Ratkaisut

Tuomarin virkatoimessa tekemäksi epäillystä rikoksesta ilmoittaminen

Diaarinumero: OKV/6/50/2014
Antopäivä: 17.4.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri on 17.6.1999 lähettänyt sisäasiainministeriölle kirjeen, jossa hän on pyytänyt ilmoittamaan esitutkintaviranomaisille velvollisuudesta ilmoittaa oikeuskanslerinvirastoon tutkittavaksi tulleista tuomarien tekemäksi epäillyistä virkarikoksista. Koska poliisissa oli ilmennyt epätietoisuutta ilmoitusvelvollisuudesta ja tuomarien lainvastaista menettelyä virkatoimessa koskevaan tutkintaa liittyvistä toimintavaltakysymyksistä, oikeuskansleri päivitti pyynnön Poliisihallitukselle lähettämällään päätöksellä.

Oikeuskansleri pyysi muun ohella esitutkintalain 5 luvun 1 §:än ja perustuslain 110 §:än viitaten poliisia ilmoittamaan tutkittavakseen tulleesta rikoksesta, jossa on kyse tuomarin epäillystä lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa. Ilmoitus tehdään toimittamalla oikeuskanslerinvirastoon jäljennös asiassa kirjatusta tutkintailmoituksesta. Poliisi voi harkintansa mukaan toimittaa samalla jäljennökset muista asiaan liittyvistä tuomarin menettelyn arvioimiseksi tarpeellisiksi arvioimistaan asiakirjoista kuten poliisille osoitetusta tutkintapyynnöstä tai asian alustavaksi arvioimiseksi jo hankituista asiakirjoista. Ilmoitus tulee tehdä viivytyksettä asian tultua poliisin tietoon.

Koska kyseisenlaisiin asioihin liittyvistä toimivaltakysymyksistä oli käytännössä ilmennyt epätietoisuutta, oikeuskansleri totesi asiasta selvyyden vuoksi seuraavan. Vaikka toimivalta syytteen nostamisesta tuomarin tekemäksi epäillystä lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa kuuluu ylimmille laillisuusvalvojille, kuuluu esitutkinta ja sen toimittamisedellytysten arviointi kyseisenlaisessa asiassa normaaliin tapaan poliisin tehtäviin ja toimivaltaan. Oikeuskansleri on kyseisenlaisen asian esitutkinnassa syyttäjän asemassa. Poliisi ei voi siirtää tutkittavakseen saatettua asiaa oikeuskanslerille lukuun ottamatta esitutkinnan valmistumisen jälkeen tapahtuvaa asian toimittamista syyttäjälle.

Poliisin ilmoituksen saavuttua oikeuskanslerinvirastoon asia kirjataan vireille ja jaetaan käsiteltäväksi viraston oikeusvalvontaosastolle. Asian valmisteltavakseen saama osaston esittelijä ottaa yhteyttä tutkinnanjohtajaan. Hän saattaa välittää tällöin jo tutkinnanjohtajalle oikeuskanslerin asiasta poliisin tiedoksi lähettämän materiaalin perusteella muodostaman alustavan käsityksen. Tutkinnanjohtajan tulee kuitenkin aina itsenäisesti harkita, toimitetaanko asiassa esitutkinta vai ei. Poliisi voi luonnollisesti aloittaa esitutkinnan ja suorittaa tutkintatoimia jo ennen oikeuskanslerinviraston yhteydenottoa.

Jos esitutkintaa ei toimiteta, tulee päätös asiasta lähettää tiedoksi oikeuskanslerille. Oikeuskansleri, joka voi laillisuusvalvojana arvioida asiaa muutenkin kuin rikosoikeudellisesti, harkitsee tämän jälkeen, antaako asia mahdollisesti vielä aihetta hänen toimenpiteisiinsä.

