Ratkaisut

Käsittelyaikojen koheneminen Lounais-Suomen aluehallintovirastossa

Diaarinumero: OKV/13/50/2019
Antopäivä: 18.6.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Oikeuskanslerille vuonna 2018 tehdyn ja samana vuonna ratkaistun kantelun tutkimisen yhteydessä  ilmeni, että Lounais-Suomen aluehallintoviraston (AVI) opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueella  oli laajemminkin ongelmia kanteluiden ja valvonta-asioiden käsittelyajoissa, työmenetelmissä ja resursoinnissa.

Kanteluun antamassaan päätöksessä apulaisoikeuskansleri pyysi AVI:a esittämään selvitystä niistä toimenpiteistä, joihin AVI oli ryhtynyt tai tulisi ryhtymään opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueelle kuuluvien asioiden viivytyksettömän käsittelyn turvaamiseksi.

Saamansa selvityksen perusteella apulaisoikeuskansleri katsoi, että AVI oli työtapoja uudistaessaan tarttunut niihin seikkoihin, jotka annettujen selvitysten mukaan olivat osaltaan vaikuttaneet käsittelyaikaviiveisiin. AVI oli saanut myös lisäresursseja. Näillä toimin kanteluiden keskimääräinen käsittelyaika oli saatu laskemaan lähelle tulossopimuksen mukaista kahdeksaa kuukautta ja valvonta-asioiden käsittelyaika kohtuullisena pidettävään 10 kuukauteen.

Apulaisoikeuskanslerilla ei tässä tilanteessa ollut aihetta toimenpiteisiin. 

OKV_13_50_2019.pdf

« Takaisin

Purkuhakemuksiin annettujen päätösten perusteleminen

Diaarinumero: OKV/631/1/2018 (näytä lisää...)
Lisädiaarinumerot: OKV/632/1/2018, OKV/633/1/2018, OKV/634/1/2018, OKV/635/1/2018, OKV/636/1/2018
Antopäivä: 14.6.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Kantelijoiden vakuutusoikeuden lainvoimaisten päätösten purkamista koskevissa hakemuksissa oli kysymys vakuutusoikeuden päätöksistä, joilla oli ratkaistu heidän vanhuuseläkkeensä määrä, jonka määräämisessä kantelijat olivat katsoneet tulleensa kohdelluksi epätasa-arvoisesti. Kantelijat olivat hakemuksissaan esittäneet useita vakuutusoikeuden menettelyä koskevia väitteitä, joiden perusteella vakuutusoikeuden tekemät päätökset olisi heidän mielestään tullut purkaa. Perusteet koskivat suullisen käsittelyn toimittamatta jättämistä vakuutusoikeudessa sekä asioiden selvittämisen laiminlyöntiä ja puutteita päätösten perustelemisessa eli ne koskivat lainkäytön legitiimisyyden kannalta keskeisten tuomioistuimen lakisääteisten velvoitteiden toteuttamista. Kysymys ei ollut purun uusimista koskevista asioista. Korkein hallinto-oikeus oli päätöksessään perustellut purkua koskevien hakemusten hylkäämisen yksilöidysti ainoastaan suullisen käsittelyn toimittamatta jättämisen osalta. 

Oikeuskansleri katsoi asian laatu huomioiden, että hallintolainkäyttölaissa säädetty perusteluvelvollisuus, jolla osaltaan toimeenpannaan perustuslaista ilmenevä velvoite turvata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet, olisi toteutunut kattavammin, mikäli korkein hallinto-oikeus olisi hieman yksilöidymmin perustellut päätöksensä myös siltä osin kuin kantelijat olivat esittäneet väitteet asioidensa selvittämisvelvollisuuden laiminlyönnistä ja puutteista päätösten perustelemisessa vakuutusoikeudessa.

OKV_631_1_2018 - OKV_636_1_2018.pdf

« Takaisin

Valtioneuvoston kirjelmä viivästyi

Diaarinumero: OKV/9/50/2018
Antopäivä: 14.6.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri kiinnitti työ- ja elinkeinoministeriön vakavaa huomiota velvollisuuteen toimittaa EU-lainsäädäntöä koskeva ehdotus viipymättä eduskunnalle.

