Lausunnot

Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunto ehdotuksesta tiedon hyödyntämisen ja avaamisen strategisiksi tavoitteiksi

Diaarinumero: OKV/827/21/2021
Antopäivä: 15.4.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hankkeella edistetään julkisen tiedon entistä laajempaa ja tehokkaampaa hyödyntämistä koko yhteiskunnassa. Julkiselle hallinnolle ja julkisille yrityksille pyritään luomaan toimintamalli julkisten tietojen jakamiseen entistä systemaattisemmin joko avoimena tietona tai nykyistä laajempaan käyttöön lähtökohtaisesti ohjelmointirajapintojen kautta. Oikeuskansleri piti antamassaan lausunnossa hankkeen tavoitteita kokonaisuutena vaikuttavina ja kannatettavina, vaikkakin osin haasteellisina toteuttaa.

Oikeuskansleri totesi, että oikeus lähettää ja vastaanottaa tietoja on perusoikeus, joka sisältyy perustuslain 12 §:ssä säädettyyn sananvapauteen sekä julkisuusperiaatteeseen. Avoimen datan ja tiedon laajalla toteuttamisella voidaan myös turvata modernissa digitaalisessa yhteiskunnassa luottamusta hyvään hallintoon ja julkiseen päätöksentekoon sekä parantaa julkisen päätöksenteon ja julkisten palveluiden laatua. Samoin avoin data ja tieto lisäävät yleisesti ottaen ihmisten osallisuutta ja mahdollisuuksia perustuslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen.

Oikeuskanslerin mukaan selkeä ja päällekkäisyyksiä karsiva sääntely edistää ehdotettujen tavoitteiden tehokasta toteuttamista ja tiedonsaantioikeuksiaan käyttävien kansalaisten oikeuksien turvaamista. Lainsäädännön selkeyden lisäksi on perusteltua painottaa tiedon avaamiseen, käyttöön ja tiedonhallintaan liittyvän ajantasaisen yleislainsäädännön merkitystä.

Asiakkaiden tarpeet hankkeessa ovat tiedon hyödyntämisen ja avaamisen lähtökohta. Oikeuskansleri pitää pyrkimyksiä asiakaslähtöisyyteen erittäin tärkeinä ja laillisuusvalvonnan näkökulmasta keskeisinä. Perustuslain 21 §:ssä säännellyt oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeet sekä hallintolain 2 luvussa säädetyt hyvän hallinnon perusteet, muun muassa palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus sekä neuvontavelvollisuus, ovat merkityksellisiä myös tiedon hyödyntämistä ja avaamista koskevien tavoitteiden täytäntöönpanossa. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota perustuslain 6 §:ssä turvattuun ihmisten yhdenvertaisuuteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen varmistamiseen.

Oikeuskansleri totesi, että tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hanketta ei digitalisoituvassa yhteiskunnassa voi tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti toteuttaa ilman digitaalisia työkaluja, palveluja ja ratkaisuja. Keskitetyt ja helposti löydettävät sähköiset palvelut myös parhaiten turvaavat avoimen datan tiedonsaantioikeuden. Oikeuskansleri kuitenkin piti tärkeänä, että tiedon avaamista ja hyödyntämistä koskevat erilaiset palvelut myös käytännössä toteutetaan ja organisoidaan sillä tavoin, että kansalaisten yhtäläinen oikeus saada ja löytää tietoa eri välineillä varmistetaan, ja että vaihtoehtoiset tavat kansalaisten asiointitarpeen toteuttamiseen tietojen saamisessa otetaan riittävästi huomioon. Vain tällä tavoin turvataan yhdenvertaisuus-, palvelu- ja neuvontaperiaatteiden asianmukainen toteuttaminen.

Oikeuskansleri totesi lisäksi, että tietoturvasta ja henkilötietosuojasta huolehtiminen on välttämätön osa hankkeen toteuttamista. Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja ovat perustuslain 10 §:ssä turvattuja perusoikeuksia. Henkilötietojen kaikenlaisessa käsittelyssä on noudatettava yleisen tietosuoja-asetuksen ja muun tietosuojalainsäädännön vaatimuksia.  Toimeenpanossa on muun ohessa varmistettava, ettei julkisen hallinnon toimijoiden hallussa olevaan tietoaineistoon muodostu esimerkiksi koneluettavien tietojen yhdistelyn kautta tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tai liitettäviä tietoja, jotka voisivat olla yleisen tiedonsaannin kohteena.

OKV_827_21_2021.pdf

« Takaisin

Ilmoittajansuojeludirektiivin tuleva täytäntöönpano koskien ulkoista ilmoittamiskanavaa

Diaarinumero: OKV/893/21/2021
Antopäivä: 8.4.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon ilmoittajansuojeludirektiivin täytäntöönpanosta koskien ulkoista ilmoittamiskanavaa vastaamalla pyydettyihin kysymyksiin. Hän suhtautui keskitetyn ulkoisen kanavan sijoittamiseen oikeuskanslerinvirastoon pääosin myönteisesti. Oikeuskansleri katsoi kuitenkin, että keskitetty ulkoinen ilmoituskanava ja direktiivin mukainen ulkoinen ilmoituskanava näyttävät jossakin määrin päällekkäisiltä toimijoilta ja aiheuttavat sekavuutta. Selkeämpää olisi hahmottaa näille kahdelle toimijalle erillisemmät tehtävät.

