Lausunnot

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/2884/21/2020
Antopäivä: 8.1.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri kannatti hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa ehdotettua muutosta. Tietoturvaloukkauksen uhrin mahdollisuus saada henkilötunnuksensa vaihdettua edistää yksilön oikeuden turvallisuuteen sekä henkilötietojen suojan toteutumista nykyiseen tietojenkäsittelyyn sisältyviä riskejä ja erityisesti Suomessakin yhä merkittävämmäksi arvioitavaa identiteettivarkauden riskiä vastaan. Lisäksi muutos osaltaan tukee tietoturvaloukkausten uhreiksi joutuneiden turvallisuuden tunnetta sekä yleistä luottamusta siihen, että oikeusjärjestelmä suojaa tietomurtojen kohteeksi joutuneita.

Tehokkain keino vähentää uhreille aiheutuvia vahinkoja olisi se, ettei henkilötunnusta eri palveluissa käytettäisi tavoilla jotka antavat tunnuksen tietävälle mahdollisuuden tunnuksen väärinkäyttämiseen. Tietoturvaloukkausten aiheuttamaa riskiä tuleekin järjestelmällisesti vähentää laajentamalla riittävän luotettavien, varsinaisten tunnistamisen keinojen käyttöä ja edellyttämällä sitä lainsäädännössä. Erityisesti hyödykesidonnaisten luottosopimusten edellyttämän tunnistamisen sääntely on tässä kiireinen ja tärkeä lainsäädäntötoimien selvittämisen kohde. Olennaisen tärkeää on kehittää myös yleisesti tietoturvan ja kyberturvallisuuden tasoa koko yhteiskunnassa. Henkilötunnusten käytöstä tunnistamisen apuvälineenä luopuminen edellyttää muutoksia monien toimijoiden käytännössä, minkä vuoksi myös henkilötunnuksen väärinkäytöltä suojaaminen henkilötunnuksen vaihtamisen mahdollisuutta helpottamalla on perusteltua. Se ei kuitenkaan saa jäädä ainoaksi toteutettavaksi keinoksi vähentää tietoturvaloukkausten aiheuttamaa vahinkoa ja riskiä.

Oikeuskansleri katsoi, että tietoturvaloukkauksen uhrille ei voi asettaa korkeaa selvitysvelvoitetta sen osoittamiseksi, että henkilötunnuksen väärinkäyttö on ilmeistä tai että henkilötunnuksen muuttaminen suurella todennäköisyydellä estäisi merkittävät haitalliset seuraamukset ja piti välttämättömänä, että selvitysvastuu asetetaan pääsääntöisesti viranomaiselle ja että ratkaisun tekevälle viranomaiselle myös annetaan riittävä tiedonsaantioikeus tuon arvion tekemiseksi.

Oikeuskansleri piti myös tärkeänä, että ehdotetun lainsäädännön toimeenpanossa huolehditaan tietoturvaloukkausten uhrien riittävästä neuvonnasta.

OKV_2884_21_2020.PDF

« Takaisin

Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen virka-apu poliisille

Diaarinumero: OKV/2413/21/2020
Antopäivä: 7.1.2021
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä, joka sisälsi ehdotuksen uudeksi laiksi Puolustusvoimien virka-avusta poliisille. Esitys sisälsi myös ehdotuksen rajavartiolain muutokseksi, jolla kyseiseen lakiin lisättäisiin säännöksiä etenkin ns. vaativan virka-avun antamisesta poliisille.

Oikeuskansleri piti perusteltuna, että virka-apua koskevia säännöksiä selkeytetään ja uudistetaan vastaamaan nykyistä paremmin poliisin toiminnallisia tarpeita muuttamatta kuitenkaan virka-avun peruslähtökohtia. Oikeuskansleri korosti kuitenkin, että poliisin tulee lähtökohtaisesti suoriutua tehtävistään omin resurssein. Ehdotetuilla ns. vaativaa virka-apua koskevilla lainsäädäntömuutoksilla ei myöskään tule olla yleistä virka-avun pyytämisen kynnyksen alentavaa vaikutusta.

