Lausunnot

Luonnos hallituksen esitykseksi biopankkilaiksi ja muiksi siihen liittyviksi laeiksi

Diaarinumero: OKV/2909/21/2020
Antopäivä: 23.2.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri piti lausunnossaan biopankkilakia kannatettavana ja katsoi luonnoksessa esitetyn sääntelyn vastaavan hyvin tietosuojasääntelyn henkilötietojen käsittelylle asettamiin velvoitteisiin. Erityisen hyvänä oikeuskansleri piti itsemääräämisoikeuteen ja itsemääräämisoikeutta toteuttavan Euroopan neuvoston biolääketiedesopimuksen keskeisiin periaatteisiin kuuluvan näytteenantajan tietoisen suostumuksen näytteen ottamiseen ja toisaalta Euroopan unionin tietosuoja-asetuksen määrittelemien henkilötietojen laillisen käsittelyn perusteiden välisen suhteen selkeyttämistä ja alaikäisen osallisuutta, kuulemista ja itsemääräämisoikeutta vahvistavia säännöksiä. Itsemääräämisoikeutta niin yleisesti ja alaikäisen suostumuksen tulkinnan kannalta olisi perusteltua edelleen korostaa.

Yksittäisinä kehittämistarpeina oikeuskansleri esitti tarpeen arvioida biopankkitoiminnan luonnetta perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä ja, mikäli vastoin biopankkilain säätämisen yhteydessä tähän asti omaksuttua näkemystä, toiminta katsottaisiin tällaiseksi hallintotehtäväksi, arvioitava onko tarkoituksenmukaista antaa lähtökohtaisesti viranomaisille kuuluvia hallintotehtäviä yksityisten hoidettavaksi. Oikeuskansleri suhtautui epäilevästi perusteluissa pistemäisesti esiintyvään hyvin laajaan julkisen hallintotehtävän tulkintaan, jota ei kuitenkaan ollut johdonmukaisesti toteutettu ehdotetun lain säännöksissä. Ehdotetun lain 43 § pitäisi perustella edellä esitetty huomioon ottaen seikkaperäisemmin ottaen Euroopan unionin sijoittamisoikeutta koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 51 artiklan sekä myös tietojen vapaata liikkuvuutta unionissa koskevan periaatteen ja yhtenäisen eurooppalaisen tutkimusalueen periaatteiden näkökulmasta. Säätämisjärjestysperusteluissa oli myös välttämätöntä tarkastella ehdotetun kiellon suhdetta Euroopan unionin perusvapauksiin ja niistä säädettäviä poikkeuksia koskevaan kansalliseen liikkumavaraan.

Ehdotetun lain 7 § ei vastannut luonnoksen yksityiskohtaisia perusteluja ja lain 42 §:n 2 momentissa oli viittaus ilmeisen väärään lainkohtaan johon ei mitenkään viitattu yksityiskohtaisissa perusteluissa. Jatkovalmistelussa oli oikeuskanslerin käsityksen mukaan syytä varmistaa, että perustelut vastaavat säädettäväksi esitettyä lakia ja että lain sisäiset viittaukset ovat kunnossa.

Säätämisjärjestysperusteluissa oikeuskanslerin käsityksen mukaan tarpeen seikkaperäisemmin kuvata Euroopan unionin oikeuden antamaa liikkumavaraa nyt käsillä olevassa sääntelyssä niin tietosuojan ja yleisen tietosuoja-asetuksen osalta kuin EU:n perusoikeusperuskirjan kannalta.

OKV_2909_21_2020.pdf

« Takaisin

Lausunto osallisuustyöryhmän vammaispalvelulainsäädännön uudistusta koskevista ehdotuksista

Diaarinumero: OKV/2922/21/2020
Antopäivä: 9.2.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskanslerin lausunnon mukaan työryhmän ehdotuksilla voidaan vahvistaa vammaisten henkilöiden osallisuutta heitä koskevien palveluiden asiakasprosesseissa. Vammaispalvelulakiin liittyvät ehdotukset toteuttaisivat YK:n vammaissopimuksen yleistä tavoitetta vammaisten henkilöiden osallistamisesta heitä koskevien asioiden suunnitteluun ja heitä koskevaan päätöksentekoon käytännön toimintaan sitovalla ja sopimuksen tarkoitukseen sopivalla tavalla. Työryhmän ehdotuksilla voidaan myös vahvistaa vammaisten henkilöiden oikeutta yksilöllisiin tarpeisiin perustuviin palveluihin.

Ehdotettu vammaisen henkilön edun kirjaaminen palvelujen turvaamista koskevaan säännökseen korostaisi sitä, että vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet ovat palvelujen lähtökohtana. Ilmaisu on verrattavissa lainsäädännössä käytettyyn lapsen etu –käsitteeseen. Jatkovalmistelussa olisi syytä kiinnittää huomiota käsitteen tarkkaan määrittelyyn.

Vammaispalvelulakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan asiakkaan esittämästä avun ja tuen tarpeesta tai palvelujen toteuttamistavasta voidaan poiketa vain perustellusta syystä, joka on kirjattava päätökseen. Lausunnon mukaan kielteisen päätöksen asianmukaiset perustelut ovat tärkeitä asiakkaan oikeusturvan ja muutoksenhaun kannalta. Niiden avulla asiakas parhaimmillaan saa täsmällisen tiedon siitä, miksi haettu tuki tai palvelu on evätty ja voi harkita, hakeeko ja millä perusteilla muutosta päätökseen. Perusteluvelvollisuuden korostaminen säännöksessä esitetysti kiinnittää myös päätöksentekijän itsensä huomiota päätöksenteon edellyttämään harkintaan, päätöksen perustelemiseen ja saattaa parantaa perustelujen laatua. Perusteluvelvollisuus on siten tärkeää päätöksentekijän itsekontrollin kannalta.

