Ratkaisut

Valtiovarainministeriön menettely valtioneuvoston kirjelmän esittelyssä

Diaarinumero: OKV/891/70/2021
Antopäivä: 29.10.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri tutki omasta aloitteestaan valtiovarainministeriön menettelyn ehdotusta Euroopan unionin tullialan yhdennetyn palveluympäristön perustamiseksi koskevan kirjelmän esittelyssä. Valtioneuvosto päätti ministeriön esittelystä lähettää ehdotuksesta eduskunnalle perustuslain 96 §:ssä tarkoitetun valtioneuvoston kirjelmän eli niin kutsutun U-kirjelmän. Oikeuskansleri saattoi ratkaisussaan esittämänsä näkökohdat valtiovarainministeriön tietoon.

Perustuslain 96 §:n mukaan valtioneuvoston tulee viipymättä lähettää eduskunnalle eduskunnan kannan määrittelyä varten ehdotukset sellaisiksi säädöksiksi, sopimuksiksi tai muiksi toimiksi, joista päätetään EU:ssa ja jotka muutoin kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan.

Valtiovarainministeriö on esitellyt valtioneuvoston istunnossa U-kirjelmän tavanomaista myöhemmin, noin neljän kuukauden kuluttua komission ehdotuksen antamisesta. Ministeriö on poikennut menettelyohjeiden mukaisesta kirjelmän toimittamisesta eduskunnalle ”muutamassa viikossa ehdotuksen saapumisen jälkeen”. Valtiovarainministeriö oli esittänyt menettelylleen sinänsä ymmärrettäviä syitä. Komission ehdotus on ollut sisällöltään vaikeaselkoinen ja aikaa on mennyt ehdotuksen vaikutusten riittävän kattavaan selvittämiseen. Tilanteeseen on osaltaan vaikuttanut koronapandemia, joka vaikutti asian käsittelyn etenemiseen unionissa. Oikeuskanslerille toimitetun selvityksen perustella kirjelmän toimittaminen eduskuntaan tavanomaista myöhemmin ei ole vaarantanut eduskunnan mahdollisuutta muodostaa ja lausua kantaansa ehdotuksesta riittävän ajoissa. Tämä on oikeuskanslerin mukaan otettava huomioon arvioitaessa ministeriön menettelyä.

Oikeuskanslerin mukaan monimutkaisen tai vaikeaselkoisenkaan ehdotuksen analysoimisen vaatima aika ei yksinomaan ole peruste viivyttää asian saattamista eduskunnan käsiteltäväksi viipymättä. Vaikka U-kirjelmän antamisen ajoituksesta voidaan päättää tapauskohtaisesti ottaen huomioon muun muassa asian käsittelyn aikataulu EU:ssa, on suositeltavaa ja menettelyohjeiden mukaista esitellä kirjelmä valtioneuvoston yleisistunnossa ja saattaa asia eduskunnassa vireille viipymättä U-kirjelmällä. U-kirjelmää voidaan täydentää ja täsmentää käsittelyn edetessä U-jatkokirjein.

Oikeuskanslerin saaman selvityksen mukaan valtiovarainministeriössä on kiinnitetty erityistä huomiota U-kirjelmien antamisen aikatauluun ja järjestetty kuluvan vuoden aikana henkilöstölle eduskunnan tiedonsaantioikeudesta koulutustilaisuuksia.

ratkaisu_ministerion_menettely_valtioneuvoston_kirjelman_esittelyssa_ OKV_891_70_2021.PDF

« Takaisin

Yliopistokollegion menettely yliopiston hallituksen jäsenten valinnassa

Diaarinumero: OKV/364/10/2021
Antopäivä: 28.10.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri kiinnitti sekä yliopistokollegion että sen puheenjohtajan huomiota perustuslaissa ja hallintolaissa säädettyyn, hyvään hallintoon kuuluvan asianmukaisen ja tasapuolisen kohtelun vaatimukseen, kun kollegio valitsee jäseniä yliopiston hallitukseen.

Yliopistokollegio oli asettanut valmisteluryhmän valmistelemaan yliopiston hallituksen ulkopuolisten jäsenten valintaa 1. tammikuuta 2022 alkavalle toimikaudelle. Kollegion tilaisuuksissa ja kokouksissa oli loppuvuodesta 2020 ja alkuvuodesta 2021 keskusteltu yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten valintaprosessista sekä henkilöistä, jotka mahdollisesti soveltuisivat ulkopuolisiksi jäseniksi. Tammikuussa 2021 pidettyyn kokoukseen oli laadittu ennakkoon 30 ehdokkaan lista, jossa kantelija ei ollut mukana. Kokouksessa oli suoritettu koeäänestys, jossa listalta oli valittu 10 ehdokasta, joita haastateltaisiin.

