Lausunnot

Oikeuskanslerin lausunto uutta Bryssel II a -asetusta täydentävää kansallista sääntelyä koskevasta työryhmämietinnöstä

Diaarinumero: OKV/1833/21/2021
Antopäivä: 15.9.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi oikeusministeriölle lausunnon työryhmän mietinnöstä, joka koski ns. uutta Bryssel II a -asetusta täydentävää kansallista sääntelyä.

Työryhmän tehtävänä oli ollut valmistella mainitun asetuksen soveltamisen edellyttämät muutokset kansalliseen lainsäädäntöön sekä arvioida, onko Suomessa lapsen palauttamisesta annetun päätöksen täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä tarpeen tarkistaa, ja tarvittaessa valmistella tätä koskevat lainmuutokset. Hallituksen esityksen luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi laki tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta annetun neuvoston asetuksen soveltamisesta. Lisäksi esitysluonnoksessa ehdotetaan muutoksia muun ohella lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin (lapsenhuoltolaki) ja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen täytäntöönpanosta annettuun lakiin (täytäntöönpanolaki). Mainittuihin lakeihin ehdotetuilla muutoksilla on esitysluonnoksen mukaan tarkoitus vastata muun ohella apulaisoikeuskanslerin päätöksessä 9.5.2019 (OKV/1784/1/2017) esille tuotuihin lainsäädännön täydentämis- ja täsmentämistarpeisiin.

Oikeuskanslerin lausunnossaan esittämät huomiot painottuivat lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanoa ja sen turvaamista koskeviin ehdotuksiin. Periaatteelliselta kannalta oikeuskansleri totesi esitysluonnoksen tarkoittavan, että perustellumpana pidettävän kokonaisvaltaisen tarkastelun sijaan lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanoa koskevan sääntelyn kehittäminen jatkuu edelleen valitettavan pistemäisenä. Oikeuskansleri piti kuitenkin tärkeänä, että nykyinen epäselvä oikeustila joutuisasti selkeytetään toteuttamalla lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpanoa koskevat ehdotukset uutta Bryssel II a -asetusta täydentävän kansallisen sääntelyn yhteydessä. Oikeuskansleri totesi tämän kuitenkin edellyttävän esityksen perustelujen täydentämistä, jotta mainituilla ehdotuksilla saadaan aikaan tavoiteltu asianomaisia toimijoita ohjaava vaikutus.

Oikeuskansleri esitti lausunnostaan tarkemmin ilmenevät yksityiskohtaiset huomiot lapsenhuoltolakiin ja täytäntöönpanolakiin ehdotetuista muutoksista. Muun ohella oikeuskansleri totesi näkemyksenään, että jatkovalmistelussa on syytä arvioida huolellisesti väliaikaisesti sijoitetun lapsen oikeusaseman selkeyttämistä tavoittelevaa täytäntöönpanolain muutosehdotusta. Oikeuskansleri painotti, että muutosehdotuksessa on kysymys sekä väliaikaisesti sijoitetun lapsen oikeusaseman täsmentämisestä että sen varmistamisesta, että lapsen väliaikaisella sijoituksella ylipäänsä pystytään turvaamaan lapsen palauttamismääräyksen täytäntöönpano.

OKV_1833_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto luonnonsuojelulain muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/1930/21/2021
Antopäivä: 6.9.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri esitti lausunnossaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi luonnonsuojelulain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta täsmennyksiä ja tarkennuksia sekä säädösteksteihin että perusteluihin.  Hän painotti erityisesti kansanvaltaan sisältyvää yksilön oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Viranomaisten toimivaltuudet on muotoiltava selkeästi ja täsmällisesti. Esitykseen ehdotukset tulisi perustella konkreettisesti ja siten, että perusteluista voi saada tukea lain soveltamiseen.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen toteaminen lain tavoitesäännöksessä oli perusteltua. Perusteluissa oli tarpeen vielä täsmentää luonnon monimuotoisuuden turvaamisen sekä ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen välistä yhteyttä erityisesti luonnonsuojelulain soveltamisen konkretian näkökulmasta. Luonnon monimuotoisuudella on kansainvälisen sopimusnormiston ja asiantuntijatiedon valossa myös selkeä yhteys perustuslain ympäristöperusoikeussäännöksessä todettuun oikeuteen terveelliseen ympäristöön, jonka turvaaminen on julkisen vallan erityisenä velvollisuutena. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, oikeus terveelliseen ympäristöön sekä ympäristöä koskevaan päätöksentekoon osallistumisen laajat mahdollisuudet ja tehokkaat osallistumisoikeudet ovat niin kansainvälisessä ihmisoikeusajattelussa kuin Euroopan unionin ja kansallisessa perusoikeusjärjestelmässä painoarvoltaan vahvistuvia perus- ja ihmisoikeuksia.

Tavoite- ja yleisluonteiset säännökset (kunnan edistämistehtävä, ELY-keskuksen tukitehtävä, valvonnan järjestäminen) voivat olla ongelmallisia mm. lakisidonnaisuuden periaatteen ja soveltamisen kannalta. Lainsäädännön tulisi täyttää täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset, ja viranomaisten toimivaltuuksien ja päätöksentekoprosessien tulisi olla selkeitä. Yhteydet ympäristönsuojelulakiin erityisesti tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksien osalta tulisi tarkistaa ja arvioida kattavasti. Oikeuskansleri esitti myös tarkennuksia varovaisuus- ja selvilläoloperiaatteiden perusteluihin ja säädösteksteihin. Hän kiinnitti huomiota myös Luontopaneelin jäsenten riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseen mm. sidonnaisuuksien osalta, korvausten, rajoitusten ja luonnon monimuotoisuuden suojan oikeasuhtaisuuteen sekä tietosuoja-asetuksen asettamien vaatimusten käsittelyyn esityksessä.

Ehdotukseen sisältyvästä ekologisesta kompensaatiosta voitiin yleisesti todeta jo tässä vaiheessa, että erityisesti velvoittavuuden osalta järjestelmä vaikutti tulkinnanvaraisuuksineen varsin alttiilta erimielisyyksille, joita jouduttaneen oikeudellisesti arvioimaan hallintotuomioistuimissa ja mahdollisesti myös laillisuusvalvonnassa. Kompensaation toteutumisen ja järjestelmän valvontaan liittyvien haasteiden osalta vaikutukset viranomaisten toimintaan tulisi myös esityksen perusteluissa asianmukaisesti huomioida. Kompensaatiojärjestelmässä ja siihen liittyvässä sääntelyssä olisi vielä lisäksi otettava huomioon oikeusjärjestykseen perustuvien oikeutettujen odotusten suoja, jonka tarkastelu olisi tarpeen myös lisätä esitykseen. Ekologista kompensaatiota koskevien erimielisyyksien näkymistä valitusperusteina ja muutoksenhakumenettelyn avaamista tulisi myös vielä avata ja arvioida.