Työ- ja elinkeinoministeriö esitteli maakaasudirektiivin muuttamista koskevan valtioneuvoston kirjelmän 29 viikon kuluttua siitä, kun Euroopan komissio oli antanut asiasta ehdotuksensa. Ministeriö oli lähettänyt ehdotuksesta kirjeen (E-kirje) eduskunnalle kolmen viikon kuluessa ehdotuksen antamisesta.

Perustuslain mukaan valtioneuvoston on lähetettävä eduskunnan käsiteltäviksi lainsäädäntöä koskeva ehdotus, josta päätetään EU:ssa. Ehdotus lähetetään valtioneuvoston kirjelmällä, josta päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa. Valtioneuvoston kirjelmä tulee yleensä toimittaa muutaman viikon kuluessa lainsäädäntöehdotuksen antamisesta. Lainsäädäntöehdotuksen valmisteluvaiheessa ministeriöt voivat lähettää E-kirjeellä tietoja asiasta eduskunnalle.

Oikeuskansleri katsoi, että valtioneuvoston kirjelmää ei toimitettu eduskunnalle viipymättä perustuslain mukaisesti. EU-säädösehdotuksen lähettäminen eduskunnalle ensin ministeriön E-kirjeellä soveltuu vain poikkeuksellisiin tilanteisiin, joissa asian käsittely EU:ssa etenee niin nopeasti, että valtioneuvoston kirjelmän toimittaminen ei ole mahdollista ennen asian ratkaisevaa käsittelyä EU:ssa. Tällöinkin valtioneuvoston kirjelmä on toimitettava mahdollisimman pian. Maakaasudirektiivin muuttamista koskeva ehdotuksen käsittelystä saatujen tietojen valossa työ- ja elinkeinoministeriön menettelyä ei voitu pitää perusteltuna.

Oikeuskansleri tutki ministeriön menettelyn omasta aloitteestaan.

OKV_9_50_2018.pdf

« Takaisin

Valtiovarainministeriön menettely lainvalmistelua koskevassa kuulemisessa

Diaarinumero: OKV/16/50/2018
Antopäivä: 14.6.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri tutki omasta aloitteestaan valtiovarainministeriön menettelyn energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamista koskevan hallituksen esityksen valmistelussa. Ministeriö oli lähettänyt  esitysluonnoksen lausunnolle Ahvenanmaan maakunnalle, joka ei kuitenkaan ilmoituksensa mukaan pystynyt lausumaan esitysluonnoksen asiasisällöstä sen vuoksi, että käytössä ei ollut kokonaan ruotsinkielistä käännöstä.

Selvityksen mukaan kyse oli luonteeltaan teknisistä energiaverolainsäännön muutoksista. Oikeuskansleri totesi, että ministeriö ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa katsoessaan, että kyseisissä lakiehdotuksissa ei ollut kyse Ahvenanmaan itsehallintolaissa tarkoitetulla tavalla maakunnan kannalta erityisen tärkeistä laeista tai kielilaissa tarkoitetulla tavalla asian erityisen suuresta merkityksestä ruotsinkieliselle väestölle. Näin ollen edellä mainittujen säännösten noudattamiseksi voitiin tässä tapauksessa pitää riittävänä, että ministeriö lähetti lausunnolle säädösehdotuksen pääasiallisen sisällön sekä pykälät ruotsinkielellä.

Oikeuskanslerin mukaan ministeriön menettely ei kuitenkaan kuulemisen osalta täyttänyt hyvän lainvalmistelun vaatimuksia. Lakiesityksiä koskevan kuulemisen tarkoituksena on toteuttaa eri sidosryhmien ja yleisön mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhdenvertaisesti lausunnon kohteena olevien asioiden valmisteluun. Tämä edellyttää sitä, että sekä lausuntojen antamiselle että niiden huomioon ottamiselle varataan valmistelussa riittävä aika ja että lausuntopyynnöt ja luonnokset hallituksen esityksiksi ovat saatavissa molemmilla kansalliskielillä. Näin ei tässä tapauksessa oikeuskanslerin mukaan ollut.

Oikeuskansleri otti huomioon sen, että ministeriön oli tullut muuttaa jo valmisteltu esitysluonnos vastaamaan budjettiriihessä tehtyjä päätöksiä lainsäädännön yksityiskohtien ja vaikutusarvioiden osalta ja poliittisesta päätöksentekoprosessista johtuva jatkovalmistelun kireä aikataulu oli vaikuttanut siihen, että käytettävissä oleva aika kääntämiselle ja lausunnon antamiselle on ollut niukka molemmilla kansalliskielillä.