Oikeuskansleri otti lausunnossaan kantaa esityksessä ehdotettuihin virka-avun muotoihin. Hän totesi yleisesti, että ehdotetut säännökset koskien virka-apulaissa tarkoitettujen virka-avun muotojen sisältöä, virka-avun antamisen edellytyksiä ja virka-avusta päättämistä ovat jossain määrin hajanaisia ja kokonaisuus osin vaikeaselkoinen.

Esityksen mukaan ns. vaativaa virka-apua olisi ikään kuin kahdentyyppistä. Esityksessä eroteltiin lähempänä tavanomaisempia vaativia poliisitehtäviä ja niissä tarvittavia voimakeinoja oleva vaativa virka-apu (ns. keskikategorian aseistus) sekä toisaalta aivan äärimmäisissä tilanteissa poikkeuksellinen voimakeinojen käyttöä vaativa virka-apu. Esitys sisälsi sekä virka-apulaissa että rajavartiolaissa kyseisen keskikategorian aseistuksen osalta kaksi vaihtoehtoista sääntelyehdotusta siihen sovellettavasta päätöksentekomenettelystä. Lausuntopyynnössä pyydettiin esittämään arvioita molemmista ehdotetuista menettelyistä.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa päätöksentekotaso olisi keskusvirastotasolla, jolloin vaativan virka-avun pyytäjänä olisi Poliisihallitus ja päättäjänä pääesikunta riippumatta tilanteen kiireellisyydestä. Oikeuskansleri yhtyi esityksessä todettuun, että tämän vaihtoehdon etuna olisi muun ohella toimivien ja vakiintuneiden päivystysjärjestelyjen sekä lyhyemmän päätöksentekoketjun mahdollistama nopea päätöksentekokyky. Kyseinen vaihtoehto vastaisi varmasti enemmän käytännön tarpeita vaativaa virka-apua nopeasti edellyttävissä tilanteissa. Tässä vaihtoehdossa parlamentaarinen vastuu toteutuisi kuitenkin heikommin. Vaihtoehto olisi myös jossain määrin epäsymmetrinen vaikutukseltaan ns. keskikategorian aseistusta järeämpiä sotilaallisia aseita sisältävän vaativan virka-avun päätöksentekomenettelyn kanssa.

Toisessa vaihtoehdossa päätöksentekotaso olisi lähtökohtaisesti ministeriötasolla, eli vaativaa virka-apua pyytäisi sisäministeriö ja siitä päättäisi puolustusministeriö, mutta kiiretilanteessa päätöksentekotaso olisi keskusvirastotasolla. Oikeuskansleri totesi, että tämän vaihtoehdon vahvuutena olisi parempi parlamentaarinen vastuukate etenkin, kun vaativan virka-avun edellytyksiä ehdotettiin väljennettäväksi jonkin verran ja vaativaa virka-apua voitaisiin antaa eräiden muidenkin rikosten kuin terrorismirikosten estämiseksi. Tämä vaihtoehto ei varmaankaan olisi toiminnalliselta kannalta yhtä nopea, mutta ennakoimattomissa kiiretilanteissa päätös virka-avun antamisesta voitaisiin kuitenkin tehdä keskusvirastotasolla. Tässä vaihtoehdossa riskinä on kuitenkin se, että ministeriötason päätöksellä lähinnä tosiasiallisesti jälkikäteen hyväksyttäisiin toimia, jotka olisi ollut perustellumpaa määritellä riittävän tarkasti lainsäädännössä keskushallinnon virastojen viranomaispäätöksentekoon.

Oikeuskansleri otti lausunnossa lisäksi kantaa muun ohella esityksessä sisältyneisiin säännöksiin ja niiden perusteluihin, jotka koskivat virka-avun voimassaoloa, poliisin johtovastuuta virka-aputilanteessa sekä päätöksentekoa esteen poistamiseksi tarpeellisesta virka-avusta.