okv_6_50_2014.pdf

Esitutkintapäätöksen perusteleminen

Diaarinumero: OKV/516/1/2013
Antopäivä: 15.4.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario oli päättänyt jättää esitutkinnan aloittamatta ilmoitetussa rikosasiassa, joka koski erään kunnan luottamushenkilöiden ja virkamiesten epäiltyä virkarikosta. Tutkinnanjohtaja perusteli päätöstään viittaamalla hallintolaissa olevaan viranomaisen neuvontavelvollisuutta koskevaan lainkohtaan ja ilmoittamalla, että asian tutkiminen kuuluu ylemmille laillisuusvalvojille.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että esitutkintapäätöksessä ei ollut esitutkintalain vaatimusten mukaisesti otettu kantaa siihen keskeiseen kysymykseen, oliko ilmoitetussa asiassa syytä epäillä rikosta. Esitutkintapäätös ei siten ollut asianmukaisesti perusteltu.

Poliisihallitus lausunnossaan ja asianomainen poliisilaitos selvityksessään olivat molemmat todenneet, että esitutkintapäätös oli virheellisesti perusteltu. Poliisilaitos ilmoitti kiinnittäneensä tutkinnanjohtajan huomion hänen lainvastaiseen menettelyynsä ja tuoneensa asian poliisilaitoksen sisäiseen koulutukseen sekä aloittaneensa rikosilmoitusasian käsittelyn uudestaan. Nämä seikat huomioon ottaen apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi riittäväksi toimenpiteeksi kiinnittää rikoskomisarion huomion esitutkintapäätösten lainmukaiseen perustelemiseen.

Väylähankkeiden määrärahat ja valtuudet

Diaarinumero: OKV/4/50/2011
Antopäivä: 15.4.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri
Asian vireilletulo

Valtiontalouden tarkastusvirasto mainitsi varainhoitovuotta 2009 koskevassa kertomuksessaan määrärahan ylittymisen neljällä momentilla. Eduskunnan tarkastusvaliokunta totesi kertomuksesta antamassaan mietinnössä, että vaikka määrärahan ylittämistapauksia on ilmennyt tarkastusviraston suorittamissa tilintarkastuksissa harvoin, valiokunta piti tilannetta huolestuttavana ja virheitä vakavina. Eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta talousarviota ja sitä koskevia säädöksiä noudatetaan nykyistä tarkemmin.

Oikeuskansleri päätti 11.1.2011 ottaa edellä tarkoitetut neljä vuoden 2009 talousarvion määrärahan ylittämistä omasta aloitteestaan käsiteltäviksi. Yksi määrärahan ylittämisistä koski liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaa, tarkemmin väylähankkeita.

Oikeuskansleri antoi 1.8.2011 päätöksensä kolmeen edellä tarkoitetuista omasta aloitteesta käsiteltäviksi ottamistaan neljästä asiasta, mutta jatkoi liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaa koskevan asian käsittelemistä, koska Valtiontalouden tarkastusvirasto oli tehnyt myös varainhoitovuotta 2010 koskevassa kertomuksessaan väylähankkeiden määrärahoja ja valtuuksia koskevia huomioita.

Valtiontalouden tarkastusvirasto teki myös varainhoitovuosia 2011 ja 2012 koskevissa kertomuksissaan väylähankkeiden määrärahoja ja valtuuksia koskevia huomioita.

Sittemmin nousi esiin myös kysymys valtioneuvoston liikennepoliittisen selonteon 2012 ja valtiontalouden kehysten vuosille 2013–2016 valmistelusta liikennehankkeiden osalta. Liikenne- ja viestintäministeriön 20.11.2012 julkaiseman tiedotteen mukaan oli käynyt ilmi, että päätökset valtioneuvoston liikennepoliittisen selonteon hankkeista tehtiin puutteellisten tietojen pohjalta.