Kantelija oli toiminut yliopistossa hallituksen jäsenenä, jossa hän edusti yliopistoyhteisön professoreiden ryhmää tiedekunnan professorina. Syksystä 2020 alkaen kantelija oli tuonut esille pyrkimyksensä asettua ehdolle yliopiston hallituksen ulkopuoliseksi jäseneksi. Kantelija oli kertonut jäävänsä eläkkeelle, kun hän saavuttaa lakisääteisen eläkeiän 1. marraskuuta 2021. Yliopistokollegio arvioi hallituksen ulkopuolisten jäsenten kelpoisuutta 15.9.2021 tilanteen mukaisesti. Kollegio katsoi tuolloin, että kantelijan työsuhteen päättymispäivämäärästä huolimatta hänen kuulumisensa yliopistohenkilöstön ryhmään oli kelpoisuuseste ulkopuolisen jäsenen tehtävään. Tämän vuoksi kantelijaa ei otettu mukaan hallituksen ulkopuolisten jäsenten ehdokaslistalle eikä sittemmin järjestettyyn koeäänestykseen. Kollegion mukaan kenelläkään ei ole oikeutta olla esillä valintaprosessissa yliopiston hallituksen jäseneksi. Kollegio ei ota vastaan ilmoittautumisia tehtävään eikä itse valintaprosessi ole julkinen.

Oikeuskanslerin mukaan yliopiston hallituksen asema on niin merkittävä, että sen ulkopuolisten jäsenten valinnassa tulee monipuolisesti huomioida päteviä ja ansioituneita henkilöitä ehdokkaina. Hallituksen jäsenten valintaprosessi ei ole yliopiston sisäiseksi jäävää hallintotoimintaa, joka jäisi hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle. Julkista hallintotehtävää hoitavan ja julkisia varoja käyttävän julkisoikeudellisen laitoksen tärkeimpien lakisääteisten päätöksentekoelinten valinta ja toiminnan perusteet eivät voi lähtökohtaisestikaan olla yleisten perustuslakiin palautuvien hyvän hallinnon vaatimusten ulkopuolella. Huolellisesti, avoimesti ja asianmukaisesti toteutettu hallituksen jäsenten valintaprosessi tukee olennaisesti yliopiston julkisten hallintotehtävien hoitamista ja turvaa myös perustuslaissa yliopistoille säädetyn itsehallinnon sekä tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapautta koskevien periaatteiden toteutumista. Hallintolaissa säädettyjä hyvän hallinnon vaatimuksia oli näin ollen sovellettava myös yliopistokollegion toimintaan hallituksen jäsenten valintamenettelyssä, jota hyvään hallintoon kuuluvan tasapuolisen ja asianmukaisen käsittelyn ja kohtelun periaatteet ohjaavat.

Yliopistolaissa ei ole säännöksiä siitä, että hallituksen ulkopuolisia jäseniä valittaessa tulisi soveltaa yliopiston johtosäännön tai vaalijohtosäännön määräyksiä. Yliopistolaissa ei myöskään ole säännöksiä eikä lain esitöissä tulkintaohjeita siitä, minkä ajankohdan mukaisesti yliopistokollegion tulee arvioida hallituksen ulkopuolisen jäsenen kelpoisuusvaatimusten täyttymistä tai miten toimitaan tilanteessa, jossa henkilön mahdollinen valintakelpoisuuden este poistuu ennen hallituksen toimintakauden alkamista. Laissa, sen esitöissä, yliopiston johtosäännöissä tai vaalijohtosäännössä ei myöskään ole sellaisia säännöksiä, määräyksiä tai tulkintaohjeita, jotka estäisivät tai poissulkisivat ehdolle asettautumisen sellaiselta henkilöltä, joka hallituksen toimikauden alkamisajankohtana katsoo täyttävänsä ulkopuoliselle jäsenelle asetetut kelpoisuusvaatimukset, taikka jotka ylipäätään kieltäisivät yliopistokollegiota ottamasta vastaan ilmoittautumisia ja ehdolle asettautumisia hallituksen ulkopuoliseksi jäseneksi. Kollegio ei oikeuskanslerille antamassaan selvityksessä ollut kiistänyt kantelijan esille tuomaa seikkaa siitä, että hänen ehdokkaaksi ilmoittautumistaan oli kannatettu.

Oikeuskanslerin mukaan kollegion antaman selvityksen perusteella jäi jossain määrin epäselväksi se, miksi kantelijan vapaamuotoista ilmoitusta tulevasta eläkkeelle jäämisestään lakisääteisenä ajankohtana 1. marraskuuta 2021 ei pidetty riittävänä selvityksenä vaali- ja valintakelpoisuuden esteen poistumisesta. Oikeuskansleri piti yliopistokollegion ehdotonta vaatimusta siitä, että kantelijan olisi tullut tehdä eläkkeelle jäämisestään ilmoitus yliopiston SAP HR –järjestelmään lähes vuosi ennen suunniteltua eläköitymisajankohtaa, kohtuuttomana ja suhteettomana.

Oikeuskansleri totesi, että yliopistokollegio ei voinut torjua kantelijan pyrkimystä asettua ehdolle eikä myöskään torjua häntä kannattaneiden yliopistokollegion jäsenten pyrkimystä saada kantelija ehdolle yliopiston hallituksen ulkopuoliseksi jäseneksi sillä perusteella, että tämä oli 15.9.2021 yliopiston professorina kuulunut hallituksen yliopistohenkilöstön ryhmään. Tiedossa oli ollut se, että kantelijalla oli ollut tarkoitus jäädä laissa säädetyn eroamisiän mukaisesti eläkkeelle.

