Ratkaisut

Poliisin menettely esitutkinnassa

Diaarinumero: OKV/122/1/2015
Antopäivä: 10.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kanteluasiassa oli kyse siitä, että poliisitutkinnanjohtaja oli antanut sanomalehdelle lausunnon, jonka rikoksesta epäiltyinä olleet kantelijat olivat kokeneet leimaavaksi. Tutkinnanjohtajana toimineen komisarion lausumana oli sanomalehtijutussa todettu, että "poliisilla oli syytä epäillä, että karhua oli ammuttu, kun se oli vielä pesässään". Tutkinnanjohtaja piti tietoa lehtijutun mukaan "kohtuullisen varmana".

Asiassa ei ollut varmuutta tutkinnanjohtajan sanomalehdelle antaman haastattelulausuman tarkasta sanamuodosta. Apulaisoikeuskansleri katsoi kuitenkin, että tutkinnanjohtajan sanomalehdelle haastattelussa kertomia näkemyksiä voitiin pitää jossain määrin leimaavina vaikka ne eivät sisältäneet yksiselitteistä kannanottoa epäiltyjen syyllisyydestä. Näkemykset sisälsivät kokeneen poliisimiehen arvion siitä, että epäiltyjen menettely ei mahdollisesti ollut asianmukaista ja että tapauksessa oli syytä poliisin tarkempiin tutkimuksiin epäiltyjen menettelyn perusteella. Apulaisoikeuskanslerin mukaan tällaiset poliisimiehen lausunnot saattoivat pikemminkin herättää lukijoissa epäluuloja ja huhupuheita kuin karsia niitä. Rikosasiaa tutkivan poliisimiehen henkilökohtainen käsitys tapahtumista ei oikeuta häntä loukkaamaan rikoksesta epäillyn oikeutta tulla pidetyksi syyttömänä mahdolliseen syyksilukevaan lainvoimaiseen tuomioon asti. Henkilön minkäänlainen leimaaminen rikoksentekijäksi ennen lainvoimaista syyksilukevaa tuomiota on vastoin kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa vahvistettua syyttömyysolettamaa. Etenkin tutkinnan alkuvaiheessa, mutta myöhemminkin tutkinnan aikana, olisi perustellumpaa pitäytyä arvioimasta medialle lainkaan epäiltyjen syyllisyyteen liittyviä kysymyksiä vaan keskittyä lähinnä tosiseikkoihin siinä määrin kun ne ovat riidattomasti selvitetty. Laillisuusvalvonnassa on pidetty hyvänä käytäntönä, että esitutkinnasta tiedottamisessa todetaan kyseessä olevan vasta rikosepäilyjen ja että syyllisyyskysymyksen arvioiminen kuuluu riippumattomalle tuomioistuimelle, mikäli rikosepäily oikeudenkäyntiin etenee. Tutkinnanjohtajan huomiota kiinnitettiin mainittujen seikkojen huomioon ottamiseen esitutkinnasta tiedottamisessa.

okv_122_1_2015.pdf

« Takaisin

Tuomiolauselmalla näkyvät korjausmerkinnät

Diaarinumero: OKV/1/30/2015
Antopäivä: 9.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Tuomiolauselmasta ei ilmennyt, oliko vastaajan vapaudenmenetysaikaa vähennetty vastaajalle tuomitusta nuorisorangaistuksesta. Tuomiolauselmasta näkyi lisäksi, että tuomiota oli korjattu kaksi kertaa, mutta siitä ei käynyt ilmi, mihin 14.8.2014 tehty korjausmerkintä kohdistui.

Asiassa puheenjohtajana toimineen käräjätuomarin selvityksen mukaan apulaisoikeuskanslerilla käytössään ollut jäljennös tuomiosta oli erisisältöinen kuin käräjäoikeuden kansliassa antama sekä hovioikeuden tuomion liitteenä ollut. Käräjätuomari epäili selvityksessään, että virhe voisi johtua Ritu-järjestelmästä.

Oikeuskanslerinvirasto selvitti asiaa Ritu-järjestelmää ylläpitävältä Oikeusrekisterikeskukselta. Selvityksessä ilmeni, että epäilty virhe oli järjestelmästä johtuva. Oikeusrekisterikeskus ilmoitti oikeuskanslerinvirastolle, että virhe tullaan korjaamaan.