Talousarvion noudattaminen

Väylähankkeiden rahoitus määrärahoineen ja valtuuksineen näyttää muodostavan sekä ulkopuoliselle tarkastelijalle että alan toimijoille itselleen varsin vaikeasti hahmottuvan kokonaisuuden. Oikeuskanslerin pyytämissä selvityksissä oli tuotu esiin hankekohtaisten valtuuksien mitoitukseen, voimassaoloaikaan, uusimismenettelyyn ja seurantaan liittyviä ongelmia. Selvityksistä kävi myös ilmi erilaisia näkemyksiä siitä, millä keinoilla ja kenen toimesta nuo ongelmat olisivat ratkaistavissa. Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen mukaan liikennehallinto oli ehdottanut eri yhteyksissä valtiovarainhallinnolle väylähankkeiden budjetoinnin kehittämistä. Oli muun muassa ehdotettu, että hankkeelle myönnetty sopimusvaltuus olisi voimassa koko rakentamisen ajan ilman uudistamistoimenpiteitä. Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen mukaan valtiovarainhallinto oli pitänyt liikennehallinnon ehdotuksia perustuslain vastaisina sekä valtuuksien uusimismenettelystä aiheutuvaa hallinnollista haittaa suhteellisen vähäisenä ja liikennehallinnon omin toimenpitein korjattavissa olevana.

Myönnetyn määrärahan tai valtuuden puitteissa pysyminen menopäätöksiä tehtäessä ja sen valvonta ovat virkavelvollisuuksia. Virkavelvollisuuksien rikkominen voi johtaa virkamiesoikeudelliseen ja jopa virkarikosoikeudelliseen vastuuseen. Määrärahan tai valtuuden ylittämisen moitittavuus voi olla vähäisempää lähinnä tilanteissa, joissa lakisääteiseen tai muutoin välttämättömään menoon ei ole kyetty varautumaan huolellisesta ennakoinnista huolimatta ja joissa kyseinen meno on niin kiireellinen, että talousarvion muutosta ei ehditä hyväksyttää ennen menopäätöksen tekemistä.

Oikeuskansleri kiinnitti Liikenneviraston ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta toimialallaan vastaavan liikenne- ja viestintäministeriön vakavaa huomiota talousarvion tarkkaan noudattamiseen. Oikeuskansleri piti erityisen huolestuttavana väylähankkeiden määrärahoihin ja valtuuksiin liittyvien talousarvion ja sitä koskevien keskeisten säännösten vastaisten menettelyjen toistuvuutta. Ottaen huomioon väylähankkeiden budjetoinnin haasteellisuuden ja sen, että Liikennevirastossa on ryhdytty kehittämistoimiin ja että eduskunnan tarkastusvaliokunta on ilmoittanut seuraavansa tilanteen kehittymistä, asia ei antanut tältä osin kuitenkaan aihetta oikeuskanslerin muihin toimenpiteisiin.

Valtuuksien budjetointi

Samoin kuin valtion talousarvioon otetun määrärahan laji (kiinteä määräraha, arviomääräraha tai siirtomääräraha), arviomäärärahan sallitut ylittämisperusteet ja siirtomäärärahan sallittu siirtämisaika sekä määrärahojen ja niiden osien erittelytarkkuus myös valtuusmenettelyn käyttömahdollisuus ja sen rajat vaikuttavat eduskunnan budjettivallan tosiasialliseen sisältöön.

Jos ja kun väylänrakennushankkeiden yhteydessä on tarpeen sitoutua menoihin, joita varten tarvittavat määrärahat otetaan seuraavien varainhoitovuosien talousarvioihin, sitoutumisen on tapahduttava valtuusmenettelyä käyttäen. Yleissäännöksen mukainen valtuusmenettely on budjetin vuotuisuusperiaatteeseen sidottu. Jos väylänrakennushankkeisiin haluttaisiin samantapainen laajuus- ja kustannusarvioihin perustuva ja siirtomäärärahan käyttöaikaan ulottuva menettely kuin talonrakennushankkeissa, tämä olisi ilmeisesti toteutettava perustuslain muuttamisella tai perustuslainsäätämisjärjestyksessä tehtävällä rajatulla poikkeuksella perustuslakiin. Väylänrakennushankkeisiin saattaa sinällään liittyä samankaltaisia piirteitä, joilla talonrakennushankkeita koskevaa erityissäännöstä aikanaan perusteltiin. Väylänrakennushankkeiden huomattavan suuren euromäärän johdosta näiden hankkeiden budjetointimenettelyllä on tosin talonrakennushankkeiden budjetointimenettelyä suurempi merkitys eduskunnan budjettivallankäytön näkökulmasta.