Oikeuskansleri totesi, että lainvalmistelun aikataulut tulee asettaa siten, että esitysten valmistelulle ja poliittisten linjausten yhteensovittamiselle virkamiesvalmistelun kanssa sekä esitysten kääntämiselle ja niistä kuulemiselle varataan riittävä aika. Tämä edellyttää oikeuskanslerin mukaan toimenpiteitä sekä poliittiselta että virkamiesjohdolta. Aikataulupaineissakin lainvalmistelun ja siihen olennaisena osana kuuluvan kuulemisen lähtökohtana tulee olla toimiminen hyvän lainvalmistelutavan mukaisesti.  Oikeuskansleri kiinnitti valtiovarainministeriön huomiota hyvän lainvalmistelun ohjeisiin sekä hyvän lainvalmistelun vaatimuksista esittämäänsä.

OKV_16_50_2018.pdf

« Takaisin

Esteellisyystilanteet tulee kirjata huolellisesti pöytäkirjaan

Diaarinumero: OKV/19/50/2018
Antopäivä: 13.6.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Espoon kaupungin huomiota esteellisyystilanteiden kirjaamismenettelyyn, ja totesi, että hallintolaissa säädettyjen esteellisyysperusteiden arvioinnissa ja esteellisyyskysymysten oikeanlaisessa käsittelemisessä kunnallisissa elimissä on meneteltävä huolellisesti.

Apulaisoikeuskansleri otti omana aloitteenaan tutkittavaksi Espoon kaupungin ja Kuntien Tiera Oy:n väliset yhteydet. Kaupunki oli ostanut Kuntien Tieralta vuosina 2013-2018 yli 11 miljoonalla eurolla it-palveluita. Kaupungin rahoitusjohtaja on ollut Kuntien Tiera Oy:n hallituksessa kesästä 2016 alkaen. Apulaisoikeuskansleri pyysi Espoon kaupungilta selvityksen siitä, miten hallintolain ja kuntalain esteellisyyssäännökset oli otettu asiassa huomioon.

Asiassa saadut selvitykset olivat osittain ristiriitaiset sen osalta, miten rahoitusjohtaja oli osallistunut 8.6.2016 pidettyyn ohjausryhmän kokoukseen, jossa käsiteltiin aiemmin tehdyn hankintapäätöksen mukaista toimitussisältöä. Rahoitusjohtajan poistumisesta kokouksesta, poistumisen ajankohdasta, poistumisen syystä tai esteellisyyden perusteesta ei ollut merkintää kokouksen pöytäkirjassa. Asiassa saadusta selvityksestä ei kuitenkaan ilmennyt, että rahoitusjohtaja olisi ollut hallintolaissa tarkoitetun esteellisyyden aiheuttavalla tavalla läsnä kokouksessa, joten apulaisoikeuskanslerilla ei ollut aihetta puuttua hänen menettelyynsä.

OKV_19_50_2018.pdf

« Takaisin

Huolellisuus tietopyynnön käsittelyssä

Diaarinumero: OKV/879/1/2018
Antopäivä: 12.6.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Hätäkeskuslaitos oli siirtänyt kantelijan tietopyynnön hätäkeskuksen käsiteltäväksi, vaikka sen käsittely kuului Poliisihallitukselle. Pyynnön siirto hätäkeskukseen ei onnistunut laitoksen ja keskuksen välisissä palvelimissa olleen verkkohäiriön vuoksi, minkä seurauksena hätäkeskus siirsi pyynnön Poliisihallitukselle vasta noin kuukauden kuluttua pyynnön tekemisestä kantelijan toisen yhteydenoton jälkeen. Mikäli tietopyyntö olisi käsitelty Hätäkeskuslaitoksessa hallintolain edellyttämällä tavalla asianmukaisesti, olisi se tietopyynnöstä ilmenevillä tiedoilla voitu siirtää laitoksesta suoraan Poliisihallitukselle, mikä mitä ilmeisimmin olisi jouduttanut pyynnön käsittelyä. Hätäkeskus oli tehnyt tietopyynnön siirtämisestä päätöksen viikon kuluttua siitä, kun Hätäkeskuslaitoksen tietoon oli tullut kantelijan tekemä tietopyyntö ja kun oli selvinnyt, että asia kuului Poliisihallituksen käsiteltäväksi. Pyyntö olisi sen käsittelyn jo viivästyttyä ollut perusteltua siirtää toteutunutta nopeammin. Apulaisoikeuskansleri saattoi käsityksensä Hätäkeskuslaitoksen tietoon ja kiinnitti sen huomiota hallintolain soveltamiseen.