« Takaisin

Menettely aluehallintoviraston pyytämän valvonta-asiakirjan luovuttamisessa

Diaarinumero: OKV/226/1/2015
Antopäivä: 2.12.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Aluehallintovirastolle (avi) oli tehty kantelu kaupungin erään terveysaseman menettelystä. Saatujen tietojen perusteella avi käynnisti  kaupungin terveysasemia yleisesti koskevan valvonta-asian, jossa se pyysi kaupungilta selvitystä. Asiasta alun perin kannellut henkilö, jonka kanteluasian avi oli jo ratkaissut, pyysi avia toimittamaan hänelle kaupungin selvityksen sitten, kun kaupunki toimittaisi sen aville. Kirjeenä annetussa avin vastauksessa todettiin, että selvitystä ei voitu valvonta-asian keskeneräisyyden vuoksi antaa vaan selvitys luovutettaisiin pyytäjälle valvonta-asian ratkaisemisen jälkeen. Perusteena kieltäytymiselle avi viittasi toisaalta julkisuuslain (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta) 11 §:n 2 momentin 1 kohtaan ja toisaalta saman momentin 3 kohtaan.

Julkisuuslain 11 §:ssä säädetään asianosaisen oikeudesta tiedonsaantiin. Apulaisoikeuskansleri totesi, että asiassa aikoinaan kantelun tehnyt henkilö ei ollut julkisuuslain tarkoittama asianosainen viranomaisen toimesta ja sen päätöksellä käynnistetyssä valvonta-asiassa. Harkintaa asiakirjan luovuttamisesta ei siten voitu perustaa avin ilmoittamiin lainkohtiin.

Viranhaltijan ratkaisu selvityksen luovuttamisesta oli tehty jo ennen kuin selvitys oli hänen käytettävissään. Apulaisoikeuskansleri totesi, että harkinta asiakirjan salassapitämisestä perustuu siitä ilmenevien tietojen salassapidettävyyteen. Harkintaa ei voida suorittaa etukäteen eli ennen kuin asiakirjan sisältö on viranomaisen tiedossa. Koska viranomainen on velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista ei rajoiteta enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja koska harkinta salassapidosta on tehtävä asiakirjakohtaisesti, tarkastusta tai valvontaa koskevia asiakirjoja (julkisuuslain 24 §:n 15 kohta) ei  voida säännönmukaisesti katsoa salassa pidettäviksi valvontatehtävän suorittamisen ajaksi.

Julkisuuslain menettelysäännösten tarkoituksena on varmistaa, että asiakirjan pyytäjä saa viranomaiselta kohtuullisessa ajassa valituskelpoisen päätöksen, jotta hän voi niin harkitessaan saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi perustuslain 21 §:n takaaman oikeusturvan mukaisesti. Apulaisoikeuskansleri totesi erään aikaisemmin antamansa päätöksen mukaisesti, että asiakirjan "ennakkotilaus" on sinänsä mahdollinen. Tällöin julkisuuslain 14 §:n 4 momentin mukainen käsittelyaika on laskettava siitä, kun viranomainen on vastaanottanut pyydetyn asiakirjan. Asiakirjapyyntöä käsitelleen viranhaltijan olisi siten tullut välittömästi selvityksen saapumisen jälkeen suorittaa harkinta sen luovuttamisesta ja siitä kieltäytyessään tiedustella pyytäjältä, halusiko tämä asian siirrettäväksi viranomaisen eli avin ratkaistavaksi. Koska näin ei menetelty, asiakirjan pyytäjällä ei ollut mahdollisuutta saada asiaa viranomaisen ja edelleen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että avi oli katsonut sille valvonta-asiassa toimitetun selvityksen salassa pidettäväksi jo ennen tietoa sen sisällöstä. Avissa oli myös ollut epätietoisuutta asiakirjan salassapidon perusteesta eikä sille tehtyä asiakirjapyyntöä käsitelty julkisuuslain edellyttämällä tavalla. Koska avin menettely oli siten monin tavoin ollut julkisuuslain tarkoituksen ja menettelysäännösten vastaista, apulaisoikeuskansleri antoi aville huomautuksen vastaisen varalle. 