OKV_2413_21_2020.PDF

« Takaisin

Selvitys tietoturvan ja tietosuojan parantamiseksi kriittisillä toimialoilla

Diaarinumero: OKV/2881/21/2020
Antopäivä: 31.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri totesi tietoturvan ja tietosuojan parantamista kriittisillä toimialoilla koskevasta väliraportista antamassaan lausunnossa pitävänsä raportin ehdotuksia poliittisiksi linjauksiksi kannatettavina. Viime vuosina esiin tulleet ja laajasti uutisoidut tietomurrot ja tietosuojaloukkaukset osoittavat, että tietoturvan ja tietosuojan parantaminen on välttämätöntä yhä enemmän digitalisoituneessa yhteiskunnassa.

Viranomaisten ja kriittisten toimialojen tiedon turvaaminen on olennaisen tärkeä osa yhteiskunnan tehokkaan toiminnan varmistamista.

Erityisen tervetulleina oikeuskansleri piti raportin ensimmäistä tavoitetta yhtenäisen säädöspohjan luomisesta viranomaisten välisen yhteistyön varmistamiseksi ja kohdan 5 tavoitetta löytää teknologinen ratkaisu salassa pidettävän ja turvaluokitellun tiedon vaihtamiseen. Oikeuskansleri totesi, että linjauksia toteutettaessa on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota siihen, että viranomaisilla ja muilla toimijoilla on resurssit täyttää niille asetetut vaatimukset ja että asetettavat velvoitteet on kuvattu riittävän yksiselitteisesti niin, että velvoitteen kohteella on todellinen mahdollisuus arvioida velvoitteen toteuttaminen.

Oikeuskansleri katsoi, että toimenpiteiden vaatimia resursseja olisi hyvä arvioida nyt raportissa tehtyä laajemminkin, jotta viranomaisille tai muille toimijoille ei aseteta vaatimuksia joiden toteuttamiseen ei tosiasiassa ole mahdollisuuksia.

OKV_2881_21_2020.PDF

« Takaisin

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja maa-aineslain muuttamista koskeva hallituksen esitys

Diaarinumero: OKV/2506/21/2020
Antopäivä: 21.12.2020
Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja maa-aineslain muuttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Esityksellä ehdotettiin tehtäväksi mm. teknisluonteisia muutoksia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettuun lakiin ja sen liitteisiin, jotta ne vastaavat tarkemmin tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettua direktiiviä.

Komission virallisen huomautuksen mukaan direktiivin täytäntöönpanon puutteet koskivat muun muassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (jäljempänä YVA-menettely) soveltamisalan määräytymistä, YVA-menettelyn tulosten huomioon ottamista lupamenettelyissä sekä päätösten perustelemiseen ja muutoksenhakuoikeuteen liittyviä kysymyksiä.

Esitysluonnoksen mukaan YVA-lakiin otettaisiin direktiivin edellyttämä maininta arviointitulosten asianmukaisesta huomioon ottamisesta. Perusteluissa ei kuitenkaan millään tavoin avattu asianmukaisuuden käsitettä, vaan viitattiin ainoastaan artiklan sanamuotoon. Apulaisoikeuskansleri katsoi myös, että esityksessä tuli selkeämmin tuoda esiin, minkälaisia päätösten perustelemiseen ja muutoksenhakuoikeuteen liittyviä puutteita komissio oli havainnut, liittyivätkö ne nimenomaan YVA-menettelyyn ja miten nuo puutteet korjataan. Esityksen perusteluja tuli siten täydentää näiltä osin.

OKV_2506_21_2020.PDF

« Takaisin

Hallituksen esitysluonnos vanhusasiavaltuutetusta

Diaarinumero: OKV/2383/21/2020
Antopäivä: 3.12.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta vanhusasiavaltuutetusta.

Vanhusasiavaltuutettu voi oikeuskanslerin mukaan tuoda kootusti ja laaja-alaisesti esiin ikääntyneiden asemaa ja oikeuksien toteutumista koskevia kysymyksiä sekä ikääntyneillä olevia tarpeita ja niihin vastaamista.

