Ratkaisut

Poliisin menettely esitutkinnassa

Diaarinumero: OKV/1462/1/2012
Antopäivä: 1.7.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelija arvosteli keskusrikospoliisin menettelyä katsoen, että hänen esitutkintakuulustelunsa oli suoritettu epäasianmukaisesti, koska hänet oli kuultu rikoksesta epäiltynä puhelimitse, vaikka kyse oli törkeää petosta koskevasta rikosepäilystä, jonka hän kiisti eikä hänelle ollut kerrottu oikeudesta käyttää kuulustelussa todistajaa ja avustajaa. Lisäksi kantelija arvosteli keskusrikospoliisin menettelyä katsoen sen loukanneen asianomaisten kansalaisten oikeusturvaa, kun se oli kotisivuillaan tarjonnut yleisölle ostettaviksi esitutkintapöytäkirjaa sähköisessä muodossa siten, että pöytäkirjan tilaajille luovutetuista pöytäkirjatiedostoista ilmeni esitutkinnassa kuultujen asianosaisten muiden henkilötietojen ohella henkilötunnukset.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi tapahtuma-aikaan voimassa olleen esitutkintalain asiaa koskeviin säännöksiin viitaten, että epäilty olisi tullut kuulustella esitutkinnassa henkilökohtaisesti.

Asiassa jäi jossain määrin epäselväksi, mitä kantelijalle oli kuulustelun yhteydessä ilmoitettu mahdollisuudesta käyttää avustajaa ja todistajaa. Kuulustelupöytäkirjaan ei ollut tehty asiaa koskevia merkintöjä.  Apulaisoikeuskanslerin sijainen piti joka tapauksessa tapahtuma-aikaan voimassa olleiden esitutkintalain säännösten valossa oikeusturvasyistä kritiikille alttiina keskusrikospoliisin selvityksissään kuvaamaa menettelyä, jossa rikoksesta epäillyille olisi tarjottu vaihtoehtoista mahdollisuutta suorittaa kuulustelu keskusrikospoliisin tiloissa henkilökohtaisesti, jolloin hänellä olisi mahdollisuus halutessaan käyttää kuulustelussa avustajaa ja todistajaa. Maallikon voi olla vaikea tai mahdoton täysin ymmärtää avustajan ja todistajan merkitystä esitutkinnassa ja rikosprosessissa yleensä. Lisäksi epäilty voi mahdollisesti kokea tämänkaltaisen menettelyn jonkinasteisena suostutteluna tai painostuksena jättää avustaja ja todistaja kutsumatta kuulusteluun. 

Se keskusrikospoliisin selvityksissään esiintuoma seikka, että mahdollisuus kutsua avustaja ja todistaja paikalle olisi selkeästi tuotu esiin mikäli kantelijan kuulustelua olisi katsottu tarpeelliseksi jatkaa myöhemmin henkilökohtaisesti, ei ollut ratkaiseva. Oleellista on, että rikoksesta epäillyn oikeudet toteutuvat mahdollisimman täysimääräisesti heti rikosprosessin hänen osaltaan käynnistyessä. Rikosprosessin alkuvaiheen tapahtumat voivat vaikuttaa prosessin myöhemmissäkin vaiheissa. 

Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että kyseisessä tapauksessa esitutkinnassa kuultujen henkilöiden henkilötunnusten tulostuminen yleisölle luovutettuihin esitutkinta-asiakirjoihin oli henkilötietolain hyvää tietojenkäsittelytapaa ja henkilötunnuksen käsittelyä koskevien säännösten näkökulmasta ongelmallista.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti keskusrikospoliisin huomiota rikoksesta epäillyn kuulustelua koskevien säännösten huolelliseen noudattamiseen. Lisäksi hän kiinnitti keskusrikospoliisin ja poliisin valtakunnallisista tietojärjestelmistä vastaavan Poliisihallituksen huomiota poliisin rekistereistä tulostettavien esitutkinta-asiakirjojen osalta henkilötietolain asiaa koskeviin säännöksiin.

okv_1462_1_2012.pdf

Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen noudattaminen

Diaarinumero: OKV/38/31/2013
Antopäivä: 26.6.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Hovioikeus ilmoitti oikeuskanslerille, että käräjäoikeus oli tuominnut rikosasian vastaajan näpistyksistä vankeusrangaistukseen. Koska näpistyksestä on säädetty rangaistukseksi sakkoa, oli käräjäoikeus tuominnut vastaajan ankarampaan rangaistukseen kuin mitä vastaajan syyksi luetuista rikoksista oli laissa säädetty. Menettely oli vastoin perustuslaissa säädettyä rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta. Hovioikeus oli vastaajan valituksesta lieventänyt rangaistuksen sakkorangaistukseksi. Oikeuskansleri antoi käräjätuomarille vastaisen varalle huomautuksen.