OKV_1930_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto arviomuistiosta julkisen hallinnon tietojärjestelmiä koskevan sääntelyn kehittämistarpeista

Diaarinumero: OKV/2005/21/2021
Antopäivä: 2.9.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että tietojärjestelmät ja tietovarannot sekä niissä tehtävät ja tietojärjestelmiin kohdistuvat toiminnot ovat digitalisaation seurauksena yhä laajemmin ja voimakkaammin merkityksellisiä eri oikeuksien toteutumiselle, perusoikeuksien tasapainolle sekä erityisesti hyvän hallinnon ja sitä yleisesti määrittävien hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden toteutumiselle. Tämän vuoksi perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien aktiiviseen toteuttamiseen velvoitetussa oikeusvaltiossa datan ja tiedon käsittelyn infrastruktuuria, tiedonhallintaa ja tietojärjestelmiä sekä niitä koskevia ja niissä tehtäviä toimintoja on tarpeen säädellä lainsäädännössä. Tarvetta osaltaan lisää automaatio, jossa hallinnon asiakas ja varsinkin myös hallinnon sisäiset käyttäjät, asiaa käsittelevät virkamiehet, tulevat teknologisen järjestelmän osiksi. Ihmisen vuorovaikutus tietojärjestelmien kanssa tulee tällöin yhä ratkaisevammaksi palveluperiaatteen toteutumisen sekä hallintotoiminnan laadun ja tuloksellisuuden sekä yleensä oikeuksien toteutumisen kannalta.

Oikeuskansleri yhtyi arviomuistion johtopäätökseen sääntelyn osittaisesta hajanaisuudesta ja tietyistä epäjohdonmukaisuuksista esimerkiksi keskeisten käsitteiden käytössä. Tämä osaltaan korostaa tiedonhallintalain merkitystä yleisen oikeudellisen sääntelyn välineenä. Tietojärjestelmiä ja niiden toimintoja sekä tiedon käsittelyä koskevaa sääntelyä ei saisi pirstoa liian moniin säädöksiin, jolloin säädösten soveltamisalat ja keskinäiset suhteet muodostuvat helposti epäselviksi.

Oikeuskansleri yhtyi arviomuistiossa esitettyihin näkemyksiin siitä, että perustuslaissa säädetyt asian käsittelyn asianmukaisuuden sekä hallintolaissa säädetyt asian käsittelyn ja palvelun asianmukaisuuden vaatimukset luovat välttämättömän ja ehdottoman perustan myös hallinnon tietojärjestelmiltä ja viranomaisen digitaalisilta palveluilta edellytettäville kriteereille. Viranomaisten tietojärjestelmien ja sähköisten palvelujen toimivuus ja niiden vaikutus asiakkaiden perusoikeuksien ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutumiseen on noussut ja nousee toistuvasti esille oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa. Laillisuusvalvonnassa on havaittu puutteita esimerkiksi TE-hallinnon ja Kansaneläkelaitoksen (Kelan) järjestelmissä ja palveluissa.

Oikeuskanslerin mukaan tietojärjestelmille asetettavien yleisten toiminnallisuuksien tai teknisten vaatimusten säätämiselle laintasoisessa sääntelyssä on haasteita. Toimijoiden kirjo on moninainen, ja eri viranomaisten toimivaltaan kuuluvien hallintoasioiden käsittely ja päätöksenteko sekä niissä käytettävät tietojärjestelmät eroavat toisistaan. Oikeuskansleri yhtyi arviomuistiossa esitettyyn huomioon siitä, että tietojärjestelmissä käytettävän tieto- ja viestintäteknologian nopean kehittymisen vuoksi sääntelynkin tulisi olla riittävän joustavaa ja teknologianeutraalia. Tähän nähden laintasoinen sääntely ei ole oikeuskanslerin arvion mukaan soveliain säädösperusta ainakaan tietojärjestelmille asetettaville yksityiskohtaisille vaatimuksille. Toiseen suuntaan painavana näkökohtana voidaan kuitenkin ottaa huomioon, että yleinen ja kaikilla julkishallinnon aloilla sovellettava sääntely tietojärjestelmien laatua koskevista vähimmäisvaatimuksista voisi tuoda vahvempaa velvoittavuutta sekä yhtenäisyyttä ja selkeyttä nyt osin hajanaiseen sääntelyyn.

Oikeuskanslerin käsityksen mukaan tiedonhallintalakiin voisi harkita sisällytettäväksi joitakin yleisluonteisia periaatteita vaatimustenmukaisuudesta. Uudemman erityislainsäädännön ja Euroopan unionin lainsäädännön säännöksistä saa yleiselle tasolle vietynä johtoa siihen, minkä tyyppisiä periaatteita ja velvoitteita voitaisiin nostaa lain tasolle.

Oikeuskansleri piti virkavastuun toteuttamiseen ja kohdistamiseen liittyvien kysymysten ja lainsäädännön selkiyttämistä ensiarvoisen tärkeänä myös tietojärjestelmien kehittämisen ja käytön osalta. Kuten arviomuistiossa on kuvattu, tietojärjestelmien suunnittelu-, valmistelu-, kehittämis-, testaus-, ylläpito- ja valvontatehtäviin osallistuu eri henkilöitä ja toimijoita, joiden vastuut ja roolit ovat hyvin erilaiset. Laissa ei kuitenkaan tällä hetkellä erikseen säädetä virkamiehen roolista tietojärjestelmän kehittämisen valvonnassa ja ominaisuuksien ja toiminnallisuuksien määrittelyssä, testaamisessa tai käyttöönotossa. Vastuuasemien selkeä erottelu ja määrittely olisi virkavastuun oikeanlaisen kohdentamisen kannalta keskeistä.

