Ratkaisut

Oikeuskanslerin syyteharkinta käräjätuomarin menettelystä

Diaarinumero: OKV/12/31/2013
Antopäivä: 27.11.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri
Syyte kahdesta virkarikoksesta ja tuottamuksellisesta vapaudenriistosta

Käräjäoikeus oli kahdessa tapauksessa käsitellyt tutkintavangin vapaaksi päästämistä koskevaa asiaa, jonka käsittelyssä tutkintavanki itse ei ollut läsnä. Käräjäoikeus oli molemmissa tapauksissa määrännyt tutkintavangin päästettäväksi vapaaksi. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ollut heti ilmoittanut vapauttamispäätöksistä tutkintavangin säilyttäneelle vankilalle, vaan vasta myöhemmin ulkopuolisen tahon otettua käräjäoikeuteen yhteyttä. Mainitut asiat käsitellyt käräjätuomari ei esitutkinnassa kuultuna kiistänyt kerrottujen tapahtumatietojen oikeellisuutta.

Oikeuskansleri totesi päätöksessään, että kyseinen käräjätuomari oli viime kädessä vastuussa mainitusta. Koska käräjätuomari oli molemmissa tapauksissa laiminlyönyt ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tutkintavangin säilyttänyt vankila sai tiedon vapauttamispäätöksestä, oli käräjätuomari rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Päätöksessään mainitun perusteella oikeuskansleri arvioi, että käräjätuomarin epäiltyjä laiminlyöntejä oli arvioitava kahtena erillisenä tekona. Asiassa oli vielä arvioitava, ylittivätkö käräjätuomarin epäillyt teot tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa tunnusmerkistössä säädetyn vähäisyyskynnyksen.

Olennaista oikeuskanslerin mukaan oli, että henkilökohtainen vapaus on eräs keskeisistä perusoikeuksista ja vapaudenriiston ja siihen liittyvien toimintarajoitusten tulee olla laillisia kaiken aikaa. Käräjätuomari oli käsillä olevat asiat ratkaisseena tuomarina hoitanut vastuullista tuomarin tehtävää, jossa hän oli käyttänyt merkittävää, välittömästi henkilöihin kohdistuvaa julkista valtaa. Oikeuskansleri totesi, että oikeusturvasyistä tuomarilta on tällaisessa tilanteessa vaadittava erityistä huolellisuutta. Kysymys ei ollut pelkästään sellaisista menettelytapakysymyksistä, joilla ei olisi viranhoidon tai yksityisten etujen kannalta mainittavaa merkitystä.

Ensimmäisessä tapauksessa henkilö oli käräjätuomarin laiminlyönnin seurauksena ollut ilman laillista perustetta tutkintavankina yli kaksi kuukautta. Kyseinen henkilö oli tosin samanaikaisesti vankeusvanki, mutta hänen yhteydenpitomahdollisuuksiaan oli rajoitettu vangitsemispäätöksessä mainituin tavoin. Toisessa tapauksessa henkilö oli käräjätuomarin laiminlyönnin seurauksena ollut ilman laillista perustetta tutkintavankina yli kaksi viikkoa, vaikka hänen vapautensa ei tuona aikana olisi lainkaan saanut olla riistettynä.

Oikeuskansleri totesi, että käräjätuomarin epäiltyjä tekoja ei voitu pitää tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevan tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäisinä.

Käräjätuomaria kuultiin esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä myös sen johdosta, että kerrotussa tapauksessa, jossa perusteeton vapaudenmenetys oli kestänyt yli kaksi viikkoa, käräjätuomari olisi syyllistynyt tuottamukselliseen vapaudenriistoon. Käräjätuomari kiisti syyllistyneensä tähän rikokseen. Käräjätuomarin näkemyksen mukaan kysymyksessä oli ollut teknisessä työssä tapahtunut virhe.

Oikeuskansleri totesi, että käräjätuomari oli huolimattomuudesta aiheuttanut kyseisen vapaudenmenetyksen. Ottaen erityisesti huomioon tämän perusteettoman vapaudenmenetyksen varsin pitkän keston oikeuskanslerin mielestä selvää oli, että käräjätuomarin epäiltyä tekoa ei myöskään voitu pitää tuottamuksellista vapaudenriistoa koskevan säännöksen tarkoittamalla tavalla vähäisenä.