Oikeuskanslerin mukaan yliopistokollegion menettely ei täyttänyt kantelijaan kohdistuvilta osin perustuslaissa ja hallintolaissa säädettyjä, hyvään hallintoon kuuluvia asianmukaisen ja tasapuolisen kohtelun vaatimuksia.

ratkaisu_yliopistokollegion_menettely__OKV_364_10_2021.pdf

« Takaisin

Julkisuus ja henkilötietojen suoja yliopistokollegion menettelyssä yliopiston hallituksen jäsenvalinnassa

Diaarinumero: OKV/353/10/2021
Antopäivä: 28.10.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri saattoi yliopiston ja yliopistokollegion tietoon käsityksensä julkisuuslain ja henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön soveltamisesta yliopiston hallituksen jäsenvalinnassa. Oikeuskansleri pyysi yliopistoa ilmoittamaan viimeistään 31.3.2022, mihin mahdollisiin toimenpiteisiin se on ryhtynyt oikeuskanslerin esille tuomien julkisuutta ja tietosuojalainsäädäntöä koskevien tarkempien määräysten ja ohjeiden suunnittelussa ja laatimisessa.

Yliopiston professorina ja yliopistokollegion jäsenenä toimiva kantelija arvosteli yliopiston noudattamia läpinäkymättömiä hallintokäytäntöjä. Näihin kuului esimerkiksi yliopistokollegion prosessi, jossa valitaan ulkoiset jäsenet yliopiston hallitukseen 1.1.2022 alkavalle toimikaudelle. Yliopistokollegion kokouksessa tammikuussa 2021 oli esityslistalla ollut keskusteluasiana yliopiston ulkopuolisten hallituksen jäsenten valintaan liittyvä aihe. Asiaan liittyen oli suoritettu myös koeäänestys. Kollegion jäseniä oli opastettu sähköpostitse, että koeäänestyksen tulos oli viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laadittu asiakirja, joka ei kuulu asiakirjajulkisuuden piiriin. Lisäksi asiakirja sisälsi sellaisia henkilötietoja, joita saa käsitellä vain henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön mukaisesti. Kantelija katsoi prosessin salailun olevan julkisuuslain vastaista.

Oikeuskansleri viittasi antamassaan ratkaisussaan oikeuskäytännössä tehtyyn linjaukseen siitä, että julkisuusperiaatteesta säädetty poikkeus voi koskea ainoastaan julkisuusperiaatteen kannalta toisarvoisia sisäisen viestinnän ja mielipiteiden vaihdon asiakirjoja ja eräitä muita vähämerkityksellisiä asiakirjoja.  Kun nyt oli kysymys merkittävää päätösvaltaa käyttävän yliopiston toimielimen jäsenten valintaprosessista ja sen yhteydessä laadituista asiakirjoista, kyse ei oikeuskanslerin arvion mukaan ollut ainakaan kokonaisuudessaan julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä asiakirjoista.

Yliopiston selvityksestä kävi ilmi, että yliopiston arkistolain mukaisessa arkistonmuodostussuunnitelmassa ei ollut määräyksiä keskusteluasiakirjojen liittämisestä yliopiston arkistoon. Muodollisesti tästä voidaan tehdä johtopäätös, että asiakirjat eivät tällöin olisi viranomaisen asiakirjoja. Tämä johtopäätös, joka oli esitetty yliopiston selvityksessä, ei oikeuskanslerin näkemyksen mukaan kaikilta osin kuitenkaan ollut perustuslain mukaisen julkisuusperiaatteen ja julkisuuslain mukainen.

Oikeuskanslerin mukaan kysymyksenasetteluna asiassa oli keskeistä se, olisivatko asiakirjat yliopiston arkistonmuodostussuunnitelman erityisten määräysten puuttumisesta huolimatta kuitenkin viranomaisen asiakirjoja ja siten julkisia ja toiseksi se, pitäisikö yliopiston tiedonhallinnassa ja arkistonmuodostamissuunnitelmassa käsitellä tätä asiaa tarkemmin julkisuusperiaatteen ja tiedonsaantioikeuden toteuttamiseksi. Viranomainen on julkisuuslain mukaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. Edellä mainittu tarkoitti oikeuskanslerin näkemyksen mukaan myös sitä, että viranomainen ei voi esimerkiksi asiakirjojen arkistointia ja arkistonmuodostussuunnitelmaa koskevilla päätöksillään, rajauksillaan ja käytännön menettelyillään kiertää tai perusteettomasti supistaa julkisuusperiaatteen soveltamisalaa.