Oikeuskansleri piti saadun selvityksen perusteella selvitettynä, että asiassa syyttäjänä toiminut kihlakunnansyyttäjä oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä virheellisesti vaatinut vastaajan tuomitsemista vankeusrangaistukseen. Syyttäjä ei ollut myöskään valittamalla hakenut käräjäoikeuden virheelliseen ratkaisuun muutosta. Oikeuskansleri totesi syyttäjän velvollisuuksiin kuuluvan hakea muutosta tuomioon, jolla vastaaja on tuomittu muuhun tai ankarampaan rangaistukseen kuin teosta on laissa säädetty. Oikeuskansleri antoi myös kihlakunnansyyttäjälle huomautuksen.

Asiaa sen hovioikeuskäsittelyvaiheessa hoitanut toinen kihlakunnansyyttäjä ei ollut antanut hovioikeudelle sen syyttäjältä vastaajan valituksen johdosta pyytämää vastausta. Oikeuskansleri totesi, että vastauksen antaminen olisi ollut perusteltua ottaen huomioon valituksen kohteena olleen tuomion vastaajan oikeusturvaa vaarantava virheellisyys. Syyttäjän mainittu menettely oli lisäksi vastoin valtakunnansyyttäjän syyttäjille vastauksen antamisesta hovioikeudelle antamaa ohjeistusta. Oikeuskansleri saattoi kihlakunnansyyttäjän tietoon hänen menettelystään päätöksessään esittämänsä näkemykset.

okv_38_31_2013.pdf

Jalasjärven kunnan kantelu aikuiskoulutuskeskus JAKK:n valtionosuuksien takaisinperinnästä

Diaarinumero: OKV/5/21/2014
Antopäivä: 25.6.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Jalasjärven kunta kanteli oikeuskanslerille useilla eri perusteilla opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen menettelystä aikuiskoulutuskeskus JAKK:n oppisopimuskoulutustoimintaan myönnettyjen valtionosuuksien takaisinperinnässä. Korkein hallinto-oikeus oli 8.5.2013 hylännyt kantelijan valituksen opetus- ja kulttuuriministeriön takaisinperintäpäätöksestä.

Korkeimmasta hallinto-oikeudesta saadun tiedon mukaan purkuhakemus korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä 8.5.2013 on vireillä. Keskusrikospoliisista saadun tiedon mukaan siellä on vireillä JAKK:n valtionosuuksiin liittyvä esitutkinta.

Vakiintuneen käytännön mukaan oikeuskansleri ei tutki asiaa, joka on toimivaltaisessa viranomaisessa vireillä. Oikeuskansleri totesi, että kantelussa on kysymys opetus- ja kulttuuriministeriön sekä opetushallituksen menettelyyn kohdistetusta moitteista, joita edellä mainitut vireillä olevat prosessit eivät välittömästi koske. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja keskusrikospoliisissa vireillä olevissa menettelyissä on kuitenkin kysymys samasta asiakokonaisuudesta. Purkuhakemuksessa on suoraan kysymys siitä, onko korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainittu päätös ollut lainmukainen. Ei voida myöskään sulkea pois sitä, että jotkin kanteluun sisältyvistä väitteistä tulisivat käsiteltäviksi keskusrikospoliisin vireillä olevassa esitutkinnassa. Koska edellä esitetyn perusteella kantelussa on kysymys toimivaltaisessa viranomaisessa vireillä olevasta asiasta, oikeuskansleri ei voinut tutkia kantelua enemmälti.

okv_5_21_2014.pdf

Konkurssiylitarkastajan menettely

Diaarinumero: OKV/863/1/2012
Antopäivä: 25.6.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija arvosteli konkurssiasiamiehen toimiston konkurssiylitarkastajan menettelyä kun tämä oli tehnyt kantelussa mainitussa asiassa tutkintapyynnön poliisille vastoin konkurssiasiamiehen nimenomaista ohjetta ja tämän tietämättä sekä allekirjoittanut tutkintapyynnön ilman toimivaltuuksia konkurssiasiamiehen toimiston nimissä.