Kysymys eduskunnan budjettivallasta seuraavista vaatimuksista valtion talousarvion määrällisen ja ajallisen sitovuuden suhteen tulee arvioitavaksi viime kädessä eduskunnan itsensä toimesta mahdollisten lainsäädännön muutosehdotusten käsittelyn yhteydessä.

Valtioneuvoston liikennepoliittisen selonteon ja valtiontalouden kehysten valmistelu

Oikeuskanslerin pyytämistä selvityksistä kävi ilmi, että valtioneuvoston liikennepoliittiseen selonteon muusta valmistelusta poiketen väylähankeluettelo valmisteltiin yksinomaan Liikennevirastossa viraston pääjohtajan ohjauksessa ja vietiin sieltä suoraan liikenne- ja viestintäpoliittiseen ministerityöryhmään käsittelemättä sitä liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesvalmistelussa. Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen mukaan seurauksena liikennepoliittisen selonteon hankelistan tällaisesta ministeriön näkemyksen mukaan epäasianmukaisesta valmistelusta oli ollut, että hallitus oli tehnyt vaalikauden liikennettä koskevat politiikkapäätöksensä keväällä 2012 epäselvien tietojen perusteella. Vastoin käsitystään hallituksella ei ole mahdollisuutta kaikin osin toteuttaa keväällä 2012 eduskunnalle liikennepoliittisessa selonteossa esittämiään liikenneväylien kehittämishankkeita kehysten puitteissa. Erityisesti vaalikaudella 2012–2015 aloitettaviksi tarkoitettujen liikennehankkeiden osalta ei voidakaan edetä hallituksen linjausten mukaisesti. Käytännössä tilanne johtaa siihen, että kaikkien selonteon hankkeiden aloittamista varten tulisi kehyskaudella myöntää kehyspäätöstä enemmän varoja (vähintään 50 miljoonaa euroa ja tehokkaimmassa toteutusmallissa 150 miljoonaa euroa), hankkeet tulee jaksottaa uudelleen tai kaikkia hankkeita ei voida toteuttaa selonteossa linjatulla tavalla. Tämä vaikutti liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen mukaan myös seuraavalla hallituskaudella toteutettaviin hankkeisiin.

Väylähankkeiden kaltaisten pitkäaikaisten rakennushankkeiden osoittautuminen alibudjetoiduiksi on ongelmallista sekä poliittisluontoisten valtiontalouden kehysten että erityisesti oikeudellisesti sitovien valtion talousarvioiden osalta. Jo käynnistettyjen hankkeiden keskeyttäminen ei ole yleensä tarkoituksenmukaista, vaikka ne osoittautuivatkin alibudjetoiduiksi. Näin ollen alibudjetoinnista voi aiheutua tosiasiallisia rajoituksia valtioneuvoston talousarvioesitystä ja eduskunnan talousarviota koskevalle päätöksenteolle.

Valtioneuvoston päätöksenteossa tarvittavien perustietojen tuottamisesta vastaavan asiantuntijaviraston ohella myös valtioneuvoston päätösten valmistelusta vastaavan ministeriön virkamiehillä tulee olla riittävät mahdollisuudet arvioida päätöksenteossa käytettävien perustietojen oikeellisuutta. Tämä olisi otettava huomioon myös ministeriöiden ja asiantuntijavirastojen välistä ja ministeriöiden ja asiantuntijavirastojen sisäistä tehtävien- ja toimivallanjakoa koskevia järjestelyjä sekä ministeriöiden ja asiantuntijavirastojen johtamisjärjestelmiä kehitettäessä.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan hänen esittämänsä näkökohdat ministeriöiden ja asiantuntijavirastojen välisestä ja ministeriöiden ja asiantuntijavirastojen sisäisestä tehtävien- ja toimivallanjaoista sekä ministeriöiden ja asiantuntijavirastojen johtamisjärjestelmistä tulisi ottaa huomioon myös vireillä olevan keskushallinnon uudistushankkeen ja siihen sisältyvän keskushallinnon virastorakennehankkeen yhteydessä.

