Ratkaisut

Toimivan oikeussuojajärjestelmän takaaminen

Diaarinumero: OKV/931/1/2012
Antopäivä: 12.2.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelussa oli kysymys Suomen riistakeskuksen metsästyslain mukaisen poikkeusluvan myöntämiseen liittyvästä laissa säädetystä täytäntöönpanosta muutoksenhausta huolimatta. Kantelussa viitattiin lainkäyttöelimien ratkaisuihin, joissa oli katsottu, että toimivan oikeussuojajärjestelmän kannalta on tärkeää hakea poikkeuslupaa ja ratkaista hakemus niin ajoissa, ettei rauhoituksesta voida poiketa ennen valitusajan päättymistä.

Apulaisoikeuskansleri katsoi muun ohessa, että hallinnon toiminnan poikkeuslupahakemusten käsittelemisessä ja ratkaisemisessa ei tule määräytyä hallinnon ulkopuolisen eli hakijan valitseman aikataulun ja toiminnan perusteella. Julkisen vallan on perustuslain 22 § huomioon ottaen turvattava perusoikeuksien eli tässä oikeusturvan toteutuminen. Oikeusturvaan sisältyvä valitusoikeuden täysimääräinen käyttäminen tulee turvata hallinnollisin keinoin sekä tarvittaessa lainsäädännöllisin toimin. Myös hallintolain 6 § asettaa hallinnolle objektiviteettivaatimuksen ja -tavoitteen, joka kysymyksessä olevassa tapauksessa tarkoittaa viranomaisten toimintaan kohdistuvan luottamuksen turvaamista siten, että hallinnossa asioivat ja myös lainmukaista muutoksenhakuoikeutta käyttävät tahot voivat luottaa paitsi oikeussuojajärjestelmän myös hallinnon toimivuuteen.

Apulaisoikeuskansleri lausui, että hallinnon tulee kaikessa lainmukaisessa toiminnassaan olla tasapuolinen ja neutraali, sekä perustaa toimintansa lainsäädäntöön, oikeudelliseen argumentaatioon ja tosiasioihin. Tämän vuoksi apulaisoikeuskansleri piti ongelmallisena maa- ja metsätalousministeriön lausunnosta ilmennyttä käsitystä eri tahojen - tässä tapauksessa poikkeusluvan hakijoiden ja mahdollisten lupapäätöksistä valittavien - intressien välisestä arvojärjestyksestä. Poikkeuslupapäätösten täytäntöönpanosta ja muutoksenhakujärjestelmästä on säädetty laissa, joka määrittelee eri intressitahojen aseman muutoksenhakujärjestelmässä. Riippumaton lainkäyttöelin ratkaisee tapauskohtaisesti lupapäätöksen ja sen täytäntöönpanon laillisuuden ja hallinnon tulee omalta osaltaan turvata aito mahdollisuus tähän oikeudelliseen punnintaan.

Perustuslain 68 §:n 1 momentin ja riistahallintolain 1 §:n 3 momentin perusteella maa- ja metsätalousministeriö vastaa riistakeskuksen hallinnon asianmukaisesta toiminnasta sekä ohjaa ja valvoo sitä. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että on hallinnon ja viime kädessä maa- ja metsätalousministeriön asia saattaa kantelussa esille tuotu poikkeuslupien täytäntöönpanoon liittyvä asiantila alaisessaan hallinnossa sellaiseksi, että oikeussuojajärjestelmän toimivuus voidaan jatkossa taata. Tämän vuoksi hän pyysi maa- ja metsätalousministeriötä ilmoittamaan viimeistään 30.9.2014, mihin sen toimivallassa oleviin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä asiassa.

okv_931_1_2012.pdf

Virantäyttömenettelyt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa

Diaarinumero: OKV/724/1/2012
Antopäivä: 11.2.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei ELY-keskus viransijaisuuksien täyttöä koskevissa nimitysmuistioissa tehnyt perustuslain 125 §:n edellyttämää hakijoiden ansioiden vertailua valtiovarainministeriön ohjeen mukaisella tavalla. Päätöksistä ei ollut riittävän selvästi nähtävillä, miksi tehtävään valitut oli katsottu niihin ansioituneimmiksi. Nimityspäätökset eivät siten täyttäneet niille hallintolaissa säädettyjä päätöksen perusteluille asetettuja vaatimuksia. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti ELY-keskuksen huomiota hakijoiden ansioiden kirjaamiseen nimitysmuistioon, ansioiden huolelliseen vertailuun sekä nimityspäätöksen perustelemiseen hallintolain edellyttämällä tavalla.

