Lausunnot

Arviomuistio – Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön aiheuttamat muutostarpeet sähköisen viestinnän välitystietojen säilyttämisvelvollisuudelle ja viranomaiskäytölle

Diaarinumero: OKV/896/21/2021
Antopäivä: 7.5.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri katsoi lausunnossaan, että Euroopan unionin oikeuskäytännön asettama vaatimus säätää kansallisessa laissa velvoitteesta säilyttää tietoja Euroopan unionin alueella tulee arviomuistiossa esitetystä aikataulusta poiketen täyttää ensi tilassa odottamatta mahdollisia myöhemmin tietoon tulevia muutostarpeita. Samassa yhteydessä on syytä lisätä lakiin sääntely, jolla varmistetaan oikeuskäytännössä edellytetyt asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimet joilla taataan tietojen koskemattomuuden ja turvallisuuden erityisen korkea suojan ja turvan taso. Lähinnä perusteltu syy olla tarkastelematta kansallista lainsäädäntöä on, jos uusi yksityisyyden suojaa sähköisessä viestinnässä koskeva unionin lainsäädäntö olisi nopeasti valmistumassa.

OKV_896_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto viranomaisten ja julkista tehtävää hoitavien kokemuksista julkisuuslain toimivuuteen ja julkisuusperiaatteen toteuttamiseen liittyen

Diaarinumero: OKV/1182/21/2021
Antopäivä: 6.5.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerille saapuu vuosittain lukuisia kanteluita asiakirjojen ja tietojen antamisen viivästymisestä taikka tietopyyntöjen käsittelyjen muista laiminlyönneistä eri viranomaisissa. Oikeuskansleri totesi kantelujen perusteella ilmenneen, että osaaminen eri viranomaisissa on hyvin monen tasoista. Yleisimmät ongelmat liittyvät siihen, etteivät viranomaiset osaa noudattaa julkisuuslain menettelytapasäännöksiä. Julkisuusperiaatteen toteutumisen esteenä voivat olla myös useat julkisuuslainsäädäntöön sisältyvät poikkeukset sekä se, että joissain tapauksissa julkisuuslain sijasta sovelletaankin erityislain salassapitosäännöksiä.

Julkisuusperiaatteen toteuttamisen kannalta on ongelmallista, että julkisen sektorin organisaatiomuutoksista eli esimerkiksi kunnan toimintojen yhtiöittämisestä voi käytännössä aiheutua huomattavaakin julkisuuslain soveltamisalan kapenemista. Erityisen pulmallista tämä on asioissa, jotka perustuslain valossa ovat julkisia hallintotehtäviä mutta jotka eivät ole julkisuuslain tarkoittamalla tavalla julkisen vallan käyttöä.

Julkisuusperiaate ja tietosuojalainsäädäntö säätelevät pääosin eri asioita, eikä tietosuoja-asetuksen ja –lain voimaan tullessa katsottu olevan tarvetta muuttaa julkisuuslakia. Viranomaisilla on kuitenkin käytännön työssään hankaluuksia tulkita ja ymmärtää julkisuuslain ja tietosuoja-asetuksen sekä tietosuojalain keskinäistä suhdetta. Tietosuoja-asetuksen ja -lain koetaan tietyissä tilanteissa estävän julkisuusperiaatteen noudattamisen. Ongelmia aiheutuu kanteluiden perusteella myös muun muassa sen arvioimisessa, missä tapauksissa tiedon pyytäjän täytyy ilmoittaa tietojen käyttötarkoitus.

OKV_1182_21_2021.pdf

« Takaisin

Apulaisoikeuskanslerin lausunto M/S Estonian uppoamisen uusia tutkintatoimia koskevasta väliaikaisesta lakimuutoksesta

