Lausunnot

Tartuntatautilain muuttaminen

Diaarinumero: OKV/1927/21/2020
Antopäivä: 2.10.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon tartuntatautilain muutosehdotuksista, jotka koskivat koronavirusepidemiasta johtuvia rajoituksia elinkeinotoiminnassa, kokoontumisissa ja liikennepalveluissa.

Oikeuskansleri piti tärkeänä tartuntatautilain säännösten täydentämistä koronavirusepidemian tilanteen vuoksi. Hän piti myös perusteltuna viranomaisten toimenpiteiden porrastamista epidemian tilanteen vakavuuden mukaan. Uusien säännösten sisällön johdonmukaisuuden ja sovellettavuuden varmistamiseen oli kuitenkin kiinnitettävä vakavaa huomiota lain jatkovalmistelussa. Lausunnossa esitettiin tästä sekä yleisiä että yksityiskohtaisia havaintoja. Lisäksi esityksen perusteluissa oli käsiteltävä tarkemmin perusoikeuksien rajoittamisen yleisiä edellytyksiä ja yksittäisten perusoikeuksien rajoittamiseen liittyviä erityisiä vaatimuksia sekä koottava kokonaisarvio rajoitusten kokonaishyödyistä ja -haitoista.

OKV_1927_21_2020.PDF

« Takaisin

Työryhmämietintö seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksesta

Diaarinumero: OKV/1404/21/2020
Antopäivä: 29.9.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon työryhmämietinnön ehdotuksesta seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistukseksi. Hän totesi, että pääosin rikosoikeudellisia sanktioita ja niiden tasoa koskevat säännökset kuuluvat lainsäätäjän yhteiskuntapoliittiseen harkintavaltaan.  Näin ollen hän ei nimenomaisesti kannattanut tai ollut kannattamatta mietinnössä ehdotettua ja siinä esitettyjä vaihtoehtoja. Hän totesi, että rikoslain 20 luvun seksuaalirikoslainsäädännön johdonmukaisuuden, toimivuuden ja ymmärrettävyyden kannalta on laajalti odotettua, että muutostarpeet arvioidaan ja suhteutetaan yhdellä kertaa ja että nyt kysymyksessä olevalla kokonaisuudistuksella vallitsevaa tilannetta on mahdollisuus parantaa.

Hän totesi, että seksuaalinen itsemääräämisoikeus on olennainen osa jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta ja itsemääräämisoikeuden ydinsisältöä ja että se kiinnittyy useisiin perustuslaissa ja Suomea velvoittavissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja niiden tulkintakäytännössä vahvasti suojattuihin perus- ja ihmisoikeuksiin. Tästä näkökulmasta itsemääräämisoikeutta nykyistä paremmin suojaava rikoslain sääntely on hyvin perusteltua.

Seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi ehdotetun vapaaehtoisuuden puutteen kriteerin osalta hän katsoi, että se on itsemääräämisoikeuden keskeinen lähtökohta ja rikoslain seksuaalirikosten sääntelyssä on perusteltua vahvistaa kattavasti juuri ihmisen itsemääräämisoikeuden suojaa.

Oikeuskansleri totesi, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön tulee toteuttaa julkisen vallan velvoitteita suojata lasten perusoikeuksia ja niiden taustalla olevaa oikeutta itsemääräämiseen sekä turvalliseen ympäristöön ja kasvuun ja että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään edellyttänyt tässä käytettävän myös rikosoikeudellisia keinoja. Hän piti lainsäädäntöteknisesti lapsiin kohdistuvia tekoja koskevien säännösten erottamista omaksi kokonaisuudekseen loogisena suhteessa työryhmän mietinnössä mainittuun uudistuksen keskeiseen tavoitteeseen nähden; rikosoikeudellisen suojan parantaminen lasten koskemattomuuden ja häiriöttömän kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Hän totesi, että jatkovalmistelussa tulee kartoittaa, toteuttaako työryhmämietinnön ehdotus suojeluvelvoitetta 12-15 ja 16-17 -vuotiaiden lasten osalta parhaalla mahdollisella tavalla. Hän totesi olevan tärkeää, ettei erityisesti 12-15 -vuotiaiden lasten rikosoikeudellinen suoja tosiasiassa heikkenisi ja että lasten erityisen suojelun vaatimukset toteutuvat tehokkaasti myös heidän osaltaan.

