Ratkaisut

Kansainvälisen avun antaminen ja vastaanottaminen

Diaarinumero: OKV/5/20/2016 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/6/20/2016, OKV/8/20/2016
Antopäivä: 8.3.2016
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnot toisiinsa liittyvistä hallituksen esityksen muotoon laaditusta kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen liittyvä lainsäädäntö -työryhmän mietinnöstä, luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi sekä luonnoksesta hallituksen esitykseksi sisäministeriön hallinnonalan kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista koskevan lainsäädännön tarkistamiseksi.

Oikeuskansleri viittasi edellä mainittujen hallituksen esitysluonnosten taustalla olevasta kriisinhallintaan ja muuhun kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät lainsäädännön muutostarpeet -työryhmän mietinnöstä aikanaan antamassaan lausunnossa (OKV/50/20/2014) esittämäänsä toteamukseen siitä, että viranomaisten kansainvälistä yhteistyötä koskevan sääntelyn soveltamistilannetta monimutkaistaa se, että samanaikaisesti on huomioitava mahdolliset kansainväliset sopimukset sekä lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion kansallinen lainsäädäntö. Viranomaisten kansainvälisistä tehtävistä ja toimivaltuuksista säädettäessä on otettava huomioon myös niiden yhteensopivuus viranomaisten kansallisten tehtävien ja toimivaltuuksien kanssa.

Kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen liittyvä lainsäädäntö -työryhmän mietintöön sisältyvässä lakiehdotuksessa säädetään ylimpien valtioelinten toimivallasta ja toimivallanjaosta kansainvälisen avun antamisesta ja pyytämisestä päätettäessä. Suomalaisten viranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista ulkomailla sekä ulkomaisten viranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista Suomessa säädettäisiin erikseen kutakin viranomaista koskevassa toimialakohtaisessa lainsäädännössä.

Oikeuskansleri totesi kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen liittyvä lainsäädäntö -työryhmän mietinnön osalta seuraavaa:

Lakiehdotuksen säännöksissä, joiden perusteella määräytyy ylimpien valtioelinten lakiehdotukseen perustuva toimivalta kansainvälisen avun antamisesta ja pyytämisestä päätettäessä, käytetyt ilmaisut (ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävä asia, laajakantoinen ja periaatteellisesti tärkeä asia)  ovat sinällään varsin väljiä. Hallituksen esitysluonnoksessa kuitenkin selostetaan muun muassa esimerkkejä käyttäen, mitä tarkoitetaan niillä kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevilla mekanismeilla ja välineillä, joita koskevaan päätöksentekoon lakiehdotusta ei sovelleta.

Myöskin lakiehdotuksen säännöksissä, joissa säädetään ylimpien valtioelinten toimivallanjaosta kansainvälisen avun antamisesta ja pyytämisestä lakiehdotuksen nojalla päätettäessä, käytetyt ilmaisut (ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävä kansainvälinen asia, erityisen vaativa tilanne) ovat varsin väljiä. Ylimpien valtioelinten toimivaltasuhteita koskevat säännökset on kuitenkin yleensäkin muotoiltu joustaviksi, jolloin niiden tulkinnat voivat elää ajassa. Tämä koskee myös perustuslain 93 §:n 1 (ulkopolitiikka) ja 2 (EU-politiikka) momentin keskinäistä suhdetta, jolla on vaikutusta lakiehdotuksenkin taustalla olevaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston (yleisistunnon) väliseen toimivallanjakoon, mukaan lukien päätöksenteko sotilaallisesta voimakeinoavusta.

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan sellaiset presidentin päätökset kansainvälisen avun antamisessa ja pyytämisessä, jotka koskevat sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, rinnastuvat luonteeltaan sotilaallista kriisinhallintaa koskeviin päätöksiin. Nämä presidentin päätökset katsottaisiin näin ollen kuuluviksi perustuslain 58 §:n 6 momentin piiriin, eikä niihin sovellettaisi perustuslain 58 §:n 2 momenttia (asian palautuminen valtioneuvoston valmisteltavaksi ja asiasta sen jälkeen eduskunnan valtioneuvoston selonteon johdosta hyväksymän kannanoton mukaisesti päättäminen). Tällainen lopputulos on sinällään sisällöllisesti perusteltu, mutta siihen päätyminen pelkästään tulkinnallista tietä on perustuslain 58 §:n 6 momentin sanamuoto (Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan päätetään sen mukaan kuin lailla erikseen säädetään) huomioon ottaen varsin pitkälle vietyä.

