Ratkaisut

Poliisihallituksen menettely Veikkaus Oy:n rahapelien valvojana

Diaarinumero: OKV/1225/1/2012
Antopäivä: 5.11.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelijan mukaan Poliisihallituksen arpajaishallinto oli laiminlyönyt tehtäviään kun se ei ollut Veikkaus Oy:n rahapelien valvojana tiedottanut kuluttajille antamistaan ratkaisusuosituksista Veikkauksen rahapelien voitonmaksua koskevissa riitatilanteissa eikä myöskään saattanut julkisia ratkaisuasiakirjoja kuluttajien saataville sähköisesti. Lisäksi kantelijan mukaan arpajaishallinnon olisi tullut valvovana viranomaisena velvoittaa Veikkaus Oy maksamaan voitot myös muille ratkaisusuositusten perusteella voittoon oikeutetuille kuin ratkaisusuositusta nimenomaisesti arpajaishallinnolta pyytäneille Veikkauksen asiakkaille.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että julkisen vallan ohjauksessa ja lailla myönnetyn yksinoikeuden turvin toimeenpantavassa veikkaustoiminnassa veikkauspalveluja ostavien ja yhtiölle tuloja tuottavien asiakkaiden oikeusturvan vaatimukset ovat tällaisessa yleishyödylliseksi katsotussa rahapelitoiminnassa korostuneen korkeat.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että kanteluasiassa tarkoitetut Poliisihallituksen arpajaishallinnon tietojärjestelmät eivät olleet täyttäneet julkisuuslain perustavoitteiden mukaisia nykyaikaisen tietohallinnon perusvaatimuksia. Poliisihallituksen arpajaishallinnon menettely ja asiakaspalvelu eivät myöskään olleet täyttäneet julkisuuslain vaatimuksia hyvästä tiedonhallintatavasta eivätkä asianmukaisesti mahdollistaneet pelaajien oikeuksien ja etujen valvomista kyseisellä toimialalla.

Rahapelitoimintaan osallistuvien oikeusturvaan kuuluvan, samanlaisessa asemassa olevien pelaajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimukseen kuuluu, että muillakin kuin yksittäisestä voitonmaksua koskevasta erimielisyydestä ratkaisusuosituksen tehneellä pelaajalla on asianmukaiset mahdollisuudet saada riittävän joutuisasti tieto ratkaisusuosituksen sisällöstä. Ratkaisusuosituksia lain perusteella antavalta poliisihallituksen arpajaishallinnolta voidaan edellyttää, että se asianmukaisella tavalla huolehtii ja valvoo ratkaisusuosituksen kattavaa ja yhdenmukaista noudattamista kaikkiin samanlaisessa asemassa oleviin rahapeliin osallistuneisiin nähden.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti vastaisen varalle Poliisihallituksen huomiota ratkaisusuositusmenettelyn oikeudellisesta luonteesta sekä viranomaisen tietopalvelutehtävästä rahapelivalvonnassa esittämiinsä näkökohtiin ja pyysi Poliisihallitusta ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin päätös on antanut aihetta.

okv_1225_1_2012.pdf

Asian käsittelyn viipyminen aluehallintovirastossa

Diaarinumero: OKV/1684/1/2013
Antopäivä: 3.11.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija oli alkukeväästä 2012 tehnyt aluehallintovirastolle kaksi kantelua. Tiedusteltuaan myöhemmin asioiden käsittelyaikatauluja kantelijalle oli vastattu, että asiat tullaan ratkaisemaan aikaisintaan keväällä 2014.

Asiassa saadun selvityksen mukaan kantelut olivat olleet esittelyvalmiina vuoden ja kolme kuukautta. Apulaisoikeuskansleri korosti ratkaisussaan, että viivytyksettömän käsittelyn vaatimus on otettava huomioon asian kaikissa käsittelyvaiheissa eikä vain asian kokonaiskäsittelyaikaa arvioitaessa. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen apulaisoikeuskansleri katsoi, että edellä mainittujen kanteluiden käsittelyaika aluehallintovirastossa ei ole vastannut perustuslain 21 §:ssä asetettua asioiden käsittelyn viivytyksettömyyden vaatimusta, vaan asioiden käsittelyajat ovat olleet kohtuuttoman pitkiä.