Oikeuskansleri arvioi, että ehdotus edellyttää vielä usealta kohdin jatkovalmistelua.

OKV_1404_21_2020.PDF

« Takaisin

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus ja maakuntien perustaminen

Diaarinumero: OKV/1121/21/2020
Antopäivä: 22.9.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä, joka koski maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta. Lausunnossaan hän käsitteli perustuslain asianmukaista soveltamista, perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä hyvän lainvalmistelutavan vaatimuksia.

Oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan erityistä huomiota eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanottoihin edellisillä vaalikausilla esitetyistä vastaavista uudistuksista. Oikeuskansleri piti maakuntien toimialaa koskevaa sääntelyä todennäköisesti aikaisempaa ongelmattomampana. Maakuntien rahoitukseen, verotuksen järjestelyihin ja Ahvenanmaan asemaan ei ollut laillisuusvalvonnan näkökulmasta olennaista huomautettavaa. Siirtyminen esityksen mukaiseen tarveperusteiseen rahoitukseen oli kuitenkin huomattavan suuri muutos, jonka vaikutuksia oli tarpeen seurata. Oikeuskansleri korosti rakenteellisen sosiaalityön hyödyntämisen merkitystä perustusoikeuksien toteuttamisessa. Lisäksi hän korosti perustuslaissa säädettyä oikeutta terveelliseen ympäristöön sekä sen turvaamiseksi tehtävän laaja-alaisen vaikuttamisen ja ennaltaehkäisevän toiminnan merkitystä väestön ja yksilöiden hyvinvoinnin edistämisessä. Palveluiden yhteensovittamisessa oli myös tarpeen huomioida työterveyshuollon toiminta esityksen perusteluissa ja käytännön toiminnassa.

Esityksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi järjestettäisiin Helsingissä ja Uudellamaalla maakuntajaosta poiketen ja hallinnollisesti eri tavoin kuin muualla maassa. Oikeuskansleri piti ehdotuksen valtiosääntöoikeudellisia perusteluja puutteellisina. Oikeuskansleri piti myös tarpeellisena täydentää ehdotuksia, jotka koskivat sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintaa yksityisiltä tahoilta sekä henkilötietojen ja yksityiselämän suojaa.

Esityksessä ehdotettiin, että uudistuksen voimaanpano alkaisi 1.7.2021. Oikeuskansleri piti aikataulua tiukkana esityksen asianmukaisen valmistelun ja eduskuntakäsittelyn kannalta. Aikataulun viivästyminen voisi johtaa ensimmäisten maakuntavaalien siirtymiseen tammikuusta 2022 eteenpäin.

OKV_1121_21_2020.pdf

« Takaisin

Todistus negatiivisesta testituloksesta (SARS-CoV2) rajat ylittävässä liikenteessä

Diaarinumero: OKV/1887/21/2020
Antopäivä: 14.9.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon liikenne- ja viestintäministeriölle hallituksen esitysluonnoksesta liikenteen palveluista annetun lain muuttamisesta, joka koski vaatimusta negatiivisesta testituloksesta rajat ylittävässä liikenteessä. Oikeuskansleri totesi lausunnossaan ennakkotestausmenettelyn muodostavan keskeisen välineen siirryttäessä matkustuksen rajoituksiin ja valtioneuvoston tekemiin rajapäätöksiin perustuvasta toimintatavasta uudenlaiseen toimintamalliin rajat ylittävässä liikenteessä. Uusi toimintamalli mahdollistaa Schengenin säännöstöön perustuvasta sisärajavalvonnasta luopumisen, mitä oikeuskansleri on laillisuusvalvojana pitänyt tärkeänä rajasäännöstön asettaman määräajan umpeutuessa.

Oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että esityksen perusteluissa tulee antaa selkeä kokonaiskuva toimintamallista ja että säätämisjärjestysperusteluja on täydennettävä mm. ennakkotestauksesta vapautettujen väestöryhmien erityiskohtelun osalta niin perusoikeusjärjestelmän kuin unionin oikeuden kannalta. Lisäksi oikeuskansleri edellytti, että ehdotetussa sääntelyssä otetaan huomioon valtioneuvoston 11.9.2020 tekemän periaatepäätöksen linjaukset. Jatkovalmistelussa on vielä hiottava lakiehdotuksen rakennetta ja säännösmuotoiluja sekä täsmennettävä asetuksenantovaltuuksia.

OKV_1887_21_2020.pdf

« Takaisin

Lausunto automaattista päätöksentekoa koskevasta arviomuistiosta

Diaarinumero: OKV/1348/21/2020
Antopäivä: 28.8.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että perustuslakivaliokunnan viimeaikaisissa kannanotoissa esitetyllä tavalla automatisoidun päätöksenteon yhteydessä on otettava huomioon hyvää hallintoa koskevat ja hallintolain hallinnon asiakkaiden oikeuksia ja oikeusturvaa koskevat säännökset samoin kuin virkavastuun toteutumiseen liittyvät näkökohdat. Automatisoidussa päätöksenteossa ja päätöksentekomenettelyssä ei siten voida sivuuttaa hallintomenettelyä sääteleviä säännöksiä eikä hämärtää virkavastuun toteutumista esimerkiksi niin, ettei asian käsittelystä ja päätöksen valmistelusta ja teosta vastuullista tahoa ole mahdollista osoittaa.

Oikeuskansleri piti oikeusministeriön selvitystä asiasta ja jatkovalmistelua automatisoitua päätöksentekoa koskevasta yleislainsäädännöstä erittäin tarpeellisena. Oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan ja siihen kuuluvan ennakollisen säädösvalvonnan havaintojen perusteella hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevan yleislainsäädännön valmistelua voidaan pitää myös kiireellisenä tarpeena, koska nykyinen sääntelemätön tilanne yhtäältä jarruttaa muutoin perusteltua digitalisaation hyödyntämistä ja toisaalta säännösten puute aiheuttaa epäselvän oikeustilan kun eri viranomaisissa tosiasiallisesti on jo laajasti käytössä tai lähes otettu käyttöön automaattisia toimintoja ja menettelyitä.

Jatkovalmistelussa olisi lausunnon mukaan syytä kuitenkin kiinnittää huomiota myös sellaiseen tosiasialliseen hallintotoimintaan, joka ei suoraan liity automaattiseen päätöksentekoon. Olisi tarpeellista selvittää sitä, miltä osin tosiasialliseen hallintotoimintaan liittyvää automaatiota olisi syytä säännellä laintasoisesti, onko sitä ylipäänsä tarpeellista säännellä ja miten tämä sääntely tapahtuisi. Vastuun kohdentamisen ja automaattisen päätöksenteon ennakoitavuuden ja valvottavuuden sekä ymmärrettävyyden ja läpinäkyvyyden turvaamisen vaatimukset näyttävät muodostuvan jossain määrin erilaisiksi sääntöperusteisessa automaatiossa ja tekoälypohjaisessa päätöksenteossa. Arviomuistion erottelu sääntöperusteisen ja aidosti oppivan tekoälyperusteisen päätöksenteon välillä on teoriassa perusteltu, mutta käytännössä tämä erottelu voi johtaa toki automaation alan aika vahvaan rajoittamiseen ja käytännön vaikeuksiin siinä, että osa ohjelmistotuotteista sisältää sekä sääntöperusteisia että oppivia elementtejä.  Perustuslakivaliokunnan lausunnoista ilmenevät seikat huomioon ottaen automaattinen päätöksenteko voitaisiin kuitenkin tässä vaiheessa kohdentaa sellaisiin päätöstyyppeihin, joissa ei lainsäädännön perusteella tehdä kovin moniulotteista ja inhimilliseen punnintaan perustuvaa harkintaa.