Lakiehdotuksessa säädetään myös kiireellisyysmenettelystä. Oikeuskansleri on sotilaskäskytyöryhmän mietinnöstä aikanaan antamassaan lausunnossa (OKV/41/20/2011) todennut, että presidentin valtioneuvoston ulkopuolella tapahtuva operatiivis-taktisia asioita koskeva päätöksenteko liittyy luontevasti hänen rooliinsa puolustusvoimien ylipäällikkönä ja valtioneuvostossa tapahtuva poliittis-strategisia asioita koskeva päätöksenteko hänen rooliinsa perustuslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuna hallitusvallan käyttäjänä, erityisesti perustuslain 93 §:n 1 momentissa tarkoitettuna ulkopolitiikan johtajana. Lakiehdotuksessa tarkoitetussa poikkeuksellisen kiireellisessä tilanteessa sotilaskäskyasioiden päätöksentekomenettelyn kaltainen presidentin sotilaallisten voimakeinojen käyttöä koskeva päätöksentekomenettely (esittelijänä puolustusvoimain komentaja, puolustusministerillä läsnäolovelvollisuus ja pääministerillä läsnäolo-oikeus) vaikuttaa kuitenkin sinänsä perustellulta. Järjestely, jossa presidentin kiireellisessä menettelyssä päättämän avun jatkamisesta tai lopettamisesta päättäisi avun luonteesta riippuen joko valtioneuvoston yleisistunto tai presidentti itse nyt valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta, ei olisi tosin täysin johdonmukainen, vaikka päätöksenteon parlamentaarinen vastuukate laajenisikin tällöin kattamaan kaikki valtioneuvoston jäsenet.       

Oikeuskansleri totesi luonnoksen hallituksen esitykseksi laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi osalta seuraavaa:

Asian luonteesta johtuen sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyviltä tehtävä- ja toimivaltuusmäärittelyltä ei edellytettäne aivan yhtä suurta täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta kuin viranomaisten normaaliolojen tehtävien ja toimivaltuuksien sääntelyltä. Toisaalta sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvillä toimivaltuuksilla voidaan puuttua niiden kohdehenkilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin hyvin merkittävällä tavalla. Kuten hallituksen esitysluonnoksessakin todetaan, eduskunnan perustuslakivaliokunta on huomauttanut, että varautuminen Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuuseen mahdollisesti perustuvan voimakeinoavun antamiseen toiselle valtiolle edellyttää muun ohella lain tasolla annettavia säännöksiä esimerkiksi avunannon edellytyksistä samoin kuin apua antavista joukoista ja niiden oikeudellisesta asemasta sekä eduskunnan vaikutusmahdollisuudet huomioon ottavasta menettelystä päättää avun antamisesta. 

On ongelmallista, että puolustusvoimista annettuun lakiin ehdotetuissa säännöksissä ei määriteltäisi avun antamisen tai pyytämisen edellytyksiä, ei edes sitä, mihin tehtäviin puolustusvoimat voisi apua antaa tai vastaanottaa. Aluevalvontalaissa säädettäisiin yhdestä avun vastaanottamistilanteesta ja puolustusvoimista annetun lain joukon ja yksittäisen sotilaan toimivaltaa koskevassa säännöksessä viitattaisiin laissa puolustusvoimille tai sotilasviranomaiselle säädettyihin tehtäviin, mutta muilta osin avun antamis- ja vastaanottamistilanteet jäisivät säännöstasolla täysin avoimiksi. Tämä mahdollistaisi myös sotilasviranomaisten kansallisista tehtävistä ja toimivaltuuksista sekä siviili- ja sotilasviranomaisten kansallisesta toimivallanjaosta poikkeamisen kansainvälistä apua annettaessa ja vastaanotettaessa.

Ongelmallista on myös se, että puolustusvoimista annettuun lakiin ehdotetut säännökset jättäisivät kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen liittyvät johto- ja vastuusuhteet hyvin avoimiksi.

