Ratkaisut

Kanteluun vastaaminen

Diaarinumero: OKV/2125/1/2013
Antopäivä: 4.3.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelija arvosteli kirjoituksessaan sairaanhoitopiirin menettelyä asiansa käsittelyssä. Asiaa selvitettäessä ilmeni, että sairaanhoitopiiristä ei ollut vastattu kantelijalle.

Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) tapahtuma-aikaan voimassa ollutta 4 §:n 3 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kanteluasiassa annettavaan ratkaisuun ja sen tiedoksiantoon olisi sovellettava hallintolain säännöksiä. Esityksen mukaan kanteluasiassa on siis aina annettava ratkaisu, jossa on selvitettävä asian käsittelyssä ilmenneet seikat sekä ilmoitettava mahdollisista toimenpiteistä. Ratkaisu voi luonnollisesti olla myös se, ettei kantelu anna aihetta toimenpiteisiin.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi käsityksensä hallintokanteluihin vastaamisesta sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tietoon.

okv_2125_1_2013.pdf

Aluehallintovirastojen resurssit lastensuojelussa

Diaarinumero: OKV/4/50/2013
Antopäivä: 26.2.2015
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerinvirastossa ryhdyttiin vuonna 2013 selvittämään, kykenevätkö aluehallintovirastot käytettävissä olevillaan resursseilla suorittamaan niille laissa säädetyt lastensuojelun ohjaus- ja valvontatehtävät asianmukaisesti ja lainmukaisesti. Asian selvittämiseksi pyydettiin omalla toimialueellaan aluehallintovirastojen toiminnallisesta ohjauksesta vastaavaa sosiaali- ja terveysministeriötä sekä yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaavaa valtiovarainministeriötä esittämään näkemyksensä asiasta. Ministeriöt sekä aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto antoivat asiassa lausuntonsa.

Laillisuusvalvojan näkökulmasta kyseisessä asiassa oli ensisijaisesti kysymys lastensuojelun asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta ja siitä, pystyvätkö aluehallintovirastot toteuttamaan tavoitteen ennalta ehkäisevästä ja ennakollisesta ohjaus- ja valvontatoiminnasta niin, että sillä edistetään yhdenvertaisuutta ja turvataan perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen lastensuojelussa. Oikeuskansleri totesi, että lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi ei kykene samalla tavalla kuin aikuinen valvomaan oikeuksiaan, minkä lisäksi lastensuojelussa voidaan puuttua syvästikin lasten perusoikeuksiin. Se asettaa oikeuskanslerin mukaan lastensuojelun toteuttamiselle, mutta myös toiminnan ohjaus- ja valvontatoiminnalle korkeat laatuvaatimukset.

Oikeuskansleri totesi, että laillisuusvalvojan näkökulmasta asiassa on kysymys myös viranomaisen ja yksittäisten virkamiesten velvollisuuksien hoitamisesta ja virkamiesten oikeusturvasta. Oikeuskanslerin tehtävänä ei sinänsä ole vahtia viranomaisten resurssien riittävyyttä eikä resurssien kohdentaminen ja jakaminen ole varsinaisesti laillisuusvalvonnallinen kysymys.  Oikeuskansleri totesi, että ei ole kohtuullista ulottaa laillisuusvalvonnallista arviointia vain yksittäisiin virkamiehiin tai viranomaisiin, mikäli lakisääteisten velvollisuuksien hoitaminen on vaikeutunut tai käynyt jopa mahdottomaksi selkeän aliresurssoinnin vuoksi. Tällaisessa tilanteessa laillisuusvalvonta ei voi ohittaa resurssikysymystä tai muuten laillisuusvalvonta käy tehottomaksi.

Oikeuskansleri totesi saamiensa tietojen perusteella, että aluehallintovirastojen lastensuojelun ohjaus- ja valvontatehtäviin käytettävissä olevat resurssit ovat erittäin niukat. Ohuiden resurssien vuoksi pienemmätkin muutokset niissä heijastuvat nopeasti toimintaan esimerkiksi pidentämällä käsittelyaikoja. Virastojen lausunnoista ilmeni selkeä huoli siitä, että resurssit eivät riitä velvoitteiden suorittamiseen oikea-aikaisesti, kattavasti ja riittävän perusteellisesti. Aluehallintovirastot eivät muun muassa ole päässeet tavoitteeseen ennaltaehkäisevästä ja ennakollisesta ohjaus- ja valvontatoiminnasta, vaan niiden toiminta on reaktiivista ja kanteluihin ja epäkohtailmoituksiin perustuvaa sekä riittämätöntäkin. Oikeuskansleri totesi, että sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksia sekä perus- ja ihmisoikeuksia toteuttaa parhaiten se, että oikeuksien loukkaukset pyritään ehkäisemään.