Keskitetyn ulkoisen kanavan sijoittamiselle oikeuskanslerinvirastoon puoltavina seikkoina hän näki sen, että oikeuskanslerinvirasto on laillisuusvalvoja, jolla on jo nykyisellään laajat toimivaltuudet sekä lisäksi kansalaisrajapinta valmiina. Tehtävä tukisi oikeuskanslerinvirastossa vahvasti rutinoitunutta kanteluiden käsittelyä ja niistä voisi saada ehdotettuun tehtävään herätteitä ja tukea. Keskitetty ulkoinen kanava voisi olla jossain määrin tietolähteenä valvonnan valvonnalle. Koska kyse olisi sektoriviranomaisten ensisijaista kanavaa täydentävästä tehtävästä ja korostaisi kansalaisia palvelevaa luonnetta samoin kuin tietyiltä osin liittyisi suoraan tai läheisesti ylimpien laillisuusvalvojien tehtäväjakouudistuksessa oikeuskanslerille osoitettaviin erityistehtäviin kuten rakenteellinen näkökulma, korruption vastaisen toiminnan järjestäminen, julkiset hankinnat ja kilpailu, ympäristönsuojelu sekä osin tietoturvallisuus, jolla yhteys automaatiota koskevaan tehtävään. Keskitettynä ulkoisena ilmoituskanavana toimiminen antaisi hyvää tietoa rakenteellisen näkökulman lisäksi oikeuskanslerinviraston omien aloitteiden pohjaksi. Lisäksi ehdotettu tehtävä antaisi kiinnostavan suunnan oikeuskanslerinvirastolle unionioikeuden toimeenpanoon ja valvontaan.

Oikeuskansleri katsoi, että oikeuskanslerinvirasto olisi ehdotettuun tehtävään sopiva, koska se pyrkii laaja-alaiseen rakenteelliseen valvontaan. Tämä näkyy esimerkiksi tarkastustoiminnassa ja omissa aloitteissa. Oikeuskanslerinvirasto tekee riippumatonta ja itsenäistä lainvalmistelun ja valtioneuvoston päätöksenteon valvontaa, joka myös tukee ehdotettua tehtävää.

Vastaan puhuvia seikkoja ovat, että ehdotettu tehtävä on jossain määrin operatiivinen valvontatehtävä, joka ei ongelmitta sovellu ylimmille laillisuusvalvojille. Tehtävä vaatii teknistä työtä ja laventaa toimintaa osin perinteisen oikeuskanslerinviraston toimialan ulkopuolelle sekä ei aivan samalla tavoin sisällä harkintavaltaa kuin perinteinen kantelukäsittely. Lisäksi ehdotettu tehtävä vaatii laajemmin asioiden siirtämistä muille viranomaisille ja uutena myös yksityiselle sektorille. Mikäli ylimpien laillisuusvalvojien tehtävänjakouudistuksen voimaantultua oikeuskanslerinviraston painotus on puhtaasti rakenteelliset kysymykset, tämä hajottaa oikeuskanslerinviraston tehtävää.

Mikäli ehdotettu tehtävä sisältäisi velvollisuuden määrätä direktiivin 5 artiklan 12 kohdassa tarkoitettuja ”jatkotoimia”, edellyttäisi tehtävän tehokas hoitaminen mahdollisuuden varojen takaisinperintään ja menettelyn lopettamiseen.

OKV_893_21_2021.pdf

« Takaisin

Tilitietojen saatavuuden ehdotettu laajentaminen edellyttää vahvoja perusteluja

Diaarinumero: OKV/412/21/2021
Antopäivä: 26.3.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi sisäministeriölle lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain ja rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain muuttamisesta.

Hallituksen esityksen julkilausuttuna tarkoituksena on panna kansallisesti täytäntöön ns. rahoitustietodirektiivi. Esitysluonnoksen ehdotusten sisällön perusteella hallituksen esityksellä myös palataan ns. viidennen rahanpesudirektiivin täytäntöönpanoon. Lisäksi esitysluonnokseen sisältyy ehdotuksia, joita perustellaan pelkästään kansallisiin näkökohtiin perustuvalla harkinnalla.

Esitysluonnoksen keskiössä ovat ehdotus Tullin ylläpitämästä uudesta ns. koostavasta sovelluksesta, jota käyttäen nykyisen pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän eri osien tietosisällöt saatettaisiin keskitetysti niiden käyttöön oikeutettujen tahojen saataville, sekä ehdotukset siitä, mille kaikille uusille viranomaisille annettaisiin ja missä tarkoituksessa pääsy mainitun valvontajärjestelmän tietosisältöön ja nyt siis nimenomaan mainittua uutta sovellusta käyttäen. Perustuslakivaliokunta antoi aiemmasta valvontajärjestelmän luomista ja pääsyä sen tietosisältöön koskeneesta hallituksen esityksestä kriittisen lausuntonsa, mistä seurasi, että valvontajärjestelmän käyttö rajattiin voimassa olevassa laissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseen ja sen käyttöön oikeutetut tahot rahanpesulain mukaan toimivaltaisiin viranomaisiin ja asianajajayhdistykseen.

Oikeuskansleri korosti lausunnossaan, että riittävää ei ole, että mainittu perustuslakivaliokunnan lausunto otetaan vain muodollisesti huomioon, vaan sen sisältämä ajattelu on otettava käsillä olevan hallituksen esityksen pohjaksi. Lisäksi esityksessä pitää tehdä selväksi, onko tarkoituksena asiallisesti laajentaa valvontajärjestelmän käyttöön oikeutettujen viranomaisten joukkoa niin, että samalla arvioidaan uudelleen aikaisemmassa lainvalmistelussa ja eduskunnassa tehtyjä ratkaisuja. Niin ikään oikeuskansleri totesi, että direktiivin velvoitteita pidemmälle menevää keskitettyjen mekanismien kansallista käyttöä on perusteltava erityisen seikkaperäisesti paitsi perustuslakivaliokunnan lausunnon ja muun perustuslakivaliokunnan käytännön myös keskeisen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa.

Esitysluonnoksen ehdotuksia arvioidessaan oikeuskansleri esitti lausunnossaan useita näkökohtia. Oikeuskanslerin mielestä oikeudellisesti merkityksetöntä ei voi olla se, että nykyisestä poiketen viranomainen voisi ehdotettua koostavaa sovellusta käyttämällä kerralla saada kattavuudessaan eräänlaisen ”360 asteen” kuvan tiettyyn henkilöön kytkeytyvistä pankki- ja maksutileistä sekä tallelokeroista. Koostavan sovelluksen käyttämiseen liittyy siten väistämättä yksityiselämän ja henkilötietojen suojan sekä informaatioon liittyvien muiden perusoikeuksien kannalta uusi kajoavuuden aste, mitä esitysluonnoksessa ei ole tunnistettu.

