Lausunnot

Lausunto rahanpesusääntelyn osittaisuudistuksesta

Diaarinumero: OKV/2425/21/2021
Antopäivä: 4.10.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi valtiovarainministeriölle sen pyytämän lausunnon rahanpesulainsäädännön osittaisuudistusta koskevasta työryhmän mietinnöstä, joka sisälsi luonnoksen hallituksen esitykseksi laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain muuttamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

Hallituksen esityksen tarkoitus on täydentää niin neljännen kuin viidennenkin rahanpesudirektiivin kansallista täytäntöönpanoa, saattaa Suomen lainsäädäntö paremmin vastaamaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suosituksia sekä vastata kansallisesti esille tulleisiin lainsäädännön muutostarpeisiin. Yleisenä huomionaan oikeuskansleri totesi muun ohella, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien toimenpiteiden asianmukaista mitoittamista ja arviointia palvelisi, että hallituksen esityksen tavoitteenasetteluun sisällytettäisiin vielä ne yhteiskunnalliset tavoitteet, jotka koskevat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä, siitä aiheutuvia hallinnollisia ja muita kustannuksia sekä katettuja ja kattamatta jääviä riskejä.

Oikeuskansleri arvioi lausunnossaan yksityiskohtaisemmin muun ohella virtuaalisten tarkastusten mahdollistamista koskevaa rahanpesulain muutosehdotusta. Esitysluonnoksessa pyritään sillä perusteella, että kysymys on vain virtuaalisesta tarkastuksesta, mahdollistamaan viranomaiselle tarkastusoikeuden käyttäminen tilanteessa, jossa se ei nykyisten toimivaltuussäännösten asettamat kotirauhan suojaa turvaavat lisäedellytykset huomioon ottaen ole sallittua. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ehdotuksella tavoiteltu rutiininomaisten tarkastusten suorittaminen pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa ei ole ongelmitta sovitettavissa yhteen niiden valtiosääntöisten reunaehtojen kanssa, jotka Suomen perustuslain 10 §:n 3 momentti asettaa kotirauhan piirissä suoritettaville tarkastuksille. Lisäksi oikeuskansleri totesi muun ohella, että säännösehdotuksen esiin nostattamia valtiosääntöisiä kysymyksiä lieventäisi olennaisesti, jos säännös olisi täsmällisempi ja tarkkarajaisempi sen suhteen, mikä on virtuaalinen tarkastus ja mitkä ovat siinä tarkastuksen kohteena olevan toimijan velvollisuudet.

Oikeuskansleri arvioi myös rahanpesulakiin lisättäväksi ehdotettua uutta säännöstä, jonka mukaan ilmoitusvelvollisella olisi oikeus käyttää ja muutoin käsitellä asiakkaansa tuntemistietona yleisesti saatavilla olevia tietoja rikostuomioista ja rikoksista. Oikeuskansleri totesi muun ohella, että ehdotettu säännös johtaa helposti ongelmalliseen vastakohtaispäätelmien tekemiseen. Toisin sanoen esimerkiksi johtopäätökseen, että ilmoitusvelvollinen ei missään oloissa saisi käyttää muita kuin vain yleisesti saatavilla olevia tietoja rikostuomioista ja rikoksista. Toisaalta oikeuskansleri totesi tietoverkoissa liikkuvaan disinformaatioon viitaten, että tietty varovaisuus tiedotusvälineissäkin julkaistujen tietojen käytössä on tarpeen.

Oikeuskansleri arvioi ehdotusta rahanpesulaissa säädetyn huolehtimisvelvoitteen ulottamisesta Rikosseuraamuslaitokseen ja Maahanmuuttovirastoon erityisesti siltä kannalta, onko mainituilla viranomaisilla oikeus kaikkien sellaisten tietojen saamiseen, joita niille esitysluonnoksen perustelujen mukaan kertyy toiminnassaan. Oikeuskansleri totesi, että esitysluonnoksen perustelut olivat erityisesti Maahanmuuttoviraston tiedonsaantioikeuksien osalta varsin niukat. Lisäksi oikeuskansleri korosti, että huolehtimisvelvoitteen tarkoituksena ei ole, että sen piirissä oleva viranomainen ryhtyisi erikseen tutkimaan mahdollisia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä järjestelmällisesti omassa toiminnassaan ja hankkimaan nimenomaan tätä tarkoitusta varten tietoja, vaan kyse on muun toiminnan yhteydessä saaduista tiedoista ja havainnoista tehtävissä olevien havaintojen raportointivelvollisuudesta.

Oikeuskansleri totesi, että määräystenantovaltuuden antamista asianajajayhdistykselle koskevaa rahanpesulain muutosehdotusta on hallituksen esityksen perusteluissa tarkasteltava sekä rahanpesulain sisäisen johdonmukaisuuden kannalta että vielä säätämisjärjestysperusteluissa perustuslain 80 §:n 2 momenttia koskevan perustuslakivaliokunnan käytännön valossa.

lausunto_rahanpesusaantelyn_osittaisuudistuksesta_OKV_2425_21_2021.PDF

« Takaisin

Lainsäädännön jälkiarviointi

Diaarinumero: OKV/1974/21/2021
Antopäivä: 29.9.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon lainsäädännön jälkiarvioinnin kehittämisestä. Oikeuskanslerin mukaan jälkiarviointiin valittavien lainsäädäntöhankkeiden kriteereinä tulisi olla sääntelyn merkitys perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen sekä kansainvälisten velvoitteiden noudattamisen kannalta. Hän katsoi jälkiarvioinnin olevan tärkeä osa lainvalmistelua ja kuuluvan sen vuoksi ministeriöiden vastuulle. Jälkiarviointeja tehtäessä tulisi huolehtia tuotettavan tiedon objektiivisuudesta ja monipuolisuudesta sekä kansalaisten ja sidosryhmien kuulemisesta. Jälkiarviointeja koskevien tietojen tulisi olla helposti ja kootusti saatavilla.

