Lausunnot

Toimitusministeristön toimivalta / täsmennyksiä

Diaarinumero: -
Antopäivä: 15.3.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Ohje täydentää 5.3.2019 julkaistua yleistä kannanottoa toimitusministeristön asemasta.

Lakien käsittely eduskunnassa

Hallituksen eronpyyntö ja jatkaminen toimitusministeristönä ei vaikuta eduskunnan toimivaltaan hyväksyä siellä vireillä olevia lakeja. Lait, joiden käsittely jää eduskunnassa kesken vaalikauden päätyessä, raukeavat. Poikkeuksena tästä ovat vain kansainväliset asiat. Seuraava hallitus päättää, antaako se rauenneen lakiesityksen uudelleen eduskunnalle.

EU-asiat

EU-asioiden saattamisella eduskunnan suuren valiokunnan käsiteltäväksi on aikaisempaakin korostetumpi merkitys. Eduskunnan osallistuminen EU-asioiden käsittelyyn tuo parlamentaarisen hyväksynnän ja näin Suomen edustajat voivat edustaa eduskunnan hyväksymää kantaa.

Kirjalliset kysymykset

Kansanedustajien kirjallisiin kysymyksiin vastataan edelleen perustuslain ja eduskunnan työjärjestyksen mukaisesti.

Hallituksen esitykset

Toimitusministeristö ei voi antaa eduskunnalle hallituksen esitystä tai täydentävää hallituksen esitystä. Poikkeuksena voivat olla lähinnä kiireisiä kansainvälisiä asioita koskevat esitykset.

Toimitusministeristö ei voi peruuttaa eronpyynnön jättäneen hallituksen hallitusohjelmaan perustuvia tai muuten poliittisesti keskeisiä lakiehdotuksia.

Valtioneuvoston asetukset

Pääsääntöisesti valtioneuvoston asetuksen antamisessa on kyse lainsäädäntövallan käyttämisestä ja asetuksissa voi olla merkittäviä yhteiskuntapoliittisia linjauksia. Näiden tulisi tapahtua parlamentaarisella vastuukatteella eivätkä ne siten sovellu toimitusministeristölle. Poikkeuksena ovat teknisluonteiset, esim. eduskunnan hyväksymän lain tai talousarvion toimeenpanoon liittyvät asetukset, joissa ei ole merkittävää yhteiskuntapoliittista harkintaa. Samoin voidaan antaa asetuksia, jotka liittyvät kansainvälisen velvoitteen toimeenpanoon.

Valtioneuvoston periaatepäätökset

Periaatepäätöksen antaminen ei ole suositeltavaa. Valtioneuvoston periaatepäätös ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sillä on hallinnon toimintaa ohjaava vaikutus. Hallituksen tasolla periaatepäätöksen sitovuus on poliittista, ja se sitoo vain periaatepäätöksen antanutta hallitusta. Periaatepäätöksen antaminen toimitusministeristön toimikaudella ei tämän vuoksi vastaisi tarkoitustaan, ja se voisi aiheuttaa epätietoisuutta päätöksen sitovuudesta hallinnon toiminnassa.

Virkanimitykset

Toimitusministeristö ei ratkaise valtion ylimmän virkamiesjohdon nimitysasioita, jollei yksittäistapauksessa ole erityisiä perusteita. Näitä virkoja ovat valtion virkamieslain 26 §:n 1–4 kohdissa tarkoitetut virat, joita ovat
1) valtioneuvoston oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri;
2) puolustusvoimain komentaja;
3) valtiosihteeri, valtiosihteeri kansliapäällikkönä, kansliapäällikkö, alivaltiosihteeri ja osastopäällikkö sekä näitä virka-asemaltaan vastaavat ministeriön virkamiehet (viimeksi mainitut luetellaan valtion virkamiesasetuksen 28 §:ssä);
4) välittömästi ministeriöiden alaisten virastojen päälliköt ja valtion liikelaitosten toimitusjohtajat (poikkeukset luetellaan valtion virkamiesasetuksen 28 §:ssä)

Näihin virkoihin toimitusministeristö siis ei lähtökohtaisesti nimitä tai tee nimittämisestä ratkaisuehdotusta tasavallan presidentille.

Muut nimitysasiat voidaan pääsääntöisesti käsitellä.