Apulaisoikeuskanslerin lausunnon mukaan lakisääteiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat lähtökohtaisesti perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä, joissa käytetään osin myös julkista valtaa. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Palvelutarpeen arvioinnin on katsottu kytkeytyvän niin kiinteästi palvelujen myöntämistä koskevaan päätöksentekoon, että sen on katsottu olevan julkisen hallintotehtävän hoitamista ja siihen voidaan katsoa liittyvän myös julkisen vallan käytön piirteitä. Palvelutarpeen arviointi määrittää tosiasiallisesti asiakkaan oikeuksien toteutumista.

Sosiaalihuoltolain palvelutarpeen arviointia koskevan 36 §:n 5 momentin säännöksessä jää epäselväksi, tuleeko siinä mainitun sosiaalihuollon ammattihenkilön olla virkasuhteessa vai voiko hän olla esimerkiksi yksityisen palveluntuottajan palveluksessa oleva ammattihenkilö. Säännöksessä on nimenomaisesti edellytetty virkavastuulla toimimista vain erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnissa. Säännöstä tulkittaessa voi vastakohtaispäättelyllä päätyä siihen, että virkasuhteisuus ei ole edellytyksenä palvelutarpeen arvioinnin tekemiselle muissa kuin nimenomaisesti mainituissa tilanteissa. Kuitenkin palvelutarpeen arvioinnin on edellä esitetyllä tavalla katsottu olevan vähintäänkin julkisen hallintotehtävän hoitamista. Työryhmän ehdotuksessa sosiaalihuoltolain 36 §:ää ei tältä osin esitetä muutettavaksi.

Lausunnolla olevassa luonnoksessa hallituksen esitykseksi eduskunnalle lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskevaksi lainsäädännöksi on ehdotettu säädettäväksi, että palvelutarpeen arviointia ei voi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta tai muulta yksityiseltä toimijalta. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä on katsottu, että palvelutarpeen arviointi on julkisen hallintotehtävän hoitamista ja esityksessä esitetään säädettäväksi, että hyvinvointialueen on vastattava palvelutarpeen arvioinnista silloinkin, kun se hankkii palveluja yksityiseltä. Apulaisoikeuskansleri esittää lausunnossaan harkittavaksi, tulisiko myös sosiaalihuoltolain 36 §:n 5 momenttia täsmentää tältä osin.

Asiakassuunnitelmaan kirjattavat asiakkaan tai hänen läheisensä arviot ja ehdotukset ovat ehdotetun vammaispalvelulain 5 §:n mukaan perusteena palveluja koskevalle päätöksenteolle ja niistä poikkeaminen on mahdollista vain perustellusta syystä. Lausunnon mukaan tämä voi parantaa asiakkaan oikeusturvaa, mutta vain sillä edellytyksellä, että asiakassuunnitelmat ja myös palvelutarpeen arvioinnit ovat kattavia ja kirjaukset niihin on tehty huolellisesti. Laillisuusvalvontakäynneillä samoin kuin kanteluasioissa on ilmennyt, että asiakassuunnitelmien laatimisessa on ollut puutteita. Asiaan tulee kiinnittää huomiota koulutuksessa, ohjauksessa ja valvonnassa.

Sosiaalihuoltolain 39 §:n 3 momentin mukaan asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa. Pykälän perustelujen mukaan asiakassuunnitelma tarkistettaisiin käytännössä silloin, kun asiakkaan tuen tarpeissa tapahtuisi hänen palvelutarpeeseensa vaikuttavia muutoksia. Nykyisen vammaispalvelulain säännöksen mukaan palvelusuunnitelma on tarkistettava, jos vammaisen henkilön elämäntilanteessa, toimintakyvyssä, avun tarpeissa tai olosuhteissa tapahtuu muutoksia sekä muutoinkin tarpeen mukaan. Lastensuojelulain mukaan asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.

Apulaisoikeuskansleri esittää harkittavaksi, olisiko myös sosiaalihuoltolakiin perusteltua lisätä velvoite tarkistaa asiakassuunnitelma esimerkiksi kerran vuodessa. Suunnitelman tarkistamiselle asetettu vuosittainen velvollisuus voisi osaltaan turvata sitä, että päivitystarpeen arvioimiseen kiinnitetään riittävästi huomiota ja se voisi turvata myös vammaisten henkilöiden osallisuutta edellyttäen, että tarkistuksessa selvitetään heidän mielipiteensä suunnitelman tarkistamiseen.

OKV_2922_21_2020.PDF

« Takaisin

Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskevaksi lainsäädännöksi

Diaarinumero: OKV/2705/21/2020
Antopäivä: 3.2.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerin lausunnon mukaan ehdotus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärän rajoittamisesta 35 lapseen sosiaalityöntekijää kohden on ehdottomasti perusteltua ja tarpeellista, vaikkakin lienee epäselvää, onko asiakasmäärä näin rajoitettunakin liian suuri. Laillisuusvalvonnassa on tullut esiin lastensuojelun merkittävänä rakenteellisena ongelmana puute pätevistä sosiaalityöntekijöistä sekä sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus. Tähän on vaikuttanut muun muassa se, että lastensuojelutyö koetaan raskaaksi sosiaalityön alueeksi eikä työn palkkauksen katsota vastaavan työn vaativuutta. Asiakasmäärän rajoittaminen saattaa parantaa tilannetta. Sosiaalityöntekijällä tulee olla riittävästi aikaa lastensuojeluasiakkaana olevan lapsen tilanteen ja tarpeiden selvittämiseen, lapsen kuulemiseen ja tapaamiseen sekä sijaishuollon ja rajoitustoimenpiteiden valvontaan.