Oikeuskansleri totesi, että viranomaisten ja virkamiesten tehtävänä on hoitaa niille kuuluvat lakisääteiset tehtävät. Velvollisuuksia ei voi laiminlyödä sen vuoksi, että resurssit eivät ole riittävät. Oikeuskanslerin tehtävänä puolestaan on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö olivat tuoneet lausunnoissaan esille keinoja, joilla ne pyrkivät varmistamaan sen, että aluehallintovirastot kykenevät hoitamaan lastensuojelun ohjaus- ja valvontatehtävänsä.

Asiassa aluehallintovirastojen resursseista ja toiminnasta ilmi tulleiden huolestuttavien seikkojen vuoksi oikeuskansleri kiinnitti sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön vakavaa huomiota päätöksessään esittämiinsä näkökohtiin ja totesi, että sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön tulee aluehallintovirastojen toiminnallisesta ja yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaavina ministeriöinä seurata esittämiensä toimenpiteiden vaikutuksia aluehallintovirastojen kykyyn suoriutua velvoitteistaan. Edelleen oikeuskansleri totesi, että mikäli toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi ja muutenkin, mikäli aihetta on, tulee ministeriöiden ryhtyä tarpeellisiin muihin toimenpiteisiin mukaan lukien lisäresurssien osoittaminen, sen varmistamiseksi, että aluehallintovirastot voivat hoitaa lailla säädetyt lastensuojelun ohjauksen ja valvonnan velvoitteensa asian- ja lainmukaisesti.

Oikeuskansleri pyysi sosiaali- ja terveysministeriötä ja valtionvarainministeriöitä ilmoittamaan vuoden 2015 loppuun mennessä, kuinka esitetyt keinot ovat vaikuttaneet aluehallintovirastojen lastensuojelun tehtävien hoitamiseen ja mitä mahdollisia muita keinoja on otettu käyttöön ja kuinka ne ovat vaikuttaneet toimintaan.

okv_4_50_2013.pdf

Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan menettely lupaa haettaessa

Diaarinumero: OKV/1531/1/2013
Antopäivä: 25.2.2015
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelija oli hakenut oikeudenkäyntiavustajalautakunnalta lupaa toimia luvan saaneena oikeudenkäyntiavustajana. Kantelija katsoi, ettei asiassa oltu toimittu asianmukaisesti, viivytyksettä eikä lainsäädännön sekä hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Kantelija oli muun muassa toimittanut hakemukseen pyydetyt täydennykset lautakunnan sähköpostiosoitteeseen sähköisesti skannattuna, mitä ei oltu hyväksytty.

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetun lain mukaan viranomaisella ei ole ehdotonta velvollisuutta järjestää sähköisiä asiointipalveluja. Laissa on asetettu sähköistä asiointia koskevan velvoitteen edellytykseksi, että viranomaisella on siihen tarvittavat tekniset, taloudelliset ja muut valmiudet.

Oikeuskansleri lausui käsityksenään, että kuitenkin silloin, kun viranomainen on järjestänyt mahdollisuuden sähköiseen asiointiin, viranomaisen on tällöin hyväksyttävä sähköiset asiakirjat, jollei ole syytä epäillä asiakirjojen oikeellisuutta. Ilmoittaessaan organisaationsa sähköpostiosoitteen viranomaisen tulisi informoida siitä, mihin sähköpostia voidaan käyttää ja myös mahdollisista sähköpostin käyttööön liittyvistä tietoturvaongelmista.

okv_1531_1_2013.pdf

Kirkkoneuvoston menettely virantäytössä

Diaarinumero: OKV/282/1/2014
Antopäivä: 25.2.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kirkkoneuvoston kokouspöytäkirjoista ei ilmennyt se, minkä takia tietyt viranhakijat kutsuttiin haastatteluun. Pöytäkirjoissa ei myöskään tehty hakijoiden välistä varsinaista ansiovertailua, eikä niistä ilmennyt, millä tavoin kukin hakija täyttää hakuilmoituksessa mainitut kriteerit. Pöytäkirjoissa ei myöskään ollut perusteltu valintoja hallintolain edellyttämällä tavalla. Kirkkoneuvosto valitsi lähetys- ja kansainvälisen sihteerin virkaan kaksi kertaa epäpätevän henkilön.