Vanhusasiavaltuutettu ei toimisi valvontaviranomaisena, eikä vanhusasiavaltuutetulla olisi toimivaltaa ratkaista yksittäistapauksia koskevia kanteluita. Oikeuskansleri piti lain toimeenpanossa tärkeänä vanhusasiavaltuutetun toimivallasta ja tehtävistä tiedottamista, jotta vanhusasiavaltuutetun toiminta tulee tunnetuksi. Vanhusasiavaltuutetun tulee siirtää kanteluina käsiteltävät asiat toimivaltaiselle viranomaiselle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Jatkossa eduskunnan oikeusasiamiehen merkittävä erikoistumistehtävä on ikääntyneiden oikeuksien toteutumisen laillisuusvalvonta. Vanhusasiavaltuutetun tehtävissä korostuu myös päällekkäisyyksien välttäminen ja yhteistyö ihmisoikeuskeskuksen kanssa.

Lakiehdotuksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan vanhusasiavaltuutetun tehtävän hoitaminen edellyttäisi sitä, että valtuutettu pitäisi yhteyttä ikääntyneisiin ja heitä edustaviin tahoihin ja välittäisi heiltä saamaansa tietoa. Oikeuskansleri piti perusteltuna, että edellä mainitusta tehtävästä säädettäisiin nimenomaisesti omana kohtaa kohtanaan lain 3 §:n 2 momentissa. Perustuslain 14 §:n 4 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Säännökseen kirjattu vanhusasiavaltuutetun velvoite pitää yhteyttä ikääntyneisiin ja heitä edustaviin tahoihin sekä välittää heiltä saamaansa tietoa varmistaisi ikääntyneiden mielipiteiden ja kokemusten kuulemista. Tämä edistäisi heidän mahdollisuuksiaan osallistua ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ja toteuttaisi perustuslain 14 §:n 4 momentissa julkiselle vallalle asetettua velvoitetta. Lisäksi vanhusasiavaltuutetun yhteydenpito ikääntyneisiin ja heitä edustaviin tahoihin, kuten esimerkiksi vanhusneuvostoihin, edistäisi tiedottamista muun muassa ikääntyneiden oikeuksista.

Luonnosesityksessä kuvataan vanhusasiavaltuutetun toiminnon perustamisen vaihtoehtoisia järjestämistapoja. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota siihen, että useille pienille erityisvaltuutetuille perustuva järjestelmä johtaa osaltaan suomalaisten perus- ja ihmisoikeustoimijoiden joukon hajanaisuuteen. Tähän liittyvien riskien vähentäminen puoltaisi vanhusasiavaltuutetun sijoittamista ihmisoikeuskeskuksen yhteyteen. Oikeuskansleri totesi, että hänen tehtävänään ei ole arvioida eri organisaatiovaihtoehtoja. Hallituksen esityksen mukaisessa mallissa korostuu kuitenkin tarve huolehtia riittävän tiiviistä yhteistyöstä juuri ihmisoikeuskeskuksen sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa.

Ylipien laillisuusvalvojien roolia ikääntyneiden oikeuksien valvonnassa ja edistämisessä tuodaan esitysluonnoksessa esille asianmukaisesti. Selostuksessa ylimpien laillisuusvalvojien työnjaon kehittämisestä olisi oikeuskanslerin osalta perusteltua mainita, että perustuslain 108 §:n 1 momentin 1 virkkeen mukaiseen valtioneuvoston laillisuusvalvontaan kuuluu ja kuuluisi tehtäväjaon mukaan jatkossakin (1) oikeuskanslerin suorittama ennakollinen säädösvalvonta ja lisäksi (2) yleinen valtioneuvoston ja sen ministeriöiden toiminnan laillisuusvalvonta, joissa valvotaan ja edistetään osaltaan myös ikääntyneiden oikeuksia siltä osin kuin kyse on ylimmän hallitusvallan vastuulle kuuluvista seikoista. Oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa korostuvat tällöin rakenteelliset, oikeuksien toteutumisen yleisiä edellytyksiä ja esteitä koskevat seikat. Asialla on sikäli merkitystä, että vanhusasiavaltuutetun toiminnalla on tältä osin yhteyksiä myös oikeuskanslerin perustuslaissa säädettyyn valvontatehtävään ja sen painopisteisiin.