lausunto_lainsaadannon_jalkiarvioinnista_OKV_1974_21_2021.PDF

« Takaisin

Lausunto toimeentulotukilain uudistamista koskevasta mietinnöstä

Diaarinumero: OKV/2221/21/2021
Antopäivä: 28.9.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri piti kannatettavana toimeentulotukilain uudistamista valmistelleen työryhmän ehdotuksia, joilla selkeytettäisiin perustoimeentulotuen asemaa ja parannettaisiin yksilöllistä harkintaa tukea koskevassa päätöksenteossa. Oikeuskanslerin mukaan jatkovalmistelussa olisi kuitenkin tarkoin arvioitava työryhmän ehdotus, joka liittyy yksilöharkinnan parantamiseen lausuntomenettelyllä. Ehdotuksen mukaan kunnan sosiaalihuolto (jatkossa hyvinvointialue) voisi perustoimeentulotuen käsittelyä varten antaa Kelalle asiakkaan tilanteesta lausunnon. Oikeuskansleri totesi, että lausunnon käyttötilanteet ja lausunnon antamista koskeva menettely tulisi asian jatkovalmistelussa arvioida toimeentulotuen asiakkaiden yhdenvertaisuuden varmistamiseksi. Lisäksi olisi tarkoin arvioitava lausuntomenettelyn mahdollisesti aiheuttamat epäselvyydet kunnan ja Kelan perustoimeentulotukea koskeviin toimivaltuuksiin samoin kuin virkavastuun kohdentumista koskevat kysymykset. Oikeuskanslerin mukaan tulisi myös arvioida minkälaisia vaikutuksia lausuntomenettelyllä voisi olla toimeentulotukiasioiden käsittelyaikoihin. Lausuntomenettely ei saisi hänen mukaansa johtaa käsittelyn viivästymisiin.  

Oikeuskansleri totesi työryhmän ehdotuksesta, joka koskee tietojen vaihdon parantamista kunnan sosiaalihuollon ja Kelan välillä, että toimeentulotukiasioiden käsittely edellyttää arkaluonteisten ja tuen hakijan yksityisyyden ja henkilötietojen suojan ydinalueelle kuuluvien tietojen käsittelemistä. Hän viittasi Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamiseen toimeentulotukiasioissa ja totesi, että on perusteltua Kelan epäselvä asema sosiaalihuollon toteuttajana huomioiden, että kuntien sosiaalihuollosta Kelalle annettavat toimeentulotukiasiakkaiden arkaluonteiset ja salassa pidettävät tiedot määritellään tarkkarajaisesti ja tyhjentävästi lainsäädännössä. Luovutettavien tietojen valtiosääntöisestä arkaluonteisuudesta ja/tai tietojen kuulumisesta tietosuoja-asetuksen tarkoittamiin erityisiin henkilötietoihin johtuen olisi oikeuskanslerin mukaan harkittava myös tietojen luovutuksen sitomista välttämättömyyteen. Tietojen vaihtoa koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa olisi oikeuskanslerin mukaan kiinnitettävä huomiota myös siihen, että tietojenvaihto osaltaan turvaisi henkilötietojen suojaan liittyvän toimeentulotuen asiakkaiden tiedollisen itsemääräämisoikeuden toteutumisen.

Työryhmä ehdotti laissa säädettäväksi toimeentulotukiasioiden yhteistyöelimestä, joka kävisi keskustelua toimeentulotukeen liittyvistä viranomaisten välisistä yhteistyökysymyksistä, periaatteellisista tulkinta-asioista sekä edistäisi toimeentulotukiasioita koskevaa kehittämistä. Oikeuskanslerin mukaan yhteistyöelimen kokoonpanoa ja/tai sen toimintatapoja jatkovalmistelussa arvioitaessa olisi syytä kiinnittää huomiota toimeentulotuen asiakkaiden osallistamiseen ja siihen, kuinka asiakkaiden kokemuksista saataisiin tietoa kehitystyössä hyödynnettäväksi. Lisäksi hän katsoi, että toimeentulotuen ja sen toimeenpanon joustava kehittäminen yhteistyöelimen avulla edellyttäisi, että elimelle säädetään selkeät tehtävät ja toimivaltuudet sekä turvattaisiin menettelyt, joilla esimerkiksi yhteistyöelimen esittämät kehittämisehdotukset viedään eteenpäin mahdollista päätöksentekoa tai ohjauksen antamista varten.

Oikeuskansleri yhtyi työryhmän näkemykseen siitä, että toimeentulotuen kehittämisessä tulisi valita selkeä linja. Hän totesi, että toimeentulotuen ja sen toimeenpanon perusteellinen, toimeentulotuen asiakkaan oikeuksista lähtevä kehittäminen, vaatisi päätöksentekoa toimeentulotuen tehtävästä, luonteesta ja toimeentulotuen asemasta suhteessa sosiaalihuoltoon sekä sen pohjalta tehtäviä lainsäädännöllisiä ja mahdollisia organisatorisia ratkaisuja. Valitun linjan mukainen selkeä lainsäädäntö edesauttaisi parhaiten toimeentulotuen asiakkaiden aseman parantamista ja heidän oikeuksiensa toteutumista.

lausunto_toimeentulotukilain_uudistamisen_ mietinnosta_OKV_2221_21_2021.PDF

« Takaisin

Oikeuskanslerin lausunto uutta Bryssel II a -asetusta täydentävää kansallista sääntelyä koskevasta työryhmämietinnöstä

Diaarinumero: OKV/1833/21/2021
Antopäivä: 15.9.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausunnon työryhmän mietinnöstä, joka koski ns. uutta Bryssel II a -asetusta täydentävää kansallista sääntelyä.

Työryhmän tehtävänä oli ollut valmistella mainitun asetuksen soveltamisen edellyttämät muutokset kansalliseen lainsäädäntöön sekä arvioida, onko Suomessa lapsen palauttamisesta annetun päätöksen täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä tarpeen tarkistaa, ja tarvittaessa valmistella tätä koskevat lainmuutokset. Hallituksen esityksen luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi laki tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta annetun neuvoston asetuksen soveltamisesta. Lisäksi esitysluonnoksessa ehdotetaan muutoksia muun ohella lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin (lapsenhuoltolaki) ja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen täytäntöönpanosta annettuun lakiin (täytäntöönpanolaki). Mainittuihin lakeihin ehdotetuilla muutoksilla on esitysluonnoksen mukaan tarkoitus vastata muun ohella apulaisoikeuskanslerin päätöksessä 9.5.2019 (OKV/1784/1/2017) esille tuotuihin lainsäädännön täydentämis- ja täsmentämistarpeisiin.

Oikeuskanslerin lausunnossaan esittämät huomiot painottuivat lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanoa ja sen turvaamista koskeviin ehdotuksiin. Periaatteelliselta kannalta oikeuskansleri totesi esitysluonnoksen tarkoittavan, että perustellumpana pidettävän kokonaisvaltaisen tarkastelun sijaan lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanoa koskevan sääntelyn kehittäminen jatkuu edelleen valitettavan pistemäisenä. Oikeuskansleri piti kuitenkin tärkeänä, että nykyinen epäselvä oikeustila joutuisasti selkeytetään toteuttamalla lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanoa koskevat ehdotukset uutta Bryssel II a -asetusta täydentävän kansallisen sääntelyn yhteydessä. Oikeuskansleri totesi tämän kuitenkin edellyttävän esityksen perustelujen täydentämistä, jotta mainituilla ehdotuksilla saadaan aikaan tavoiteltu asianomaisia toimijoita ohjaava vaikutus.

