Kaupungin tilaaja-tuottajamalli rakennus- ja ympäristövalvonnassa

Diaarinumero: OKV/4/50/2009
Antopäivä: 28.4.2011
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Hämeenlinnan kaupungin maankäyttö- ja ympäristöpalveluihin 20.3.2009 tekemänsä tarkastuskäynnin (OKV/4/51/2009) jälkeen apulaisoikeuskansleri päätti ottaa omana aloitteenaan tutkittavaksi rakennus- ja ympäristövalvonnan aseman ja riippumattomuuden kaupungin tilaaja-tuottajamallissa. Järjestelmää tarkasteltiin siitä lähtökohdasta, toteutuvatko siinä perustuslain 2 §:n oikeusvaltioperiaate sekä 21 §:ssä turvattu oikeusturva ja hyvän hallinnon takeet. Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, ettei Hämeenlinnan kaupungin järjestelmää, jossa rakennus- ja ympäristövalvontatoiminta on osa palvelutuotantoa, voinut pitää ongelmattomana. Lopputuloksen selkeys ja läpinäkyvyys eivät olleet hyvän hallinnon vaatimusten mukaisia. Päätöksen mukaan osa hyvän hallinnon mukaisuutta on hallinnon rakenteiden järjestäminen sellaisiksi, että ne tukevat lainmukaista toimintaa: mm. vastuusuhteiden tulee olla siten selkeät, ettei epäasianmukaisia sidonnaisuus- ja esteellisyysasetelmia synny. Hallintosääntö, palvelutuotannon toimintasääntö, palvelusuunnitelma ja palvelusopimukset eivät riittävällä tavalla konkretisoineet toimivaltasuhteita ja vastuita. Sopimus ei kuvannut sitä, miten hyvän hallinnon kannalta keskeiset tavoitteet, mm. toimintamallin sisäisten vastuiden ja valtuuksien selvittäminen, tehtävien ja roolien selkiyttäminen ja läpinäkyvyyden luominen, järjestetään. Asiassa saatu selvitys ei myöskään vakuuttavasti tukenut väitteitä järjestelmän avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tässä yhteydessä huomiota myös kaupungin velvollisuuteen huolehtia hallinnon asiakkaiden tiedusteluihin vastaamisesta sekä turvata asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, aloiteoikeus ja tiedotus. Hän katsoi, että kaupungin tulee huolehtia siitä, että asioiden käsittelyn kaikissa vaiheissa kiinnitetään huomiota viranomaistoimintojen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen. Tämä edellyttää mm. otto-oikeuden käytön selkeää ja tarkkarajaista määrittelyä hallinto- ja toimintasäännöissä ja huolehtimalla siitä, että toiminta näyttäisi avoimelta, objektiiviselta ja hyvin perustellulta myös ulospäin. Riittävää ei myöskään ole rajata puolueettomuustarkastelua vain viranhaltijoiden tai luottamushenkilöiden subjektiivisen esteettömyyden turvaamiseen.

okv_4_50_2009.pdf

« Takaisin