Ulkoasiainhallinnon tehtävät

Diplomaattisella uralla olevien virkamiesten tehtävissä ei ole kyse virkaan nimittämisestä vaan tehtävään määräämisestä. Kansainvälisten suhteiden hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi toimitusministeristö voi tehdä tehtävään määräämisestä päätöksiä ja ratkaisuehdotuksia tasavallan presidentille. Sellaisista ulkoasiainhallinnon ylimmän virkamiesjohdon virkanimityksistä, jotka eivät kuulu diplomaattisen uran tehtäväkierron piiriin, toimitusministeristön on pääsääntöisesti pidättäydyttävä.

Ulkoasiainhallinnon viroista ja tehtävistä säädetään ulkoasiainhallintolaissa ja valtioneuvoston asetuksessa ulkoasiainhallinnosta.

Lautakunnat, neuvottelukunnat, neuvostot jne.

Toimitusministeristö voi asettaa toimielimiä, joista säädetään laissa tai asetuksessa.

Muut toimielimet

Suositeltavaa on, että ministeriön virkamiesjohto asettaa ministeriön toimivaltaan kuuluvat toimielimet, joilla on valmistelu- tai toimeenpanotehtäviä, esim. työryhmät. Uusi valtioneuvosto tekee poliittiset valmistelua koskevat linjaukset.

Muut päätökset

Toimitusministeristö voi tehdä yksittäistapauksia koskevia päätöksiä, esim. luvat, valtionavustukset tai määrärahan jaot, jos päätöksiin ei liity merkittävää yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden harkintaa. Tällaista harkintaa päätöksenteossa on usein silloin, jos päätöksenteon edellytyksiä ei ole lainsäädännössä tai valtion talousarviossa tarkasti määritelty.

Toimitusministeristö voi panna täytäntöön päätöksiä, jotka hallitus on ennen eronpyyntöään sitovasti ratkaissut. Toimitusministeristö voi myös päättää rahoituksesta esim. valtioyhtiöille, jos rahoitukseen on eduskunnan antama yksilöity valtuus talousarviossa.

« Takaisin

Toimitusministeristön asema

Diaarinumero: -
Antopäivä: 5.3.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerille on tullut tiedusteluja ns. toimitusministeristön asemasta ja toimivallasta. Oikeuskansleri ilmoittaa sen vuoksi ministeriöille seuraavat tiedot, jotka perustuvat perustuslain säännöksiin ja esitöihin sekä oikeuskirjallisuuteen ja oikeuskanslerin ratkaisukäytäntöön.

Perustuslain mukaan hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta, ja ministerit vastaavat virkatoimistaan eduskunnalle (perustuslaki 3 ja 60 §). Tämän vuoksi hallitus pyytää eduskuntavaalien jälkeen eroa. Hallitus- ja hallintovallan käytössä ei kuitenkaan voi syntyä tilannetta, jolloin toimivaltaista hallitusta ei olisi. Tämän vuoksi eronpyynnön jättänyt hallitus jatkaa tehtävissään toimitusministeristönä uuden hallituksen nimittämiseen asti.

Toimitusministeristön asemasta ei ole nimenomaisia säännöksiä. Toimitusministeristöllä on muodollisesti sama toimivalta kuin hallituksella ennen sen eronpyyntöä. Toimitusministeristön toimivaltaa rajoittaa kuitenkin se, että toimitusministeristön asema ei perustu parlamentarismin periaatteiden mukaisesti uuden, vaan aikaisemman eduskunnan luottamukseen.

Toimitusministeristön toimivalta on ensisijaisesti poliittinen kysymys, mutta toimivallalla on myös perustuslaissa säädetyistä valtiollisten tehtävien jaosta ja parlamentarismista johtuvat oikeudelliset äärirajat. Toimitusministeristön katsotaan voivan hoitaa välttämättömät juoksevat rutiiniasiat ja sellaiset kiireelliset asiat, joiden ratkaisua ei voida siirtää uudelle hallitukselle. Toimitusministeristö ei enää toteuta hallitusohjelmaa. Lisäksi toimitusministeristön edellytetään pidättäytyvän uusista tai laajakantoisista poliittisista aloitteista, jotka vaikuttaisivat uuden hallituksen toimintamahdollisuuksiin.

Toimitusministeristö voi esimerkiksi antaa valtioneuvoston asetuksia ja tehdä hallintopäätöksiä, joihin ei liity merkittävää yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden harkintaa. Toisaalta vakiintuneesti katsotaan, että toimitusministeristö ei voi päättää nimittämisestä korkeimpiin valtion virkoihin. Toimitusministeristön toimivallan rajat on kuitenkin jokaisessa yksittäistapauksessa erikseen harkittava asiaa valmistelevassa ministeriössä.