Oikeuskansleri esitti lausunnostaan tarkemmin ilmenevät yksityiskohtaiset huomiot lapsenhuoltolakiin ja täytäntöönpanolakiin ehdotetuista muutoksista. Muun ohella oikeuskansleri totesi näkemyksenään, että jatkovalmistelussa on syytä arvioida huolellisesti väliaikaisesti sijoitetun lapsen oikeusaseman selkeyttämistä tavoittelevaa täytäntöönpanolain muutosehdotusta. Oikeuskansleri painotti, että muutosehdotuksessa on kysymys sekä väliaikaisesti sijoitetun lapsen oikeusaseman täsmentämisestä että sen varmistamisesta, että lapsen väliaikaisella sijoituksella ylipäänsä pystytään turvaamaan lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpano.

lausunto_kansallista_saantelya_koskevasta_mietinnosta_OKV_1833_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto luonnonsuojelulain muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/1930/21/2021
Antopäivä: 6.9.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri esitti lausunnossaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi luonnonsuojelulain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta täsmennyksiä ja tarkennuksia sekä säädösteksteihin että perusteluihin.  Hän painotti erityisesti kansanvaltaan sisältyvää yksilön oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Viranomaisten toimivaltuudet on muotoiltava selkeästi ja täsmällisesti. Esitykseen ehdotukset tulisi perustella konkreettisesti ja siten, että perusteluista voi saada tukea lain soveltamiseen.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen toteaminen lain tavoitesäännöksessä oli perusteltua. Perusteluissa oli tarpeen vielä täsmentää luonnon monimuotoisuuden turvaamisen sekä ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen välistä yhteyttä erityisesti luonnonsuojelulain soveltamisen konkretian näkökulmasta. Luonnon monimuotoisuudella on kansainvälisen sopimusnormiston ja asiantuntijatiedon valossa myös selkeä yhteys perustuslain ympäristöperusoikeussäännöksessä todettuun oikeuteen terveelliseen ympäristöön, jonka turvaaminen on julkisen vallan erityisenä velvollisuutena. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, oikeus terveelliseen ympäristöön sekä ympäristöä koskevaan päätöksentekoon osallistumisen laajat mahdollisuudet ja tehokkaat osallistumisoikeudet ovat niin kansainvälisessä ihmisoikeusajattelussa kuin Euroopan unionin ja kansallisessa perusoikeusjärjestelmässä painoarvoltaan vahvistuvia perus- ja ihmisoikeuksia.

Tavoite- ja yleisluonteiset säännökset (kunnan edistämistehtävä, ELY-keskuksen tukitehtävä, valvonnan järjestäminen) voivat olla ongelmallisia mm. lakisidonnaisuuden periaatteen ja soveltamisen kannalta. Lainsäädännön tulisi täyttää täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset, ja viranomaisten toimivaltuuksien ja päätöksentekoprosessien tulisi olla selkeitä. Yhteydet ympäristönsuojelulakiin erityisesti tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksien osalta tulisi tarkistaa ja arvioida kattavasti. Oikeuskansleri esitti myös tarkennuksia varovaisuus- ja selvilläoloperiaatteiden perusteluihin ja säädösteksteihin. Hän kiinnitti huomiota myös Luontopaneelin jäsenten riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseen mm. sidonnaisuuksien osalta, korvausten, rajoitusten ja luonnon monimuotoisuuden suojan oikeasuhtaisuuteen sekä tietosuoja-asetuksen asettamien vaatimusten käsittelyyn esityksessä.

Ehdotukseen sisältyvästä ekologisesta kompensaatiosta voitiin yleisesti todeta jo tässä vaiheessa, että erityisesti velvoittavuuden osalta järjestelmä vaikutti tulkinnanvaraisuuksineen varsin alttiilta erimielisyyksille, joita jouduttaneen oikeudellisesti arvioimaan hallintotuomioistuimissa ja mahdollisesti myös laillisuusvalvonnassa. Kompensaation toteutumisen ja järjestelmän valvontaan liittyvien haasteiden osalta vaikutukset viranomaisten toimintaan tulisi myös esityksen perusteluissa asianmukaisesti huomioida. Kompensaatiojärjestelmässä ja siihen liittyvässä sääntelyssä olisi vielä lisäksi otettava huomioon oikeusjärjestykseen perustuvien oikeutettujen odotusten suoja, jonka tarkastelu olisi tarpeen myös lisätä esitykseen. Ekologista kompensaatiota koskevien erimielisyyksien näkymistä valitusperusteina ja muutoksenhakumenettelyn avaamista tulisi myös vielä avata ja arvioida.

lausunto_luonnonsuojelulain_muuttamisesta_OKV_1930_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto arviomuistiosta julkisen hallinnon tietojärjestelmiä koskevan sääntelyn kehittämistarpeista

Diaarinumero: OKV/2005/21/2021
Antopäivä: 2.9.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että tietojärjestelmät ja tietovarannot sekä niissä tehtävät ja tietojärjestelmiin kohdistuvat toiminnot ovat digitalisaation seurauksena yhä laajemmin ja voimakkaammin merkityksellisiä eri oikeuksien toteutumiselle, perusoikeuksien tasapainolle sekä erityisesti hyvän hallinnon ja sitä yleisesti määrittävien hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden toteutumiselle. Tämän vuoksi perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien aktiiviseen toteuttamiseen velvoitetussa oikeusvaltiossa datan ja tiedon käsittelyn infrastruktuuria, tiedonhallintaa ja tietojärjestelmiä sekä niitä koskevia ja niissä tehtäviä toimintoja on tarpeen säädellä lainsäädännössä. Tarvetta osaltaan lisää automaatio, jossa hallinnon asiakas ja varsinkin myös hallinnon sisäiset käyttäjät, asiaa käsittelevät virkamiehet, tulevat teknologisen järjestelmän osiksi. Ihmisen vuorovaikutus tietojärjestelmien kanssa tulee tällöin yhä ratkaisevammaksi palveluperiaatteen toteutumisen sekä hallintotoiminnan laadun ja tuloksellisuuden sekä yleensä oikeuksien toteutumisen kannalta.