Asiassa ei ollut kuitenkaan näyttöä siitä, että yksittäiset virkamiehet olisivat tahallisesti viivytelleet kanteluasian käsittelyssä. Asian kohtuuttoman pitkä käsittelyaika johtui pääasiassa resurssipulasta.

Aluehallintoviraston selvityksen mukaan valtiovarainministeriö on ryhtynyt toimenpiteisiin aluehallintoviraston ruuhkautuneiden kanteluasioiden käsittelyongelmien korjaamiseksi ohjaamalla lisäresursseja pahoin ruuhkautuneiden kanteluiden purkuun virastossa. Aluehallintovirastosta saatujen tietojen mukaan tilanne on tällä hetkellä parempi ja asioiden käsittelyajat ovat lyhentyneet selvästi esimerkiksi kantelussa tarkoitetusta ajankohdasta.

Tämän vuoksi apulaisoikeuskansleri ei ryhtynyt asiassa muihin toimenpiteisiin kanteluiden käsittelyn viipymisen vuoksi kuin että saattoi ratkaisussaan esittämät näkemyksensä aluehallintoviraston tietoon.

okv_1684_1_2013.pdf

Lastensuojeluasia

Diaarinumero: OKV/1397/1/2012 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: 1398/1/2012
Antopäivä: 28.10.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija oli tehnyt kaupungin perusturvakeskukselle asiakirjapyynnön, joka koski muun muassa lastensuojelun asiakaskertomuksia. Käytettävissä olleesta selvityksestä ei ilmennyt tarkkaa ajankohtaa pyynnön tekemiselle, mutta selvityksen perusteella asiakirjojen lähettämiseen kantelijalle oli mennyt vähimmilläänkin yli kolme kuukautta. Asiassa ei ilmennyt lainmukaista syytä asiakirjojen antamisen viipymiselle. Apulaisoikeuskansleri totesi, että asiakirjapyynnön käsittely ja asiakirjojen antaminen oli viipynyt lainvastaisesti.

Asiassa saadun selvityksen perusteella kantelijaa ja hänen puolisoaan ei ollut pyydetty mukaan heidän lastaan koskevan asiakassuunnitelman laatimiseen eikä vanhempia ollut otettu mukaan heidän lapsensa asioiden käsittelyyn asianmukaisessa määrin, vaikka lastensuojelulain mukaan asiakassuunnitelma on lähtökohtaisesti laadittava yhdessä muun muassa lapsen vanhemman kanssa ja lastensuojelulaki edellyttää yhteistyötä vanhempien ja viranomaisten välillä, minkä lisäksi lain mukaan vanhempien tulisi voida tarvittaessa osallistua lastensuojelun järjestämistä koskeviin neuvotteluihin. Lisäksi asiakassuunnitelma sisälsi tietoja, jotka eivät olleet lastensuojelun suunnittelun, toteuttamisen tai seurannan kannalta tarpeellisia eikä niitä apulaisoikeuskanslerin mukaan olisi tullut kirjata asiakaskertomukseen.

Kantelija oli tehnyt sosiaalityöntekijälle hakemuksen, joka koski huostaanotetun lapsen tapaamisten lisäämistä. Hakemus oli vähäisiltä osin hyväksytty, mutta asiassa ei ollut otettu kantaa kaikkiin vaatimuksiin eikä annettu kirjallista perusteltua päätöstä muutoksenhakuohjauksineen. Apulaisoikeuskansleri totesi, että menettely oli vakavasti vaarantanut kantelijan oikeusturvan.