Oikeuskanslerin mukaan julkisuuslain tulkinnassa voidaan toisaalta ottaa huomioon myös perustuslaissa säädetty yliopistojen itsehallinto sekä yliopistolaissa säädetyn yliopistokollegion päätöksenteon sisältö ja tarkoitus. Yliopiston ylimmän päättävän toimielimen eli yliopiston hallituksen valinta kuuluu yliopistolain mukaiselle yliopistokollegiolle. Yliopistolla on sisäisen itsehallintonsa puitteissa laaja harkintavalta päättää omista johtosäännöistään sekä yliopistolaissa säädettyjen yliopiston toimielinten kokouksissa noudatettavasta menettelystä. Yliopiston sisäiseen itsehallintoon kuuluvan hallinnon keskeisillä toimilla on kuitenkin oltava riittävät perusteet laissa.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan yliopistokollegiolla ja sen jäsenillä on oltava mahdollisuus käydä alustavaa pohdintaa ja neuvottelua siitä, ketkä voisivat olla mahdollisia ehdokkaita yliopiston hallituksen jäseniksi ja mitä kriteereitä valinnassa on perusteltua ja yliopiston edun mukaista painottaa. Yliopistokollegion jäsenten osallistumismahdollisuuksien kannalta on myös perusteltua, että kollegion jäsenet voivat osallistua jo asian valmisteluun ideoimalla esimerkiksi sopivia jäseniä. Yliopiston itsehallinnon mukaisesti yliopistolla on autonomia sen suhteen, miten päätöksenteon yksityiskohtainen valmistelu järjestetään. Koeäänestystä voitiin oikeuskanslerin mukaan pitää julkisuuslain näkökulmasta menettelyn alkuvaiheessa tehtynä sisäiseen keskusteluun liittyvänä ja alustavana toimena. Sen sijaan vaiheessa, jossa varsinaiset ehdokkaat lopullisesti valitaan, koeäänestyksellä alkaa olla jo varsinaisen valmistelutoimen merkitystä, ja tällöin ainakin koeäänestyksen johtopäätökset voivat olla viranomaisen asiakirjaan dokumentoitavia seikkoja. Oikeuskanslerin huomio kiinnittyikin siihen, että hallituksen valintamenettelyn valmistelun vaiheita ja asiakirjoja sekä niiden arkistointia ei vaikuttanut olleen kokonaisuutena riittävän tarkasti ohjattu yhtäältä julkisuuslain mukaisen tiedonsaannin toteuttamisen ja toisaalta yliopiston muodostaman tiede- ja tutkimusyhteisön itsehallinnon ja sen tavoitteiden toteuttamisen kannalta.

Oikeuskansleri esitti näkemyksenään, että esimerkiksi yliopiston arkistonmuodostussuunnitelmaan ja mahdollisesti eri toimielinten johtosääntöihin olisi perusteltua sisällyttää edellä mainituista seikoista ja menettelyistä tarkemmat ohjeet ja määräykset, joilla yhtäältä mahdollistetaan yliopistokollegion luottamukselliset keskustelut hallituksen jäsenvalintaprosessissa, mutta toisaalta otetaan selkeämmin huomioon myös julkisuuslaista johtuvat vaatimukset tiedonsaantioikeuden mahdollisimman laajasta toteuttamisesta sekä tarve määritellä viranomaisen sisäiseksi työskentelyksi katsottava alustava valmistelu ja siihen liittyvät asiakirjat julkisuuslain tarkoittamalla tavalla suppeasti mutta riittävän selkeästi.

Kantelussa oli tuotu esille myös henkilötietojen suojaan liittyvä kysymys. Oikeuskansleri totesi, että EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja sitä täydentävä kansallinen tietosuojalaki koskevat yksilön tietosuojaa ja muun ohessa sääntelevät kansalaisten oikeuksia omiin henkilötietoihinsa. Kyseinen tietosuojalainsäädäntö velvoittaa henkilörekisterinpitäjän huolehtimaan henkilötietojen tietoturvallisesta käsittelystä ja tallentamisesta. Tietosuojalainsäädäntö ei sitä vastoin rajoita henkilötietojen julkisuutta vaan asiaa säätelee julkisuuslaki. Tietosuojalaissa säädetyn julkisuusperiaatteen mukaisesti oikeuteen saada tieto ja muuhun henkilötietojen luovuttamiseen viranomaisen henkilörekisteristä sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta säädetään.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan yliopistokollegion jäsenille lähetetty sähköpostiviesti oli ollut sikäli asianmukainen, että tiedot hallituksen jäseniksi alustavasti kaavailluista henkilöitä ja lista koeäänestykseen otettavista henkilöistä olivat yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia henkilötietoja. Kanteluasiassa sovellettavaksi tulevat yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset eivät kuitenkaan olleet salassapitoperuste. Oikeuskanslerilla ei tältä osin ollut aihetta muuhun kuin saattaa yleisesti yliopiston tietoon tarve riittävän selkeään ohjeistukseen julkisuusperiaatteen ja henkilötietojen suojan toteuttamista koskevissa asioissa. Tällaisessa ohjeistuksessa on myös otettava tasapainoisesti huomioon yhtäältä julkisuuden ja luottamuksellisuuden ja toisaalta julkisuuden ja henkilötietojen suojan väliset rajanvedot.

ratkaisu_julkisuus_ja_henkilotietojen_suoja_OKV_353_10_2021.pdf

« Takaisin

Kansaneläkelaitoksen menettely perustoimeentulotukiasiassa

Diaarinumero: OKV/1512/10/2020
Antopäivä: 28.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri saattoi Kelan tietoon käsityksensä Kelan antamasta neuvonnasta ilmoittautua TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi työkyvyttömyyden aikana.

Kela oli antamissaan perustoimeentulotukipäätöksissä toistuvasti kehottanut kantelijaa ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon, vaikka kantelijalla oli ollut esittää työkyvyttömyydestään lääkärinlausunto.

Toimeentulotukilain mukaan toimeentulotukea hakeva 17–64- vuotias henkilö on velvollinen ilmoittautumaan työttömänä työnhakijana työvoimatoimistoon, ellei hän ole laitoshoidon tai lääkärin toteaman sairauden vuoksi esteellinen vastaanottamaan työtä. Kela ei ollut selvityksessään ottanut kantaa toimeentulotukilain kyseiseen säännökseen ja sen merkitykseen kantelijan perustoimeentulotukiasiassa.