Kaikki hallintotoiminta, kuten myös automaattinen päätöksentekomenettely, tulee olla järjestetty siten, että muun muassa kuulemista ja päätöksen perusteluja koskevat vaatimukset ja hyvän kielenkäytön vaatimus tulevat asianmukaisesti toteutetuiksi. On olemassa vaara, että automaattista päätöksentekoa koskevan prosessin eri vaiheissa ei ymmärretä kiinnittää riittävästi huomiota siihen, että hyvä hallinto, hallintolaki ja hallinnon yleislait koskevat myös automaattista päätöksentekoa. Ne asettavat vaatimuksia, jotka tulisi ottaa huomioon automaattisen päätöksenteon kaikissa vaiheissa prosessien ja järjestelmien suunnittelusta lähtien.

Jatkovalmistelussa voitaneen lausunnon mukaan myös arvioida automaattisen päätöksentekosääntöjen yksityiskohtaisen kuvauksen suhdetta muun lainsäädännön perusteella laadittaviin selvityksiin, kuten tietosuojalainsäädännön mukaista osoittamisvelvollisuutta toteuttavat selvitykset ja selostukset sekä tiedonhallintalain edellyttämä tiedonhallintamalli. Automaattisen päätöksenteon perustelujen ja automaattisen päätöksenteon päätöksentekosääntöjen kuvausten tulisi muodostaa selkeä kokonaisuus, joka antaa perustan myös hallinnon valvonnalle sekä yksilöiden ja näiden muodostamien yhteisöjen oikeudelle saada luotettava kuva hallinnon toiminnasta.

OKV_1348_21_2020.pdf

« Takaisin

Terrorismirikossääntelyn kattavuuden lisäksi on edistettävä kokonaisarviointia, jossa huomioidaan myös sääntelyn käytännön toimivuus

Diaarinumero: OKV/1145/21/2020
Antopäivä: 26.8.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausunnon työryhmämietinnöstä ”Terrorismirikosten sääntelyn ajanmukaisuus ja vastaavuus vertailumaiden sääntelyn kanssa”.

Oikeuskansleri totesi, että oikeusministeriön asettama työryhmä on huomattavan nopealla aikataululla laatinut mietinnön, jossa se on asiantuntevasti ja huolellisesti arvioinut terrorismirikosten sääntelyn ajanmukaisuutta ja sen vastaavuutta keskeisten eurooppalaisten vertailumaiden sääntelyn kanssa. Mietintö on lisäksi esitystavaltaan huolellisesti mietitty.

Oikeuskansleri otti lausunnossaan kantaa työryhmän keskeisiin ehdotuksiin rangaistavuuden laajentamisesta. Työryhmä ehdottaa, että rikoslaissa säädetyn terroristiryhmän toiminnan edistämisen rikosnimike muutettaisiin terroristiryhmän toimintaan osallistumiseksi ja että sen tunnusmerkistön sisältämää tekotapaluetteloa muutettaisiin niin, että se tulisi sisältämään myös tekotapatunnusmerkin ”hoitaa terroristiryhmän mainitun rikollisen toiminnan kannalta olennaista tehtävää”. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että uutena terrorismirikoksena säädettäisiin rangaistavaksi terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen, joka koskisi värväytymistä terroristiryhmään tai terrorismirikoksen tekemistä.

Ensiksi mainitun ehdotuksen osalta oikeuskansleri totesi, että työryhmän ehdottama tekotapatunnusmerkki on avoin ja voi johtaa pulmallisiin rajanvetoihin siitä, mikä on olennainen tehtävä ja minkälaista tietoisuutta terroristisesta tarkoituksesta edellytetään varsinkin silloin, kun ryhmällä on myös laillista toimintaa. Tästä huolimatta työryhmä on oikeuskanslerin näkemyksen mukaan esittänyt vahvoja perusteluja muutosehdotuksensa tueksi.  Viitaten työryhmän näkemykseen, että järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskeva rikostunnusmerkistö sisältää tekotapatunnusmerkin, joka ainakin jossakin määrin muistuttaa työryhmän ehdotusta, oikeuskansleri totesi erikseen, että kysymys on rikosoikeuden muodostaman kokonaisuuden johdonmukaisuudesta, jota ei voida turvata edellyttämättä johdonmukaisuutta myös rangaistussäännösten täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevilta arvioinneilta.