Oikeuskansleri totesi, että esitysluonnosta ei voida pitää seikkaperäisesti perusteltuna ja eriteltynä, kun tarkastellaan, onko esitysluonnoksessa onnistuttu antamaan keskenään erilaisille valvontajärjestelmän käyttötarkoituksille asianmukainen painoarvo ja punnitsemaan kutakin tarkoitusta vastakkain niin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kuin muidenkin informaatioon liittyvien perusoikeuksien ja niille annettavan painoarvon kanssa. Kun kysymys on lisäksi pääsyn antamisesta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi luotujen, siis jo lähtökohtaisesti poikkeuksellisten järjestelyjen osana saataville asetettuihin tietoihin, pitää nyt ehdotetun ratkaisun hyväksyttävyys perustella hallituksen esityksessä erityisen vahvasti.

Lausunnostaan tarkemmin ilmenevien seikkojen perusteella oikeuskansleri katsoi vaarana olevan, että uutta koostavaa sovellusta ryhdytään ilman lain tukeakin käyttämään myös tilitapahtumatietojen välittämiseen. Oikeuskansleri totesikin näkemyksenään, että valvontajärjestelmälakiin lisättäväksi ehdotetussa uudessa säännöksessä on säänneltävä koostavassa sovelluksessa esitettävien tietopyyntöjen ja niihin toimitettavien vastausten tietosisällöt. Myös perustuslakivaliokunta on edellyttänyt yksityiselämän suojan turvaamista nimenomaan säädösperusteisesti, minkä vuoksi sääntely tietopyynnön ja vastauksen sisällöstä on välttämätöntä. Näiltä osin ei siis olisi sallittava asian jäämistä pelkästään teknisiä vaatimuksia koskevan Tullin määräysvallan varaan, vaan asiasta on oltava riittävät perussäännökset laissa.

Esitysluonnoksessa ei ole oikeuskanslerin mielestä myöskään seikkaperäisesti perusteltu ehdotusta, että valvontajärjestelmän käytön edellytykseksi voimassa olevassa laissa säädetty välttämättömyys rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen, paljastamisen ja selvittämisen kannalta korvattaisiin sitä lievemmällä tarpeellisuudella asianomaisen pykälän muutosehdotuksessa erikseen lueteltujen tehtävien suorittamisen kannalta. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ehdotus johtaisi siihen, että alun perin poikkeukselliseksi tarkoitetusta järjestelystä, jolla tilitiedot on keskitetyn järjestelmän kautta olleet välttämättömyysedellytyksellä suppean viranomaisjoukon ja asianajajayhdistyksen saatavilla edellä mainitussa tarkoituksessa, tulisi suuren viranomaisjoukon eräänlainen ”ensilinjan työkalu” valtaosassa niiden tehtäviä.

Esitysluonnoksessa pidetään suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi lausunnon hallituksen esityksestä. Oikeuskanslerin mielestä tämä lausuma on erittäin perusteltu ja välttämätön.

OKV_412_21_2021.pdf

« Takaisin

Tiedustelulainsäädäntöä koskeva valtioneuvoston selonteko

Diaarinumero: OKV/565/21/2021
Antopäivä: 19.3.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon tiedustelulainsäädäntöä koskevan valtioneuvoston selonteon valmistelua varten. Oikeuskansleria pyydettiin esittämään näkemyksiä tiedustelulainsäädännön toimivuudesta, tehokkuudesta ja tuloksellisuudesta, kehittämistarpeista, valvonnasta ja oikeusturvan toteutumisesta sekä muista asiakokonaisuuteen liittyvistä relevanteista seikoista.

Oikeuskansleri toi esille, että oikeuskansleri valvoo tiedustelutoimintaa koskevien säädösten lainvalmistelua ja ylimmän hallitusvallan vastuulle kuuluvia ratkaisuja tiedustelutoiminnan järjestämisessä sekä esimerkiksi tiedustelutoiminnan strategista tasoa. Oikeuskansleri totesi tehneensä syksyllä 2020 puolustusministeriöön ja sisäministeriöön laillisuusvalvontakäynnit ministeriöiden vastuulla olevaan strategiseen ohjaukseen ja valvontaan sekä seurantaan, tiedustelun painopisteiden asettamiseen ja sisältöön sekä valtiojohdon toiminnan valvontaan.

Oikeuskansleri totesi, että suojelupoliisille on muodostunut eräänlainen kaksoisrooli yhtäältä rikostiedustelua suorittavana poliisina ja toisaalta salaiset tiedusteluoikeudet omaavana tiedustelupalveluna. Tämä kaksoisrooli antaa suojelupoliisille tehokkaita työvälineitä, mutta myös esimerkiksi huomattavan vahvat ja laajat tiedonsaantioikeudet. Oikeuskansleri korosti, että vaikka kuvatulle kaksoisroolille on olemassa sinällään hyväksyttävät ja Suomen turvallisuusympäristössä jossain määrin painavatkin perusteet, on sen välttämättömyyttä ja mahdollisia ongelmakohtia syytä tarkastella jatkossa avoimesti ja analyyttisesti. On tarpeen arvioida suojelupoliisin asemaa yhtäältä poliisiviranomaisena ja sen mukaisia toimivaltuuksia sekä toisaalta tiedustelulainsäädännön myötä painottuvaa roolia tiedusteluviranomaisena. Tässä arvioinnissa on syytä tarkastella suojelupoliisin tehtäväkokonaisuuden tarkoituksenmukaisuutta yhtäältä perusoikeuksien suojan ja valtuuksien väärinkäytön rakenteellisen suojan sekä toisaalta turvallisuusriskien tehokkaan hallinnan kannalta. Arvioinnissa on myös hyvä edelleen pohtia organisaation osaamisen ja erikoistumisen sekä yhteistyösuhteiden kannalta perustelluinta ratkaisua.