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisun mukaan kantelija on ollut lääkärin toteaman sairauden vuoksi esteellinen vastaanottamaan työtä ja näin ollen myös työkyvytön. Kela ei olisi tällaisessa tilanteessa voinut toimeentulotuen saamisen edellytyksenä vaatia ja kehottaa kantelijaa hakeutumaan TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi.

ratkaisu_menettely_perustoimeentulotukiasiassa_OKV_1512_10_2020.pdf

« Takaisin

Vieraslajiasetuksen kansallinen toimeenpano

Diaarinumero: OKV/1777/10/2021
Antopäivä: 28.10.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerilla ei ollut aihetta laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin EU:n vieraslajiasetuksen kansallisessa toimeenpanossa.

Kantelun mukaan vieraslajiasetuksen kansallinen täytäntöönpano ei toteuta EU-asetuksen tavoitteita ja siinä sivuutetaan sekä unionin asettamat että kansallisen eläinsuojelulain tavoitteet. Kantelun mukaan laiminlyöntejä oli myös metsästyslain muutosta koskevassa valmistelussa. Kantelussa arvosteltiin myös vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun valtioneuvoston asetuksen antamiseen liittyviä seikkoja.

Kantelun kohteena ollut lakiesitys oli ennen sen antamista eduskunnalle tarkastettu oikeuskanslerinvirastossa ja oikeuskansleri oli ollut läsnä valtioneuvoston yleisistunnossa, joka päätti lakiesityksen antamisesta eduskunnalle. Esityksessä ei tuolloin havaittu sellaisia seikkoja, jotka olisivat olleet esteenä päätöksen tekemiselle. Hallituksen esityksen laatimisohjeet jättävät oikeuskanslerin vastauksen mukaan paljon harkintavaltaa asianomaiselle ministeriölle sen suhteen, kuinka laajasti hallituksen esitykseen sisällytetään vaihtoehtojen tarkastelua ja vaikutusarviointia.

Oikeuskansleri toteaa antamassaan ratkaisussa, että lakiehdotuksen hyväksymisestä ja sisällöstä päättää viime kädessä eduskunta, joka tarvittaessa selvittää, että säädettävän lain säännökset ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa. Oikeuskanslerin tehtäviin ja toimivaltaan ei kuulu puuttua hallituksen esityksen käsittelyyn eduskunnassa eikä siihen, miten eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaansa.

Ratkaisun mukaan Euroopan unionin oikeuden asianmukaisen tulkinnan ja soveltamisen varmistaminen on Euroopan unionin tuomioistuimen tehtävä ja lisäksi Euroopan komissio valvoo unionin säädösten asianmukaista täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Euroopan unionin oikeus antaa paljon harkintavaltaa jäsenvaltiolle ja sen käyttäminen on lainvalmistelussa valtioneuvoston ja viime kädessä eduskunnan harkinnassa.

Euroopan unionin oikeuden etusijaperiaatteesta johtuu, että kansallisen lainsäädännön kanssa ristiriitaista unionin oikeuden säännöstä on sovellettava kansallisen lain sijasta silloin, kun ristiriitaa ei voida poistaa tulkinnalla.

Kantelussa tarkoitettu valtioneuvoston asetusehdotus vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta oli ollut oikeuskanslerinvirastossa tarkastettavana normaalin listatarkastuksen yhteydessä. Asetusehdotuksessa ei havaittu sellaisia seikkoja, jotka olisivat olleet esteenä sen antamiselle. Asetus on oikeuskanslerin vastauksen mukaan myös jälkikäteisessä tarkastelussa valtioneuvoston toimivallan ja harkintavallan puitteissa. Oikeuskansleri ei laillisuusvalvojan tehtävässään ota kantaa siihen, onko tietty sääntely paras tapa toteuttaa sen tavoitteet. Lain valmistelleen ministeriön yleisiin tehtäviin kuuluu tältä osin seurata sääntelyn toimivuutta ja ryhtyä tarvittaessa lainsäädäntötoimiin.

ratkaisu_vieraslajiasetuksen_toimeenpano_OKV_1777_10_2021.pdf

« Takaisin

Valtakunnansyyttäjän menettely syytelupa-asiassa ja hänen siihen liittyvät kannanottonsa

Diaarinumero: OKV/1273/10/2020 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/1274/10/2020, OKV/1276/10/2020, OKV/1277/10/2020, OKV/1281/10/2020, OKV/1287/10/2020, OKV/1301/10/2020, OKV/1317/10/2020, OKV/1334/10/2020, OKV/1363/10/2020, OKV/1364/10/2020, OKV/1420/10/2020
Antopäivä: 25.10.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerilla ei ollut aihetta laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin valtakunnansyyttäjästä tehtyjen kantelujen johdosta.

Oikeuskansleri ei voi puuttua lain puitteissa ja sen antaman harkintavallan rajoissa tapahtuvaan syyttäjän riippumattoman syyteharkinnan ja päätösvallan käyttöön. Ylimpänä laillisuusvalvojana oikeuskansleri voi puuttua vain syyttäjän toimien selvään lainvastaisuuteen ja syyttäjälle kuuluvan harkintavallan ylittämiseen tai selvään väärinkäyttöön taikka perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden selvään huomiotta jättämiseen. Oikeuskanslerin laillisuusvalvonta painottuu etupäässä syyttäjäntoimessa ja syyttäjän viran hoidossa noudatettavien menettelyiden ja menettelyä koskevien periaatteiden valvontaan.  Oikeuskanslerin saaman selvityksen sekä käytettävissään olleista asiakirjoista ei syyttämislupa-asian osalta ilmennyt aihetta epäillä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista virheellisestä tai lainvastaisesta menettelystä virkatoimissaan.