Oikeuskansleri totesi, että perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Rikosoikeudellisen virkavastuun osalta lisäksi perustuslaissa säädetty rikosoikeudellinen laillisuusperiaate asettaa varsin tiukkoja vaatimuksia rikosoikeudellisen vastuun perustavan normikokonaisuuden selkeydelle, ymmärrettävyydelle, velvoitteiden ennakoitavuudelle sekä tarkkarajaisuudelle ja täsmällisyydelle. Huomiota onkin vielä kiinnitettävä siihen, onko säännöksissä tai määräyksissä asetettu kaikilta osin riittävän ennakoitavia ja täsmällisiä velvoitteita olennaisimpien tiedonhallintaan ja tietojärjestelmiin liittyvien velvollisuuksien osalta. Tämä koskee niin tiedonhallintalain nykyisiä, sinänsä hyvin hyvää hallintoa tietohallinnossa toteuttavia velvoitteita kuin työryhmän pohdinnassa olevia uusia säännöksiä eri lakeihin. Virkavastuuta sivuava tärkeä ja olennainen kysymys on myös tehokkaan oikeussuojan mahdollistavien menettelyiden riittävyys ja niiden riittävä ajantasaisuus.

Oikeuskansleri piti lausunnossaan tietoturvallisuuteen ja tietosuojan varmistamiseen liittyvien kysymysten selvittämistä myös tämän hankkeen yhteydessä erittäin tärkeänä ja olennaisena. Viranomaisten ja kriittisten toimialojen tiedon turvaaminen on olennaisen tärkeä osa yhteiskunnan tehokkaan toiminnan ja myös yksilön perusoikeuksien suojan varmistamista. Asiaan liittyy keskeisesti häiriötilanteisiin varautuminen. Viranomaisen on pystyttävä suorittamaan tehtävänsä myös tilanteissa, joissa tietojärjestelmää ei voida käyttää. Jatkovalmistelussa tulisi pohtia, mikä olisi soveliain säädös edellä mainittujen vaatimusten asettamiselle. Tiedonhallintalaissa on jo nykyisellään säännökset muun ohessa tietojärjestelmien ja tietoaineistojen tietoturvallisuudesta sekä tietojärjestelmien vikasietoisuuden ja toiminnallisen käytettävyyden varmistamisesta testauksilla. Tärkeää on myös, että tietoturvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden todentamisen menettelyt ovat riskeihin nähden oikeasuhtaisia.

Oikeuskansleri kiinnitti lisäksi huomiota datan ja tiedon sekä tietojohtamisen ja tiedolla johtamisen yleiseen yhteiskunnalliseen merkitykseen erilaisiin häiriötilanteisiin varautumisessa. Esimerkiksi covid-19 –pandemian yhteydessä on ilmennyt tilanteita, joissa ei ole ollut riittävän nopeasti saatavissa yhteiskunnan ja valtion kriisi- ja turvallisuusjohtamisen kannalta tärkeää, eduskunnan perustuslakivaliokunnan edellyttämää tietoa ja dataa. Yhteiskunnan tietovarantoihin, dataan ja tietoon sekä tietojärjestelmiin liittyvä häiriönsieto- ja palautumiskyky on jatkoa ajatellen tärkeä kehittämiskohde, jonka riittäviä oikeudellisia puitteita ja sääntelytarpeita olisi myös perusteltua tarkastella.

Oikeuskansleri piti lausunnossaan myös tärkeänä, että yhtäältä vaatimustenmukaisuutta ja toisaalta tietoturvallisuutta arvioidaan ja voidaan arvioida pätevien ulkoisten arvioitsijoiden toimesta riittävän laajasti ja kattavasti. Arvioinnissa ja tieto- ja kyberturvallisuuteen kohdistuvien riskien tunnistamisessa ja arvioinnissa tärkeää on myös hyvä yhteistyö ja tietojenvaihto tiedusteluviranomaisten kanssa.  Samoin tarvitaan niin tieto- ja kyberturvallisuuden kuin tietojärjestelmien olennaisten vaatimusten täyttymiseen myös selkeälle oikeudelliselle perustalle perustuvat arviointikriteeristöt, joita myös pidetään ajantasaisesti yllä.

OKV_2005_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle uudeksi ilmastolaiksi

Diaarinumero: OKV/1924/21/2021
Antopäivä: 1.9.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle uudeksi ilmastolaiksi. Hän toi yleisesti esille, että Ilmastolaki on valtiosääntöoikeudellisilta tehtäviltään tavoite- ja suunnittelulaki, jonka tehtävänä on antaa pitkäjänteisesti, eduskunnan vaalikausien ja eri hallitusten hallituskausien ylittävällä tavalla jatkuvuutta ja vakautta ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista koskevalle Suomen kansalliselle tavoitteenasettelulle.

Oikeuskansleri esitti jatkovalmistelussa huomioon otettaviksi seuraavat perusoikeusliitännäiset asiat.

Perustuslain 2 §:n 2 momentin mukaan kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen ja perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeussäännöksen ulottuvuuksiin kuuluu jokaisen oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 20 §:n 2 momentti edellyttää julkisen vallan turvaavan nämä vaikuttamisen mahdollisuudet.

Lakiesityksen mukaan ilmastopolitiikan suunnitelmien toteutumisen seurannan tuloksista ja ilmastovuosikertomuksesta on tiedotettava yleisölle riittävästi. Tiedottamiseen velvoitettu taho jäi oikeuskanslerin mukaan kuitenkin sääntelyssä avoimeksi samoin kuin tiedottamisten ajankohta. Säännösperusteluissa ei tuotu esiin, mitä riittävällä tiedottamisella tarkoitetaan.

Hallituksen esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa todetulla tavalla tulevien sukupolvien oikeudet ovat olennainen osa Suomen perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeutta koskevaa säännöstä. Tähän liittyen oikeuskansleri kiinnitti huomiotaan siihen, että ehdotetun ilmastolain ja sen mukaisen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteina mainittuja oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen sisältöä tulisi avata. Hän muun ohessa pyysi avaamaan sitä, keiden näkökulmasta oikeudenmukaisuutta arvioidaan (esimerkiksi tulevien sukupolvien oikeudet). Olisi myös suositeltavaa harkita, olisiko ilmastolain tavoitesäännökseen perusteltua lisätä tulevien sukupolvien oikeuksien toteutumisen varmistaminen ilmastotoimissa.