okv_724_1_2012.pdf

Rikosilmoituksen tekemistä tai tekemättä jättämistä koskeva omistajaohjaus

Diaarinumero: OKV/1601/1/2013 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/1603/1/2013, OKV/1605/1/2013, OKV/1606/1/2013, OKV/1607/1/2013, OKV/1608/1/2013, OKV/1609/1/2013, OKV/1610/1/2013, OKV/1611/1/2013, OKV/1612/1/2013, OKV/1624/1/2013, OKV/1630/1/2013, OKV/1632/1/2013, OKV/1643/1/2013, OKV/1665/1/2013, OKV/1668/1/2013, OKV/1726/1/2013, OKV/1749/1/2013, OKV/1933/1/2013
Antopäivä: 11.2.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerinvirastoon saapui useita kanteluita, joissa arvostellaan entisen kehitysministerin ja/tai entisen valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston osastopäällikön menettelyä liittyen rikosilmoituksen tekemiseen tai tekemättä jättämiseen ympäristöjärjestö Greenpeacen Arctia Shipping Oy:n jäänmurtajiin kohdistamasta kampanjaiskusta.

Rikosilmoituksen tekeminen tai tekemättä jättäminen yksittäisestä yhtiöön kohdistuneesta rikoksesta on yhtiön näkökulmasta lähtökohtaisesti yhtiön toimitusjohtajan yleistoimivaltaan kuuluvaa yhtiön liiketoiminnan operatiivista johtamista. Kysymys on yhtiön, usein taloudellisesta, edusta, esimerkiksi yhtiölle rikoksella aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta. Yksittäiseen rikokseen suhtautuminen voi kuitenkin kuvastaa myös yhtiön yleisempiä liiketoimintastrategisia tavoitteita ja arvoja, joiden määrittäminen on yhtiön hallituksen yleistoimivaltaan kuuluvaa yhtiön liiketoiminnan strategista johtamista. Liiketoimintastrategista merkitystä voi olla esimerkiksi kilpailijayritysten yritykseen kohdistamiin rikoksiin puuttumisella. Yritykseen kohdistuneisiin rikoksiin puuttuminen tai puuttumattomuus voi aiheuttaa myös yhtiön etua vaarantavan maineriskin. Rikoksiin suhtautuminen voi liittyä myös omistajan yhtiöön kohdistamaan omistajapoliittiseen ja suurstrategiseen ohjaukseen. Tällöin kysymys voi olla yhtiön tai valtio-omistajan edun lisäksi yleisemmistä yhteiskuntavastuunäkökohdista.  

Yhtiön hallitus voi sinällään ottaa lähtökohtaisesti toimitusjohtajan yleistoimivaltaan kuuluvan asian ja omistaja lähtökohtaisesti hallituksen tai toimitusjohtajan yleistoimivaltaan kuuluvan asian päätettäväkseen. Tällainen asia on esimerkiksi rikosilmoituksen tekeminen tai tekemättä jättäminen yksittäisestä yhtiöön kohdistuneesta rikoksesta. Tavanomaisesta toimivallanjaosta poikkeaminen on kuitenkin omiaan hämärtämään vastuuta yhtiön tuloksesta.

Yhtiön edun (yhtiön tulos), valtio-omistajan edun (yhtiön kehittäminen ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun tukeminen) ja yleisen edun (yhtiön toiminnan vastuullisuuden edistäminen ja varmistaminen) välinen painotus omistajaohjauksessa vaihtelee yhtiön luonteesta riippuen. Valtion omistajapolitiikkaa koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan erityistehtäväyhtiöissä korostuvat yhteiskunnalliset tavoitteet ja kaupallisesti toimivissa yhtiöissä kilpailuneutraliteettitavoite. Osaan kaupallisesti toimivia yhtiöitä liittyy kuitenkin myös valtio-omistajan strategisia intressejä. Strategisia intressejä ovat esimerkiksi perus- ja yleispalvelutehtävät, infrastruktuuriin liittyvät toiminnot taikka maanpuolustuksen tai huoltovarmuuden kannalta merkitykselliset tehtävät.