Diaarinumero: OKV/1163/21/2021
Antopäivä: 28.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi matkustaja-alus Estonian hylyn rauhoittamisesta annetun lain (903/1995) väliaikaisesta muuttamisesta. Esitysluonnoksen mukaan ehdotetulla väliaikaisella muutoksella on tarkoitus mahdollistaa, että esitysluonnoksessa tarkemmin kuvatut Viron ja Ruotsin onnettomuustutkintaviranomaisten suunnittelemat, osin alihankkijoita hyödyntäen toteutettaviksi tulevat M/S Estonian hylyn ja sitä ympäröivän merenpohjan tutkintatoimet voidaan toteuttaa ilman, että se johtaa edellä mainitussa laissa säädettyihin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Edellä mainittuun lakiin väliaikaisesti lisättäväksi ehdotettua uutta säännöstä pidetään esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa tarkkarajaisena ja sääntelykokonaisuutta perustuslain 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta asianmukaisena. Apulaisoikeuskanslerin mukaan jatkovalmistelussa olisi tarkkarajaisuuden kannalta kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että esitysluonnoksen perustelut kuvaavat laajemmin viranomaisten tutkintatoimia kuin itse ehdotettu uusi säännös. Perusteluissa tulisi selkeästi kuvata ehdotettavan uuden 4 a §:n suhde voimassa olevassa laissa jo oleviin 1 ja 3 §:stä seuraaviin tutkintatoimien rajoituksiin.

Esitysluonnoksessa omaksuttu ratkaisumalli ei vaikuttaisi myöskään riittävästi estävän viranomaisen alihankkijan suomalaista henkilöstöä joutumasta mahdollisten rikosoikeudellisten seuraamusten kohteeksi. Olisi myös apulaisoikeuskanslerin mukaan syytä pohtia, olisiko perustellumpaa varautua vastaamaan muuhunkin kuin vain nyt ajankohtaiseen tutkintatarpeeseen.

OKV_1163_21_2021.pdf

« Takaisin

Arviomuistio digitaalisen henkilöllisyyden kehittämiseksi

Diaarinumero: OKV/819/21/2021
Antopäivä: 26.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri piti arviomuistiossa esitettyä mallia digitaaliseksi identiteetiksi ja digitaalisen henkilöllisyyden osoittamiseksi kannatettavana ja tavoittelemisen arvoisena. Muistiossa esitetty tavoite valtion tuottamasta digitaalisen henkilöllisyyden osoittamisesta olisi omiaan toteuttamaan yhdenvertaisuutta ja helpottamaan julkisen hallinnon digitaalisten palveluiden kehittämistä ja tarjoamista. Julkisen hallinnon kaikille tarjoama ratkaisu on tärkeä perustuslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun osallistumisoikeuden turvaamisen kannalta. Apulaisoikeuskanslerin käsityksen mukaan julkisessa hallinnossa digitaalisia palveluita tarjotaan nykyään niin laajalti, että julkisen hallinnon velvoite tarjota palveluiden käyttäjille yksityisistä yrityksistä riippumaton keino tunnistautua palveluissa on perustuslaissa turvattujen osallistumisoikeuden, yhdenvertaisuuden ja hyvän hallinnon toteuttamiseksi vahvistunut.

Jatkokehityksessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että Digitaalinen lompakko toteutetaan tietoturvallisella tavalla niin, että digitaalista identiteettiä ei voi väärinkäyttää ja käyttäjän tietosuoja ei vaarannu. Digitaalisen identiteetin ja digitaalisen lompakon käytön tulee olla mahdollisimman suuren käyttäjäjoukon saavutettavissa.

OKV_819_21_2021.pdf

« Takaisin

Luonnos valtioneuvoston asetukseksi väestötietojärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 2 momentin muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/873/21/2021
Antopäivä: 22.4.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri piti ehdotettua asetusmuutosta tietosuojan ja henkilöiden yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena. Muutoksella lisättäisiin henkilötunnusten numeroavaruutta uusilla välimerkeillä, joita käytettäisiin, kun vanhan välimerkin mukaiset päivälle jaettavissa olevat henkilötunnuksen numerot loppuvat. Ehdotuksen mukaisen uuden välimerkin sisältämä henkilötunnus kertoisi henkilötunnuksen käsittelijälle, että henkilö on tallennettu väestötietojärjestelmään ensimmäisen kerran muun kuin syntymän perusteella. Tämä käytännössä kertoisi, että henkilö on maahanmuuttaja tai muuten syntynyt ulkomailla.