OKV_879_1_2018.pdf

« Takaisin

Oikeuskansleri korosti hallinnon neuvontavelvollisuutta

Diaarinumero: OKV/6/50/2018
Antopäivä: 10.6.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri saattoi sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön sekä niiden alaisen hallinnon tietoon näkemyksensä hallintolain mukaisesta neuvontavelvollisuudesta ja otti kantaa lainsäädännön muutostarpeeseen.    

Oikeuskansleri oli ottanut omana aloitteena tutkittavaksi tiedotusvälineissä esillä olleen tapauksen, jossa kuntouttavassa työtoiminnassa oleva henkilö oli haastettu käräjäoikeuteen todistajaksi. Henkilö oli poissa kuntouttavasta työtoiminnasta kyseisen päivän, ja hänelle ei maksettu tuolta päivältä työmarkkinatukea työttömyysturvalain 10 luvun 3 §:n säännöksen perusteella.

Oikeuskansleri yhtyi työ- ja elinkeinoministeriön antamassa lausunnossa todettuun yleiseen näkökohtaan siitä, että  lainsäädännön muutosten tulee perustua selkeään yhteiskunnalliseen tarpeeseen eikä yksittäisestä tapauksesta voida tehdä vielä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Oikeuskanslerin mukaan yksittäinen tapaus voi kuitenkin kertoa laissa olevasta puutteesta tai ristiriitaisuudesta, joka voi joko suoraan johtaa oikeudenmenetykseen tai aiheuttaa merkittävän riskin siitä tai johtaa kohtuuttomiin seurauksiin yksilön kannalta. Tässä tapauksessa saatujen selvitysten perusteella voi syntyä tilanne, että ainakin yksilön näkökulmasta näyttäisi olevan laissa asetettujen ja erilaisilla seuraamuksilla tai etuuden menetyksillä tehostettujen velvoitteiden ristiriita.

Oikeuskanslerin päätöksen mukaan varsinkin ristiriitaiselta näyttävien lakisääteisten velvoitteiden tilanteissa neuvonnan merkitys korostuu. Neuvonnan tarvetta on muutenkin tarkasteltava hallinnon asiakkaan ja tämän palvelutarpeiden sekä siten myös tosiasiallisten mahdollisuuksien hoitaa asioitaan näkökulmasta. Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan hallintolain 7 §:n perusteella asiointi hallinnossa olisi pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva voi helposti muodostaa kokonaiskäsityksen asiansa hoitamiseen tarvittavan palvelun sisällöstä ja siihen liittyvistä toimista. Työnhakijan oikeusturvan kannalta on olennaisen tärkeää se, että hän voi helposti ja viivytyksettä saada oikeansisältöistä neuvontaa asiassa. Työttömyysetuuden maksajien eli Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen sekä myös kunnan kuntouttavan työtoiminnan järjestäjänä tulee varmistaa, että esimerkiksi internetsivuilla ja muutoin asiakaspalvelussa työnhakijalle annetaan selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla neuvontaa poissaoloa koskevassa asiassa. Mikäli poissaolo johtuu oikeudessa todistajana toimimisesta, on asianmukaista ohjata työnhakija oikeuslaitoksen puoleen neuvontaa saadakseen.  

Oikeuskanslerin käsityksen mukaan on vielä tarvetta varmistaa kunkin viranomaisen neuvonnan ohella se, että työttömyysturvalain säännösten soveltaminen ja asiointia niissä koskeva neuvonta ja toisaalta todistajan velvollisuudet ja todistelukustannusten korvaamisen menettelyitä koskeva neuvonta voivat yhdessä antaa kokonaiskäsityksen asian hoitamiseen liittyvistä toimista tilanteessa, jossa kuntouttavassa työtoiminnassa oleva tai muuten työllistymistä edistävään palveluun osallistuva henkilö nimetään todistajaksi oikeudenkäynnissä. KEHA-keskus on selvityksessään tuonut esille myös mahdollisia lainsäädännön selkeyttämisen tarpeita. Näitä on oikeuskanslerin käsityksen mukaan mahdollista arvioida työttömyysturvaan muutenkin kohdistuvien lainsäädäntöuudistusten yhteydessä samalla kun on selvitetty neuvonnan järjestyminen kokonaisuutena. Sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön olisi perusteltua myös yhdessä oikeusministeriön ja oikeuslaitoksen edustajien kanssa arvioida, onko neuvonta riittävän selkeää myös kokonaisuutena, koska asiassa asiakas joutuu asioimaan ja saamaan tietoa usean eri viranomaisen kanssa. Tämän tarkastelun jälkeen voidaan arvioida, onko työttömyysturvalakia myös tarpeen muuttaa, jotta oikeudenmukainen kohtelu ja kohtuus voidaan toteuttaa myös harvinaisemmissa yksittäistapauksissa.

