Ratkaisut

Poliisin ja syyttäjän menettely esitutkinnassa

Diaarinumero: OKV/1602/1/2013
Antopäivä: 17.12.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kanteluasiassa ilmeni, että asianomistaja oli kolmessa tapauksessa tehnyt rikosilmoituksen poliisille noin 14 kuukautta epäiltyjen rikosten tekoajankohtien jälkeen, eli noin 10 kuukautta ennen kuin syyteoikeus vanhenisi siltä osin kuin kyse oli epäillyistä kunnianloukkausrikoksista. Kun tutkinnanjohtaja sittemmin esitti syyttäjälle, että esitutkinta lopetettaisiin oli syyteoikeus näiltä osin ehtinyt vanhentua.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että hankitusta selvityksestä ei ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella mainittu aika (10 kuukautta) - ottaen huomioon asioiden laatu, laajuus ja yksilölliset tekijät sekä asiaan liittyvät ulkoiset tekijät - olisi ollut poliisille riittämätön esitutkinnan loppuunsaattamiseksi tai vaihtoehtoisesti esitutkinnan rajoittamisesityksen tekemiseksi syyttäjälle hyvissä ajoin ennen epäiltyjen kunnianloukkausrikosten syyteoikeuden vanhentumista.

Käytettävissä ollut aineisto huomioiden apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi riittäväksi toimenpiteeksi kiinnittää poliisilaitoksen huomiota velvollisuuteen toimittaa esitutkinta ilman aiheetonta viivytystä.

Asiassa ilmeni lisäksi, että siltä osin kuin yhdessä mainituista tapauksista oli kyse myös epäillystä tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta syyttäjä oli tehnyt esitutkinnan rajoittamispäätöksen sillä perusteella, että syyteoikeus olisi vanhentunut kyseisestä virkarikoksesta kahdessa vuodessa. Syyttäjä oli tehnyt päätöksensä tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksen mukaisesti.

Virkarikosten vanhentumisaika on lain mukaan vähintään viisi vuotta. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan oli siten selvää, että sekä tutkinnanjohtaja rajoittamisesityksessään että syyttäjä rajoittamispäätöksessään olivat erehtyneet käsillä olleen virkarikoksen vanhentumisajasta.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti tutkinnanjohtajan ja syyttäjän huomiota virkarikosten vanhentumisajan viiden vuoden vähimmäispituuteen.

okv_1602_1_2013.pdf

Ajan varaaminen terveyskeskuksesta

Diaarinumero: OKV/1450/1/2013
Antopäivä: 17.12.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelija arvosteli sitä, ettei hän ollut saanut varattua aikaa terveyskeskuksesta ajokorttiviranomaiselle toimitettavan terveydentilaa koskevan todistuksen saamiseksi. Kantelijalle oli terveyskeskuksesta kerrottu, että ajanvaraus voidaan ottaa vastaan, mutta lääkärin vastaanotolle pääseminen kestää jopa puoli vuotta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että potilaalle tulisi kantelussa esitetyn kaltaisissakin tilanteissa, joissa ei ole kysymys varsinaisesta hoitoon pääsystä, ilmoittaa vastaanottoaika. Hän yhtyi aluehallintoviraston asiassa esittämään näkemykseen, että aika tulisi ilmoittaa vähintään kuukauden tarkkuudella silloinkin, kun täsmällistä aikaa ei voida heti antaa. Edelleen apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että terveyskeskuksen olisi tullut tehdä merkinnät kantelijan ajanvarausasiassa hänen potilasasiakirjoihinsa. Lisäksi apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että voidaan edellyttää, että terveydentilaa koskeva todistus on mahdollista saada kohtuullisessa ajassa asia ja potilaan tarpeet huomioiden. Kantelussa tarkoitetussa tapauksessa kohtuullisuusarvioinnissa olisi tullut ottaa huomioon, että todistus tuli toimittaa määräajassa toiselle viranomaiselle. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi terveyskeskuksen tietoon hallintolain 7 §:n soveltamisesta sekä vastaanottoajan ilmoittamisesta ja potilasasiakirjamerkinnöistä esittämänsä kannanotot.