Tiedustelumenetelmän käytön yhteydessä saatujen tietojen luovuttamista rikostorjuntaan eli rikosten estämistä ja paljastamista tai selvittämistä varten säännellään tiedustelulakien niin sanotuilla palomuurisäännöksillä. Palomuurisääntelyn soveltamisesta tiedustelutietojen luovuttamisessa esitutkintaviranomaiselle on esitetty eriäviä näkemyksiä. Oikeuskansleri korosti, että asiasta olisi tärkeää luoda selkeät pelisäännöt. Epäselväksi ei saisi jäädä se, miten tiedustelussa saatua tietoa voidaan hyödyntää tehokkaassa rikosvastuun toteuttamisessa. Arvioinnin pohjalta on tarpeen huolehtia siitä, että laissa on asiasta riittävän kattavat, tarkkarajaiset ja täsmälliset säännökset.

Oikeuskansleri esitti lisäksi näkemyksiään tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminnon resursseista, tilasto- ja indikaattoritietojen hyödyntämisestä yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä yhteistyöstä, jota tarvitaan turvallisuusriskien hallitsemiseksi erityisesti kyber- ja tietoturvallisuuden ja verkkoympäristössä tapahtuvan toiminnan osalta.

OKV_565_21_2021.pdf

« Takaisin

Oikeuskanslerin lausunto vuoden 2021 kuntavaalien järjestämiseen koronapandemian aikana liittyvistä riskeistä

Diaarinumero: OKV/630/21/2021
Antopäivä: 4.3.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi pyynnöstä lausunnon oikeusministeriölle kuntavaalien järjestämiseen koronapandemian aikana liittyvistä riskeistä. Lausuntopyynnön mukaisesti lausunnossa keskityttiin kysymyksiin, mitkä ovat keskeiset riskit kuntavaalien järjestämisessä koronatilanteessa huhtikuussa 2021 ja sisältyykö tilanteeseen oikeudellisia riskejä, jotka voisivat johtaa vaalien uusimiseen. Lausuntopyynnön taustana oli käytettävissä sittemmin julkaistut kaksi oikeustieteellistä asiantuntija-arviota ja oikeusministeriön muistioluonnos 2.3.2021, jossa ei ollut vielä toimenpide-esitystä. Oikeuskansleri ei ottanut kantaa vaalien siirtämiseen. THL:n lausunto ei ole ollut oikeuskanslerin lausuntoa annettaessa vielä käytettävissä.

Oikeuskanslerin lausunnossa todetaan, että ylimmällä laillisuusvalvojalla ei ole vaaliasiantuntijaviranomaisia ja terveysviranomaisia parempia edellytyksiä vaalien käytännön toimittamiseen liittyvään riskiarviointiin.

Perustuslain 2 §:n 1 ja 2 momentit turvaavat yleisen kansanvaltaisuusperiaatteen, ja perustuslain 121 § kunnallisen itsehallinnon ja siihen sisältyvän kansanvaltaisen päätöksenteon. Perustuslain 14 §:n 3 momentti turvaa äänioikeuden kunnallisvaaleissa jokaiselle Suomen kansalaiselle ja maassa vakinaisesti asuvalle ulkomaalaiselle, joka on täyttänyt 18 vuotta. Jos epidemiaoloissa suurehkolle joukolle äänioikeutettuja ei kyetä julkisen vallan toimesta järjestämään lainkaan äänestysmahdollisuutta, on mielestäni kyse merkittävästä perusoikeusrajoituksesta, oikeudellisessa arviossa tosiasiassa perusoikeuden ydinsisältöön puuttumisesta. Oikeusministeriön muistion mukaan karanteenissa oleville äänestysmahdollisuus näyttäisi olevan järjestettävissä käytännön terveysturvallisuustoimenpiteillä, mutta eristettyjen covid-19 –tautipotilaiden kohdalla tämä ei näytä lainkaan selvältä. Jos äänestysmahdollisuutta ei näille viranomaisten pakkotoimin eristetyille henkilöille kyetä järjestämään ja jos eristykseen määrättyjen äänioikeutettujen joukko muodostuu suurehkoksi, arvioin tämän jossain määrin ongelmalliseksi äänioikeuden yhtäläisyyden ja vaalien legitimiteetin kannalta. Tällaisen äänioikeuden rajoituksen oikeasuhtaisuus ja välttämättömyys edellyttää huolellista ja luotettavaa punnintaa. Oikeudellinen lähtökohta on, että kaikki eivät pääse äänestämään sairauden tai vastaavan esteen johdosta eikä se vielä sinänsä horjuta vaalien hyväksyttävyyttä.

Riskienhallinnassa on tarpeen avoimesti varautua erilaisiin skenaarioihin, joiden perustana ovat epidemiologiset arviot. Äärimmäinen riski olisi, että osassa maata on ennakkoäänestyksen tai vaalipäivänä voimassa perustuslain 23 §:n tai valmiuslain 118 §:n perusteella asetettuja liikkumisrajoituksia. Vaalivalmisteluissa on perusteltua arvioida tämän hyvin epätoivottavan mutta mahdollisen tilanteen vaikutus yhtäläiseen äänioikeuden käyttämiseen ja vaalilain mukaisten vaalijärjestelyiden toteuttamiseen. Samoin on arvioitava vaaleja edeltävän ajan tilanteen vaikutuksia vaalikampanjaan. Lausunnossa lisäksi tarkastellaan vaalien uusimisen riskiä oikeuskäytännön valossa.

OKV_630_21_2021.pdf

« Takaisin

Apulaisoikeuskansleri painotti naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävän tärkeyttä

Diaarinumero: OKV/171/21/2021
Antopäivä: 3.3.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä yhdenvertaisuusvaltuutettua koskevan lain muuttamiseksi. Hallituksen esityksessä esitettiin naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävien yhdistämistä yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtäviin. Apulaisoikeuskansleri totesi, että koska Suomessa ei ole itsenäistä ja riippumatonta viranomaista, jonka tehtäviin kuuluisi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten toimenpiteiden ja kansainvälisten velvoitteiden toteutumisen tarkastelu, raportoijan tehtävälle on selkeä tarve.  Raportoijan tehtävän perustaminen on myös osa Istanbulin sopimuksessa asetettujen velvoitteiden täyttämistä.