Arctia Shipping Oy on valtion kokonaan omistama valtiolle strategisesti tärkeäksi katsottu kaupallisesti toimiva yhtiö. Yhtiön harjoittaman kotimaisen jäänmurron ja offshore-toiminnan keskinäistä painotusta voidaan pitää sekä yhtiön kehittämiseen ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun tukemiseen että yleisempään infrastruktuurin turvaamiseen liittyvänä valtio-omistajan intressissä olevana suurstrategisena valintana. Arktisen alueen offshore-toimintaan liittyvien ympäristöriskien arvioinnissa taas on kyse paitsi yhtiön tulokseen vaikuttavasta riskienhallinnasta, myös yleisemmästä yhtiön toiminnan vastuullisuuden edistämisestä ja varmistamisesta.

Valtion kokonaan tai osaksi omistamiin yhtiöihin vaikuttavassa päätöksenteossa on erotettava toisaalta omistajaohjaus sekä toisaalta sääntely-, lupa-, avustus- ynnä muut sellaiset päätökset. Valtion on kohdeltava sääntely-, lupa-, avustus- ynnä muissa sellaisissa päätöksissään muita yhtiöitä yhdenvertaisesti itse kokonaan tai osaksi omistamiensa yhtiöiden kanssa. Tämän vuoksi omistajaohjaus on perusteltua eriyttää lähtökohtaisesti muusta yhtiöihin vaikuttavasta päätöksenteosta.

Omistajaohjauksella ja muulla yhtiöihin vaikuttavalla päätöksenteolla voi kuitenkin olla saamansuuntaisia yleistä etua koskevia tavoitteita. Tämä koskee esimerkiksi aluepoliittisten ja ympäristönsuojelullisten näkökohtien huomioon ottamista. Omistajaohjaus ja muu yhtiöihin vaikuttava päätöksenteko voivat myös yhtyä ylimpien toimijoiden tasolla, valtioneuvoston yleisistunnossa ja talouspoliittisia toimenpiteitä valmistavasti käsittelevässä valtioneuvoston talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Valtioneuvoston yleisistunnossa ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa voidaan käsitellä myös yksittäisiä yhtiöitä koskevia omistajaohjaus- tai muita asioita, jos asiat ovat yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti merkittäviä.

Oikeuskanslerilla ei ollut kantelukirjoitusten ja selvitysten perusteella syytä epäillä, että entinen kehitysministeri tai entinen valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston osastopäällikkö olisi menetellyt virkatoimessaan lainvastaisesti. Kantelut eivät antaneet sen vuoksi aihetta oikeuskanslerin toimenpiteisiin.

okv_1601_1_2013.pdf

Esitutkintapäätös ja siitä ilmoittaminen

Diaarinumero: OKV/1655/1/2012
Antopäivä: 11.2.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija arvosteli poliisin päätöstä olla tutkimatta hänen tutkintapyyntöään. Kantelija arvosteli myös poliisin menettelyä olla ilmoittamatta hänelle kyseisestä päätöksestä. Poliisi totesi mainitussa päätöksessään, että kantelijan tutkintapyyntöä koskevasta asiasta oli jo ilmoitus ja että "tapaus käsitellään jo kirjatun ilmoituksen yhteydessä".

Hankitusta selvityksestä päätellen poliisi oli jo kirjattua ilmoitusta koskevassa asiassa katsonut, että ns. syytä epäillä -kynnys ei ollut ylittynyt siitä menettelystä, josta kantelijan tutkintapyynnössä oli kyse. Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan kantelijan oikeusturvan kannalta perusteltua olisi siten ollut, että poliisi olisi kantelijan tutkintapyynnön johdosta tehnyt erillisen päätöksen olla toimittamatta esitutkintaa. Näin kantelija ei olisi voinut jäädä epätietoiseksi siitä, että hänen tutkintapyyntöään koskeva asia ei johtanut poliisin toimenpiteisiin ja että hän näin ollen olisi voinut käyttää toissijaista syyteoikeuttaan.

Apulaisoikeuskanslerin mielestä perusteltua olisi kaikkiaan ollut niin tapahtuma-aikaiseen esitutkintalakiin kuin esitutkinnasta ja pakkokeinoista annettuun asetukseen sisältyneiden asianomistajan informointiin liittyvien säännösten nojalla, että poliisi olisi saattanut asianomistajan, eli kantelijan tietoon ratkaisun, että tämän tutkintapyyntö ei johtanut poliisin toimenpiteisiin.

Apulaisoikeuskansleri saattoi esittämänsä esitutkintapäätöstä ja siitä ilmoittamista koskevat näkemykset tutkinnanjohtajana toimineen rikosylikonstaapelin tietoon.