Oikeuskansleri yhtyi arviomuistion johtopäätökseen sääntelyn osittaisesta hajanaisuudesta ja tietyistä epäjohdonmukaisuuksista esimerkiksi keskeisten käsitteiden käytössä. Tämä osaltaan korostaa tiedonhallintalain merkitystä yleisen oikeudellisen sääntelyn välineenä. Tietojärjestelmiä ja niiden toimintoja sekä tiedon käsittelyä koskevaa sääntelyä ei saisi pirstoa liian moniin säädöksiin, jolloin säädösten soveltamisalat ja keskinäiset suhteet muodostuvat helposti epäselviksi.

Oikeuskansleri yhtyi arviomuistiossa esitettyihin näkemyksiin siitä, että perustuslaissa säädetyt asian käsittelyn asianmukaisuuden sekä hallintolaissa säädetyt asian käsittelyn ja palvelun asianmukaisuuden vaatimukset luovat välttämättömän ja ehdottoman perustan myös hallinnon tietojärjestelmiltä ja viranomaisen digitaalisilta palveluilta edellytettäville kriteereille. Viranomaisten tietojärjestelmien ja sähköisten palvelujen toimivuus ja niiden vaikutus asiakkaiden perusoikeuksien ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutumiseen on noussut ja nousee toistuvasti esille oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa. Laillisuusvalvonnassa on havaittu puutteita esimerkiksi TE-hallinnon ja Kansaneläkelaitoksen (Kelan) järjestelmissä ja palveluissa.

Oikeuskanslerin mukaan tietojärjestelmille asetettavien yleisten toiminnallisuuksien tai teknisten vaatimusten säätämiselle laintasoisessa sääntelyssä on haasteita. Toimijoiden kirjo on moninainen, ja eri viranomaisten toimivaltaan kuuluvien hallintoasioiden käsittely ja päätöksenteko sekä niissä käytettävät tietojärjestelmät eroavat toisistaan. Oikeuskansleri yhtyi arviomuistiossa esitettyyn huomioon siitä, että tietojärjestelmissä käytettävän tieto- ja viestintäteknologian nopean kehittymisen vuoksi sääntelynkin tulisi olla riittävän joustavaa ja teknologianeutraalia. Tähän nähden laintasoinen sääntely ei ole oikeuskanslerin arvion mukaan soveliain säädösperusta ainakaan tietojärjestelmille asetettaville yksityiskohtaisille vaatimuksille. Toiseen suuntaan painavana näkökohtana voidaan kuitenkin ottaa huomioon, että yleinen ja kaikilla julkishallinnon aloilla sovellettava sääntely tietojärjestelmien laatua koskevista vähimmäisvaatimuksista voisi tuoda vahvempaa velvoittavuutta sekä yhtenäisyyttä ja selkeyttä nyt osin hajanaiseen sääntelyyn.

Oikeuskanslerin käsityksen mukaan tiedonhallintalakiin voisi harkita sisällytettäväksi joitakin yleisluonteisia periaatteita vaatimustenmukaisuudesta. Uudemman erityislainsäädännön ja Euroopan unionin lainsäädännön säännöksistä saa yleiselle tasolle vietynä johtoa siihen, minkä tyyppisiä periaatteita ja velvoitteita voitaisiin nostaa lain tasolle.

Oikeuskansleri piti virkavastuun toteuttamiseen ja kohdistamiseen liittyvien kysymysten ja lainsäädännön selkiyttämistä ensiarvoisen tärkeänä myös tietojärjestelmien kehittämisen ja käytön osalta. Kuten arviomuistiossa on kuvattu, tietojärjestelmien suunnittelu-, valmistelu-, kehittämis-, testaus-, ylläpito- ja valvontatehtäviin osallistuu eri henkilöitä ja toimijoita, joiden vastuut ja roolit ovat hyvin erilaiset. Laissa ei kuitenkaan tällä hetkellä erikseen säädetä virkamiehen roolista tietojärjestelmän kehittämisen valvonnassa ja ominaisuuksien ja toiminnallisuuksien määrittelyssä, testaamisessa tai käyttöönotossa. Vastuuasemien selkeä erottelu ja määrittely olisi virkavastuun oikeanlaisen kohdentamisen kannalta keskeistä.

Oikeuskansleri totesi, että perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Rikosoikeudellisen virkavastuun osalta lisäksi perustuslaissa säädetty rikosoikeudellinen laillisuusperiaate asettaa varsin tiukkoja vaatimuksia rikosoikeudellisen vastuun perustavan normikokonaisuuden selkeydelle, ymmärrettävyydelle, velvoitteiden ennakoitavuudelle sekä tarkkarajaisuudelle ja täsmällisyydelle. Huomiota onkin vielä kiinnitettävä siihen, onko säännöksissä tai määräyksissä asetettu kaikilta osin riittävän ennakoitavia ja täsmällisiä velvoitteita olennaisimpien tiedonhallintaan ja tietojärjestelmiin liittyvien velvollisuuksien osalta. Tämä koskee niin tiedonhallintalain nykyisiä, sinänsä hyvin hyvää hallintoa tietohallinnossa toteuttavia velvoitteita kuin työryhmän pohdinnassa olevia uusia säännöksiä eri lakeihin. Virkavastuuta sivuava tärkeä ja olennainen kysymys on myös tehokkaan oikeussuojan mahdollistavien menettelyiden riittävyys ja niiden riittävä ajantasaisuus.

Oikeuskansleri piti lausunnossaan tietoturvallisuuteen ja tietosuojan varmistamiseen liittyvien kysymysten selvittämistä myös tämän hankkeen yhteydessä erittäin tärkeänä ja olennaisena. Viranomaisten ja kriittisten toimialojen tiedon turvaaminen on olennaisen tärkeä osa yhteiskunnan tehokkaan toiminnan ja myös yksilön perusoikeuksien suojan varmistamista. Asiaan liittyy keskeisesti häiriötilanteisiin varautuminen. Viranomaisen on pystyttävä suorittamaan tehtävänsä myös tilanteissa, joissa tietojärjestelmää ei voida käyttää. Jatkovalmistelussa tulisi pohtia, mikä olisi soveliain säädös edellä mainittujen vaatimusten asettamiselle. Tiedonhallintalaissa on jo nykyisellään säännökset muun ohessa tietojärjestelmien ja tietoaineistojen tietoturvallisuudesta sekä tietojärjestelmien vikasietoisuuden ja toiminnallisen käytettävyyden varmistamisesta testauksilla. Tärkeää on myös, että tietoturvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden todentamisen menettelyt ovat riskeihin nähden oikeasuhtaisia.

