Ratkaisut

Oikeusministeriön menettely asiakirjapyyntöön vastaamisessa

Diaarinumero: OKV/1313/1/2015
Antopäivä: 28.12.2015
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelija oli tiedustellut yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyn selvittäjän palkkiosta annetun oikeusministeriön asetuksen ja siinä määriteltyjen palkkioiden tarkistamisen käsittelystä oikeusministeriössä. Hänelle oli annettu vastaus, jossa oli mm. todettu, että selvittäjän palkkion korottamista on käsitelty useaan otteeseen viimeksi kuluneiden vuosien aikana ja että asia on jälleen esillä tulevan talousarviosuunnittelun yhteydessä. Kantelija oli vastauksen johdosta pyytänyt saada perehdyttäväkseen asiakirjat, joita hänelle ei oltu toimitettu. Hänelle oli yli kaksi viikkoa asiakirjapyynnöstä todettu ainoastaan, että eduskunnalle annettava hallituksen esitys seuraavan vuoden talousarvioksi on prosessin ensimmäinen julkinen asiakirja ja että vuoden 2015 talousarvio löytyy netistä.

Oikeuskansleri on todennut, että oikeus saada perusteltu päätös ja hakea päätökseen muutosta ovat hyvän hallinnon keskeisiä oikeusturvatakeita. Oikeus joko saada pyydetty asiakirja tai saada asiassa muutoksenhakukelpoinen päätös on ehdoton eikä viranomaisella ole tästä syystä menettelyn suhteen harkintavaltaa. Tarvittaessa asiakirjan pyytäjää voidaan julkisuuslain 13 §:n mukaisesti avustaa asiakirjan yksilöinnissä.

Julkisuuslain mukaan asiakirjan pyytäjälle on aina ilmoitettava kieltäytymisen syy ja annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi. Kirjallisesti asian vireille saattaneelta henkilöltä on tiedusteltava, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi. Oikeuskansleri on korostanut, että julkisuuslain 14 §:n 3 momentin menettelyä koskeva säännös soveltuu myös tilanteisiin, jossa viranomaisen hallussa ei ole pyydettyä asiakirjaa. Kieltäytyminen luovuttaa asiakirjaa voi perustua myös esimerkiksi siihen, ettei kyse ole julkisuuslain tarkoittamasta viranomaisen asiakirjasta tai että viranomaisen asiakirja ei ole vielä tullut julkiseksi. Sen jälkeen, kun kieltäytymisestä on annettu valituskelpoinen päätös, hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluu arvioida  päätöksen lainmukaisuus.

Oikeuskansleri on kiinnittänyt oikeusministeriön huomiota julkisuuslain 14 §:ssä säädettyyn tiedon antamista koskevaan menettelyyn, erityisesti sen 3 momentissa säädettyihin velvoitteisiin ilmoittaa asiakirjan pyytäjälle kieltäytymisen syy, antaa asiakirjan pyytäjälle tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi, ja antaa asiakirjapyyntöön tarvittaessa valituskelpoinen päätös.

Kantelussa oli lisäksi kyse siitä, oliko oikeusministeriö laiminlyönyt velvollisuutensa tarkistaa oikeusministeriön asetusta selvittäjän palkkiosta sekä menetellyt virheellisesti kantelijan tiedusteluihin vastaamisessa. Oikeuskansleri ei näiltä osin katsonut oikeusministeriön menetelleen tavalla, joka antaisi aihetta laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin.  

okv_1313_1_2015.pdf

Virheelliset muutoksenhakuohjeet hankinta-asiassa

Diaarinumero: OKV/2157/1/2014
Antopäivä: 21.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kysymys oli ollut julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesta kynnysarvot ylittävästä kuljetuspalveluhankinnasta. Hankintayksikkö oli ensin valinnut tarjouskilpailun voittajaksi kantelijan toiminimen tekemän tarjouksen yhden reitin osalta. Erinäisten vaiheiden jälkeen hankintayksikkö oli muuttanut hankintapäätöstään siten, että kantelijan tarjous oli hylätty tarjouspyyntöä vastaamattomana.