Henkilörekisterin lainmukaisuus

Diaarinumero: OKV/628/1/2012 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/639/1/2013
Antopäivä: 10.2.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pitää yllä valtakunnallista hoitoilmoitusrekisteriä, johon kerätään arkaluonteisia henkilötietoja muun muassa avohoidon terveyskeskuskäynneistä. Asiassa oli kysymys muun muassa siitä, onko kyseiselle rekisterille ja siihen kerättäville tiedoille olemassa oikea lainsäädännöllinen perusta ja oliko henkilötunnuksen käyttö sallittua.

Perustuslain 10 §:n 1 momentin ja sitä ennen voimassa olleen hallitusmuodon 8 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan tämän perusteella määritellyt, miltä osin ainakin henkilörekistereistä on lailla säädettävä.

Lain mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella voi ylipäänsä olla valtakunnallisia henkilörekistereitä, jollainen hoitoilmoitusrekisteri on. Tätä rekisteriä koskevat yksityiskohtaiset säännökset ovat kuitenkin vain asetuksessa - lain säännöksiä niistä ei ole.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että hoitoilmoitusrekisteriä koskevat säännökset eivät täytä perustuslain 10 §:n 1 momentin vaatimuksia henkilörekisterille asetetusta säädöstyypistä, säännösten kattavuudesta eikä yksityiskohtaisuudesta. Rekisteriä koskeva lainsäädäntö oli siten perustuslain asettamien vaatimusten vastainen ja tilanne oli ollut olemassa perusoikeusuudistuksen voimaantulosta 1.8.1995 lähtien. Hoitoilmoitusrekisteriä ja muita terveydenhuollon valtakunnallisia henkilörekistereitä koskevasta lainsäädännöstä vastaa sosiaali- ja terveysministeriö, joka oli selvityksensä perusteella ollut perusoikeusuudistuksen voimaan tulosta lähtien tietoinen perustuslain vastaisesta tilanteesta.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että ministeriöllä oli ollut runsaasti aikaa korjata säädöstilanne perustuslain mukaiseksi vielä senkin jälkeen, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta oli kannanotoillaan täsmentänyt perustuslain asettamia vaatimuksia. Näin ei kuitenkaan ollut tehty. Perustuslain vastainen tilanne oli jatkunut pitkään ja että se oli ollut ministerin tiedossa samoin kuin se, että kysymys on lainsäädännöstä, jonka perusteella kerätään hyvin arkaluonteisia tietoja erittäin suuria määriä.

Apulaisoikeuskansleri antoi sosiaali- ja terveysministeriölle huomautuksen laiminlyönnin vuoksi ja pyysi sosiaali- ja terveysministeriötä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin ministeriö ryhtyy asiantilan korjaamiseksi. Hän piti myös henkilötunnuksen käytön selvittämistä terveydenhuollon henkilötietoja käsiteltäessä tarpeellisena.

okv_628_1_2012.pdf

Asiakirjojen antaminen ja siitä perittävä maksu

Diaarinumero: OKV/689/1/2012
Antopäivä: 7.2.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelijayhtiö arvosteli sitä, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) oli kieltäytynyt antamasta kantelijalle sen pyytämiä asiakirjoja samoin kuin sitä, että asiakirjojen valmistelemisesta nähtäväksi olisi veloitettu tuntiveloitus, jonka suuruutta ei ollut kantelijalle kerrottu.  

ELY-keskus ei ollut selvityksensä mukaan kieltäytynyt antamasta kantelijalle tämän pyytämiä tietoja, vaan pyydetyt asiakirjat olisivat olleet nähtävissä keskuksessa. Asiakirjoja ei ollut kopioitu kantelijalle, koska niiden kopioiminen ja muu siihen liittyvä työ, olisi keskuksen mukaan kohtuuttomasti vaikeuttanut muuta virkatoimintaa. Tuntiveloituksen osalta ELY-keskus totesi, ettei kysymyksessä ollut tavanomainen asiakirjapyyntö, minkä vuoksi keskuksessa oli keskusteltu aiheutuvista kopiointi- ja muista kustannuksista. 

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että viranomaisella on harkintavaltaa sen arvioimisessa, milloin asiakirjojen antaminen pyydetyllä tavalla aiheuttaa kohtuutonta haittaa viranomaisen virkatoiminnalle. Aiheuttuvaa haittaa on kuitenkin arvioitava julkisuuslaista ilmenevä suhteellisuusperiaate ja lain tarkoitus huomioon ottaen niin, ettei tiedon saantia vaikeuteta perusteettomasti. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi käytettävissä olevien tietojen perusteella, että julkisuuslain perusoikeusmyönteistä ja lain tarkoitusta korostavaa tulkintaa olisi paremmin vastannut se, että ELY-keskus olisi toimittanut kantelijan pyytämät asiakirjat kantelijan pyytämällä tavalla.   