Apulaisoikeuskansleri totesi vielä, että henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuus on laajasti arvioitu ongelmalliseksi ja tarve poistaa henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuus ja muutenkin minimoida tunnuksen sisältämä henkilön ominaisuuksia koskeva tieto on tuotu esiin myös oikeuskanslerin aikaisemmissa henkilötunnuksen kehittämistä koskevissa lausunnoissa.

Apulaisoikeuskansleri piti välttämättömänä, että laajempaa henkilötunnusten uudistamista edistetään niin, että nyt lausuttavana oleva väliaikaisratkaisu henkilötunnusten numeroavaruuden lisäämiseksi, jos se todella on välttämätön, jää vain lyhyeksi välivaiheeksi ja korvataan ensi tilassa ratkaisulla, jossa henkilötunnus tai sen korvaava muu tunnus ei anna mahdollisuutta päätellä henkilötunnuksen haltijan taustaa tai muita ylimääräisiä henkilötietoja.

OKV_873_21_2021.pdf

« Takaisin

Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunto ehdotuksesta tiedon hyödyntämisen ja avaamisen strategisiksi tavoitteiksi

Diaarinumero: OKV/827/21/2021
Antopäivä: 15.4.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hankkeella edistetään julkisen tiedon entistä laajempaa ja tehokkaampaa hyödyntämistä koko yhteiskunnassa. Julkiselle hallinnolle ja julkisille yrityksille pyritään luomaan toimintamalli julkisten tietojen jakamiseen entistä systemaattisemmin joko avoimena tietona tai nykyistä laajempaan käyttöön lähtökohtaisesti ohjelmointirajapintojen kautta. Oikeuskansleri piti antamassaan lausunnossa hankkeen tavoitteita kokonaisuutena vaikuttavina ja kannatettavina, vaikkakin osin haasteellisina toteuttaa.

Oikeuskansleri totesi, että oikeus lähettää ja vastaanottaa tietoja on perusoikeus, joka sisältyy perustuslain 12 §:ssä säädettyyn sananvapauteen sekä julkisuusperiaatteeseen. Avoimen datan ja tiedon laajalla toteuttamisella voidaan myös turvata modernissa digitaalisessa yhteiskunnassa luottamusta hyvään hallintoon ja julkiseen päätöksentekoon sekä parantaa julkisen päätöksenteon ja julkisten palveluiden laatua. Samoin avoin data ja tieto lisäävät yleisesti ottaen ihmisten osallisuutta ja mahdollisuuksia perustuslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen.

Oikeuskanslerin mukaan selkeä ja päällekkäisyyksiä karsiva sääntely edistää ehdotettujen tavoitteiden tehokasta toteuttamista ja tiedonsaantioikeuksiaan käyttävien kansalaisten oikeuksien turvaamista. Lainsäädännön selkeyden lisäksi on perusteltua painottaa tiedon avaamiseen, käyttöön ja tiedonhallintaan liittyvän ajantasaisen yleislainsäädännön merkitystä.

Asiakkaiden tarpeet hankkeessa ovat tiedon hyödyntämisen ja avaamisen lähtökohta. Oikeuskansleri pitää pyrkimyksiä asiakaslähtöisyyteen erittäin tärkeinä ja laillisuusvalvonnan näkökulmasta keskeisinä. Perustuslain 21 §:ssä säännellyt oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeet sekä hallintolain 2 luvussa säädetyt hyvän hallinnon perusteet, muun muassa palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus sekä neuvontavelvollisuus, ovat merkityksellisiä myös tiedon hyödyntämistä ja avaamista koskevien tavoitteiden täytäntöönpanossa. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota perustuslain 6 §:ssä turvattuun ihmisten yhdenvertaisuuteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen varmistamiseen.