Oikeuskansleri kiinnitti lisäksi huomiota datan ja tiedon sekä tietojohtamisen ja tiedolla johtamisen yleiseen yhteiskunnalliseen merkitykseen erilaisiin häiriötilanteisiin varautumisessa. Esimerkiksi covid-19 –pandemian yhteydessä on ilmennyt tilanteita, joissa ei ole ollut riittävän nopeasti saatavissa yhteiskunnan ja valtion kriisi- ja turvallisuusjohtamisen kannalta tärkeää, eduskunnan perustuslakivaliokunnan edellyttämää tietoa ja dataa. Yhteiskunnan tietovarantoihin, dataan ja tietoon sekä tietojärjestelmiin liittyvä häiriönsieto- ja palautumiskyky on jatkoa ajatellen tärkeä kehittämiskohde, jonka riittäviä oikeudellisia puitteita ja sääntelytarpeita olisi myös perusteltua tarkastella.

Oikeuskansleri piti lausunnossaan myös tärkeänä, että yhtäältä vaatimustenmukaisuutta ja toisaalta tietoturvallisuutta arvioidaan ja voidaan arvioida pätevien ulkoisten arvioitsijoiden toimesta riittävän laajasti ja kattavasti. Arvioinnissa ja tieto- ja kyberturvallisuuteen kohdistuvien riskien tunnistamisessa ja arvioinnissa tärkeää on myös hyvä yhteistyö ja tietojenvaihto tiedusteluviranomaisten kanssa.  Samoin tarvitaan niin tieto- ja kyberturvallisuuden kuin tietojärjestelmien olennaisten vaatimusten täyttymiseen myös selkeälle oikeudelliselle perustalle perustuvat arviointikriteeristöt, joita myös pidetään ajantasaisesti yllä.

lausunto_tietojarjestelmia_koskevan_saantelyn_kehittamisesta_OKV_2005_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle uudeksi ilmastolaiksi

Diaarinumero: OKV/1924/21/2021
Antopäivä: 1.9.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle uudeksi ilmastolaiksi. Hän toi yleisesti esille, että Ilmastolaki on valtiosääntöoikeudellisilta tehtäviltään tavoite- ja suunnittelulaki, jonka tehtävänä on antaa pitkäjänteisesti, eduskunnan vaalikausien ja eri hallitusten hallituskausien ylittävällä tavalla jatkuvuutta ja vakautta ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista koskevalle Suomen kansalliselle tavoitteenasettelulle.

Oikeuskansleri esitti jatkovalmistelussa huomioon otettaviksi seuraavat perusoikeusliitännäiset asiat.

Perustuslain 2 §:n 2 momentin mukaan kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen ja perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeussäännöksen ulottuvuuksiin kuuluu jokaisen oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 20 §:n 2 momentti edellyttää julkisen vallan turvaavan nämä vaikuttamisen mahdollisuudet.

Lakiesityksen mukaan ilmastopolitiikan suunnitelmien toteutumisen seurannan tuloksista ja ilmastovuosikertomuksesta on tiedotettava yleisölle riittävästi. Tiedottamiseen velvoitettu taho jäi oikeuskanslerin mukaan kuitenkin sääntelyssä avoimeksi samoin kuin tiedottamisten ajankohta. Säännösperusteluissa ei tuotu esiin, mitä riittävällä tiedottamisella tarkoitetaan.

Hallituksen esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa todetulla tavalla tulevien sukupolvien oikeudet ovat olennainen osa Suomen perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeutta koskevaa säännöstä. Tähän liittyen oikeuskansleri kiinnitti huomiotaan siihen, että ehdotetun ilmastolain ja sen mukaisen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteina mainittuja oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen sisältöä tulisi avata. Hän muun ohessa pyysi avaamaan sitä, keiden näkökulmasta oikeudenmukaisuutta arvioidaan (esimerkiksi tulevien sukupolvien oikeudet). Olisi myös suositeltavaa harkita, olisiko ilmastolain tavoitesäännökseen perusteltua lisätä tulevien sukupolvien oikeuksien toteutumisen varmistaminen ilmastotoimissa.

Säännöksiä, jotka koskevat valtion viranomaisen ja kunnallisen viranomaisen ilmastolain mukaisia edistämisvelvoitteita tulisi arvioida vielä kokonaisuutena. Oikeuskansleri viittasi tässä yhteydessä siihen, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien toimien edistäminen perusoikeuspohjaisena velvoitteena kohdistuu yleisesti julkisen vallan käyttäjiin, joiden perusyksiköitä Suomessa ovat valtio ja kunnat. Jotta ilmastolain mukaiset velvoitteet kohdistuisivat kaikkiin perustuslaissa tarkoitettuihin julkisen vallan käyttäjiin ympäristöperusoikeussäännöksen edellyttämällä tavalla, olisi jatkovalmistelussa perusteltua arvioida myös hyvinvointialueiden lisäämistä ilmastolain edistämisvelvoitettujen piiriin. Hän totesi, että esityksestä ei käy selkeästi ilmi, mitä siinä tarkoitetaan kunnallisilla viranomaisilla. Valmistelussa pyydettiin myös arvioimaan, että edistämisvelvoitetta koskevista säännöksistä poistettaisiin ilmaisu ”mahdollisuuksien mukaan”.

Esityksen jatkovalmistelussa jaksossa Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestysperustelut olisi ympäristöperusoikeuden erittelyn yhteydessä perusteltua tuoda vahvemmin esille edellä mainitut tulevien sukupolvien oikeudet sekä kestävän kehityksen oikeudellinen periaate. Osallistumisoikeuksien yhteydessä olisi tarpeen tuoda esille perustuslain 2 §:n 2 momentin nimenomainen säännös mahdollisuuksista vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Mainittuun jaksoon on välttämätöntä sisällyttää arviointi lakiesityksen sopusoinnusta ja suhteesta perustuslain 121 §:n mukaiseen kunnan asukkaiden itsehallintoon ja siihen kuuluvan rahoitusperiaatteen vaatimuksiin, sekä hyvinvointialueiden roolia koskeva vastaava arviointi.  