okv_1450_1_2013.pdf

Poliisin menettely vartijan määräaikaisen virkasuhteen täyttämisessä

Diaarinumero: OKV/1241/1/2013
Antopäivä: 15.12.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelija oli hakenut kahta poliisilaitoksessa avoinna ollutta vartijan määräaikaista virkaa. Poliisilaitoksesta ilmoitettiin kantelijalle, että hänet oli päätetty nimittää toiseen kyseisistä määräaikaisista virkasuhteista. Kantelija arvosteli erityisesti sitä, että apulaispoliisipäällikkö olikin muuttanut mieltään ja sittemmin jättänyt kantelijan nimittämättä.

Poliisilaitoksesta hankitun selvityksen mukaan kantelijaa ei ollut nimitetty kyseisiin virkasuhteisiin, koska kyse oli ollut aiempien määräaikaisten virkasuhteiden jatkamisesta ja virkasuhteita hoitaneet henkilöt olivat oikeutettuja jatkamaan niiden hoitamista. Apulaisoikeuskanslerin sijaisella ei ollut perusteita todeta apulaispoliisipäällikön ylittäneen harkintavaltaansa tai muutoin menetelleen lainvastaisesti jättäessään kantelijan nimittämättä kumpaankaan kyseisistä virkasuhteista.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kuitenkin totesi, että nimittämistä koskevista asiakirjoista ei lainkaan ilmennyt minkä vuoksi kantelijaa ei nimityksiin liittyneessä esittelymuistiossa esitetystä poiketen nimitettykään virkasuhteeseen. Asiakirjojen perusteella täysin avoimeksi jäi näin ollen se, millä perusteilla nimittävä taho, eli apulaispoliisipäällikkö oli poikennut muistiossa esitetystä. Perustelut nimityksille ilmenivät tosiasiallisesti vasta kantelun johdosta annetuista selvityksistä. Apulaispoliisipäällikön menettelyä voitiin apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan pitää kritiikille alttiina. Kun asiassa oli laadittu esittelymuistio, johon muun ohella sisältyi ansiovertailu, ja apulaispoliisipäällikkö poikkesi olennaisesti muistiossa esitetystä, hänen olisi tullut kirjallisesti perustella päätöksensä hallintolain mukaisesti.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen toi lisäksi esille, että siltä osin kuin kyse oli yhteydenotoista kantelijaan, nimitysmenettelyssä ei ollut kaikilta osin prosessin aikana menetelty asianmukaisesti. Kantelija oli viimeistään poliisilaitoksen henkilöstösihteeriltä saamansa sähköpostiviestin sisällöstä perustellusti voinut jäädä siihen virheelliseen käsitykseen, että hänet oli tosiasiallisesti valittu määräaikaiseen vartijan virkasuhteeseen ja että hän saisi asiasta nimittämiskirjan. Apulaisoikeuskanslerin sijainen oli samaa mieltä Poliisihallituksen kanssa siitä, että henkilöstösihteerin viestistä seurannut ilmeinen virheellinen käsitys kantelijan valinnasta virkasuhteeseen olisi tullut välittömästi korjata uudella yhteydenotolla kantelijaan asian tilan selvittyä. Tämä olisi hyvän hallinnon näkökulmasta ollut perusteltua erityisesti siitä syystä, että viestissä edellytettiin kantelijalta toimenpiteitä (joihin hän ryhtyikin), jotka sittemmin osoittautuivat tarpeettomiksi, kun kantelijaa ei virkasuhteisiin nimitettykään.

Poliisilaitos oli sittemmin yhdistynyt kahden muun poliisilaitoksen kanssa uudeksi poliisilaitokseksi. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi poliisilaitoksen virheellisestä menettelystä esittämänsä näkemykset poliisin tietoon lähettämällä jäljennöksen päätöksestään uuden poliisilaitoksen poliisipäällikölle.