Puolustusvoimista annetussa laissa tarkoitetut apua koskevan päätöksen määräykset, samassa laissa tarkoitetut kansainvälisen avun pyytäjän määrittämä toimivalta ja tehtävälle vahvistetut voimankäyttösäännöt sekä aluevalvontalaissa tarkoitettu tehtävää koskeva pyyntö sisältänevät jonkinlaista vastaanottajavaltion ohjausvaltaa. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan Suomelle apua antavat joukot ja yksittäiset sotilaat voisivat toimia suomalaisen viranomaisen johdossa. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan on kuitenkin tilanteita, joissa avun antaja (esimerkiksi YK, EU, Nato) johtaa oman toimintansa avunpyynnön ja tehtävän mukaisesti. Toiminta voisi olla myös yksittäisen valtion johdossa esimerkiksi tilanteessa, jossa tehtävä edellyttäisi osaamista tai välineitä, joita Suomella ei olisi. Johtosuhteista ja muista toiminnan toteuttamistavoista sovittaisiin hallituksen esitysluonnoksen mukaan tapauskohtaisesti avun antajan kanssa.

Silloin kun olisi kyse puolustusvoimista annetussa laissa mainittuihin joukkojen asemaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin liittyneistä valtioista, apua antavien joukkojen vastuut ja muu oikeudellinen asema olisi mahdollista perustaa noihin sopimuksiin. Muiden valtioiden osalta joukkojen oikeudellisen aseman määrittämiseksi olisi tarpeen solmia erillinen kansainvälinen sopimus. Puolustusvoimista annetussa laissa joukkojen oikeudellisen aseman perustumista edellä tarkoitettuihin puolustusvoimista annetussa laissa mainittuihin sopimuksiin tai määrittämistä edellä tarkoitetuilla erillisillä sopimuksilla ei ole kuitenkaan asetettu edellytykseksi avun antamiselle tai vastaanottamiselle.

Oikeuskansleri totesi luonnoksen hallituksen esitykseksi sisäministeriön hallinnonalan kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista koskevan lainsäädännön tarkistamiseksi osalta seuraavaa:

Kansainvälisen avun antamisen ja vastaanottamisen osalta on määritettävä riittävän selvästi avun antamisen ja vastaanottamisen edellytykset, apua antavien ja vastaanottavien viranomaisten johto- ja vastuusuhteet sekä päätöksentekomenettely apua annettaessa ja pyydettäessä. Sisäministeriön hallinnonalan osalta osaan näistä sääntelytarpeista vastataan Suomeakin sitovissa EU-lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimuksissa. Hallituksen esitysluonnoksessa on pyritty vastaamaan näitä kansainvälisiä velvoitteita täydentäviin sääntelytarpeisiin asianmukaisesti. On tosin todettava, että EU-lainsäädäntö, kansainväliset sopimukset ja kansallinen lainsäädäntö muodostavat varsin monimutkaisen ja vaikeasti hahmottuvan kokonaisuuden.      

Säädöstaso

Diaarinumero: OKV/1648/1/2014
Antopäivä: 1.3.2016
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelija arvosteli kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen säännöstä, jonka mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voi myöntää hakemuksesta luvan perusterveydenhuollon ympärivuorokautisen erillispäivystyksen järjestämiseen. Kantelija pyysi oikeuskansleria tutkimaan, voidaanko kyseisellä asetuksella säätää mainittu toiminta luvanvaraiseksi, kun terveydenhuoltolaissa ympärivuorokautisen päivystyksen järjestäminen on säädetty kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tehtäväksi.

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan asetuksia voidaan antaa vain perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla, lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslain 121 §:n mukaan kunnille annettavista tehtävistä on säädettävä lailla.

Kunnan terveydenhuollon järjestämisvastuusta säädetään kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa. Terveydenhuoltolaissa säädetään kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän velvollisuudesta järjestää ympärivuorokautinen päivystys sekä yhteistoimintavelvollisuudesta. Päivystyspisteistä ja niiden työnjaosta on lain mukaan sovittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa ja erikoissairaanhoidon osalta erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa.