« Takaisin

Ulkoasiainhallinnon suoritteiden maksuista annettu asetus

Diaarinumero: OKV/5/20/2019
Antopäivä: 15.2.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon ulkoasiainhallinnon suoritteiden maksuista annetun ulkoministeriön asetuksen muuttamisesta. Asetuksella määriteltäisiin maksut oikaisuvaatimuksen käsittelystä viisumiasioissa. Hän kiinnitti huomiota erityisesti oikaisuvaatimuksen luonteeseen hallinnon sisäisenä selvien ja ilmeisten virheiden oikaisumenettelynä ja pohti, voisiko esitetyn maksun suuruus nostaa liikaa kynnystä oikaisuvaatimuksen tekemiseen.

Korkeaa oikaisuvaatimuksen käsittelymaksua ei voida myöskään esityksen tavoin oikeudellisesti kestävästi perustella sillä, että hakija voi aina jättää uuden viisumihakemuksen, koska oikaisuvaatimus- ja valitusmenettely on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten edellyttämällä tavalla viime vuosien lainmuutoksilla nimenomaan tuotu osaksi myös viisumimenettelyä, ja menettelyn tarkoituksena on saada selvät ja ilmeiset virheet hallinnon sisäisesti oikaistua ennen tuomioistuinkäsittelyä.

Hänen mukaansa oikaisuvaatimuksen käsittelemisestä perittävän maksun määrää ja sen suhdetta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon toteutumiseen tulisi vielä harkita.

OKV_5_20_2019.pdf

« Takaisin

Hallituksen esitysten laatimisohjeet

Diaarinumero: OKV/91/20/2018
Antopäivä: 25.1.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri painotti lausunnossaan ohjeiden ymmärrettävyyttä lainvalmistelijoiden näkökulmasta. Ohjeissa tulisi selvemmin tuoda esiin, milloin hallituksen esityksissä selostetaan vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin ja milloin on tarpeen laatia oikeudellinen arvio esityksen suhteesta perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin. Lisäksi oikeuskansleri korosti lausuntopalautteen riittävää selostamista esityksissä.

OKV_91_20_2018.pdf

« Takaisin

Muistio alkoholin etämyynnistä

Diaarinumero: OKV/94/20/2018
Antopäivä: 30.11.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon ministeriön valmistelemasta muistiosta. Muistio sisältää kuvauksen alkoholilain ja unionin lainsäädännön soveltamisen nykytilasta alkoholin ns. etämyyntiä koskevin osin sekä arvion siitä, tulisiko lainsäädäntöä mahdollisesti selkeyttää.

OKV_94_20_2018.pdf

« Takaisin

Kokoontumislain 7 §:n muuttaminen

Diaarinumero: OKV/86/20/2018
Antopäivä: 13.11.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta kokoontumislain 7 §:n muuttamista koskevaksi hallituksen esitykseksi, jossa ehdotetaan yleisellä paikalla järjestettävästä kokouksesta poliisille tehtävän ilmoituksen antamisajankohdan aikaistamista kuudesta tunnista kolmeen vuorokauteen ennen kokouksen alkua.

Oikeuskansleri totesi, ettei esitys näyttäisi sinänsä olevan ristiriidassa perustuslain ja ihmisoikeussopimusten säädösten kirjaimen kanssa. Oikeuskanslerin mukaan perusoikeuksien käytön tosiasialliseen rajoittamiseen tai kaventamiseen tulee kuitenkin suhtautua varovaisuudella, vaikka ilmoitusajan pidentäminen näyttäisikin perustellulta siltä kannalta, että poliisilla olisi paremmat mahdollisuudet turvata kokoontumisvapauden häiriötön toteutuminen. Oikeuskansleri totesi, että esityksessä ilmaistu tarve aikaistaa ennakkoilmoitusaikaa herättää kysymyksiä, kuten että onko poliisin tarpeista lähtöisin oleva ennakkoilmoitusajan muutos oikeassa suhteessa tavoiteltuihin hyötyihin nähden ja toisaalta sen tosiasiallisiin vaikutuksiin perusoikeuksien toteutumiseen nähden. Oikeuskansleri epäili, että olisi perustellumpaa aikaistaa määräaikaa maltillisemmin.