Säännöksiä, jotka koskevat valtion viranomaisen ja kunnallisen viranomaisen ilmastolain mukaisia edistämisvelvoitteita tulisi arvioida vielä kokonaisuutena. Oikeuskansleri viittasi tässä yhteydessä siihen, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien toimien edistäminen perusoikeuspohjaisena velvoitteena kohdistuu yleisesti julkisen vallan käyttäjiin, joiden perusyksiköitä Suomessa ovat valtio ja kunnat. Jotta ilmastolain mukaiset velvoitteet kohdistuisivat kaikkiin perustuslaissa tarkoitettuihin julkisen vallan käyttäjiin ympäristöperusoikeussäännöksen edellyttämällä tavalla, olisi jatkovalmistelussa perusteltua arvioida myös hyvinvointialueiden lisäämistä ilmastolain edistämisvelvoitettujen piiriin. Hän totesi, että esityksestä ei käy selkeästi ilmi, mitä siinä tarkoitetaan kunnallisilla viranomaisilla. Valmistelussa pyydettiin myös arvioimaan, että edistämisvelvoitetta koskevista säännöksistä poistettaisiin ilmaisu ”mahdollisuuksien mukaan”.

Esityksen jatkovalmistelussa jaksossa Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestysperustelut olisi ympäristöperusoikeuden erittelyn yhteydessä perusteltua tuoda vahvemmin esille edellä mainitut tulevien sukupolvien oikeudet sekä kestävän kehityksen oikeudellinen periaate. Osallistumisoikeuksien yhteydessä olisi tarpeen tuoda esille perustuslain 2 §:n 2 momentin nimenomainen säännös mahdollisuuksista vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Mainittuun jaksoon on välttämätöntä sisällyttää arviointi lakiesityksen sopusoinnusta ja suhteesta perustuslain 121 §:n mukaiseen kunnan asukkaiden itsehallintoon ja siihen kuuluvan rahoitusperiaatteen vaatimuksiin, sekä hyvinvointialueiden roolia koskeva vastaava arviointi.  

Lausunnossa käsiteltiin myös lakiesityksen yksittäisiä säännöksiä. Oikeuskansleri muu ohessa totesi, että ilmastopaneelin periaatteellisesti merkittävän tehtävänsä johdosta on ilmastolailla ja sen nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella huolehdittava siitä, että ilmastopaneeli on riippumaton ja että sitä kohtaan tunnetaan luottamusta sekä että se edustaa monipuolisella tavalla sille säädettyjen tehtävien hoitamisessa tarvittavaa asiantuntemusta. Ilmastopaneelin kokoonpanoa koskien lausunnossa otettiin niin ikään esiin eduskunnan tiedonsaantioikeuksien turvaaminen ja mahdollisimman objektiivisen ja riittävän moninäkökulmaisen tiedontuotannon merkitys ja edellytykset ympäristöasioissa. Lausunnossa viitattiin muun muassa apulaisoikeuskanslerin ilmastovuosikertomuksen toimittamisen viivästymistä koskevaan laillisuusvalvontapäätökseen (OKV/1050/2019, 28.1.2020) ja oikeuskanslerin laillisuusvalvontapäätökseen tiedon riittävän moninäkökulmaisuuden ja luottamuksen objektiivisuuden suojaamisesta (OKV/536/1/2019, 12.12.2019).

OKV_1924_21_2021.pdf

« Takaisin

Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta sekä siihen liittyviksi laeiksi

Diaarinumero: OKV/1937/21/2021
Antopäivä: 24.8.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta sekä siihen liittyviksi laeiksi vastaamalla pyydettyihin kysymyksiin. Hän suhtautui esitykseen lähtökohtaisesti myönteisesti. Lakiesitys tuo Suomen oikeusjärjestykseen osaksi uusia menettelyitä ja periaatteellisesti uusia elementtejä. Lainsäädäntö on valmisteltava direktiivin tarkoituksen eli unionin oikeuden loukkausten tehokkaan tutkimisen ja väärinkäytösten riskeihin nähden oikeasuhtaisten ja mahdollisimman sujuvien menettelyiden mukaisesti. Ilmoitukset on tutkittava mahdollisimman lähellä sitä tahoa, joka voi parhaiten vaikuttaa ongelman korjaamiseen. Direktiivin yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi on pyrittävä varmistamaan sisäisten kanavien ja menettelyiden ensisijaisuus. Ulkoisen ilmoituskanavan kautta tehdyissä ilmoituksissa tärkeää on, että ne saadaan direktiivin mukaisesti käsiteltäväksi kustakin unionin oikeuden alan valvonnasta vastaavassa viranomaisessa. Ulkoisia ilmoituskanavia koskevan sääntelyn tulee ulottua siten kaikkiin näihin viranomaisiin riittävän yksilöidyllä tavalla.

Oikeuskanslerin mukaan lakiesityksessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei sääntelystä tule liian monimutkaista, jonka johdosta ilmoituksia saattaisi jäädä tekemättä. Tietojärjestelmät ja erityisesti ilmoitusten vastaanottamista palvelevat järjestelmät ja asianhallinta- ja asiankäsittelyjärjestelmät olisi selvitettävä ja kuvattava vielä tarkemmin sekä ilmoitusten liikkumista keskitetyn ulkoisen kanavan ja toimivaltaisten valvontaviranomaisten välillä.

Lakiesitys vaikutti keskeneräiseltä. Kaavailtu voimaantuloaikataulu on varsin tiukka oikeuskanslerin ja muidenkin tahojen valmistautumisen kannalta. Lisäksi eduskunnalle tulee jättää riittävä käsittelyaika. 

Ilmoituskanavana toimiminen ja siihen liittyen varsinaisesti ilmoituksia tutkivien viranomaisten toiminnan valvonta olisi mahdollista ymmärtää osaksi perustuslain 108 §:n 1 momentissa säädettyä tehtävää. Kansallisena ratkaisuna oikeuskanslerin rooli ilmoituskanavana olisi direktiivin aineellisen soveltamisalan erityisiä valvontaviranomaisia täydentävä ja siten enemmän valvonnan valvontaa ja neuvontaa. Tämän vuoksi ehdotetun ilmoittajansuojelulain 15 §:ssä ja sen perusteluissa on osin luonnosta tarkemmin ja selkeämmin säädösperusteisesti järjestettävä tehtäväjako keskitetyn ulkoisen ilmoituskanavan ja 2 §:ssä tarkoitetun soveltamisalan valvonnasta vastaavien viranomaisten välillä. 

Jatkovalmistelussa olisi vielä selvitettävä, olisiko mahdollista, että viranomainen itse käsittelisi omaan ulkoiseen ilmoituskanavaan tulevat ilmoitukset ja siirtäisi ne toimivaltaisille viranomaisille, jotka vastaavat 2 §:ssä tarkoitetun soveltamisalan lainsäädännön valvonnasta. Keskitetyn ulkoisen kanavan tehtävänä olisi tältä osin sitten seurata ja valvoa, että tämä siirtely toimisi.