Apulaisoikeuskansleri saattoi perusturvakeskuksen tietoon asiassa esittämänsä havainnot ja näkemykset ja kiinnitti perusturvakeskuksen huomiota viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n säännöksiin asiakirjan antamisesta päättämisestä ja asiakirjan antamisesta, lastensuojelulain 30, 31, 33, 45, 52, 54, 62 ja 63 §:n lainmukaiseen soveltamiseen, henkilötietolain 9 §:n säännökseen henkilötietojen tarpeellisuusvaatimuksesta ja hallintolain 43 - 45 §:iin kirjallisesta hallintopäätöksestä ja sen perustelemisesta.

Korkeimman oikeuden presidentin kansanedustajille lähettämät sähköpostiviestit

Diaarinumero: OKV/883/1/2014 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/1026/1/2014
Antopäivä: 28.10.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi ratkaisunsa kanteluihin, joissa julkisuudessa olleiden tietojen perusteella arvosteltiin korkeimman oikeuden presidentin menettelyä lähettää kansanedustajille sähköpostiviestejä.  Kantelijat pitivät menettelyä valtiovallan kolmijako-opin vastaisena.

Korkeimman oikeuden presidentti ilmoitti oikeuskanslerille lähettäneensä toisinaan eduskunnan valiokunnan kuultavana oltuaan valiokunnalle jälkikäteen lisämateriaalia. Lisäksi hänellä kertomansa mukaan on tapana lähettää yleisesti kiinnostavana pitämäänsä oikeudellista aineistoa eri tahoille, myös joillekin kansanedustajille. Presidentti ei muistanut, että hän olisi oma-aloitteisesti toimittanut kansanedustajille lainsäädäntöhankkeita koskevia kannanottoja tai näkemyksiä ilman liityntää valiokuntien kutsusta tapahtuneisiin kuulemisiin.

Valtiollisten tehtävien jaosta on säädetty perustuslain 3 §:ssä. Säännöksen on todettu asettavan pidäkkeitä sitä vastaan, että siinä mainitut valtioelimet voisivat ottaa käyttääkseen itselleen kuulumatonta toimivaltaa. Epäasiallisena voitaisiin pitää esimerkiksi, jos valtioneuvoston tai eduskunnan taholta yritettäisiin vaikuttaa riippumattoman tuomioistuimen ratkaisuun yksittäisessä lainkäyttöasiassa tai jos tuomioistuimen jäsen pyrkisi toimivaltaansa kuulumattomalla tavalla vaikuttamaan tuomioistuimen lainvoimaisen ratkaisun täytäntöönpanoon.

Tuomioistuimen jäsenen pyrkimys vaikuttaa eduskunnan käsiteltävänä olevaan lainsäädäntöasiaan ei lähtökohtaisesti ole valtiovallan kolmijako-opin kannalta siinä määrin herkkä kysymys kuin vaikkapa edellä mainittu puuttuminen riippumattomille tuomioistuimille kuuluvan tuomiovallan käyttöön. Lainkäyttäjien kokemuksella ja asiantuntemuksella saattaa olla lakia säädettäessä merkitystä, mitä osoittaa jo se, että eduskunnan valiokunnat kutsuvat tuomioistuinten edustajia kuultaviksi käsiteltävinään olevista säädösehdotuksista.

Kolmijako-opin toimintaa kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta oikeuskansleri piti tärkeänä, että lainsäätäjän, hallintovallan ja tuomioistuinten keskinäinen yhteydenpito on mahdollisimman avointa ja julkista, jolloin se on myös ulkopuolisten kontrolloitavissa ja arvioitavissa. Tähän nähden oikeuskansleri piti myönteisenä korkeimman oikeuden presidentin ilmoittamaa käytäntöä, että hän välittäessään valiokuntakuulemisensa jälkeen valiokunnalle lisäinformaatiota jostakin kysymyksestä on yleensä osoittanut lisätiedon paitsi kysymyksen esiin nostaneelle kansanedustajalle myös valiokunnan puheenjohtajalle, jotta puheenjohtaja voi arvioida mahdollista tarvetta jakaa informaatio tiedoksi koko valiokunnalle. Menettelytapa varmistaa yhteydenpidon avoimuutta ja sitä, että välitetty informaatio on kaikkien valiokunnan jäsenten käytettävissä ja kommentoitavissa.