Oikeuskansleri katsoi, että päivystysasetuksessa, toisin kuin laissa, on asetettu lähtökohdaksi kielto järjestää ympärivuorokautista päivystystä pelkästään kunnan perusterveydenhuollon erillispäivystyksenä asettamalla tällainen toiminta luvanvaraiseksi. Terveydenhuoltolain sanamuodosta luvanvaraisuus ei ole ennakoitavissa eikä laissa ole perussäännöksiä esimerkiksi luvasta, luvan myöntämisen edellytyksistä, luvan peruuttamisesta tai ministeriön toimivallasta hallintopäätösten antamiseen.  Oikeuskansleri totesi näyttävän siltä, että luvanvaraisuudella tosiasiassa pidätetään sosiaali- ja terveysministeriölle kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuun ja sopimusvapauden piiriin kuuluvaa ratkaisuvaltaa, mikä on perustuslain 121 §:n kannalta ongelmallista. Oikeuskansleri viittasi terveydenhuoltolain eduskuntakäsittelyssä terveydenhuollon järjestämissopimuksen oikeusvaikutuksista todettuun ja totesi, ettei luvanvaraisuudessa ole kyse siitä, että kunnan olisi osoitettu järjestävän ympärivuorokautisen erillispäivystyksen joltain osin puutteellisesti.

Oikeuskansleri totesi, että valtiolle sinänsä kuuluu vastuu terveyspolitiikan ohjauksesta ja yleisistä toimintaedellytyksistä, ja tässä ohjauksessa lainsäädäntö on yksi ohjauksen väline. Ohjauksen on kuitenkin tapahduttava perustuslain ja muiden säännösten ja ohjeiden puitteissa. Oikeuskansleri totesi, että perustuslakivaliokunnan käytännössä valtioneuvoston määräämisvallan on todettu olevan kuntien itsehallinnon näkökulmasta merkityksellinen seikka, eikä terveydenhuoltolaissa ole säädetty valtioneuvoston tai ministeriön mahdollisuudesta puuttua kuntien tai kuntayhtymien ympärivuorokautisen päivystyksen järjestämisvastuusta päättämiseen muutoin kuin mahdollisuudella tietyissä lain määrittämissä tilanteissa määrätä erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen sisällöstä.

Oikeuskansleri piti luvanvaraisuudesta säätämistä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella ongelmallisena perustuslain 80 §:n 1 momentin ja 121 §:n kannalta. Hän katsoi,  ettei päivystysasetuksesta säädettäessä ollut kyseiseltä osin riittävän tarkasti selvitetty ja arvioitu, voidaanko luvanvaraisuudesta säätää sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella perustuslain vaatimukset täyttävällä tavalla. Oikeuskansleri kiinnitti ministeriön huomiota noudattaa säädösvalmistelussa, mitä säädöstasosta ja asetuksenantovaltuuksista perustuslaissa, perustuslakivaliokunnan käytännössä sekä säädösten valmistelua koskevassa oppaassa näistä todetaan. Oikeuskansleri pyysi harkittavaksi, onko päätöksestä esitettyjen näkökohtien perusteella päivystysasetuksen kyseistä säännöstä syytä muuttaa sekä ilmoittamaan 30.6.2016 mennessä, mihin toimenpiteisiin ministeriö on ryhtynyt päätöksen johdosta.

Sosiaali- ja terveysministeriö ilmoitti aloittaneensa päivystystä koskevien säädösten uudistamisen osana alueellisen erikoissairaanhoidon uudelleenjärjestelyä. Tavoitteena oli antaa asiaa koskevat lakiesitykset eduskunnalle syksyn 2016 aikana. Päivystystä koskevat uudet asetuksen tasoiset säännökset oli tarkoitus antaa lakien tultua hyväksytyiksi. Ministeriön mukaan säädösvalmistelussa huomioitaisiin oikeuskanslerin havaitsemat puutteet aikaisemmassa asetuksessa.