Oikeuskanslerin mukaan valtakunnansyyttäjän haastattelussa käyttämiä sanavalintoja voitiin pitää osaksi kyseenalaisina, mutta oikeuskansleri ei katsonut niiden loukkaavan syyttömyysolettamaa lain ja siihen perustuvien virkavelvollisuuksien vastaisella tavalla. Oikeuskansleri on ottanut ratkaisussaan huomioon, että Toiviainen oli haastattelua antaessaan tehnyt jo syyteharkintaratkaisun ja korostanut haastattelussakin sitä, että tuomioistuin tekee lopullisen ratkaisun syyllisyydestä.

Oikeuskansleri totesi, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja rikosvastuun tasapuolista toteuttamista virkatehtävänään hoitavalta syyttäjältä edellytetään eduskuntaan kohdistuvassa kritiikissä korostettua asiallisuutta johtuen jo eduskunnan valtiosääntöisestä asemasta demokratiaa toteuttavana valtioelimenä ja perustuslain 30 §:n 2 momentin mukaisen syyttämislupamenettelyn piiriin kuuluvissa asioissa siitä, että lupamenettely on tarkoitettu suojaamaan demokratiaa ja siihen kuuluvaa parlamentaarista keskustelua, jotka ovat aivan keskeisiä demokraattisen oikeusvaltion elementtejä. Tämä ei tarkoittanut, etteivätkö oikeudellisilla ja asiallisilla sekä objektiivisesti esitetyillä kriteereillä syyttäjälaitoksen edustajat voisi arvostella eduskunnan menettelyitä ja päätöksentekoa. Arvostelussa korostetun hillitty asiallisuus ja näkemysten huolellinen perusteleminen ovat syyttäjille syyttäjän laissa ja erityisesti valtakunnansyyttäjälle perustuslaissa osoitettu rooli huomioon ottaen perusteltuja.

Valtakunnansyyttäjä olisi voinut jälkikäteen arvioiden asettaa sanansa viestinnällisesti paremminkin. Hänen esittämissään näkemyksissä ei oikeuskanslerin mielestä ollut sellaista, jota voitaisiin pitää valtakunnansyyttäjän virkaan kuuluvien virkavelvollisuuksien vastaisena.

ratkaisu_valtakunnansyyttajan_menettely_syytelupa_asiassa_OKV_1273_10_2020.PDF

« Takaisin

Julkisen vallan käyttöön liittyvien tehtävien ulkoistaminen lastensuojelussa

Diaarinumero: OKV/292/10/2020
Antopäivä: 21.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi ratkaisunsa kanteluun, jossa arvosteltiin kuntien menettelyä ulkoistaa lastensuojelun tehtäviä, kuten palvelutarpeen arviointia, ilman virkavastuuta toimiville yksityisille yrityksille.

Valviralta saadusta selvityksestä ei apulaisoikeuskanslerin mukaan ilmene, että sosiaalityön ulkoistaminen lastensuojelussa tai yleisemmin sosiaalihuollossa olisi ollut kattavammin valvonnan kohteena. Kyseisten ongelmien selvittämiseen ei ole viitattu myöskään sosiaali- ja terveysministeriön antamassa lausunnossa. Apulaisoikeuskansleri Puumalainen pitääkin tärkeänä, että asiasta hankittaisiin suunnitelmallisesti tarkempaa tietoa, mikä mahdollistaisi paremman puuttumisen ongelmaan valvonnan ja ohjauksen keinoin sekä valvontavoimavarojen tehokkaan suuntaamisen. Apulaisoikeuskansleri kehottaa ministeriötä harkitsemaan selvityksen teettämistä sosiaalihuollon tehtävien ulkoistamisesta ja ostamisesta yksityisiltä toimijoilta ja tähän liittyvistä epäkohdista. Apulaisoikeuskansleri pyysi sosiaali- ja terveysministeriötä ilmoittamaan toimenpiteistään asiassa viimeistään 25.2.2022.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön ja Valviran keskusvirastona tulisi lastensuojelun sekä laajemminkin sosiaalihuollon valvonnassaan ottaa järjestelmällisesti ja valtakunnallisesti huomioon yksityisiltä toimijoilta ostetut palvelut, niiden sisältö ja palveluiden toteutus.

Apulaisoikeuskansleri muistutti ratkaisussaan, että sosiaalihuollon järjestäminen muuttuu sote-uudistuksessa, mutta ongelmat sosiaalityön ulkoistamisessa eivät poistu. Rajanvetoa viranomaistehtävien ja yksityisten tuottaminen palvelujen välillä joudutaan käymään myös, kun hyvinvointialueet järjestävät palvelut. Apulaisoikeuskansleri pitää tärkeänä valvonnan kehittämistä ja resursointia niin, että sote-uudistuksessa tulevat muutokset otetaan huomioon.