Olisi myös selkeämpää, jos oikeuskanslerin tehtävistä ja keskitetystä ulkoisesta ilmoituskanavasta säädettäisiin omassa pykälässään. 

Jatkovalmistelussa on tarpeen selventää, mitkä ovat käytännössä lain tarkoittamia toimivaltaisia valvontaviranomaisia, joilla on velvoite perustaa ulkoinen ilmoituskanava.

Oikeuskanslerin tehtävä tulisi tarkistaa siten, ettei se sisällä ”jatkotoimien” tekemistä ilmoitusten perusteella eikä yhteydenpitoa ilmoittajaan palautteen antamiseksi. Oikeuskanslerille osoitettu neuvontatehtävä tulisi rajata koskemaan vain itse ilmoitusmenettelyä.

Olisi myös hyvä lakiehdotuksen perusteluissa selventää, että oikeuskanslerinvirasto ei ilmoituksia siirtäessään erikseen selvittäisi ilmoittajan oikeutta laissa säädettyihin suojelutoimenpiteisiin ja voisi siten siirtää valvontaviranomaisille myös sellaisia ilmoituksia, jotka eivät kuulu lain piiriin, koska on varsin todennäköistä, että oikeuskanslerinviraston ylläpitämään ilmoituskanavaan tulee monenlaisia ilmoituksia. Jatkovalmistelussa olisi tarpeen selvittää, kohdistuuko direktiivin vaatimus suullisesta ilmoittamismahdollisuudesta myös oikeuskanslerinvirastoon vai voisiko tämä kansallinen erityisjärjestely toimia vain kirjallisen ilmoitusten pohjalta. Olisi tarpeen myös täsmentää, antaisiko oikeuskanslerinvirasto ilmoittajalle vastaanottoilmoituksen ja tiedon siirrosta sekä siirtäisi ilmoituksen sen jälkeen toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle.

Lakiehdotuksessa tulisi säätää toimivaltaisten valvontaviranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa oikeuskanslerille vuosittain vastaanottamiensa ilmoitusten määrä, tutkintatoimien ja menettelyjen määrä ja tulokset sekä arvio taloudellisen vahingon määrästä ja takaisin peritystä määrästä.

Oikeuskanslerin laillisuusvalvontakokemuksen perusteella todennäköisesti tulee myös toistuvasti samasta asiasta ja myös vähäisiä asioita koskevia ilmoituksia ja, vaikka järjestelmän tulee rohkaista ilmoitusten tekemiseen, on yhtä tärkeää se, että ilmoitukset pystytään niiden sisällön mukaisesti tehokkaasti tutkimaan ja tutkinnan resurssit suuntaamaan oikeisiin asioihin. Siksi direktiivin 11 artiklan mukaisen liikkumavaran täysimääräinen käyttö ilmoittajansuojelulain 18 §:ssä on tärkeää. 

Salassapitovelvollisuuden ja henkilötietojen suojan osalta olisi vielä arvioitava sääntelyn suhdetta julkisuuslakiin, koska tiedot ja tallenteet ovat myös julkisuuslain piirissä.

OKV_1937_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto hallinnon automaattisen päätöksenteon käyttöalaa ja läpinäkyvyyttä koskevista säännösluonnoksista

Diaarinumero: OKV/1698/21/2021
Antopäivä: 19.8.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri totesi käsitelleensä laillisuusvalvonnassaan hallinnon automaattisen päätöksenteon oikeudellisia puitteita ja kehittämistarpeita erityisesti Kelan automaattista päätöksentekoa koskevassa päätöksessään (OKV/131/70/2020, 20.4.2021) ja ennakolliseen säädösvalvontaan kuuluvissa lausunnoissaan säädöshankkeista, joissa automaatioon liittyviä kysymyksiä on ollut esillä. Oikeuskansleri pitää nyt käsillä olevaa sääntelyhanketta tärkeänä ja kiireellisenä.

Oikeuskansleri kannatti lausunnossaan automaattista päätöksentekoa koskevan käyttöalasäännöksen lisäämistä yleissäännöksenä hallintolakiin. Ehdotettu hallintolain 25 a §:n 1 momentti sallisi asian ratkaisemisen automaattisesti, jos ratkaisu voidaan yksiselitteisesti johtaa ratkaisuun vaikuttavista seikoista ja selvityksistä sekä asiaan sovellettavista oikeussäännöistä. Oikeuskansleri totesi, että kyseinen kriteeri asian automaattiselle ratkaisemiselle on ehdotetussa muotoilussa tarpeen ymmärtää siten, että oikeussääntöjen ja tosiseikkojen perusteella on muodostettavissa automaatiossa käytettävään järjestelmään ennakollinen käsittely- tai päättelysääntö, ja oikeusnormin tulkinta voidaan riittävässä määrin tehdä automaation päätöksentekosääntöä laadittaessa eikä tulkinta ole voimakkaan tilannesidonnainen. Käytännössä kriteeri tarkoittaa siten riittävää yksiselitteisyyttä ja johdettavuutta eikä kriteeri ota yksityiskohtaisesti kantaa automaation teknisiin toteutustapoihin.

Ehdotetun hallintolain 25 a §:n 2 momentin perustelujen mukaan 1 momentin kriteerit ulotettaisiin valmistelutoimiin ja tosiasiallisiin hallintotoimiin silloin, jos niillä on itsessään oikeusvaikutuksia tai vastaavia merkittäviä vaikutuksia. Oikeuskansleri totesi, että 25 a §:n 1 ja 2 momentin välinen suhde ei nyt ehdotetussa muodossaan ole aivan selkeä. Avoimeksi jää esimerkiksi, se voivatko 1 momentissa tarkoitettu varsinainen automaattinen päätöksenteko ja 2 momentissa tarkoitettu valmistelutoimi olla jossain määrin päällekkäisiä.

Säännösehdotuksen 1 momentin perusteluissa todetaan, että päätöksenteon perusteena ei voitaisi käyttää esimerkiksi tekoälyratkaisua, joka perustuu tilastolliseen ennusteeseen, koska tällöin ratkaisun johtaminen ei tapahdu suoraan vaan epäsuorasti. Oikeuskanslerin arvion mukaan epäselväksi jää, miten säännöksiä tulisi soveltaa koneoppivien järjestelmien/tekoälyn käyttöön valmistelussa ja tosiasiallisessa hallintotoiminnassa. Oikeuskanslerin mukaan automaattisen päätöksenteon sallitun käyttöalan määrittelyn ei pitäisi pelkästään rakentua teknologisten ratkaisujen sallimisen ja kieltämisen varaan ja siten esimerkiksi oppivien järjestelmien erotteluun sääntöpohjaisista ratkaisuista.