Pelastusviranomaisen velvollisuus palvella kaksikielisesti

Diaarinumero: OKV/1206/1/2013
Antopäivä: 12.12.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kaksikielisellä alueella toimiva pelastuslaitos oli lähettänyt ruotsinkieliselle vastaanottajalle kiinteistön omavalvontatarkastukseen liittyvää suomenkielistä asiakirja-aineistoa. Pelastuslaitos perusteli menettelyään lähetysten suurella määrällä ja sillä seikalla, ettei sen käyttämässä tietokannassa ollut kiinteistön asukkaiden kieliä koskevia tietoja.

Sisäasiainministeriön pelastusosasto katsoi lausunnossaan, että kyseisen pelastuslaitoksen olisi tullut selvittää kumpaa kansalliskieltä kiinteistöjen asukkaat käyttävät tai vaihtoehtoisesti lähettää asiakirja-aineistonsa molemmilla kansalliskielillä.

Apulaisoikeuskansleri yhtyi sisäasiainministeriön pelastusosaston käsitykseen ja kiinnitti pelastuslaitoksen huomion perustuslain ja kielilain säännösten noudattamiseen asiakaspalvelussa todeten samalla, ettei hän laillisuusvalvojana voinut ottaa kantaa siihen tarkoituksenmukaisuusharkinnan piiriin kuuluvaan seikkaan, kumpaa sisäasiainministeriön pelastusosaton kielellisten oikeuksien turvaamiseksi vaihtoehtoisesti ehdottamaa menettelyä pelastuslaitos ryhtyy soveltamaan.

okv_1206_1_2013.pdf

Ylimpien tuomioistuinten jäsenten nimittämismenettely

Diaarinumero: OKV/1350/1/2012
Antopäivä: 11.12.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri arvioi hänelle tehdyn kantelun perusteella ylimpien tuomioistuinten jäsenten nimittämismenettelyä. Hän pohti asiassa antamastaan päätöksestä tarkemmin ilmenevin tavoin menettelyn kehittämistarpeita ja piti perusteltuna oikeusministeriön aikomusta arvioida asiaan liittyvää uudistamistarvetta. Oikeuskansleri lähetti jäljennökset päätöksestään, asiassa hankituista selvityksistä ja kantelijan asiassa laatimista kirjoituksista oikeusministeriölle hyödynnettäväksi uudistamistarpeen arvioinnin yhteydessä.

okv_1350_1_2012.pdf

Viranomaisen asiakirjoihin sisältyvien tietojen oikeellisuus

Diaarinumero: OKV/1881/1/2013
Antopäivä: 10.12.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kaupungin viranhaltija teki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n 2 momentin nojalla päätöksen toimeentulotukiasiakasta koskevien tietojen pyytämisestä rahalaitoksilta. Päätös pantiin täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.

Kaupunki oli ainakin yhdelle rahalaitokselle tekemänsä tiedustelun yhteydessä ilmoittanut, että rahalaitostiedustelua koskeva päätös oli lainvoimainen ja että sosiaalihuollosta vastaava monijäseninen toimielin oli määrännyt päätöksen heti täytäntöönpantavaksi. Nämä tiedot eivät ole pitäneet paikkaansa. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kaupungin sosiaali- ja terveystoimen huomiota velvollisuuteen varmistua viranomaisen asiakirjoihin sisältyvien tietojen oikeellisuudesta.