Esitysluonnoksen lastensuojelulain säännöksen (15 §) tavoite vahvistaa sijaishuoltoon sijoitettujen lasten oikeutta tarvitsemiinsa terveydenhuollon erikoissairaanhoidon palveluihin, mielenterveys- ja päihdepalveluihin sekä tarvittavaan muuhun sosiaali- ja terveydenhuollon tukeen on kannatettava. Laillisuusvalvonnassa on tullut esiin, että lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsyssä on ollut pitkään ongelmia, joiden ratkaiseminen edellyttäisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä ja peruspalvelujen vahvistamista sekä lastensuojelun ja psykiatrian välille luotavaa palvelua. Lausunnon mukaan kyseisen säännöksen sanamuotoja ja terveydenhuoltolain ehdotetun 69 §:n sanamuotoja olisi tarpeellista tarkistaa siten, että ne olisivat keskenään johdonmukaisia. Lisäksi lastensuojelulain säännöksen ilmaisu ”sijaishuollon tai jälkihuollon järjestämisen kannalta välttämättömät” on vaikeasti ymmärrettävä ja tulkinnanvarainen, mikä voi vaikuttaa säännöksen tarkoituksen toteutumiseen.

Ehdotetut uudet säännökset, joiden mukaan palvelutarpeen arviointia ei voi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta tai muulta yksityiseltä toimijalta ja huostaanoton ja sijaishuollon valmistelua ei voi siirtää yksityisen toimijan tehtäväksi, ovat tarpeellisia ja perusteltuja selkeyttäessään sitä, että nämä voidaan tehdä vain virkavastuulla.

Esitysluonnoksessa on todettu, että tällä hetkellä ei ole olemassa kansallista rekisteriä, josta olisi löydettävissä kaikki erimuotoiset lastensuojelun sijaishuollon yksiköt tarkkoine paikkamäärineen ja sisällöllisine kuvauksineen eikä esimerkiksi tietoa vapaana olevista sijaishuoltopaikoista ole kansallisesti saatavissa. Oikeuskansleri pitää tärkeänä valtakunnallisen sijaishuoltopaikkarekisterin perustamista.

Laillisuusvalvonnassa on tullut esiin, että vaikeasti oireileville lapsille ja nuorille tulisi olla tarjolla laitos, jossa he saisivat sekä lastensuojelupalveluja että psykiatrisia palveluja ja jota erikoissairaanhoito voisi tarvittaessa konsultoida. Esitysluonnoksessa ehdotetun vaativan sijaishuollon järjestäminen voinee vastata tähän tarpeeseen, kuten myös päihdepalvelujen tarpeeseen.  Lausunnon mukaan vaativa sijaishuolto asettaa suuria vaatimuksia sitä järjestävien laitosten lupamenettelylle ja valvonnalle, joita on kehitettävä ja joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vaativan sijaishuollon tavoitteisiin voidaan päästä vain, jos laitoksessa käytettävissä olevat integroidut palvelut ovat laadukkaita ja niitä on saatavissa riittävästi. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota henkilöstön määrään, koulutukseen ja osaamiseen.

Lausunnossa esitetään täsmennettäväksi erityisen huolenpidon jaksoa koskevan säännöksen sisältöä sekä todetaan, että erityisen huolenpidon jakson huomattavasti pidennetty aika mahdollistanee muun muassa päihdeongelmien hoidon edellyttäen, että riittäviä ja asianmukaisia mielenterveys- ja päihdepalveluja on käytettävissä. Erityisen huolenpidon asumisyksiköiden henkilöstömitoitusta ehdotetaan korotettavaksi. Lausunnon mukaan huolenaiheena on se, onko lastensuojelun vähimmäishenkilöstömitoitus myöskään vaativan sijaishuollon ja perustason lastensuojelulaitoksissa riittävä.

Ehdotettujen rajoitussäännösten osalta oikeuskansleri piti tarpeellisena yhteydenpitoon käytettävien laitteiden ja välineiden haltuun ottamista koskevien säännösten sekä eristämistä koskevan säännöksen täsmentämistä.

Esitysluonnoksen suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jakson säätämisjärjestysperusteluja tulee lausunnon mukaan tarkentaa eristämistä koskevan säännöksen osalta selostamalla, millä perusteilla esitetty säännös täyttää perusoikeuden rajoittamisen edellytykset. Myöskään erityisiä rajoituksia erityisen huolenpidon jakson aikana koskevasta esityksestä ei ilmene, miten säännös täyttää perusoikeuksien rajoittamiselle asetetut edellytykset.

Lapsen tietojen luovuttamista sijaishuoltopaikalle koskevia säännöksiä ei ole käsitelty yksityisyyden suojan ja salassapidon kannalta. Lausunnon mukaan perustuslakivaliokunta on edellyttänyt yksityisyyden suojan vuoksi käytännössään, että arkaluonteisia henkilötietoja luovutettaessa vain välttämättömät tiedot voidaan luovuttaa, jos luovutettavia tietoja ei ole säännöksessä käyttötarkoituksen kannalta yksilöity ja lueteltu tyhjentävästi. Myös säännösten sanamuotojen ja säännöskohtaisten perustelujen tarkentaminen voisi olla tarpeen.