Esitysluonnoksessa tuodaan esille eduskunnan oikeusasiamiehen sekä Valviran ja aluehallintovirastojen havaintoja ikääntyneiden oikeuksien toteutumisen ongelmista. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota siihen, että esitysluonnoksen lisäksi ikääntyneiden oikeuksien toteutumiseen yhteiskunnan ja julkisten palveluiden digitalisaation yhteydessä on kanteluratkaisujen perusteella kiinnitetty kokoavasti huomiota valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksessa toiminnastaan vuodelta 2018. Kertomuksessa todetaan, että julkisten palveluiden ja hallinnon sekä yleensä yhteiskunnan digitalisaatio tuo käytännössä monille ikääntyneille vaikeuksia ja esimerkiksi pääsy pankkipalveluihin ja muihin yksityisiin palveluihin on digitalisaation ja automaation myötä vaikeutunut.

Merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi nouseekin, miten ikääntyneiden erityiset tarpeet ja mahdollisuudet hoitaa asioitaan sekä osallistua yhteiskuntaan turvataan myös digitalisaation yhteydessä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta yhtyi mietinnössään oikeuskanslerin havaintoihin ja korosti voimakkaasti niiden merkitystä sekä piti asiaa vastaisuudessakin tärkeänä seurattavana laillisuusvalvonnassa.

Oikeuskanslerin kertomuksessa toiminnastaan vuodelta 2019 on puolestaan kokoavasti käsitelty oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan, erityisesti kanteluiden ja laillisuusvalvontakäyntien sekä ennakollisen säädösvalvonnan havaintoja perusoikeuksien toteuttamisessa tarvittavista resursseista sekä julkisten palveluiden ohjauksesta ja johtamisesta samoin kuin sosiaalihuollon palveluiden omavalvonnan toimivuudesta. Tarkastelussa ovat olleet juuri ikääntyneiden palvelut, joissa on palveluiden ohjauksen, yksityisiltä hankittavien palveluiden hankintojen sekä valvonnan osalta pitkälti nojauduttu luottamukseen ja tämä on johtanut myös puutteisiin palveluiden asiakkaina olevien ikääntyneiden henkilöiden oikeuksien toteutumisessa. Sosiaalihuoltolain mukainen omavalvonta ei myöskään ole käytännössä vielä toiminut lainkaan siten kuin lakia säädettäessä on tavoiteltu, mikä yhdessä riittävän viranomaisvalvonnan ja ohjauksen ohella tulisi ottaa huomioon myös ikääntyneiden palveluiden hoitajamitoituksen toimeenpanossa. Oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2019 onkin valvontakäyntien osalta mainittu hallituksen esityksen luonnoksessa. Nykytilan arvioinnin yhteydessä voitaneen myös tuoda esille näitä oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa havaittuja, ikääntyneiden oikeuksien kannalta merkittäviä erityisteemoja koskevia seikkoja.

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jaksossa on lyhyesti todettu, että esityksen voidaan katsoa osaltaan edistävän julkisen vallan mahdollisuuksia turvata perustuslain 22 §:ssä edellytetyllä tavalla perustuslain 2 luvussa säädettyjen perusoikeuksien toteutuminen ikääntyneiden osalta. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan tässä voitaisiin kuvata laajemmin esityksen vaikutuksia perusoikeuksien ja ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumiseen.