okv_1648_1_2014.pdf

Vireillä olevan rakennusvalvonta-asian käsitteleminen kunnassa

Diaarinumero: OKV/398/1/2015
Antopäivä: 29.2.2016
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Ainakin osin kunnan rakennusvalvontaviranomaisen toimivaltaan kuuluvan värikuula-pelipuistoa koskevan valvonta-asian käsitteleminen oli aiheettomasti viivästynyt kunnassa. Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä todettiin, että viivästymisen taustalla on ollut epätietoisuutta siitä, mille kunnalliselle viranomaiselle pelipuiston toiminnan luvanvaraisuutta koskeva asia on varsinaisesti kuulunut. Päätöksessä todettiin muun ohessa, että kantelun vireilläolo oikeuskanslerinvirastossa ei ole oikeudellisesti hyväksyttävä peruste asian käsittelyn viivästymiseen kunnan viranomaisessa.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan, kun kantelukirjoituksessa tarkoitettua valvontamenettelyä koskevaa asiaa ei ole viranomaispäätöksellä ratkaistu, se on rakennusvalvonnassa vireillä. Asia tulee käsitellä ja tehdä siinä valituskelpoinen päätös. Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä todettiin vielä, että kunnallisten viranomaisten välisten toimivaltakysymysten ohella oikeuskanslerin tehtäviin ja toimivaltaan ei kuulu ratkaista kantelussa kuvatun toiminnan mahdollisia lupatarpeita, vaan asiaratkaisun tekeminen kuuluu asianomaiselle kunnan viranomaiselle. Hallintotuomioistuin viime kädessä ratkaisee paitsi pääasian myös sen, kenellä on asiassa valitusoikeus.

Koska viivästys ei ollut vähäinen ja kunnan viranomaisten toimettomuutta kunnan viranomaisten välisissä mahdollisissa toimivaltakysymyksissä ja edelleen itse asian selvittämisessä voitiin pitää jo jonkinasteisena välinpitämättömyytenä, apulaisoikeuskansleri kiinnitti kunnan vakavaa huomiota kunnalliselta viranomaiselta edellytettävän hallintotoiminnan asianmukaisuuteen. Kunnan asianomaisen viranomaisen on ilmoitettava apulaisoikeuskanslerille 30.6.2016 mennessä toimivaltaisen viranomaisen päätöksestä asiassa.

Kunnan rakennus- ja ympäristölautakunta on oikeuskanslerinvirastoon 27.6.2016 saapuneella ilmoituksella kertonut tehneensä asiaan liittyvän valituskelpoisen päätöksen.

okv_398_1_2015.pdf

Verohallinnon palvelun asianmukaisuus

Diaarinumero: OKV/538/1/2015
Antopäivä: 23.2.2016
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelijan ilmoitus palautettavasta arvonlisäverosta siirrettiin virheellisesti kantelijan energiaveron palautushakemuksen kanssa verotoimistoon, joka havaitsi ilmoituksen vasta energiaveron palautushakemuksen käsittelyn yhteydessä. Virheellisestä käsittelystä johtuen tietojen tallentaminen tietojärjestelmään viivästyi. Kantelija ei saanut neuvontaa asiassa puhelimitse eikä verotoimistossa käymällä.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti Verohallinnon huomiota hyvää hallintoa koskevien säännösten noudattamiseen.

okv_538_1_2015.pdf

Puhelimen käyttö katkaisuhoitoasemalla

Diaarinumero: OKV/740/1/2015
Antopäivä: 18.2.2016
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Katkaisuhoitoaseman sääntöjen mukaan asiakkaiden omien kännyköiden hallussapito ja käyttö katkaisuhoidon aikana oli kielletty. Saadun selvityksen mukaan asiakkailla oli mainitusta säännöstä huolimatta mahdollisuus aseman asiakaspuhelinten lisäksi käyttää pyynnöstään myös omia puhelimiaan siitä huolimatta, että niitä säilytettiin aseman kansliassa lukollisessa kaapissa. Selvityksen mukaan oman puhelimen käyttöoikeudesta kerrottiin asiakkaille heidän tullessaan asemalle. Kantelija arvosteli sitä, ettei hänelle ollut kerrottu kyseisestä oikeudesta. Koska kantelija ei ollut yksityisyytensä suojaamisen vuoksi halunnut käyttää asiakaspuhelimia, hän katsoi sananvapauttaan rajoitetun.