Konkurssiasiamies totesi lausunnossaan, että hänen mielestään konkurssiylitarkastaja oli ylittänyt asiassa toimivaltansa. Konkurssiasiamiehen mukaan konkurssiylitarkastaja oli esitellyt tutkintapyynnön tekemisen hänen ratkaistavakseen, eikä hän ollut sitä hyväksynyt. Konkurssiasiamies korosti, että konkurssiasiamiehen toimisto on päällikkövirasto, jossa konkurssiasiamies ratkaisee asiat esittelystä tai omalla päätöksellään ja että esittelijän ja konkurssiasiamiehen välisessä erimielisyystilanteessa toimitaan konkurssiasiamiehen kannan mukaisesti.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että konkurssiasiamiehen toimiston työjärjestyksen mukaan konkurssiasiamies ratkaisi konkurssiasiamiehen toimistossa päätettävät asiat, jollei asian ratkaisemista työjärjestyksessä ollut määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Työjärjestyksessä ei nimenomaisesti lausuttu kenen ratkaisuvaltaan konkurssiasiamiehen toimistossa kuului tietoon tulleiden mahdollisten rikosten johdosta tutkintapyynnön tekeminen esitutkintaviranomaiselle. Selvää kuitenkin oli, että vaikka konkurssiylitarkastajalle olikin työjärjestyksessä delegoitu varsin laajaa itsenäistä ratkaisuvaltaa, nimenomaista ratkaisuvaltaa tehdä konkurssiasiamiehen toimiston nimissä tutkintapyyntö esitutkintaviranomaiselle ei konkurssiylitarkastajan itsenäisesti ratkaistavissa asioissa mainittu. Merkille pantavaa myös oli, että konkurssiylitarkastaja oli ennen tutkintapyynnön tekemistä laatinut luonnoksen poliisille tehtävästä tutkintapyynnöstä ja esitellyt sen konkurssiasiamiehelle, joka ei ollut sitä hyväksynyt. Apulaisoikeuskansleri arvioi muun ohella, että hänellä ei kerrotun vuoksi ollut oikeudellisia perusteita arvioida konkurssiylitarkastajan menettelyä toisin kuin konkurssiasiamies oli lausunnossaan tehnyt katsoessaan, että konkurssiylitarkastaja oli tutkintapyynnön tehdessään ylittänyt toimivaltansa.

Päätöksessään kerrotun perusteella ja koska konkurssiasiamies oli kertomansa mukaan jo antanut asiasta vakavat moitteet konkurssiylitarkastajalle, apulaisoikeuskansleri katsoi riittäväksi toimenpiteeksi saattaa konkurssiylitarkastajan tietoon esittämänsä näkemykset tämän virheellisestä menettelystä.

Ulosotto ennen maksukehotuksen eräpäivää

Diaarinumero: OKV/1577/1/2012
Antopäivä: 24.6.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kihlakunnanulosottomies oli suorittanut ulosmittauksen kantelijan pankkitililtä ennen maksukehotuksen eräpäivää. Ulosottomiehen selvityksen mukaan hän ei epähuomiossa ollut tarkastanut eräpäivää.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kihlakunnanulosottomies oli menetellyt ulosottokaaren 4 luvun 5 ja 6 pykälien vastaisesti, minkä kihlakunnanulosottomieskin omassa selvityksessään myönsi. Koska ulosottovirasto oli jo huomauttanut ulosottomiestä tapahtuneesta, asia ei enää edellyttänyt apulaisoikeuskanslerin enempää puuttumista asiaan.

Poliisikuulusteluun kutsumisen määräajan asianmukaisuus

Diaarinumero: OKV/1110/1/2012
Antopäivä: 23.6.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija oli tehnyt asianomistajana rikosilmoituksen 17.7.2012. Poliisi oli tiistaina 24.7.2012 lähettänyt hänelle postitse kutsun kuulusteluun, jonka ajankohta oli ollut maanantaina 30.7.2012 kello 9.00. Kun kantelija ei ollut saapunut kuulusteluun kutsuun merkittynä ajankohtana, eikä ottanut puhelimitse yhteyttä uuden ajan sopimiseksi, poliisi oli etsintäkuuluttanut hänet.