Oikeuskansleri totesi, että tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hanketta ei digitalisoituvassa yhteiskunnassa voi tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti toteuttaa ilman digitaalisia työkaluja, palveluja ja ratkaisuja. Keskitetyt ja helposti löydettävät sähköiset palvelut myös parhaiten turvaavat avoimen datan tiedonsaantioikeuden. Oikeuskansleri kuitenkin piti tärkeänä, että tiedon avaamista ja hyödyntämistä koskevat erilaiset palvelut myös käytännössä toteutetaan ja organisoidaan sillä tavoin, että kansalaisten yhtäläinen oikeus saada ja löytää tietoa eri välineillä varmistetaan, ja että vaihtoehtoiset tavat kansalaisten asiointitarpeen toteuttamiseen tietojen saamisessa otetaan riittävästi huomioon. Vain tällä tavoin turvataan yhdenvertaisuus-, palvelu- ja neuvontaperiaatteiden asianmukainen toteuttaminen.

Oikeuskansleri totesi lisäksi, että tietoturvasta ja henkilötietosuojasta huolehtiminen on välttämätön osa hankkeen toteuttamista. Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja ovat perustuslain 10 §:ssä turvattuja perusoikeuksia. Henkilötietojen kaikenlaisessa käsittelyssä on noudatettava yleisen tietosuoja-asetuksen ja muun tietosuojalainsäädännön vaatimuksia.  Toimeenpanossa on muun ohessa varmistettava, ettei julkisen hallinnon toimijoiden hallussa olevaan tietoaineistoon muodostu esimerkiksi koneluettavien tietojen yhdistelyn kautta tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tai liitettäviä tietoja, jotka voisivat olla yleisen tiedonsaannin kohteena.

OKV_827_21_2021.pdf

« Takaisin

Ilmoittajansuojeludirektiivin tuleva täytäntöönpano koskien ulkoista ilmoittamiskanavaa

Diaarinumero: OKV/893/21/2021
Antopäivä: 8.4.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon ilmoittajansuojeludirektiivin täytäntöönpanosta koskien ulkoista ilmoittamiskanavaa vastaamalla pyydettyihin kysymyksiin. Hän suhtautui keskitetyn ulkoisen kanavan sijoittamiseen oikeuskanslerinvirastoon pääosin myönteisesti. Oikeuskansleri katsoi kuitenkin, että keskitetty ulkoinen ilmoituskanava ja direktiivin mukainen ulkoinen ilmoituskanava näyttävät jossakin määrin päällekkäisiltä toimijoilta ja aiheuttavat sekavuutta. Selkeämpää olisi hahmottaa näille kahdelle toimijalle erillisemmät tehtävät.

Keskitetyn ulkoisen kanavan sijoittamiselle oikeuskanslerinvirastoon puoltavina seikkoina hän näki sen, että oikeuskanslerinvirasto on laillisuusvalvoja, jolla on jo nykyisellään laajat toimivaltuudet sekä lisäksi kansalaisrajapinta valmiina. Tehtävä tukisi oikeuskanslerinvirastossa vahvasti rutinoitunutta kanteluiden käsittelyä ja niistä voisi saada ehdotettuun tehtävään herätteitä ja tukea. Keskitetty ulkoinen kanava voisi olla jossain määrin tietolähteenä valvonnan valvonnalle. Koska kyse olisi sektoriviranomaisten ensisijaista kanavaa täydentävästä tehtävästä ja korostaisi kansalaisia palvelevaa luonnetta samoin kuin tietyiltä osin liittyisi suoraan tai läheisesti ylimpien laillisuusvalvojien tehtäväjakouudistuksessa oikeuskanslerille osoitettaviin erityistehtäviin kuten rakenteellinen näkökulma, korruption vastaisen toiminnan järjestäminen, julkiset hankinnat ja kilpailu, ympäristönsuojelu sekä osin tietoturvallisuus, jolla yhteys automaatiota koskevaan tehtävään. Keskitettynä ulkoisena ilmoituskanavana toimiminen antaisi hyvää tietoa rakenteellisen näkökulman lisäksi oikeuskanslerinviraston omien aloitteiden pohjaksi. Lisäksi ehdotettu tehtävä antaisi kiinnostavan suunnan oikeuskanslerinvirastolle unionioikeuden toimeenpanoon ja valvontaan.