Hallituksen esityksessä tulisi kuitenkin laajemmin tuoda esiin Istanbulin sopimuksessa sopimuspuolille asetettu velvoite edistää näkemystä naisiin kohdistuvan väkivallan sukupuolittuneesta luonteesta ja edistää sukupuolten tasa-arvoa. Valittua mallia raportoijan tehtävän sijoittamiseksi tulee arvioida erityisesti suhteessa tähän. Arvioinnissa tulee myös ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta ja sen erityispiirteet vaativat erityisosaamista ja näin ollen myös raportoijalla tulee olla laaja tuntemus ilmiöön liittyvistä kysymyksistä. Tämän vuoksi apulaisoikeuskansleri katsoi, että esitettyä mallia sijoittaa naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävän yhteyteen ei ole riittävästi perusteltu ottaen erityisesti huomioon, että naisiin kohdistuvassa väkivallassa on kyse koko yhteiskuntaa koskevasta eikä vain vähemmistöjä koskevasta ilmiöstä.

Hallituksen esityksessä todetaan, että kansainvälisesti Istanbulin sopimuksen mukaisen erityisraportoijan tehtävä on sijoitettu sukupuolten välistä tasa-arvoa (gender equality) edistävän viranomaisen tai sosiaalisten kysymysten kanssa työskentelevien viranomaisten yhteyteen. Apulaisoikeuskansleri totesikin, että asian jatkovalmistelussa on luontevaa esittää kysymys siitä, miksi raportoijan tehtävää ei ehdoteta sijoitettavaksi tasa-arvovaltuutetun yhteyteen. Tätä on kuitenkin esityksessä perusteltu varsin suppeasti. 

Hallituksen esityksessä on arvioitu myös, että uuden viranomaisen perustaminen ei ole mahdollista kustannussyistä.  Tästä syystä apulaisoikeuskansleri totesi, että hallituksen esityksessä tulee tuoda esiin eri toteuttamisvaihtoehtojen arvioidut kustannukset siten, että lainsäätäjä voi ottaa perustellusti kantaa eri vaihtoehtoihin myös tältä kannalta. Tämä on eduskunnan tiedonsaantioikeuden kannalta erityisen tärkeää silloin, kun valittua vaihtoehtoa perustellaan kustannussyillä. Jotta raportoija voi tehtävässään saada sellaista tietoa, että siitä on hyötyä väkivallan vastaisessa työssä ja uhrien oikeuksien turvaamisessa ja muutoin toimia Istanbulin sopimuksessa tarkoitetulla tavalla, tulee tälle joka tapauksessa osoittaa riittävät resurssit.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että esityksen jatkovalmistelussa on syytä ottaa edellä kerrotut näkökohdat huomioon sekä tarkemmin arvioida esitetyn hallinnollisen ratkaisun painoarvoa ja sitä kautta välittyvää viestiä itse asian painoarvosta.

OKV_171_21_2021.pdf

« Takaisin

Luonnos hallituksen esitykseksi biopankkilaiksi ja muiksi siihen liittyviksi laeiksi

Diaarinumero: OKV/2909/21/2020
Antopäivä: 23.2.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri piti lausunnossaan biopankkilakia kannatettavana ja katsoi luonnoksessa esitetyn sääntelyn vastaavan hyvin tietosuojasääntelyn henkilötietojen käsittelylle asettamiin velvoitteisiin. Erityisen hyvänä oikeuskansleri piti itsemääräämisoikeuteen ja itsemääräämisoikeutta toteuttavan Euroopan neuvoston biolääketiedesopimuksen keskeisiin periaatteisiin kuuluvan näytteenantajan tietoisen suostumuksen näytteen ottamiseen ja toisaalta Euroopan unionin tietosuoja-asetuksen määrittelemien henkilötietojen laillisen käsittelyn perusteiden välisen suhteen selkeyttämistä ja alaikäisen osallisuutta, kuulemista ja itsemääräämisoikeutta vahvistavia säännöksiä. Itsemääräämisoikeutta niin yleisesti ja alaikäisen suostumuksen tulkinnan kannalta olisi perusteltua edelleen korostaa.

Yksittäisinä kehittämistarpeina oikeuskansleri esitti tarpeen arvioida biopankkitoiminnan luonnetta perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä ja, mikäli vastoin biopankkilain säätämisen yhteydessä tähän asti omaksuttua näkemystä, toiminta katsottaisiin tällaiseksi hallintotehtäväksi, arvioitava onko tarkoituksenmukaista antaa lähtökohtaisesti viranomaisille kuuluvia hallintotehtäviä yksityisten hoidettavaksi. Oikeuskansleri suhtautui epäilevästi perusteluissa pistemäisesti esiintyvään hyvin laajaan julkisen hallintotehtävän tulkintaan, jota ei kuitenkaan ollut johdonmukaisesti toteutettu ehdotetun lain säännöksissä. Ehdotetun lain 43 § pitäisi perustella edellä esitetty huomioon ottaen seikkaperäisemmin ottaen Euroopan unionin sijoittamisoikeutta koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 51 artiklan sekä myös tietojen vapaata liikkuvuutta unionissa koskevan periaatteen ja yhtenäisen eurooppalaisen tutkimusalueen periaatteiden näkökulmasta. Säätämisjärjestysperusteluissa oli myös välttämätöntä tarkastella ehdotetun kiellon suhdetta Euroopan unionin perusvapauksiin ja niistä säädettäviä poikkeuksia koskevaan kansalliseen liikkumavaraan.

Ehdotetun lain 7 § ei vastannut luonnoksen yksityiskohtaisia perusteluja ja lain 42 §:n 2 momentissa oli viittaus ilmeisen väärään lainkohtaan johon ei mitenkään viitattu yksityiskohtaisissa perusteluissa. Jatkovalmistelussa oli oikeuskanslerin käsityksen mukaan syytä varmistaa, että perustelut vastaavat säädettäväksi esitettyä lakia ja että lain sisäiset viittaukset ovat kunnossa.

Säätämisjärjestysperusteluissa oikeuskanslerin käsityksen mukaan tarpeen seikkaperäisemmin kuvata Euroopan unionin oikeuden antamaa liikkumavaraa nyt käsillä olevassa sääntelyssä niin tietosuojan ja yleisen tietosuoja-asetuksen osalta kuin EU:n perusoikeusperuskirjan kannalta.