Erityisiä rajoituksia päihdehoidon ja –kuntoutuksen aikana koskevassa säännösehdotuksessa (71 §) todetaan, että rajoituksia voidaan käyttää vain päihdehoidon vieroitushoidon ja kuntoutuksen sekä sijaishuollon integroidun palvelun aikana. Säätämisjärjestysperustelujen mukaan tämä edellyttää aluehallintoviraston laitoslupamenettelyn uusimista siten, että päihdeyksiköiden osalta luodaan lupamenettely, henkilökunnan osaamisvaatimukset sekä varmistetaan riittävä valvonta ja että oikeus rajoitustoimivaltuuksien käyttöön osoitetaan vain asianmukaisen koulutuksen saaneille henkilöille. Rajoitusten käyttämisen edellytyksenä on siis mainittu uusittu laitoslupamenettely ja koulutusvaatimukset, mutta esityksessä ei ole kuitenkaan tietoja siitä, milloin ja miten laitoslupamenettely uudistetaan tai mikä asianmukainen koulutus olisi ja miten se arvioidaan.  Perusoikeusrajoituksista säädettäisiin näin ollen ilman tarkempaa tietoa siitä, millaisten edellytysten täyttyessä niitä olisi mahdollista käyttää. Oikeuskansleri piti esityksen täydentämistä tältä osin tarpeellisena.

OKV_2705_21_2020.PDF

« Takaisin

Videotallennustyöryhmän mietintö: Suullisen todistelun vastaanottaminen tallenteelta.

Diaarinumero: OKV/2871/21/2020
Antopäivä: 27.1.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon työryhmän mietinnöstä, joka koski käräjäoikeudessa vastaanotettavan suullisen todistelun tallentamista. Hän piti mietinnössä esitettyjä tavoitteita tärkeinä ja yhtyi näiltä osin esitettyihin näkemyksiin. Ehdotettu menettely parantaisi rikoksen uhrin asemaa, koska ehdotuksen mukaan asianomistajien ei yleensä tarvitsisi saapua henkilökohtaisesti muutoksenhakutuomioistuimeen ja kohdata siellä vastaajaa uudelleen, elleivät he sitä haluaisi. Ehdotetun menettelyn voidaan katsoa edistävän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta joutuisuuden ja oikeudenkäynnin kustannusten näkökulmasta sekä lisäävän oikeusvarmuutta ja siten oikeusturvaa.  

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ehdotetut asian jäsennellyn käsittelyn varmistamiseen liittyvät muutosehdotukset oikeudenkäymiskaaren sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännöksiin olivat kannatettavia. Myös suullisen valmistelun ja kirjallisen yhteenvedon käytön lisäämiseen rikosasioissa liittyvät oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännösten muutokset olivat kannatettavia. Materiaalisen prosessinjohdon ja hyvän valmistelun merkitys sekä hyvä todistajankuulustelu käräjäoikeudessa korostuivat uudistuksessa ja tähän oli kiinnitettävä varsinkin toimeenpanossa erityistä huomiota.

Oikeuskansleri totesi, että jatkovalmistelussa tulisi vielä tarkemmin arvioida henkilötodistelun tallentamisen käytännön toteutumista käräjäoikeuksissa sekä avustavan henkilökunnan määrän ja osaamisen riittävyyttä muun muassa taloudellisten vaikutusten arvioinnin näkökulmasta.

Oikeuskansleri piti tärkeänä, että tuomioistuimille varataan riittävästi aikaa valmistautua ehdotetun menettelyn käyttöönottoon sekä uuteen tallennusjärjestelmään perehtymiseen. Ottaen huomioon mietinnössä todettu viive tallennusjärjestelmän valmistumisesta sen yleistymiseen riita- ja hakemusasioissa, oikeuskansleri katsoi, että järjestelmän käyttöön ottamiseen rikosasioissa varattua puolen vuoden siirtymäaikaa voidaan pitää liian lyhyenä.

Turvatarkastuksista tuomioistuimissa annettuun lakiin ehdotetut muutokset siitä, että turvatarkastus voitaisiin tehdä myös sen varmistamiseksi, ettei henkilö joka saapuu tuomioistuimeen katsomaan käräjäoikeudessa tehtyä kuva- ja äänitallennetta, kykenisi kuvaamaan ja levittämään tallennetta oikeudettomasti ja siten loukkaamaan tallenteella esiintyvän henkilön yksityisyyttä ja että kuvan tallentamiseen soveltuvan välineen löytäminen turvatarkastuksessa on edellytys sille, että se voitaisiin ottaa pois, olivat kannatettavia ja tarpeellisia. Ehdotetun sääntelyn toimivuuden kannalta oli hyvä, että kuvan tallentamiseen soveltuvalla välineellä tarkoitettaisiin mitä tahansa välinettä, jolla on mahdollista tallentaa kuvaa. Oikeuskansleri totesi, että jatkovalmistelussa tulisi vielä pohtia sitä, olisiko oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettuun lakiin tarpeen lisätä säännös, joka kieltäisi katsottavan tallenteen tai sen osan tallentamisen ottaen huomioon tekniikan kehittyminen tulevaisuudessa ja sen, että jatkossa muun muassa älyranneke tulee riittämään tallentamiseen.

OKV_2871_21_2020.PDF

« Takaisin

Oikeusministeriön hallinnonalalla toimivien erityisviranomaisten tuki- ja hallintotehtävien uudelleen järjestäminen

Diaarinumero: OKV72811/21/2020
Antopäivä: 27.1.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon selvityksestä, joka koskee oikeusministeriön hallinnonalalla toimivien erityisviranomaisten, kuten tasa-arvo-, yhdenvertaisuus-, tietosuoja- ja tiedusteluvalvontavaltuutetun, tuki- ja hallintotehtävien uudelleen järjestämistä. Oikeuskansleri piti lausunnossaan selvityksessä esitettyjä tavoitteita uudelleen järjestämiselle sinällään kannatettavina, vaikkakin totesi olevan syytä tunnistaa näiden erityisviranomaisten (ml. mm. Onnettomuustutkintakeskus, kuluttajariitalautakunta, konkurssiasiamies) keskinäinen erilaisuus ja niiden tehtävien hoidon asettamat vaatimukset organisoinnille.