Sosiaalihuoltolaki ei sisällä säännöstä kunnan viranhaltijapäätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta, minkä vuoksi sovellettaviksi tulivat kuntalain säännökset. Päätöksen täytäntöönpano kuntalain 98 §:n perusteella edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Kaupungin sosiaalitoimi oli päätöksen täytäntöönpanon perusteella saanut pyytämänsä tiedot, jotka olivat sen käytössä, vaikka tietojen hankkimista koskeva päätös oli sittemmin hallinto-oikeudessa kumottu. Muutoksenhaku oli näin käynyt hyödyttömäksi. Päätös oli asiakkaan yksityisyyden ja oikeusturvan kannalta merkittävä, eikä asian luonne edellyttänyt kiireellistä täytäntöönpanoa. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että edellytykset viranhaltijapäätöksen täytäntöönpanolle eivät täyttyneet. Hän totesi, että tässä tapauksessa kysymys päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta ei ollut oikeudellisesti selkeä ja että lainsäädäntö ei tällä hetkellä ollut asiakkaan oikeusturvan kannalta tyydyttävä. Lainsäädännön puutteellisuus näytti kuitenkin olevan korjaantumassa eduskunnan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen myötä. Apulaisoikeuskansleri saattoi näkemyksensä rahalaitoksille lähetettävää pyyntöä koskevan päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta kaupungin tietoon.

Apulaisoikeuskansleri katsoi lisäksi, että kaupungin olisi aiheellista harkita väärinkäytösepäilyjä koskevan toimintaohjeensa tarkistamista.

Hallinto-oikeuden ja hallinto-oikeustuomarin menettely

Diaarinumero: OKV/1690/1/2013
Antopäivä: 9.12.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Hallinto-oikeustuomari oli sopinut kaupunginlakimiehen kanssa siitä, että kaupunginlakimiehen valmistelema ympäristölautakunnan lausunto voidaan lähettää hallinto-oikeuteen jo ennen ympäristölautakunnan kokousta. Hallinto-oikeustuomari oli pyytänyt tästä epävirallisesta lausunnosta vastineen sekä vastauksen valittajalta ilman, että pyynnöissä oli millään tavoin tuotu esille sitä, ettei lausunto ollut vielä hyväksytty ympäristölautakunnan kokouksessa. Lähetekirjeissä todettiin nimenomaisesti, että kyseessä olisi valituksenalaisen päätöksen tehneeltä viranomaiselta pyydetty lausunto.

Vaikka hallinto-oikeustuomari pyysi myöhemmin vastauksen myös ympäristölautakunnan hyväksymästä virallisesta lausunnosta, apulaisoikeuskansleri ei pitänyt hallinto-oikeustuomarin menettelyä asiassa perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen mukaisena.

okv_1690_1_2013.pdf

Varoituksen antaminen rakennustyön vastaavalle työnjohtajalle

Diaarinumero: OKV/810/1/2013
Antopäivä: 9.12.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kaupungin johtavan rakennustarkastajan rakennustyön vastaavalle työnjohtajalle antamassa kirjalliseksi varoitukseksi (skriftlig varning) -otsikoidussa asiakirjassa 14.9.2012 oli esitetty rajoituksia vastaavalle työnjohtajalle sekä arvioitu hänen kelpoisuuttaan jatkossa toimia tietynlaisten rakennustöiden vastaavana työnjohtajana asianomaisessa kaupungissa. Apulaisoikeuskanslerin mukaan tilanteessa, jossa vastaavan työnjohtajan oli katsottu toimineen vastoin tehtäväänsä ja velvollisuuttaan, olisi lainmukaisena menettelytapana ollut vastaavana työnjohtajana toimineen hyväksynnän peruuttaminen. Tarkoituksena varoituksen antamisessa oli johtavan rakennustarkastajan antaman selvityksen mukaan ollut lievemmän vaihtoehdon käyttäminen tilanteessa, jossa rakennuskohde oli ollut jo varsin pitkälle valmiiksi rakennettu. Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä katsottiin, että johtavan rakennustarkastajan toimenpiteen tarkoitus oli ollut suhteellisuusperiaatteen hengen mukainen. Päätöksessä todettiin, että yleisesti kuitenkin viranomaisen toimien, joiden seurauksena henkilöiden oikeuksia rajoitetaan, tulee perustua lain nimenomaiseen säännökseen, ja rajoitusta koskevaan päätöksentekoon lisäksi liittyy muutoksenhakuoikeus. Rakennustyön vastaavalle työnjohtajalle annettu varoitus oli miellettävä lähinnä muistutukseksi rakennuslainsäädännön noudattamisesta. Apulaisoikeuskansleri totesi, että kirjallisen varoituksen antamisen oikeudellinen merkitys oli täsmentymätön ja sille ei ollut esitetty säädösperustaa. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti johtavan rakennustarkastajan huomiota lakisidonnaisuuden periaatteen noudattamiseen jatkossa.