OKV_2909_21_2020.pdf

« Takaisin

Lausunto osallisuustyöryhmän vammaispalvelulainsäädännön uudistusta koskevista ehdotuksista

Diaarinumero: OKV/2922/21/2020
Antopäivä: 9.2.2021
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskanslerin lausunnon mukaan työryhmän ehdotuksilla voidaan vahvistaa vammaisten henkilöiden osallisuutta heitä koskevien palveluiden asiakasprosesseissa. Vammaispalvelulakiin liittyvät ehdotukset toteuttaisivat YK:n vammaissopimuksen yleistä tavoitetta vammaisten henkilöiden osallistamisesta heitä koskevien asioiden suunnitteluun ja heitä koskevaan päätöksentekoon käytännön toimintaan sitovalla ja sopimuksen tarkoitukseen sopivalla tavalla. Työryhmän ehdotuksilla voidaan myös vahvistaa vammaisten henkilöiden oikeutta yksilöllisiin tarpeisiin perustuviin palveluihin.

Ehdotettu vammaisen henkilön edun kirjaaminen palvelujen turvaamista koskevaan säännökseen korostaisi sitä, että vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet ovat palvelujen lähtökohtana. Ilmaisu on verrattavissa lainsäädännössä käytettyyn lapsen etu –käsitteeseen. Jatkovalmistelussa olisi syytä kiinnittää huomiota käsitteen tarkkaan määrittelyyn.

Vammaispalvelulakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan asiakkaan esittämästä avun ja tuen tarpeesta tai palvelujen toteuttamistavasta voidaan poiketa vain perustellusta syystä, joka on kirjattava päätökseen. Lausunnon mukaan kielteisen päätöksen asianmukaiset perustelut ovat tärkeitä asiakkaan oikeusturvan ja muutoksenhaun kannalta. Niiden avulla asiakas parhaimmillaan saa täsmällisen tiedon siitä, miksi haettu tuki tai palvelu on evätty ja voi harkita, hakeeko ja millä perusteilla muutosta päätökseen. Perusteluvelvollisuuden korostaminen säännöksessä esitetysti kiinnittää myös päätöksentekijän itsensä huomiota päätöksenteon edellyttämään harkintaan, päätöksen perustelemiseen ja saattaa parantaa perustelujen laatua. Perusteluvelvollisuus on siten tärkeää päätöksentekijän itsekontrollin kannalta.

Apulaisoikeuskanslerin lausunnon mukaan lakisääteiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat lähtökohtaisesti perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä, joissa käytetään osin myös julkista valtaa. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Palvelutarpeen arvioinnin on katsottu kytkeytyvän niin kiinteästi palvelujen myöntämistä koskevaan päätöksentekoon, että sen on katsottu olevan julkisen hallintotehtävän hoitamista ja siihen voidaan katsoa liittyvän myös julkisen vallan käytön piirteitä. Palvelutarpeen arviointi määrittää tosiasiallisesti asiakkaan oikeuksien toteutumista.

Sosiaalihuoltolain palvelutarpeen arviointia koskevan 36 §:n 5 momentin säännöksessä jää epäselväksi, tuleeko siinä mainitun sosiaalihuollon ammattihenkilön olla virkasuhteessa vai voiko hän olla esimerkiksi yksityisen palveluntuottajan palveluksessa oleva ammattihenkilö. Säännöksessä on nimenomaisesti edellytetty virkavastuulla toimimista vain erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnissa. Säännöstä tulkittaessa voi vastakohtaispäättelyllä päätyä siihen, että virkasuhteisuus ei ole edellytyksenä palvelutarpeen arvioinnin tekemiselle muissa kuin nimenomaisesti mainituissa tilanteissa. Kuitenkin palvelutarpeen arvioinnin on edellä esitetyllä tavalla katsottu olevan vähintäänkin julkisen hallintotehtävän hoitamista. Työryhmän ehdotuksessa sosiaalihuoltolain 36 §:ää ei tältä osin esitetä muutettavaksi.

Lausunnolla olevassa luonnoksessa hallituksen esitykseksi eduskunnalle lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskevaksi lainsäädännöksi on ehdotettu säädettäväksi, että palvelutarpeen arviointia ei voi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta tai muulta yksityiseltä toimijalta. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä on katsottu, että palvelutarpeen arviointi on julkisen hallintotehtävän hoitamista ja esityksessä esitetään säädettäväksi, että hyvinvointialueen on vastattava palvelutarpeen arvioinnista silloinkin, kun se hankkii palveluja yksityiseltä. Apulaisoikeuskansleri esittää lausunnossaan harkittavaksi, tulisiko myös sosiaalihuoltolain 36 §:n 5 momenttia täsmentää tältä osin.

Asiakassuunnitelmaan kirjattavat asiakkaan tai hänen läheisensä arviot ja ehdotukset ovat ehdotetun vammaispalvelulain 5 §:n mukaan perusteena palveluja koskevalle päätöksenteolle ja niistä poikkeaminen on mahdollista vain perustellusta syystä. Lausunnon mukaan tämä voi parantaa asiakkaan oikeusturvaa, mutta vain sillä edellytyksellä, että asiakassuunnitelmat ja myös palvelutarpeen arvioinnit ovat kattavia ja kirjaukset niihin on tehty huolellisesti. Laillisuusvalvontakäynneillä samoin kuin kanteluasioissa on ilmennyt, että asiakassuunnitelmien laatimisessa on ollut puutteita. Asiaan tulee kiinnittää huomiota koulutuksessa, ohjauksessa ja valvonnassa.

Sosiaalihuoltolain 39 §:n 3 momentin mukaan asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa. Pykälän perustelujen mukaan asiakassuunnitelma tarkistettaisiin käytännössä silloin, kun asiakkaan tuen tarpeissa tapahtuisi hänen palvelutarpeeseensa vaikuttavia muutoksia. Nykyisen vammaispalvelulain säännöksen mukaan palvelusuunnitelma on tarkistettava, jos vammaisen henkilön elämäntilanteessa, toimintakyvyssä, avun tarpeissa tai olosuhteissa tapahtuu muutoksia sekä muutoinkin tarpeen mukaan. Lastensuojelulain mukaan asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.