Lausunnossa käsiteltiin myös lakiesityksen yksittäisiä säännöksiä. Oikeuskansleri muu ohessa totesi, että ilmastopaneelin periaatteellisesti merkittävän tehtävänsä johdosta on ilmastolailla ja sen nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella huolehdittava siitä, että ilmastopaneeli on riippumaton ja että sitä kohtaan tunnetaan luottamusta sekä että se edustaa monipuolisella tavalla sille säädettyjen tehtävien hoitamisessa tarvittavaa asiantuntemusta. Ilmastopaneelin kokoonpanoa koskien lausunnossa otettiin niin ikään esiin eduskunnan tiedonsaantioikeuksien turvaaminen ja mahdollisimman objektiivisen ja riittävän moninäkökulmaisen tiedontuotannon merkitys ja edellytykset ympäristöasioissa. Lausunnossa viitattiin muun muassa apulaisoikeuskanslerin ilmastovuosikertomuksen toimittamisen viivästymistä koskevaan laillisuusvalvontapäätökseen (OKV/1050/2019, 28.1.2020) ja oikeuskanslerin laillisuusvalvontapäätökseen tiedon riittävän moninäkökulmaisuuden ja luottamuksen objektiivisuuden suojaamisesta (OKV/536/1/2019, 12.12.2019).

lausunto_hallituksen_esityksesta_uudeksi_ilmastolaiksi_OKV_1924_21_2021.pdf

« Takaisin

Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta sekä siihen liittyviksi laeiksi

Diaarinumero: OKV/1937/21/2021
Antopäivä: 24.8.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta sekä siihen liittyviksi laeiksi vastaamalla pyydettyihin kysymyksiin. Hän suhtautui esitykseen lähtökohtaisesti myönteisesti. Lakiesitys tuo Suomen oikeusjärjestykseen osaksi uusia menettelyitä ja periaatteellisesti uusia elementtejä. Lainsäädäntö on valmisteltava direktiivin tarkoituksen eli unionin oikeuden loukkausten tehokkaan tutkimisen ja väärinkäytösten riskeihin nähden oikeasuhtaisten ja mahdollisimman sujuvien menettelyiden mukaisesti. Ilmoitukset on tutkittava mahdollisimman lähellä sitä tahoa, joka voi parhaiten vaikuttaa ongelman korjaamiseen. Direktiivin yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi on pyrittävä varmistamaan sisäisten kanavien ja menettelyiden ensisijaisuus. Ulkoisen ilmoituskanavan kautta tehdyissä ilmoituksissa tärkeää on, että ne saadaan direktiivin mukaisesti käsiteltäväksi kustakin unionin oikeuden alan valvonnasta vastaavassa viranomaisessa. Ulkoisia ilmoituskanavia koskevan sääntelyn tulee ulottua siten kaikkiin näihin viranomaisiin riittävän yksilöidyllä tavalla.

Oikeuskanslerin mukaan lakiesityksessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei sääntelystä tule liian monimutkaista, jonka johdosta ilmoituksia saattaisi jäädä tekemättä. Tietojärjestelmät ja erityisesti ilmoitusten vastaanottamista palvelevat järjestelmät ja asianhallinta- ja asiankäsittelyjärjestelmät olisi selvitettävä ja kuvattava vielä tarkemmin sekä ilmoitusten liikkumista keskitetyn ulkoisen kanavan ja toimivaltaisten valvontaviranomaisten välillä.

Lakiesitys vaikutti keskeneräiseltä. Kaavailtu voimaantuloaikataulu on varsin tiukka oikeuskanslerin ja muidenkin tahojen valmistautumisen kannalta. Lisäksi eduskunnalle tulee jättää riittävä käsittelyaika. 

Ilmoituskanavana toimiminen ja siihen liittyen varsinaisesti ilmoituksia tutkivien viranomaisten toiminnan valvonta olisi mahdollista ymmärtää osaksi perustuslain 108 §:n 1 momentissa säädettyä tehtävää. Kansallisena ratkaisuna oikeuskanslerin rooli ilmoituskanavana olisi direktiivin aineellisen soveltamisalan erityisiä valvontaviranomaisia täydentävä ja siten enemmän valvonnan valvontaa ja neuvontaa. Tämän vuoksi ehdotetun ilmoittajansuojelulain 15 §:ssä ja sen perusteluissa on osin luonnosta tarkemmin ja selkeämmin säädösperusteisesti järjestettävä tehtäväjako keskitetyn ulkoisen ilmoituskanavan ja 2 §:ssä tarkoitetun soveltamisalan valvonnasta vastaavien viranomaisten välillä. 

Jatkovalmistelussa olisi vielä selvitettävä, olisiko mahdollista, että viranomainen itse käsittelisi omaan ulkoiseen ilmoituskanavaan tulevat ilmoitukset ja siirtäisi ne toimivaltaisille viranomaisille, jotka vastaavat 2 §:ssä tarkoitetun soveltamisalan lainsäädännön valvonnasta. Keskitetyn ulkoisen kanavan tehtävänä olisi tältä osin sitten seurata ja valvoa, että tämä siirtely toimisi.

Olisi myös selkeämpää, jos oikeuskanslerin tehtävistä ja keskitetystä ulkoisesta ilmoituskanavasta säädettäisiin omassa pykälässään. 

Jatkovalmistelussa on tarpeen selventää, mitkä ovat käytännössä lain tarkoittamia toimivaltaisia valvontaviranomaisia, joilla on velvoite perustaa ulkoinen ilmoituskanava.

Oikeuskanslerin tehtävä tulisi tarkistaa siten, ettei se sisällä ”jatkotoimien” tekemistä ilmoitusten perusteella eikä yhteydenpitoa ilmoittajaan palautteen antamiseksi. Oikeuskanslerille osoitettu neuvontatehtävä tulisi rajata koskemaan vain itse ilmoitusmenettelyä.

Olisi myös hyvä lakiehdotuksen perusteluissa selventää, että oikeuskanslerinvirasto ei ilmoituksia siirtäessään erikseen selvittäisi ilmoittajan oikeutta laissa säädettyihin suojelutoimenpiteisiin ja voisi siten siirtää valvontaviranomaisille myös sellaisia ilmoituksia, jotka eivät kuulu lain piiriin, koska on varsin todennäköistä, että oikeuskanslerinviraston ylläpitämään ilmoituskanavaan tulee monenlaisia ilmoituksia. Jatkovalmistelussa olisi tarpeen selvittää, kohdistuuko direktiivin vaatimus suullisesta ilmoittamismahdollisuudesta myös oikeuskanslerinvirastoon vai voisiko tämä kansallinen erityisjärjestely toimia vain kirjallisen ilmoitusten pohjalta. Olisi tarpeen myös täsmentää, antaisiko oikeuskanslerinvirasto ilmoittajalle vastaanottoilmoituksen ja tiedon siirrosta sekä siirtäisi ilmoituksen sen jälkeen toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle.

Lakiehdotuksessa tulisi säätää toimivaltaisten valvontaviranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa oikeuskanslerille vuosittain vastaanottamiensa ilmoitusten määrä, tutkintatoimien ja menettelyjen määrä ja tulokset sekä arvio taloudellisen vahingon määrästä ja takaisin peritystä määrästä.