Apulaisoikeuskansleri totesi ensinnäkin, että poliisikuulusteluun kutsun tehnyt poliisimies olisi voinut poliisikuulusteluun kutsutun asianomistaja-aseman, rikosilmoituksesta ilmenneen rikoksen laadun ja muiden poliisin käytettävissä olleiden tietojen perusteella tehdä poliisin perusvalmiuksiin kuuluvia päätelmiä tutkittavaksi saatetun rikosasian vakavuusasteesta ja kiireellisyydestä yleiseltä kannalta samoin kuin rikosasiakohtaiselta kannalta. Niiden perusteella ja lisäksi huomioon ottaen rikosilmoituksen jättöaika loma-aikaan heinäkuussa, ao. poliisimies olisi voinut heti todeta, että asiassa ei ollut ilmennyt mitään sellaista, minkä takia postitse lähetettyyn kutsuun perustunut asianomistajan kuulustelu olisi tullut määrätä suoritettavaksi jo kolmen päivän jälkeen kutsun lähettämisestä. Toiseksi apulaisoikeuskansleri totesi, että saman poliisimiehen myöhemmin poliisin ao. tietojärjestelmään tekemä etsintäkuulutus on ollut tutkittavaksi saatetun rikosasian laadun, vakavuuden ja erityisesti tutkinnan kiireellisyysasteen sekä poliisikuulusteluun kutsutun asianomistaja-aseman huomioon ottaen tarpeeton. Molemmat toimenpiteet osoittivat poliisilta ammatillisesti huonoa harkintaa.

Ratkaisussaan apulaisoikeuskansleri viittasi tapahtuma-aikaan voimassa olleen poliisilain 2 §:n 2 momenttiin (nykyään 1 luvun 3 ja 4 §), jonka mukaan poliisin toimenpiteet on suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Lisäksi toimenpiteiden on oltava perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Myös poliisin henkilöstösupistusten aiheuttamissa paineissa on pidettävä entistä tärkeämpänä, että poliisin kaikessa toiminnassa pyritään välttämään toimia, joilla ei ole tekemistä tuloksellisen ja vaikuttavan poliisitoiminnan kanssa ja jotka eivät edistä poliisin keskeisimpien päämäärien ja tehtävien toteutumista. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti vanhemman konstaapelin huomiota poliisilaissa tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen ja vähimmän haitan periaatteen noudattamisen tärkeyteen omassa virkatoiminnassaan.

Ulosottotoimenpiteiden viivästyminen

Diaarinumero: OKV/147/1/2013
Antopäivä: 23.6.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Ulosottotoimenpiteiden viivästyminen lainvoimaisessa tuomiossa määrättyä rahasaatavaa koskevassa täytäntöönpanoasiassa oli johtavan kihlakunnanvoudin kertoman mukaan johtunut osittain ulosottovirastossa tapahtuneesta suuresta kihlakunnanvoutien vaihtumisesta muutaman viime vuoden aikana. Apulaisoikeuskanslerin mukaan henkilöstön vaihtuvuutta ulosottolaitoksessa ei voida pitää sellaisena poikkeuksellisena seikkana, jolla voidaan hyväksyttävästi puolustella virka-asioiden viivästymistä. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti johtavan kihlakunnanvoudin huomiota velvollisuuteen huolehtia siitä, että ulosottoviraston perintätehtävät hoidetaan ilman aiheetonta viivytystä sekä hänen velvollisuuteensa huolehtia siitä, että asiakkaiden ja heidän asiamiestensä asiallisiin yhteydenottoihin vastataan kohtuullisen ajan kuluessa.

Valitusasian käsittelyaika hallinto-oikeudessa

Diaarinumero: OKV/1768/1/2012
Antopäivä: 12.6.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apteekkilupaa koskeva valitus oli ollut kaksi kertaa käsiteltävänä hallinto-oikeudessa. Valituksen kokonaiskäsittelyaika oli 2 vuotta ja 2 kuukautta. Ensimmäisen valituksen käsittely oli kestänyt päätöksen tekoajankohtaan mennessä 10,5 kuukautta ja jälkimmäisen valituksen käsittely oli kestänyt päätöksen tekoajankohtaan mennessä 14 kuukautta. Apulaisoikeuskansleri totesi, että toisen valituksen käsittelyaikaa arvioitaessa huomioon oli otettava, että asia oli jo aikaisemmin ollut hallinto-oikeudessa ja että toisen valituksen valitusperuste oli ainakin olennaisilta osin sama kuin ensimmäisessä valituksessa. Apulaisoikeuskanslerin mukaan tällaiset asiat olisi pyrittävä käsittelemään nopeasti, jottei asian kokonaiskäsittelyaika veny kohtuuttoman pitkäksi. Asiaa koskevan toisen valituksen viipymisestä esitettyjä syitä ei voitu pitää hyväksyttävinä. Apulaisoikeuskansleri totesi, että apteekkilupaa koskevan toisen valitusasian käsittely oli viivästynyt niin, että valitusasian käsittelyaika ei vastannut perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaisiin oikeusturvan takeisiin kuuluvan asian joutuisan käsittelyn vaatimuksia. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti hallinto-oikeuden ylituomarin vakavaa huomiota ylituomarin velvollisuuksiin hallinto-oikeuden johtamisesta ja tuloksellisuudesta vastaavana tahona. Lisäksi apulaisoikeuskansleri kiinnitti asian esittelijän huomiota virkamiehen velvollisuuksista valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentissa säädettyyn.  