Korkeimman oikeuden presidentti oli eduskunnan täysistunnossa eräästä hallituksen esityksestä käydyn yleiskeskustelun jälkeen lähettänyt sähköpostiviestin eräille täysistunnossa asiasta puheenvuoron esittäneille kansanedustajille. Puheenvuoroissa oli viitattu korkeimman oikeuden ne bis in idem –kieltoa koskeviin ratkaisuihin ja todettu muun ohella, että kiire lainsäädännön muuttamisen aiheutui eräästä korkeimman oikeuden antamasta ratkaisusta.

Yleisesti ottaen saatetaan varsinkin ylimpien virkamiesten kohdistaessa viestinsä vain yksittäisille kansanedustajille yhteydenotto mieltää pyrkimykseksi puuttua heidän toimintaansa etenkin, jos viestintä liittyy johonkin edustajantoimessa esitettyihin puheenvuoroihin tai muihin kannanottoihin. Kerrotunlainen asetelma on lähtökohtaisesti altis spekulaatioille viestinnän motiiveista. Korkeimman oikeuden presidentin viesti ei kuitenkaan sisältänyt keneenkään yksittäiseen kansanedustajaan kohdistuvaa arvostelua eikä myöskään näkemyksiä saati painostusta sen suhteen, miten eduskunnan tulisi kyseisen lakiehdotuksen käsittelyssä toimia.

Korkeimman oikeuden presidentin menettely ei antanut aihetta oikeuskanslerin toimenpiteisiin.

okv_883_1_2014.pdf

Kaupungin myöntämän valtionavustuksen maksaminen

Diaarinumero: OKV/107/1/2013
Antopäivä: 27.10.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kaupunki oli asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain mukaisena valtionapuviranomaisena myöntänyt kantelijalle energia-avustuksen uusiutuvan energian käyttöönottoon. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus oli kuntien ohjauksesta ja valvonnasta vastaavana viranomaisena katsonut, että kaupunki oli myöntänyt avustuksen vastoin asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annettua valtioneuvoston asetusta. Tämän vuoksi kaupunki ei ollut maksanut kantelijalle myöntämäänsä avustusta. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen energia-avustusten hakemista, myöntämistä ja maksamista koskevan ohjeen mukaan kunnan tuli huomioida, että perittävä avustusmäärä tai avustuksen maksamatta jättäminen ei synnytä kunnalle oikeutta periä myönnettyä avustusta takaisin avustuksensaajalta tai jättää myönnettyä avustusta maksamatta avustuksensaajalle, mikäli tämä oli toiminut vilpittömästi. Apulaisoikeuskansleri pyysi kaupungilta selvityksen ja oikeudellisen lausunnon menettelyistä ja perusteista olla maksamatta kaupungin myöntämää avustusta kantelijalle. Selvityksessään kaupunki ilmoitti, että kantelijalle maksetaan kysymyksessä oleva avustus. Tämän vuoksi apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei hänellä ollut aihetta enempiin laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin kaupungin osalta.

okv_107_1_2013.pdf

Periaatepäätös ydinlaitoksen yhteiskunnan kokonaisedun mukaisuudesta

Diaarinumero: OKV/492/1/2014
Antopäivä: 24.10.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri
Periaatepäätöksen muuttaminen ja peruuttaminen

Ydinenergialaissa ei ole säännöksiä ydinlaitoksen rakentamisen yhteiskunnan kokonaisedun mukaisuutta koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen voimassaoloajasta taikka periaatepäätöksen muuttamisesta tai peruuttamisesta. Voimassa olleisiin periaatepäätöksiin oli otettu niiden voimassaoloaikaa koskevat määräykset.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ei ollut sinällään estettä sille, että aikaisempaa edelleen voimassa ollutta periaatepäätöstä täydennettiin tekemällä uusi samanaikaisesti voimassa ollut rinnakkainen periaatepäätös. Keskeistä oli, että uusi periaatepäätös oli tällöin oikeudelliselta luonteeltaan oma erillinen periaatepäätöksensä ja että sitä koskeva asia oli käsiteltävä ydinenergialaissa säädettyä menettelyä noudattaen.