OKV_6_50_2018.pdf

« Takaisin

Ministeriksi ehdotettavan rehellisyysvaatimuksen täyttyminen

Diaarinumero: OKV/882/1/2019
Antopäivä: 6.6.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerille osoitetussa nimettömässä kantelukirjoituksessa pyydettiin tutkimaan, täyttääkö kansanedustaja Antti Kaikkonen ministerille perustuslain 60 §:n 1 momentissa asetetun kelpoisuusvaatimuksen, jonka mukaan ministerin tulee olla rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen ja viitattiin Kaikkosen tuomioon ns. Nuorisosäätiöasiassa. Oikeuskanslerinviraston esittelijän asiaa koskevassa ratkaisuesityksessä todettiin muun ohella, että perustuslakia koskevassa hallituksen esityksen mukaan ”lisäksi 1 momentissa säädettäisiin nykyisen hallitusmuodon 36 §:n 2 momentin tavoin, että ministerien tulee olla rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Kysymyksessä on joustava ilmaus, joka on kuitenkin ymmärrettävä muodolliseksi, tosin varsin väljäksi kelpoisuusehdoksi ministerin tehtävään ja sellaisena otettava asianmukaisesti huomioon pääministeriä valittaessa ja ministereitä nimitettäessä” .

Perustuslain esitöiden mukaan ministerin rehelliseksi tunnettuisuuden vaatimuksessa on siten kysymys joustavasta ilmauksesta, joka asettaa väljän, mutta kuitenkin oikeudellisesti muodollisen kelpoisuusedon ministerille. Tulkinnassa on väljän muotoilun johdosta painoarvoa  myös moraalisilla ja yhteiskunnallisilla seikoilla, joiden arviointi kuuluu kansanvaltaisessa ja parlamentaarisessa hallitustavassa lähtökohtaisesti eduskunnan pääministeriksi valitsemalle.

Väljän, mutta viime kädessä oikeudellisen kelpoisuusehdon täyttymisen arvioinnissa kiinnittää huomiota kelpoisuusehdon täyttymisen arvioinnissa siihen, että henkilön tiedetään syyllistyneen rikokseen. Oikeuskirjallisuuden perusteella tarkoituksena on suojata valtioneuvoston päätöksenteon hyväksyttävyyttä ja sitä kohtaan tunnettavaa luottamusta. Rehellisyysvaatimuksella voidaan ajatella näin pyrittävän estämään epärehellisen henkilön aiheuttama vahinko tärkeille intresseille ja valtioneuvoston toiminnan legitimiteetille. Tarkoituksena ei sen sijaan ole lainsäätäjällä ollut asettaa kansanvallalle tarpeettomia rajoituksia tai minierin tehtävään nimittämisen kiellon kaltaista lisäseuraamusta rikoksista.

Olennaista arvioinnissa on muun muassa rikollisesta teosta kulunut aika, rikoksen laatu ja törkeys, siitä seuranneen rangaistuksen ankaruus sekä rikollisen menettelyn toistuvuus. Poliittisessa toiminnassa tehtyjä epärehellisyyttä osoittavia rikoksia on arvioitava useita muita rikoksi ankarammin. Arviointi on välttämättä aina tapauskohtaista.

Merkityksellisenä arvioinnin kannalta on pidettävä myös sitä, että asianomaisen henkilön rikoksesta on kulunut yli viisi vuotta ja tuona aikana henkilö käytettävissä olevien tietojen mukaan ei ole syyllistynyt uusiin rikoksiin ja hänen toimintansa on ollut rikollisen teon julkiseksi tulon jälkeen eduskuntavaaleissa kansalaisten arvioitavana. Jos eduskunnan pääministeriksi valitsema oman harkintansa mukaan ehdottaa tällaista henkilöä ministeriksi, asettuu perustuslain rehellisyyttä koskevan kelpoisuusvaatimuksen täyttymättä jäämisen kynnys varsin korkealle, eikä oikeuskanslerilla ole lähtökohtaisesti huomauttamista perustuslain 60 §:n 1 momentin näkökulmasta tällaisen henkilön nimitykseen.