Lausunnossa käsiteltiin lisäksi muun muassa oikaisuvaatimuksen automaattisen käsittelyn mahdollistamista. Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että oikaisuvaatimusjärjestelmällä on tärkeä asema ja merkitys oikeusturvakeinona. Hänen näkemyksensä mukaan oikaisuvaatimuksen automaattista käsittelyä ei lähtökohtaisesti tulisi sallia. Tästä voitaisiin mahdollisesti poiketa siltä osin kuin kyse olisi oikaisuvaiheen avustavista toimenpiteistä. Varsinainen oikaisuvaatimuksen johdosta annettava päätös ja siihen liittyvä päätösharkinta tulisi kuitenkin tapahtua ns. ihmiskäsittelyssä. Oikeuskansleri suhtautui lausunnossaan erittäin kriittisesti siihen, että sekä hallintopäätös että siitä tehty oikaisuvaatimus voitaisiin molemmat käsitellä ja ratkaista automaattisesti.

Ehdotuksessa on tietosuojan osalta arvioitu, että hallintomenettelyyn sisältyvät velvoitteet toteuttavat samankaltaisia tavoitteita kuin tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 71 kohdassa mainitut suojatoimet ja niiden voi tulkita olevan asetuksen 22 artiklassa edellytettyjä suojatoimia yhdessä järjestelmien oikeaa toimintaa varmistavan tietojärjestelmäsääntelyn kanssa. Näistä syistä tässä yhteydessä ei ole ehdotettu sääntelyä automaattisiin hallintopäätöksiin liittyvistä erityisistä suojatoimista. Oikeuskansleri yhtyi ehdotuksessa esitettyihin näkemyksiin ja katsoi, että erityisistä suojatoimista ei tässä yhteydessä olisi tarpeen säätää.

Ehdotuksen mukaan automaattisen käsittelyn julkisuutta ja läpinäkyvyyttä koskevia tavoitteita toteutettaisiin ilmoittamalla automaattisesta käsittelystä päätöksessä ja viranomaisen julkaisemalla kuvauksella automaatiosta. Oikeuskansleri piti ehdotettua lähestymistapaa oikeana. Oikeuskansleri on Kelan automaattista päätöksentekoa koskevassa ratkaisussaan muun ohessa tuonut vahvasti esille, että automaattisen päätöksenteon läpinäkyvyys ja avoimuus korostavat ihmiskeskeistä ja ihmisen toimijuuteen perustuvaa hyvää hallintoa, mikä luo luottamusta päätöksentekoon ja viranomaistoimintaan yleisesti. Luottamuksella on keskeinen merkitys automaation käytön oikeutukselle ja hyväksyttävyydelle päätöksenteossa ja ylipäänsä hallintotoiminnassa.

OKV_1698_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto hallituksen esityksestä työ- ja elinkeinohallinnon asiakastietojen käsittelyä ja palvelualustaa koskevaksi lainsäädännöksi

Diaarinumero: OKV/1881/21/2021
Antopäivä: 18.8.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Hallituksen esityksen mukaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain tiedonsaantioikeutta koskevaa 12 luvun 6 §:n 1 momenttia muutettaisiin niin, että tiedonsaantioikeus kytkettäisiin nykyisen välttämättömyysedellytyksen sijaan tietojen tarpeellisuuteen laissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi. Tiedonsaantioikeuden piirissä olevat tiedot lueteltaisiin 13 luvun ehdotetussa 2 §:ssä. Oikeuskansleri piti lausunnossaan tiedonsaantioikeutta varsin laajana, vaikkakin tiedot on viittaussäännöksessä yksilöity. Oikeuskansleri esitti harkittavaksi, tulisiko tiedonsaantioikeuden edellytyksenä olla tietojen välttämättömyys. Käsiteltäviä tietoja koskevassa säännöksessä on lueteltu lisäksi tietoja, joita voidaan pitää arkaluonteisina. Näiden osalta perustuslakivaliokunta on katsonut, että arkaluonteisten tietojen käsittely olisi syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi palvelualustaa koskeva 13 a luku. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jakson perusteluissa on todettu, että ehdotetuissa 13 a luvun 2 ja 4 §:ssä on kyse siitä, mitä tietoja viranomainen voisi käsitellä työnhakuprofiilin laativasta henkilöstä ja mitä tarkoituksia varten. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan perusteluissa olisi vielä hyvä riittävän selvästi todeta, että asiakkaan työnhakuprofiilissaan vapaaehtoisesti alustalle tallentamat tiedot eivät ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) tarkoittamia viranomaisen tietoja ja tarvittaessa varmistaa tämä säädöstasolla. Siten on tarpeen yhteistyössä oikeusministeriön kanssa varmistaa palvelualustalla käsiteltävien työnhakuprofiilin tietojen suhde julkisuuslakiin. Tämän lisäksi tulisi täsmentää, mikä tietosuoja-asetuksen käsittelyperuste tulisi sovellettavaksi ehdotetuissa säännöksissä tarkoitettujen tietojen käsittelyssä.

Esityksessä on selostettu laajasti uutta kohtaantotoiminnallisuutta. Esityksen mukaan työllisyysvaikutusten osalta säädösesityksen keskeisimmät muutokset liittyvät uudella palvelualustalla Työmarkkinatorilla käyttöönotettavaan uudenlaiseen tekoälyä hyödyntävään kohtaantotoiminnallisuuteen. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan esityksessä tulisi vielä tuoda esille, että kohtaantotoiminnallisuudessa ei ole kyse automaattisesta päätöksenteosta.

Oikeuskansleri esitti lisäksi, että uuden palvelualustan kokonaisuuden vaikutukset asiakkaiden mahdollisuuksiin saada kokonaiskuva palveluista ja saada palvelua sekä vaikutukset yleensä hyvään hallintoon samoin kuin muihinkin perusoikeuksiin kuin tietosuojaan tulisi sisällyttää esitykseen.

TE-hallinnon tietojärjestelmien toiminta ja sen vaikutus asiakkaiden perusoikeuksien ja hyvän hallinnon toteutumiseen on tullut esiin oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa.