okv_4_50_2011.pdf

Päätöksen viipyminen

Diaarinumero: OKV/1558/1/2012
Antopäivä: 14.4.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Suomen metsäkeskus oli tehnyt metsänhoitomaksusta vapautumista koskeneisiin hakemuksiin päätökset vuoden ja 5 kuukauden kuluttua hakemusten päiväyksistä. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että päätösten tekeminen oli viivästynyt aiheettomasti, ja kiinnitti metsäkeskuksen julkiset palvelut -yksikön huomiota hallintolaissa säädettyyn velvollisuuteen käsitellä asia ilman aiheetonta viivytystä.

okv_1558_1_2012.pdf

Metsähallituksen toiminta kumotun lain nojalla

Diaarinumero: OKV/15/20/2014
Antopäivä: 11.4.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Valtion liikelaitoksista annettu laki (1062/2010) tuli voimaan vuoden 2011 alussa. Lailla kumottiin aikaisempi valtion liikelaitoksista annettu laki (1185/2002). Uuden lain siirtymäsäännöksen mukaan kumottua lakia sovelletaan Metsähallitukseen, kunnes Metsähallituksesta toisin säädetään.

Oikeuskanslerilta pyydettiin kannanottoa siihen, miten kauan Metsähallitus voi toimia kumotun lain nojalla.

Oikeuskansleri katsoi, että Metsähallitusta koskevan lainsäädännön uudistamisen valmistelu ja valtioneuvostossa tapahtuvan päätöksenteon aikataulu oli kansallisessa lainsäädännössä tarkoituksellisesti jätetty toimivaltaisen ministeriön harkintaan ja vastuulle. Toisaalta uuden valtion liikelaitoksista annetun lain säätämisen taustalla oli kansallisen lainsäädännön saattaminen Euroopan unionin kilpailuoikeuden mukaiseksi. Metsähallitukseen sovellettavan kumotun lain osalta kansallinen lainsäädäntö ei vielä tämän tulkinnan mukaan ollut unionin oikeuden mukainen. Kansallisen lainsäädännön mahdollinen ristiriita Euroopan unionin oikeuden kanssa oli oikeusjärjestyksen kannalta ongelmallinen tilanne. Oikeuskansleri totesi, että lainsäädännön muuttamisen pitkittymisen voidaan yleisellä tasolla arvioida lisäävän riskiä, että Euroopan komissio ryhtyy toimenpiteisiin rikkomusmenettelyn käynnistämiseksi.

Vastaamisen viivästyminen

Diaarinumero: OKV/1313/1/2012
Antopäivä: 10.4.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelijat olivat saaneet kaupungille/rakennuslautakunnalle osoittamaansa kirjoitukseen 9.1.2011 vastauksen 16.1.2012. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että kirjoitukseen vastaaminen oli viivästynyt. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kaupungin huomiota hallintolaissa säädettyyn viranomaisen ja viranhaltijan velvollisuuteen vastata toimivaltaansa kuuluvaan asialliseen ja riittävän yksilöityyn tiedusteluun kohtuullisessa ajassa.