Kantelija ei ollut käynyt tutustumassa asiakirjoihin ELY-keskuksessa, minkä vuoksi tiedossa ei ollut, olisiko keskus veloittanut kantelijalta etukäteen ilmoittamansa maksun asiakirjojen nähtäväksi valmistelemisesta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi käytettävissä olevien tietojen perusteella, että ELY-keskuksen menettely ei kuitenkaan siltä osin, kuin se oli ilmoittanut perivänsä maksun asiakirjojen katseltavaksi valmistelemisesta, ollut perustunut julkisuuslakiin.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti ELY-keskuksen huomiota asiakirjojen antamistapoja ja asiakirjan antamisesta perittäviä maksuja koskevien julkisuuslain säännösten huolelliseen soveltamiseen.

okv_689_1_2012.pdf

Hyvän hallinnon neuvontavelvollisuus

Diaarinumero: OKV/249/1/2012
Antopäivä: 6.2.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Yhdyskuntaseuraamustoimisto osoitti yhdyskuntapalvelussa sattuneesta esinevahingosta korvausta hakeneen valittamaan toimiston kielteisestä ratkaisusta hallinto-oikeudelle, vaikka asia on saatettava kanteella käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus ei tutkinut korvauksenhakijan vaatimusta.

Viranomainen on hallintolain 8 §:n perusteella velvollinen neuvomaan asiakkaitaan. Hyvä hallinto ja asianmukainen viranhoito edellyttävät varmistumista annettujen neuvojen oikeellisuudesta.

Koska virheellisen neuvon antamiseen oli virastossa jo työnjohdollisesti puututtu, toimiston hyvän hallinnon vastainen menettely ei aiheuttanut muita apulaisoikeuskanslerin toimenpiteitä kuin että toimiston huomiota kiinnitettiin velvollisuuteen noudattaa toiminnassaan hyvän hallinnon periaatteita.

Syyttämättäjättämispäätöksen lähettäminen rikosilmoituksen tehneelle

Diaarinumero: OKV/1084/1/2012
Antopäivä: 5.2.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kanteluasiassa oli kyse muun ohella siitä, olisiko syyttämättäjättämispäätöksen tehneen kihlakunnansyyttäjän tullut lähettää päätöksensä tiedoksi kantelijalle sen perusteella, että tämä oli päätöstä koskevassa asiassa rikosilmoituksen tekijä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä viittasi antamassaan lisälausunnossa valtakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen laatimisesta ja sisällöstä antamaan yleiseen ohjeeseen VKS:2007:4 todeten, että syyttäjän olisi tapauksessa tullut lähettää syyttämättäjättämispäätös rikosilmoituksen tehneelle kantelijalle.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, ettei hänellä ollut perusteita arvioida asiaa toisin kuin apulaisvaltakunnansyyttäjä oli tehnyt. Asiassa tosin ilmeni, että valtakunnansyyttäjän ohjeen tapahtuma-aikainen suomenkielinen sanamuoto ei tältä osin ollut täysin yksiselitteinen, tai sanamuoto oli ainakin ollut omiaan aiheuttamaan - kuten käsillä olleessa tapauksessa - väärinymmärryksen siitä, mille rikosilmoituksen tehneelle taholle syyttämättäjättämispäätös oli tullut lähettää. Kanteluasian käsittelyn aikana apulaisvaltakunnansyyttäjä ilmoittikin, että ohjeen sanamuotoa muutettiin niin, että syyttämättäjättämispäätös tuli nimenomaisesti lähettää myös rikosilmoituksen tehneelle henkilölle. Asiassa ilmeni toisaalta muitakin seikkoja, jotka puolsivat näkemystä, että syyttäjän olisi tapauksessa ollut perusteltua lähettää syyttämättäjättämispäätös rikosilmoituksen tehneelle kantelijalle.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi syyttämättäjättämispäätöksen tehneen kihlakunnansyyttäjän tietoon esittämänsä näkemykset syyttämättäjättämispäätöksen lähettämisestä rikosilmoituksen tehneelle henkilölle.

okv_1084_1_2012.pdf

Kahden poliisilaitoksen menettely poliisiautojen katsastuksessa

Diaarinumero: OKV/1184/1/2012
Antopäivä: 5.2.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kanteluasian yhteydessä todettu, että kaksi poliisilaitosta oli käyttänyt poliisiautoja katsastamattomina liikenteessä.