Apulaisoikeuskansleri lähetti päätöksensä tiedoksi myös valtiovarainministeriölle.

Sosiaali- ja terveysministeriön antaman lausunnon mukaan voimassa olevassa sosiaalihuoltolaissa ja lastensuojelulaissa palvelutarpeen arviointia ei ole siirretty viranomaisorganisaation ulkopuolelle. Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä on tarvittaessa arvioitava muun muassa mahdollinen lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamisen tarve. Näin ollen palvelutarpeen arvioon liittyy suoraan merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota ei voida siirtää yksityiselle toimijalle edes lainsäädännöllä. Palvelutarpeen arvio ja lastensuojelun asiakkuuden tarve ovat kokonaisuus, jossa on melko mahdotonta erottaa viranomaispäätöstä ja siihen liittyvää valmistelua.

Aluehallintovirastojen antamista selvityksistä ilmeni runsaasti tapauksia, joissa yksityisten palvelutuottajien palveluksessa olevat työntekijät ovat tehneet muun muassa palvelutarpeen arviointia, asiakassuunnitelmien laadintaa, päätösten valmistelua ja työparityöskentelyä tai nämä työntekijät ovat työskennelleet tosiasiallisesti lapsen asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä. Lisäksi kunnat ovat hankkineet palvelukseensa sosiaalityöntekijöitä lainvastaisin järjestelyin. Selvityksen mukaan kuntayhtymän viranhaltijoiden ja yksityisen palveluntuottajan välisessä erittäin kiinteässä yhteistyössä palveluntuottajan ja viranomaisen roolit näyttävät toisinaan hämärtyvän. Päätösvalta esimerkiksi sijoituspaikan valinnassa saattaa liukua viranomaiselta palveluntuottajalle. Kyse ei ole vain hyvästä hallinnosta ja viranomaistoiminnan integriteetistä. Epäterveet asetelmat vaarantavat myös sen, miten sosiaalihuollon asiakkaat saavat heille kuuluvat palveluita. Aluehallintovirastojen selvityksen mukaan on ilmennyt, että vaikka asiakassuunnitelmaan on kirjattu tietyt palvelut asiakkaalle, niin palveluntuottaja ei anna näitä palveluita arvioituaan palvelun tarvetta uudelleen.

Apulaisoikeuskansleri toteaa ratkaisussaan, että monessa tapauksessa kunnan tai kuntayhtymän virkasuhteessa olevien sosiaalityöntekijöiden vähäinen määrä vaikuttaa asioiden hoitoon. Käytännössä tuolloin ei aina ole mahdollista, että kaikki viranomaiselle kuuluvat tehtävät tulisivat asianmukaisesti hoidettua. Kyse ei kuitenkaan ole vain resursseista, vaan myös siitä, miten virkavastuulla tehtävässä sosiaalihuollossa turvataan asiakkaiden perusoikeudet. Apulaisoikeuskansleri on ottanut lastensuojelun rakenteellisiin ongelmiin kantaa puheenvuorossaan valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksessa vuodelta 2019.

Hallituksen esitys lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärän rajoittamisesta on annettu eduskunnalle lokakuun alussa 2021.

ratkaisu_julkisen_vallan_kayttoon_liittyvien_tehtavien_ulkoistaminen_lastensuojelussa_OKV_292_10_2020.pdf

« Takaisin

Asiakirjojen käännättäminen rikosasian haastetta annettaessa

Diaarinumero: OKV/407/70/2020
Antopäivä: 21.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Hovioikeus oli toimittanut oikeuskanslerinvirastoon alioikeuksien tarkastusta koskevan kertomuksen, jossa tuotiin esille käräjäoikeuden käytäntöjä rikosasioiden oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen käännättämisessä.

Yhtä käräjäoikeutta koskevassa tarkastuksessa oli ilmennyt, että ajan säästämiseksi tiedoksiannettavia asiakirjoja ei yleensä käännätetä vieraskielisille vastaajille rikosasian haastamisvaiheessa. Apulaisoikeuskansleri otti asian omana aloitteenaan tarkemmin arvioitavakseen.

Haastehakemuksella on olennainen merkitys rikosoikeudellisessa menettelyssä ja vieraskielisellä vastaajalla on lähtökohtaisesti oikeus saada kirjallinen käännös haastehakemuksesta. Ainoastaan tietyissä tapauksissa vastaajalle voidaan lain mukaan käännättää haastehakemus suullisesti.  Oikeudenkäyntiin valmistautuva vastaaja voi olla hyvin epäedullisessa asemassa, mikäli haastehakemusta ei käännätetä hänen ymmärtämälleen kielelle.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että asiakirjojen käännättämistä koskeva lainsäädäntö ei lähtökohtaisesti näyttänyt olevan puutteellista. Näytti kuitenkin siltä, että kääntämiseen sisältyvää harkinnanvaraa ei aina käytetä lain sallimissa rajoissa ja vieraskielisten oikeusturva voi näissä tilanteissa olla uhattuna. Tuomioistuinten menettelytapojen tulisi olla lainmukaisia ja vastaajien oikeusturvan kannalta myös yhdenmukaisia niin yksittäisen käräjäoikeuden sisällä kuin käräjäoikeuksissa ylipäätään. Tähän voitaneen vaikuttaa esimerkiksi koulutuksella.