Kansanedustaja Kaikkonen on syyllistynyt vuosin 1998-2009 luottamusaseman väärinkäyttöön, josta hänet on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rikoksen luonne ja yhteys poliittiseen toimintaan sekä siitä tuomittu rangaistus ovat omiaan antamaan aihetta kantelussa esitetylle kysymykselle. Toisaalta teko on ollut kertaluontoinen, sen päättymisestä on kulunut noin kymmenen vuotta, eikä tiedossa ole, että Kaikkonen olisi sen jälkeen syyllistynyt rikoksiin. Hän on myös toiminut teon jälkeen julkisessa ja merkittävässä poliittisessa luottamustehtävässä. Lisäksi hänen toimintaansa on arvioitu tuomion jälkeen eduskuntavaaleissa.

Edellä esitetyn perusteella oikeuskanslerinviraston esittelijä katsoi, ettei 60 §:n 1 momentista johtuvaa oikeudellista estettä kansanedustaja Kaikkosen nimitykselle ministerin tehtävään ole ilmennyt. Oikeuskansleri yhtyi esittelijän esitykseen.

OKV_882_1_2019.pdf

« Takaisin

Ministerin tulee säilyttää arvokkuus myös kritiikkiä esittäessään

Diaarinumero: OKV/363/1/2019
Antopäivä: 27.5.2019
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri moitti puolustusministeriä tämän epäasiallisesta kielenkäytöstä. Hän katsoi ministerin ylittäneen sanavalinnoillaan sen, mitä ministerin tehtävässä toimivalta voidaan edellyttää. Ministerin ei kuitenkaan ollut syytä epäillä syyllistyneen sellaiseen rikokseen, josta häntä ministerinä voitaisiin syyttää. Siksi asiassa ei oikeuskanslerin mukaan ollut edellytyksiä esitutkinnan käynnistämiselle.

Ministeri oli kutsunut blogikirjoituksessaan helmikuussa 2019 valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita muun muassa ”perustuslakitalebaneiksi”, jotka ”verhoavat omat ideologiset tavoitteensa asiantuntijuuden valekaapuun”. Lisäksi hän oli käsitellyt kriittisesti erään professorin motiiveja sekä tämän poliittista henkilöhistoriaa. Blogikirjoitus liittyi tiedustelulakien käsittelyyn eduskunnassa ja arvostelu kohdistui perustuslakivaliokunnan kuulemiin asiantuntijoihin.

Oikeuskansleri totesi, että hän voi arvioida ministerin menettelyä laillisuusvalvonnallisesti, koska menettelyllä on ollut oikeudellisesti merkityksellinen yhteys ministerin virka-asemaan ja virkatehtäviin. Ministeri oli ottanut kantaa asiassa, joka koski hänen johtamansa ministeriön toimialaan kuuluvien hallituksen esitysten käsittelyä eduskunnassa.

Oikeuskansleri arvioi päätöksessään sitä, millaista harkintaa valtioneuvoston jäseneltä voitiin esillä olevassa tilanteessa edellyttää. Oikeuskansleri katsoi, että ministerin käyttämät ilmaisut ovat olleet epäasiallisia. Ministeri olisi voinut esittää arvostelunsa myös tällaisiin ilmaisuihin turvautumatta. Ministerillä on ollut spontaania suullista puheenvuoroa paremmat mahdollisuudet harkita kirjallisessa muodossa esittämiensä lausumien sisältöä. Oikeuskansleri katsoi, että ministerin tulee säilyttää vakaus ja arvokkuus myös mielestään oikeutettua kritiikkiä esittäessään. Ministerin velvollisuuksiin voidaan katsoa kuuluvan pidättäytyä kyseessä olevan kaltaisesta kielenkäytöstä virkatoimeensa liittyvässä yhteydessä.