okv_226_1_2015.pdf

« Takaisin

Lastensuojeluasiakirjoja koskevan asiakirjapyynnön käsittely

Diaarinumero: OKV/1958/1/2014
Antopäivä: 30.11.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Kantelijan  asiamies oli tilannut jäljennökset kantelijan  lasten lastensuojelun asiakaskertomuksista ja muusta aineistosta. Lapset oli sijoitettu kiireellisesti noin kuukautta aikaisemmin  ja sijoitusta oli sittemmin jatkettu. Lastensuojelun esimies oli  hylännyt pyynnöt. Oikaisuvaatimusasian käsitelleen yksilöhuoltojaoston pöytäkirjan ja saadun selvityksen  mukaan tietojen luovuttamatta jättämisen perusteluna oli ollut, että kantelija ei ole lasten huoltaja, eikä hän siten ole asianosainen lapsia koskevissa lastensuojeluasioissa lukuun ottamatta kiireellistä sijoitusta, sijaishuollon muuttamista ja huostaanottoa koskevia päätöksiä. Selvityksessä ja jaoston pöytäkirjassa oli todettu, että myöhemmin käräjäoikeudesta saaduista asiakirjoista oli käynyt ilmi, että kantelijalla  oli oikeus saada tietoja lasten asioista sosiaaliviranomaisilta. Tiedot oli toimitettu postin välityksellä kantelijalle kuukauden sisällä pyynnön saapumisesta.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:n mukaan asianosaisella on oikeus saada tieto myös salassa pidettävän asiakirjan sisällöstä, jos asiakirja voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Kantelijan  pyytämät lastensuojelun asiakirjat ovat luonteeltaan tällaisia kiireellistä sijoitusta koskevaan asiaan vaikuttavia asiakirjoja. Kantelija oli asiassa asianosainen. Huomioon ottaen kantelijan  asianosaisasema ja asianosaisen tietojensaantioikeutta koskevat säännökset apulaisoikeuskansleri katsoi, että asiassa ei ollut  toimittu asianmukaisesti, kun asiakirjojen luovuttamatta jättämistä oli perusteltu sillä, että kantelija ei ole lasten huoltaja.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan ja sosiaalityön palvelujen huomiota viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännösten mukaiseen menettelyyn.    

okv_1958_1_2014.pdf

« Takaisin

Kaupungin hankintamenettely

Diaarinumero: OKV/1338/1/2014
Antopäivä: 30.11.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelussa oli kysymys kunnan virkamiehen hankkimista oikeuspalveluista, joita oli ilman kilpailutusta hankittu useina erillisinä toimeksiantoina vuosina 2012–2013. Laillisuusvalvojan käytettävissä olleen selvitysaineiston perusteella kaupungin ulkopuolisten oikeuspalveluiden hankkimisen katsottiin olleen perusteltua ainakin oikeudenkäyntimenettelyn osaamista ja juridiikan erityisosaamista vaativan asiantuntijuuden osalta. Suorahankintoja ei ollut dokumentoitu, mikä esti tapauksen yksityiskohtaisemman laillisuusvalvonnallisen arvioinnin. Kaupungin mukaan hankintoihin ei tullut soveltaa julkisista hankinnoista annettua lakia (hankintalaki), koska yhdenkään toimeksiannon ennakoitu arvo ei ylittänyt kansallista kynnysarvoa. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen päätöksessä viitattiin yleisellä tasolla hankintalain 20 §:ssä säädettyyn niin sanottuun pilkkomiskieltoon  ja muun ohessa todettiin, että hankintaa tulisi lähtökohtaisesti tarkastella hankittavien palveluiden muodostamasta kokonaisuudesta käsin, jos tietynlaisia palveluita tarvitaan jatkuvasti ja säännöllisesti. Toisaalta tarvittavien oikeudenkäyntejä ja muita vastaavia toimeksiantoja koskevien oikeudellisten palvelujen määrää ja laatua voi olla hyvin vaikea arvioida kokonaisuutena ennakolta. Siinäkin tapauksessa, että hankintaa ei tarvitsisi kilpailuttaa hankintalain mukaisella tavalla eli kysymyksessä olisi niin sanottu pienhankinta, tulisi hankintayksikön ottaa huomioon julkisissa hankinnoissa noudatettavat hankintalain 2 §:ssä säädetyt periaatteet ja hallintolain 6 §:ssä säädetyt hallinnon yleiset periaatteet. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen päätöksessä viitattiin hankintojen dokumentoinnin tärkeyteen.    

okv_1338_1_2014.pdf

« Takaisin

Huolellisuus ulosottomenettelyssä

Diaarinumero: OKV/1893/1/2014
Antopäivä: 26.11.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kihlakunnanulosottomiehen suorittama ulosmittaus oli kohdistunut ulosottokaaren 4 luvun 48 §:ssä tarkoitettuun suojaosuuteen ja virheellisesti ulosmitatut varat oli tilitetty ulosmittausvelkojille. Kihlakunnanulosottomiehen selvityksen mukaan tilitys oli tapahtunut epähuomiossa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että jättäessään huomioimatta suojaosuuteen vaikuttavat seikat kihlakunnanulosottomies oli toiminut lainvastaisesti ja että hän oli menetellyt virheellisesti myös varojen tilittämisessä. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kihlakunnanulosottomiehen huomiota huolellisuuteen ja tarkkuuteen.  