Lausunnossa arvioitiin selvityksen johtopäätöksiä laillisuusvalvonnan näkökulmasta kiinnittäen huomiota ehdotetun järjestämismallin oikeudellisiin edellytyksiin sekä järjestämismallin toimivuuteen ylimmän laillisuusvalvojan valvonnan kannalta. Oikeuskansleri viittasi aikaisempaan lausuntoonsa vanhusasiavaltuutetun toiminnon perustamisesta (3.12.2020 OKV/2383/21/2020), jossa hän kiinnitti huomiota siihen, että useille pienille erityisvaltuutetuille perustuva järjestelmä osaltaan johtaa suomalaisten perus- ja ihmisoikeustoimijoiden joukon hajanaisuuteen. Oikeusministeriön hallinnonalan erityisvaltuutettujen kokoaminen yhteen virastoon ehdotetulla tavalla voi oikeuskanslerin mukaan luoda pohjaa myös toiminnan synergiaan, vaikka kyse onkin toiminnassaan itsenäisistä viranomaisista.

Oikeusministeriön hallinnonalan erityisviranomaisten tehtävät asettavat korkeita vaatimuksia niiden aseman ja toiminnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiselle. Näin on erityisesti valvontaviranomaisten eli erityisvaltuutettujen ja turvallisuustutkintaa tekevän Onnettomuustutkintakeskuksen osalta. Selvityshenkilön ehdottama malli erityisviranomaisten kokoamisesta uuteen virastoon, johon kuuluisi myös erityinen hallinnollisista tukipalveluista vastaava hallintopalveluyksikkö, on kokonaan uudenlainen julkishallinnon organisointimalli, jolle ei löydy täysin rinnasteista vastinetta voimassa olevasta lainsäädännöstä. Ehdotettu virastomalli on siinäkin mielessä omanlaisensa, että virasto muodostuu käytännössä ainoastaan hallintopalveluyksiköstä itsenäisten erityisviranomaisten sijoittuessa viraston ”yhteyteen”. Ehdotettu organisointimalli ja hallinnollisten palvelujen keskittäminen edellyttävät toimintojen ja vastuunjaon huolellista selvittämistä jatkovalmistelussa. Selvityksessä hahmotellussa mallissa tehtävien ja vastuiden jako ei näyttäisi kaikilta osin vielä toteutuvan selkeänä ja riittävän yksiselitteisenä.

Viraston muodollisen päällikköjohdon puuttuminen, tehtävien ja vastuunjaon jakautuminen esimerkiksi erityisviranomaisten henkilöstöasioissa, tiedonhallinnassa, tietosuojassa, arkistonmuodostuksessa ja toimitilaratkaisuissa sekä erityisvaltuutettujen lakisääteisiin tehtäviin kuuluvan valvontavallan kohdentuminen myös heidän omaan ”emovirastoonsa” vaikuttavat laillisuusvalvonnan näkökulmasta erityisesti seikoilta, joihin on syytä jatkovalmistelussa kiinnittää huomiota. jatkovalmistelussa tulee myös käydä läpi erityisviranomaisten aseman järjestämiseen vaikuttavat kansainväliset velvoitteet ja EU-sääntely.

OKV_2811_21_2020.PDF

« Takaisin

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/2884/21/2020
Antopäivä: 8.1.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri kannatti hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa ehdotettua muutosta. Tietoturvaloukkauksen uhrin mahdollisuus saada henkilötunnuksensa vaihdettua edistää yksilön oikeuden turvallisuuteen sekä henkilötietojen suojan toteutumista nykyiseen tietojenkäsittelyyn sisältyviä riskejä ja erityisesti Suomessakin yhä merkittävämmäksi arvioitavaa identiteettivarkauden riskiä vastaan. Lisäksi muutos osaltaan tukee tietoturvaloukkausten uhreiksi joutuneiden turvallisuuden tunnetta sekä yleistä luottamusta siihen, että oikeusjärjestelmä suojaa tietomurtojen kohteeksi joutuneita.

Tehokkain keino vähentää uhreille aiheutuvia vahinkoja olisi se, ettei henkilötunnusta eri palveluissa käytettäisi tavoilla jotka antavat tunnuksen tietävälle mahdollisuuden tunnuksen väärinkäyttämiseen. Tietoturvaloukkausten aiheuttamaa riskiä tuleekin järjestelmällisesti vähentää laajentamalla riittävän luotettavien, varsinaisten tunnistamisen keinojen käyttöä ja edellyttämällä sitä lainsäädännössä. Erityisesti hyödykesidonnaisten luottosopimusten edellyttämän tunnistamisen sääntely on tässä kiireinen ja tärkeä lainsäädäntötoimien selvittämisen kohde. Olennaisen tärkeää on kehittää myös yleisesti tietoturvan ja kyberturvallisuuden tasoa koko yhteiskunnassa. Henkilötunnusten käytöstä tunnistamisen apuvälineenä luopuminen edellyttää muutoksia monien toimijoiden käytännössä, minkä vuoksi myös henkilötunnuksen väärinkäytöltä suojaaminen henkilötunnuksen vaihtamisen mahdollisuutta helpottamalla on perusteltua. Se ei kuitenkaan saa jäädä ainoaksi toteutettavaksi keinoksi vähentää tietoturvaloukkausten aiheuttamaa vahinkoa ja riskiä.

Oikeuskansleri katsoi, että tietoturvaloukkauksen uhrille ei voi asettaa korkeaa selvitysvelvoitetta sen osoittamiseksi, että henkilötunnuksen väärinkäyttö on ilmeistä tai että henkilötunnuksen muuttaminen suurella todennäköisyydellä estäisi merkittävät haitalliset seuraamukset ja piti välttämättömänä, että selvitysvastuu asetetaan pääsääntöisesti viranomaiselle ja että ratkaisun tekevälle viranomaiselle myös annetaan riittävä tiedonsaantioikeus tuon arvion tekemiseksi.