Oikeuskansleri totesi ministerillä olevan oikeus sananvapauteen, joka antaa vahvaa suojaa erityisesti poliittiseen toimintaan kuuluvalle viestinnälle ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiselle. Toisaalta ministerin tulee ottaa huomioon myös toisten oikeus sananvapauteen ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnallisia asioita koskevaan keskusteluun. Liian kärkevä ja toisia loukkaava poliittinen keskustelu voi varsinkin ministerin taholta esitettynä muodostua esteeksi julkiseen keskusteluun osallistumiselle.

Oikeuskansleri arvioi päätöksessään myös sitä, voivatko ylimmät laillisuusvalvojat käyttää ministerivastuuasioissa esitutkintaa tutkittavanaan olevan asian selvittämiseksi muiden laillisuusvalvonta-asioiden tavoin. Hän piti perusteltuna tulkintaa, että voivat. Myös perustuslakivaliokunta on aiemmin esittänyt vastaavan näkemyksen. Tulkinnassa on oikeuskanslerin mukaan perusteltua ottaa huomioon asianosaisten oikeusturvan sekä asian puolueettoman ja mahdollisimman objektiivisen selvittämisen vaatimukset. Tämä korostuu, mikäli ministerivastuuasiassa on myös mahdollisen uhrin asemassa olevia asianomistajia. Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Lisäksi siinä on huomioitava oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen. Oikeuskansleri piti tarpeellisena ja asianosaisten oikeusturvan kannalta jopa välttämättömänä, että asia on riittävän perusteellisesti ja monipuolisesti selvitetty kyseiset esitutkintaperiaatteet huomioiden ennen asian saattamista perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi ministerin virkatoimen lainvastaisuutta koskevaa kannanottoa varten.

Oikeuskansleri arvioi siten ministerin menettelyä ensin rikoslain kunnianloukkaussäännöksen valossa sen selvittämiseksi, oliko asiassa edellytyksiä esitutkinnan käynnistämiselle. Kantelijana oleva asianomistaja oli pyytänyt oikeuskansleria kiinnittämään huomiota erityisesti niihin ministerin lausumiin, joissa on potentiaalisesti halveksuntaa aiheuttavalla tavalla kiistetty kantelijan asema ja integriteetti Suomen valtiosäännön ja kansainvälisten ihmisoikeuksien asiantuntijana. Kantelija viittasi tältä osin ilmaisuun ”Perustuslakitalebanit verhoavat omat ideologiset tavoitteensa asiantuntijuuden valekaapuun”.

Oikeuskansleri totesi, että arvioitavana olevassa tapauksessa rangaistussäännöksenä kyseeseen voisi tulla lähinnä rikoslain kunnianloukkausta koskevan säännöksen 2 kohdan mukainen muunlainen halventaminen. Afganistanin talebanit ovat väkivaltainen ääriliike, jonka toiminnan olennaisena osana ovat yleismaailmallisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien polkeminen ja ihmisyksilöiden henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat rikokset. Oikeuskansleri katsoi, että tätä taustaa vasten ”perustuslakitaleban”-sanan käyttöä voitiin pitää loukkaavana.

Oikeuskansleri totesi, että toista halventavakin arvostelu voi kuitenkin olla rankaisematonta, jos sen kohteena on henkilön menettely tietyillä julkisen toiminnan alueilla. Kunnianloukkauksena ei rikoslain kunnianloukkaussäännöksen 3 momentin mukaan nimittäin pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn esimerkiksi politiikassa, tieteessä tai muussa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä hyväksyttävyyden rajoja. Säännöksen perustelujen mukaan kärkevä ja halventavakin arvostelu on lähtökohtaisesti sallittua, kun se kohdistuu henkilön toimintaan eikä häneen henkilönä. Näin on varsinkin silloin, kun arvostelua esitetään yhteiskunnallisesti merkittävässä asiayhteydessä. Vastaava periaate sisältyy myös EIT:n sananvapautta ja sen rajoituksia yksityiselämän ja kunnian suojaamiseksi koskevaan oikeuskäytäntöön. Oikeuskansleri piti asiantuntijoiden roolia yhteiskunnallisesti siinä määrin merkittävänä, että heidän toimintaansa on voitava kohdistaa arvostelua kunnianloukkaussäännöksen 3 momentin tarkoittamissa rajoissa.