Oikeuskansleri katsoi, että oikeuskanslerinvirasto olisi ehdotettuun tehtävään sopiva, koska se pyrkii laaja-alaiseen rakenteelliseen valvontaan. Tämä näkyy esimerkiksi tarkastustoiminnassa ja omissa aloitteissa. Oikeuskanslerinvirasto tekee riippumatonta ja itsenäistä lainvalmistelun ja valtioneuvoston päätöksenteon valvontaa, joka myös tukee ehdotettua tehtävää.

Vastaan puhuvia seikkoja ovat, että ehdotettu tehtävä on jossain määrin operatiivinen valvontatehtävä, joka ei ongelmitta sovellu ylimmille laillisuusvalvojille. Tehtävä vaatii teknistä työtä ja laventaa toimintaa osin perinteisen oikeuskanslerinviraston toimialan ulkopuolelle sekä ei aivan samalla tavoin sisällä harkintavaltaa kuin perinteinen kantelukäsittely. Lisäksi ehdotettu tehtävä vaatii laajemmin asioiden siirtämistä muille viranomaisille ja uutena myös yksityiselle sektorille. Mikäli ylimpien laillisuusvalvojien tehtävänjakouudistuksen voimaantultua oikeuskanslerinviraston painotus on puhtaasti rakenteelliset kysymykset, tämä hajottaa oikeuskanslerinviraston tehtävää.

Mikäli ehdotettu tehtävä sisältäisi velvollisuuden määrätä direktiivin 5 artiklan 12 kohdassa tarkoitettuja ”jatkotoimia”, edellyttäisi tehtävän tehokas hoitaminen mahdollisuuden varojen takaisinperintään ja menettelyn lopettamiseen.

OKV_893_21_2021.pdf

« Takaisin

Tilitietojen saatavuuden ehdotettu laajentaminen edellyttää vahvoja perusteluja

Diaarinumero: OKV/412/21/2021
Antopäivä: 26.3.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi sisäministeriölle lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain ja rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain muuttamisesta.

Hallituksen esityksen julkilausuttuna tarkoituksena on panna kansallisesti täytäntöön ns. rahoitustietodirektiivi. Esitysluonnoksen ehdotusten sisällön perusteella hallituksen esityksellä myös palataan ns. viidennen rahanpesudirektiivin täytäntöönpanoon. Lisäksi esitysluonnokseen sisältyy ehdotuksia, joita perustellaan pelkästään kansallisiin näkökohtiin perustuvalla harkinnalla.

Esitysluonnoksen keskiössä ovat ehdotus Tullin ylläpitämästä uudesta ns. koostavasta sovelluksesta, jota käyttäen nykyisen pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän eri osien tietosisällöt saatettaisiin keskitetysti niiden käyttöön oikeutettujen tahojen saataville, sekä ehdotukset siitä, mille kaikille uusille viranomaisille annettaisiin ja missä tarkoituksessa pääsy mainitun valvontajärjestelmän tietosisältöön ja nyt siis nimenomaan mainittua uutta sovellusta käyttäen. Perustuslakivaliokunta antoi aiemmasta valvontajärjestelmän luomista ja pääsyä sen tietosisältöön koskeneesta hallituksen esityksestä kriittisen lausuntonsa, mistä seurasi, että valvontajärjestelmän käyttö rajattiin voimassa olevassa laissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseen ja sen käyttöön oikeutetut tahot rahanpesulain mukaan toimivaltaisiin viranomaisiin ja asianajajayhdistykseen.

Oikeuskansleri korosti lausunnossaan, että riittävää ei ole, että mainittu perustuslakivaliokunnan lausunto otetaan vain muodollisesti huomioon, vaan sen sisältämä ajattelu on otettava käsillä olevan hallituksen esityksen pohjaksi. Lisäksi esityksessä pitää tehdä selväksi, onko tarkoituksena asiallisesti laajentaa valvontajärjestelmän käyttöön oikeutettujen viranomaisten joukkoa niin, että samalla arvioidaan uudelleen aikaisemmassa lainvalmistelussa ja eduskunnassa tehtyjä ratkaisuja. Niin ikään oikeuskansleri totesi, että direktiivin velvoitteita pidemmälle menevää keskitettyjen mekanismien kansallista käyttöä on perusteltava erityisen seikkaperäisesti paitsi perustuslakivaliokunnan lausunnon ja muun perustuslakivaliokunnan käytännön myös keskeisen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa.