Puolustusvoimain komentajan vuokratuki

Diaarinumero: OKV/285/1/2014
Antopäivä: 11.6.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Puolustusvoimain komentajan palvelussuhdeasuntojärjestelyjen erityisperusteluiksi esitettyjä turvallisuuteen, valmiuteen ja yhteiskuntasuhteiden hoitoon liittyviä näkökohtia voitaneen pitää sinällään asianmukaisina, puolustusvoimien toiminnallisiin tarpeisiin liittyvinä perusteina palvelussuhdeasunnon vuokraamiselle ja vuokratuen maksamiselle. Puolustusvoimain komentajalle tosiasiallisesti kuuluvien edustustehtävien vuoksi hänen osaltaan lienee mahdollista katsoa lisäksi olevan puolustusministeriön ohjeessa puolustushallinnon palvelussuhdeasuntojen vuokrauksessa noudatettavista periaatteista tarkoitettuja perusteltuja syitä myöntää vuokratukea myös ohjeen mukaisen palvelussuhdeasunnon enimmäispinta-alan ylimenevälle pinta-alaosuudelle, vaikka puolustusvoimien ylimmän johdon yhdistettyjen asumis- ja edustustilojen järjestely onkin lakkautettu ja vaikka puolustusvoimain komentajan asunnolla ei olekaan varsinaista edustustarkoitusta. Edellä mainituilla näkökohdilla ei kuitenkaan voida automaattisesti perustella vuokratuen poikkeuksellista suuruutta.

Poikkeuksellisen suuri vuokratuki voi olla edellä tarkoitettujen puolustusvoimien ylintä johtoa koskevien turvallisuuteen, valmiuteen ja yhteiskuntasuhteiden hoitoon liittyvien näkökohtien kannalta ymmärrettävä silloin, jos mainitut näkökohdat edellyttäisivät niin kalliin palvelussuhdeasunnon vuokraamista, että asukkaan asunnosta maksama vuokra nousisi ilman poikkeuksellisen suurta vuokratukea asukkaan kannalta kohtuuttoman korkeaksi. Vastaavasti joidenkin vanhojen vuokrasopimusten jatkamiseen entisin ehdoin voi olla erityisiä kohtuullisuussyitä. Puolustusministeriön ohjeeseen puolustushallinnon palvelussuhdeasuntojen vuokrauksessa noudatettavista periaatteista ei ole kuitenkaan otettu mainintoja mahdollisuuksista poiketa ohjeen vuokratuen maksimimäärää koskevista säännöksistä tai siirtymäsäännöksistä tällaisista kohtuullisuussyistä. Puolustusvoimien ylintä johtoa koskevien poikkeusten tekeminen erityisperusteluja käyttäen on nimenomaisten poikkeamiseen oikeuttavien mainintojen puuttuessa ohjeesta hyvän hallinnon yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta ongelmallista. Jos poikkeamismahdollisuuksia pidetään tarpeellisina, niistä olisi perusteltua ottaa maininnat ohjeeseen ja poikkeamisperusteiden tulisi silloinkin olla yhdenvertaisuuden varmistamiseksi riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti määritellyt.

okv_285_1_2014.pdf

Vammaispalvelulain mukaiset päätökset

Diaarinumero: OKV/1130/1/2012
Antopäivä: 10.6.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija arvosteli vammaispalvelulain mukaisten hakemusten käsittelyn viipymistä ja vammaispalvelulain mukaisissa asioissa annettuja päätöksiä. Ilmeni, että vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista avustajaa koskevan päätöksen perusteluissa oli lakiin perustumaton kannanotto henkilökohtaisen avustajan henkilöstä. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kuntayhtymän huomiota vammaispalvelulain 8 d §:n 4 momentin ja hallintolain 45 §:n soveltamiseen. Edelleen ilmeni, että asunnon muutostöitä koskevien hakemusten käsittely oli ylittänyt vammaispalvelulaissa säädetyn käsittelyajan. Vaikka asiassa jäi jossain määrin epäselväksi, minkä vuoksi hakemusten käsittely oli ylittänyt vammaispalvelulain 3 a §:n 3 momentissa säädetyn määräajan, saattoi apulaisoikeuskansleri kuntayhtymän tietoon näkemyksensä kyseisen säännöksen noudattamisen tärkeydestä.