Uuteen hankintapäätökseen oli liitetty virheellisesti valitusosoitus hallinto-oikeuteen. Kantelijan ilmoitettua virheellisestä valitusosoituksesta, hankintayksikkö oli liittänyt hankintapäätökseen uuden valitusosoituksen markkinaoikeuteen, mutta valitusosoitus oli ollut yhteystietojen osalta virheellinen. Hankintayksikkö oli kantelijan yhteydenoton johdosta korjannut uudelleen valitusosoitusta.  

Apulaisoikeuskanslerin sijainen piti moitittavana sitä, että korjatessaan ensimmäistä kertaa virheellistä valitusosoitusta hankintayksikkö ei ollut noudattanut riittävää huolellisuutta, vaan korjatussakin valitusosoituksessa oli ollut virheellisyyksiä, eikä hankintalain mukaista hankintaoikaisuohjetta ollut ilmeisestikään myöskään liitetty uuteen hankintapäätökseen.   

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan, jos alkuperäistä hankintapäätöstä muutetaan siten, että hankintamenettelyn lopputulos muuttuu hankintaoikaisun käsittelyssä, tulkitaan tehty päätös uudeksi hankintapäätökseksi, joka käynnistää asiassa uuden muutoksenhakuajan ja käytettävissä ovat samat oikeussuojakeinot (hankintaoikaisu ja valitus markkinaoikeuteen) kuin alkuperäisenkin hankintapäätöksen osalta. Tämä koskee niitä tarjoajia, joiden asemaan uusi hankintapäätös on vaikuttanut.

Kantelijan valitus hankintapäätöksestä oli hylätty markkinaoikeudessa. Kantelija oli hankintayksikön virheellisestä menettelystä huolimatta voinut käyttää muutoksenhakuoikeuttaan asiassa, eikä hänelle ollut tullut oikeudenmenetyksiä asiassa. 

okv_2157_1_2014.pdf

Maistraatin ja yleisen edunvalvojan palvelun asianmukaisuus

Diaarinumero: OKV/2066/1/2014
Antopäivä: 17.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija oli tehnyt ostotarjouksen sisarustensa kanssa perimästään maa-alan murto-osista. Yksi sisarista oli määrätty edunvalvontaan. Kantelija arvosteli kiinteistön määräosan myyntiin tarvittavan lupaasian käsittelyn kestoa. Apulaisoikeuskansleri tarkasteli lupa-asian käsittelyä asian käsitelleen maistraatin sekä lupahakemuksen tehneen yleisen edunvalvojan menettelyn kannalta.

Lupa-asian käsittelyaika ei ollut poikennut holhoustoimen lupa-asioiden keskimääräisestä käsittelyajasta, mutta maistraattiin saapuneiden hakemusasiakirjojen siirrosta maistraatin toiseen yksikköön aiheutunut noin kahden viikon käsittelyajan pidentyminen antoi aihetta arvosteluun. Asiakirjoista ei ilmennyt, kuinka tehokkaasti ja selkeästi maistraatti oli jakanut muille toimialueensa viranomaisille tietoa yksiköidensä käsiteltäviksi määrätyistä tehtävistä ja yksiköiden yhteystiedoista, vai oliko kantelussa tarkoitetussa asiassa ollut kysymys siitä, että hakemusasiakirjojen lähettäjä ei ollut ottanut asiaa huomioon. Apulaisoikeuskansleri totesi, että hallinnon asiakkaiden asioita säännöllisesti hoitavilla viranomaisilla ei saisi olla epätietoisuutta toimivaltaisessa viranomaisessa eri asioita käsittelevistä toimintayksiköistä. Kanteluasiassa tapahtunutta asiakirjojen siirtämiseen kulunutta kahden viikon kuriiripostin odottamisaikaa, apulaisoikeuskansleri ei pitänyt muun muassa hallintolain 7 §:ään kirjatun hallinnon yleisen palveluperiaatteen ja palvelun asianmukaisuuden sekä 23 §:ssä edellytettävän käsittelyn viivytyksettömyyden näkökulmasta hyväksyttävänä.