Esitutkinnan viipyminen

Diaarinumero: OKV/81/1/2013
Antopäivä: 28.3.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Epäiltyä törkeää kavallusta ja väärennystä koskeva esitutkinta oli kestänyt noin 3 vuotta ja 9 kuukautta. Tutkintapyyntö poliisille oli tehty kesäkuussa 2009 ja esitutkintapöytäkirjoista ilmeni, että asiassa oli suoritettu asianomistajan edustajan ja toisen rikoksesta epäillyn kuuleminen heinä- ja marraskuussa 2009. Toisen rikoksesta epäillyn ja todistajien kuulemiset sekä muut esitutkintatoimenpiteet oli suoritettu alkuvuodesta 2013 ja esitutkinta oli valmistunut 1.4.2013. Esitutkintapöytäkirjoista tai selvityksistä ei ilmennyt, mitä asiassa oli tapahtunut kyseisellä aikavälillä. Asiassa kuultujen henkilöiden määrä ei ollut erityisen suuri ja vain kahta kuulluista henkilöistä oli kuultu virka-apuna muilla poliisilaitoksilla.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että asian esitutkintaa ei asian laatuun ja laajuuteen nähden ollut suoritettu lain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Vaikka viivästys ei ollut johtanut syyteoikeuden vanhentumiseen tutkinnan aikana, oli tutkinnan kesto ajallisesti siinä määrin huomattava, että apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisilaitoksen huomiota velvollisuuteen suorittaa esitutkinta ilman aiheetonta viivytystä.

Ministeriön menettely valtiosopimuksen voimaansaattamisessa

Diaarinumero: OKV/2/50/2014
Antopäivä: 28.3.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Pyörillä varustettujen ajoneuvojen määräajoin toistettavien katsastusten yhdenmukaisten ehtojen hyväksymisestä sekä näiden vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyn sopimuksen (Wienin katsastussopimus) muutos, sopimukseen liitetty 2 normi tuli kansainvälisesti voimaan 3.2.2012. Sopimuksen muutos tuli Suomea sitovaksi ilman, että sitä olisi asianmukaisesti kansallisessa menettelyssä hyväksytty. Sopimuksen muutos saatettiin Suomessa voimaan valtioneuvoston asetuksella kahden vuoden kuluttua muutoksen kansainvälisestä voimaantulosta.

Liikenne- ja viestintäministeriö ei apulaisoikeuskanslerin mukaan noudattanut asianmukaista huolellisuutta Wienin katsastussopimukseen muutoksen kansainvälisen voimaantulon seurannassa. Ministeriö ei myöskään kansainvälisen voimaantulon jälkeen ryhtynyt viipymättä toimenpiteisiin sopimuksen muutoksen saattamiseksi voimaan kansallisessa lainsäädännössä.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti huomiota valtiosopimusten voimaansaattamismenettelyn edellyttämään huolellisuuteen ja toimenpiteiden joutuisuuteen.

okv_2_50_2014.pdf

Poliisin menettely tuomaria koskevassa virkarikosasiassa

Diaarinumero: OKV/7/50/2013
Antopäivä: 28.3.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Keskusrikospoliisissa toiminut tutkinnanjohtaja teki tuomarin (käräjäoikeuden laamannin) tekemäksi epäillyssä virkarikosasiassa esityksen esitutkinnan rajoittamiseksi. Tutkinnanjohtaja toimitti kyseisen rajoittamisesityksen syyttäjänvirastolle, joka lähetti sen edelleen oikeuskanslerinvirastoon. Oikeuskansleri ei hyväksynyt rajoittamisesitystä koska tutkinnanjohtajan esittämän säännöksen (esitutkintalain 4 §:n 4 momentin) nojalla esitutkintaa ei voinut rajoittaa jättämällä se kokonaan toimittamatta, vaan tässä rajoittamisessa kyse on aina jo aloitetun esitutkinnan lopettamisesta. Esitutkintaa ei ollut asiassa aloitettu, joten sitä ei olisi ollut mahdollista määrätä lopetettavaksi kyseisen säännöksen nojalla. Oikeuskansleri päätti omasta aloitteestaan selvittää tarkemmin poliisin menettelyn asiassa.

Tutkinnanjohtaja myönsi selvityksessään, että esitutkintaa käräjäoikeuden laamannin menettelyn osalta ei olisi edes voinut aloittaa syyteoikeuden vanhentumisen vuoksi ja että rajoittamisesitys näin ollen oli ollut tältä osin aiheeton. Keskusrikospoliisi piti lisäksi todennäköisenä, että asiassa oli sen poikkeuksellisen monitahoisuuden vuoksi epähuomiossa toimitettu rajoittamisesitys kokonaisuudessaan syyttäjänvirastolle, vaikka laamannia koskeva osa olisi tullut toimittaa oikeuskanslerinvirastolle.