OKV_2383_21_2020.PDF

« Takaisin

Avoimen datan direktiivin täytäntöönpanoa koskeva lainsäädäntö

Diaarinumero: OKV/2147/21/2020
Antopäivä: 20.11.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri totesi luonnoksesta hallituksen esitykseksi avoimen datan direktiivin täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi antamassaan lausunnossa avoimen datan direktiivin ja sitä edeltäneen tiedon uusiokäyttöä koskeneen direktiivin vaikutusarviointien osoittaneen datan avoimuuden selvästi myönteiseksi digitaalisen alustatalouden kilpailulle sekä liiketoiminnan ja julkisen sektorin innovaatiolle. Datan hyödyntäminen on olennaista myös tekoälyratkaisujen kehittämiselle. Näitä vaikutuksia voisi vielä täydentää esitykseen.

Laillisuusvalvonnan ja hallinnon seurannan havaintojen perusteella avoimen datan ja sen käyttöä toteuttavien rajapintojen edistäminen vaatii johdonmukaista tietopolitiikkaa ja ohjausta mihin on syytä kiinnittää täytäntöönpanon yhteydessä erityistä huomiota. Samoin laillisuusvalvonnan havaintojen perusteella esityksessä tulisi tutkimustoiminnan osalta käsitellä laajemmin avoimen datan, tutkijan immateriaalioikeuksien ja ensimmäisen julkaisemisen kannustimien suhdetta.

Ehdotetun lain eräiden julkisten yritysten tietojen uudelleenkäytöstä osalta oikeuskansleri kiinnitti huomiota        3 §:n 2 momentin 4 kohtaan, jonka mukaan lakia ei sovellettaisi ”asiakirjoihin, joiden saatavuutta on rajoitettu muussa laissa esimerkiksi liikesalaisuuksien, valtion turvallisuuden tai henkilötietojen suojelemiseksi”. Ratkaisu. jolla avoimen datan direktiivin sallima mahdollisuus jättää asiakirjat joissa on muun muassa liikesalaisuuksia lain soveltamisalan ulkopuolelle viittaamalla saatavuuden rajoittamiseen muussa laissa, ei toimi, kun lähtökohtaisesti asiakirjajulkisuuden ulkopuolelle jäävien yritysten asiakirjojen osalta ei ole laissa säädetty salassa pidettävistä tiedoista.

Hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa olisi vielä tarkemmin arvioitava, voiko avoimen datan toteutuksessa ehdotettujen säännösten perusteella syntyä riskejä henkilötietojen suojan toteuttamiselle sen vuoksi, että koneluettavat tiedot ovat helposti yhdisteltävissä ja siten ainakin periaatteessa syntyy tietoaineistoja, jotka voivat liittyä tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön. Myös tietosuojariskien arviointia on tarpeen vielä vahvistaa esityksessä.

 

OKV_2147_21_2020.PDF

« Takaisin

Luonnos hallituksen esityksestä laiksi tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta

Diaarinumero: OKV/2525/21/2020
Antopäivä: 19.11.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon esitysluonnoksesta laiksi tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta, jossa säädettäisiin uudesta karanteeniperusteesta Suomeen saapuville henkilöille lähtömaan perusteella. Lausunnossa todettiin, että terveysturvallisuuden vahvistamiselle rajat ylittävässä liikenteessä on perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta painavat perusteet ja esitysluonnos toteuttaa perustuslaista ja Suomea velvoittavista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista johtuvaa velvoitetta suojata oikeutta elämään ja terveyteen sekä suojata väestön terveyttä. Lausunnossa oikeuskansleri piti myös eri oikeuksien tasapainon perusteella hyvin tärkeänä väestön suojaamista covid-19-taudilta ja siinä siten epidemian leviämisen mahdollisimman tehokasta estämistä ja tukahduttamista. Lausunnossa korostettiin yleishuomiona sääntelyn soveltamisen ennakoitavuutta ja sääntelyn selkeyttä yksittäisten ihmisten ja yritysten toiminnan kannalta. Lisäksi painotettiin liikkumisvapauden käytölle asetettuja unionin oikeudesta johtuvia vaatimuksia sekä perusoikeuksien rajoitusedellytysten huomioon ottamista. Ehdotetun sääntelyn vaihtoehtojen ja niiden tehokkuuden punnintaa pidettiin välttämättömänä. Suhteellisuusperiaatteen ja yksilölliseen arviointiin perustuvan karanteenimääräyksen kannalta olisi lausunnon mukaan perustellumpaa, että matkustamisen terveysturvallisuus perustuisi ensisijaisesti testaukseen. Toissijaisena mallina karanteeniin määräämiseen perustuva malli olisi kuitenkin hyväksyttävissä, jos sille voidaan esityksen perusteluissa osoittaa hyväksyttävä syy ja perustella mallin välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus. Lausunnossa esitettiin useita havaintoja lakiehdotuksen yksityiskohtien tarkistustarpeista ja perustelujen täydentämisestä.