Oikeuskanslerin laillisuusvalvontakokemuksen perusteella todennäköisesti tulee myös toistuvasti samasta asiasta ja myös vähäisiä asioita koskevia ilmoituksia ja, vaikka järjestelmän tulee rohkaista ilmoitusten tekemiseen, on yhtä tärkeää se, että ilmoitukset pystytään niiden sisällön mukaisesti tehokkaasti tutkimaan ja tutkinnan resurssit suuntaamaan oikeisiin asioihin. Siksi direktiivin 11 artiklan mukaisen liikkumavaran täysimääräinen käyttö ilmoittajansuojelulain 18 §:ssä on tärkeää. 

Salassapitovelvollisuuden ja henkilötietojen suojan osalta olisi vielä arvioitava sääntelyn suhdetta julkisuuslakiin, koska tiedot ja tallenteet ovat myös julkisuuslain piirissä.

lausunto_euroopan_unionin_ja_kansallisen_oikeuden_rikkomisesta_ilmoittavien_suojelusta_OKV_1937_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto hallinnon automaattisen päätöksenteon käyttöalaa ja läpinäkyvyyttä koskevista säännösluonnoksista

Diaarinumero: OKV/1698/21/2021
Antopäivä: 19.8.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri totesi käsitelleensä laillisuusvalvonnassaan hallinnon automaattisen päätöksenteon oikeudellisia puitteita ja kehittämistarpeita erityisesti Kelan automaattista päätöksentekoa koskevassa päätöksessään (OKV/131/70/2020, 20.4.2021) ja ennakolliseen säädösvalvontaan kuuluvissa lausunnoissaan säädöshankkeista, joissa automaatioon liittyviä kysymyksiä on ollut esillä. Oikeuskansleri pitää nyt käsillä olevaa sääntelyhanketta tärkeänä ja kiireellisenä.

Oikeuskansleri kannatti lausunnossaan automaattista päätöksentekoa koskevan käyttöalasäännöksen lisäämistä yleissäännöksenä hallintolakiin. Ehdotettu hallintolain 25 a §:n 1 momentti sallisi asian ratkaisemisen automaattisesti, jos ratkaisu voidaan yksiselitteisesti johtaa ratkaisuun vaikuttavista seikoista ja selvityksistä sekä asiaan sovellettavista oikeussäännöistä. Oikeuskansleri totesi, että kyseinen kriteeri asian automaattiselle ratkaisemiselle on ehdotetussa muotoilussa tarpeen ymmärtää siten, että oikeussääntöjen ja tosiseikkojen perusteella on muodostettavissa automaatiossa käytettävään järjestelmään ennakollinen käsittely- tai päättelysääntö, ja oikeusnormin tulkinta voidaan riittävässä määrin tehdä automaation päätöksentekosääntöä laadittaessa eikä tulkinta ole voimakkaan tilannesidonnainen. Käytännössä kriteeri tarkoittaa siten riittävää yksiselitteisyyttä ja johdettavuutta eikä kriteeri ota yksityiskohtaisesti kantaa automaation teknisiin toteutustapoihin.

Ehdotetun hallintolain 25 a §:n 2 momentin perustelujen mukaan 1 momentin kriteerit ulotettaisiin valmistelutoimiin ja tosiasiallisiin hallintotoimiin silloin, jos niillä on itsessään oikeusvaikutuksia tai vastaavia merkittäviä vaikutuksia. Oikeuskansleri totesi, että 25 a §:n 1 ja 2 momentin välinen suhde ei nyt ehdotetussa muodossaan ole aivan selkeä. Avoimeksi jää esimerkiksi, se voivatko 1 momentissa tarkoitettu varsinainen automaattinen päätöksenteko ja 2 momentissa tarkoitettu valmistelutoimi olla jossain määrin päällekkäisiä.

Säännösehdotuksen 1 momentin perusteluissa todetaan, että päätöksenteon perusteena ei voitaisi käyttää esimerkiksi tekoälyratkaisua, joka perustuu tilastolliseen ennusteeseen, koska tällöin ratkaisun johtaminen ei tapahdu suoraan vaan epäsuorasti. Oikeuskanslerin arvion mukaan epäselväksi jää, miten säännöksiä tulisi soveltaa koneoppivien järjestelmien/tekoälyn käyttöön valmistelussa ja tosiasiallisessa hallintotoiminnassa. Oikeuskanslerin mukaan automaattisen päätöksenteon sallitun käyttöalan määrittelyn ei pitäisi pelkästään rakentua teknologisten ratkaisujen sallimisen ja kieltämisen varaan ja siten esimerkiksi oppivien järjestelmien erotteluun sääntöpohjaisista ratkaisuista.

Lausunnossa käsiteltiin lisäksi muun muassa oikaisuvaatimuksen automaattisen käsittelyn mahdollistamista. Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että oikaisuvaatimusjärjestelmällä on tärkeä asema ja merkitys oikeusturvakeinona. Hänen näkemyksensä mukaan oikaisuvaatimuksen automaattista käsittelyä ei lähtökohtaisesti tulisi sallia. Tästä voitaisiin mahdollisesti poiketa siltä osin kuin kyse olisi oikaisuvaiheen avustavista toimenpiteistä. Varsinainen oikaisuvaatimuksen johdosta annettava päätös ja siihen liittyvä päätösharkinta tulisi kuitenkin tapahtua ns. ihmiskäsittelyssä. Oikeuskansleri suhtautui lausunnossaan erittäin kriittisesti siihen, että sekä hallintopäätös että siitä tehty oikaisuvaatimus voitaisiin molemmat käsitellä ja ratkaista automaattisesti.

Ehdotuksessa on tietosuojan osalta arvioitu, että hallintomenettelyyn sisältyvät velvoitteet toteuttavat samankaltaisia tavoitteita kuin tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 71 kohdassa mainitut suojatoimet ja niiden voi tulkita olevan asetuksen 22 artiklassa edellytettyjä suojatoimia yhdessä järjestelmien oikeaa toimintaa varmistavan tietojärjestelmäsääntelyn kanssa. Näistä syistä tässä yhteydessä ei ole ehdotettu sääntelyä automaattisiin hallintopäätöksiin liittyvistä erityisistä suojatoimista. Oikeuskansleri yhtyi ehdotuksessa esitettyihin näkemyksiin ja katsoi, että erityisistä suojatoimista ei tässä yhteydessä olisi tarpeen säätää.