Ajoneuvolain (1090/2002) 9 §:n 2 momentissa säädetään, että jos ajoneuvoa kuljettaa sen omistajan tai haltijan työntekijä, työnantajan on huolehdittava siitä, että ajoneuvo on liikennekelpoinen, kun se luovutetaan työntekijän kuljetettavaksi, ja että ajoneuvo tarkastetaan ja huolletaan riittävän usein sen pitämiseksi liikennekelpoisessa kunnossa. Kuljettajan on viipymättä ilmoitettava työnantajalle ajoneuvon kunnossa havaitsemistaan puutteista, joita hän ei voi itse korjata.

Poliisilaitosten on katsottava olevan ajoneuvolain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun työnantajan asemassa niiden antaessa ajoneuvojaan poliisimiestensä käytettäviksi virkatehtävien suorittamista varten. Poliisilaitokset vastaavat siten siitä, että niiden ajoneuvokalusto on asianmukaisesti huollettu, rekisteröity ja katsastettu.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan viranomaistoiminnan uskottavuuden sekä liikenneturvallisuuden ja poliisimiesten työsuojelun kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, että poliisilaitokset huolehtivat ajoneuvokalustonsa asianmukaisesta liikennekelpoisuudesta ja katsastuksesta. Poliisiajoneuvoihin saattaa muihin ajoneuvoihin verrattuna kohdistua keskimääräistä suurempia rasituksia, muun muassa suurten ajokilometrimäärien ja hälytysajojen usein edellyttämien suurten ajonopeuksien ja ajotavan vuoksi. Tätä taustaa vasten ajoneuvojen liikennekelpoisuudesta ja määräaikaiskatsastuksista huolehtiminen saavat korostetun merkityksen.

Asia oli apulaisoikeuskanslerin sijaisen mielestä huomionarvoinen ja vakava myös poliisiviranomaisten toiminnan lainmukaisuudelle asetettavien yleisten vaatimusten kannalta. Havaitessaan katsastamattoman ajoneuvon liikenteessä virkatehtäviä suorittava poliisi aina keskeyttää ajon ja määrää laiminlyönnin vakavuuden edellyttämän seuraamuksen. Siihen nähden ei voida mitenkään hyväksyä, että laissa säädettyjä valvonta- ja turvallisuustehtäviä suorittava viranomainen itse menettelee esimerkiksi ajoneuvojen katsastamisesta annettujen lain säännösten vastaisesti.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti poliisilaitosten vakavaa huomiota siihen, että heidän tulee huolehtia ajoneuvokalustonsa asianmukaisesta katsastuksesta säädettyjen määräaikojen puitteissa. Lisäksi apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi Poliisihallituksen harkittavaksi, olisiko aihetta selvittää, onko tässä päätöksessä käsiteltyjen tapausten lisäksi esiintynyt vastaavia tapauksia muissa poliisilaitoksissa ja olisiko asiaa koskeva oheistus ja siihen liittyvä valvonta mahdollisesti aihetta päivittää. Apulaisoikeuskanslerin sijainen pyysi Poliisihallitusta ilmoittamaan hänelle 31.12.2014 mennessä, mihin toimenpiteisiin asia on mahdollisesti antanut aihetta.

okv_1184_1_2012.pdf

Asiakirjapyynnön käsittely kunnassa

Diaarinumero: OKV/510/1/2012
Antopäivä: 3.2.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelija oli pyytänyt kunnalta asiakirjoja. Kunnan virkamies oli kieltäytynyt luovuttamasta niitä julkisuuslain nojalla ja todennut, että kantelija voi saattaa asian valtuuston käsiteltäväksi. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että kunta menetteli virheellisesti, kun kantelijalta ei tiedusteltu haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi. Kantelijalle ei myöskään annettu valituskelpoista päätöstä asiassa.

Kantelija oli pyytänyt myös asiakirjaluetteloa, jota hän ei missään vaiheessa saanut. Huomioon ottaen hallintolain mukainen viranomaisen neuvontavelvollisuus ja julkisuuslain säännökset, kunnan virkamiesten olisi tullut pyrkiä kantelijan kanssa selvittämään ja yksilöimään ne asiakirjat, joista hän halusi tietoa. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi kunnan tietoon esittämänsä käsityksen kunnan virheellisestä menettelystä julkisuuslain ja hallintolain soveltamisessa.

okv_510_1_2012.pdf