Oikeuskanslerilla ei ollut oikeudellisia perusteita arvioida asiaa toisin. Oikeuskanslerin mukaan asiassa ei siis olisi tullut tehdä laamannin menettelyn osalta rajoittamisesitystä vaan tutkinnanjohtajan olisi tullut tehdä päätös olla aloittamatta esitutkintaa, kuten tutkinnanjohtaja sittemmin tekikin oikeuskanslerin päätettyä olla hyväksymättä rajoittamisesitystä. Selvää oikeuskanslerin mukaan myös oli, että kun tutkinnanjohtaja kuitenkin teki rajoittamisesityksen laamannin menettelyn osalta, olisi se tältä osin tullut toimittaa oikeuskanslerinvirastoon, eikä syyttäjänvirastoon. Oikeuskansleri saattoi tutkinnanjohtajan tietoon käsityksensä tämän virheellisestä menettelystä.

Lisäksi ilmeni, että keskusrikospoliisi ei alun perin ollut ilmoittanut oikeuskanslerinvirastolle mainitussa asiassa tehdystä laamannin tekemäksi epäiltyä virkarikosta koskeneesta tutkintapyynnöstä.

Poliisin ylijohto oli vuonna 2000 lähettänyt silloisille poliisin lääninjohdoille tiedoksi ja noudatettavaksi sekä alaisen hallinnon tietoon saatettavaksi apulaisoikeuskanslerin sisäasiainministeriölle lähettämän kirjeen. Kirjeessään apulaisoikeuskansleri totesi, että poliisin ilmoitusvelvollisuus tuomareiden tekemiksi epäiltyjen virkarikosasioiden osalta olisi parasta järjestää siten, että oikeuskanslerinvirastoon ilmoitettaisiin aina tällaisesta tutkittavaksi tulleesta asiasta.

Oikeuskansleri kiinnitti päätöksessään keskusrikospoliisin huomiota velvollisuuteen ilmoittaa oikeuskanslerinvirastolle tutkittavakseen tulleista tuomarin tekemäksi epäillyistä virkarikoksista.

okv_7_50_2013.pdf

Päätöksen perusteleminen

Diaarinumero: OKV/13/50/2012
Antopäivä: 27.3.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Vakuutusoikeus oli perustellut sotilasvammalain mukaista korvausta koskevassa asiassa päätöksensä viittaamalla asian ensiasteena ratkaisseen Valtiokonttorin päätöksen perusteluihin, joissa oli todettu, ettei esitetty terveydentilaa koskeva selvitys osoittanut kantelijan korvatun vamman tai sairauden tilassa tapahtuneen sellaista pahenemista, että se olisi vaikuttanut kantelijan työkyvyttömyysasteeseen. Vakuutusoikeus totesi selvityksessään, että päätöksen perusteleminen laveammin olisi ollut vaikeaa. Vakuutusoikeus kuitenkin perusteli selvityksessään, miksi kantelijan esittämän selvityksen perusteella työkyvyttömyysastetta ei ollut perusteita korottaa. Apulaisoikeuskansleri totesi, että mikäli päätös olisi perusteltu esimerkiksi vakuutusoikeuden selvityksessään esittämillä tiedoilla, olisivat perustelut olleet kantelijalle ymmärrettävämmät, informatiivisemmat ja hyödyllisemmät kuin annetussa päätöksessä ollut yleinen viittaus kantelijan terveydentilasta esitettyyn selvitykseen.  Päätöksen perusteluista olisi tuolloin ilmennyt se, miksi kantelijan esittämä selvitys ei ollut sellainen, että työkyvyttömyysprosenttia olisi sen perusteella voitu muuttaa. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että kantelijan esittämään uuteen selvitykseen hänen terveydentilastaan olisi voitu ottaa päätöksessä yksilöidysti kantaa. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti vakuutusoikeuden huomiota perustuslain ja hallintolainkäyttölain asettamiin vaatimuksiin päätösten perustelemisessa.   

okv_13_50_2012.pdf