okv_1893_1_2014.pdf

« Takaisin

Esitutkintapäätöksen perusteleminen

Diaarinumero: OKV/7/1/2015
Antopäivä: 25.11.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Tutkinnanjohtajana toimineen rikosylikonstaapelin esitutkintapäätökset olivat perusteluiltaan puutteellisia. Päätöksistä ei ilmennyt riittävän tarkasti, miksi tutkinnanjohtaja oli katsonut jutun tosiseikkojen viittaavan siihen, ettei asiassa ollut tapahtunut rikosta. Esitutkintapäätöksissä olisi tullut selostaa riittävässä laajuudessa ratkaisuun johtanutta oikeudellista päättelyä siten, että päätöksistä olisi ilmennyt, miten asiaa oli mahdollisen epäillyn rikoksen tunnusmerkistön valossa arvioitu. Päätösten perusteluissa oli jäänyt käsittelemättä kantelijan rikosoikeudellisesti merkityksellinen väite. Aiempiin esitutkintapäätöksiin viittaamista ei voitu pitää riittävänä ratkaisun perusteluna varsinkin, kun aiemmatkin päätökset olivat puutteellisesti perusteltuja ja asian kohde ja olosuhteet olivat muuttuneet asian edellisestä käsittelystä.

Poliisilaitoksen huomiota kiinnitettiin esitutkintapäätösten asianmukaiseen perustelemiseen.

« Takaisin

Sosiaalitoimen menettely toimeentulotukiasiassa

Diaarinumero: OKV/1982/1/2014
Antopäivä: 25.11.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kantelijalla ja etuuskäsittelijällä oli eri käsitys toimeentulotukihakemuksesta käydyn puhelinkeskustelun sisällöstä. Etuuskäsittelijä oli tehnyt  päätöksen, jonka mukaan toimeentulotukea ei myönnetä, koska hakija oli kieltäytynyt toimittamasta pyydettyjä lisäselvityksiä ja ilmoittanut haluavansa vetää koko toimeentulotukihakemuksensa pois. Kantelijan mukaan hän oli ainoastaan pyytänyt laskut takaisin, jotta niihin ei tulisi lisämaksuja. Kertomansa mukaan hän ei ollut kieltäytynyt lähettämästä pyydettyjä tiliotteita, vaan todennut, että tulostin ei toimi ja että tiliotteet täytyy pyytää pankista. Lisäksi täydennyspyynnössä  oli annettu kaksi viikkoa aikaa toimittaa tiliotteet. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että kantelijalta olisi tullut vielä erikseen esimerkiksi kirjallisesti varmistaa, oliko hän halunnut peruuttaa toimeentulotukihakemuksen. Toinen vaihtoehto olisi ollut menettely, jossa toimeentulotukilain 14 a §:n 3 momentin mukaisesti olisi odotettu lisäselvityspyynnössä annetun määräajan loppuun ja tehty sitten päätös toimeentulotuesta käytettävissä olevien tietojen pohjalta. Toimeentulotukihakemusta ei voida hylätä pelkästään sillä perusteella, että hakija ei ole toimittanut pyydettyjä lisäselvityksiä.

Kantelija oli tehnyt toimeentulotukipäätöksestä oikaisuvaatimuksen, mutta  se oli jäänyt erehdyksessä kantelijan  asiakirjoihin. Oikaisuvaatimus oli käsitelty vasta  apulaisoikeuskanslerin sijaisen kantelua koskevan selvityspyynnön saapumisen jälkeen. Kantelija oli jo aikaisemmin tehnyt muistutuksen siitä, että hänen  oikaisuvaatimustaan ei ollut käsitelty.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan kantelijan  oikaisuvaatimuksen yli seitsemän kuukauden käsittelyaika ei täyttänyt vaatimusta hyvän hallinnon mukaisesta oikaisuvaatimuksen viivytyksettömästä ja kiireellisestä käsittelystä.  Asiassa ei ollut toimittu riittävän huolellisesti, koska kantelijan  oikaisuvaatimus oli jäänyt asiakirjoihin ja käsittelemättä, eikä oikaisuvaatimusta ollut ryhdytty käsittelemään kantelijan  muistutuksen saapumisen jälkeenkään.