Oikeuskansleri viittasi lausunnossaan kanteluun (OKV/338/1/2018) antamaansa päätökseen, jossa todettiin, että laiteriippumattomat verkkopalvelut edistäisivät yhdenvertaisuutta. Päätöksen mukaan työ- ja elinkeinohallinnon työnhakijoille tarjoamia verkkopalveluja ei ollut sovitettu kaikille mobiililaitteille. Päätöksen mukaan sujuva asiointi yleisesti käytettävissä olevilla laitteilla, mikä on tavoitetilana sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa, ei ollut käytännössä täysin toteutunut. Työ- ja elinkeinohallinto oli uudistamassa sähköistä palvelujärjestelmäänsä. Päätökseni mukaan uudistustyössä sähköistä asiointia tulisi edistää asiakaslähtöisesti. Verkkopalveluissa tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen laiteriippumattomuuteen, eli digitaalisen asioinnin pitäisi olla mahdollista myös yleisesti käytössä olevilla mobiililaitteilla ja niissä käytettävillä sovelluksilla. Tähän velvoittaa myös tuolloin pian voimaan tulossa ollut laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta, jonka tavoitteena on parantaa jokaisen mahdollisuuksia yhdenvertaisesti käyttää digitaalisia palveluja. Yhdenvertaisuuden edistämisestä on säädetty myös yhdenvertaisuuslaissa ja julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetussa laissa.

TE-hallinnon tietojärjestelmän toimintaa hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti on arvioitu oikeuskanslerin kanteluun (OKV/138/10/2020) antamassa päätöksessä. TE-toimisto antoi kantelijaa koskevan työvoimapoliittisen lausunnon työttömyysetuuden saamisen edellytyksistä, vaikka kantelija ei ollut työttömänä työnhakijana TE-toimistossa eikä hän ollut hakenut tai aikonut hakea työttömyysetuutta. Lausunto oli automaattilausunto, jonka TE-toimiston käyttämä asiakastietojärjestelmä oli tiettyjen ehtojen täyttyessä antanut. Kantelija oli kokenut annetun lausunnon olevan häntä syyllistävä.

OKV_1881_21_2021.pdf

« Takaisin

Osatyökykyisten työllistämistä edistävä osakeyhtiö

Diaarinumero: OKV/1837/21/2021
Antopäivä: 16.8.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon valtion omistaman osakeyhtiön perustamista koskevasta hallituksen esityksestä. Osakeyhtiön tehtävänä olisi osatyökykyisten henkilöiden työllistämisen edistäminen.

Oikeuskanslerin mukaan esityksen perusteluissa tuli käsitellä laajemmin perustuslaissa turvatun yhdenvertaisuuden toteutumista ja perustuslaissa tarkoitetun julkisen hallintotehtävän alaa. Lakiehdotus oli oikeuskanslerin käsityksen mukaan hyvin keskeneräinen. Jatkovalmistelussa oli harkittava, voidaanko esityksessä ehdottaa yksityiskohtaista sääntelyä perustuslaissa säädetystä eduskunnan budjettivallasta. Lakiehdotus sisälsi myös päällekkäistä sääntelyä useiden yleislakien, muun muassa osakeyhtiölain kanssa. Tämä voi käytännössä aiheuttaa epäselvyyksiä yleislakien soveltamisessa ehdotettavaan osakeyhtiöön.

OKV_1837_21_2021.pdf

« Takaisin

Laajamittaiseen maahanmuuttoon varautumisen kehittäminen

Diaarinumero: OKV/1976/21/2021
Antopäivä: 28.7.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Vastaanottolain muuttamista koskevan esityksen mukaan Maahanmuuttovirasto vastaisi varautumisesta kansainvälistä suojelua hakevien tai tilapäistä suojelua saavien vastaanoton järjestämiseksi laajamittaisen maahantulon tilanteessa. Maahanmuuttovirasto toteuttaisi tätä varautumistehtävää ja siihen liittyvää valmiussuunnittelua sekä muita tarvittavia toimenpiteitä yhteistyössä muiden viranomaisten ja laissa mainittujen tahojen kanssa.

Apulaisoikeuskansleri totesi lausunnossaan, että lakiesityksessä tarkoitettu laajamittainen maahantulo on kriisitilanne, jossa viranomaisten vastuiden ja keskinäisten toimivaltuuksien tulee olla yksiselitteisiä. ”Toteuttamista” voi pitää liian tulkinnanvaraisena ja sen korvaamista toiminnan luonnetta täsmällisemmin kuvaavalla ilmaisulla tulisi harkita.

Säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annettuun lakiin sisältyy ehdotus, jonka mukaan laajamittaisen maahantulon tilanteessa säilöönottoyksikössä voitaisiin ohjaus- ja valvontatehtäviin käyttää tilapäisesti muuta kuin virkasuhteista henkilöstöä, jos se on välttämätöntä yksikön toiminnan järjestämiseksi tai turvaamiseksi. Muulla kuin virkasuhteisella henkilöstöllä olisi oikeus käyttää ohjaus- ja valvontatehtävissä samoja toimivaltuuksia, jotka on säädetty kuuluvaksi yksinomaan virkasuhteisen henkilöstön toimivaltaan.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että säilöönottoyksiköiden ohjaus- ja valvontatehtävät on perustellusti säädetty virkasuhteisesti hoidettaviksi. Säilöön otettu henkilö on voinut joutua vainon, kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi ja/tai olla erityisen haavoittuvassa asemassa. Laajamittaisen maahantulon taustasyyt ja vaikutukset voivat olla myös muutoin moninaisia ja täysin uudenlaisia. Säilöön otettujen ulkomaalaisten taustoihin ja laajamittaiseen maahantuloon saattaa siten liittyä seikkoja, joiden vuoksi myös yksikön ohjaus- ja valvontatehtäviä hoitavien henkilöiden monipuolisilla ammatillisilla valmiuksilla sekä henkilöturvallisuusselvityksen avulla arvioitavalla nuhteettomuudella ja luotettavuudella voi olla erityistä merkitystä.

Esityksen perustelujen mukaan ohjaus- ja valvontatehtäviin sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä ja myös mm. henkilön perusoikeuksien rajoittamiseen liittyvää päätöksentekoa (rajoitukset, tarkastukset ja voimankäyttö). Näissä ei ole enää kyse tosiasiallisesta hallintotoiminnasta, vaan perus- ja ihmisoikeuksiin tuntuvasti kajoavista toimista ja päätöksenteosta. Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan perusoikeuksiin kohdistuvia uusia rajoituksia ei myöskään voida pitää vähämerkityksellisempinä sen vuoksi, että säilöön otetun henkilön liikkumisvapautta on jo rajoitettu. Edellytystä virkasuhteisen henkilöstön läsnä olemisesta ei voida sellaisenaan pitää riittävänä takeena tehtävien lainmukaisesta hoitamisesta.