Apulaisoikeuskansleri esittää harkittavaksi, olisiko myös sosiaalihuoltolakiin perusteltua lisätä velvoite tarkistaa asiakassuunnitelma esimerkiksi kerran vuodessa. Suunnitelman tarkistamiselle asetettu vuosittainen velvollisuus voisi osaltaan turvata sitä, että päivitystarpeen arvioimiseen kiinnitetään riittävästi huomiota ja se voisi turvata myös vammaisten henkilöiden osallisuutta edellyttäen, että tarkistuksessa selvitetään heidän mielipiteensä suunnitelman tarkistamiseen.

OKV_2922_21_2020.PDF

« Takaisin

Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskevaksi lainsäädännöksi

Diaarinumero: OKV/2705/21/2020
Antopäivä: 3.2.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskanslerin lausunnon mukaan ehdotus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärän rajoittamisesta 35 lapseen sosiaalityöntekijää kohden on ehdottomasti perusteltua ja tarpeellista, vaikkakin lienee epäselvää, onko asiakasmäärä näin rajoitettunakin liian suuri. Laillisuusvalvonnassa on tullut esiin lastensuojelun merkittävänä rakenteellisena ongelmana puute pätevistä sosiaalityöntekijöistä sekä sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus. Tähän on vaikuttanut muun muassa se, että lastensuojelutyö koetaan raskaaksi sosiaalityön alueeksi eikä työn palkkauksen katsota vastaavan työn vaativuutta. Asiakasmäärän rajoittaminen saattaa parantaa tilannetta. Sosiaalityöntekijällä tulee olla riittävästi aikaa lastensuojeluasiakkaana olevan lapsen tilanteen ja tarpeiden selvittämiseen, lapsen kuulemiseen ja tapaamiseen sekä sijaishuollon ja rajoitustoimenpiteiden valvontaan.

Esitysluonnoksen lastensuojelulain säännöksen (15 §) tavoite vahvistaa sijaishuoltoon sijoitettujen lasten oikeutta tarvitsemiinsa terveydenhuollon erikoissairaanhoidon palveluihin, mielenterveys- ja päihdepalveluihin sekä tarvittavaan muuhun sosiaali- ja terveydenhuollon tukeen on kannatettava. Laillisuusvalvonnassa on tullut esiin, että lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsyssä on ollut pitkään ongelmia, joiden ratkaiseminen edellyttäisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä ja peruspalvelujen vahvistamista sekä lastensuojelun ja psykiatrian välille luotavaa palvelua. Lausunnon mukaan kyseisen säännöksen sanamuotoja ja terveydenhuoltolain ehdotetun 69 §:n sanamuotoja olisi tarpeellista tarkistaa siten, että ne olisivat keskenään johdonmukaisia. Lisäksi lastensuojelulain säännöksen ilmaisu ”sijaishuollon tai jälkihuollon järjestämisen kannalta välttämättömät” on vaikeasti ymmärrettävä ja tulkinnanvarainen, mikä voi vaikuttaa säännöksen tarkoituksen toteutumiseen.

Ehdotetut uudet säännökset, joiden mukaan palvelutarpeen arviointia ei voi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta tai muulta yksityiseltä toimijalta ja huostaanoton ja sijaishuollon valmistelua ei voi siirtää yksityisen toimijan tehtäväksi, ovat tarpeellisia ja perusteltuja selkeyttäessään sitä, että nämä voidaan tehdä vain virkavastuulla.

Esitysluonnoksessa on todettu, että tällä hetkellä ei ole olemassa kansallista rekisteriä, josta olisi löydettävissä kaikki erimuotoiset lastensuojelun sijaishuollon yksiköt tarkkoine paikkamäärineen ja sisällöllisine kuvauksineen eikä esimerkiksi tietoa vapaana olevista sijaishuoltopaikoista ole kansallisesti saatavissa. Oikeuskansleri pitää tärkeänä valtakunnallisen sijaishuoltopaikkarekisterin perustamista.

Laillisuusvalvonnassa on tullut esiin, että vaikeasti oireileville lapsille ja nuorille tulisi olla tarjolla laitos, jossa he saisivat sekä lastensuojelupalveluja että psykiatrisia palveluja ja jota erikoissairaanhoito voisi tarvittaessa konsultoida. Esitysluonnoksessa ehdotetun vaativan sijaishuollon järjestäminen voinee vastata tähän tarpeeseen, kuten myös päihdepalvelujen tarpeeseen.  Lausunnon mukaan vaativa sijaishuolto asettaa suuria vaatimuksia sitä järjestävien laitosten lupamenettelylle ja valvonnalle, joita on kehitettävä ja joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vaativan sijaishuollon tavoitteisiin voidaan päästä vain, jos laitoksessa käytettävissä olevat integroidut palvelut ovat laadukkaita ja niitä on saatavissa riittävästi. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota henkilöstön määrään, koulutukseen ja osaamiseen.

Lausunnossa esitetään täsmennettäväksi erityisen huolenpidon jaksoa koskevan säännöksen sisältöä sekä todetaan, että erityisen huolenpidon jakson huomattavasti pidennetty aika mahdollistanee muun muassa päihdeongelmien hoidon edellyttäen, että riittäviä ja asianmukaisia mielenterveys- ja päihdepalveluja on käytettävissä. Erityisen huolenpidon asumisyksiköiden henkilöstömitoitusta ehdotetaan korotettavaksi. Lausunnon mukaan huolenaiheena on se, onko lastensuojelun vähimmäishenkilöstömitoitus myöskään vaativan sijaishuollon ja perustason lastensuojelulaitoksissa riittävä.

Ehdotettujen rajoitussäännösten osalta oikeuskansleri piti tarpeellisena yhteydenpitoon käytettävien laitteiden ja välineiden haltuun ottamista koskevien säännösten sekä eristämistä koskevan säännöksen täsmentämistä.

Esitysluonnoksen suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jakson säätämisjärjestysperusteluja tulee lausunnon mukaan tarkentaa eristämistä koskevan säännöksen osalta selostamalla, millä perusteilla esitetty säännös täyttää perusoikeuden rajoittamisen edellytykset. Myöskään erityisiä rajoituksia erityisen huolenpidon jakson aikana koskevasta esityksestä ei ilmene, miten säännös täyttää perusoikeuksien rajoittamiselle asetetut edellytykset.