Apulaisoikeuskansleri huomautti kirkkoneuvostoa hallintolain ja kirkkolain vastaisesta menettelystä, kun se oli jättänyt perustelematta tekemänsä virkanimitykset laissa edellytetyllä tavalla ja jättänyt selvittämättä sen, täyttävätkö virkaan valitut henkilöt kirkkolaissa asetetut edellytykset.

okv_282_1_2014.pdf

Eduskunnan vastauksen esittelemisessä tapahtunut virhe

Diaarinumero: OKV/11/50/2014
Antopäivä: 24.2.2015
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Tasavallan presidentin vahvistettua lain havaittiin, että lain vahvistaminen oli esitelty virheellisesti valtioneuvostolle ja tasavallan presidentille siten, että ruotsinkielinen laki esiteltiin hallituksen esityksen eikä eduskunnan vastauksen mukaisena. Esittelylistaa valmisteltaessa esittelijältä oli jäänyt huomaamatta, että ruotsinkielisen lakitekstin kieliasua oli muutettu eduskuntakäsittelyn aikana. Laki oli lisäksi jäänyt julkaisematta.

Puolustusministeriö ryhtyi virheen havaitsemisen jälkeen toimiin virheen korjaamiseksi. Valtioneuvosto päätti puolustusministeriön esittelystä esittää tasavallan presidentille, että tasavallan presidentti päättää hyväksyä lain vahvistamista koskevan liitteen korjaamisen eduskunnan vastauksen mukaiseksi. Tasavallan presidentti teki esityksen mukaisen päätöksen. Virhe saatiin korjattua ja laki julkaistua ennen lain voimaantuloa.

Oikeuskansleri totesi, että asian esittelijä vastaa lain vahvistamisen esittelyssä muun muassa siitä, että eduskunnan hyväksymä laki vahvistetaan sellaisena kuin eduskunta on sen hyväksynyt. Oikeuskansleri kiinnitti asianomaisen esittelijän huomiota esittelylistojen laatimisessa ja tarkastamisessa vaadittavaan huolellisuuteen ja tarkkuuteen.

Lupahakemuksen käsittelyn viipyminen

Diaarinumero: OKV/92/1/2014
Antopäivä: 23.2.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelijan ampuma-aselupahakemuksen käsittelyyn poliisilaitoksella oli kulunut aikaa lähes viisi kuukautta.

Apulaisoikeuskansleri katsoi hakemusasian käsittelyn tarpeettomasti pitkittyneen. Poliisilaitoksen huomiota kiinnitettiin hallintoasioiden viivytyksettömään käsittelyyn.

Oikaisuvaatimuksen käsittelyaika

Diaarinumero: OKV/254/1/2014
Antopäivä: 17.2.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelijan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaisesta viranhaltijapäätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen käsittely oli kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaostossa kestänyt vajaan 5,5 kuukautta. Apulaisoikeuskansleri totesi asian käsittelyn viivästyneen ja kiinnitti lautakunnan huomiota oikaisuvaatimusten käsittelyn kiireellisyyteen.

Poliisin lahjoituksena vastaanottama henkilöauto

Diaarinumero: OKV/1536/1/2013
Antopäivä: 16.2.2015
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelija pyysi oikeuskansleria selvittämään, oliko poliisin laillista tai muutoin sallittua ja hyvän tavan mukaista vastaanottaa yli 100 000 euron arvoinen lahja. Lahjoituksessa oli kyse yksityisen tahon poliisille lahjoittamasta henkilöautosta.

Oikeuskansleri totesi, että lahjoittaja oli tapauksessa liiketaloudellisin perustein toimiva taho, jolle mainonta kuului olennaisena osana sen varsinaista liiketoimintaa. Lahjoittajataho oli lahjoitetun auton rekisteritunnuksen myötä tunnistettavissa. Varsinkin ulkopuolisen tarkastelijan näkökulmasta asia oli oikeuskanslerin mielestä mahdollista näyttäytyä siten, että poliisihallinto mainosti lahjoittajaa käyttämällä kyseisellä rekisteritunnuksella varustettua autoa. Auto antoi lahjoittajalle näkyvyyttä, mikä itsessään saattoi antaa ulkopuoliselle tarkastelijalle vaikutelman, että poliisin toiminta ei olisi yhdenvertaista ja tasapuolista.