Apulaisoikeuskanslerin pyytämän selvityksen toimittaminen

Diaarinumero: OKV/514/1/2013
Antopäivä: 8.12.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskanslerin kantelun johdosta kaupungin sosiaali- ja terveysvirastolta pyytämää selvitystä ei toimitettu annetussa määräajassa. Oikeuskanslerinvirastosta oltiin useaan kertaan yhteydessä sosiaali- ja terveysvirastoon ja tiedusteltiin selvitystä, mutta selvitystä ei toimitettu ennen kuin sosiaali- ja terveysvirastolle lähetetyn lisäselvityspyynnön jälkeen. Selvityksen toimittaminen myöhästyi alkuperäisestä määräajasta noin vuoden. Sosiaali- ja terveysviraston mukaan selvitys oli jäänyt toimittamatta inhimillisestä virheestä johtuen, ja virasto oli kehittänyt asianhallintajärjestelmäänsä, jotta vastaava tilanne ei pääsisi toistumaan.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että perustuslain 111 §:n 1 momentin mukaan oikeuskanslerilla on oikeus saada viranomaisilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta laillisuusvalvontaansa varten tarvitsemansa tiedot. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 17 §:ssä säädetään viranhaltijan yleisistä velvollisuuksista. Pykälän mukaan viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Asianmukaisuus edellyttää huolellisuutta työtehtävien hoitamisessa.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kaupungin sosiaali- ja terveysviraston huomiota oikeuskanslerin oikeuteen saada viranomaisilta laillisuusvalvontaansa varten tarvitsemansa tiedot sekä huolellisuuteen sille kuuluvien tehtävien hoitamisessa.

Toimeentulotukihakemuksen käsittelyn viivästyminen

Diaarinumero: OKV/1549/1/2014
Antopäivä: 3.12.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelijaa oli pyydetty täydentämään toimeentulotukihakemustaan 4.9.2014 mennessä. Täydennystä ei toimitettu. Päätös toimeentulotuen myöntämisestä tehtiin 19.9.2014.

Jos hakemus on puutteellinen, asiakkaalle on toimeentulotuesta annetun lain 14a §:n 3 momentin mukaan viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta annettava tai lähetettävä yksilöity kehotus hakemuksen täydentämiseksi määräajassa. Päätös toimeentulotuesta on annettava viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun täydennetty hakemus on saapunut. Jos asiakas ei ole määräajassa täydentänyt hakemustaan tai esittänyt hyväksyttävää syytä täydennyksen viivästymiselle, päätös tehdään käytettävissä olevien tietojen pohjalta viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä määräajan päättymisestä.

Kun kantelija ei ollut määräajassa täydentänyt hakemustaan, toimeentulotukea koskeva päätös olisi tullut tehdä käytettävissä olevien tietojen pohjalta viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä 4.9.2014 tapahtuneesta määräajan päättymisestä. Päätös oli tehty vasta 19.9.2014, joten hakemusta käsiteltäessä oli laiminlyöty noudattaa toimeentulotuesta annetussa laissa säädettyjä enimmäisaikoja. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kaupungin sosiaali- ja terveysviraston huomiota toimeentulotukihakemusten viivytyksettömään käsittelyyn ja toimeentulotuesta annetussa laissa säädettyihin käsittelyaikoihin.

okv_1549_1_2014.pdf