OKV_86_20_2018.pdf

« Takaisin

Raskaiden kuorma-autojen tienkäyttövero (vinjetti)

Diaarinumero: OKV/84/20/2018
Antopäivä: 5.11.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi valtiovarainministeriön pyynnöstä lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi raskaiden kuorma-autojen tienkäyttöverosta ja eräiden lakien muuttamisesta. Tienkäyttövero koskisi kuorma-autoja ja ajoneuvoyhdistelmiä, joiden kokonaispaino on yli 12 tonnia ja sen ulkopuolelle jäisivät kuorma-autot, joiden kokonaispaino on yli 3,5 mutta enintään 12 tonnia. Vero kannettaisiin sekä Suomessa rekisteröidyistä että Suomen tieverkkoa käyttävistä ulkomaisista ajoneuvoista. Ajoneuvoverolakia muutettaisiin samalla siten, että raskailta kuorma-autoilta perittävää käyttövoimaveroa alennettaisiin. Käyttövoimaveron alentaminen riittäisi kompensoimaan tienkäyttöverosta kotimaisille kuorma-autoille aiheutuvat lisäkustannukset.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/38/EY verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta (vinjettidirektiivi) vahvistetaan raskaille tavarankuljetusajoneuvoille jäsenvaltioita velvoittavat aikaperusteisten ajoneuvoverojen vähimmäistasot ja määritellään säännöt ja enimmäistasot infrastruktuurin käytöstä perittävistä tietulleista ja käyttäjämaksuista, joita jäsenvaltiot voivat halutessaan ottaa käyttöön. Käyttäjämaksulla eli vinjetillä tarkoitetaan maksua, joka oikeuttaa käyttämään tieverkkoa tietyn ajan. Direktiivin mukaan käyttäjämaksut eivät saa olla suoraan tai välillisesti syrjiviä esimerkiksi liikenteenharjoittajan kansallisuudesta, jäsenvaltiosta tai kuljetuksen alkuperästä tai määräpaikasta johtuvalla perusteella.

Esitysluonnoksessa selostetun komission virkamiesten kannan mukaan EU-oikeuden kannalta ei voida pitää hyväksyttävänä käyttäjämaksujärjestelmän käyttöönottoa siten, että kotimaisten ajoneuvojen verorasituksen kasvu kompensoitaisiin kokonaan. Tällaisessa tapauksessa vinjettijärjestelmä kohdistuisi tosiasiallisesti vain ulkomaisiin kuorma-autoihin ja olisi siten luonteeltaan syrjivä. Lisäksi jäsenvaltio voi jättää kokonaismassaltaan 3,5 – 12 tonnin painoiset kuorma-autot vinjetin soveltamisalan ulkopuolelle vain silloin, jos direktiivissä mainitut edellytykset täyttyvät.

Oikeuskansleri katsoi, että hallituksen esityksessä tulee perustella komission näkemyksestä poikkeava tulkinta. Esityksestä tulee ilmetä se oikeudellinen arvio, jonka perusteella hallitus katsoo, että esitys voidaan antaa ottaen huomioon vinjettidirektiivin säännökset ja Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen määräykset valtiontuesta sekä tavaroiden ja palveluiden vapaasta liikkuvuudesta. Tässä yhteydessä on syytä huomioida eduskunnan riittävää tiedonsaantia koskeva perustuslain 47 §.

Oikeuskanslerin mukaan näyttää ilmeiseltä, että ehdotukseen sisältyvä tienkäyttöveron kompensoiminen käytännössä kokonaan kotimaisille ajoneuvoille on EU-oikeuden kannalta ongelmallista, samoin kuin tienkäyttöveron ulottaminen vain yli 12 tonnia painaviin ajoneuvoihin, mikäli tätä ei voida perustella direktiivin edellytysten mukaisesti. Ottaen huomioon komission virkamiesten kannan ja komission eräitä jäsenvaltioita vastaan samankaltaisesta sääntelystä käynnistämät rikkomusmenettelyt, ilmeiseltä näyttää myös se, että ehdotetun kaltainen sääntely johtaisi rikkomusmenettelyn käynnistämiseen Suomea vastaan. Viime kädessä EU-tuomioistuimen toimivaltaan kuuluu ratkaista, onko Suomen lainsäädäntö EU-oikeuden vastainen. Hallituksen esitys on kuitenkin syytä antaa ehdotetun sisältöisenä vain, mikäli komission tulkinnasta poikkeava näkemys voidaan perustella oikeudellisesti. Muussa tapauksessa on syytä harkita esitysluonnoksessa käsiteltyjä EU-oikeuden kannalta vähemmän ongelmallisia toteuttamisvaihtoehtoja, eli kotimaisten ajoneuvojen osittaista kompensaatiota tai kompensaatiosta luopumista ja tienkäyttöveron soveltamisalan laajentamista kevyisiin 3,5 - 12 tonnin painoisiin kuorma-autoihin.