Apulaisoikeuskansleri saattoi päätöksessään esittämänsä näkemykset Tuomioistuinviraston tietoon ja pyysi ilmoittamaan 31.3.2022 mennessä mihin mahdollisiin toimenpiteisiin asia on antanut aihetta.

ratkaisu_asiakirjojen_kaannattaminen_rikosasian_haastetta_annettaessa_OKV_407_70_2020.pdf

« Takaisin

Viivästys haasteen antamisessa

Diaarinumero: OKV/463/31/2020
Antopäivä: 18.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi käräjäoikeudelle huomautuksen, koska se oli laiminlyönyt haasteen antamisen laissa edellytetysti viipymättä. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti myös käräjätuomarin huomiota huolellisuuteen asioiden käsittelyssä.

Rikosasian käsiteltäväkseen saavan käräjätuomarin virkavelvollisuuksiin kuuluu huolehtia, että haaste annetaan niin hyvissä ajoin, että se on mahdollista antaa tiedoksi vastaajalle ennen kuin syytettä koskevan rikoksen syyteoikeus vanhentuu. Käräjäoikeus ei ollut antanut haastetta ollenkaan ja oli siten laiminlyönyt antaa haasteen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusti viipymättä. Käräjätuomari, jolle asia oli jaettu ensin, totesi selvityksessään, ettei hänellä ollut mitään muistikuvaa kyseisestä asiasta. Käräjätuomarin työparina toiminut käräjäsihteeri oli aloittanut haasteen tekemisen asianhallintajärjestelmässä, mutta tuntemattomasta syystä se oli jäänyt kesken.

Käräjäoikeuden Sakari-järjestelmästä on nähtävissä jokaisen tuomarin omalla työlistallaan olevat asiat. Vaikka käräjätuomarilla ei ollut muistikuvia kyseisestä asiasta, hän olisi huolellisesti toimiessaan voinut huomata hänelle jaetun asian järjestelmästä.

Asiassa oli jäänyt epäselväksi, miksi haasteen antaminen oli jäänyt tekemättä, jonka vuoksi laillisuusvalvonnallista moitetta ei tältä osin ollut kohdistettavissa kenenkään yksittäiseen virkamieheen. Käräjäoikeuden asiassa tekemä virhe sijoittui kuitenkin tuomarin tehtävien ydinalueelle ja koski niiden kannalta keskeisen ja sisällöltään selkeän sääntelyn soveltamista. Virhe oli omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja sitä oli pidettävä vakavana. 

Vaikka virkamies vastaakin virkatoimiensa lainmukaisuudesta, oli myös käräjäoikeuden virastona osaltaan turvattava työnkulut, tehtävien siirrot, vireillä olevien asioiden seuranta ja valvonta siten, että haasteet annetaan ajoissa. Tämä koskee muun muassa ja erityisesti riskialttiita siirtymävaiheita, kuten työtapojen ja teknisen toimintaympäristön muutoksia, kuten tässä tapauksessa, kun käräjäoikeudessa siirryttiin sähköiseen haastamistapaan.

ratkaisu_viivastys_haasteen_antamisessa_OKV_463_31_2020.pdf

« Takaisin

Valitusasian käsittelyn viipyminen hallinto-oikeudessa

Diaarinumero: OKV/2339/10/2020
Antopäivä: 15.10.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi hallinto-oikeuden tietoon käsityksensä, että kantelijoiden valitusasian lähes kahden vuoden käsittelyaika oli kohtuuttoman pitkä ottaen huomioon perustuslaissa turvatun oikeuden saada asiansa käsiteltyä ilman aiheetonta viivytystä. Hänen arvionsa mukaan asiaa ei ollut käsitelty ilman aiheetonta viivytystä. 

Hallinto-oikeuden selvityksen mukaan asia oli pyritty käsittelemään hallinto-oikeudessa niin joutuisasti kuin se oli tuolloisessa työtilanteessa mahdollista. Asian esittelijää oli jouduttu työmäärien tasaamisesta ja muista osaston työn järjestämiseen liittyneistä syistä vaihtamaan.  Asia oli joutunut odottamaan ratkaisuvuoroaan ennen sitä vireille tulleiden sekä kiireellisinä käsiteltävien asioiden jälkeen. Asiaa käsitelleellä osastolla oli selvityksen mukaan ollut käsiteltävänä myös suuritöisiä asiakokonaisuuksia, mikä osaltaan oli vaikuttanut kysymyksessä olevan asian käsittelyaikaan.

Asiassa ei ollut selvityksen mukaan tehty asianhallintajärjestelmään merkittyjä käsittelytoimia kesäkuun 2018 jälkeen ennen kuin asia oli ratkaistu tammikuussa 2020. Saadusta selvityksestä ei ilmennyt, että asia olisi ollut poikkeuksellisen suuritöinen. Asian käsittelyaika oli ollut selvästi pidempi kuin muiden samaan asiaryhmään kuuluvien asioiden käsittelyaika. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että sisällöltään ja laadultaan toisiaan vastaavat asiat olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan käsittelemään yhtä nopeasti ja etteivät tuomioistuimen organisaatioon tai resursseihin liittyvät seikat lähtökohtaisesti ole hyväksyttäviä perusteita asioiden käsittelyn viipymiselle.

ratkaisu_valitusasian_kasittelyn_viipyminen_OKV_2339_10_2020.pdf

« Takaisin