Esitysluonnoksen ehdotuksia arvioidessaan oikeuskansleri esitti lausunnossaan useita näkökohtia. Oikeuskanslerin mielestä oikeudellisesti merkityksetöntä ei voi olla se, että nykyisestä poiketen viranomainen voisi ehdotettua koostavaa sovellusta käyttämällä kerralla saada kattavuudessaan eräänlaisen ”360 asteen” kuvan tiettyyn henkilöön kytkeytyvistä pankki- ja maksutileistä sekä tallelokeroista. Koostavan sovelluksen käyttämiseen liittyy siten väistämättä yksityiselämän ja henkilötietojen suojan sekä informaatioon liittyvien muiden perusoikeuksien kannalta uusi kajoavuuden aste, mitä esitysluonnoksessa ei ole tunnistettu.

Oikeuskansleri totesi, että esitysluonnosta ei voida pitää seikkaperäisesti perusteltuna ja eriteltynä, kun tarkastellaan, onko esitysluonnoksessa onnistuttu antamaan keskenään erilaisille valvontajärjestelmän käyttötarkoituksille asianmukainen painoarvo ja punnitsemaan kutakin tarkoitusta vastakkain niin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kuin muidenkin informaatioon liittyvien perusoikeuksien ja niille annettavan painoarvon kanssa. Kun kysymys on lisäksi pääsyn antamisesta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi luotujen, siis jo lähtökohtaisesti poikkeuksellisten järjestelyjen osana saataville asetettuihin tietoihin, pitää nyt ehdotetun ratkaisun hyväksyttävyys perustella hallituksen esityksessä erityisen vahvasti.

Lausunnostaan tarkemmin ilmenevien seikkojen perusteella oikeuskansleri katsoi vaarana olevan, että uutta koostavaa sovellusta ryhdytään ilman lain tukeakin käyttämään myös tilitapahtumatietojen välittämiseen. Oikeuskansleri totesikin näkemyksenään, että valvontajärjestelmälakiin lisättäväksi ehdotetussa uudessa säännöksessä on säänneltävä koostavassa sovelluksessa esitettävien tietopyyntöjen ja niihin toimitettavien vastausten tietosisällöt. Myös perustuslakivaliokunta on edellyttänyt yksityiselämän suojan turvaamista nimenomaan säädösperusteisesti, minkä vuoksi sääntely tietopyynnön ja vastauksen sisällöstä on välttämätöntä. Näiltä osin ei siis olisi sallittava asian jäämistä pelkästään teknisiä vaatimuksia koskevan Tullin määräysvallan varaan, vaan asiasta on oltava riittävät perussäännökset laissa.

Esitysluonnoksessa ei ole oikeuskanslerin mielestä myöskään seikkaperäisesti perusteltu ehdotusta, että valvontajärjestelmän käytön edellytykseksi voimassa olevassa laissa säädetty välttämättömyys rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen, paljastamisen ja selvittämisen kannalta korvattaisiin sitä lievemmällä tarpeellisuudella asianomaisen pykälän muutosehdotuksessa erikseen lueteltujen tehtävien suorittamisen kannalta. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ehdotus johtaisi siihen, että alun perin poikkeukselliseksi tarkoitetusta järjestelystä, jolla tilitiedot on keskitetyn järjestelmän kautta olleet välttämättömyysedellytyksellä suppean viranomaisjoukon ja asianajajayhdistyksen saatavilla edellä mainitussa tarkoituksessa, tulisi suuren viranomaisjoukon eräänlainen ”ensilinjan työkalu” valtaosassa niiden tehtäviä.

Esitysluonnoksessa pidetään suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi lausunnon hallituksen esityksestä. Oikeuskanslerin mielestä tämä lausuma on erittäin perusteltu ja välttämätön.