Jälkimmäisen ehdotuksen osalta oikeuskansleri totesi, että koska pykäläehdotuksella on asiallisesti liityntä perustuslaissa turvatun sananvapauden käyttämiseen, tarvitaan säännökselle tältä osin riittävän painavat perustelut. Viitattuaan mietinnön sisältämän esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa käsiteltyihin perustuslakivaliokunnan kannanottoihin, jotka liittyvät muun muassa terroristisen sisällön internetissä levittämisen estämiseen, oikeuskansleri totesi näkemyksenään, että työryhmän esitys ei ole sananvapauden kannalta ongelmallinen, mutta pykäläehdotuksen perusteluissa voitaneen vielä tarkentaa suhdetta lailliseen sananvapauden käyttämiseen.

Oikeuskansleri otti lausunnossaan kantaa myös työryhmän mietinnössä todettuun terrorismirikoksia koskevan sääntelyn kokonaisarvioinnin tarpeeseen. Oikeuskansleri totesi, että hän oli jo 6.3.2020 terrorismin rahoittamista koskevien säännösten muuttamista koskevasta hallituksen esityksen luonnoksesta antamassaan lausunnossa korostanut tarvetta sekä sellaiselle terrorismirikossäännösten vertailevalle tarkastelulle, jonka työryhmä on nyt alustavasti suorittanut, että tuota huomattavasti laajemmalle terrorismirikossääntelyn ja sen käytännön toimivuuden kokonaisarvioinnille. Oikeuskansleri totesi, että työryhmän mietinnöstä välittyy useissa kohdissa näkemys, jonka mukaan terrorismirikoksia koskevien rangaistussäännösten suuri lukumäärä Suomessa selittyy osittain jo rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuvalla tunnusmerkistön tarkkarajaisuusvaatimuksella. Oikeuskanslerin mielestä tämä ei voine olla vaikuttamatta siihen, millaisia tuloksia kokonaisarvioinnilta voidaan odottaa esimerkiksi rikoslain 34 a luvussa säädettyjen rikostunnusmerkistöjen lukumäärän suhteen. Näissä oloissa oikeuskansleri päätyi korostamaan sitäkin ponnekkaammin tarvetta sisällyttää kokonaisarviointiin sääntelyn käytännön toimivuus ja rikosvastuun toteuttamiseen liittyvä eri viranomaisten tiedonkulku, samoin kuin muitakin terrorismin ennaltaehkäisyn ja torjunnan kannalta olennaisia kysymyksiä, joilla on yhteys rikosoikeuteen.

OKV_1145_21_2020.pdf

« Takaisin

Eurooppalainen raja- ja merivartiosto, täydentävä lainsäädäntöehdotus

Diaarinumero: OKV/1147/21/2020
Antopäivä: 5.8.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi sisäministeriön rajavartio-osastolle lausuntonsa ehdotuksesta eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskevaksi täydentäväksi lainsäädännöksi.

Oikeuskanslerin mukaan esityksen jatkovalmistelussa voisi olla perusteltua vielä arvioida viranomaisten keskinäisiä toimivallan rajoja sekä julkisen vallan käytön delegoimiseen liittyviä kysymyksiä tilanteissa, joissa kansalliset viranomaiset hoitavat päätöksenteon kannalta merkityksellisiä käsittelytoimia yhteistyössä ryhmien jäsenten kanssa. Lakien voimaantulon jälkeen toimivaltarajojen ja tehtävien jaon selkeyttä tulisi myös seurata ja mahdollista tarvetta sääntelyn teräväittämiseen arvioida käytännön kokemuksen karttuessa.

Säännöskohtaisissa perusteluissa voitaisiin harkita täydennettäväksi myös rajavartiolain perusteluita siltä osin, milloin kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annettu laki voisi tulla sovellettavaksi nyt valmisteltavan olevan eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskevan lainsäädännön yhteydessä.