Oikeuskanslerin mukaan ministerin selvityksestä ja blogikirjoituksen asiayhteydessä ilmenee, että ministerin tarkoituksena on ollut arvostella perustuslakiasiantuntijoiden julkista toimintaa tiedustelulakien käsittelyyn liittyen. Arvostelussa on kuitenkin käytetty osin henkilöön meneviä ilmaisuja. Oikeuskanslerin arvion mukaan ministerin sanavalinnat olivat epäasiallisia ja osin loukkaaviakin, mutta niiden ei voida katsoa ylittäneen hyväksyttävyyden rajoja lain tarkoittamalla tavalla selvästi. Sen vuoksi asiassa ei ole hänen mukaansa edellytyksiä esitutkinnan käynnistämiselle. Hän perusteli kantaansa myös sillä, että perustuslaissa ministerisyytteelle on asetettu korotettu syyttämiskynnys. Esitutkintaa ei ole tarkoituksenmukaista käynnistää, jos näyttää ilmeiseltä, että tämä kynnys ei ylity. Oikeuskanslerin arvion mukaan esitutkinnan keinoin ei olisi saatavissa olennaista lisänäyttöä jo käytettävissä olevan aineiston lisäksi.

OKV_363_1_2019.pdf

« Takaisin

Käräjätuomarin ja kihlakunnansyyttäjän virheellinen menettely rikosasiassa

Diaarinumero: OKV/28/30/2017
Antopäivä: 23.5.2019
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi käräjätuomarille ja kihlakunnansyyttäjälle huomautukset heidän virheellisestä menettelystään rangaistukseen tuomitsemisessa ja syytteen nostamisessa.

Käräjätuomari tuomitsi vastaajan yhteiseen kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen muiden tekojen ohella teosta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut  Asia kävi ilmi oikeuskanslerin  laillisuusvalvonnassa tarkastettaessa tuomioistuimien määräämiä rangaistustuomioita. Käräjätuomari myönsi tuomion olleen virheellinen ja tehneensä virheen epähuomiossa.

Korkein oikeus purki apulaisoikeuskanslerin hakemuksesta käräjäoikeuden antaman tuomion siltä osin kuin vastaajan syyksi oli luettu toisen vahingoittamiseen soveltuvan aineen tai esineen hallussapito sekä hylkäsi syytteen vanhentuneena sekä oikaisi käräjäoikeuden tuomiota siten, että vastaaja tuomittiin hänen syykseen luetuista pahoinpitelystä, kahdesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja liikennerikkomuksesta yhteiseen 80 päivän vankeusrangaistukseen.

Tuomarin tekemä virhe voisi tulla arvioitavaksi tuottamuksellisena virkarikoksena. Rikoksen tunnusmerkistö edellyttää, että teko ei ole vähäinen, kun otetaan huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut seikat. Virheestä ei apulaisoikeuskanslerin käytettävissä olevien tietojen mukaan kuitenkaan aiheutunut haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia rikosasiassa tuomitulle, koska vastaaja oli tuomitsemishetkellä suorittamassa vankeusrangaistusta muista tuomioista eikä rangaistusseuraamuksen alentamisesta seuranneella ehdonalaiseen pääsyn aikaistumisella ollut vielä vaikutusta.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että vaikka virhe oli omiaan vähentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja se oli tapahtunut käräjätuomarin tehtävien ydinalueella, sitä voitiin pitää tuottamuksellisen virkarikoksena tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäisenä. Siten hän ei nähnyt tarvetta syytteen nostamiseen.
 
Syyttäjä oli toimittanut samassa asiassa haastehakemuksen käräjäoikeuteen sen jälkeen, kun syytteen nostamiselle asetettu kahden vuoden määräaika oli päättynyt. Teko oli siten vanhentunut jo syyttäjällä syyteharkinnassa.

Apulaisoikeuskansleri totesi syyttäjän menetelleen virheellisesti syyttäjän tehtävien ydinalueella eli nostaessaan asiassa syytteen teosta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut syyteharkinnan aikana. Syyttäjän menettely oli ollut omiaan edesauttamaan käräjäoikeuden virheellisen ratkaisun syntymistä ja siitä vastaajalle aiheutunutta oikeudenloukkausta ja sitä oli pidettävä luonteeltaan vakavana. Syyttäjän menettely ei kuitenkaan poistanut käräjätuomarin vastuuta varmistua siitä, että syyttäjän esittämä vaatimus oli lainmukainen, koska käräjätuomari vastasi antamansa tuomion lainmukaisuudesta.

OKV_28_30_2017.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 111