Kysymys oli ennen kaikkea yleisestä viranomaistoimintaa kohtaan tunnettavasta luottamuksesta. Viranomaisten on toimittavan niin, että kansalaisten luottamus viranomaisen toiminnan puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen ei vaarannu. Oikeuskansleri yhtyi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen samankaltaisessa tapauksessa esittämään yleiseen näkemykseen, että tätä luottamusta voi vaarantaa - vaikkapa vääräkin - mielikuva, että viranomainen toimii asiassa jollain tavoin yhteistyössä lahjoittajan kanssa, mitä mielikuvaa voi vahvistaa esimerkiksi julkiset esiintymiset lahjoittajatahon kanssa. Oikeuskansleri pitikin perusteltuna sisäministeriön sisäisen tarkastuksen yksikön esittämää, jonka mukaan poliisin on syytä pidättäytyä normaalista poikkeavista ja/tai säännöllisistä julkisista esiintymisistä tai muusta yhteistyöstä lahjoittajien kanssa, ettei ulkopuolisille synny väärää kuvaa vastavuoroisuudesta.

Oikeuskansleri korosti, että poliisin, eli lahjoituksen vastaanottajan, tulisi myös arvioida, miltä lahjoitus ulkopuolisen tarkastelijan näkökulmasta näyttäytyy poliisin yhdenvertaisen ja tasapuolisen toiminnan sekä siihen kohdistuvan luottamuksen kannalta. Käsillä olevassa tapauksessa Poliisihallitus ei näyttänyt tätä arviota enemmälti tehneen, eikä sanottu harkinta ilmennyt myöskään kantelun johdosta annetusta Poliisihallituksen selvityksestä ja lausunnosta. Oikeuskansleri korosti lisäksi, että tulkinta siitä, mikä on hyväksyttävää ja tavanomaista on muuttunut vuosien saatossa, joten esimerkiksi aikaisempaan käytäntöön tai perinteisiin viittaaminen ei muodosta riittävää harkintaa tässä suhteessa.

Päätöksessä esitetyn perusteella oikeuskansleri yhtyi sisäministeriön poliisiosaston asiassa esittämään ja ministeriön oikeusyksikön kannattamaan ehdotukseen, että poliisihallinnossa arvioitaisiin poliisin saamia lahjoituksia kokonaisvaltaisesti ja tehtäisiin tarvittaessa nykyistä tarkemmat linjaukset lahjoitusten vastaanottamisesta.

Oikeuskansleri saattoi esittämänsä näkemykset poliisin toiminnan puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta Poliisihallituksen tietoon. Poliisin saamien lahjoitusten kokonaisvaltaisesta arvioimisesta esittämänsä johdosta oikeuskansleri lähetti päätöksen lisäksi tiedoksi sisäministeriölle.

okv_1536_1_2013.pdf

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen johtajan nimittäminen

Diaarinumero: OKV/1161/1/2014
Antopäivä: 12.2.2015
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Valtioneuvoston yleisistunnossa 22.5.2014 päätettiin Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen johtajan nimityksestä. Kantelija katsoi opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun puuttuneen nimitykseen jo siinä vaiheessa, kun päätettiin viran kelpoisuusvaatimuksista ja viran täyttämisestä toistaiseksi. Nimitys oli kantelijan mielestä poliittinen sekä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa loukkaava. Kantelija myös piti nimityspäätöksen perusteena ollutta nimitysmuistiota harhaanjohtavana.

Kantelun käsittelyssä otettiin tutkittavaksi nimitysprosessi kokonaisuudessaan ja arvioitiin sitä kirjallisten selvitysten ja suullisten kuulemisten perusteella. Käsittelyssä pyrittiin nimityksen valmistelua läpikäymällä selvittämään muun muassa mahdollisia poliittisen virkanimityksen tunnusmerkkejä.