Ydinlaitoshankkeeseen liittyvät kuulemismenettelyt

Oikeuskansleri totesi, että perustuslaissa turvattujen kansanvaltaisuuden, osallistumisoikeuden ja oikeuden tulla kuulluksi näkökulmasta oli sinällään perusteltua, että erilaisissa kuulemismenettelyissä kuultavilla oli käytössään mahdollisimman täydelliset tiedot kuulemisen kohteena olevasta aiheesta.

Periaatepäätösmenettely ja siihen liittyvä yleinen kuuleminen sekä ympäristövaikutusten arviointimenettely ja siihen liittyvä kuuleminen olivat kuitenkin erillisiä menettelyjä. Menettelyihin liittyvät kuulemiset kohdistuivat eri aineistoihin.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ei ollut lähtökohtaisesti estettä sille, että periaatepäätökseen liittyvä yleinen kuuleminen ja ympäristövaikutusten arviointiin liittyvä kuuleminen toteutettiin osittain samanaikaisesti.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ei ollut lähtökohtaisesti estettä sille, että periaatepäätöksen hakija täydensi periaatepäätöshakemustaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta antamalla lausunnolla sen valmistuttua. Sekä periaatepäätösasiaa valmistelevalla että ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteysviranomaisena toimivalla työ- ja elinkeinoministeriöllä oli mahdollisuus arvioida, oliko yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta antamassa lausunnossa esitetty jotakin sellaista, jonka johdosta lausunnonantajille tulisi varata tilaisuus täydentää antamiaan lausuntoja. Keskeistä oli, että periaatepäätöstä tehtäessä päätöksentekijöillä oli käytettävissään kaikki päätöksentekoon mahdollisesti vaikuttava aineisto, erilaisiin kuulemismenettelyihin liittyvä aineisto mukaan lukien.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan oli myös huomattava, että ydinlaitoshankkeeseen liittyi valtioneuvoston periaatepäätöksestä, rakentamisluvasta ja käyttöluvasta koostuva tarkentuva jatkumo. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tuloksia voitiin hyödyntää tämän jatkumon kaikissa vaiheissa.

okv_492_1_2014.pdf

Valitusasian pitkä käsittelyaika vakuutusoikeudessa

Diaarinumero: OKV/731/1/2014
Antopäivä: 24.10.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelijan tekemä eläkkeensaajan asumistukea koskeva valitus oli tullut vakuutusoikeudessa vireille tammikuussa 2013. Kanteluasiaa oikeuskanslerinvirastossa ratkaistessa valitusasian käsittely oli vakuutusoikeudessa edelleen kesken.

Valituksen käsittelyaika ylitti jo tässä vaiheessa asian ollessa ratkaisematta selvästi vakuutusoikeuden keskimääräisen käsittelyajan. Viranomaisen ja tuomioistuimen tulee asiaa käsitellessään ja sen kiireellisyyttä arvioidessaan ottaa huomioon myös asian aikaisempi käsittely ja siihen kulunut aika. Vakuutusoikeudessa käsiteltävänä olleessa asiassa oli kyse muutoksenhausta Kansaneläkelaitoksen vuonna 2007 antamiin päätöksiin, ja asian kokonaiskäsittelyaika oli muodostunut poikkeuksellisen pitkäksi. Tässä tilanteessa vakuutusoikeuden olisi asian kokonaiskäsittelyaika huomioon ottaen pyrittävä käsittelemään valitus tavanomaista valitusasiaa nopeammassa aikataulussa. Valitusasian käsittelyaika vakuutusoikeudessa oli muodostunut asian laatu ja aikaisemmat käsittelyvaiheet huomioon ottaen kohtuuttomaksi. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti vakuutusoikeuden huomiota asioiden viivytyksettömään käsittelyyn.