Asiassa oli kysymys katkaisuhoitoaseman asiakkaan itsemääräämisoikeudesta, sananvapaudesta sekä yksityisyyden suojasta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että aseman käytäntö, jonka mukaan asiakkaat antavat puhelimensa säilytettäväksi lukolliseen kaappiin ei sinänsä ole ristiriidassa asiakkaiden oikeuksien kanssa edellyttäen, että puhelimen luovuttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja että asiakkailla siitä huolimatta on tosiasiallisesti mahdollisuus puhelimen käyttöön. Katkaisuhoitoaseman asiakaspuhelimen käyttö saattaa paljastaa päihdehuollon asiakkuuden tahoille, joille asiakas ei sitä halua ilmaista, minkä vuoksi yksityisyyden suojaaminen saattaa muodostaa ainakin joidenkin asiakkaiden kohdalla esteen asiakaspuhelimen käyttämiselle. Mikäli asiakkaalle ei kerrota, että hänellä on aseman säännöissä olevasta ehdottomasta kiellosta huolimatta mahdollisuus käyttää myös omaa puhelintaan, voi hänen oikeutensa tulla käytännössä rajoitetuiksi. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti aseman huomiota siihen, että aseman on asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi syytä varmistaa, että heille kerrotaan heidän oikeudestaan käyttää omaa puhelintaan. Lisäksi apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti huomiota siihen, että aseman säännöt oli syytä tarkistaa vastaamaan aseman käytäntöä epäselvyyksien ja väärinkäsitysten välttämiseksi. Samalla hän kiinnitti aseman huomiota siihen, että myös aseman säännöissä oleva seurustelusuhteita koskeva ehdoton kielto oli syytä tarkistaa vastaamaan aseman käytäntöä.  

 

okv_740_1_2015.pdf

Asiakirjapyynnön käsitteleminen

Diaarinumero: OKV/1007/1/2015
Antopäivä: 17.2.2016
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelijan asiakirjapyyntöön vastaaminen oli kestänyt työ- ja elinkeinotoimistossa yli kaksi kuukautta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, ettei toimiston voitu katsoa järjestäneen asiakirjahallintoaan julkisuuslain ja hallintolain säännösten edellyttämällä tavalla ja kiinnitti työ- ja elinkeinotoimiston huomiota julkisuuslain menettelysäännösten noudattamiseen.

Hyvä hallinto verotarkastusmenettelyssä

Diaarinumero: OKV/92/1/2015
Antopäivä: 11.2.2016
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Verohallinnon konserniverokeskus suoritti yhtiössä siirtohinnoittelua koskevan verotarkastuksen vuoden 2013 aikana. Yhtiö pyysi tutkimaan, onko Verohallinto toiminut lainvastaisesti ja rikkonut hallinnon oikeusperiaatteita yhtiötä koskeneen verotarkastuksen aikana. Yhtiö katsoi, että verotarkastuksessa oli useita piirteitä, jotka merkitsivät poikkeamista hyvän hallinnon periaatteista ja jotka loukkasivat yhtiön perusteltuja oikeusturvaodotuksia.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi muun muassa, että yhtiön esittämään esteellisyysväitteeseen ei ollut annettu ratkaisua hallintolaissa edellytetyllä tavalla. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi myös, että yhtiölle vastineen antamista varten annettu kolmen viikon määräaika oli asian laatuun nähden verrattain lyhyt, vaikka Verohallinnon menettelyä ei tältä osin voitukaan pitää lain tai hyvän verotarkastustavan vastaisena. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi käsityksensä näistä seikoista sekä asian selvittämisvelvollisuudesta, neuvonnasta ja ohjauksesta sekä loppukeskustelun pitämisestä Verohallinnon tietoon.

okv_92_1_2015.pdf

Kuuleminen huomautusta annettaessa

Diaarinumero: OKV/691/1/2015
Antopäivä: 10.2.2016
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelija oli saanut esimieheltään huomautuksen työnsä laadussa olevien puuteiden vuoksi. Kantelijan mukaan hänen oikeusturvaansa oli loukattu, koska hänelle ei ollut selvitetty riittävästi huomautuksen perusteita, häntä ei ollut kuultu asiassa eikä annettu mahdollisuutta korjata työnsä laatua ennen huomautuksen antamista.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että huomautuksen tulee perustua riittävästi selvitettyihin todennettuihin syihin ja virkamiehelle tulee hallintolain mukaisesti varata mahdollisuus tulla kuulluksi ja esittää näkemyksensä huomautuksen perusteista ennen asian ratkaisemista. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että kantelijan ja hänen esimiehensä asiassa käymän keskustelun voitiin katsoa täyttäneen vaatimuksen kuulemismahdollisuuden järjestämisestä. Käytettävissä olevien tietojen perusteella oli kuitenkin mahdollista, ettei kantelija ollut kyseisessä tilaisuudessa saanut kuulemisen laadullisten vaatimusten näkökulmasta riittävän yksityiskohtaisia tietoja työnsä puutteista. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että hallintolain mukainen kuuleminen voi tapahtua aidosti vain, mikäli kuultava tietää riittävän tarkasti, mistä asiasta hänen näkemystään pyydetään. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi kantelijan esimiehen tietoon edellä mainitut kuulemista koskevat näkökohdat.