Lapsen tietojen luovuttamista sijaishuoltopaikalle koskevia säännöksiä ei ole käsitelty yksityisyyden suojan ja salassapidon kannalta. Lausunnon mukaan perustuslakivaliokunta on edellyttänyt yksityisyyden suojan vuoksi käytännössään, että arkaluonteisia henkilötietoja luovutettaessa vain välttämättömät tiedot voidaan luovuttaa, jos luovutettavia tietoja ei ole säännöksessä käyttötarkoituksen kannalta yksilöity ja lueteltu tyhjentävästi. Myös säännösten sanamuotojen ja säännöskohtaisten perustelujen tarkentaminen voisi olla tarpeen.

Erityisiä rajoituksia päihdehoidon ja –kuntoutuksen aikana koskevassa säännösehdotuksessa (71 §) todetaan, että rajoituksia voidaan käyttää vain päihdehoidon vieroitushoidon ja kuntoutuksen sekä sijaishuollon integroidun palvelun aikana. Säätämisjärjestysperustelujen mukaan tämä edellyttää aluehallintoviraston laitoslupamenettelyn uusimista siten, että päihdeyksiköiden osalta luodaan lupamenettely, henkilökunnan osaamisvaatimukset sekä varmistetaan riittävä valvonta ja että oikeus rajoitustoimivaltuuksien käyttöön osoitetaan vain asianmukaisen koulutuksen saaneille henkilöille. Rajoitusten käyttämisen edellytyksenä on siis mainittu uusittu laitoslupamenettely ja koulutusvaatimukset, mutta esityksessä ei ole kuitenkaan tietoja siitä, milloin ja miten laitoslupamenettely uudistetaan tai mikä asianmukainen koulutus olisi ja miten se arvioidaan.  Perusoikeusrajoituksista säädettäisiin näin ollen ilman tarkempaa tietoa siitä, millaisten edellytysten täyttyessä niitä olisi mahdollista käyttää. Oikeuskansleri piti esityksen täydentämistä tältä osin tarpeellisena.

OKV_2705_21_2020.PDF

« Takaisin

Videotallennustyöryhmän mietintö: Suullisen todistelun vastaanottaminen tallenteelta.

Diaarinumero: OKV/2871/21/2020
Antopäivä: 27.1.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon työryhmän mietinnöstä, joka koski käräjäoikeudessa vastaanotettavan suullisen todistelun tallentamista. Hän piti mietinnössä esitettyjä tavoitteita tärkeinä ja yhtyi näiltä osin esitettyihin näkemyksiin. Ehdotettu menettely parantaisi rikoksen uhrin asemaa, koska ehdotuksen mukaan asianomistajien ei yleensä tarvitsisi saapua henkilökohtaisesti muutoksenhakutuomioistuimeen ja kohdata siellä vastaajaa uudelleen, elleivät he sitä haluaisi. Ehdotetun menettelyn voidaan katsoa edistävän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta joutuisuuden ja oikeudenkäynnin kustannusten näkökulmasta sekä lisäävän oikeusvarmuutta ja siten oikeusturvaa.  

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ehdotetut asian jäsennellyn käsittelyn varmistamiseen liittyvät muutosehdotukset oikeudenkäymiskaaren sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännöksiin olivat kannatettavia. Myös suullisen valmistelun ja kirjallisen yhteenvedon käytön lisäämiseen rikosasioissa liittyvät oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännösten muutokset olivat kannatettavia. Materiaalisen prosessinjohdon ja hyvän valmistelun merkitys sekä hyvä todistajankuulustelu käräjäoikeudessa korostuivat uudistuksessa ja tähän oli kiinnitettävä varsinkin toimeenpanossa erityistä huomiota.

Oikeuskansleri totesi, että jatkovalmistelussa tulisi vielä tarkemmin arvioida henkilötodistelun tallentamisen käytännön toteutumista käräjäoikeuksissa sekä avustavan henkilökunnan määrän ja osaamisen riittävyyttä muun muassa taloudellisten vaikutusten arvioinnin näkökulmasta.

Oikeuskansleri piti tärkeänä, että tuomioistuimille varataan riittävästi aikaa valmistautua ehdotetun menettelyn käyttöönottoon sekä uuteen tallennusjärjestelmään perehtymiseen. Ottaen huomioon mietinnössä todettu viive tallennusjärjestelmän valmistumisesta sen yleistymiseen riita- ja hakemusasioissa, oikeuskansleri katsoi, että järjestelmän käyttöön ottamiseen rikosasioissa varattua puolen vuoden siirtymäaikaa voidaan pitää liian lyhyenä.

Turvatarkastuksista tuomioistuimissa annettuun lakiin ehdotetut muutokset siitä, että turvatarkastus voitaisiin tehdä myös sen varmistamiseksi, ettei henkilö joka saapuu tuomioistuimeen katsomaan käräjäoikeudessa tehtyä kuva- ja äänitallennetta, kykenisi kuvaamaan ja levittämään tallennetta oikeudettomasti ja siten loukkaamaan tallenteella esiintyvän henkilön yksityisyyttä ja että kuvan tallentamiseen soveltuvan välineen löytäminen turvatarkastuksessa on edellytys sille, että se voitaisiin ottaa pois, olivat kannatettavia ja tarpeellisia. Ehdotetun sääntelyn toimivuuden kannalta oli hyvä, että kuvan tallentamiseen soveltuvalla välineellä tarkoitettaisiin mitä tahansa välinettä, jolla on mahdollista tallentaa kuvaa. Oikeuskansleri totesi, että jatkovalmistelussa tulisi vielä pohtia sitä, olisiko oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettuun lakiin tarpeen lisätä säännös, joka kieltäisi katsottavan tallenteen tai sen osan tallentamisen ottaen huomioon tekniikan kehittyminen tulevaisuudessa ja sen, että jatkossa muun muassa älyranneke tulee riittämään tallentamiseen.

OKV_2871_21_2020.PDF

« Takaisin

« Edellinen 1 / 17