Vanhainkodin menettely hakemusta edunvalvojan määräämiseksi täytettäessä

Diaarinumero: OKV/1233/1/2013
Antopäivä: 22.10.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Vanhainkodissa oli pidetty hoidettavana olevan henkilön toiveesta hoitopalaveri, jossa oli keskusteltu edunvalvontaprosessin käynnistämisestä. Palaverin seurauksena yksikön sairaanhoitajan sijaisena toiminut sairaanhoidon opiskelija oli tulostanut internetistä edunvalvontaa koskevan hakemuslomakkeen ja pyytänyt siihen hoidettavana olevan henkilön allekirjoituksen. Hakemuslomake oli ollut nimeä ja allekirjoitusta lukuun ottamatta tyhjä.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että ottaessaan allekirjoituksen tyhjään lomakkeeseen vanhainkodin hoitohenkilökunta oli toiminut vastoin hyvän hallinnon periaatteita. Viranomaisten toiminnan tulee olla mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää ja siten allekirjoituksia ei tule pyytää tyhjiin lomakkeisiin edes hyvässä tarkoituksessa. Kantelun mukaan edes vanhainkodin hoidokin aviomies ei tiennyt vaimonsa allekirjoittamasta edunvalvonta-asiakirjasta mitään. Asiassa ei ollut kuitenkaan näyttöä siitä, että kantelussa mainitut henkilöt olisivat menetelleet asiassa tahallisesti. Tuotuaan esille näkemyksensä myös edunvalvonnasta sekä itsemääräämisoikeudesta, apulaisoikeuskansleri totesi lisäksi, että asiassa ei ole tullut esille sellaista hoitohenkilökunnan menettelyä, jossa hoidettavan henkilön itsemääräämisoikeutta olisi rajoitettu tarpeettomasti. Apulaisoikeuskansleri saattoi käsityksensä hyvästä hallinnosta kaupungin tietoon.

Seinäjoen seutua koskevat erityiset kuntajakoselvitykset

Diaarinumero: OKV/2/21/2014 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/9/21/2014
Antopäivä: 22.10.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Jalasjärven kunnan kunnanhallitus arvosteli valtiovarainministeriön päätöstä erityisestä kuntajakoselvityksestä Jalasjärven kunnan ja Seinäjoen kaupungin välillä. Arvostelu kohdistui muun muassa Kurikan kaupungin jättämiseen selvitysalueen ulkopuolelle ja tietyn henkilön asettamiseen kuntajakoselvittäjäksi.

Ilmajoen kunnan kunnanhallitus arvosteli valtiovarainministeriön päätöstä erityisestä kuntajakoselvityksestä Ilmajoen, Isonkyrön ja Kuortaneen kuntien sekä Alavuden ja Seinäjoen kaupunkien välillä. Arvostelu kohdistui siihen, että päätöksessä määritetty selvitysalue poikkesi siitä alueesta, josta kunnilta oli pyydetty lausuntoa.

Yleistä kuntajaotuksesta

Oikeuskansleri katsoi, että perustuslaissa tarkoitetun kansanvaltaisuuden näkökulmasta oli keskeistä, että valtioneuvoston ja eduskunnan sekä kuntien mahdollisuus muodostaa johdonmukainen kokonaisnäkemys tarkoituksenmukaisesta kuntarakenteesta turvataan.

Oikeuskansleri totesi kiinnittäneensä eräissä aikaisemmissa kanteluratkaisuissaan huomiota siihen, että kuntarakenteen tarkoituksenmukaisuuden arviointia vaikeutti se, että kuntarakenneuudistuksen kanssa samanaikaisesti oli käynnissä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus sekä kuntauudistuskokonaisuuden muut osat (valtionosuusuudistus, kuntalain kokonaisuudistus ja kuntien tehtävien arviointi). Toisaalta oikeuskansleri oli todennut, että kuntauudistuksen kaltaisen mittavan kokonaisuuden, jonka osat vaikuttivat toisiinsa ja jonka yhtenä merkittävänä taustatekijänä olivat vielä julkisen talouden rahoituspohja ja sen muutokset, yhdellä kertaa käsittelyyn saaminen voi olla käytännössä mahdotonta.