TE-toimiston menettely

Diaarinumero: OKV/137/1/2015
Antopäivä: 5.2.2016
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija ei ollut saanut TE-toimiston  asiakirjaa ”Tiedoksi työnhakijalle”, jolla työnhakijalle ilmoitetaan työnhakijan työllistämiseksi myönnetystä palkkatuesta.  ELY-keskuksen lausunnon mukaan  ei ollut syytä ilmoittaa asiasta kirjallisesti, jos palkkatukea koskevat tiedot tuensaajasta, työtehtävästä ja palkkatukijaksosta oli annettu kantelijalle  työllistymissuunnitelmaa puhelimessa laadittaessa.

Hallintolain  43 §:n  1 momentin mukaan hallintopäätös on annettava kirjallisesti. Pykälän 2 momentin mukaan päätös voidaan antaa suullisesti, jos se on välttämätöntä asian kiireellisyyden vuoksi. Pykälän 3 momentin mukaan suullinen päätös on viipymättä annettava myös kirjallisena oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen. Apulaisoikeuskansleri totesi käsityksenään, että hallintolain edellä mainitun säännöksen perusteella TE-toimiston olisi tullut toimittaa kantelijalle tiedoksi häntä koskeva palkkatukipäätös, vaikka palkkatukea koskevat tiedot olisi annettu kantelijalle puhelimitse.

Kantelija oli toimittanut TE-toimiston  toimipisteeseen rekisteritietojen tarkastuspyyntö -lomakkeen, jonka virkailija oli luvannut toimittaa edelleen TE-toimiston kirjaamoon. Kantelija oli saanut tiedot noin viiden viikon kuluttua tiedusteltuaan niitä uudelleen. ELY-keskuksen mukaan vastaaminen kantelijan  rekisteritietojen tarkastuspyyntöön oli viivästynyt, koska pyynnön vastaanottanut virkailija ei ollut toimittanut pyyntöä henkilölle, jolla oli oikeudet tietojen antamiseen.

Henkilötietolain 26 §:n nojalla jokaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus tiedon etsimiseksi tarpeelliset seikat ilmoitettuaan saada tietää, mitä häntä koskevia tietoja henkilörekisteriin on talletettu tai, ettei rekisterissä ole häntä koskevia tietoja. Lain 28 §:n 2 momentin nojalla rekisterinpitäjän on ilman aiheetonta viivytystä varattava rekisteröidylle tilaisuus tutustua 26 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin tai annettava tiedot pyydettäessä kirjallisesti.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kantelijan rekisteritietojen tarkastuspyyntöä ei ollut käsitelty henkilötietolain säännöksen edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä.  Apulaisoikeuskansleri piti oikeana ELY-keskuksen käsitystä siitä, että TE-toimiston tulisi opastaa virkailijoille oikea menettely rekisteritietojen tarkastuspyyntöjen käsittelyssä, jos ohjeistusta ei ollut jo annettu.

Kanteluratkaisun perusteleminen

Diaarinumero: OKV/524/1/2015
Antopäivä: 2.2.2016
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Maistraatti oli perustellut edunvalvojan menettelyä koskevaan kanteluun antamansa päätöksen hyvin niukasti viittaamalla edunvalvojan asiassa antamaan selvitykseen, jota ei ollut liitetty päätökseen. Apulaisoikeuskansleri totesi, että maistraatin päätöksen perusteluista ei ilmennyt ne seikat, joihin maistraatin arvio edunvalvojan toiminnasta perustui eivätkä maistraatin perustelut toteutetulla tavalla täysin täyttäneet hallintolain vaatimusta päätöksen perustelemisesta, minkä näkemyksen apulaisoikeuskansleri saattoi maistraatin tietoon.