OKV_412_21_2021.pdf

« Takaisin

Tiedustelulainsäädäntöä koskeva valtioneuvoston selonteko

Diaarinumero: OKV/565/21/2021
Antopäivä: 19.3.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon tiedustelulainsäädäntöä koskevan valtioneuvoston selonteon valmistelua varten. Oikeuskansleria pyydettiin esittämään näkemyksiä tiedustelulainsäädännön toimivuudesta, tehokkuudesta ja tuloksellisuudesta, kehittämistarpeista, valvonnasta ja oikeusturvan toteutumisesta sekä muista asiakokonaisuuteen liittyvistä relevanteista seikoista.

Oikeuskansleri toi esille, että oikeuskansleri valvoo tiedustelutoimintaa koskevien säädösten lainvalmistelua ja ylimmän hallitusvallan vastuulle kuuluvia ratkaisuja tiedustelutoiminnan järjestämisessä sekä esimerkiksi tiedustelutoiminnan strategista tasoa. Oikeuskansleri totesi tehneensä syksyllä 2020 puolustusministeriöön ja sisäministeriöön laillisuusvalvontakäynnit ministeriöiden vastuulla olevaan strategiseen ohjaukseen ja valvontaan sekä seurantaan, tiedustelun painopisteiden asettamiseen ja sisältöön sekä valtiojohdon toiminnan valvontaan.

Oikeuskansleri totesi, että suojelupoliisille on muodostunut eräänlainen kaksoisrooli yhtäältä rikostiedustelua suorittavana poliisina ja toisaalta salaiset tiedusteluoikeudet omaavana tiedustelupalveluna. Tämä kaksoisrooli antaa suojelupoliisille tehokkaita työvälineitä, mutta myös esimerkiksi huomattavan vahvat ja laajat tiedonsaantioikeudet. Oikeuskansleri korosti, että vaikka kuvatulle kaksoisroolille on olemassa sinällään hyväksyttävät ja Suomen turvallisuusympäristössä jossain määrin painavatkin perusteet, on sen välttämättömyyttä ja mahdollisia ongelmakohtia syytä tarkastella jatkossa avoimesti ja analyyttisesti. On tarpeen arvioida suojelupoliisin asemaa yhtäältä poliisiviranomaisena ja sen mukaisia toimivaltuuksia sekä toisaalta tiedustelulainsäädännön myötä painottuvaa roolia tiedusteluviranomaisena. Tässä arvioinnissa on syytä tarkastella suojelupoliisin tehtäväkokonaisuuden tarkoituksenmukaisuutta yhtäältä perusoikeuksien suojan ja valtuuksien väärinkäytön rakenteellisen suojan sekä toisaalta turvallisuusriskien tehokkaan hallinnan kannalta. Arvioinnissa on myös hyvä edelleen pohtia organisaation osaamisen ja erikoistumisen sekä yhteistyösuhteiden kannalta perustelluinta ratkaisua.

Tiedustelumenetelmän käytön yhteydessä saatujen tietojen luovuttamista rikostorjuntaan eli rikosten estämistä ja paljastamista tai selvittämistä varten säännellään tiedustelulakien niin sanotuilla palomuurisäännöksillä. Palomuurisääntelyn soveltamisesta tiedustelutietojen luovuttamisessa esitutkintaviranomaiselle on esitetty eriäviä näkemyksiä. Oikeuskansleri korosti, että asiasta olisi tärkeää luoda selkeät pelisäännöt. Epäselväksi ei saisi jäädä se, miten tiedustelussa saatua tietoa voidaan hyödyntää tehokkaassa rikosvastuun toteuttamisessa. Arvioinnin pohjalta on tarpeen huolehtia siitä, että laissa on asiasta riittävän kattavat, tarkkarajaiset ja täsmälliset säännökset.

Oikeuskansleri esitti lisäksi näkemyksiään tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminnon resursseista, tilasto- ja indikaattoritietojen hyödyntämisestä yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä yhteistyöstä, jota tarvitaan turvallisuusriskien hallitsemiseksi erityisesti kyber- ja tietoturvallisuuden ja verkkoympäristössä tapahtuvan toiminnan osalta.