OKV_2525_21_2020.PDF

« Takaisin

Tartuntatautilain muuttaminen

Diaarinumero: OKV/1927/21/2020
Antopäivä: 2.10.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon tartuntatautilain muutosehdotuksista, jotka koskivat koronavirusepidemiasta johtuvia rajoituksia elinkeinotoiminnassa, kokoontumisissa ja liikennepalveluissa.

Oikeuskansleri piti tärkeänä tartuntatautilain säännösten täydentämistä koronavirusepidemian tilanteen vuoksi. Hän piti myös perusteltuna viranomaisten toimenpiteiden porrastamista epidemian tilanteen vakavuuden mukaan. Uusien säännösten sisällön johdonmukaisuuden ja sovellettavuuden varmistamiseen oli kuitenkin kiinnitettävä vakavaa huomiota lain jatkovalmistelussa. Lausunnossa esitettiin tästä sekä yleisiä että yksityiskohtaisia havaintoja. Lisäksi esityksen perusteluissa oli käsiteltävä tarkemmin perusoikeuksien rajoittamisen yleisiä edellytyksiä ja yksittäisten perusoikeuksien rajoittamiseen liittyviä erityisiä vaatimuksia sekä koottava kokonaisarvio rajoitusten kokonaishyödyistä ja -haitoista.

OKV_1927_21_2020.PDF

« Takaisin

Työryhmämietintö seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksesta

Diaarinumero: OKV/1404/21/2020
Antopäivä: 29.9.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon työryhmämietinnön ehdotuksesta seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistukseksi. Hän totesi, että pääosin rikosoikeudellisia sanktioita ja niiden tasoa koskevat säännökset kuuluvat lainsäätäjän yhteiskuntapoliittiseen harkintavaltaan.  Näin ollen hän ei nimenomaisesti kannattanut tai ollut kannattamatta mietinnössä ehdotettua ja siinä esitettyjä vaihtoehtoja. Hän totesi, että rikoslain 20 luvun seksuaalirikoslainsäädännön johdonmukaisuuden, toimivuuden ja ymmärrettävyyden kannalta on laajalti odotettua, että muutostarpeet arvioidaan ja suhteutetaan yhdellä kertaa ja että nyt kysymyksessä olevalla kokonaisuudistuksella vallitsevaa tilannetta on mahdollisuus parantaa.

Hän totesi, että seksuaalinen itsemääräämisoikeus on olennainen osa jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta ja itsemääräämisoikeuden ydinsisältöä ja että se kiinnittyy useisiin perustuslaissa ja Suomea velvoittavissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja niiden tulkintakäytännössä vahvasti suojattuihin perus- ja ihmisoikeuksiin. Tästä näkökulmasta itsemääräämisoikeutta nykyistä paremmin suojaava rikoslain sääntely on hyvin perusteltua.

Seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi ehdotetun vapaaehtoisuuden puutteen kriteerin osalta hän katsoi, että se on itsemääräämisoikeuden keskeinen lähtökohta ja rikoslain seksuaalirikosten sääntelyssä on perusteltua vahvistaa kattavasti juuri ihmisen itsemääräämisoikeuden suojaa.