Ehdotuksen mukaan automaattisen käsittelyn julkisuutta ja läpinäkyvyyttä koskevia tavoitteita toteutettaisiin ilmoittamalla automaattisesta käsittelystä päätöksessä ja viranomaisen julkaisemalla kuvauksella automaatiosta. Oikeuskansleri piti ehdotettua lähestymistapaa oikeana. Oikeuskansleri on Kelan automaattista päätöksentekoa koskevassa ratkaisussaan muun ohessa tuonut vahvasti esille, että automaattisen päätöksenteon läpinäkyvyys ja avoimuus korostavat ihmiskeskeistä ja ihmisen toimijuuteen perustuvaa hyvää hallintoa, mikä luo luottamusta päätöksentekoon ja viranomaistoimintaan yleisesti. Luottamuksella on keskeinen merkitys automaation käytön oikeutukselle ja hyväksyttävyydelle päätöksenteossa ja ylipäänsä hallintotoiminnassa.

lausunto_saannosluonnokset_hallinnon_automaattisesta_paatoksenteosta_OKV_1698_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto hallituksen esityksestä työ- ja elinkeinohallinnon asiakastietojen käsittelyä ja palvelualustaa koskevaksi lainsäädännöksi

Diaarinumero: OKV/1881/21/2021
Antopäivä: 18.8.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Hallituksen esityksen mukaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain tiedonsaantioikeutta koskevaa 12 luvun 6 §:n 1 momenttia muutettaisiin niin, että tiedonsaantioikeus kytkettäisiin nykyisen välttämättömyysedellytyksen sijaan tietojen tarpeellisuuteen laissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi. Tiedonsaantioikeuden piirissä olevat tiedot lueteltaisiin 13 luvun ehdotetussa 2 §:ssä. Oikeuskansleri piti lausunnossaan tiedonsaantioikeutta varsin laajana, vaikkakin tiedot on viittaussäännöksessä yksilöity. Oikeuskansleri esitti harkittavaksi, tulisiko tiedonsaantioikeuden edellytyksenä olla tietojen välttämättömyys. Käsiteltäviä tietoja koskevassa säännöksessä on lueteltu lisäksi tietoja, joita voidaan pitää arkaluonteisina. Näiden osalta perustuslakivaliokunta on katsonut, että arkaluonteisten tietojen käsittely olisi syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi palvelualustaa koskeva 13 a luku. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jakson perusteluissa on todettu, että ehdotetuissa 13 a luvun 2 ja 4 §:ssä on kyse siitä, mitä tietoja viranomainen voisi käsitellä työnhakuprofiilin laativasta henkilöstä ja mitä tarkoituksia varten. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan perusteluissa olisi vielä hyvä riittävän selvästi todeta, että asiakkaan työnhakuprofiilissaan vapaaehtoisesti alustalle tallentamat tiedot eivät ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) tarkoittamia viranomaisen tietoja ja tarvittaessa varmistaa tämä säädöstasolla. Siten on tarpeen yhteistyössä oikeusministeriön kanssa varmistaa palvelualustalla käsiteltävien työnhakuprofiilin tietojen suhde julkisuuslakiin. Tämän lisäksi tulisi täsmentää, mikä tietosuoja-asetuksen käsittelyperuste tulisi sovellettavaksi ehdotetuissa säännöksissä tarkoitettujen tietojen käsittelyssä.

Esityksessä on selostettu laajasti uutta kohtaantotoiminnallisuutta. Esityksen mukaan työllisyysvaikutusten osalta säädösesityksen keskeisimmät muutokset liittyvät uudella palvelualustalla Työmarkkinatorilla käyttöönotettavaan uudenlaiseen tekoälyä hyödyntävään kohtaantotoiminnallisuuteen. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan esityksessä tulisi vielä tuoda esille, että kohtaantotoiminnallisuudessa ei ole kyse automaattisesta päätöksenteosta.

Oikeuskansleri esitti lisäksi, että uuden palvelualustan kokonaisuuden vaikutukset asiakkaiden mahdollisuuksiin saada kokonaiskuva palveluista ja saada palvelua sekä vaikutukset yleensä hyvään hallintoon samoin kuin muihinkin perusoikeuksiin kuin tietosuojaan tulisi sisällyttää esitykseen.

TE-hallinnon tietojärjestelmien toiminta ja sen vaikutus asiakkaiden perusoikeuksien ja hyvän hallinnon toteutumiseen on tullut esiin oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa.

Oikeuskansleri viittasi lausunnossaan kanteluun (OKV/338/1/2018) antamaansa päätökseen, jossa todettiin, että laiteriippumattomat verkkopalvelut edistäisivät yhdenvertaisuutta. Päätöksen mukaan työ- ja elinkeinohallinnon työnhakijoille tarjoamia verkkopalveluja ei ollut sovitettu kaikille mobiililaitteille. Päätöksen mukaan sujuva asiointi yleisesti käytettävissä olevilla laitteilla, mikä on tavoitetilana sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa, ei ollut käytännössä täysin toteutunut. Työ- ja elinkeinohallinto oli uudistamassa sähköistä palvelujärjestelmäänsä. Päätökseni mukaan uudistustyössä sähköistä asiointia tulisi edistää asiakaslähtöisesti. Verkkopalveluissa tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen laiteriippumattomuuteen, eli digitaalisen asioinnin pitäisi olla mahdollista myös yleisesti käytössä olevilla mobiililaitteilla ja niissä käytettävillä sovelluksilla. Tähän velvoittaa myös tuolloin pian voimaan tulossa ollut laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta, jonka tavoitteena on parantaa jokaisen mahdollisuuksia yhdenvertaisesti käyttää digitaalisia palveluja. Yhdenvertaisuuden edistämisestä on säädetty myös yhdenvertaisuuslaissa ja julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetussa laissa.

TE-hallinnon tietojärjestelmän toimintaa hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti on arvioitu oikeuskanslerin kanteluun (OKV/138/10/2020) antamassa päätöksessä. TE-toimisto antoi kantelijaa koskevan työvoimapoliittisen lausunnon työttömyysetuuden saamisen edellytyksistä, vaikka kantelija ei ollut työttömänä työnhakijana TE-toimistossa eikä hän ollut hakenut tai aikonut hakea työttömyysetuutta. Lausunto oli automaattilausunto, jonka TE-toimiston käyttämä asiakastietojärjestelmä oli tiettyjen ehtojen täyttyessä antanut. Kantelija oli kokenut annetun lausunnon olevan häntä syyllistävä.

lausunto_te-hallinnon_asiakastietojen_kasittely_ja_palvelualusta_OKV_1881_21_2021.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 5