Kantelijan kunnan  perusturvalautakunnalle osoittama muistutus oli käsitelty perusturvalautakunnassa vasta sen jälkeen kun apulaisoikeuskanslerin  kantelua koskeva selvityspyyntö oli saapunut perusturvalautakunnalle. Etuuskäsittelijän selvitys muistutuksen johdosta oli samoin annettu vasta selvityspyynnön saapumisen jälkeen. Vastauksen antaminen muistutukseen oli kestänyt kolme kuukautta eikä näin pitkää käsittelyaikaa voida pitää kohtuullisena.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti  kunnan perusturvalautakunnan huomiota toimeentulotukiasian käsittelystä annettujen säännösten mukaiseen menettelyyn, huolellisuuteen virkatehtävien hoidossa, oikaisuvaatimusten viivytyksettömään käsittelyyn ja muistutusten käsittelyyn kohtuullisessa ajassa.

okv_1982_1_2014.pdf

« Takaisin

Nimitysasian selvittäminen ja perusteleminen

Diaarinumero: OKV/648/1/2015
Antopäivä: 19.11.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskanslerin sijainen

Kaupungin sosiaalipalvelujen päällikön tekemää viran täyttämistä koskevaa päätöstä ei ollut perusteltu hallintolain 45 §:n edellyttämällä tavalla. Asiaa ei myöskään ollut selvitetty hallintolain 31 §:n mukaisesti riittävästi, minkä vuoksi virkaan valitun henkilön työkokemuksesta oli päätöstä tehtäessä ollut käytössä virheellistä tietoa, joka sittemmin oli ollut myös virantäytöstä tehtyjen oikaisuvaatimusten ja valitusten kautta muutoksenhakuelimien käytössä. Kaupunki oli ryhtynyt toimenpiteisiin nimitysprosessien parantamiseksi. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti siitä huolimatta kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan huomiota nimitysasioissa hallintolain 31 §:n säännökseen asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä ja erityisesti hallintolain 45 §:n säännökseen hallintopäätöksen perustelemisesta.

okv_648_1_2015.pdf

« Takaisin

Suomen suurlähetystön menettely viisumiasiassa

Diaarinumero: OKV/1192/1/2015
Antopäivä: 18.11.2015
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Suurlähetystö oli evännyt syyskuussa 2014 hakijan turistiviisumin, mihin oli haettu oikaisua. Oikaisuvaatimukseen oli annettu päätös helmikuussa 2015 sekä perustelujen osalta korjattu päätös maaliskuussa 2015. Kantelussa oli kyse siitä, oliko viisumin epäämispäätös ja oikaisuvaatimukseen annetut päätökset perusteltu asianmukaisesti, sekä siitä, oliko oikaisuvaatimus käsitelty viivytyksettä. Lisäksi kantelussa oli moitittu sitä, ettei suurlähetystö ollut vastannut oikaisuvaatimuksen käsittelyaikaa ja tiedoksiantoa koskeviin tiedusteluihin sekä sitä, ettei hakija ollut saanut oikaisuvaatimukseen annettua päätöstä  tiedoksi.

Asiassa oikaisuvaatimuksen käsittelyaika oli kestänyt poikkeuksellisen kauan keskimääräisen käsittelyajan ollessa 1 - 2 kuukautta. Apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt suurlähetystön huomiota noudattaa ulkomaalaislain 191 a §:n 2 momenttia oikaisuvaatimuksen viivytyksettömästä käsittelystä. Apulaisoikeuskansleri on myös kiinnittänyt suurlähetystön huomiota noudattaa hallintolain 8 §:ää asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin vastaamisessa. Lisäksi apulaisoikeuskansleri on todennut, että viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 24-kohdan mukaan viisumin hakijaa koskevat tiedot ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä, jolloin tietoja viisumiasiasta ei tule antaa muille kuin asianosaiselle itselleen tai tämän valtuuttamalle henkilölle.

Oikaisuvaatimukseen annettavan päätöksen perustelujen osalta ratkaisussa on muun muassa korostettu perustelujen merkittävyyttä hakijan oikeusturvan sekä hyvän ja avoimen hallinnon kannalta. Oikaisuvaatimukseen annettavasta päätöksestä tulee riittävän selkeästi ja ymmärrettävästi ilmetä, minkä tosiasioiden tai selvitysten perusteella kussakin yksittäistapauksessa lopputulokseen on päädytty. Apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt ulkoasiainministeriön sekä suurlähetystön huomiota oikaisuvaatimuksiin tehtyjen päätösten perustelemisesta esittämiinsä näkökohtiin otettavaksi huomioon  perustelujen laadun edelleen kehittämisessä.

« Takaisin