Oikeuskansleri totesi, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön tulee toteuttaa julkisen vallan velvoitteita suojata lasten perusoikeuksia ja niiden taustalla olevaa oikeutta itsemääräämiseen sekä turvalliseen ympäristöön ja kasvuun ja että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään edellyttänyt tässä käytettävän myös rikosoikeudellisia keinoja. Hän piti lainsäädäntöteknisesti lapsiin kohdistuvia tekoja koskevien säännösten erottamista omaksi kokonaisuudekseen loogisena suhteessa työryhmän mietinnössä mainittuun uudistuksen keskeiseen tavoitteeseen nähden; rikosoikeudellisen suojan parantaminen lasten koskemattomuuden ja häiriöttömän kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Hän totesi, että jatkovalmistelussa tulee kartoittaa, toteuttaako työryhmämietinnön ehdotus suojeluvelvoitetta 12-15 ja 16-17 -vuotiaiden lasten osalta parhaalla mahdollisella tavalla. Hän totesi olevan tärkeää, ettei erityisesti 12-15 -vuotiaiden lasten rikosoikeudellinen suoja tosiasiassa heikkenisi ja että lasten erityisen suojelun vaatimukset toteutuvat tehokkaasti myös heidän osaltaan.

Oikeuskansleri arvioi, että ehdotus edellyttää vielä usealta kohdin jatkovalmistelua.

OKV_1404_21_2020.PDF

« Takaisin

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus ja maakuntien perustaminen

Diaarinumero: OKV/1121/21/2020
Antopäivä: 22.9.2020
Ratkaisija: Oikeuskansleri

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä, joka koski maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta. Lausunnossaan hän käsitteli perustuslain asianmukaista soveltamista, perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä hyvän lainvalmistelutavan vaatimuksia.

Oikeuskansleri kiinnitti lausunnossaan erityistä huomiota eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanottoihin edellisillä vaalikausilla esitetyistä vastaavista uudistuksista. Oikeuskansleri piti maakuntien toimialaa koskevaa sääntelyä todennäköisesti aikaisempaa ongelmattomampana. Maakuntien rahoitukseen, verotuksen järjestelyihin ja Ahvenanmaan asemaan ei ollut laillisuusvalvonnan näkökulmasta olennaista huomautettavaa. Siirtyminen esityksen mukaiseen tarveperusteiseen rahoitukseen oli kuitenkin huomattavan suuri muutos, jonka vaikutuksia oli tarpeen seurata. Oikeuskansleri korosti rakenteellisen sosiaalityön hyödyntämisen merkitystä perustusoikeuksien toteuttamisessa. Lisäksi hän korosti perustuslaissa säädettyä oikeutta terveelliseen ympäristöön sekä sen turvaamiseksi tehtävän laaja-alaisen vaikuttamisen ja ennaltaehkäisevän toiminnan merkitystä väestön ja yksilöiden hyvinvoinnin edistämisessä. Palveluiden yhteensovittamisessa oli myös tarpeen huomioida työterveyshuollon toiminta esityksen perusteluissa ja käytännön toiminnassa.

Esityksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi järjestettäisiin Helsingissä ja Uudellamaalla maakuntajaosta poiketen ja hallinnollisesti eri tavoin kuin muualla maassa. Oikeuskansleri piti ehdotuksen valtiosääntöoikeudellisia perusteluja puutteellisina. Oikeuskansleri piti myös tarpeellisena täydentää ehdotuksia, jotka koskivat sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintaa yksityisiltä tahoilta sekä henkilötietojen ja yksityiselämän suojaa.

Esityksessä ehdotettiin, että uudistuksen voimaanpano alkaisi 1.7.2021. Oikeuskansleri piti aikataulua tiukkana esityksen asianmukaisen valmistelun ja eduskuntakäsittelyn kannalta. Aikataulun viivästyminen voisi johtaa ensimmäisten maakuntavaalien siirtymiseen tammikuusta 2022 eteenpäin.

OKV_1121_21_2020.pdf

« Takaisin

« Edellinen 1 / 15