Oikeuskansleri piti myös tärkeänä, että ehdotetun lainsäädännön toimeenpanossa huolehditaan tietoturvaloukkausten uhrien riittävästä neuvonnasta.

OKV_2884_21_2020.PDF

« Takaisin

Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen virka-apu poliisille

Diaarinumero: OKV/2413/21/2020
Antopäivä: 7.1.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä, joka sisälsi ehdotuksen uudeksi laiksi Puolustusvoimien virka-avusta poliisille. Esitys sisälsi myös ehdotuksen rajavartiolain muutokseksi, jolla kyseiseen lakiin lisättäisiin säännöksiä etenkin ns. vaativan virka-avun antamisesta poliisille.

Oikeuskansleri piti perusteltuna, että virka-apua koskevia säännöksiä selkeytetään ja uudistetaan vastaamaan nykyistä paremmin poliisin toiminnallisia tarpeita muuttamatta kuitenkaan virka-avun peruslähtökohtia. Oikeuskansleri korosti kuitenkin, että poliisin tulee lähtökohtaisesti suoriutua tehtävistään omin resurssein. Ehdotetuilla ns. vaativaa virka-apua koskevilla lainsäädäntömuutoksilla ei myöskään tule olla yleistä virka-avun pyytämisen kynnyksen alentavaa vaikutusta.

Oikeuskansleri otti lausunnossaan kantaa esityksessä ehdotettuihin virka-avun muotoihin. Hän totesi yleisesti, että ehdotetut säännökset koskien virka-apulaissa tarkoitettujen virka-avun muotojen sisältöä, virka-avun antamisen edellytyksiä ja virka-avusta päättämistä ovat jossain määrin hajanaisia ja kokonaisuus osin vaikeaselkoinen.

Esityksen mukaan ns. vaativaa virka-apua olisi ikään kuin kahdentyyppistä. Esityksessä eroteltiin lähempänä tavanomaisempia vaativia poliisitehtäviä ja niissä tarvittavia voimakeinoja oleva vaativa virka-apu (ns. keskikategorian aseistus) sekä toisaalta aivan äärimmäisissä tilanteissa poikkeuksellinen voimakeinojen käyttöä vaativa virka-apu. Esitys sisälsi sekä virka-apulaissa että rajavartiolaissa kyseisen keskikategorian aseistuksen osalta kaksi vaihtoehtoista sääntelyehdotusta siihen sovellettavasta päätöksentekomenettelystä. Lausuntopyynnössä pyydettiin esittämään arvioita molemmista ehdotetuista menettelyistä.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa päätöksentekotaso olisi keskusvirastotasolla, jolloin vaativan virka-avun pyytäjänä olisi Poliisihallitus ja päättäjänä pääesikunta riippumatta tilanteen kiireellisyydestä. Oikeuskansleri yhtyi esityksessä todettuun, että tämän vaihtoehdon etuna olisi muun ohella toimivien ja vakiintuneiden päivystysjärjestelyjen sekä lyhyemmän päätöksentekoketjun mahdollistama nopea päätöksentekokyky. Kyseinen vaihtoehto vastaisi varmasti enemmän käytännön tarpeita vaativaa virka-apua nopeasti edellyttävissä tilanteissa. Tässä vaihtoehdossa parlamentaarinen vastuu toteutuisi kuitenkin heikommin. Vaihtoehto olisi myös jossain määrin epäsymmetrinen vaikutukseltaan ns. keskikategorian aseistusta järeämpiä sotilaallisia aseita sisältävän vaativan virka-avun päätöksentekomenettelyn kanssa.

Toisessa vaihtoehdossa päätöksentekotaso olisi lähtökohtaisesti ministeriötasolla, eli vaativaa virka-apua pyytäisi sisäministeriö ja siitä päättäisi puolustusministeriö, mutta kiiretilanteessa päätöksentekotaso olisi keskusvirastotasolla. Oikeuskansleri totesi, että tämän vaihtoehdon vahvuutena olisi parempi parlamentaarinen vastuukate etenkin, kun vaativan virka-avun edellytyksiä ehdotettiin väljennettäväksi jonkin verran ja vaativaa virka-apua voitaisiin antaa eräiden muidenkin rikosten kuin terrorismirikosten estämiseksi. Tämä vaihtoehto ei varmaankaan olisi toiminnalliselta kannalta yhtä nopea, mutta ennakoimattomissa kiiretilanteissa päätös virka-avun antamisesta voitaisiin kuitenkin tehdä keskusvirastotasolla. Tässä vaihtoehdossa riskinä on kuitenkin se, että ministeriötason päätöksellä lähinnä tosiasiallisesti jälkikäteen hyväksyttäisiin toimia, jotka olisi ollut perustellumpaa määritellä riittävän tarkasti lainsäädännössä keskushallinnon virastojen viranomaispäätöksentekoon.

Oikeuskansleri otti lausunnossa lisäksi kantaa muun ohella esityksessä sisältyneisiin säännöksiin ja niiden perusteluihin, jotka koskivat virka-avun voimassaoloa, poliisin johtovastuuta virka-aputilanteessa sekä päätöksentekoa esteen poistamiseksi tarpeellisesta virka-avusta.