OKV_84_20_2018.pdf

« Takaisin

Kansainvälistä suojelua koskevan uusintahakemuksen tutkittavaksi ottaminen

Diaarinumero: OKV/80/20/2018
Antopäivä: 29.10.2018
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon ulkomaalaislain muuttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Hän kiinnitti huomiota erityisesti kansainvälistä suojelua koskevan uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen ja tutkimatta jättämisen edellytyksiin. Säännösten on tarkoitus vastata mahdollisimman tarkasti EU:n ns. menettelydirektiivissä asetettuja edellytyksiä. Apulaisoikeuskansleri totesi, että kyseisen direktiivin 40 artiklan 4 kohdan jotkut muun kieliset versiot poikkeavat olennaisesti suomenkielisestä sanamuodosta. Suomenkieliseen sanamuotoon perustuen esityksessä ehdotetaan, että uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä olisi muun ohessa, ettei hakija hänestä itsestään riippumattomista syistä ole voinut esittää uusintahakemuksensa tueksi esittämiään perusteita jo aikaisemman hakemuksensa käsittelyn yhteydessä. Esitetyn rajoituksen asettaminen muuttaisi merkittävästi nykyistä oikeustilaa, jossa uusintahakemus on voitu jättää esimerkiksi homoseksuaalisuuden tai kristinuskoon kääntymisen perusteella. Hakijaan itseensä liittyvä ja hänestä riippuvainen syy on voinut olla kansainvälisen suojelun arvioinnin kannalta mitä keskeisin. Jatkovalmistelussa olisi apulaisoikeuskanslerin mukaan syytä pohtia, voiko direktiivin suomenkielinen sanamuoto tältä osin olla sellaisenaan kansallisen lain pohjana. Perusteluissa olisi syytä myös todeta nimenomaisesti, ettei esityksessä ole tarkoitus rajoittaa mahdollisuutta vedota ulkomaalaislaissa nyt olevaan "muuhun perusteltuun syyhyn" hakemuksen myöhemmälle jättämiselle sillä perusteella, että kyseinen syy olisi ”hakijasta riippuvainen”.

Uusintahakemuksen vastaanottavien viranomaisten vastuu hakemuksen perusteiden ja ratkaisuun vaikuttavien seikkojen kirjaamisessa lisääntyisi merkittävästi esitettyjen muutosten myötä. Esityksestä ei selkeästi ilmennyt, minkälaiset valmiudet poliisilla ja Rajavartiolaitoksella on panostaa em. seikkojen entistä kattavampaan kirjaamiseen, ja edellyttääkö lainmuutos mahdollisesti tältä osin lisäkoulutustarpeita. On myös pyrittävä huolehtimaan siitä, ettei kynnys lisäselvityksen hankkimiseen ja tarvittaessa hakijan uuteen puhutteluun nouse liian korkeaksi.

Lainmuutokset vaikuttaisivat myös laajentavasti viranomaisten neuvonta- ja tietojen antamisvelvollisuuteen. Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Maahanmuuttoviraston tulisi antaa henkilölle, joka hakee kansainvälistä suojelua ensimmäistä kertaa, tieto myös uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä ja siitä, että uusintahakemus jätetään tutkimatta, jos nämä edellytykset eivät täyty. Apulaisoikeuskanslerin mukaan voi olla perusteltua pohtia, tuleeko hakijoiden oikeusturva riittävästi huomioiduksi, jos tietojen antaminen tästä ja kaikkien hakuperusteiden esittämisen tärkeydestä jätetään pääasiassa esitteiden ja muun kirjallisen aineiston varaan. Hän kiinnitti tältä osin huomiota myös selkeän ohjeistuksen tarpeeseen ja viranomaisten lisääntyvien vastuiden pohtimiseen esityksen perustuslakijaksossa, kun kysymys on hakijoiden oikeusturvaan käytännössä merkittävästi vaikuttavista muutoksista.