Eduskunta oli lausuntopyynnön lähettämisen jälkeen hyväksynyt lain henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa ja eräät siihen liittyvät lait. Nämä tuli huomioida esityksen viimeistelyssä ja päivittää esitysluonnoksen jakso suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys tämän mukaisesti.

Säätämisjärjestysperusteluissa on olennaista arvioida tietoluovutusten henkilötietojen suojaa koskevien säännösten tarkkarajaisuus, täsmällisyys ja kattavuus EU:n tietosuoja-asetuksen ja henkilötietojen suojaa koskevan perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisen riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti. Säätämisjärjestysperusteluissa on myös tarpeen artiklan numeroiden tasolla yksilöidä EU:n raja- ja merivartiostoasetuksen säännökset, jotka edellyttävät salassa pidettävien henkilötietojen luovuttamista ja erityisesti kansallisesti arkaluonteisiksi katsottavien tietojen luovuttamista.

Oikeuskansleri totesi vielä, että säätämisjärjestysperusteluissa olisi myös perusteltua tuoda esiin, että Euroopan raja- ja merivartiovirastolta saatavaa tukea koskevaan kansalliseen päätöksentekoon sovellettaisiin vastaavia päätöksentekomuotoja valtioneuvostossa kuin samankaltaisiin asioihin nykyisinkin ja että olennaiset päätökset tehdään valtioneuvostossa parlamentaarisella vastuukatteella.

OKV_1147_21_2020.pdf

« Takaisin

Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle luottotietolain, maksupalvelulain ja rikosrekisterilain 4 a §:n muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/789/21/2020
Antopäivä: 24.6.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että toisin kuin esityksen perusteluissa oli todettu, voimassa olevan luottotietolain 16 §:ssä ei ole nimenomaisesti sallittu automatisoituja yksittäispäätöksiä ainakaan tavalla jonka voisi katsoa täyttävän tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 2 kohdan b alakohdan asettamat vaatimukset. Esitystä tulisi muuttaa niin, että tarkoitus hyväksyä automatisoidut yksittäispäätökset, kun sellainen ilmeisesti oli, käy selkeästi ilmi lain tekstistä ja myös perustellaan lain yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Oikeuskansleri totesi edelleen rikosrekisterilain 4 a §:ään esitetyn tiedon luovuttamisesta päättämiseen eräissä poikkeustapauksissa koskevan muutoksen osalta, että esityksessä tuli tarkemmin perustella miksi aikaisempi lainkohtaa säädettäessä esitetty peruste, jolla päätöksenteko päätettiin jättää ministeriölle, ei enää pitänyt paikkaansa.

OKV_789_21_2020.pdf

« Takaisin

Laatusuositukset hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi

Diaarinumero: OKV/1027/21/2020
Antopäivä: 24.6.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon laatusuosituksesta hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020-2023. Oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että ikääntyneen väestön osallistaminen suosituksen tekoon antaisi tietoa palvelujen käyttäjien kokemuksista ja tarpeista sekä toteuttaisi perustuslaissa julkisella vallalle asetettua velvollisuutta edistää yksikön mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Samalla osallistaminen edistäisi osaltaan ikääntyneille ihmisille tarjottavien palvelujen toteutumista hallintolaissa säädettyjen hyvän hallinnon perusteiden edellyttämällä tavalla.

Oikeuskanslerin mukaan omavalvontasuunnitelmien laatu ja omavalvonnan tarkoituksen sisäistäminen sosiaalihuollon yksiköissä on ratkaisevaa valvonnan toimivuudelle. Hänen näkemyksensä mukaan omavalvonnan merkitykseen ja omavalvontasuunnitelmien toimivuuteen tulisi kiinnittää huomiota, jotta omavalvontaa voitaisiin hyödyntää parhaalla tavalla muun muassa ikääntyvän väestön palvelujen tuottamisessa ja laadussa sekä laadun seurannassa.