Kuntajaon muuttamista voitiin valmistella kuntien omilla yhdistymisselvityksillä ja valtiovarainministeriön määräämillä erityisillä kuntajakoselvityksillä. Parhaillaan olivat väliaikaisesti voimassa yleisen kuntarakenneuudistuksen toteuttamista koskevat kuntarakennelain säännökset, jotka velvoittivat kunnat selvittämään kuntien yhdistymistä. Oikeuskansleri totesi, että kun peräkkäin tai rinnakkain voi olla käynnissä useita osaksi samaa aluetta koskevia selvityksiä, johdonmukaisen kokonaiskäsityksen muodostaminen tarkoituksenmukaisesta kuntarakenteesta oli vaikeaa.

Erityisen kuntajakoselvityksen selvitysalue

Oikeuskansleri totesi, että kunnan vastustus ei estänyt erityisen kuntajakoselvityksen toimitettavaksi määräämistä ja myös erityistä kuntajakoselvitystä vastustaneen kunnan oli osallistuttava selvitykseen ja kuntajakoselvittäjän ehdotuksen valmisteluun. Valtiovarainministeriöllä oli harkintavaltaa määrittäessään kuntarakennelaissa asetettujen kuntajaon kehittämisen tavoitteiden ja kuntajaon muuttamisen edellytysten näkökulmasta tarkoituksenmukaista selvitysaluetta. Kunnilla oli ollut erityistä kuntajakoselvitystä koskevasta asiasta lausuntoja antaessaan mahdollisuus esittää oma näkemyksensä tarkoituksenmukaisesta selvitysalueesta.

Kuntajakoselvittäjän nimeäminen

Oikeuskansleri totesi, että erityinen kuntajakoselvitys oli mahdollisen kuntien yhdistymistä koskevan valtioneuvoston päätöksen valmistelua. Erityistä kuntajakoselvitystä toimitettaessa oli noudatettava hallintolain esteellisyyttä koskevia säännöksiä. Virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan osallistuminen samaan asiakokonaisuuteen liittyvän aikaisemman asian käsittelyyn ei lähtökohtaisesti tehnyt hänestä esteellistä osallistumaan vastaavassa roolissa samaan asiakokonaisuuteen liittyvän uuden asian käsittelyyn.

Johtopäätökset ja toimenpiteet

Kantelut eivät antaneet aihetta oikeuskanslerin toimenpiteisiin.

Asiakirjapyynnön käsitteleminen

Diaarinumero: OKV/455/1/2013
Antopäivä: 17.10.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelijan omaiset olivat pyytäneet terveyskeskuksen ylilääkäriltä kantelijaa koskevaa hoitosuunnitelmaa. Ylilääkäri oli luvannut toimittaa asiakirjapyynnön eteenpäin, mutta asiakirjapyyntöä ei ollut sen vastaanottamisen jälkeen käsitelty. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi terveyskeskuksen tietoon käsityksensä, jonka mukaan asiakirjapyynnön käsittely ei täyttänyt julkisuuslain 4 luvussa asetettuja vaatimuksia, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4 luvussa viranhaltijalle asetettuja tehtävien hoitamista koskevia vaatimuksia eikä käsittelyssä ollut noudatettu hallintolain 8 §:n 1 momentissa säädettyä neuvontavelvoitetta.

Kantelijaa koskeviin potilasasiakirjoihin ei ollut tehty merkintöjä terveyskeskuksen hammaslääkärin kantelijan hammasproteesin sopivuudesta ja sen pohjauksen tarpeellisuudesta tekemästä arviosta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti terveyskeskuksen huomiota potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 12 §:ssä säädettyyn terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuuteen merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot.