta. Vastaava vaatimus koskisi upseerin virkaan johtaviin opintoihin valittavia opiskelijoita. Rajavartiolaitoksen sotilasvirkojen kelpoisuusvaatimukseksi ehdotettiin puolestaan nykyisen Suomen kansalaisuutta koskevan vaatimuksen lisäksi sitä, että nimitettävällä ei ole muuta kansalaisuutta sellaisessa valtiossa, jossa Suomen kansalaisella ei ole mahdollisuutta päästä sotilasvirkaan. Vastaava vaatimus koskisi rajavartijan peruskurssille valittavia opiskelijoita.

Oikeuskansleri katsoi, että esityksissä tulisi arvioida tarkemmin, ovatko ne Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten mukaisia. Tällaisia sopimuksia ovat kansalaisuudesta tehty eurooppalainen yleissopimus ja YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Oikeuskansleri totesi esitysten merkitsevän poikkeamista perustuslaissa säädetystä yhdenvertaisuuden periaatteesta. Poikkeaminen edellyttää perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävää syytä, ja sen tulee myös täyttää oikeasuhtaisuutta ja suhteellisuutta koskevat vaatimukset. Esitysten perusteluja tuli tältä osin täydentää. Lisäksi oikeuskansleri katsoi, että kansalaisuusvaatimuksesta myönnettävän erivapauden perusteista olisi säädettävä laissa. Oikeuskansleri piti myös perusteltuna perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämistä esityksistä.

OKV_15_20_2018.pdf

OKV_13_20_2018.pdf

« Edellinen 1 / 7