Oikeuskansleri katsoi, että nimityspäätöksessä ei ylitetty nimittäjälle kuuluvaa harkintavaltaa eikä käytetty sitä lainvastaisesti. Nimityksen valmistelussa ministeri Kiuru otti kantaa virkaan esitettävään henkilöön jo siinä vaiheessa, kun valmisteilla olleessa nimitysmuistiossa ei vielä ollut ansioituneimpien hakijoiden vertailua eikä esitystä nimitettävästä henkilöstä. Vaikka kannanotto oli Kiurun mukaan alustava, se tosiasiallisesti ohjasi nimityksen jatkovalmistelua. Valmistelun ohjauksen ei kuitenkaan selvitysten perusteella voitu osoittaa olleen poliittisesti motivoitunutta tai muuten lainvastaista. Oikeuskanslerin ratkaisun mukaan nimitysprosessin objektiivisuutta ja asianmukaisuutta kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta olisi ollut parempi, että Kiuru ei olisi ottanut kantaa nimitettäväksi esitettävään henkilöön kesken virkamiesvalmistelun.

Johtajan viran kelpoisuusvaatimuksista säädettiin valtioneuvoston asetuksella ja johtajan viran täyttämisestä toistaiseksi päätettiin johtajan nimityksen yhteydessä. Eduskunnan sivistysvaliokunta oli aiemmin ottanut mietinnössään kantaa johtajan viran kelpoisuusvaatimuksiin ja kiinnittänyt huomiota siihen, että valtionhallinnon johtajapolitiikan periaatteiden mukaan olisi harkittava määräaikaista nimitystä. Asetuksella säädetty kelpoisuusvaatimus poikkesi sivistysvaliokunnan kannasta, eikä nimityksen valmistelussa esitetty perusteita johtajan nimittämiselle toistaiseksi. Oikeuskanslerin mukaan kelpoisuusvaatimusta ja johtajan virkakautta koskevassa valmistelussa ja päätöksenteossa ei havaittu lain tai virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä. Valtioneuvoston päätöksenteon avoimuuden kannalta olisi kuitenkin ollut perusteltua tuoda sivistysvaliokunnan kannanotot valtioneuvoston tietoon, kelpoisuusvaatimuksen osalta asetuksen esittelymuistiossa ja määräaikaisen nimityksen osalta nimitysmuistiossa.

Oikeuskansleri piti viranhakijoiden oikeusturvan ja virkanimitysten asianmukaisuuteen kohdistuvan yleisen luottamuksen kannalta perusteltuna, että valtion virkoja koskeviin nimityspäätöksiin olisi mahdollisuus hakea muutosta. Oikeuskansleri pyysi valtionvarainministeriötä harkitsemaan muutoksenhakuoikeuden selvittämistä.

okv_1161_1_2014.pdf

Salassa pidettävän tiedon ilmaiseminen sivullisille

Diaarinumero: OKV/1972/1/2013
Antopäivä: 10.2.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija ja kaksi muuta alaikäistä lasta olivat jääneet kiinni näpistyksestä. Nuoret oli toimitettu poliisiasemalle, jossa oli keskusteltu vapaamuotoisesti nuorten tilanteesta. Tällöin poliisimies oli kysynyt kantelijalta tämän päihteiden käytöstä ja viitannut aiempaan tapahtumaan, jossa kantelijan hallusta oli löydetty tyhjiä kannabispusseja. Kantelijan ja kahden muun nuoren lisäksi paikalla olivat kantelijan ja muiden nuorten huoltajat ja kaksi sosiaalityöntekijää. Kantelija katsoi, että kyseessä oli kantelijan yksityisyyttä koskeva arkaluonteinen tieto, joka ei liittynyt millään tavoin käsillä olleeseen epäillyn näpistysrikoksen selvittämiseen eikä tietoa olisi tullut ilmaista sivullisille.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että yksityisyyteen, elintapoihin ja henkilökohtaisiin oloihin kuten päihteiden käyttöön liittyvien tietojen salassapitovelvollisuus on määritelty julkisuuslaissa ehdottomaksi. Tieto on toisin sanoen pidettävä salassa riippumatta siitä, voisiko sen antamisesta mahdollisesti aiheutua haitallisia tai vahingollisia seurauksia. Merkitystä tuli antaa myös sille seikalle, että kyseessä oli 15-vuotias lapsi. Poliisimiehen huomiota kiinnitettiin vastaisen varalle salassapitosäännösten noudattamiseen.

okv_1972_1_2013.pdf