Oikeuskanslerin mukaan ikääntyvän väestön kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota heidän taitoihinsa, kykyihinsä ja haluunsa hyödyntää digitalisaatiota ja uutta teknologiaa, jotta heidän sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeisiin voidaan vastata asiakaslähtöisesti ja yksiköllisesti vaarantamatta heidän oikeuksiaan. Oikeuskansleri korosti myös tietoturvakysymysten tärkeyttä. Ikääntyneillä henkilöillä on oltava käytettävissään luotettavaa ja riittävää tukea digitaalisten palvelujen ja uuden teknologian käytölle. Hän totesi, että ikääntyneeltä väestöltä olisi tärkeää saada palautetta ja kokemuksia digitaalisten palvelujen käyttämisestä, jotta palveluja voidaan kehittää asiakaslähtöisesti.

« Takaisin

Laiton uhkaus virallisen syytteen alaiseksi

Diaarinumero: OKV/923/21/2020
Antopäivä: 9.6.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausuntonsa ehdotuksesta rikoslain 25 luvun 9 §:n muuttamisesta.

Mietinnössä ehdotettiin laittoman uhkauksen syyteoikeutta koskevaa säännöstä muutettavaksi niin, että teko olisi virallisen syytteen alainen, jos laiton uhkaus kohdistuisi henkilöön hänen työtehtävänsä vuoksi eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön. Syyttäjä saisi nostaa syytteen laittomasta uhkauksesta myös, jos teko on kohdistunut henkilöön hänen julkisen luottamustehtävänsä vuoksi.

Oikeuskansleri piti mietinnössä esitettyjä tavoitteita lähtökohtaisesti tärkeinä ja totesi, että valtiolla on perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta katsoen positiivinen velvollisuus suojata henkilön henkilökohtaista turvallisuutta ja sananvapauden käyttöä väkivallalta ja sen uhalta.

Oikeuskansleri kiinnitti huomiota siihen, että mietinnössä päädyttiin johtopäätökseen, että asianomistajalla on Suomessa jo nykyään käytössään sekä perustuslain että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan edellyttämä tehokas oikeussuojakeino tutkinnan aloittamiseksi asiaomistajarikokseksi säädetyssä laittomassa uhkauksessa. Mietinnössä todettiin yleisellä tasolla, että ehdotuksen voitaisiin arvioida parantavan rikoksen uhriksi joutuneen oikeuden saatavuutta.

Oikeuskansleri viittasi perustuslakivaliokunnan käytäntöön ja kiinnitti huomiota kriminalisointiperiaatteisiin sekä katsoi, että vaikka kyse ei nyt ollut kokonaan uuden teon kriminalisoinnista, oli syyteoikeuden laajentamisessa virallisen syytteen alaiseksi olemassa perusoikeusnäkökulmasta samoja elementtejä.

Mietinnöstä myös ilmeni, että kotimaisen oikeuskäytännön perusteella asiaan liittyvässä rikosoikeudellisessa sääntelyssä saattoi olla ainakin jonkinasteista päällekkäisyyttä. Tämä saattoi olla ongelmallista sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden näkökulmasta. Rikosoikeudessa kriminalisointien tarkkarajaisuusvaatimus korostuu.

Lakivaliokunta oli aiemmassa kannanotossaan vuonna 2010 toisen lainsäädäntöhankkeen yhteydessä pitänyt perusteltuna, että laittomassa uhkauksessa päätösvalta rikosprosessin aloittamisesta säilyy uhrilla itsellään, koska rikosepäilyt voivat käytännössä olla hyvinkin erilaisia ja myös subjektiivisesti värittyneitä.

Oikeuskansleri katsoi, että jatkovalmistelussa voisi olla hyvä vielä pohtia laajemmin ehdotettua sääntelyä painavan yhteiskunnallisen tarpeen ja sääntelyn mahdollisen päällekkäisyyden näkökulmasta asiaan liittyvä lainsäädännöllinen kokonaisuus huomioiden. Esityksessä saattaisi olla perusteltua myös ennakkoon arvioida tarkemmin edellä mainitun lakivaliokunnan kielteisen kannan merkitystä nykytilanteessa.

OKV_923_21_2020.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 15