Säilöönottoyksikön ohjaus- ja valvontatoimintaa hoitavan ei-virkasuhteisen henkilöstön rikosoikeudellista virkavastuuta ei myöskään lähtökohtaisesti voida pitää riittävänä takeena tehtävien asianmukaisesta suorittamisesta. Rikosoikeudellinen virkavastuu on apulaisoikeuskanslerin mukaan jälkikäteinen ja paljolti sattumanvarainen ohjauskeino. Olennaisempaa on virkasuhteisuuden perusteella syntynyt perus- ja ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon toimintakulttuurin tuntemus, siihen nojaava ammattitaito, valikoituminen sekä koeteltu soveltuvuus. Nämä tekijät voivat vaikuttaa ennaltaehkäisevästi. Kysymys on mainitun kaltaisten tehtävien hoitamisen perusedellytyksestä, virkasuhteisuudesta, sekä turvallisuusselvityksen merkityksestä. Vaatimuksella virkasuhteesta on monisyisempi ja syvällisempi merkitys julkisen vallan käytön ja säilöön otetun henkilön oikeusturvan kannalta. Myös viranhaltijan haku- ja nimittämisprosessin keston lyhentämisen ja tehostamisen sekä muualta sisäasiainhallinnosta tilapäisesti siirrettävien viranomaisresurssien käytön mahdollisuuksia tulisi jatkovalmistelussa tarkemmin selvittää.

Apulaisoikeuskansleri piti tarpeellisena, että ehdotuksesta pyydetään perustuslakivaliokunnan lausunto.

OKV_1976_21_2021.pdf

« Takaisin

Lausunto saamelaiskäräjälain muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/1502/21/2021
Antopäivä: 23.7.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskanslerin lausunnon mukaan esityksen tavoitteet ovat kannatettavia oikeuskanslerin harjoittaman laillisuusvalvonnan ja ratkaisukäytännön näkökulmasta. Apulaisoikeuskansleri totesi olevan arvokasta, jos pitkäaikaiseen, vaikeaan ja saamelaisyhteisöä ja suomalaista yhteiskuntaakin raskauttaneeseen kiistaan haetaan vakavasti ratkaisua.

Esityksessä sääntelyn tarvetta perusteellaan erityisesti oikeustilan selkeyttämisellä ja YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisuilla, joissa on erityisesti käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden saamelaismääritelmää koskevaa ratkaisukäytäntöä. Ihmisoikeuskomitea arvosteli sitä katsomalla, ettei korkein hallinto-oikeus ollut perustanut päätöksiään saamelaiskäräjälain 3 §:n objektiivisiin kriteereihin, vaan niin sanottuun kokonaisharkintaan ja antamalla yksilön mielipiteelle liian suuren painon. Yksi lain 3 §:n tarkoittamista objektiivisista kriteereistä on muun muassa ns. lappalaisperuste. Keskeisenä keinona oikeustilan selkeyttämiseksi ja ihmisoikeuskomitean ratkaisujen toimeenpanemiseksi esitetään nyt lappalaisperusteen poistamista. Ihmisoikeuskomitea ei apulaisoikeuskanslerin lausunnon mukaan tätä kuitenkaan edellytä eikä muutoinkaan anna yksityiskohtaisia määräyksiä saamelaismääritelmän sisällöstä. Ihmisoikeuskomitean ratkaisu ei siten voi olla perusteena lappalaisperusteen poistamiselle.

Kun vaaliluettelo on tarkoitus laatia kokonaan uudelleen ja ensimmäisen kerran 1.1.2023 pidettäviin vaaleihin, tarkoittaisi se sitä, että uuden lain silloin voimassa olevasta kieliperusteesta tulisi käytännössä ainoa objektiivinen vaaliluetteloon pääsyä koskeva edellytys. Olennainen kysymys tällöin on, jääkö lappalaisperuste poistamalla alkuperäiskansayhteisön päätöksenteon ulkopuolelle myös sellaisia itsensä saamelaisiksi identifioivia henkilöitä, jotka esimerkiksi noudattavat myös ulkopuolisen objektiivisen arvioinnin mukaisesti saamelaista elämäntapaa ja kulttuuria, mutta jotka itse taikka joiden perheessä taikka suvussa saamen kieltä ei ole ensimmäisenä kielenä opittu tai sitä ei voida osoittaa. Tätä ei esityksessä kuitenkaan käsitellä. Esitys pyrkii vahvistamaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta. Se kuitenkin sulkisi tähän asti osan itseään vilpittömästi saamelaisina pitäneistä ja sellaisiksi myös vahvistetuksi tulleista saamelaisyhteisön osallistumisoikeuksien ja päätöksenteon ulkopuolelle. Katkos kotona ensimmäisenä kielenä opittuun saamen kielen perinteeseen voi olla suomalaistamistoimien syytä. Esitys saattaa silloin tahtomattaan jopa rakentua pakkoassimilaation tulosten päälle ja vahvistaa niitä. Ehdotuksessa määritelmän muutoksen käsittely eri ryhmien kannalta olisi siten olennaista, jotta hyvä tarkoitus itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ei johda ryhmäintressien vahvistumiseen ja yhteisön jakolinjojen syvenemiseen. Siten siltä osin, miten uudistuksessa on otettu riittävästi huomioon kaikkien saamelaisten asema ja oikeudet, tulisi esityksen perusteluja lisätä.

Muutoksenhakujärjestelmään tehtävät muutokset, jossa myös saamelaiset osallistuisivat itseidentifikaation aitouden ja uskottavuuden arviointiin, takaisivat, ettei saamelaismääritelmää käytettäisi väärin. Muutoksenhakujärjestelmän muutos myös vahvistaisi olennaisesti saamelaisten mahdollisuutta käyttää itsemääräämisoikeuttaan.

Apulaisoikeuskansleri piti perusteltuna esityksen mukaista ehdotusta neuvotteluvelvoitteen koskemisesta myös muita julkisia hallintotehtäviä hoitavia kuin viranomaisia sekä tärkeänä parannuksena lakiin sitä, että menettelystä säädettäisiin nyt yksityiskohtaisemmin ja täsmällisemmin myös suoraan lakitekstissä. Asioiden suunnittelu ja valmistelu siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana otetaan aiempaa paremmin huomioon jo ennen yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitteen toteuttamista, voi vähentää yksittäisessä tapauksessa neuvoteltavien asioiden lukumäärää, helpottaa neuvottelujen käymistä sekä parantaa neuvottelu- ja yhteistoiminnan lopputulosta.

OKV_1502_21_2021.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 19