Asiassa oli näin ollen todennäköisiä syitä sen tueksi, että käräjätuomari oli teoillaan syyllistynyt tuottamukselliseen vapaudenriistoon ja kahteen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Oikeuskansleri pyysi valtakunnansyyttäjää ryhtymään toimenpiteisiin syytteen nostamiseksi käräjätuomaria vastaan.

Käräjätuomarin kielenkäyttö istunnossa

Kyseistä käräjätuomaria kuultiin esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä lisäksi sen johdosta, että toisessa edellä kerrotuista asioista tutkintavanki oli esitutkinnassa asianomistajana kuultuna väittänyt käräjätuomarin kielenkäytön olleen vangitsemisistunnossa epäasiallista häntä kohtaan. Oikeuskanslerin mukaan esitutkinnan perusteella voitiin päätellä, että käräjätuomari oli jotakin asianomistajan ymmärryksen puutteeseen viittaavaa sävyltään arveluttavaa sanamuotoa käyttäen paheksunut istunnossa sitä, että asianomistaja ei kehotuksesta huolimatta ollut hiljaa.

Oikeuskanslerin päätöksessä mainitun perusteella asiassa ei ollut näyttöä siitä, että käräjätuomari olisi menetellyt tahallisesti, joten kunnianloukkausta koskeva tunnusmerkistö ei täyttynyt. Oikeuskansleri toi kuitenkin esille, että valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen tulee käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Lainkohta asettaa virkatehtävissä vaatimuksia myös kielenkäytölle, jonka tulee ilmentää virkamieheltä edellytettyä asiallista käyttäytymistä.

Ottaen huomioon käräjätuomarin menettelyn sekä asiaa koskeneet yleiset näkökohdat, oikeuskansleri katsoi käräjätuomarin menetelleen valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin vastaisesti. Ottaen erityisesti huomioon ne todistajien kertoman mukaiset olosuhteet millaisessa tilanteessa ja asiayhteydessä käräjätuomarin menettelyssä oli kyse, oikeuskansleri katsoi joka tapauksessa, että teko olisi tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevan tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäinen. Käräjätuomarin epäilty teko ei näin ollen täyttänyt kyseisen virkarikoksen tai muunkaan virkarikoksen tunnusmerkistöä. Käräjätuomari oli kuitenkin oikeuskanslerin mainitsemilla perusteilla menetellyt valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin vastaisesti. Oikeuskansleri saattoi tämän käsityksensä käräjätuomarin tietoon.

okv_12_31_2013.pdf

Hoitoon pääsyn toteutuminen

Diaarinumero: OKV/944/1/2013
Antopäivä: 27.11.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelussa oli kysymys lasten psykiatrisen hoidon saatavuudesta sairaanhoitopiirissä. Asiassa ilmeni, että sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian erikoisalalla hoitoa yli laissa säädetyn enimmäisajan odottaneita oli tarkasteluajankohtana noin 36 prosenttia kaikista hoitoa odottaneista. Heistä kahdeksan odotti psykoterapiaan ja kaksi osastohoitoon pääsyä. Lisäksi lastenpsykiatrian osastoilla oli ajoittain ylipaikkatilanne. Selvityksen perusteella laissa säädetyn enimmäisodotusajan ylittyminen psykoterapiassa johtui psykoterapeuttien vähäisyydestä ja alueen pitkistä välimatkoista. Sairaanhoitopiiri ei kyseisessä tilanteessa ollut voinut järjestää tarvittavia palveluita esimerkiksi hankkimalla niitä muilta palvelun tuottajilta. Koska kuitenkin lastenpsykiatrian vastuualueella 10 potilaan hoitoon pääsy oli viivästynyt yli laissa säädetyn enimmäisajan eikä heidän kohdallaan ollut selvitetty, että hoidon järjestämiselle säädetystä enimmäisajasta olisi ollut perusteltua poiketa lääketieteellisistä, hoidollisista tai muista vastaavista syistä, ei heidän kohdallaan potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:ssä säädetty oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ollut toteutunut. Apulaisoikeuskansleri saattoi sairaanhoitopiirin kuntayhtymän lastenpsykiatrian vastuualueen tietoon käsityksensä terveydenhuoltolain 53 §:ssä säädettyjen määräaikojen noudattamisen tärkeydestä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:ssä säädetyn laadultaan hyvän hoidon toteuttamisessa.

okv_944_1_2013.pdf

Rikosvahinkolakiin perustuvan korvausasian pitkä käsittelyaika

Diaarinumero: OKV/1483/1/2014
Antopäivä: 26.11.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelijan rikosvahinkoa koskevan korvausasian käsittely kesti Valtiokonttorissa 21 kuukautta. Rikosvahinkoasioiden käsittelyn tavoiteaika on selvityksen mukaan 6 kuukautta. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että Valtiokonttorin menettely ei täyttänyt perustuslain ja hallintolain vaatimuksia asioiden viivytyksettömästä käsittelystä ja hallinnon palveluiden asianmukaisuudesta. Apulaisoikeuskansleri saattoi käsityksensä Valtiokonttorin tietoon ja kiinnitti samalla huomiota asioiden joutuisaan käsittelyyn.

okv_1483_1_2014.pdf

ELY-keskuksen lausunnossa otettava kantaa pohjavesivaikutuksiin

Diaarinumero: OKV/779/1/2013
Antopäivä: 25.11.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija arvosteli kunnan alueella toteutettua vedenottamohanketta. Kantelun mukaan hankkeen toteuttamisessa ei ollut otettu huomioon ympäristönsuojelun vaatimuksia. Erityisesti kantelija toi esiin huolensa hankkeen mahdollisista vaikutuksista pohjavesialueeseen. Alueelle oli rakennustöiden yhteydessä myös muun muassa jätetty avoimia kaivantoja, jotka vaaransivat liikenneturvallisuutta.

Asiassa saadun selvityksen mukaan vedenottamon toiminta-alue oli hyväksytty kunnanvaltuuston päätöksellä. Alueen suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä kunta oli ollut yhteydessä ELY-keskukseen. ELY-keskus oli myös antanut kunnalle lausunnon ehdotetusta vedenottamon toiminta-alueesta. Lausunnossa ei kuitenkaan ollut käsitelty pohjavesialuetta ja sen mahdollista vaikutusta rakennustöiden suorittamistapaan. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti ELY-keskuksen huomiota sen ympäristönsuojelulain mukaiseen velvollisuutteen käyttää ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa ja hankittuaan asian arvioimiseksi tarpeelliset tiedot ottaa kantaa vesi- ja viemäröintihankkeen mahdolliseen vaikutukseen pohjavesialueeseen sen antaessa lausuntoa ehdotetusta vedenjakelu- ja viemäröintialueesta.

Rakennustöiden osalta selvityksissä myönnettiin, että niihin oli liittynyt puutteita sekä maastoon jääneiden kaivantojen että muutoin liikennejärjestelyjen osalta. Tämän vuoksi apulaisoikeuskansleri kiinnitti kunnan teknisen lautakunnan huomiota sen velvollisuuteen valvoa kunnan katujen ja teiden teknistä turvallisuutta myös vesi- ja viemäritöiden yhteydessä ja velvollisuuteen liikenneturvallisuuden vaarannuttua ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin.

okv_779_1_2013.pdf

Viranomaisen huolellisuusvelvollisuus salaisten asiakirjojen käsittelyssä

Diaarinumero: OKV/2006/1/2013
Antopäivä: 25.11.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto oli rekisteriotepyynnön käsittelyn yhteydessä lähettänyt pyynnön tekijälle toisen henkilön toimeentulotukiasiaa koskevan asiakirjan. Kyseessä oli annetun selvityksen mukaan inhimillinen virhe tai tulostuksen aikana tapahtunut tekninen häiriö. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto oli menettelyllään laiminlyönyt sille perustuslaissa ja henkilötietolaissa asetetun huolellisuusvelvoitteen. Apulaisoikeuskansleri saattoi käsityksensä  kaupungin sosiaali- ja terveysviraston tietoon ja kiinnitti samalla huomiota yksityiselämään liittyvien salassa pidettävien tietojen huolelliseen käsittelyyn.

okv_2006_1_2013.pdf

Asianmukainen asiakaspalvelu työvoimapalveluissa

Diaarinumero: OKV/1205/1/2013
Antopäivä: 24.11.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Työ- ja elinkeinotoimisto (TE-toimisto) oli julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 1 luvun 5 §:n 1 momentin perusteella hankkinut työvoimapalveluihinsa kuuluvaa työnhakuvalmennusta yksityiseltä palveluntuottajalta. Yksityisen palveluntuottajan työntekijät toimivat TE-toimiston tiloissa ja heidän tarjoamansa palvelun sisältönä oli antaa toimiston asiakkaille verkkoasioinnin ohjausta. Verkkoneuvojilla ei ollut oikeutta TE-hallinnon asiakasrekisterissä olevien henkilöiden tietoihin.

Kantelijalle oli aiheutunut työttömyysetuuden menetystä (peruspäivärahan lykkääntyminen) sen vuoksi, että hänen käyntinsä TE-toimistossa ei ollut tallentunut TE-hallinnon asiakasrekisteriin, koska hän oli tietämättään asioinut verkkoneuvojan kanssa.

Lausunnossaan työ- ja elinkeinoministeriö katsoi, että TE-toimistot ovat hankkineet työnhakuvalmennuksena ulkopuoliselta palveluntuottajalta palvelua, joka ei sisällöltään ole kaikilta osin vastannut työnhakuvalmennuksen laissa ja ministeriön antamassa ohjeessa määriteltyä sisältöä.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kantelun tarkoittamien tapahtumien aikaan ei ollut olemassa ministeriön ohjetta työnhakuvalmennuksen sisällöstä. Sittemmin annetussa ja sen kumonneessa myöhemmässäkään ohjeessa ei ollut määritelty työnhakuvalmennuksen sisältöä yksiselitteisellä tavalla.

Työvoimapalveluiden on toteuduttava  perustuslain 6 §:n ilmaiseman yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti. Ensinnäkin asiakkaalla on oikeus asianmukaiseen asiakaspalveluun, vaikka hänellä itsellään ei olisi mahdollisuuksia ns. sähköiseen asiointiin, asioimalla TE-toimiston palvelupisteessä. Työvoimapalveluiden asiakkailla on oikeus perustuslain  21 §:n mukaiseen  oikeusturvaan ja hyvään hallintoon myös silloin, kun työvoimahallinnon tehtäviä hoitavat viranomaiskoneiston ulkopuoliset palveluntuottajat. Saadun selvityksen mukaan palveluntuottajilta hankittavien palvelujen laajuudesta, sisällöstä sekä niiden toteutumisen ja laadun valvonnasta ei ollut selvyyttä kuten ei myöskään työnjaosta TE-toimiston henkilökunnan ja palveluntuottajan henkilökunnan välillä.

TE-toimisto ilmoitti apulaisoikeuskanslerille korjaavansa itseoikaisuna epäonnistuneesta palveluprosessistaan kantelijalle aiheutuneen työttömyysedun menetyksen.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti TE-toimistojen asianmukaisesta toiminnasta viime kädessä vastaavan työ- ja elinkeinoministeriön huomiota ministeriön tehtäviin kuuluvaan velvollisuuteen antaa TE-toimistoille riittävän yksityiskohtaiset ja selkeät ohjeet  julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain yhdenmukaisen soveltamisen ja asianmukaisen asiakaspalvelun turvaamiseksi.

okv_1205_1_2013.pdf

Huumausainetestaus koulussa

Diaarinumero: OKV/197/1/2013
Antopäivä: 21.11.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija arvosteli oppilaitoksen menettelyä huumausainetestin tekemisessä yhdeksäsluokkalaiselle oppilaalle. Oppilaalta ei ollut kysytty suostumusta testaukseen.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että huumausainetestauksessa on kysymys perusoikeutena turvattuun henkilön yksityisyyteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumisesta, minkä vuoksi menettelytapojen tulee olla sellaiset, että niillä turvataan perusoikeuksien loukkaamattomuus. Ylimpien laillisuusvalvojien aikaisemmissa eräissä oppilaitoksissa tehtyjä huumausainetestejä koskevissa ratkaisuissa oli katsottu, että huumausainetestaus oli mahdollinen ilman lainsäännöstä vain vapaaehtoisesti, mikä edellyttää testattavan nimenomaista ja aidosti vapaaehtoisesti riittävästi informoituna antamaa suostumusta, jonka merkityksen hän ymmärtää. Apulaisoikeuskansleri totesi yleisellä tasolla, että suostumukseen perusoikeuden rajoittamisen perusteena on suhtauduttava varovaisesti. Vielä varovaisemmin hänen mukaansa tuli suhtautua suostumukseen rajoitusperusteena  silloin, kun kysymys on alaikäisestä henkilöstä tai henkilöstä, jolla kehitystasonsa vuoksi, voi olla vaikeuksia ymmärtää suostumuksen merkitystä. Edelleen apulaisoikeuskansleri totesi, että koulu - oppilas relaatiossa on huomioitava myös se, että suostumuksen antaja eli oppilas on väistämättä alisteisessa asemassa kouluun eli perusoikeuden rajoituksen toimeenpanijaan nähden.

Kantelussa tarkoitetussa tapauksessa ei oppilaalta saadun selvityksen perusteella ollut pyydetty suostumusta testin tekemiseen tai selvitetty testin tuloksesta mahdollisesti aiheutuvia seuraamuksia tai kerrottu sen vapaaehtoisuudesta. Hänelle ei ollut myöskään kerrottu, mihin tietoja luovutetaan. Oppilaan  huoltaja oli antanut testaukseen suostumuksensa, mutta apulaisoikeuskanslerin mukaan sen ei voitu katsoa syrjäyttävän vaatimusta siitä, että suostumus olisi tullut pyytää nimenomaisesti henkilöltä, jonka perusoikeuksien rajoittamisesta oli kysymys etenkin, kun hänen oli peruskoulun yhdeksäsluokkalaisena täytynyt olettaa riittävästi ja oikein informoituna ymmärtävän asian ja kykenevän arvioimaan suostumuksen merkityksen itsenäisesti. Apulaisoikeuskansleri totesi, että menettely huumausainetestauksen toteuttamisessa ei ollut perustuslaissa säädettyjen yksityiselämän suojaa ja henkilökohtaista koskemattomuutta koskevien säännösten mukaista.

Apulaisoikeuskansleri saattoi esittämänsä kannanotot koulun rehtorin ja koulun oppilashuoltoryhmän tietoon ja kiinnitti testauksesta päättäneen oppilashuoltoryhmän vakavaa huomiota perustuslain 7 §:n ja 10 §:n säännösten noudattamiseen. Lisäksi apulaisoikeuskansleri totesi käsityksenään, että perusopetusta antavissa oppilaitoksissa huumausainetestauksen tulisi perustua asianmukaiseen lainsäädäntöön. Sääntelyllä voitaisiin taata yhtäläinen käytäntö eri oppilaitoksissa ja varmistaa oppilaiden oikeusturva sekä suojata heidän perusoikeuksiaan. Apulaisoikeuskansleri saattoi kyseisen käsityksensä tiedoksi Opetushallitukselle ja opetus- ja kulttuuriministeriölle.

okv_197_1_2013.pdf

Suomen Asianajajaliiton tutkintolautakunnan menettely

Diaarinumero: OKV/1104/1/2013
Antopäivä: 20.11.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelija arvosteli sitä, että hänen suorittamansa asianajajatutkinnon kirjallinen koe hylättiin kantelusta tarkemmin ilmenevin perustein. Kantelijan mukaan hänen oikaisuvaatimuksensa Suomen Asianajajaliiton tutkintalautakunnalle olisi eräiltä hylätyksi tulleilta osin tullut hyväksyä. Kantelija arvosteli myös sitä, ettei saanut kokeen tuloksista kirjallista päätöstä sekä sitä, ettei hänen oikaisuvaatimukseensa ollut annettu päätöstä.

Oikeuskansleri katsoi viitaten muun ohella eduskunnan lakivaliokunnan mietintöön (LaVM 5/2004), jonka mukaan asianajajayhdistyksen eli Asianajajaliiton hallituksen päätösvallan käyttöä yhdistyksen jäsenyydestä voidaan yhdistyksen toiminnan kokonaisuus huomioon ottaen pitää perustuslain 124 §:ssä säädettynä hallintotehtävänä, että asianajajatutkinnon toimittamisesta asianajajista annetun lain nojalla annettavan oikeusministeriön päätöksellä vahvistetun tutkintojärjestyksen perusteella vastaava tutkintolautakunta hoitaa perustuslain 108 §:n 1 momentissa tarkoitettua julkista tehtävää ja sen valvonta kuuluu näin ollen oikeuskanslerin toimivaltaan.

Oikeuskansleri totesi ratkaisusta tarkemmin ilmenevin tavoin voimassa olevan lainsäädännön puitteissa epäselväksi jäävän, missä määrin tutkintolautakunnan tehtäviin kuuluvan jäsenyyden edellytyksenä olevan asianajajatutkinnon tai siihen liittyvän oikaisuvaatimuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä päättämisen on katsottava olevan perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuja hallintotehtäviä ja missä määrin ne sisältävät julkisen vallan käyttöä.

Asiassa ei ilmennyt aihetta epäillä, että tutkintolautakunta olisi toiminut kantelussa tarkoitettuna tapahtuma-aikana voimassa olleiden säännösten vastaisesti päättäessään kantelijan koesuorituksen ja oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä ilman muutoksenhakukelpoista päätöstä.

Tutkintolautakunta oli selvityksessään todennut, että asianajajatutkinnon kasvanut merkitys huomioon ottaen tulisi selvittää, tulisiko tutkintolautakunnan oikaisuvaatimuksesta antaman päätöksen osalta olla laissa säädetty valitusoikeus.  Myös Suomen Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan todennut kiinnittäneensä huomiota siihen, ettei asianajajalakiin tai muuhun lakiin sisälly säännöksiä, jotka koskisivat valittamista tutkintolautakunnan päätöksestä.

Oikeuskansleri yhtyi siihen, mitä tutkintolautakunta selvityksessään oli päätöksiinsä liittyvän valitusoikeuden puuttumisesta esittänyt.  Asia ei antanut aihetta muuhun kuin että oikeuskansleri saattoi esittämänsä näkökohdat lainsäädännön epäselvyydestä ja valitusoikeuden puuttumisesta tutkintolautakunnan päätösten osalta Suomen Asianajajaliiton hallitukselle ja tutkintolautakunnalle tiedoksi sekä oikeusministeriölle mahdollisia toimenpiteitä varten.

okv_1104_1_2013.pdf

Hovioikeudessa esiintynyt epäasiallinen käytös

Diaarinumero: OKV/1364/1/2013
Antopäivä: 19.11.2014
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelija arvosteli hovioikeuden menettelyä, koska hovioikeudessa laaditun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoselvityksen (erillisselvitys) mukaan hovioikeudessa esiintyi epäasiallista kielenkäyttöä, joka ilmeni rasistisina vitseinä sekä erilaisina vähemmistöjä koskevana alentavana kielenkäyttönä. Kyseisen erillisselvityksen mukaan hovioikeudessa esiintyi myös istuntojen tauoilla avustajia, asianosaisia ja tulkkeja koskevaa halventavaa arvostelua. Lisäksi esiintyi työntekijöiden keskinäisessä kanssakäymisessä sanallista kiusaamista ja nöyryyttämistä sekä varsinkin erilaisiin juhlatilanteisiin liittyen seksuaalista häirintää. Hovioikeus antoi kantelun johdosta selvityksensä.

Käytettävissä olleen aineiston perusteella esille ei tullut, että asiakkaita koskenutta epäasiallista kielenkäyttöä olisi esiintynyt asianosaisten kuullen, vaan se oli tapahtunut niin sanotusti suljettujen ovien takana. Asiassa ei myöskään tullut ilmi, että erillisselvityksestä ilmenevällä menettelyllä olisi ollut vaikutusta hovioikeuden ratkaisutoimintaan. Oikeuskanslerin mukaan selvää sinänsä oli, että kuvatunlaista käytöstä ei saisi esiintyä. Yleisesti oikeuskansleri totesi, että hovioikeuden sisäisetkin keskustelut voivat julkisuuteen tullessaan olla omiaan horjuttamaan luottamusta oikeudenhoidon tasapuolisuuteen ja yleensäkin asianmukaisuuteen. Viranomaisen luottamusta herättävästä kuvasta huolehtiminen kuitenkin on ensi sijassa viranomaisen itsensä ja ennen muuta sen johdon asia. Erityisesti oikeuskansleri korosti, että työnantajalla on toimimisvelvollisuus puuttua kaikenlaiseen lainvastaiseen tai muutoin erillisselvityksestä ilmenevän kaltaiseen epäasialliseen käyttäytymiseen (myös seksuaalinen häirintä ja vastaava).

Erillisselvitykseen sisältyi luettelo suositeltavista jatkotoimenpiteistä. Hovioikeuden presidentin mukaan näihin toimenpiteisiin oli suurelta osin ryhdytty. Oikeuskanslerilla ei ollut oikeudellisia perusteita arvioida kerrottujen toimenpiteiden olleen riittämättömiä tai muutoinkaan sellaisia, että hänellä olisi ollut aihetta asiaan näiltä osin puuttua. Kokoavasti oikeuskansleri totesi, että toimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta on ensi sijassa hovioikeuden johdon asia.

Oikeuskansleri arvioi päätöksessään myös yleisempänä kysymyksenä hovioikeuden toimenpiteitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Hovioikeudelta pyydettiin tätä arviointia silmällä pitäen selvityksessään kertomaan siitä, mitä toimenpiteitä hovioikeus oli yhdenvertaisuuslain voimaan tulon (1.2.2004) jälkeen tehnyt yhdenvertaisuuden edistämiseksi hovioikeudessa.

Hovioikeuden selvityksen perusteella kyse näytti tältä osin olleen lähinnä yhdenvertaisuuslain mukaisen yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisesta ja sen yleisestä käsittelemisestä hovioikeudessa. Ottaen huomioon jo perustuslaista johtuva yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite ja viranomaisten velvollisuus ylipäätään ottaa kaikessa toiminnassaan huomioon yhdenvertaisen kohtelun vaatimus sekä yhdenvertaisuuslaissa tarkemmin säädetty viranomaisten velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta oikeuskansleri katsoi, että hovioikeuden toimenpiteet yhdenvertaisuuden edistämiseksi eivät olleet olleet riittäviä ennen ongelmien ilmituloa hovioikeuden johdolle. Tätä käsitystä tuki oikeuskanslerin mielestä omalta osaltaan sekin, että epäasiallista käytöstä oli selvityksestä ilmenneessä laajuudessaan päässyt hovioikeudessa tapahtumaan.

Oikeuskansleri saattoi päätöksessään esittämänsä näkemykset hovioikeuden tietoon.

Asiassa pyydettiin lisäksi oikeusministeriötä antamaan selvityksensä siitä, mitä toimenpiteitä ministeriö oli yhdenvertaisuuslain voimaan tulon jälkeen tehnyt yhdenvertaisuuden edistämiseksi tuomioistuinlaitoksessa. Oikeusministeriö totesi lähettäneensä kesäkuussa 2009 kaikille hallinnonalan virastoille kirjeen, jossa kehotettiin hallinnonalan virastoja ja laitoksia laatimaan oma tai toisen viraston kanssa yhteinen yhdenvertaisuussuunnitelma. Oikeusministeriön selvityksestä ei ilmennyt, että ministeriö olisi muutoin kuin mainitusta kirjeestä ilmenevin tavoin pyrkinyt edistämään yhdenvertaisuutta tuomioistuinlaitoksessa.

Päätöksessään lausuttuun nähden ja ottaen erityisesti huomioon oikeusministeriön itse kertomat tehtävänsä, joilla on vaikutusta muun ohella kansalaisten yhdenvertaisuuteen, oikeuskansleri katsoi tarpeelliseksi saattaa myös ministeriön tietoon esittämänsä näkemykset viranomaisten velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta.

okv_1364_1_2013.pdf

Työvoimapoliittisen lausunnon viipyminen

Diaarinumero: OKV/2165/1/2013
Antopäivä: 18.11.2014
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija arvosteli TE-toimistoa siitä, että se ei ole antanut työvoimapoliittista lausuntoa luvatussa kuukauden määräajassa. Lausunnon antaminen oli viivästynyt, koska työttömyysturvayksikön lisääntyneen työmäärän takia käsittelyajat olivat pidentyneet.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti TE-toimiston huomiota siihen, että työvoimapoliittiset lausunnot tulee antaa viivytyksettä noudattaen työvoimapoliittisen lausunnon antamisesta ja lausuntoon merkittävistä tiedoista annettua asetusta.

okv_2165_1_2013.pdf