OKV_2413_21_2020.PDF

« Takaisin

Selvitys tietoturvan ja tietosuojan parantamiseksi kriittisillä toimialoilla

Diaarinumero: OKV/2881/21/2020
Antopäivä: 31.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri totesi tietoturvan ja tietosuojan parantamista kriittisillä toimialoilla koskevasta väliraportista antamassaan lausunnossa pitävänsä raportin ehdotuksia poliittisiksi linjauksiksi kannatettavina. Viime vuosina esiin tulleet ja laajasti uutisoidut tietomurrot ja tietosuojaloukkaukset osoittavat, että tietoturvan ja tietosuojan parantaminen on välttämätöntä yhä enemmän digitalisoituneessa yhteiskunnassa.

Viranomaisten ja kriittisten toimialojen tiedon turvaaminen on olennaisen tärkeä osa yhteiskunnan tehokkaan toiminnan varmistamista.

Erityisen tervetulleina oikeuskansleri piti raportin ensimmäistä tavoitetta yhtenäisen säädöspohjan luomisesta viranomaisten välisen yhteistyön varmistamiseksi ja kohdan 5 tavoitetta löytää teknologinen ratkaisu salassa pidettävän ja turvaluokitellun tiedon vaihtamiseen. Oikeuskansleri totesi, että linjauksia toteutettaessa on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota siihen, että viranomaisilla ja muilla toimijoilla on resurssit täyttää niille asetetut vaatimukset ja että asetettavat velvoitteet on kuvattu riittävän yksiselitteisesti niin, että velvoitteen kohteella on todellinen mahdollisuus arvioida velvoitteen toteuttaminen.

Oikeuskansleri katsoi, että toimenpiteiden vaatimia resursseja olisi hyvä arvioida nyt raportissa tehtyä laajemminkin, jotta viranomaisille tai muille toimijoille ei aseteta vaatimuksia joiden toteuttamiseen ei tosiasiassa ole mahdollisuuksia.

OKV_2881_21_2020.PDF

« Takaisin

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja maa-aineslain muuttamista koskeva hallituksen esitys

Diaarinumero: OKV/2506/21/2020
Antopäivä: 21.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja maa-aineslain muuttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Esityksellä ehdotettiin tehtäväksi mm. teknisluonteisia muutoksia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettuun lakiin ja sen liitteisiin, jotta ne vastaavat tarkemmin tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettua direktiiviä.

Komission virallisen huomautuksen mukaan direktiivin täytäntöönpanon puutteet koskivat muun muassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (jäljempänä YVA-menettely) soveltamisalan määräytymistä, YVA-menettelyn tulosten huomioon ottamista lupamenettelyissä sekä päätösten perustelemiseen ja muutoksenhakuoikeuteen liittyviä kysymyksiä.

Esitysluonnoksen mukaan YVA-lakiin otettaisiin direktiivin edellyttämä maininta arviointitulosten asianmukaisesta huomioon ottamisesta. Perusteluissa ei kuitenkaan millään tavoin avattu asianmukaisuuden käsitettä, vaan viitattiin ainoastaan artiklan sanamuotoon. Apulaisoikeuskansleri katsoi myös, että esityksessä tuli selkeämmin tuoda esiin, minkälaisia päätösten perustelemiseen ja muutoksenhakuoikeuteen liittyviä puutteita komissio oli havainnut, liittyivätkö ne nimenomaan YVA-menettelyyn ja miten nuo puutteet korjataan. Esityksen perusteluja tuli siten täydentää näiltä osin.

OKV_2506_21_2020.PDF

« Takaisin

Hallituksen esitysluonnos vanhusasiavaltuutetusta

Diaarinumero: OKV/2383/21/2020
Antopäivä: 3.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta vanhusasiavaltuutetusta.

Vanhusasiavaltuutettu voi oikeuskanslerin mukaan tuoda kootusti ja laaja-alaisesti esiin ikääntyneiden asemaa ja oikeuksien toteutumista koskevia kysymyksiä sekä ikääntyneillä olevia tarpeita ja niihin vastaamista.

Vanhusasiavaltuutettu ei toimisi valvontaviranomaisena, eikä vanhusasiavaltuutetulla olisi toimivaltaa ratkaista yksittäistapauksia koskevia kanteluita. Oikeuskansleri piti lain toimeenpanossa tärkeänä vanhusasiavaltuutetun toimivallasta ja tehtävistä tiedottamista, jotta vanhusasiavaltuutetun toiminta tulee tunnetuksi. Vanhusasiavaltuutetun tulee siirtää kanteluina käsiteltävät asiat toimivaltaiselle viranomaiselle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Jatkossa eduskunnan oikeusasiamiehen merkittävä erikoistumistehtävä on ikääntyneiden oikeuksien toteutumisen laillisuusvalvonta. Vanhusasiavaltuutetun tehtävissä korostuu myös päällekkäisyyksien välttäminen ja yhteistyö ihmisoikeuskeskuksen kanssa.

Lakiehdotuksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan vanhusasiavaltuutetun tehtävän hoitaminen edellyttäisi sitä, että valtuutettu pitäisi yhteyttä ikääntyneisiin ja heitä edustaviin tahoihin ja välittäisi heiltä saamaansa tietoa. Oikeuskansleri piti perusteltuna, että edellä mainitusta tehtävästä säädettäisiin nimenomaisesti omana kohtaa kohtanaan lain 3 §:n 2 momentissa. Perustuslain 14 §:n 4 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Säännökseen kirjattu vanhusasiavaltuutetun velvoite pitää yhteyttä ikääntyneisiin ja heitä edustaviin tahoihin sekä välittää heiltä saamaansa tietoa varmistaisi ikääntyneiden mielipiteiden ja kokemusten kuulemista. Tämä edistäisi heidän mahdollisuuksiaan osallistua ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ja toteuttaisi perustuslain 14 §:n 4 momentissa julkiselle vallalle asetettua velvoitetta. Lisäksi vanhusasiavaltuutetun yhteydenpito ikääntyneisiin ja heitä edustaviin tahoihin, kuten esimerkiksi vanhusneuvostoihin, edistäisi tiedottamista muun muassa ikääntyneiden oikeuksista.