OKV_80_20_2018.pdf

« Takaisin

Laki Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta

Diaarinumero: OKV/78/20/2018
Antopäivä: 24.10.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta, jolla säädettäisiin laki Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta ja muutettaisiin lakia Valtiokonttorista. Hän kiinnitti huomiota palvelukeskukselle ja Valtiokonttorille esitettyihin laajoihin tiedonsaantioikeuksiin ja esitti näiden oikeuksien täsmentämistä. Myös lakiehdotuksen perustelujen osio, joka koskee suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä, vaatisi hänen mukaansa täsmentämistä ja tarkennusta. Lisäksi palvelukeskuksesta annettavan lain 2 §:n kohdalla ollut maininta palvelukeskuksen asemasta henkilötietojen käsittelijänä edellyttäisi laajempaa arviota.

OKV_78_20_2018.pdf

« Takaisin

Valtioneuvoston selonteko "Eettistä tietopolitiikkaa tekoälyn aikakaudella"

Diaarinumero: OKV/79/20/2018
Antopäivä: 23.10.2018
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon valtioneuvoston selonteosta ”Eettistä tietopolitiikkaa tekoälyn aikakaudella”. Selontekoon ei itsessään liittynyt lainsäädäntöä koskevia esityksiä tai muuta, josta oikeuskanslerin laillisuusvalvojana olisi ollut syytä lausua. Oikeuskansleri kuitenkin näki selonteossa mahdollisuuden tarkastella oikeusvaltion ja perusoikeuksien toteuttamisen reunaehtoja sekä yhteiskunnan ja hallinnon rakenteisiin liittyviä edellytyksiä digitaalisessa yhteiskunnassa. Hän esitti tästä näkökulmasta joitain huomioita, jotka tulisi ottaa huomioon selonteon valmistelussa ja selonteon linjauksiin mahdollisesti tukeutuvassa jatkovalmistelussa.

Oikeuskansleri totesi, että tekoälyn ja datan käyttö on mitä suurimmassa määrin paitsi poliittinen ja eettinen myös oikeudellinen kysymys. Tekoälyyn liittyvät oikeudelliset kysymykset eivät rajoitu vain tietosuoja-asetukseen, vaan ne liittyvät laajalti perusoikeuksiin ja osallistumisoikeuksiin, työelämään ja toimivan kilpailun turvaamiseen. Hän mainitsi esimerkkeinä hallinnon keräämiin ja ylläpitämiin tietovarantoihin kohdistetun datalouhinnan, tietovarantojen tietojen yhdistämisen ja tiedon käytön muuhun kuin sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sekä tekoälyjärjestelmien käytön viranomaisen päätöksenteossa.

Monet selonteossa eettisiksi kysymyksiksi tunnistetut seikat vaikuttavat asiallisesti yleislainsäädäntöön. Tekoälyn ja datan yhteiskunnallisesti tasapainoinen ja perusoikeudet tasapainoisesti huomioiva käyttö edellyttää, että varsinkin yleislainsäädäntö on ajantasaista.

Oikeuskansleri huomautti myös, että tietopolitiikan tehtävänä on hakea tasapainoisia ratkaisuja tiedon käytön periaatteiden ja reaalisen todellisuuden välillä. Näitä periaatteita ovat muun muassa tiedon minimointi ja käyttötarkoitussidonnaisuus sekä inhimillisen päätöksenteon ja arvioinnin periaatteet. Toisaalta todellisuudessa datan ja tiedon käsittely on läsnä kaikkialla.

Suomen periaatteellisiin vahvuuksiin kuuluvan julkisuusperiaatteen merkitys ei oikeuskanslerin mukaan näy selonteossa kovin vahvasti. Julkisuusperiaatteen kehittämiseen ja toteutumisen edellytyksiin onkin tarpeen kiinnittää huomiota.

Oikeuskansleri totesi myös, että tekoälyn käyttö viranomaisen päätöksenteossa voi vaikeuttaa päätösten perusteiden ja lainmukaisuuden arviointia ja hallinnon läpinäkyvyyttä, jos ja kun valinnat ja päätökset perustuvat algoritmeihin, joiden toimintaperiaatteita ulkopuolisen voi olla lähes mahdoton arvioida. Sekä oikeudellisen sääntelyn että tekoälyn algoritmien ja käytetyn tietoaineiston läpinäkyvyyden tarve korostuu, kun tekoälyä ja tiedonlouhintaa käytetään hallinnon toimenpiteiden kohdentamisessa. Tällöin ei riitä, että pelkkä viranomaisen toimenpidettä koskeva päätös on arvioitavissa, vaan myös kohdentamista koskevat ratkaisut tulee voida arvioida asianmukaisesti.

OKV_79_20_2018.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 11