Yleinen edunvalvoja oli toimittanut maistraattiin kiinteistön määräosan kauppaa koskevan lupahakemuksen puutteellisena siten, että hakemuksen liitteinä ei ollut toimitettu kauppakirjaluonnosta eikä kaupan kohteena olevaa kiinteistöä koskevaa lainhuuto- ja rasitustodistusta. Maistraatti oli lähettänyt asiakirjojen täydennyspyynnön edunvalvojalle ja kantelija oli toimittanut asiakirjatäydennykset maistraattiin. Jos kantelija olisi jo ennen myyntilupahakemuksen lähettämistä saanut edunvalvojalta tarkan tiedon kaikista tarvittavista hakemuksen liitteistä, olisi hakemuksen täydennyspyynnöstä ja sen aiheuttamasta asian käsittelyn vähäisestä viiveestä voitu välttyä. Apulaisoikeuskansleri totesi, että muutoinkin voidaan lähteä siitä, että yleinen edunvalvoja huolehtii virkatehtäviinsä kuuluvista myyntilupahakemusasioista sillä tavoin huolellisesti, ettei hakemuksen käsittelyn kannalta keskeisten asiakirjaliitteiden täydentämiseen ole tarvetta. Maistraatin antaman selvityksen mukaan sen vaatimien lupaliitteiden tulisi olla yleisten edunvalvojien tiedossa.

Apulaisoikeuskansleri saattoi näkemyksensä maistraatin ja yleisen edunvalvojan tietoon ja kiinnitti maistraatin huomiota viranomaisen palvelun asianmukaisuuteen ja yleisen edunvalvojan huomiota yleisen edunvalvojan tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen.

okv_2066_1_2014.pdf

Viranhaltijapäätöksen lainmukaisuus

Diaarinumero: OKV/134/1/2015
Antopäivä: 16.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kuntayhtymä oli antanut kantelijan kotikuntalain mukaista asumispalvelu-/laitoshoitopaikkaa koskevaan hakemukseen kielteisen viranhaltijapäätöksen, josta ei ilmennyt mitkä seikat olivat vaikuttaneet ratkaisuun ja mitä säännöksiä oli sovellettu. Päätökseen ei ollut myöskään liitetty muutoksenhakuohjausta. Kuntayhtymä oli sittemmin ratkaissut kantelijan hakemuksen myönteisellä päätöksellä asianmukaisesti. Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei kuntayhtymän menettely täyttänyt hallintolain 7 luvussa hallintoasian ratkaisemiselle ja päätöksen perustelemiselle asetettuja vaatimuksia ja kiinnitti kuntayhtymän huomiota viranhaltijapäätösten asianmukaiseen perustelemiseen ja muutoksenhakuohjaukseen.

okv_134_1_2015.pdf

Rangaistuksen tuomitseminen vanhentuneesta teosta

Diaarinumero: OKV/33/30/2015
Antopäivä: 15.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Oikeuskanslerin tuomioistuimiin kohdistaman laillisuusvalvonnan nojalla toimitetussa tarkastuksessa ilmeni, että vastaaja oli hänelle syyksi luetun laittoman uhkauksen ohella tuomittu 6.8.2011 tehdystä vahingonteosta. Ankarin rangaistus teosta on enintään vuosi vankeutta. Rikoslain 8 luvun 1 §:n mukaan syyteoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Käräjäoikeudesta saadun tiedon mukaan tekoa koskeva haaste oli annettu vastaajalle tiedoksi 10.6.2014, eli vasta sen jälkeen kun syyteoikeus teosta oli jo vanhentunut.

Asiassa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari myönsi selvityksessään tuomion olleen virheellinen, kun vastaaja oli tuomittu vahingonteosta siitä huolimatta, että syyteoikeus teosta oli vanhentunut. Puheenjohtaja kertoi virheen tapahtuneen huomaamattomuudesta. Jutun asianomistaja oli oleskellut ulkomailla, minkä vuoksi jutun käsittely oli viivästynyt. Ajankulumisen vuoksi vahingontekorikos oli vanhentunut.

Nyt kyseessä olevan kaltainen virhe voisi tulla arvioitavaksi rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitettuna tuottamuksellisena virkarikoksena. Tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö edellyttää, että teko ei ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat. Vähäisyyden arvioinnille ei ole lainsäädännössä tai lain esitöissä esitetty kriteerejä. Lain esitöiden mukaan säännöksillä ei ole tarkoin määriteltävissä, milloin virkavelvollisuuden rikkomista voidaan pitää vähäisenä ja sen arviointi jäisi näissä tapauksissa syyttäjäviranomaisen ja viime kädessä tuomioistuimen harkittavaksi. Asiaa koskevassa lakivaliokunnan mietinnössä todetaan, että hallituksen esityksen mukaan vähäisenä pidettäisiin lähinnä menettelytapaan liittyviä virheitä. Mietinnön mukaan viranomaisten tulee kuitenkin noudattaa tarkkaa harkintaa tuomioistuinmenettelyn käynnistämisessä tuottamuksellisten virkarikosten takia varsinkin silloin, kun on käytettävissä muitakin seuraamusmuotoja.

Rangaistuksen tuomitseminen teosta, josta rangaistusta lain mukaan ei voi enää seurata, on omiaan heikentämään luottamusta oikeudenhoitoa kohtaan. Tällaista virhettä on lähtökohtaisesti pidettävä luonteeltaan vakavana. Käräjätuomarin virheestä ei apulaisoikeuskanslerin käytettävissä olevien tietojen mukaan ollut aiheutunut vahinkoa kysymyksessä olevan rikosasian asianosaisille, koska hovioikeus oli hylännyt käräjäoikeuden syyksilukeman vahingonteon syyteoikeuden vanhentumisen perusteella ja vapauttanut vastaajan tältä osin tuomitusta rangaistuksesta.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että vaikka virhe oli omiaan vähentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja vaikka virhe oli tapahtunut käräjätuomarin tehtävien ydinalueella eli lainkäyttöratkaisun tekemisessä, virhettä oli edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen pidettävä tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäisenä.

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan jos virkamies, julkisyhteisön työntekijä tai muu henkilö julkista tehtävää hoitaessaan on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, oikeuskansleri voi antaa asianomaiselle huomautuksen vastaisen varalle, mikäli hän ei harkitse olevan tarvetta syytteen nostamiseen.

Edellä kerrotuilla perusteilla apulaisoikeuskansleri antoi käräjätuomarille huomautuksen virheellisestä menettelystä rangaistukseen tuomitsemisessa.

Julkisuuslain mukainen päätöksenteko

Diaarinumero: OKV/1877/1/2014
Antopäivä: 15.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija oli esittänyt kaupungille viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) mukaisen tieto- ja asiakirjapyynnön, joka oli koskenut kaupunginlakimiehen lähettämiä sähköposteja. Saatuaan tietoonsa kaupunginlakimiehen näkemyksen, jonka mukaan pyydetyt asiakirjat eivät olleet viranomaisen asiakirjoja, kantelija oli lähettänyt kaupunginhallitukselle selvityspyynnön asiasta. Ennen kuin kantelija oli saanut kaupunginhallituksen selvityksen, hän oli saanut tieto- ja asiakirjapyyntöönsä kaupungin julkisuuslain mukaisen päätöksen valitusosoituksineen, mutta ei ollut valittanut päätöksestä ja se oli saanut lainvoiman. Päätöksen mukaan asiassa ei ollut kertynyt asiakirjoja, joita voitaisiin pyynnön perusteella luovuttaa.

Saatuaan kaupunginhallituksen selvityksen, kantelija oli tehnyt uuden tieto- ja asiakirjapyynnön ja vaatinut kaupunkia tekemään uuden julkisuuslain mukaisen päätöksen, mitä kaupunki ei ollut tehnyt. Kaupungin mukaan asiassa oli juuri tehty julkisuuslain mukainen päätös, josta kantelija ei ollut valittanut. Asiassa ei ollut ilmennyt uutta eikä pyydettyjä asiakirjoja ollut olemassa.

Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan julkisuuslain mukainen uusi päätös uuden tieto- ja asiakirjapyynnön perusteella olisi tullut tehdä. Julkisuuslain mukainen viranomaisen tekemä päätös ei ole oikeusvoimainen ja julkisuuslain mukaisen samoja asiakirjoja tai tietoja koskevan pyynnön voi esittää viranomaiselle uudelleen, ja viranomaisen tulee lähtökohtaisesti käsitellä uusikin pyyntö julkisuuslain mukaisesti.

Julkisuuslain mukaisen uuden päätöksen tekemistä puolsi muun ohessa se, että kaupungin tekemän julkisuuslain mukaisen päätöksen  perusteella ei ollut täysin selvää, katsoiko kaupunki, että pyydettyjä asiakirjoja ei lainkaan ole tai ollut ollut olemassa vai että ne ovat tai olivat olleet sinänsä olemassa, mutta niitä ei ollut diarioitu eikä katsottu viranomaisen asiakirjoiksi julkisuuslaissa säädetyllä ja tarkoitetulla tavalla. Lisäksi kantelijan esittämä arvio siitä, että hänellä olisi ollut intressi julkisuuslain mukaisen päätöksen saamiseen ja mahdollisesta negatiivisesta ratkaisusta valittamiseen vasta saatuaan kaupunginhallitukselta  hänen mielestään merkityksellisiä uusia tietoja, puolsi uuden päätöksen tekemistä. Apulaisoikeuskansleri ei katsonut, että uusi asiakirjapyyntö olisi tehty shikaaninomaisessa tarkoituksessa.  

Valmistavan opetuksen laatuun kiinnitettävä huomiota

Diaarinumero: OKV/2/50/2015
Antopäivä: 14.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Viime vuosina tehdyt selvitykset ovat osoittaneet, että maahanmuuttajanuorten syrjäytymisriski on huomattavasti korkeampi kuin muiden nuorten. Eräs syrjäytymiskehitykseen vaikuttava  tekijä  on se, millaiset kielelliset ja muut valmiudet nuori on saanut perusopetuksessa. Oikeuskansleri otti tästä syystä keväällä 2015 omasta aloitteestaan selvitettäväksi, miten  maahanmuuttajalasten- ja  nuorten oikeus perusopetukseen toteutuu.   Hän pyysi opetus- ja kulttuuriministeriötä antamaan  lausunnon siitä, kuinka valmistavan opetuksen saatavuus toteutuu valtakunnallisesti ja ottamaan kantaa myös muun muassa  valmistavan opetuksen laajuuteen,  opetusta antavien henkilöiden kelpoisuuteen ja maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten mahdollisuuteen saada oppilashuollon palveluita ja muita tukitoimia. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön kesäkuussa 2015 antaman lausunnon mukaan maahanmuuttajalapset ja -nuoret osallistuvat perusopetuksen alussa enintään  yhden lukuvuoden pituiseen valmistavaan opetukseen, jonka painopiste on suomen kielen opetuksessa. Valmistavassa opetuksessa pyritään  luomaan pohja riittävälle kielitaidolle, jotta oppilaan olisi mahdollista osallistua yleisopetukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö totesi, että säädöspohja mahdollistaa valmistavan opetuksen sekä maahanmuuttajien opetuskielen sekä oman äidinkielen opetuksen saatavuuden.  Se katsoi myös, että valmistavan opetuksen oppilailla on tasa-arvoiset edellytykset saada sekä oppilashuollon että  muita tukitoimia. Sen sijaan ministeriön mukaan tulisi selvittää, pitäisikö valmistavan opetuksen opettajille määritellä kelpoisuus, kun valmistava opetus on vakiintunut osaksi perusopetusta.

Oikeuskansleri totesi ministeriön esittämien tilastotietojen perusteella, että valmistavan opetuksen ongelmat  näyttävät saatavuuden sijaan liittyvän pikemmin opetuksen laajuuteen ja  sisältöön. Tästä syystä  oikeuskansleri yhtyi ministeriön näkemykseen valmistavan opetuksen opettajien kelpoisuuden määrittelyn tarpeesta. Lisäksi hän katsoi, että tällaista opetusta antavien opettajien lisäkoulutuksen tarvetta olisi perusteltua selvittää. Oikeuskansleri katsoi lisäksi, että opetus- ja kulttuuriministeriön olisi aiheellista selvittää, tulisiko velvollisuus järjestää valmistavaa opetusta sisällyttää perusopetuslakiin.

Oikeuskansleri  katsoi myös, että maahanmuuttajaoppilaiden puutteelliseen kielitaitoon ja keskimäärin alhaisiin oppimistuloksiin liittyvät seikat antavat opetus- ja kulttuuriministeriölle  perustellun aiheen selvittää, onko valmistavan opetuksen laajuus nykyisellään riittävä turvaamaan kaikkien lasten ja nuorten täysimääräisen oikeuden saada perusopetusta. Oikeuskansleri toi myös esiin huolensa siitä, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden puutteellinen kielitaito ei välttämättä käytännössä mahdollista oppilashuollon ja muiden tukitoimien täysimääräistä hyödyntämistä. Asian arvioimista vaikeuttaa kuitenkin tutkimustiedon puute.

Oikeuskansleri pyysi opetus- ja kulttuuriministeriötä kertomaan kesäkuun 2016 loppuun mennessä, mihin toimiin se aikoo ryhtyä päätöksessä esitettyjen näkemysten vuoksi.

okv_2_50_2015.pdf

Virheellisesti ja puutteellisesti perustellut esitutkintapäätökset

Diaarinumero: OKV/2124/1/2014
Antopäivä: 14.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario oli esitutkintapäätöksessä viitannut  sekä esitutkintalain
3 luvun 3 §:n 1 momenttiin (esitutkinnan aloittamiskynnys) että 10 luvun 2 §:n 2 momenttiin
(esitutkinnan lopettaminen). Apulaisoikeuskansleri yhtyi Poliisihallituksen lausunnossaan esittämään näkemykseen, jonka mukaan viittaaminen samassa päätöksessä sekä esitutkinnan
aloittamiskynnykseen että esitutkinnan lopettamiseen oli harhaanjohtavaa ja hankaloitti asianosaisen mahdollisuutta ottaa selko päätöksen sisällöstä.

Myöhemmin kantelijan samassa asiassa tutkinnanjohtajana toiminut rikosylikonstaapeli oli tehnyt
toisen esitutkintapäätöksen, johon oli ainoastaan kirjattu "toimenpide suoritettu". Varsinaisille
perusteluille varattu tila oli jätetty tyhjäksi. Apulaisoikeuskansleri yhtyi myös tässä kohtaa
Poliisihallituksen lausunnossaan esittämään näkemykseen, jonka mukaan arvioitavana oleva toinen esitutkintapäätös oli suppea eikä täyttänyt asianosaisen oikeutta saada tieto esitutkinnan päättämiseen vaikuttaneista seikoista.

Tutkinnanjohtajana toiminut rikosylikonstaapeli oli tehnyt vielä kolmannen esitutkintapäätöksen,
jonka perusteluina oli ainoastaan viitattu ensimmäiseen tutkintanumeroon ja esitutkintapäätökseen.
Apulaisoikeuskansleri katsoi, että aiempaan esitutkintapäätökseen viittaamista ei voinut pitää riittävänä ratkaisun perusteluna, varsinkin jos jo aiempi päätös oli virheellisesti tai puutteellisesti perusteltu.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tutkinnanjohtajien huomiota esitutkintapäätösten asianmukaiseen perustelemiseen.

TE-toimiston menettely työtarjousten lähettämisessä

Diaarinumero: OKV/1742/1/2014
Antopäivä: 11.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelija arvosteli kantelussaan työ- ja elinkeinotoimiston (TE-toimisto) menettelyä työtarjousten lähettämisessä. TE-toimisto oli postittanut kantelijalle työtarjouksen perjantaina ja näin ollen se on ollut kantelijalla käytössään aikaisintaan maanantaina, kun hakuaika oli päättynyt torstaina. Kantelijalle jäi tosiasiassa vain muutama päivä reagoida saamaansa tarjoukseen. Kantelija oli kirjoituksensa mukaan vastaanottanut työtarjouksen edellisenä päivänä, kun hakuaika meni umpeen.

Apulaisoikeuskanslerin mielestä TE-toimiston tulisi ilmoittaessaan tällaisesta paikasta olla yhteydessä työhakijaan henkilökohtaisesti esimerkiksi puhelimitse. Tällä varmistettaisiin työnhakijan tosiasiallinen mahdollisuus hakea työpaikkaa.

Apulaisoikeuskansleri saattoi esittämänsä näkökohdat työtarjousten toimittamisesta  liian lyhyellä hakuajalla TE-toimiston tietoon.

okv_1742_1_2014.pdf

Poliisin menettely esitutkinnassa

Diaarinumero: OKV/122/1/2015
Antopäivä: 10.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kanteluasiassa oli kyse siitä, että poliisitutkinnanjohtaja oli antanut sanomalehdelle lausunnon, jonka rikoksesta epäiltyinä olleet kantelijat olivat kokeneet leimaavaksi. Tutkinnanjohtajana toimineen komisarion lausumana oli sanomalehtijutussa todettu, että "poliisilla oli syytä epäillä, että karhua oli ammuttu, kun se oli vielä pesässään". Tutkinnanjohtaja piti tietoa lehtijutun mukaan "kohtuullisen varmana".

Asiassa ei ollut varmuutta tutkinnanjohtajan sanomalehdelle antaman haastattelulausuman tarkasta sanamuodosta. Apulaisoikeuskansleri katsoi kuitenkin, että tutkinnanjohtajan sanomalehdelle haastattelussa kertomia näkemyksiä voitiin pitää jossain määrin leimaavina vaikka ne eivät sisältäneet yksiselitteistä kannanottoa epäiltyjen syyllisyydestä. Näkemykset sisälsivät kokeneen poliisimiehen arvion siitä, että epäiltyjen menettely ei mahdollisesti ollut asianmukaista ja että tapauksessa oli syytä poliisin tarkempiin tutkimuksiin epäiltyjen menettelyn perusteella. Apulaisoikeuskanslerin mukaan tällaiset poliisimiehen lausunnot saattoivat pikemminkin herättää lukijoissa epäluuloja ja huhupuheita kuin karsia niitä. Rikosasiaa tutkivan poliisimiehen henkilökohtainen käsitys tapahtumista ei oikeuta häntä loukkaamaan rikoksesta epäillyn oikeutta tulla pidetyksi syyttömänä mahdolliseen syyksilukevaan lainvoimaiseen tuomioon asti. Henkilön minkäänlainen leimaaminen rikoksentekijäksi ennen lainvoimaista syyksilukevaa tuomiota on vastoin kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa vahvistettua syyttömyysolettamaa. Etenkin tutkinnan alkuvaiheessa, mutta myöhemminkin tutkinnan aikana, olisi perustellumpaa pitäytyä arvioimasta medialle lainkaan epäiltyjen syyllisyyteen liittyviä kysymyksiä vaan keskittyä lähinnä tosiseikkoihin siinä määrin kun ne ovat riidattomasti selvitetty. Laillisuusvalvonnassa on pidetty hyvänä käytäntönä, että esitutkinnasta tiedottamisessa todetaan kyseessä olevan vasta rikosepäilyjen ja että syyllisyyskysymyksen arvioiminen kuuluu riippumattomalle tuomioistuimelle, mikäli rikosepäily oikeudenkäyntiin etenee. Tutkinnanjohtajan huomiota kiinnitettiin mainittujen seikkojen huomioon ottamiseen esitutkinnasta tiedottamisessa.

okv_122_1_2015.pdf