Luonnosesityksessä kuvataan vanhusasiavaltuutetun toiminnon perustamisen vaihtoehtoisia järjestämistapoja. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota siihen, että useille pienille erityisvaltuutetuille perustuva järjestelmä johtaa osaltaan suomalaisten perus- ja ihmisoikeustoimijoiden joukon hajanaisuuteen. Tähän liittyvien riskien vähentäminen puoltaisi vanhusasiavaltuutetun sijoittamista ihmisoikeuskeskuksen yhteyteen. Oikeuskansleri totesi, että hänen tehtävänään ei ole arvioida eri organisaatiovaihtoehtoja. Hallituksen esityksen mukaisessa mallissa korostuu kuitenkin tarve huolehtia riittävän tiiviistä yhteistyöstä juuri ihmisoikeuskeskuksen sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa.

Ylipien laillisuusvalvojien roolia ikääntyneiden oikeuksien valvonnassa ja edistämisessä tuodaan esitysluonnoksessa esille asianmukaisesti. Selostuksessa ylimpien laillisuusvalvojien työnjaon kehittämisestä olisi oikeuskanslerin osalta perusteltua mainita, että perustuslain 108 §:n 1 momentin 1 virkkeen mukaiseen valtioneuvoston laillisuusvalvontaan kuuluu ja kuuluisi tehtäväjaon mukaan jatkossakin (1) oikeuskanslerin suorittama ennakollinen säädösvalvonta ja lisäksi (2) yleinen valtioneuvoston ja sen ministeriöiden toiminnan laillisuusvalvonta, joissa valvotaan ja edistetään osaltaan myös ikääntyneiden oikeuksia siltä osin kuin kyse on ylimmän hallitusvallan vastuulle kuuluvista seikoista. Oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa korostuvat tällöin rakenteelliset, oikeuksien toteutumisen yleisiä edellytyksiä ja esteitä koskevat seikat. Asialla on sikäli merkitystä, että vanhusasiavaltuutetun toiminnalla on tältä osin yhteyksiä myös oikeuskanslerin perustuslaissa säädettyyn valvontatehtävään ja sen painopisteisiin.

Esitysluonnoksessa tuodaan esille eduskunnan oikeusasiamiehen sekä Valviran ja aluehallintovirastojen havaintoja ikääntyneiden oikeuksien toteutumisen ongelmista. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota siihen, että esitysluonnoksen lisäksi ikääntyneiden oikeuksien toteutumiseen yhteiskunnan ja julkisten palveluiden digitalisaation yhteydessä on kanteluratkaisujen perusteella kiinnitetty kokoavasti huomiota valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksessa toiminnastaan vuodelta 2018. Kertomuksessa todetaan, että julkisten palveluiden ja hallinnon sekä yleensä yhteiskunnan digitalisaatio tuo käytännössä monille ikääntyneille vaikeuksia ja esimerkiksi pääsy pankkipalveluihin ja muihin yksityisiin palveluihin on digitalisaation ja automaation myötä vaikeutunut.

Merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi nouseekin, miten ikääntyneiden erityiset tarpeet ja mahdollisuudet hoitaa asioitaan sekä osallistua yhteiskuntaan turvataan myös digitalisaation yhteydessä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta yhtyi mietinnössään oikeuskanslerin havaintoihin ja korosti voimakkaasti niiden merkitystä sekä piti asiaa vastaisuudessakin tärkeänä seurattavana laillisuusvalvonnassa.

Oikeuskanslerin kertomuksessa toiminnastaan vuodelta 2019 on puolestaan kokoavasti käsitelty oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan, erityisesti kanteluiden ja laillisuusvalvontakäyntien sekä ennakollisen säädösvalvonnan havaintoja perusoikeuksien toteuttamisessa tarvittavista resursseista sekä julkisten palveluiden ohjauksesta ja johtamisesta samoin kuin sosiaalihuollon palveluiden omavalvonnan toimivuudesta. Tarkastelussa ovat olleet juuri ikääntyneiden palvelut, joissa on palveluiden ohjauksen, yksityisiltä hankittavien palveluiden hankintojen sekä valvonnan osalta pitkälti nojauduttu luottamukseen ja tämä on johtanut myös puutteisiin palveluiden asiakkaina olevien ikääntyneiden henkilöiden oikeuksien toteutumisessa. Sosiaalihuoltolain mukainen omavalvonta ei myöskään ole käytännössä vielä toiminut lainkaan siten kuin lakia säädettäessä on tavoiteltu, mikä yhdessä riittävän viranomaisvalvonnan ja ohjauksen ohella tulisi ottaa huomioon myös ikääntyneiden palveluiden hoitajamitoituksen toimeenpanossa. Oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2019 onkin valvontakäyntien osalta mainittu hallituksen esityksen luonnoksessa. Nykytilan arvioinnin yhteydessä voitaneen myös tuoda esille näitä oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa havaittuja, ikääntyneiden oikeuksien kannalta merkittäviä erityisteemoja koskevia seikkoja.

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jaksossa on lyhyesti todettu, että esityksen voidaan katsoa osaltaan edistävän julkisen vallan mahdollisuuksia turvata perustuslain 22 §:ssä edellytetyllä tavalla perustuslain 2 luvussa säädettyjen perusoikeuksien toteutuminen ikääntyneiden osalta. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan tässä voitaisiin kuvata laajemmin esityksen vaikutuksia perusoikeuksien ja ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumiseen.

OKV_2383_21_2020.PDF

« Takaisin

« Edellinen 1 / 16