OKV_565_21_2021.pdf

« Takaisin

Oikeuskanslerin lausunto vuoden 2021 kuntavaalien järjestämiseen koronapandemian aikana liittyvistä riskeistä

Diaarinumero: OKV/630/21/2021
Antopäivä: 4.3.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi pyynnöstä lausunnon oikeusministeriölle kuntavaalien järjestämiseen koronapandemian aikana liittyvistä riskeistä. Lausuntopyynnön mukaisesti lausunnossa keskityttiin kysymyksiin, mitkä ovat keskeiset riskit kuntavaalien järjestämisessä koronatilanteessa huhtikuussa 2021 ja sisältyykö tilanteeseen oikeudellisia riskejä, jotka voisivat johtaa vaalien uusimiseen. Lausuntopyynnön taustana oli käytettävissä sittemmin julkaistut kaksi oikeustieteellistä asiantuntija-arviota ja oikeusministeriön muistioluonnos 2.3.2021, jossa ei ollut vielä toimenpide-esitystä. Oikeuskansleri ei ottanut kantaa vaalien siirtämiseen. THL:n lausunto ei ole ollut oikeuskanslerin lausuntoa annettaessa vielä käytettävissä.

Oikeuskanslerin lausunnossa todetaan, että ylimmällä laillisuusvalvojalla ei ole vaaliasiantuntijaviranomaisia ja terveysviranomaisia parempia edellytyksiä vaalien käytännön toimittamiseen liittyvään riskiarviointiin.

Perustuslain 2 §:n 1 ja 2 momentit turvaavat yleisen kansanvaltaisuusperiaatteen, ja perustuslain 121 § kunnallisen itsehallinnon ja siihen sisältyvän kansanvaltaisen päätöksenteon. Perustuslain 14 §:n 3 momentti turvaa äänioikeuden kunnallisvaaleissa jokaiselle Suomen kansalaiselle ja maassa vakinaisesti asuvalle ulkomaalaiselle, joka on täyttänyt 18 vuotta. Jos epidemiaoloissa suurehkolle joukolle äänioikeutettuja ei kyetä julkisen vallan toimesta järjestämään lainkaan äänestysmahdollisuutta, on mielestäni kyse merkittävästä perusoikeusrajoituksesta, oikeudellisessa arviossa tosiasiassa perusoikeuden ydinsisältöön puuttumisesta. Oikeusministeriön muistion mukaan karanteenissa oleville äänestysmahdollisuus näyttäisi olevan järjestettävissä käytännön terveysturvallisuustoimenpiteillä, mutta eristettyjen covid-19 –tautipotilaiden kohdalla tämä ei näytä lainkaan selvältä. Jos äänestysmahdollisuutta ei näille viranomaisten pakkotoimin eristetyille henkilöille kyetä järjestämään ja jos eristykseen määrättyjen äänioikeutettujen joukko muodostuu suurehkoksi, arvioin tämän jossain määrin ongelmalliseksi äänioikeuden yhtäläisyyden ja vaalien legitimiteetin kannalta. Tällaisen äänioikeuden rajoituksen oikeasuhtaisuus ja välttämättömyys edellyttää huolellista ja luotettavaa punnintaa. Oikeudellinen lähtökohta on, että kaikki eivät pääse äänestämään sairauden tai vastaavan esteen johdosta eikä se vielä sinänsä horjuta vaalien hyväksyttävyyttä.

Riskienhallinnassa on tarpeen avoimesti varautua erilaisiin skenaarioihin, joiden perustana ovat epidemiologiset arviot. Äärimmäinen riski olisi, että osassa maata on ennakkoäänestyksen tai vaalipäivänä voimassa perustuslain 23 §:n tai valmiuslain 118 §:n perusteella asetettuja liikkumisrajoituksia. Vaalivalmisteluissa on perusteltua arvioida tämän hyvin epätoivottavan mutta mahdollisen tilanteen vaikutus yhtäläiseen äänioikeuden käyttämiseen ja vaalilain mukaisten vaalijärjestelyiden toteuttamiseen. Samoin on arvioitava vaaleja edeltävän ajan tilanteen vaikutuksia vaalikampanjaan. Lausunnossa lisäksi tarkastellaan vaalien uusimisen riskiä oikeuskäytännön valossa.

OKV_630_21_2021.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 17